Mieletön 9kk vanha nukkuja

Lumi-Kukka päätti näköjään nautiskella nukkumisesta 9kk-päivänsä kunniaksi – nukkui yöllä peräti 14 tuntia!  Taitaa olla kaikkien aikojen ennätys! Tyttönen nukahti eilen heti ysin jälkeen mun syliini sohvalla (hyväksi todettu nukutustapa: kun neiti alkaa olla väsyneen oloinen, kaapataan pieni syliin ja hytkytellään uneen ja kannetaan sänkyyn). Yhdentoista aikaan pieni kyllä heräsi, mutta tainnutettiin kahdella desillä maitoa ja johan taas uni jatkui. Ja hyvin jatkuikin! Ite herättiin puoli kasin jälkeen ja olin varma että ei saada edes aamupalaa kahdestaan rauhassa syödä, mutta mitä vielä… Pakkailin parit tilaukset ja olin varma että sen jälkeen Kukkis ainakin herää. Ja sitten menin siivoamaan askarteluhuonetta lapsiturvalliseksi ja en edes koittanut olla hiljaa vaan vähän kolistelinkin. Lumi-Kukan huone on siis kodinhoitohuoneen askarteluhuoneen seinänaapuri.

Kymmenen jälkeen menin katsomaan onko se vielä elossa, kun oli jo 13 tuntia nukkunut. On meillä ennenkin kolmetoistatuntisia nukuttu, mutta ei ihan just. Viimeksi varmaan sillon ennen talviaikaan siirtymistä. Kyllä se elossa oli ja syvässä unessa. Jatkoin sitten siivousprojektiani ja alkoi melkein jo hommat loppua kesken kun yhdentoista aikaankin se vielä nukkui. Menin sitten taas kurkkimaan josko jotain heräämisen merkkejä olisi, avasin verhon ja vähän juttelin pienelle. Pientä havahtumista oli ilmassa. Menin vielä hetkeksi omien puuhieni pariin ja annoin Kukkiksen herätä omia aikojaan. Ihanasti hymyilevä lapsi siellä sängyssä pian mua sitten odottikin! <3

En kyllä käsitä miten siitä voi olla jo yhdeksän kokonaista kuukautta kun pieni tyttönen maailmaan putkahti… Aika menee lapsen kanssa ihan kummasti! Toisaalta on ikävä välillä sitä ihan pientä vauvaa, toisaalta en malttaisi odottaa että pieni lähtee kävelemään ja alkaa puhumaan ja että voidaan alkaa tehdä kaikkea kivaa yhdessä. Niin kuin pelata kaikkia pelejä ja askarrella! 🙂

Tänään tehtiin melkein viimeiset jouluostokset. Jotain pientä jäi vielä löytymättä. Ei tunnu yhtään siltä että jouluaatto olisi mukamas jo perjantaina, yliyliylihuomenna… Oli ihan omituista ostaa kaupasta lanttu+maksalaatikkoa ja sipulisilliä joulua varten. Ja katsoa kun ihmiset valitsivat mieleisiään sian palasia. Onneksi anoppi hakee tänä vuonna meiän sian palasen Kivikylän tehtaanmyymälästä. Ei tee mieli mennä sinne ite jonottamaan tuntikausiksi, viime vuonna oli jo niin tuskaa!

Keskiviikkoaamuna mennään hakemaan kuusi metsästä ja samaisena päivänä meen myös kallonmuokkaukseen. Taas tää ajankuluminen on yllättänyt – tänään tulee 10 (!) viikkoa mun viime parturireissusta… HÄH?! En oo vuosikausiin ollut noin pitkään ilman parturointia! Yleensä käyn 4-5 viikon välein kun lyhyt tukka tulee rumaksi ylipitkänä. Nyt se on jo niin pitkä, että emmä kehtaa varmaan edes ottaa pipoa pois päästä siellä parturissa. 😀 Talvi on kyllä siitä kätsyä aikaa, kun voi hukuttaa aina tukan pipon alle…

Vauvan kosto!

Päivä sujui vallan mukavasti. Saatiin herätä omia aikojamme joskus yhdeksän jälkeen, pikkuihminen heräili kympin aikoihin. Pikkuneiti oli varsin hyväntuulinen koko päivän, mitä nyt pelleili kun syötiin. Mutta ruoallakin leikkiminen sallittakoon. 😉 Päiväunille nukahti kuin unelma (simahti mun syliini sohvalla ja ei herännyt kun kannoin sänkyynsä). Nukkui kaksi tuntia ja sillä aikaa sain aloitella askarteluhuoneen suursiivousta. Se nyt ei oo mikään oleellinen siivouskohde esim. joulun kannalta, mutta kun jos se huone olisi täysin lapsiturvallinen, voisin ehkä kenties joskus askarrella siellä niin että Kukkis leikkisi turvallisesti lattialla. Ilman sitä vaaraa että jotain kaatuu päälle tai muuta vastaavaa.

Loppupäiväkin sujui mukavasti. Leikkimistä, nauramista, kaikkea kivaa. Ja yöunille nukahti mukavan aikaisin (meiän ajanlaskun mukaan) kun sain jo puoli kymmenen aikaan kantaa unisen lapsen sänkyynsä. Simahti siihen ilman pitään pullotteluakaan. Niinpä pääsin jatkamaan askarteluhuoneprojektiani. Ehdin puolisentoista tuntia ahertaa, kun pikkuihminen sitten heräsi. Ja lopun ehkä arvaakin… Päivä sujui liian hyvin, joten vauva kosti! Ikinä ei saisi intoilla hyviä nukkumisia tai hyvin sujuneita päiviä tai mitään muutakaan…!

Koitin saada uudelleen nukkumaan, mutta ehei. Ei mitään toivoa. Toin sitten pienen olohuoneeseen, kun ei kiinnostanut seuraavaa kaksituntista istuskella/löhöillä epämukavasti lattialla pinnasängyn vieressä. Tyyppi oli selvästi väsynyt aika ajoin, mutta silti vaan kauhea meno päällä. Ja oliskin vaan ollut kilttinä, mutta ei kun piti ilkeilläkin. Repiä tukasta, raapia, purra sormea joka koitti ottaa paperimälliä pois suusta (meiänkin neiti on melkoinen mällisuu, kaikki kiva pitää tunkea suuhun ja hautoa siitä kiva litimärkä pallero), repiä silmälaseja pois päästä. Ja annas olla kun kiellät esim. tuon rillien repimisen, johan tulee kauhea surkua ja itku. Samoin kun kiellät raapimisen ja tukan repimisen.

Kello oli melkein kaksi, kun päätin että nyt saa riittää ja kannoin muka ei yhtään väsyneen lapsen sänkyynsä. Vähän aikaa se siellä raivosi, mutta sitten tuli uni. Vaikka ei muka yhtään väsyttänyt. 😉 Toivottavasti… ei kun ei mitään. Parempi olla sanomatta mitään ääneen enää. Tulee vaan pahempi kosto muuten… Joten ei muuta kuin öitä, olisi varmaan syytä itekin painua nukkumaan!

Flunssasta toipumista

Alkoipa tuossa viimeviikonloppuna kiva talviflunssa, ei sentään jouluflunssa niin kuin kaksi vuotta sitten! Parempi olla nyt kipeänä kuin jouluna tai varsinkaan tammikuussa..! Pieni vieno kurkkukipu salakavalasti paheni ja toi mukanaan nuhankin. Maanantaiaamuna olin niin kipeä ja väsynyt, että jouduin perumaan kampaamoajankin (pitäisikin tilata uusi!). Se su-ma yö oli kyllä yksi vauvahistorian kamalimmista… Pikkuneiti nukahti illalla ysin aikaan, nukkui tunnin verran ja heräsi. Koirat kuulivat ulkoa paukahduksen ja sen nyt tietää mitä ne kaksi jästipäätä tekevät – vuhvuhvuh… Kukkis heräsi eikä sitten ollutkaan enää yhtään väsynyt, kun oli nukkunut tunnin pituiset myöhäispäiväunet omasta mielestään. Johonkin yhteen asti taidettiin olla virkeinä olohuoneessa, kunnes olo alkoi käydä liian kipeäksi ja väsyneeksi ja ajattelin, että jos nyt tän kerran koitetaan nukuttaa pieni meiän väliin. Juu, ei nukuttanut pientä ei. Kauhea tohina päällä jonnekin kolmeen asti vissiin. Ja ite sain nukuttua vasta neljän jälkeen. Oli siis varsin iloinen tunnelma kun herätyskello soi puoli kasilta (jotta ehtisin sinne parturiin Raumalle ajoissa) ja tietty Kukkiskin siihen heräsi. Argh! Onneksi sain viedä parturin perumisesta huolimatta pikkuihmisen mummilaan, niin sain ite levätä sen päivän ajan. Nukuttua en saanut kun en osaa päivisin nukkua, mutta lepokin (=vain omasta hyvinvoinnista huolehtiminen) teki niin hyvää.

Maantaina ja tiistai oli aika surkeaoloisia päiviä. Ei ollut kuumetta eikä alilämpöä, muuten vain kaikkia paikkoja särki ja vuoroin vilutti ja vuoroin oli kuuma. Ja se nuha… Nenä saattaapi olla tällä hetkelläkin hieman hellänä jatkuvasti niistämisestä. 🙁 Onneksi kurkkukipu alkaa olla voitettu ja tänään ei enää nuhakaan ole ollut niin pahana. Paranemassa siis ollaan ilmeisesti!

Lumi-Kukka ei ole onneksi osoittanut vielä ainakaan mitään oireilua, joten toivottavasti pysyykin terveenä. Se vasta kurjaa olisi jos pieni saisi tällaisen räkätaudin!

Sain muuten joulukortitkin lähetettyä jo maanantaina, hurraa! Kirjoitin kortit+kuoret osittain sunnuntai-iltana ja suurimman osan maanantaina, kun ei ollut pikkukätösiä tarttumassa kynään tai repimässä niitä kortteja ja kuoria käsistäni. 😀 On se toki hyvä kun kortit ja kynät kiinnostaa, mutta en mä välttämättä halua kuitenkaan apua joulukorttien kirjoitteluun. En vielä tänävuonna. 😉

Joululahja-asiatkin edistyy ihan kivasti. Vielä on jotain hankittavaa, mutta voiton puolella aletaan olla. Oon kysynyt muutamalta ihmiseltä joko puolison kautta tai ihan suoraan mitä kenties voisi joulupakettiin haluta. Miksi turhaan arvuutella ja hankkia jotain ei välttämättä niin osuvaa, kun voi saada listan jutuista joista tykkää. Kun lapsilta saa kysyä toiveita, niin miksei siis aikuisiltakin! 🙂 Ja toteanpa vielä samaan hengenvetoon, että sellanen pakollinen lahjatoivelista olisi aika pop jokaisella kansalaisella, joka lahjoja joskus jostain saa! Vähänkö olisi kätsyä katsoa vaan listasta lahjanantoaikaan mitä toinen tarvitsisi tai haluaisi. Itsepä voisinkin blogiini moisen listan laittaa, jos joku joskus miettii mulle jotain lahjaa. Ei niitä toisen ihmisen mieltymyksiä ja tarpeita välttämättä osaa ajatella vaikka asuisi saman katon alla. Todettu on 😉 Oon mä silti noille saman katon alla asuville löytänyt mainioita lahjoja kun olen vähän kaivellut aivojeni pohjia. Pienemmälle ihmiselle on tosi helppo ostaa mitä vain, isompi vaatii vähän aivojen käyttöä kun sillä on jo ”kaikkea”. Paitsi ettei ihan kaikkea kuitenkaan, buahahaa! Tuskin maltan odottaa joulua, kun tykkään siitä kun saan antaa ihmisille kivoja lahjoja. Se antamisen ilo on joskus jopa isompi kuin saamisen. Ja ajatus on aina tärkein!

Pitäisi kai malttaa mennä nukkumaan… Huomenna pitää jaksaa jouluostoksia taas vähän tehdä. 🙂

Pulkkailua ja pottailua

Ostettiin eilen Lumi-Kukalle hieno vihreä Stigan vauvapulkka. Oltiin varauduttu siihen että tarjolla on vain sinistä ja punaista (yök ja yök), mutta värejähän olikin enemmän – jee! Ja mehän iskettiin kyntemme sitten heti vihreään, lemppariväreistä toiseen! 🙂 Tänään päästiin sitten kokeilemaan pulkkailua ja taisi tyttönen siihen tykästyä, siihen malliin ainakin kiljahteli pulkkailun lomassa! Huomenna uusiksi, ellei sitten pakkanen pauku liian kovasti.

Miksi meiän piti tähän pysähtyä, ihan tylsää olla vaan paikallaan...

Ja pottailusta – se on nyt sitten tainnut loksahtaa pääkopassa oikeille urilleen. Tähän mennessä ollaan pottailtu onnistuneesti vain kylvyn jälkeen, mutta eilen sai potan tyhjentää kolmesti ja tänään vissin jo neljästi. Ja yksi kerta ei tyhjennettävänä ollut nestemäistä tavaraa, hurraa! 😀 (Tähän se menee kun äitiytyy, kauhean kiinnostavat puheenaiheet…) Tosi kiva juttu jos tuo pottailu jo näinkin nuorena alkaa sujua noin hyvin! Emmä tiiä milloin lapset yleensä pottailun salat ymmärtää, vaihtelee varmaan aika paljon, mutta en mä osannut odottaa että 8.5kk:n iässä alettaisiin menestyä tuolla saralla näin hyvin!

Melko kiva vuorokausi :)

Ville sai eilen illalla Lumi-Kukan nukahtamaan jollain taikakeinoillaan jo joskus puoli ysin aikoihin. Jäi siis illalla ruhtinaalisesti omaa aikaa ennen kuin piti itse mennä nukkumaan. 🙂 Tein työjuttuja, niin ei tarvinnut niitä sitten tänään tehdä päivällä – pikkuihmisen nukkumisista kun ei koskaan voi tietää. Mentiin jo yhdentoista aikoihin sänkyyn ja tunnin verran ehdin kirjaa (Kira Poutasen Rakkautta au lait) lueskella ennen kuin alkoi kunnolla väsyttää. Kahdessa illassa ahmittu jo melkein sata sivua tuota kirjaa, ahmittavan hyvältä vaikuttaa siis!

Aamulla heräiltiin kahdeksan aikaan ja ehdin suihkussa sopivasti käydä ennen kuin oranssitapettisen huoneen asukas heräsi. Molemmat isot tuttipullot oli likaisina kun tiskikoneaine loppui maanantaina eikä eilen sitten tullut mieleen käsin pestä pulloa, joten juotiin reilu pari desiä maitoa kahdesta pienemmästä tuttipullosta. Käy se niinkin!

Joskus ennen kymmentä postiauto vieraili laatikolla, joten ajattelin että mennäänpä sitten samalla lenkille kun haetaan postit. Lapsi toppavaatteisiin ja vaunuihin, koirat hihnoihin ja menoksi. Olikin kiva kävellä kun pakkasta oli vain pari astetta! Ja komiaa kun ei niillä nastakengillä ole lainkaan liukkaan tuntuista!

Joskus ennen kahtatoista syötiin sitten lounasta. Pienempi söi jotain lihamössöä (ei enää mitään muistikuvaa mitä se oli) ja jälkkäriksi riisimuroja, jotta äiti sai sillä aikaa syödä jauhelihamurekettaan kurkkusalaatilla. Samaa ruokaa söin eilen päivälläkin, ei jaksanut vääntää mitään perunaa tms kaveriksi, maistui hyvin noinkin. Ja lounaan jälkeen pikkuihminen menikin pian nukkumaan, ensin tosin täytettiin tiskikone valmiiksi kun kauppareissulla saataisiin niitä pesuainetablettejakin. Neiti nukahti ihmeen iisisti, ei juurikaan tarvinnut tapella! Joskus 20 yli 12 oli jo unessa ja alkoi äidin oma aika! Kirjoittelin postikortteja, laitoin muitakin posteja valmiiksi, tein vähän töitä ja mitähän kaikkea siihen aikaan mahtuikaan. Askartelinkin parhaalle ystävälleni Pialle synttärikortin, kun akkanen täyttää perjantaina 25 – samana päivänä kun Deea täyttää 20 vuotta vähemmän. 🙂 Hyvällä tuurilla Pialle kaavailemani synttärilahjakin tulee huomenna postilaatikkoon, niin saan sen laittaa postiin heti. Jollei tule, pitänee laittaa joku joululahjoista synttärilahjaksi ja se synttärilahjaksi ajateltu juttu vasta joululahjaksi. Onneksi Pialle on helppo keksiä lahjoja!

Kello lähestyi puolta neljää, kun Ville kyseli oltaisiinko kauppareissuvalmiita. Lumi-Kuka nukkui silloinkin vielä…! Ajattelin mennä herättelemään pikkuista välipalalle, mutta ennen kuin ehdin, pieni olikin jo hereillä. Ennenkin on noin käynyt, antennit toimivat kauppareissuajankohdan suhteen! 🙂 Syötiin jotain hedelmäsosetta, tai pieni söi sitä ja äiti persikkarahkaa. Ja sitten postiin ja kauppaan! Postiin päätyi iso kasa kuoria ja kortteja ja kotiin tuomiseksi sain pari pakettia. Tilasin itelleni etukäteisjoululahjaksi (tai jotain) pienen lankakauppakirjasarjan kolmallen kirjan, Lankakaupan talven. Ja toisessa paketissa oli postikortteja kauppaani varten. Kaupasta tarttui mukaan rasia Julia-suklaita, kun niitä ei viime joulun aikoihin tahtonut mistään löytää, niin ostin nyt jo. Lempparijoulusuklaita (winkwink jos joku aikoo suklaata joulupakettiin laittaa, niin Julia on pop!). Ja Lumi-Kukkaa varten ostin ekan kerran housuvaippoja, puuhapetejä on Pampersin housuvaipat pullollaan. Parempia nekin kuin ne ihmeen seesamkatuhahmot, jotka on mun mielestä aika tyhmiä. 😀 Seesameja seikkailee siis tähän asti käytetyissä activ fiteissä.

Viiden aikoihin syötiin couscouskanaa, tai pieni söi. Äiti joutuu odottamaan vielä vähän aikaa ruokaa – pyttipannua. Nam! Kunhan Ville saa varaston siivoushommat loppuun, päästään me isotkin syömään. Emmerdalekin kolkuttelee reilun vartin päässä. Ja tänään tulee Greyn anatomiakin, pääsen sillä sitten herkuttelemaan kunhan on taas ikiomaa aikaa. Ollaan me sitä yhdessäkin Lumi-Kukan kanssa katseltu, mutta paremmin saa keskittyä kun saa olla yksin. 🙂

Huomenna käväistään vähän jouluostoksilla  – jos vaikka löytyisi kivoja lahjoja. Villellekin olen vihdoin alkanut keksiä lahjaideoita, tai ostanutkin jo. Tänään tein pari jouluostosta netissä. Pari ideaa vielä on toteutettavana. Tai kolmaskin, jos vaan olisi aikaa… se projekti kun ei valmistu ihan silmän räpäyksessä. Jos sitten huhtikuuksi kun on synttärit, jollei jouluksi ehdi. Ja ystävänpäiväkin on toki välissä. 🙂 Ystävänpäiväkorttejakin tekisi jo mieli alkaa tehdä! Jos nyt ensin kuitenkin kirjoittaisi joulukortit ja vaikka tekisi niitä vielä jokusen jos vaan ehtisi… Ei mitään hajua paljonko niitä pitää lähettää, mutta tuskin tuo määrä mitä nyt on (24?!) riittää vielä.

Nyt jään odottelemaan sitä aviomiestäni (hih!) jotta päästään suorittamaan vaativa ruoanvalmistusoperaatio (hah!) ja syömään. Ja ehkäpä luovutan nukutusvuoron taas suosiolla tehonukuttajaisille. 🙂 Jos se sen vuoron huolii. 😉 Kylpyiltakin olisi. Lumi-Kukan kylpemiset on nykyään ratkiriemukasta vedesloiskuttelua. 😀 Enää edes kylpylelut ei ole niin pop, vaan se roiskutus. Siinä ei vanhemmatkaan säily kuivina! Ja naurulihaksetkin saavat treeniä! 🙂

Parhaat ystävät

Miltäs toi sun nenä tuntuikaan...

Onpa sulla iiiisot hampaat!

Äiti saanks mä tulla kattoon millasia kuvia oot ottanut?

Se nuolee mun korvaaaaa...

Kuvat kertonevat kaiken 🙂 Kukkis ja Deegis ovat mitä parhaimpia ystävyksiä. <3

Tänään oli viimeinen virallinen vauvatapaamiskerta. Hurjasti tässä ööö… noin neljän kuukauden aikana on tapahtunut, kun alkuun vanhimmatkin vauvat olivat niin pieniä ja avuttomia. Pikkuhiljaa on alettu konttailla ja muutama jo tukea vasten hienosti seisoo/käveleekin. Itse ei sillä tavalla oman lapsena kasvamista näe kun joka päivä jatkuvasti on pikkuisen seurassa, mutta muiden lasten kohdalta sen hyvin näkee miten kaikki muuttuvat koko ajan enemmän taaperomaisemmiksi. Toki nuorimmat on vielä ihan vauvoja, joihin verrattuna oma pieni tuntuu niin isolta. 😀

Vauvatreffien jälkeen käväistiin kahdesti poliisiasemalla. Ekalla kerralla sain mukaani Villen täytettäväksi lappusen jotta passia voidaan hakea ja toisella kerralla sitten saatiin passihakemus tehtyä, kun oli antaa hakemustädille se isän lupa, passikuva, äidin passi, pikkuisen kelakortti ja 48€ rahaa. Tollakin reissulla (poliisiasemalle on matkaa ehkä max 2km meiltä) huomasi taas että mun auto ei tosiaan ole ehkä välttämättä se kaikkein paras talviauto… Vaikka kaasua painaa kuinka varovasti, se meinaa silti lipsua, tosin eipä se mihinkään oikeesti lähde käsistä kun tietokone pitää siitä huolen, mutta eipä tuolla huvikseen lähtisi liukkaalla kelillä pitkälle ajelemaan. Kesäkelejä odotellessa…

Niin, viikon päästä saadaan sitten passi hakea. 🙂 Sormenjälkiä ei sentään noin pieneltä vielä oteta, olikos se raja vasta 12v. Ja ei tarvinnut edes herättää pikkuista turvakaukalosta, riitti kun nostin kaukalon tädin nähtäville (jumankekka vaati voimia nostaa se niin korkealle!!), niin se tunnisti saman tyypin kuin passikuvassa oli. En kai mää vieraan lapsen kuvilla passia meniskään hakemaan. 😉 Täytyy se  vauva silti jollain tavalla ainakin periaatteessa tunnistaa samaksi kuin kuvassa.

Toveri Oiva :)

Lumi-Kukka on päässyt nauttimaan Oiva-kaverinsa seurasta (ja mää Minnan seurasta!) nyt reilun viikon aikana peräti tuplasti. Ensin käytiin Minnan+Oivan luona edellisviikon torstaina ja nyt sitten lauantaina saatiin heidät hotellihuoneeseemme vierailulle, kun oltiin la-su yö Turussa. Ihan muuten vaan päätettiin Turkuun mennä yöksi, kun ei ennen joulua sitten enää minnekään ehdi menemään. Saatiin me vähän taas jouluostoksiakin etenemään, hurraa! Jospa joku päivä ehdittäisiin pyhittää muutama tunti joululahjaostoksille, niin voitais ehkä jopa saada hankittua loputkin lahjat…?! Kun vaan keksisi kaikilla jotakin…

Mutta tässä eka todistemateriaali Kukkiksen toverista. 🙂 Ja kiitos Minnalle kuvaamisesta, kun ite unohdin tietty kameran kotiin.

Jos ihan kädestä tervehditään, kun ei olla hetkeen nähty... 🙂

Ja toinen todiste on lauantailta. Oli jopa kamera mukana, wuhuu!

Oivan kädessä oleva kukka oli kaikkein paras lelu, josta välillä vähän jopa kinasteltiin. 😀

Ihan huippukivaa kyllä kun meillä on Minnan kanssa lähes saman ikäiset pikkuiset! Oltaisiinkohan edes ilman näitä vielä nähty livenä?! Kuka tietää… Tosi mukava seurata miten kuukautta vanhempi poitsu kasvaa ja kehittyy. Ja kiva kun voi jakaa kaikkia vinkkejä, jotka ensikertalaisäideille tulee tarpeeseen!

Toivottavasti nähdään taas pian! 🙂

Uniremppa päivä #4

Emmä tajua miten noin pieni ihminen jaksaa noin pienillä unimäärillä, kun jokunen viikko sitten nukkui pelkästään yöllä parhaimmillaan 13h ja nyt ei nuku niin paljon edes päiväunineen. Mutta ei kai sitä malta nukkua kun pitää seistä ja seistä ja seistä. 🙂 Koko ajan käyttää äitiä tai isiä kiipeilytelineenä. Ja koittipa käyttää Deeaakin, mutta siitä ei tullut oikein mitään. 😀 Kukkis on jo painavampikin kuin Deegu! Deea tuntuu ihanan kevyeltä kannettavalta Lumi-Kukkaan verrattuna. 🙂

  • herätys klo 8:50 ihan omia aikojaan (nukkui yöllä 9.5h)
  • päiväunet #1 klo 10:40-11:30
  • päiväunet #2 klo 14:50-16:05
  • yöunille nukahdus klo 21:45 (ja tää tuntui toooosi aikaiselta eiliseen verrattuna!)

Sellanen päivä. Välillä viihtyi hyvinkin omien leikkien parissa, välillä ei meinannut olla millään tyytyväinen mihinkään. Ehdin askarrellakin taas yhden kortin! Ja leimailin jouluisia kuvia ja tekstejä Regretille, kun ollaan sovittu että leimakuvia vaihdetaan. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä itse saan. 🙂

Ite valvoin viimeyönä johonkin yhteen asti. 10 vaille taisi kello olla kun kömmin sänkyyn ja ehdin tehdä neljä joulukorttia! Aamulla väsytti niin julmetusti, mutta oli ne kortit sen arvoisia! 🙂

Uniremppa päivä 3

Ihan hyvä päivä, mutta päin ahteria meni silti nukahtaminen…

  • herätys klo 8:40 (nukuttiin ite kasiin, muuten olisin mennyt aikaisemmin jo herättelemään, nyt herätykseksi riitti kun avasi Lumi-Kukan huoneen oven)
  • päiväunet #1 klo 11:40-13:05
  • päiväunet #2 klo 15:40-16:25
  • yöunille nukahdus klo 23:20 (huoh…)

En ymmärrä miten tollanen tirriäinen jaksaa valvoa noin pitkään. En varsinkaan kun meillä oli toimintaa päivässä normaalia enemmän. Vietettiin joku puolitoistatuntinen töissä isin ja mummun riesana tossa päiväunien välissä 😀 Taidettiin me ihan tervetulleita vieraita kyllä olla, tai ainakin tuo pienempi. 😉 Ja illalla mentiin sairaslomalaisveljen luokse vierailulle ja sielläkin meni joku puolitoista tuntia. Ja silti himskatin pikkuihminen valvoi ja valvoi ja valvoi… Ei ymmärrä! Laitoin pienen sänkyyn jo joskus pari tuntia ennen nukahtamista, mutta kun ei mitään väsymyksen merkkejä alkanut ilmaantua, tultiin takaisin olohuoneeseen. Ja joskus yhdentoista aikaan taidettiin tyttö viedä taas sänkyynsä ja heti alkoi huuto kun sinne joutui. Rauhoittui onneksi ihan sillä kun pidin kättäni pienen vatsan päällä. Ei tarvinnut edes silitellä, riitti kun kosketti. Rauhoituttuaan neiti jaksoi vielä potkia pinnoja ja muuten voimistella, kunnes onneksi lopulta nukahti. Ja mun ei tee mieli mennä lainkaan nukkumaan, kun nyt vihdoin keskellä yötä olisi sitä omaa aikaa… Sain onneksi askarreltua yhden kortin tänään! 🙂 Kyläilyreissun jälkeen pieni jäi kortin teon ajaksi isin seuraan sohvalle ja äiti karkasi askartelupöydän ääreen. Enkä tehnyt edes joulukorttia, jee! 🙂 Laitan siitä huomenna kuvaa…

Vaikka kello on hirmu paljon (23:40), taidanpa mennä vielä askartelupöydän ääreen. Sama se sitten herääkö väsyneenä vai väsyneenä, kun kuitenkin herää väsyneenä. 😀 Ville meni jo nukkumaan ja munkin pitäisi, mutta valvonpa kerrankin vähän ylimääräistä. Ehtii sitä sitten nukkua loputtomasti kun heittää joskus vanhana veivinsä. 😉

Uniremppa päivä 2

Tänään mentiin näin:

  • herätys klo 9:10 (herätin taas hellävaraisesti avaamalla verhot ja se melkein riittikin)
  • päiväunet #1 klo 11:40-12:35
  • päiväunet #2 autossa noin klo 14:00-14:35
  • yöunille nukahdus klo 21:40

Yöllä tuli kunnon herätyskin siinä kolmen aikoihin. Ei auttanut kuin tainnuttaa pieni maitopullolla, kun mikään muu toimenpide ei rauhoittanut. Onneksi yöherätykset on normaalisti historiaa, ei noita enää jaksaisi. 😀

Omaa aikaa ei ole tänään ollut kuin tuon vajaan tunnin verran aamupäivällä. Sen ajan käytin Greyn Anatomiaan. Makasin sohvalla Deea kainalossa ja koitin rentoutua. Silti jatkuvasti odotti milloin se itkuhälytin herää eloon… Sain sentään Greyn katsottua ennen kuin äidin palveluksia taas tarvittiin. Toiset päiväunet meni sitten autossa, kun Ville kyseli mentäiskö viemään viimeinen auto talviunipaikkaan.

Tänään oli sen vuoksi tyhmä päivä, kun Kukkis vaati hirmuisesti huomiota (äiti oo seisomisteline, äiti leiki, äiti ruoki, äiti kato mun kaa kirjaa, äiti keksi uutta viihdykettä, äiti anna mun tunkea sormeni sun suuhun, äiti anna mun raapia sun mahaa) ja olisin halunnut itse vain askarrella tai ristipistoilla tai kirjoittaa tai ihan mitä vain luovuutta vaativaa. Ja otti aivoon kun Hra L vain työpäivän päätteeksi ilmoitti siivoavansa autotallia ja siinä menikin sitten johonkin puoli seiskaan asti. Milloinkohan mä voisin vain ilmoittaa että meen nyt kolmeksi tunniksi askartelemaan, koita pärjätä ton pikkuihmisen kanssa… Niinpä. Mutta useimmat päivät on onneksi kivempia, kun jää aikaa omillekin puuhille. Niille henkirei’ille.

Jotain epätoivoisesta päivän piristyksen etsimisestä kertoo ehkä se, että viitsin aamupäivällä pukea pikkuihmisen ulkovaatteisiin vain postilaatikkoreissua varten. Ei ole sydäntä jättää pientä esim. sänkyynsä huutamaan siksi aikaa kun meen käymään pihalla enkä malttanut odottaa että Ville joskus postit toisi sisälle. Postilaatikko sijaitsee siis ihan tossa muutaman metrin päässä etupihalta, tien toisella puolella. Onneksi postilaatikossa oli yksi kirje, ei olekaan ollut ketään kelle kirjoitella varmaan viikkoon. Ja löytyi sieltä myös yksi suloinen kissapostikortti (swap-botin vaihdosta) sekä kirjekuorihippakuori (postcrossing foorumin hippa) josta löytyi viisi ihan kivaa kirjekuorta.

Jospa huominen olisi aurinkoisempi päivä. Ja jospa ensiyönä ei tarvisi pitää ruokataukoa. 🙂 Ja en mä valita, elämä on vallan mallillaan. Jos vain saisi ostettua jostain ihan ikiomia tunteja vuorokauteen, sellasia kun saisi tehdä ihan mitä haluaa. 🙂

Translate »