Mainio postipäivä ja tehokas viikon alku

Posted on

Viikko alkoi mukavasti, vaikka työteho ei ollut ihan paras mahdollinen. Tai tulostin kiukutteli kun tulostelin kirjekuoria yhteen tilaukseen, niin se sitten vähän vei sitä intoa. Mutta onneksi sain eilen laitettua paljon juttuja myyntiin, niin ne tuotteet ei enää kummittele pöydän kulmalla. Vielä tuossa odottaa yksi korttipino joka saapui viime viikon lopussa, mutta viimeistään viikonloppuna pääsen niiden kimppuun.

Posti tuo yleensä maanantaisin ja keskiviikkoisin kivasti postia maailmalta – tämäkään maanantai ei ollut poikkeus. Otin kuviakin, vaikka lapsi hoputti vieressä avaamaan ne äkkiä. 😀

Indonesiasta tuli tällainen kiva pikkuinen paketti Swap-botin Blind Envelope -vaihto sisällään. Eli random-tavaraa toiselle.

Kääreen alta löytyi tällainen jokin keksipaketti 🙂

Ja paketin sisällä oli karkkia ja tarroja ja pieni lehtiö ja avaimenperä! Energiakuutiot on vielä maistamatta, mutta nuo lehmäjutut oli kermatoffeeta ja ruskea pötkylä suklaatahnaa. Puputarrat on ihania!

Koska mulla ei ole tarroja tarpeeksi, mulle tulee Stickiiltä kuukausittain lisää tarroja. 😀 Mutta toi maksaa vain noin 10.85€/kk, niin ei ole paha hinta ihanista tarraylläreistä. Koska rakastan tarroja ja yllätyksiä!

Talvisia puita, aivan täydellisen ihana lumihiutalekirjanmerkki ja eläintenpäitä ja peuroja.

Lehtiä tai jotain ja kasveja.

Suloisia jouluisia eläimiä ja sulkia.

Postikortti ja aivan ihania kettuja! Ketut on kyllä ehdottomasti pöllöjän rinnalla ihanimpia eläimiä kaikissa tarroissa yms!

Sitten myytävää kaupalleni – jouluisia tarroja.

Ja nämä lumiukko-tarralaatikotkin menevät myyntiin.

Samoin kissaviivottimet ovat myytäviä.

Mun pitääkin vähän koittaa kerätä kasaan sellasia myytäviä juttuja, joita en vielä laita verkkokauppaan. Koska täällä meidän pikkukylässä pitäisi olla joulukuun alussa miitti, johon mut on pyydetty kauppani kanssa myymään asioita kalenterihulluille ihmisille! Jännää, kun en ole koskaan missään kauppani kanssa ollut myymässä, koska en ole mikään messu- tms tapahtumaihminen, mutta pienessä miitissä on mielenkiintoista käydä keräämässä uusia kokemuksia. Ehkä joskus uskaltaa toistekin jonnekin. Olen laittanut sivuun sitä tapahtumaa varten asioita ja laitan ne sitten kauppaan myyntiin kun tuo miitti on ohi. Vähän nolo olisi mennä sinne ilman mitään myytävää. 😀

Alkuillan lenkillä pysähdyin ottamaan kuvan Klubista, jonka pihalle ilmestyi viikonlopun aikana joulukuusi. Uusi aita on istutettu kun vanha kaivettiin pois.

Iltalenkin jälkeen tein jauhelihamurekkeen, laitoin perunat kiehumaan, tein leipätaikinan ja ruskean kastikkeen. Pikkasen tehokasta toimintaa. 😀 Ei siis tyypillistä mulle moinen, mutta joskus tulee himo tehdä monta asiaa kun vauhtiin pääsee. Sämpylöiden paistamisen jälkeen vielä päivän kolmannelle lenkille ja blogin kimppuun. Vielä hetki Ihmeidentekijöitä (vitoskausi jo menossa, sain tänään kirjastosta kaudet 5 ja 6, itelläni on vain 2-4) ja iltapalasämpylää (tuli ihan sairaan hyviä kun ekaa kertaa tuolla ohjeella tein!) ja sitten nukkumaan, jotta jaksaa huomenna taas pakkailla tilauksia ahkerasti.


Hei taas… me junk journaillaan!

Posted on

Pikkasen hiljaista on blogissa ollut viikkokausia. Tänään uudistin ulkoasua, jotta ehkä innostuisin taas tästä kirjoittelustakin. Ehkä se taas hetkeksi tehoaa.

Laku eli Papu on kasvanut paljon ja alkanut vaihtaa hampaitaan. Kuinka söpöä kun sen etuhampaat heiluivat kuin lapsella. Tänään huomasin, että alhaalle alkaa puskea uusia kulmahampaita. Tarvii nyt seurata että vanhat kulmahampaat irtoaa ennen kuin uudet kasvaa tilalle. Noita teräviä kulmahampaita ei jää ikävä, sen voin sanoa! 😀 On tuo pikkukoira jo rauhoittunut siitä mitä se villeimmillään oli ihan vauvana. Ei enää tee reikiä vaatteisiin ja sellasta kivaa. Mutta kyllä sillä virtaa riittää, jaksaa touhuta kaikenlaista vaikka kuinka kauan. Onneksi pennut myös nukkuvat paljon vastapainoksi sille kaikella touhotukselle.

Mun unikaverini 🙂

Askartelurintamalla on ollut jotain aktiivisuuttakin viime aikoina. Syyslomalle sain yllättäen kutsun mennä Pian luo askartelemaan ja mähän menin ja tein joulukorttini valmiiksi! Lokakuussa! Wow! Vielä pitää kortit kirjoittaa, kun postimerkitkin on jo olemassa ja posti toi sen punaisen kuoren tällä viikolla. Toivottavasti saan ne kirjoitettuakin ajoissa. Tein kaikille samanlaiset kortit tänä vuonna, niin en viitsi vielä näyttää kuvaa täällä. Sitten me tehtiin vanhoista kirjoista junk journalit. Jaa että mitkä? No sellaset kirjat, joihin voi kerätä kaikkia muistoja. Kierrättää sinne kaikkea ”roskaa” myös. Mulla on nykyään pöydällä kori, johon kerään kaikki junk journaliin mahdollisesti päätyvät asiat – kätevää!

Tästä se junk journal lähti. Anteeksi kaskukirja kun tapoin sinut, mutta kirjan kannet ovat nyt hyvin rakastetut.

Kun sivut oli poistettu, tein reiät kirjan kannen läpi. Tuon sivujen kiinnittämisen kirjaan voi tehdä myös nätimmin, mutta mulla oli iso into päästä eteenpäin, joten en jäänyt pohtimaan nätimpää tekniikkaa. Reiät tein muistaakseni ihan terävien saksien kärjillä.

Tässä sivut oli aseteltu jo kansien väliin, muttei vielä kiinnitetty. Sivuina käytettiin vanhaa merikarttaa, siinä oli tosi tukevaa ja isokokoista paperia.

Sivut on kiinni! Tehtiin erikokoisia sivuja. Vierastin ajatusta ekana, mutta se oli ihan huippu idea!

Minä sidoin sinut!

Sitten maalia pintaan. Yllättäen keltaista. 😉 Nuo sidontalangat näkyy tuolla selässä tollai hauskana kuviona, ei haittaa omaa silmää lainkaan.

Tyylikkäitä nämä kuvat, kun taustalla näkyy aamupalalautanenkin 😀 Mutta malta siinä sitten syödä kun inspiraatio jyllää!

Eka aukeama. Liian ahdas kukkatasku etukannen sisäpuolella ja kansilehti, jossa lukee kirjan nimi ”Project junk journal challenge” ja aloituspäivämäärä.

Tässä nyt yksi askarrettu sivu. Näytän lisää kuvia jossain vaiheessa. Vuoden päästä tai jotain itseni tuntien 😀 😀

Kansi. Ihanan Jeminan die cut -tytsi, johon Jemina on nimeni kirjoittanut. Olen Jemina-fani täydestä sydämestäni!

Muuten elämään kuuluu rauhallista arkielämää. Kiirettä pitää kyllä verkkokauppa-asioiden kanssa. En meinaa ehtiä laittaa uusia juttuja myyntiin, kun ei koskaan ole aikaa tarpeeksi. Niinpä tänään skannailin kortteja, niin on sitten ainakin jo kuvat valmiina koneella. Ehkä uhraan jonkun hetken sunnuntaista uusille tuotteille. Ellen sitten innostu tekeen jotain ihan muuta. 😀 Mutta sen näkee huomenna. Ei parane liikaa suunnitella tekemisiä, niin ei tarvi murehtia kun ei saakaan aikaan sitä mitä piti.


Kukkuluuruu!

Posted on

Bongasin iltalenkillä taivaalla möllöttäneen kuun, pitkästä aikaa! Kotiin palatessa ulkoilutin sitten vielä hetken kameraa omalla pihalla. Sen verran laiska kuubongari olen, että en kyllä jaksa ruhoani rahdata pois omalta pihalta kuuta ihmetellessä. Jollei se omalle pihalle näy, niin olkoon näkymättä. 🙂 Onneksi se kuitenkin välillä viihtyy seuranamme!

Siellä se taas olla möllötti.

Siellä se taas olla möllötti.

Tästä kuvasta tuli mustavalkosävyinen jostain syystä.

Tästä kuvasta tuli mustavalkosävyinen jostain syystä.

En tajua mistä tää kuva sai valoisuutensa, mutta kuusta kai. Kun pimeää ulkona todellakin oli. :)

En tajua mistä tää kuva sai valoisuutensa, mutta kuusta kai. Kun pimeää ulkona todellakin oli. 🙂

Tää viikko alkoi ihmeen ahkerissa merkeissä, vaikka heräsin jo heti viiden jälkeen. Lapsi mönki meiän sänkyyn silloin ja vei sitten jostain syystä mun yöuneni. Sängyssä hengailin kyllä puoli kasiin asti puhelimen viihdyttämänä. Pelasin Township-peliä (johon olen ehkä hiukan koukussa…!) ja seikkailin netissä. Sitten tuli nälkä ja päätin leipoa meille aamupalaksi teeleipää. Oioi, se olikin hyvää uunituoreena! Ja loppupäivä menikin sitten kauppani tilauksia pakkaillessa. Iso postiauto toi aamulla mulle pakkausteippilähetyksen ihan ovelle asti, olipas hyvää palvelua pakkausteippi.fi-kaupalla! 🙂 Ja ei tosiaan postilakolla ollut tuohon vaikutusta, kun tein tilauksen perjantaina yhden jälkeen ja heti tänä aamuna paketti sitten saapui. 🙂 Nyt saa taas teippailla varmaan parin vuoden ajan postilähetyksiä.

Äsken käytiin saunassa ja nymmää meen syömään iltapalaksi sitä teeleipää! Ja sitten pitäisi ennen nukkumaanmenoa vielä päättää mitä kirjaa seuraavaksi alkaisin lukea… Ahmaisin viikonlopun aikana Leena Leskisen ”Parasta ennen”, joka oli hyvä mutta tavallaan silti ahdistava, siis se miten solmuun voi elämä mennä. Vaikka fiktiotahan se vain oli, mutta varmaan jollekin hyvinkin paljolti todellisuutta. Sitä ennen luin toisen ”ahdistuskirjan”, joka piti tiukasti otteessaan – Laura Lehtolan ”Pelkääjän paikalla”. Siinä puolestaan päähenkilön vaimo kuolee syöpään. Ihanan positiivista luettavaa…! No mutta kirjat on vain kirjoja. 🙂 Ehkäpä mulla on jotain positiivistakin luettavaa odottamassa kirjastonkirjakasassa. Kirjapinossa on myös Weir Andyn ”Yksin Marsissa”, joka ei ehkä ole sopiva kirja tähän väliin. Jospa luen välipalaksi jonkun toisen kirjan, sitten vasta lähden seikkailemaan Marsiin. 🙂


Kesäkuun neljäs

Posted on

Mielikuvitus ei keksinyt hienompaa otsikkoa tälle höpinälleni, mutta tuo kelvatkoon. 🙂 Luin eilen illalla vuosien 2008 ja 2007 höpinöitäni blogista. Piti vain etsiä meiän karttakilpikonnan nimi täältä kun Lumi-Kukka sitä kyseli, mutta sitten jäin selaamaan vaikka mitä. Kiva lukea millaista oma elämä onkaan ollut silloin ajalla ennen naimisiinmenoa ja heti sen jälkeen. Ja tuli kauhea ikävä kirjoittaa kaikkia ihan arkisia pikkujuttuja tänne, kun tuntuu että viime aikoina olen kirjoitellut sellaisia juttuja olemattoman vähän. Mutta tässä jotain sekalaisia muistiinpanoja elämästäni nyt.

Uusi verkkokauppa on kiva! Vaikka olenkin saanut kokea kaikkia jänniä vastoinkäymisiä sen kanssa. Ei vanha verkkokauppasysteemikään huono ollut, mutta sitä ei enää päivitetty lainkaan ja mähän himoitsen aina kaikkia uusia ominaisuuksia ja asioiden kehittymistä vieläkin paremmiksi. Siispä hyppäys uuteen kauppaan oli tervetullut. Myös hinnan kannalta hyppäys uuteen oli hyvä juttu, kun ennen maksoin verkkokaupasta sekä sen maksutavoista joka kuukausi 148€ + tilauksista vielä tietyn pienen prosentin provisiota. Nyt maksan samoista asioista kuukaudessa vain kolmasosan tuosta vanhasta hinnasta! Vuodessa säästö on ihan valtava! Jos ennen vuosi maksoi lähes 1800€ (järjetön summa, onneksi en noita summia tajunnut ennen laskeskella…), niin nyt se maksaa noin 600€. Tällaiselle pienelle yritykselle tuo on iso summa rahaa. Tuonkin vuoksi nää mun tekniset ongelmani ovat olleet ihan okei, kun säästän kuitenkin paljon rahaa, vaikka hermoja välillä koetellaankin. Sunnuntai-iltana olin jopa onnistunut jotenkin poistamaan käyttäjätilin, jolla kauppaani hallinnoin. Oli hieman jopa paniikki (kävi kerran illan aikana jopa mielessä että perkele pitäisikö lopettaa koko kauppa… en varmaan tosissani niin ajatellut, mutta kuitenkin) kun en päässyt käsiksi kauppaani enkä sähköposteihin. Mietin jo että tulee helkkarinmoinen urakka aloittaa taas kaikki alusta. Onneksi asiakaspalvelu on osaava ja tehokas, sain tiistaiaamuna taas kaiken toimimaan. Ihan kevyt helpotus! 😉 Mää olen kyllä ollut varmaan hankala asiakas, kun mun kohdalle on sattunut kaikenlaisia ihmeellisiä teknisiä ongelmia. Tilausten maksamisen kanssa oli jossain vaiheessa ongelmaa, mutta se on melkein jo korjattu. Yksi maksutapa enää kiukkuilee, mutta sitä selvitellään ja ehkä se jonain päivänä toimii. 🙂 Ja mulla on ihan mahtavia asiakkaita, ovat pysyneet mukana vaikka tilausten maksamisen kanssa oli ongelmaa. Jos joku asiakas tätä lukee, niin kiitos, olette kaikki huippuja!

Kauppa-asiaa vielä sen verran, että olen nyt ihan innoissani, kun löysin eilen illalla mulle uusia kotimaisia postikorttien tekijöitä. Laitoin muutamalle eilen illalla sähköpostia ja kahdelta tuli jo vastauskin ja lähetin korttitilaukset heille. Kiva saada uusien tekijöiden kortteja myyntiin! 🙂 Pitää myös jatkaa kortti-ihmisten etsintää, kun kyllä niitä tässäkin maassa on vaikka kuinka, kun vaan löytää heitä.

Odottelen nyt taas lämpimiä (mielellään tuulettomia, kiitos) kesäpäiviä, että saisi taas jatkaa puutarhatöitä. Aloitin viimeviikolla pihalammen ympäristön rikkakasvien repimisen. Ehkä joku kolmasosa vasta hommaa tehtynä, mutta mikäpä kiire tässä olisikaan. Kyllä ne kasvit siinä on ja pysyy. 😀 Mutta nyt tuo homma on ollut kivaa! Tulee niin eri näköistä, kun saa lammen paremmin näkymään kaikenmaailman kasvien alta. Ja olen myös innoissani meiän kesäolohuoneesta, siis kuistista, jolle ollaan raahattu jo melkein kaikki huonekasvit sisältä. Parit isot kasvit pitää vielä ulos raahata ja keksiä paikka yhdelle amppelikasville. Kaivettiin vihdoin talvipuutarhasta ylös kolme sitruspuuta ja laitettiin ruukkuihin. Niille, tai yhdelle varsinkin, on meinannut käydä talvisin huonosti, on melkein kuollutkin vanhin puu. Nyt ei ole enää sitä vaaraa että siellä paleltuisivat, kun ne voi pitää talven vaikka ihan huoneenlämmössä sisällä. Siemenestä ne kaikki kolme isoa sitruspuuta on kasvatettu ja vanhin on tosi vanhakin jo. Ei se vielä ole koskaan kukkinut, mutta ehkä joskus. Ikeasta ostettu sitruunapuu kyllä kukkii nytkin, mutta ei se uusia sitruunoita ole tehnyt. Onkohan sekin meillä nyt jo kolmatta kesää.

Huomasin että meiän kaksi 5 vuotta sitten istutettua omenapuuta ovat nyt alkaneet kukkia ekan kerran. Ne olivat niitä Lumi-Kukan ”kummien” (epäkirkollisia kummeja) nimiäisissä istuttamia puita. Muistaakseni ne puut (2 x omena, koristekirsikka? ja luumu) eivät ole ennen mitään kukkimista harrastaneet. Tosin se hassu luumupuu teki heti ekana syksynä yhden pienen luumun. 🙂 Myös jo vanhempi päärynäpuu kukkii muutaman oksan osalta upeasti! Ja kirsikkapuussa on enemmän kukkia kuin varmaan koskaan ennen. Vanha iso omenapuukin alkaa pian kukkia. Ihanaa aika tämä kukkivien puiden aika! Jospa vaikka tänään saisin kuvia otettua pihalta. Ellei sitten tuule niin paljon, että kuvaamisesta ei tule mitään.

Tällaisia ajatuksia tänään. Oli kiva höpötellä! 🙂


Lamppuilua ja sosekeittoa

Posted on

Otsikko kuvaakin hyvin tämän päivän puuhia. 🙂 Tein kukkakaalista sosekeittoa, vaikka inhoan ajatustakin sosekeitosta ja en ymmärrä kasvisruokaa lainkaan. Noh, keitosta tuli ihan hyvää, sen sai syötyä oksentamatta. 😀 Mutta nälän se mokoma vei vain ehkä tunniksi, blaah. :/

Ja mullahan on sis todisteita siitä keittoprojektista - kukkakaalit odottavat pataan joutumista.

Ja mullahan on sis todisteita siitä keittoprojektista – kukkakaalit odottavat pataan joutumista.

Täällä me kiehutaan sipulin ja paahtoleivän kanssa.

Täällä me kiehutaan sipulin ja paahtoleivän kanssa.

Lautaselle asti soppa päätyi. Ja siitä mahaan.

Lautaselle asti soppa päätyi. Ja siitä mahaan. Kupin alla uusi Ikea-tabletti, nam!

Otsikon toinen sana viittaa uuteen sisustusasiaan. Kun oltiin viikko sitten siellä Kouvolassa Jutan luona, käytiin siellä Anttilassa ja ihastuin hehkulamppulamppuun. Ja tänään se asennettiin tylsän kohdevalaisimen tilalle olohuoneeseen. Se on ihana! Ja siitä tulee hyvin valoa, olohuone on valoisampi kuin ennen. 🙂

Se on hieno!

Se on hieno!

Eilen jos olisin bloggaillut, olisi otsikko ollut ”Vadelmanlehtiä ja ravintolointia”. 🙂 Vietin aikaa ulkona, auringonpaisteessa oli jopa ihan lämmin! Ekana keräsin vadelmista lehtiä ja sitten pussitin niitä. Ja laitoin lopuksi pakastimeen 75 pussia vadelmanlehtiä, noita meiän kummitussirkkoja varten siis. Tänään en jaksanut pussitushommaa, tarttee alkuviikon aikana jatkaa. Laskettiin, että noin sata pussia jos vielä saisi pakastimeen, niin sitten pitäisi riittää koko talveksi syötävää – jos kaverit sattuisivat elämään koko talven. Nuo eivät ole pitkäikäisiä otuksia, mutta ne voivat munia ja niistä munista saisi mahdollisesti uusia otuksia.

Urakka vasta alussa.

Urakka vasta alussa.

Ulkopuuhien jälkeen päätettiin, että ollaan ansaittu ravintolaruokaa, kun Lumi-Kukkakin jatkuvasti inisee ravintolaan menon perään. Siispä ajelimme Poriin ja käytiin testaamassa Huviretken tarjonta. Hyvät pihvit sieltä saatiikin! Kukkis valikoi pitsaa, josta söi ehkä neljäsosan. Mutta se olikin aika iso pitsa noin pienelle ipanalle. En tiiä olisinko määkään sitä jaksanut syödä loppuun asti…

Syksyinen porilainen puu.

Syksyinen porilainen puu. 😀

Olen myös ollut tehokas työntekijä. Eilen laitoin kauppaani läjän uusia kortteja ja niitten jälkeen vielä kirjepapereita+tarroja ja muuta kivaa. Ja tänään olen laittanut kaikki tilauksen kuoriin lähtövalmiiksi jo aamun+päivän aikana – ei tartte ahertaa tänään myöhäisillassa eikä huomenna aamulla! Ihmeen energinen olo ollut! Sain perjantaisesta Ikea-reissusta energiaa vissiin koko viikonlopuksi! Ostettiin sieltä vain pientä – lelulaatikoita (3€/kpl!), ihanat oranssit yölamput, tabletit keittiön pöydälle, lahjapaperia+muuta pientä paperista (voi miten ihania paperijuttuja siellä olikin!), violetti viltti (mikä ihana sävy!) ja violettiraidallinen pussilakanasetti. Mulle iskee jonkinmoinen violettihimo näköjään näin syksyllä. 🙂 Mutta siis löysin (ei vielä ostettu, mutta varmaan pakko ostaa) Ikeasta kauppani myytäville jutuille täydellisen kaapin. Tai hyllyn lasiovilla paremminkin. Jos ostan kaksi sellaista, saan kaikki kauppani tuotteet niihin ja hyllyt laittaisin tämän mun työpöytäni viereen, jossa tällä hetkellä on akvaario. Niin, saisin kauppani kamat pois tuolta kodinhoitohuoneesta ja kodinhoitohuoneeseen tulisi paljon lisää kaappitilaa! Se olis niinkuin win-win -tilanne. 🙂 Eikä ne hyllyt olleet edes kalliita.


Autoilua ja fillarointia

Posted on

Mää en oikein tykkää yllätyksistä. Tai tykkään, riippuu yllätyksen laadusta. 🙂 Tänään kuitenkin aamulla kuulin töissä että tänäänhän mennään käymään yhden yhteistyökumppanin luona ja sitten vielä katsomaan yhtä keittiötä, jonka anoppi mahdollisesti ostaisi. Just. Olis voinut olla kiva tietää jo eilen tuosta, mutta kumpikin asiasta sopinut osapuoli oletti että toinen olisi muakin asiasta infonnut. Nooh, lähdettiin vasta kahden aikaan ajelemaan, niin ehdin sopeutua ajatukseen. 😀

Ja olihan tuo ihan kiva työpäivä, erilainen ainaskin. Eka ajeltiin tunti kissanpentutaloon (oi miten ihania pikkuisia pentuja siellä oli, vaikken kissaihminen olekaan niin paljon kuin koiraihminen, niin oli ne IHANIA!), sitten tunti ajelua koirataloon ja vielä tunti ajelua kotiin. Eläintalot on aina kivoja vierailupaikkoja! 🙂 Ja saatiin yhteistyöhommelit räknättyä ja anoppi osti itelleen keittiön! Kaikki kaapistot ja kodinkoneet (iso jääkaappipakastin, asianpesukone, hella, mikro) naurettavan halvalla! Ehtona tosin että toi keittiö tullaan itse purkaamaan. Ne tulee sen tulevaan kotiin, sellanen vanha talo (muutaman sadan metrin päässä meiltä) jossa Villekin on asunut pikkuisena elämänsä ekat puolisentoista vuotta. 🙂 Talo rempataan ja siitä tulee varmasti ihana mummon koti. <3

Autoon tuli kilometrejä 300 päivän aikana ja oli kiva ajella, kun oli mitä ihanin kesäisen tuntuinen päivä. Lämpömittari näytti +21°c ja aurinko porotti koko ajan. Oivoi, vaikka sadepäivätkin ja syksyn kirpsakkuus tuntuu kivalta, niin kyllä tällaiset kesäiset päivätkin on aivan mahtavia! Kotona olin seiskan aikaan ja hain vielä postista paketteja. Paketit on avattu ja työpöytä on täynnä uudesta myytävästä roinasta! On postikortteja, joulukortteja, magneetteja, tarroja ja kirjesettejä. Kyllä siis tekemistä riittäisi vaikka aamuun asti. 😀 Varsinkin niiden tuhannen joulukortin kanssa, jotka yhdessä paketissa ovat aivan sikinsokin missä sattuu pinoissa… Ehkäpä teen niistä suosiolla esim. 10 tai 20 kortin ylläripaketteja, kun mää luulen että muuten en saa niitä jouluun mennessä lajiteltua…

Nyt odotellaan että tuo kikkarapää malttaisi lähteä hammaspesun kautta nukkumaan ja sitten voisi ehkä pikkuisen hetken tehdä töitäkin. Ja pitää vielä illan kuntoilukin harrastaa, 20+ minuuttia paikallaan fillarointia. 🙂 Se on kivaa, kun laittaa kuulokkeista hyvää musaa ja lähtee olohuonepolkupyöräretkelle. 🙂 Tavoitteena kohottaa vähän kuntoa, että jaksaisi paremmin ulkonakin fillaroida, kunhan saadaan meiän fillareihin vaihdettua mummosatulat niitten karseitten maastopyöräsatuloiden tilalle. Nostan joka päivä tota fillarointiminuuttien määrää ainakin yhdellä – tosin vain tiettyyn rajaan asti. 😉 Mutta kai se kunto tästä pikkuhiljaa kohenee!


Jestas mikä postipäivä!

Posted on

Ihan kumma päivä, kun posti toi mulle vaikka kuinka paljon kortteja! Kauppaani varten kortteja putkahteli neljästä suunnasta (mm. ihan uusia retromuumeja, joulumuumeja, Stenvalleja, Suomi-kortteja sekä Saksasta kaikenlaisia kortteja). Voi kauhistus, ei lopu ainakaan tekeminen kesken jos viikonloppuna meinaa tylsää olla… Se oli ihana yllätys kun Karto on saanut uusia retromuumeja korttivalimoimiinsa. 🙂 Sitä ehkä hiukan osasin odottaa, kun niiltä alkoi noi vanhat muumit loppua sieltä jälleenmyyjien kaupasta.

Korttivuoren lisäksi posti toi Taiwanista joululahjoja kolmelle pikkutytölle (meiän molempien kummitytöille ja toisen kummitytön siskolle). Meillä on yhteensä kolme kummityttöä nyt sitten pian, kun 4.1. me saadaan vihdoin eka yhteinen kummituslapsi. 🙂 Sinooperin askartelukerhon paketti tuli myös ja yksi kirje ja neljä korttia, joista kolme oli postcrossing-kortteja ja yksi swap-botin kautta. Lisää näitä postipäiviä, kiitos! 🙂


Kiirettä, kiirettä…

Posted on

Kauhistus kun aika valuu sormien välistä jonnekin hukkaan… Nyt pitää kyllä edes vähän jotain blogiinkin höpötellä, ettei tule pidempää taukoa. 🙂

Sunnuntaina käytiin Köyliössä autohallilla, kun piti yhtä autoa käydä kurkkimassa, mutta eipä ollut kyseinen menopeli siellä juuri silloin paikalla. Nähtiin silti pellolla joutsenia ja parvi mustia lintuja, jotka oli kai naakkoja. 🙂

Joutsenia oli tänäänkin samanlainen parvi kun Köyliöön taas ajeltiin. Miia meni Passeloitumaan, Mikko lainaamaan autoa muutamaksi päiväksi koeajoon ja Ville vaan oli kuskina ja seurana. Passeloituminen tosin ei onnistunut kauaa, kun tuli tiltti. Kahdelle tietokoneelle. Ne koneet ei tykkää musta taaskaan. Pah!

Sunnuntaina katsottiin Inkkari Jones elokuva, neljäs sellainen. Se oli hyvin indianajones-tyylinen, eli hyvinkin katsomisen arvoinen! Toimintaa taas vaihteeksi lauantaisen hömppätunteilun jälkeen. 🙂

Sunnuntai iltana Pia laittoi tekstiviestiä ja kyseli saako tulla leikkimään mun kaa maanantaina. 🙂 Sopihan se, hyvällä syyllä sain pitää vain pienen työpäivän, jee! Ei maanantaisin kannattaisi ikinä tehdä täyttä työpäivää, paljon kivempi leikkiä, se tuli eilen todettua! 😀

Joskus yhdentoista aikaan Pia tänne päin sitten ilmestyi ja ilman askartelutarvikkeita, voitteko kuvitella..? Kyllä se vaan mahdollista on! Pyhitettiin maanantaimme Wiillä pelaamiselle, urheilulle siis toisinsanoen. Pelattiin tuntikausia olympiapeliä ja kädet oli aika romuna sen urakan jälkeen! Mä menin illalla nukkumaan vasen käsi särkien! Tänäänkin vielä ollut voimattomuutta havaittavissa ja kipeyttä hartioissa.

Käytiin me päivällä kaupassakin ja ennen kauppareissua Suvia ja vauvaa tervehtimässä. Meni sielläkin kyllä aikaa aika paljon. Pidettiin pientä vauvelia sylissä ja ihasteltiin pientä kaunista ihmistä. 🙂 Vauva nukahtikin syliini ja nukkui pitkän aikaa, ihana pikkutuhisija. Ja vaippaankin tuli vissiin täytettä sylissäni ollessa, siltä vähän tuntui. 😀 Nukkuva vauva osaa olla hurmaava, melkein tekisi mieli sanoa että tahtoo oman sellaisen. 🙂 Pelailun jälkeen Pia ruokki vähän kaikkia meiän eläimiä, hihi. 🙂 Kiva tyyppi kun pitää otuksistakin huolta! 😀

Pian lähdettyä illalla kotiin (joskus kahdeksan jälkeen?) tehtiin ruokaa ja sitten alettiin tutkia aarrelaatikoita. Sellasia joita Ville löysi varastoa siivotessaan ja joissa oli jotain mun vanhoja kamoja. Löytyi kaikkia kivoja pieniä juttuja. 🙂 Jotain roskiin heitettävääkin (ihan roskaa vaan muuttaessa tullut heitettyä laatikoihin) mutta myös paljon sellasia joita haluaa säästää. Meni yhteen asti ennen kuin päästiin nukkumaan, kääk. En tajua miten jaksoin valvoa, kun jo yhdeksältä olin valmis nukkumaan. Ne aarrelaatikot vissiin piristivät.

Tänään oli taas kiireinen päivä. Töihin aamulla, sitten se Köyliön reissu, sitten taas töihin, sitten tuli kutsu vauvanvahdiksi. Se oli kiva ylläri, pyytäkää vaan Mikko+Suvi mua niin usein vauvanvanhdiksi kuin kehtaatte!! Sitä varten täti on olemassa! 🙂 Oli kiva kuunnella nukkuvan vauvan uniääniä. 🙂 Pikkutyyppi ei herännyt, nukkuin vain tyytyväisenä.

Vauvan vahtimisen jälkeen piti mennä pienelle lenkille koirien kanssa ja sitten alkoi iso urakka. En ole ikinä ennen niin montaa tilausta pakannut kuin tänään! Huhheijaa, se mun mainos tuntuu purevan. Ehdin ne pakata juuri ja juuri sopivasti, ehdin postiin ehkä 15 yli neljä kauhean kirjekuorivuoreni kanssa, kun 16.30 mennessä ne postit pitäisi sinne postiin saada jos haluaa niiden samana päivänä lähtevän. Kiire meinasi tulla, mutta ehdinpä. Kotimatkalla hain vielä Siwasta kirjepaperipaketin ja sain sitten lisäillä vanhoja tuttuja tuotteita kauppani varastoon lisää. Siihen upposi paljon myös aikaa kun kävin kaikki tuoteryhmät läpi ja poistin näkyvistä kaupasta loppuneet tuotteet. Se pitää vielä tehdä manuaalisesti, ehkä joskus tulee sellainen versio tuosta mun verkkokauppaohjelmastani, että ne tuotteet häipyvät näkyvistä kun ne loppuvat varastosta…

Pian alkaa Pako, jee! Ja sen jälkeen katsomaan Metsolat digiboksilta. Sitten nukkumaan. Ja huomenna mennään Ideaparkkiin, jos löytyisi jotain taas joulupukin säkkiin ja ne lipastotkin on hakusessa…

Ai niin, se pitää vielä muistaa kertoa, että sain Pialta eilen aivan ihanan yllätyksen! Paperipussista löytyi viisi pakettia, jotka oli numeroitu ykkösestä vitoseen. Joulukalenterin alku!! 🙂 Ihana, kiitos huippuihanalla ystävälleni! 🙂 Ekasta luukusta tuli hienosti koristeltu aski takkatulitikkuja ja tänään löytyi ihana normikokoinen koristelu tulitikkuaski, jonka sisältä putkahti esiin ihana käsikoru. Pitää muistaa ottaa kuvat ja laittaa näytille! 🙂 Huomista pakettia odotellessa…


Tehokas torstai-ilta

Posted on

Hassua miten kello voi olla vasta vähän vaille yhdeksän nyt kun tätä tarinointiani aloittelen. Kun tuntuu että siivottiin illan aikana ainakin kymmenen tuntia. Hmm… illassa ei ehkä kuitenkaan taida olla kymmentä tuntia..? 😉

Käväistiin töitten jälkeen vaan kaupassa ja sitten alkoi hihat heilua. Keittiö kuntoon, sitten olohuone ja eläintehuone (nisäkkäiden purujen ja kilpparien veden vaihtoa). Tässä välissä taioin nakkirisottoa, sain vihdoin 11 tuntemisvuoden jälkeen Villen suostuteltua maistamaan sitä ruokalajia…! Pitää piirtää iso rasti kalenteriin, ihme tapahtui. Ja se oli kuulemma hyvääkin, voisi jopa ehkä kenties harkita sitä joskus vielä syövänsä. Wuhuu! 🙂 Salatut eläimet piti myös katsoa ja sen jälkeen sitten makuuhuoneen kimppuun. Meillä on siellä vähän systeemit vielä vaiheessa, kun ei olla keritty kiertelemään huonekaluliikkeitä lipastojen perässä. Eli vaatekaappiin kuulumattomat vaatteet ja lakanat+pyyhkeet odottavat siellä muovikoreissa. Saatiin sentään korit siirrettyä yhdelle seinälle, niin alkaa makuuhuone näyttää viihtyisämmältä. Pieni vaiva, iso vaikutus. Voi olla että lauantaina päästään huonekaluliikkeisiin. Aloitetaan varmaan täältä Eurasta, kun ei tiiä jos ne meiän lipastot onkin lähempänä kuin tiietäänkään. Jos ei tärppää, suunnataan varmaan joko Raumalle tai Poriin tai Maskuun tai jonnekin.

Huomenna nuorempi veljeni Kimmo tulee Anninsa kanssa meille vierailulle. Oli jo aikakin saada tuo vierailu aikaiseksi, kun ollaan siitä puhuttu vaikka kuinka kauan! Me ollaan huonoja kutsujia… Kutsukaa ittenne meille ihmiset! 🙂

FURminoin Pojua taas tänään. Häntää itse asiassa tällä kertaa. Pojun häntä on ollut ihan mahtituuhea, kun ei tavallinen karsta ole siihen tehonnut. Se on ollut sellanen epämääräinen möllykkä. FURminaattori toimi häntääkin ihan jumalattoman hyvin!!! Hännästä on enää jäljellä ehkä yksi neljäsosa! 😀 Mutta nyt se häntä on sellainen kun sen kuuluisi olla, sellanen siistin näköinen ja mukavan tuntuinen. Poju ei liikaa digannut tosta operaatiosta, mutta Villen piti Pojun huomion itessään niin sain homman hoidettua loppuun.

Meillä oli eilen kiva oravanmetsästystuokiokin. Olin jättänyt tiistai-iltana ennen nukkumaanmenoa oravien terraarion auki, kun kävin ruokakuppia täyttämässä. Mun kai piti terraan vielä jotain laittaa (heinää tai jotain) ja se sitten unohtui auki, kun en muistanut sinne mitään enää laittaa. Eilen sitten alkoi kuulua outoa ääntä eläintenhuoneesta… Menin katsomaan mikä sitä ääntä pitää. Orava se siellä pomppasi äkkiä roskiksesta pois ja ryntäsi kilppariakvaarion taakse piiloon. Kaveri oli saanut peltisen roskiksen kannenkin tiputettua (en ymmärrä miten kun roskis on kuitenkin puolisen metriä korkeakin) ja siellä se jyrsi jotain.

Olin ihan neutovon miten me se orava saataisiin kiinni, kun ei akvaariota voisi mitenkään liikuttaa. Ville onneksi lopulta keksi että orava on voinut mennä akvaariopöydän kaappiin, kun kaapin takaseinässä on sellanen oravan mentävä rako. Siellä se sitten oli ollut, kyhännyt sinne jo jotain pesäntapaistakin mm. heinästä ja muovipussista. 😀 Olipa taas seikkailu. Olen aivan varma että se oli Laura (Ville sen sieltä nosti terraan mun ollessa huoneesti pois sillä hetkellä), kun Laura on aina ollut se hurjapää. Leevi ei ole ikinä karannut vaikka on tilaisuuksia ollut. Kerranhan me löydettiin Laura uima-altaan portaalta ihan märkänä ja kylmissään. Ja papanoita toisesta päästä allasta, melkoinen uimaretki ollut niin pienelle eläimelle. Ei ole riksujen kanssa elämä tylsää, varsinkaan jos jättää silloin tällöin terraarion oven auki. 😉

Musta muuten tuntuu, että se mun kauppani mainostus tehoaa… 🙂 🙂 🙂 Kun tilauksia on tupsahdellut nyt tavallista tiheämpään tahtiin! Jipijee! 🙂 Ja siis moni nimi on ennestään tuntematon, kun aika hyvin kuitenkin muistan nimiä jotka on tilauksia tehneet. Ne vaan jää jotenkin mieleen vaikka muuten mulla on todella surkea nimimuisti. Tai muistan niitä kun näen saman nimen uudelleen, en mä nyt ulkoa muista kuin vain heitä jotka tilailevat ”jatkuvasti” jotain. Mutta olen tyytyväinen!!!

Eilen kävin auttamassa isukkia tietokoneongelmassa. Ja pääsin samalla vaatehuoneensiivousurakan keskelle. Siellähän oli vaikka mitä aarteita! Barbie+My Little Pony -laatikkoa pönkiessä muisti niin hyvin vielä niitä Barbien vaatteita ja muuta. Miten voi muistaa?! 🙂 Ja siellä oli mun nukkekotini ja kaikkea mahdollista. Ainevihkojakin jo löytyi, niitä on ihana lukea. Osa jutuista on vielä sellasia tositapahtumiin perustuvia, esimerkiksi meiän akvaarioharrastuksen alku, ravun hankkiminen lemmiksi, jne. 🙂 Ihanaa kun sellasia juttuja on muistissa! Yksi hauska aine oli nimeltään ”Säkylän keskusta 50 vuoden päästä” – hahaa! 😀 Löytyi myös mun leirikouluvihkoni, kun viidennellä luokalla oltiin Ahvenanmaalla. 🙂

Paras aarre oli ehkäpä tämä:

Ihana!!! 🙂 🙂 🙂


Mainontaa…

Posted on

Hihii, nyt saa jännittää tuleeko kauppaani uusia asiakkaita (tuleehan niitä muutenkin) mutta tuleeko tavallista enemmän, kun mulla on nyt kuukaudeksi eteenpäin ostettuna mainostilaa sekä viralliselta Postcrossing-sivulta (näkyy suomalaisille käyttäjille) että myös crossailijoitten suomifoorumilta. En nyt hurjan isoja summia mainontaan sijoittanut, mutta jatkossa voi laittaa enemmänkin jos ja kun siitä hyötyä on. Mähän pystyn seuraamaan mistä ihmisiä mun kauppaani tulee, joten näkee tehoaako mainonta. Postcrossareissa on kuitenkin hyvin paljon potentiaalia ja sen harrastuksen avustuksella mä alunperin sainkin idean että Suomeen pitää saada monipuolinen postikorttinettikauppa. Onneksi Postcrossingin isä Paulo otti yhteyttä tossa mainostusjutussa, ei olis itelle tullut mieleenkään että sinne voisi oman mainosbannerin saada näkymään. 🙂

Muitakin mainostuspaikkoja pitäisi varmaan koittaa keksiä. Toki puskaradio ja Google jo auttaa asiassa paljon, mutta voisi sitä vähän rahaa uhrata maksulliseenkin mainontaan. Mutta ainaskin on nyt aloitettu. Ja mitä enemmän tulee uusia asiakkaita, sitä enemmän voi hankkia uusia tuotteita ja sitä enemmän voi myös laittaa rahaa mainoksiin. Ja oravanpyörä on valmis. 🙂