Neuvoloitu rv 40+3

Taas yksi neuvolavisiitti takana. Eli oon yhessä koossa yhä! Maha ahdisteli ihan nukkumaanmenoon asti eilen, mutta yö meni oikein hyvin vaivoitta ja heräsinkin seitsemän aikaan varsin virkeänä ja positiivisin mielin. Taisin vain pari kertaa vessassakin juosta yöllä ja nukahdin nopeesti uudelleen molemmilla kerroilla.

Beibi on painunut entistäkin alemmas (niin kuin osasin kuvitella) ettei ihme jos hiukka painetta tuntuu kun toinen puskee itteensä niin alas. Sydänäänet hyvät ja verenpaine hyvä ja hemoglobiini hyvä (se mitattiin pitkästä aikaa ja tuli taas uus enkka – 138) ja kaikki muukin hyvin. Ne eiliset poltteluoireet ja muut mahafiilikset lupaavat ihan hyvää, mutta mistä sen tietää milloin tuo pieni on valmis syntymään… Joka tapauksessa ensi viikon maanantaiksi taas neuvola-aika – viimeinen sellainen! Kun sitten torstaina viikon päästä laitettaisiin jo Poriin vierailulle. Ja sinne sitten joko jäädään tai ei. Kyselinkin tuosta Porijutusta ja se on kuulemma sitten vähän äidin omastakin mielipiteestä kiinni (jos näyttää siltä että kaikki on ok eikä vauva oo jättikokoinen tai mitään) jäädäänkö sinne vaiko ei. Mä luulen että olisin siinä vaiheessa jo ihan valmista kauraa. Eli näillä näkymin synnytyksen saa mun puolesta silloin käynnistää, ellei se ole tajunnut käynnistyä aiemmin. :)

Eipä tässä mitään vaikka vielä saisi odotella sen viikon, kun ei mulla kuitenkaan muita ”vaivoja” ole kuin kömpelyys ja tuo mitä puskeva pää saa aikaan. Voisi olla kauheat turvotukset, närästykset, selkäkivut, unettomuudet ja vaikka mitä. Enkä mä aamuisin vaivu epätoivoon kun huomaan herääväni taas omasta sängystä ja sanon Villelle ”yhä yhes koos”. :) Kyllä tuo pieni syntyy sitten kun sitä haluaa.

Nyt on ehkä jotenkin iisimpi odotella h-hetkeä, kun tietää että viikon päästä viimeistään voidaan sitten laittaa asiat tapahtumaan. Viikko on lyhyt aika! :)

Ainiin, tänään oli myös tupsahtanut eka äitiysraha tilille. Sekin jotenkin tekee tästä todellisempaa, mää oon pian ihan oikea äiti! :)

Jännitys tiivistyy…

Pitää heti raportoida kun nyt on jo ennenkokemattomia outoja kipuja pallomahassa. Koko päivän on tuntunut että pikkuinen puskee tarmolla kohti yksiönsä ovea (hienoja biologisia termejä mulla…) ja olo on ollut välillä kyllä ihan oikeesti kipuilevakin. En usko että olen vain kuvitellut sitä kipua. ;) Koitin päivällä nukkuakin kun väsytti niin mahdottomasti ja taisin mä nukahtaakin sohvalle Deea käpertyneenä kippuralle ihan viereeni. Joskus loppuiltapäivästä olo palautui normaalimmaksi, mutta nyt maha on taas oudon tuntuinen ja vasemman kyljen puolelle taas sattuukin välillä, semmosta poltetta tai jotain. Oireita oireita! Pakko olla, ei mikään tavallinen mahakipu voi tämmöstä olla. Ja mulla on koko raskauden aikana ollut maha kipeänä vain muutaman kerran, silloin kun olen ähkyyn itteni syönyt. Nyt en ole syönytkään vielä iltaruokaa, vaan sitä ollaan juuri valmistelemassa. Riisiä ja tulista kanawokkia, kun tulinen ruokakin voi saada jotain aikaan. ;)

Hra L veikkaa beibin ulostuspäiväksi perjantaita. Jäämme odottamaan kituuttaako tuo pieni mönkijä mua siihen asti vaiko pitempään tai lyhyempään. :) Tää menee nyt kuitenkin keittämään sitä riisiä, että se ehtii hiukan aikaa vetäytyä ennen syömistä, jotta sitä on iisimpi puikoilla nautiskella.

Mahailua rv40+2

Ei oo Zeta uskaltanut alkaa syntyä, kun vasta tänäaamuna muistettiin ottaa valokuvakin tältä viikolta. ;) Nyt vois sitten uskaltaa, kun on kuvakin otettu taas! Maha (ja uusi tukka) on nyt tämmönen:

Uskalsin taas pärstänkin jättää sensuroimatta, vaikka ilme onkin vähän tommonen blääh :D Mutta ilme kertokoon mitä tää ajattelee tästä odottelusta eli eikö se koskaan synny… ;) Maha on kyllä pienemmän näköinen viime viikkoon verrattuna eli ehkä se enteilee jotain ja beibi on painunut parempiin asemiin tulevaa syntymää ajatellen…?! Tai sitten toi kuvakulma vaan hämää mut näkemään harhoja… Sanokaa joku muu, näyttäähänkö tuo pallo oikeesti nyt pienemmältä…?

Yöllä oli ihan normaali olotila, mutta herätyskellon herätellessä alkoi taas maha-ahdistus, semmonen ihmeen tunne jossa maha tuntuu koko ajan. Ei se oo niinkään kipeä tai mitään, mutta tuntuu tyhmältä. Että arvon neiti voisi alkaa puskea tähän maailmaan tuolta pienestä kodistaan, että äiti saisi taas mahansa ja rakkonsa omaksi omaisuudekseen. Poistu alien, poistu!

Odottavan aika on piiiitkä ;)

Kun sanotaan, että odottajan odotus alkaa vasta sitten kun laskettu aika täyttyy, se pitää ihan totaalisesti paikkansa. Nyt ollaan vasta yhden vaivaisen päivän ajan kunnolla odotettu, mutta olen jo ihan kärsimätön! Ihan naurettavaa, mutta niin totta. :) Huominen on taas yksi odotettava rajapyykki, kun keskimäärin vauvat syntyy rv:llä 40+2. Mutta vaikka mulle mitä faktoja nenän eteen tuotaisiin, niin silti tämä odotus on piiiitkää. Enhän mä edes tajua oikeesti että mahassa elelee ihan oikea ihmisen poikanen, joka on ihan meiän ikioma ja joka me saadaan tuoda sieltä sairaalasta sitten kotiin. Ja silti odotan sitä ihan kauheesti, vaikka kalloon ei ole edes mennyt koko asian ydin. On ihan eri asia laittaa kotia valmiiksi jotain mystistä vauvaa varten, kuin tajuta että semmonen ihan oikeesti on tänne muuttamassa asumaan. Avuton otus, joka on ihan riippuvainen meistä ja jolle me kaksi ollaan maailman tärkeimmät ihmiset ja jota me rakastetaan yli kaiken. Elämä on omituista.

Oon alkanut jo miettiä, että mitä jos mulla on joku ohjelmointivirhe geeneissä eikä mun ruho edes tajua mitä tolle mahassa majailevalle alienille kuuluu tehdä. Ehkä mun ruho kuvittelee että se nyt vaan ilmestyi sinne ja sen kuuluu siellä ollakin jostain syystä. :D Mutta jospa kuitenkin se tietää mitä sille kuuluu tehdä. Tähän kärsimättömään olotilaan vaan kuuluu kaikkia jänniä ajatuksia, jotka varmasti naurattaa jälkeenpäin. Joten ihan hyvä näitä kirjoittaa tänne muistiin. ;)

Ville taitaa paremmin tajuta että tuo voi päättää syntyä ihan hetkellä millä hyvänsä, nytkin meni vielä posti+kauppareissun jälkeen viimeistelemään kesken jääneet työt, jotta ei haittaa jos se lähtö tulee vaikka ensi yönä. :) Kyllä mäkin noita kauppani hommia koitan sillai tehdä, että kaikki on mahdollisimman hyvällä mallilla sitten kun lähtö tulee eikä voi vähään aikaan kaupan kanssa puuhailla. Vaikka oikeesti en tosiaan tajua, että oon kahden viikon sisällä tuon pötkylän maailmaan putkauttamassa.

Tänään olen koittanut rasittaa ruhoani sillai sopivasti, että rasitus saisi supistuksia aikaan ja jotain alkaisi tapahtua. Tuloksetta. Lyhyellä aamulenkillä tuli pari minisupistusta (niitä treenailun tuntuisia) ja maha ahdisti aamulla vielä (kuten eilen ja viime yönä varsinkin), sitten mentiin vähän myöhemmin veljeni melkein vaimon Suvin + kummityttöni Nean ja meiän koiraotusten kanssa lenkille ja käveltiinkin lumimyräkässä mun jaksamistasooni verrattuna pitkä lenkki (joku 45 minuuttia), mutta ei sekään mitään supisteluja aikaan saanut. Sen jälkeen keräsin tilaukset kasaan (tiistain kunniaksi taas mukava läjä) ja maha ehkä ihan pikkuisen supisteli (tai sitten mielikuvittelin) siinä ahertaessa, mutta sen jälkeen ei mitään. Olo on ollut ihan totaalisen normaali. Maha-ahdistus on pysynyt poissa ja ainoa vaiva on tämä kömpelyys (mutta yhtä kömpelö olisin varmaan jos olisi ilman maha-alienia tän kokoinen maha!) eli periaatteessa ihan normaali olotila. Pitää tässä illalla varmaan alkaa siivota tai jotain, jos vaikka se jotain edesauttaisi. Eilen saunottiinkin, mutta ei se tehonnut, kuten huomata voimme.

Tänään on tullut luntakin jo jotain 5 senttiä lisää, jeejee! Se siitä reilun viikon ajan valliinneesta keväisestä olotilasta, nyt on taas talvi ja kunnolla onkin. Ja lisää tiedossa lunta seuraavien päivien aikana…

Neuvoloitumassa käyty (rv 40+0)

Mut melkein unohdettiin, tai siis neuvolantäti oli kattonut viime viikon kalenterisivulta että mun aika olisi ollut kymmeneltä ja kun ei rouvaa siihen aikaan näkynyt, niin se oletti että olin lähtenyt sairaalaan jo. Onneksi menin ite oven taa koputtelemaan kun ei kutsua tullut, siellä se väkersi paperihommien parissa elellen viime viikon kalenterin mukaan :D

Mutta niitä lukuja. Paino mennyt alaspäin viikossa 400 grammaa vaikka oon syönyt kuin mikäkin ahmatti! Zeta kai sitten varastaa niin paljon mun mahalaukkuni sisällöstä, että mulla on siksi koko ajan nälkä vaikka syön usein ja paljon (enkä aina pelkkiä hedelmiä ja muuta terveellistä…). Hyvä näin! Verenpainekaan ei ole kohonnut pilviin vaikka oon niitä mustia karkkeja mussuttanut eli hyvällä mallilla sekin. Kohdunpohjan korkeus se samainen 31cm, joka on itse asiassa jo alakäyrän alapuolella tässä vaiheessa. Vaavi on niin alhaalla jo, ettei ihmekään kun lukemat on pienet. Sydämensykkeet hyvät ja reagoi taas hienosti siihen neuvolatädin kiusaamiseen, taisi ihan suuttua kun mahaa väänneltiin ja käänneltiin. :) Kaikki siis vallan hyvin!

Näistä mun mahafiiliksistä kun kerroin, niin lupaavalta kuulemma vaikuttaa jo! Että toivottavasti ei tarttisi torstaina enää neuvolaan mennä… Ja viikon päästä torstaina saiskin sitten jo potkun persauksille kohti sairaalaa, kymmenen ylimenevän päivän jälkeen kai sitten ainakin alettaisiin jo tutkailla jotain, vaikkei vielä käynnistettäisi toimintaa… No mutta toivottavasti siihen asti ei tartte mennä.