Category Archives: syömään

Käsirisottoa

Käsirisottoa

Tänään sotattiin oikein urakalla, pikkuihminen söi puolentuntia kala-porkkana-maissi-risottoa vapaalla tyylillä – lähinnä vasemmalla kädellä. (Taas merkkejä vasuriudesta…?) Onneksi meillä on myös siivousorjia, jotka tekevät työtä ruokapalkalla. 😉

Syliin tais tipahtaa jotain...

Otetaas tuolta toi porkkananpala...

Naminami!

Siivoojaorja #1 valppaana!

Siivoojaorja #2 työskentelee.

Raskaan herkkuja

Raskaan herkkuja

Neuvolassa viimeksi sanottiin, että koita sitten vältellä jouluna niitä konvehteja, ettet haali niitä kauheasti, kun paino on niin hienosti pysynyt matalalla. Kilttinä tyttönä sanoin että teen näin, en mä konvehdeista niin kauheasti tykkääkään. Tai riippuu mitä lasketaan konvehdeiksi. 😉 Laatikot Fazerin sinistä ja Geishaa osaan kyllä tuhota ihan itekin melko hyvällä tahdilla. 😀 Mutta Juhlapöydän Konfliktit on sitä sakkia, joista ihan jokunen on hyvä ja loput voi viedä kevättalvella töihin ukkojen herkuteltaviksi. 😉 Tuleekohan joskus joulu jolloin ei saisi niitä ollekaan?! Tuskin!

Neuvolan täti ei myöskään sanonut että pitäisi vältellä karkkia tai marmeladikuulia, joten ne ei vissiin lihotakaan sitten lainkaan joulun aikaan. 😉 Aloitin jo keskiviikkona marmeladikuulilla herkuttelun, piti hyvien uutisten vuoksi ostaa niitä Finlandia-kuulia pieni rasia sekä hillomunkit. Nami! Oon munkkejakin raskauteni aikaan syönyt enemmän kuin monena viime vuotena yhteensä. Ja piparkakkujenkin kanssa sama juttu. Karkkiakin uppoaa ehkä jopa tavallista enemmän (nytkin työn alla tuollainen Simpsonien joulukarkkisekoitus) ja cocista myös. Herää kysymys, minkä verran painoa olisikaan tullut (tai lähtenyt pois) jos olisin kiltisti jättänyt kaikki munkit ja karkit ja limsat väliin. Syönyt vain hedelmiä herkkunälkään ja juonut vettä. Mielenkiitoista 🙂 Mutta onneksi saan makeita juttuja ahtaa mahaani, kun niitä tekee kauheasti mieli. Ja kun ottaa yhden karkin, iskee vielä kamalampi himo. Itsehillintä – mitä se tarkoittaa?

En mä silti pelkkää karkkia itteeni ahda, kuivatut luumut on yksi hittituote. Niitä tosin ei parane liikaa syödä ellei halua kivaa mahan polttelua. Ja viinirypäleet, varsinkin ne tummat versiot. En oo niistä tykännyt oikeestaan ennen, nykyään ostan mieluummin niitä kuin vihreitä. Mun on tehnyt tällä viikolla hillittömästi mieli riisipuuroakin, jota olen vältellyt viime vuosina, kun se ei muka oo hyvää. Nyt on jo niin isoja oireita, että oon jo keittokirjasta kattonut miten sitä tehdään ja saatan huomenna ostaa puuroriisiä! Ja kaveriksi pitäisi tietty saada rusina- ja/tai luumu- ja/tai sekametelisoppaa. Saatan siis koittaa tehdä riisipuuroa viikonlopun aikana, ei kai se niin vaikeeta voi olla ettei siitä syömäkelpoista tulisi.

Se on hyvä kun mahaan ei mahdu enää kuin pieniä annoksia ruokaa (tai herkkuja) kerrallaan, niin ei voi syödä niin valtavia määriä. 2-3 tunnin välein silti on melkein saatava jotain sapuskaa/välipalaa, tai muuten musta tulee vihainen. Muuten ei mielialaheilahteluja ilmeisesti ole ollut (ei Villen eikä omasta mielestäni), mutta nälkäkiukku tulee herkemmin kuin ennen.

Mutta nyt pitää kyllä mennä syömään joku leivänpalanen, kun en tiiä kauanko tuo ukkeli rakas viipyy äitinsä luona palaveroimassa ja vasta sen jälkeen saan oikeeta ruokaa mahaani. On niilläkin aika puhua työasioista, kellohan on jo puoli ysin paikkeilla perjantai-iltana! Ja tänään alkoi sitä paitsi kesäloma! Pitäis eliminoida kaikki töihin liittyvä pois aivoista!

Loppuun vielä keskiviikkoisesta iltapalasta parit kuvat. Ettei kaikki höpinät jää kuvattomiksi. 🙂 Ekana herkullista (epävoi)leipää (kaikki rasva leivän päällä on aina ällöä, on ollut jo monen monta vuotta) ja sydämellinen munkki.

Nää rypäleet on tummiksi aika säälittävän vaaleita, mutta tummina ne silti ostin. 🙂

Jännä työpäivä

Jännä työpäivä

Tänään oli se jännitystä aikaan saanut työpäivä, kun Hra L ja anoppi olivat koko aamupäivän pois töistä. Kääk! Onneksi ei ole vielä kesä ja kaikki puhelimet soi yhtäaikaa ja ihmisiä ravaa hakemassa milloin mitäkin!

Saatoin maailmalle neljä kaivonrengasta ja taisin viisi kertaa vastata puhelimeen. 😀 Viides soittaja olikin sitten anoppi, se koitti juksata mua mutta kyllä mä sen äänen tunnistan! 😀 Olisivat tuoneet mulle Hesburgerilta jotain syömistä, mutta olin onneksi jo ahtanut masuuni herkullista kanarisottoa, niin ei tarvinnut mulle tuoda mitään.

Tuo onkin herkullista ruokaa! Riisin ja revittyjen kanankoipien lisäksi siinä on maissia, herneenversoja, sokeriherneen palkojen palasia (oon super-allerginen tuoreena niille mutta keitettynä se allergiaa aiheuttava juttu heikkenee) ja jotakuta yrttiä, jonka nimeä en nyt päähäni saa. Hyvää ruokaa!

Wiillä on taas urheiltu ja ompelukonettakin ehdin töitten jälkeen jo kiduttaa. Tai lähinnä ompelukone kidutti itseäni, kun alalanka aiheuttaa mulle taas harmaita hiuksia. Pitäisi vaihtaa se hankala lanka, mutta kun en mä osaa! Koitin säätää, mutta ei. Pitänee kaivaa ohjekirja esiin, sitten se viimeistään onnistuu. 🙂 Se mun viikonloppuinen ompeluprojektini on vielä siis vaiheessa, mutta kunhan saan sen ompelukoneen taas tekemään yhteistyötä kanssani, niin saan tehdä sen loppuun.

Me mennään viikonlopuksi Helsinkiin, jee! Perjantaiksi jo varattu liput Himoshoppaaja-leffaan! Lauantain ja sunnuntain aikana sitten kierrellään siellä sun täällä. Meillä on taas luottokortin bonuksilla hommatut lahjakortit Kämp-hotelliin. Pitää siellä kai muodon vuoksi kerran vuodessa käydä, ollaan siellä varmaan viitenä vuotena ainakin käyty. Eipä se ole mikään ihmeellinen hotelli (siis ne normihuoneet, Mannerheim-sviitti vois saada jotain hihkuntaa aikaa meikä-akassakin..!), paljon hienompia huoneita on monissa pienissä hotelleissa, mutta perinne mikä perinne. Ja on siinä kuitenkin jotain tunnelmaa. Ja ei voi valittaa kun ilmaiseksi saa jossain yöpyä! 🙂

Pitääkin tutkailla missä tahtoisi viikonlopun aikana vierailla… Ja veripalttukin on pian valmista, nami! Saan viedä sitä huomenna töihinkin ruoaksi, huomisen työpäivän kohokohta! :p

Loskaa siellä ja loskaa täällä

Loskaa siellä ja loskaa täällä

Eilen oli vielä aika talvista (kunnes alkoi vesisade), mutta tänään ei sitten enää talvelta tunnu. Lämpömittari painelee jossain +4:n tietämillä ja ulkona on synkkää ja märkää. Niin ja liukasta! Aamulenkillä sai kävellä hyyyyyvin varovasti, ettei lentänyt nenälleen loskaan. Koirien mielestä oli kai kivaa, kun oli taas uudenlaisia tuoksuja maassa, kun lumen alta on alkanut tulla nurmikkoa esiin.

Jokunen tunti hurahti töitä tehdessä ja nyt on suuri dilemma mitä tekisi tämän loppupäivän ennen kuin Ville tulee töistä. Ristipistoilla? Askarrella? Kirjoittaa? Lukea? Pelata Hospital Tycoonia? Skannata vanhoja postcrossing-kortteja? Ehkä mä jotain keksin 🙂 Niin ja tietty aina siivotakin vois ja sellasta kivaa…

Söin äsken terveellisen päiväruoan, haha!

Leipäjuustoa/juustoleipää (mitä ikinä onkaan kenenkin mielestä) ja sipuli-valkosipuliruisnappeja valkosipulituorejuustolla. Nami! Ei tuosta ihan nälkä mennyt, mutta auttoi se pahimpaan mahan kurnimiseen ja jaksan varmaan sinnitellä iltaruokaan asti näillä eväillä. Käteviä sellaset Pirkan leipäjuustokiekot, sellasia sopivan pieniä. Niitä tulee aika usein ostettua herkutteluvälipaloiksi.

Pieni skitsahduskin maanantaihini jo mahtui, kun yhtäkkiä telkkari/tietokone/jalkalamppu yms pistorasioissa olevat vehkeet sammuivat. Tai tietokone toimii toki akullakin, mutta kuitenkin. Äkkiä ryntäys sulaketaulun luo ja siellä oli yksi sulake mennyt pois päältä. Ei silti mitään tulipaloa tai muuta havaittavissa olohuoneessa (hehheh), joten Villelle soitettuani uskalsin laittaa sulakkeen taas päälle ja palasi sähköt kiltisti kaikkiin laitteisiin. 🙂

Autotallihommat etenee ilmeisesti ihan hyvin. Niitä seinälevyjä ei tarvitsekaan vaihtaa kun ne on sellasta ainetta ettei ne kuumuudesta mene pilalle, ainoastaan vesi voisi ne pilata mutta kun palomiesten vettäkään ei ole päässyt minnekään seinälevyjen väliin, niin ne tarvii vain puhdistaa. Hyvä niin, pääsee pienemmällä vaivalla. Saas nähdä mitä ne tänään on siellä saaneet aikaan… Aamulenkille mennessä se niiden miesten auto oli jo tossa meiän pihalla, mutta näytti ihan kuin ne olisivat nukkuneet siellä autossa… En tiiä. 😀 Voi olla että niillä on joku toinen keikka ollut ja ovat sitten ottaneet pienet torkut tossa. Ties vaikka olisivat jo yöllä siihen tulleet.

Itse odotan yhä uutisia omasta autostani. Olisi jo aika se saada kotiin! Ihan outoa olla ilman autoa, kun ei voi tosta vaan lähteä jonnekin vaan pitää odottaa että Ville ehtii töistä kotiin ja mennä sitten yhdessä. Toki voin käydä Villen autoa lainaamassa kaukaa töistä (hah, tosi kaukaa) ja mennä sillä jonnekin käymään, mutta eipä mulla niin akuuttia tarvetta minnekään ole päästä.

Innostuin eilen illalla taas kaivamaan yhden ristipistopakkauksen esiin. Se oli itse asiassa vielä mökiltä tulleessa muovipussissa jokusen muun ristipistopakkauksen kanssa. 😀 Hyvä kun olen mökkiroinia sisältäviä pussukoita tyhjentänyt ajoissa… Mutta tässä kuva siitä mitä (siis miten vähän) sain aikaan eilisen myöhäisillan aikana.

Ei välttämättä heti arvaa mikä tosta tulee… 😉 Oon kyllä ihan superhidas ristipistelijä, kun en oikein osaa pistellä niin että käsi pysyisi vain kankaan yläpuolella vaan käsi vaeltelee vuorotellen kankaan ylä- ja alapuolella. Mutta ei kai sillä nopeudellä niin väliä, kunhan tulee siistiä jälkeä.

Loppuun vielä kuva lauantailta, kun Deea näytti miten nätisti hän osaa vastustaa kiusausta. 🙂

Tossa se vaan istuskeli ja katteli meiän ihmisten irtokarkkikippoa. Deea ei onneksi edes kuolaa, Pojulta olisi samassa tilanteessa varmaan kuola valunut niin että sohva olisi ihan märkä. 😀 Lopulta Dee käänsi selkänsä karkeille ja tyytyi kovaan karkittomaan kohtaloonsa. Koiran elämä on rankkaa…

Kuusenhakureissu

Kuusenhakureissu

Mentiin eilen etsimään joulukuusia. Tarvittiin niitä neljä – itsemme lisäksi molemmille veljilleni ja vanhemmilleni. Otettiin Deea mukaan ja hypättiin maasturiin. Poju pääsee mukaan ensi vuonna, jos vaan on lunta maassa. Valkoinen pitkäkarvainen koira saattaapi tulla vähän likaiseksi mutaisilla metsäteillä…

Kuvassa Deegu tarkkailee näkyisikö mökin pihalla hyviä kuusiehdokkaita. 🙂

Ja tytön märkä tassu. Deellä on yksi musta kynsi, onneksi ei enempää, kun siitä ei näe paljonko sitä uskaltaa leikata.

Löydettiin me onneksi lopulta neljä joulukuusiehdokasta. Deean avustuksella tietty, pikkuneitihän ne kuuset luonnollisesti valitsi. 😉 Meiän kuusi raahattiin sisälle heti illalla, vaikkei vielä sitä koristeltu. Tänään sitten koristellaan, mutta tässä hämyinen kuva alastomasta kuusesta. On siinä alaosassa vähän tyhjyyttä yhdellä puolella, mutta eipä tuo haittaa.

Kunhan saadaan kuusi koristeltua, pitää raahata joululahjoja kuusen alle. Tai ei kuusen alle juurikaan mitään mahdu, mutta kuusen ympärille. Onneksi tosta kuusesta oikealle päin on vain tilaa, sinne voi laittaa lahjoja pitkään jonoon. Meille noita lahjoja vaan kertyy kuin kolmilapsiseen perheeseen, kun hommataan toisillemme jo niin monta lahjaa. 😀 Nyt taitaa olla jo 35 lahjaa vain multa Villelle ja Villeltä mulle… Hävettävän iso määrä! 😀 Mutta kun niitä aletaan hommata jo alkusyksystä, niin niitä ehtii sitten kertyä… Kaikkea pientä ja jotain isompaakin. Ei meiän joulussa ainakaan mikään taantuma näy, päin vastoin.

Eilen illalla väsättiin ruoaksi makkarakeittoa. Se on yksi parhaista kotiruoista mitä olemassa on! Kaupasta ostetaan kaikki vihannekset/juurekset tuoreina, pilkotaan ne ja saadaan herkullista keittoa. HK:n Sinistä pitää makkaran olla ehdottomasti. Naminami! Onhan tuossa hommaa, mutta on se sen arvoista. Kuvassa keitto porisee vielä ilman makkaroita. Ja selitys isoille möhkäleille sopassa: laitetaan jotkut juurekset sinne isoina palasina, jotta niistä saadaan makua, muttei niitä tarvi syödä.

Makkarakeiton syömisen jälkeen katsottiin jouluelokuva – Joulupukki ja sen veli. Se oli ihan viihdyttävä, vaikkei mikään huippumahtava. Paljon pienikokoisia ihmisiä, niitä Miian suosikkeja. ;D

Elokuvan jälkeen koirat pihalle ja sitten alettiin pakkailla yhdessä joululahjoja. Se oli kivaa puuhaa, saumatonta yhteistyötä. 🙂 Nyt on sitten kaikki paketit pakattu ja voidaan ne sitten toimittaa eteenpäin uusiin koteihinsa. Tai no pari käsityönä tehtyä lahjaa vielä odottaa loppusilausta, mutta muuten kaikki on pakattu.

Nukuttiin sekä pe-la että la-su yö vaihteeksi divaanilla. Tuli vaan molemmille sellainen olo, että olohuoneessa olisi kiva nukkua pitkästä aikaa. Ja hyvin uni tulikin, kun sai nukahtaa takkatulen loisteeseen. Deegulainen tosin vähän häiritsi nukkumista, kun se oli pakko päästä meiän kainaloon ja viime yönäkin heräsin jossain vaiheessa siihen, kun oltiin Villen kanssa sohvan toisella reunalla ja Deea oli vallannut mun tyynyni ja melkein puolet divaanin leveydestä samalla. Kiva lapsi meillä…

Tänään on vuorossa lepopäivä. Katsotaan varmaan joku elokuva taas ja kerätään voimia huomista varten, kun pitää ravata monessa paikassa. Haetaan mm. joulukinkut (itelle ja anopille ja Villen veljelle) ja vaihdetaan Pian kanssa joululahjat. Ja pitää vielä pari lahjaakin ostaa, kun huomattiin että parilta ihmiseltä puuttuu vielä lahjat. Sellaisia vaikeita hankintoja, kun ei ole oikein mitään hajua mistä ne ihmiset voisivat tykätä. Mutta kokeillaan onneamme, on meillä onneksi jo vähän ideaa mitä voisi ostaa.

Sääennuste näyttää ihan mielenkiintoiselta, ei varmaankaan valkoista joulua saada, muttei mutaistakaan. 🙂 Pääasia että on edes sitä pakkasta!

Lakritsimuffinseja

Lakritsimuffinseja

Kokeilin eilen tehdä Myllyn Parhaan sivuilta löytyvien lakritsimuffinien reseptiä, nami!

3½ dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl kermaa
2 kananmunaa
100g juoksevaa margariinia (pullo)
1 dl appelsiinituoremehua
200 g lakritsia ohuina viipaleina

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muut aineet hyvin sekoittaen. Voit käyttää myös muuta rasvaa kuin pullomargariinia, sulata ja jäähdytä tällöin rasva ensin. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 200-asteisen uunin keskitasolla 15-20 min.

Melkein 20 muffinsia tästä ohjeesta syntyi ja hyviä sellaisia! 🙂

Pastatonnikalasalaatti

Pastatonnikalasalaatti

Väsäsin päiväruoaksi pastatonnikalasalaattia ja tuli niin herkullisen näköistä, että piti ottaa kuvakin. 🙂

Salaattiin päätyi jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, keltaista paprikaa, tilliä, tonnikalaa, simpukkapastaa, suolaa, mustapippuria sekä sitruunapippuria. Herkullista!