Category Archives: Zetan odotus

Laskettu päivä!

Laskettu päivä!

Yö meni melko huonosti nukkuen, kun maha oli melkein koko yön ihan oudon tuntuinen. Liekö sitten Zeta kiusannut mut vai onkohan tässä jo jotain alkumeininkiä tapahtumassa… Ainakin herätessä maha oli selvästi kova kuin kivi, joka tarkoittaa että jotain supistustoimintaa on ilmassa. Edistystä sekin, kun ei ole treenailujakaan oikein tainnut olla enää viime aikoina. Ihan hyvä siis päästä neuvolaan tuossa reilun tunnin päästä, jos se täti osaisi sanoa jotain näistä mun tuntemuksistani. 🙂 Yöllä oli meinaan niin kumma olo, etten meinannut edes uskaltaa sängystä nousta ylös vessassa käymään, kun ajattelin ettei ihan vielä tarttisi alkaa syntyä kun ei oltu ehditty nukkua kuin vähän aikaa ja olis Villelläkin kurjaa lähteä autoa ajamaan Poria kohti niin vähien unien jälkeen. Omasta jaksamisestani en niinkään ollut huolissani, vaan siitä että jaksaisiko tuo Hra L ajaa keskellä yötä. 🙂 Hassuja ajatuksia öisin. Ja kaippa se synnytystouhu alkaisi kun h-hetki on, pysyy sitä makaamassa sängyssä vai nouseeko pystyyn. 😀

Aamulenkki saatiin kävellä lyhennetysti, kun mittari näytti -15.2 sillon seiskan jälkeen, hrrr! Deeakin oli ihan surkeena, ei olis halunnut lainkaan kävellä pois kotoa päin ja sitten kun käännyttiin takaisin kotiin päin, tuli kauhea kiire juosta takaisin sisälle lämpimään. Mutta kaunista oli, vaikkakin hemmetin hyytävää. Aurinko paisteli, puut huurussa, sumua vähän ilmassa. Olisi ollut ihan valokuvauksen arvoinen keli, mutta mä nyt en enää tota pikkukameraa uskalla ottaa pois sairaalakassista, ettei se sitten vaan unohdu kun lähtö tulee. Ja järkkäri ei ihan taskuun mahdu.

No mutta, neuvolakuulumisia sitten neuvolareissun jälkeen…

Yhdessä osassa yhä

Yhdessä osassa yhä

Ei ottanut Zeta neuvosta vaaria ja päättänyt jakaannuttaa äitiään vielä formulakisan jälkeen. Oli tosin vähän tylsän puoleinen kisa ja äiti nukahtikin sitten jossain vaiheessa… Ei pieni kai sitten kesken unien kehdannut alkaa äitiään herätellä. 😉 Mutta saamme nähdä tuleeko huomenna taas neuvolakuulumisia aamupäivällä, vai onko neuvolointi historiaa omalta osaltani. Joopajoo, dream on! Musta tuntuu ettei tuo halua koskaan syntyä! Nyt on viime öinäkin ollut vessassa juostessa aina semmonen olo, että ei tuo kyllä taida pitää mitään kiirettä. Tai sitten se yllättää mut silloin kun sitä vähiten osaan odottaa…

Viikonloppu on mennyt aikalailla levon ja syömisen merkeissä. Ihan kauhea tämä ruokahalu! Oon varmaan saanut lihotettuakin itteeni kauheesti, mutta tässä vaiheessa en enää edes välitä! On siis syöty sipsejä, mustia karkkeja (verenpaine kohti kattoa!?), suklaavanukkaita, jätskiä, juotu cocista, ja muuta terveellistä. Mutta syön varastoon kaikkea hyvää kun väkisinkin piakkoin joutuu sairaalaruokaa syömään ja odotukset sitä kohtaan on hyyyyyyyyvin matalalla. Hra L saa salakuljettaa mulle sitten kunnon ruokaa sinne laitokseen… 😉

Oon kyllä lenkkeillytkin. Eilen oli melko kylmä tuuli, mutta sitkeesti tarvottiin joen rantaan, jossa koirat saivat vapaina temmeltää. Käytiin eilen myös (autolla) Säkylässä kalasatamassa ostamassa savukalaa. Siellä olikin paljon kalan ostajia! Tänään on tuullut pohjoisesta niin hyytävästi, että lenkkeilyt ovat saaneet aikaan ihanan korvasäryn vaikka on ollut paksu pipo päässä. Mulla on vaan se räkätauti yhä päällä ja herkkiskorvat reagoivat.

Katsottiinpa tuossa äsken yksi elokuva ja Zeta koitti sen aikana tunkea jalkaansa ulos kylkeni läpi. Hihi, ihana kutitella pientä jalkapohjaa mahan läpi. Ei edes vetänyt koipeensa pois vaikka sitä kutittelin, antoin vain kosketella. Ja tulikin kauhea kaipuu saada kutitella sitä jalkapohjaa ihan oikeasti ilman mitään ihokerrosta välillämme. Synny jo!

Terveisin: malttamaton emo raskausviikolta 39+6

Kolme yötä laskettuun aikaan on…

Kolme yötä laskettuun aikaan on…

…laskin aivan itse äsken kun tunsin potkut Zetasen… *laulelee* 🙂

Joo, ei ole enää pitkälti siihen odotettuun päivään. Mutta voihan tässä silti mennä vielä vaikka parikin viikkoa… Toivottavasti ei kuitenkaan. Sunnuntaina siinä kello neljän jälkeen iltapäivällä saa alkaa syntyä, jookos maha-asukki?! Sitten kun äiti alkaa hihkua ”Hyvä Schumi ja HamHam”, sen jälkeen sitten saa alkaa tapahtua!

Tänään oli kiva perjantai! Kahdentoista aikaan Ville heitti mut parturiin (isomahavaimosta pidetään hyvää huolta kun ei tartte ite autookaan ajaa) 🙂 ja siellä menikin reilut puolitoista tuntia. Pähkäiltiin semmosta helppoa äitikampausta (ei liian lyhyt ettei se oo koko ajan pystyssä, mutta sen verran lyhyt ettei se pian jo ala näyttää harakanpesältä) ja väriksi tuli pohjalle tosi tummaa ruskeeta ja päälle hiukka punertavaa. Näyttää tuo väri kivalta! Emmä tätä tukkaa kyllä osaa sillai laittaa kun parturitäti, mutta kunhan nyt jotenkin pysyy hiukset päässä. En tiiä voiko paksuus muuttaa tukan väriä, mutta voi hertsileijaa miten tumma mun oikee värini nyt oli!

Parturin jälkeen lähdin koirien kanssa pienelle lenkille. Hyvä ajoitus, kun törmäsin matkan varrella Suviin, Mikkoon ja pikkuiseen kummityttö-Neaan. 🙂 Oli kiva nähdä ja kaunis kiitos Suville lenkkitarjouksesta – tiistaiksi sovittiin lenkkeilyä jos vaan en ole vielä jakautunut kahteen osaan. 🙂

Kotiutumisen jälkeen kirjoittelin postcrossing-kortteja maailmalle ja kattelin Blondi tulee taloon -jaksoja, se on oikeesti jo koukuttanut mut! Suosittelen siis, iskee ainaskin muhun! Kuvalaatu on ihan hyvä, ei semmosta suttua kuin mainos antaa ymmärtää. Ja ne tyypit on ihan huippuja, saa naureskella sitä katsellessa. 🙂

Joskus neljän jälkeen lähdettiin Raumalle – Hra L vei vaimonsa ravintolaan syömään! Valittiin kohteeksi Vanhan Rauman Kellari, jossa en ookaan ennen käynyt. Valitsin ruoaksi vuohenjuustohärkää, nami! En tiiä saako paksuna tota vuohenjuustoa syödä, mutta ihan sama tässä vaiheessa, en nyt usko mitään kauheeta tautia siitä saavani kuitenkaan. En edes muista koska me ollaan viimeksi ravintolassa syöty, jotenkin vaan jäänyt koko touhu, vaikka kyllähän me yleensä ollaan melko säännöllisesti ulkona syöntiä harrastettu. Sen verran täyteen mahat tuli, ettei sitten jaksettu Raumalla kaupassa käydä vaan vasta kotona, kun oli jo hiukka maha tyhjentynyt ja jaksoi kaupassa kävellä. Tosin olipa järkevä kauppareissu, kun ostettiin melkein vain jotain herkkuja. 😀 Ainoat terveelliset ostokset oli maitopurkki ja verkkomeloni, jotta saadaan illemmalla herkutella melonilla ja parmankinkulla.

Nyt Salkkareiden pariin… ULLA ULLA ULLA! JEE! 🙂

Miia pääsi ihmistenilmoille, jee!

Miia pääsi ihmistenilmoille, jee!

Tekipäs hyvää päästä tänään muutamaksi tunniksi pois kotoa! 🙂 Kun en yksin oikein viitti tässä pallomahaisuuden tilassa enää lähteä pitemmäksi aikaa minnekään, niin onneksi ihana Hra L pelasti mun pääkoppani! Kun oon viimeksi ollut ennen joulua töissä ja sen jälkeen ekana kesälomaillut ja sitten äitiyslomaillut, niin oon tässä vaiheessa ollut melkein jo valmis menemään istumaan töihin päivisin, että olisi edes jotain toimintaa ja juttuseuraa. 🙂 Nyt taas jaksaa kotonakin oleilla, kun ajeltiin ekana Huittisiin viemään se muutama viikko sitten kirppikseltä ostamamme alle kympin taulu kehystettäväksi. Kehystäjäsetä tiesi heti sen taiteilijan ja naureskeli naurettavan halpaa hintaa joka siitä taulusta oltiin maksettu! Valittiin siihen kehykset ja viikon päästä sen saa hakea – mahtaa olla melko eri näköinen puhdistettuna ja kehystettynä! Ja kehystyksen jälkeen taulusta voisi ihan tuosta vain pyytää vaikka 600-700 euroa, miksei enemmänkin! Eli ehkä ei kannattaisi taidetta myydä ihan pilkkahintaan, kun jos vähän panostaisi siihen rahallisesti, niin saisi monenkertaisen tuoton silti. Me ei kyllä tosta taulustamme enää luovuta! 🙂

Huittisten jälkeen ajettiin Turkuun. Unikin siinä matkalla tuli, mulla kun on hyvät unenlahjat autoillessa. 😉 Vietiin ensin yhdet kesärenkaat autoliikkeeseen ja sen jälkeen Kauppahalliin. Kierreltiin ja katseltiin eikä meinattu ensin löytää ostettavaa. Mutta sitten lihaosasto alkoi vetää kummasti puoleensa ja loppujen lopuksi ostettiin paahtopaistia siivuina, sitten semmonen karitsan paahtopaistikimpale josta tehdään viikonloppuna ruokaa, jotain salamia sekä parmankinkkua. Naminami! Kelpaa herkutella! Leipäpuodista mukaan tarttui vielä kakko ja karkkipuodista pieni pussi Väyrysen päitä. Nam! Ruokaa on aina kiva ostella, melkein yhtä kivaa kuin vauvalle kamaa. 😀 Kun on nälkäinen jatkuvasti, niin ruoka on aina kiva juttu!

Käytiin sitä notkahtanutta siltaakin kattomassa kun sopivasti siitä ohi ajettiin. Olihan se notkolla. Piipahdettiin vielä Biltemassa, mutta sieltä lähdettiin tyhjin käsin kun ei löydetty mitään. Kotiin ajeltiin Laitilan kautta. Nousiaisissa pysähdyttiin vessa/ruokatauolle. Mulle tuli joku päähänpinttymä saada maistaa Hesburgerin makkaraperunoita. Se oli hyvää kun annoskoko oli pieni, mutta ne makkarat oli melko epäilyttäviä. 😉 Kauheen isoja paloja ja tosi tummia, sisältä näytti ettei ollut ihan perusjauhomakkaraa. No mutta oli se ihan syötävää silti, mutta tietää ettei tartte toiste sitä ateriaa testata. Ei oltukaan aikoihin taas tommosta shittiä syöty, joten sallittakoon välillä roskaruokailukin, eikös vain. 🙂

Ville meni vielä kotiin tulon ja koirien lenkityksen jälkeen tankkaamaan auton. Mun autossa olis kyllä bensaa, mutta kuten herra sanoi, mukavampi sitten yöllä lähteä ajamaan tolla maasturilla, kun mun autoni on aina onneton tossa kauheessa loskassa (en ole kokeillut mutta voin kuvitella…!!). Oliko se joku enne – joko ensiyönä?! 😉 Mulla oli kyllä itellä eilen ennen sänkyyn menoa suihkussa semmonen olo, että jokohan tän yön aikana… Aamulla totesin sitten vaan, että ei näköjään vielä lähdetty synnyttämään. Ihanteellisinta olisi kyllä ehkäpä sunnuntaina formulakisan jälkeen lähteä synnytyspuuhiin eli siinä neljän jälkeen iltapäivällä. Olis tukka kunnossa kun huomenna on se parturi ja jänskä avauskisakin nähty suorana. *winkwink mahaotus*!

Pallomaha viikolta 39+1

Pallomaha viikolta 39+1

Mahapallostakin muistettiin taas ottaa kuva, kun eilen unohtui vaikka tasaviikko tulikin  täyteen. Mutta eipä tuo haittaa, päivä sinne tai tänne. Nassu sutattu kun ilme ei ollut ihan semmonen jonka haluan koko maailmalle näyttää. 😉 Mutta on se pallo jo melko kookas… Valokuvista sen ite aina huomaa, ei se peilistä katottuna oo noin kookas! Ehkä valokuva lihottaa…?! 😀

Ihan Zetan kiusaksi mulla on varattuna parturointiaika perjantaina. Ei se kuitenkaan vielä aio syntyä pitkään aikaan, niin saapa emo vielä tukkansa kuosiin, jotta sitten sairaalassa näyttää tukka hyvältä. Väriä on tukkaan laitettu raskausaikana vaan kerran tai kaksi (kauhistus!) joten nyt laitetaan sitten jotain väriäkin päähän ja piilotetaan juurikasvu, joka on tosin melko huomaamatonta. Että älä uskallakaan syntyä vielä jos haluat nähdä nättitukkaisen äidin! 😉 (Tiedä sitten toimiiko tämä käänteispsykologia tohon pieneen maha-asukkaaseen…)

Lahja vauvalle :)

Lahja vauvalle :)

Saatiin tänään hakea postista parin viikon odottelun jälkeen paketti, jota olinkin jo odotellut innokkaasti. Ihana löytö meiän pientä varten ja ehti näköjään ennen pienokaisen syntymää tänne. Ihan Suomesta tilattu, mutta vähän pitkä toimitusaika.

Postituspaketin sisältä löytyi tällainen pakkaus…

Jonka sisältä tällainen…

Ja kun sen kokosi ja asensi paikalleen, se näyttää tältä…

Eikös olekin suloinen! 🙂 Ihana ihana musiikkimobile, jossa on ihan semmoinen perussoittorasiamusiikki äänenä. En sitten tiedä tuleeko vauvasta mielikuvitusköyhä tuon hillityn värimaailman takia, mutta en ikimaailmassa voisi kuvitella mitään kirkkaan punaisia ja sinisiä ja vastaavia värejä pilaamaan makuuhuoneen harmoniaa. 😉 Pikkuisen huone on kuitenkin iloisen oranssi kera vihreiden yksityiskohtien, niin ehkä se sitten kompensoi tätä värittömyyttä makuuhuoneessa.

Yksi isompi hankinta vielä olisi edessä, semmonen leikkimatto. Siis saahan sellaisen kirkuvan värikkään varmaan muutamalla kympillä, mutta oon bongannut yhden erityisen (ja täydellisen värisen), jonka ostan heti kun maltan. Ei se silti mitään kolminumeroista lukua maksa, mutta sen verran kuitenkin että olen vielä jäänyt sitä harkitsemaan. Tosin eipä ole ihanampaa vastaan tullut, joten kaippa se on vaan hankittava. 🙂

Valivali

Valivali

Ääh ja blaah ja muuta mutinaa ja narinaa… Kuten viime tiistainakin, heräsin taas ihan naurettavan aikaisin eli viiden aikaan, vaikka herätyskellokin on soimassa vasta seitsemältä. Kun ei vaan henki ole koko yönä tahtonut kulkea kunnolla, niin alkoi jo ahdistaa. Samoin maha alkoi ahdistaa. Pääsiskin siitä jo eroon, mokomakin pallolisäke. Huomenna olisi se neuvolan alunperin antama laskettu aika, jota ultrassa sitten siirrettiin 5 päivää eteenpäin. Toki se neuvolantäti eilen sanoi, ettei tällä viikolla vielä mitään tapahdu, mutta voi kun olisikin väärässä. Haluan sen pienen ihmisen syliini jo, haluan eroon tästä pallosta mahan kohdalla ja haluan ettei kukaan enää runno rakkoani ja juoksuta vessassa jatkuvasti. Ja samaan aikaan öiset pimeät ajatukset väistämättä lähestyvästä synnytyksestä alkavat hiukan ahdistaa. Kun se kaikki on sitten niin kontrolloimatonta. Koska vaan voi alkaa tapahtua, oon sitten nukkunut edellisenä tai samaisena yönä tunnin tai kahdeksan. Tai sitten tää ei ala syntyä ollenkaan itekseen vaikka kuinka odotan ja odotan ja odotan. En edes tiiä kumpi olisi parempi tai pahempi juttu.

Jännä kun päiväaikaan ei pelota tai ahdista lainkaan, mutta öisin jos ei saa unta, ajatukset on sitten vähän eri mallilla. Mutta öisin aivokoppa elää muutenkin omaa elämäänsä, täyttyy erilaisista ajatuksista. Ja tää räkätauti ottaa kanssa yöaikaan enemmän päähän, kun tahtoisi nukkua ja saada hengitettyä makuuasennossa, mutta kun ei vaan tahdo onnistua. 🙁 Päivisin on helpompaa kun nenä ei oo  näin tukossa eikä kurkkukaan juuri kipeenä. Öisin on sitten pakko osittain ainakin hengittää suun kautta ja tulee kurkkukin kipeeksi ja kuivaksi. Ja se lima joka suuhun kerääntyy yön aikana, iuuu… Te kaikki varmaan halusittekin siitä kuulla. 😀 Ei tuo nenäsuihkekaan ihmeisiin pysty kun ei siinä oo mitään tehoaineita, voi kun voiskin vetäistä Duactin sisuksiinsa, niin johan pitäisi nuhan olla ainakin vähäksi aikaa historiaa.

No, jospa tämä tauti tästä ohi menisi. Toivottavasti ennen kuin pitää kiiruhtaa sinne sairaalaan. 🙂

Neuvoloitu (rv 39+0)

Neuvoloitu (rv 39+0)

Tämän viikon neuvolareissu taas takana. Painoa tullut hurjasti peräti 100 grammaa lisää viime viikkoiseen. 🙂 En tiiä onko tää mun räkätautini sitten hillinnyt ruokahalua vaiko viikonloppuinen runsas liikunta pitänyt sadat grammat kurissa, mutta hyvä näin. Verenpainekin taas matalammalla kuin viimeksi, vaikka luulen että jännitin hiukan sitä mittaamista.

Hemoglobiinia ei vieläkään mitattu, mutta viikon päästä sitten kai mitataan. Ja neuvolantäti oli sitä mieltä ettei tää tällä viikolla vielä synny eli vielä ainakin yksi neuvolavisiitti edessä. 😉 Kohdunpohjan korkeus se samainen 31 senttiä eli ihan alakäyrän kohdalla. Vauvan pää tiukasti kiinni lähtötelineissä ja reagoi hyvin kosketteluun eli pepun kosketus sai taas sykkeen nousemaan.

Kaikki siis vallan hyvin, mitä nyt tää niistäminen alkaa jo tympiä! Viikko elelty nenäliinavuoren keskellä eikä loppua näy. Välillä ei tartte niin kauheesti niistellä päivän mittaan, välillä sitten taas tulee puolet aivoista ulos nenän kautta. Kurkkukipu on onneksi vain ajoittaista.

Ja tosiaan perjantaina kun Ville piti vapaapäivän ihanan sään kunniaksi, käveltiin varmaan reilun puolen tunnin lenkki koirien kanssa päivällä (se on paljon tässä tilassa) ja lauantaina peräti 45 minuutin lenkki! Ulkona kulki henkikin paremmin kuin sisällä, mutta tuon 45 minuutin tallailun jälkeen oli kyllä sitten kaikki voimat imetty tästä pallomahasta. Ruokaa jaksoin itteeni ahtaa ja sitten tuli uni. Viikonloppu meni muutenkin aika väsyneesti. Välillä kun tuli jotain energisiä hetkiä, ahersin pesänrakennuspuuhissa. Lauantai-iltana aloin 10 aikaan koota tv-tasoa ja kolme tuntia ähisin ja puhisin lattialla, mutta sainpa sen valmiiksi! Hieman tämä maha aiheuttaa kömpelyyttä huonekalun kokoamispuuhissa, mutta itsepäisenä akkana päätin saada sen valmiiksi! Mitä Miia haluaa, sen Miia saa! 🙂 Linnunpönttöäkin napitin lisää, vielä olisi vähän tekemistä.

Neuvolan jälkeen kävin ostoksilla, kun piti löytää Villeä varten jonkinlainen kori lehtien säilytystä varten, ettei ne vain keräänny lattialle. Toisesta liikkeestä semmonen sitten löytyikin (ekasta kaupasta pari 2.50 euroa viherkasvia!) ja niin löytyi pääsiäistäkin samalla kotiin tuotavaksi. En edes tiiä milloin pääsiäinen on tänä vuonna, mutta on ihan kauhea vimma saada kotiin tuohon yhden lipaston päälle pääsiäistä ja kevättä! Eilen tuotiin jo koivunoksia kotiin (kun ei pajua ollut sopivasti saatavilla) ja nyt sitten piti ostaa pari kevään väristä kynttilää, rairuohon siemeniä ja pari pientä koristetta. Otan kuvaa sitten aikaansaannoksestani, kunhan tuo mun keväinen asetelmani syntyy.

Nyt maha huutaa jo ruokaa, joten menenpä jotain pientä väsäilemään ja sitten tilausten pakkailun pariin. Pitää myös vähän tuon perheyrityksenkin hommeleita tehdä vaikka äitiyslomalainen olenkin, mutta ihan vaan tietokoneella näpyttelyä ettei sen rankenpaa. Kiva kun jotain tollasta järkevää aikuismaistakin tekemistä on! Ettei vain jotain hassua pesänrakentelua… 😉

Kirpparilöytöjä

Kirpparilöytöjä

Zetan vaatevarasto on taas kasvanut, kun ollaan aina tilaisuuden tullen käyty kirppiksellä. Viimeksi Turussa viime viikon perjantaina ja Raumalla lauantaina. Oma vaatevarastokin odottaa kovasti jotain uutta piristystä, mutta odotellaan että tuo maha tuosta pienenee viimeistään kolmen ja puolen viikon päästä. 🙂

Ekana Jutalta saatu tiistai-ylläripylläri! Kiitos, tuo on aivan ihanan värinen! Pikkuinen Zeta maastoutuu aika hyvin huoneensa tapettiin tuo yllään! 🙂

Sitten enempi poikamainen vaate, mutta kun se on niin ihanan värinen ja autohullun perheen lapselle pitää olla niitä autovaatteita… 🙂 Tuohon kuuluu myös valkoinen pitkähihainen paita.

Tyttömäisempi vaate, tää oli muistaakseni käyttämätön.

Söpö ihan pikkuinen body!

Loppuun vielä suloinen pupupaita, joka oikeesti kyllä enempi vihreä, mutta en nyt saanut värejä paremmin esiin pikaisella kuvankäsittely-yrityksellä.

Räkätautia

Räkätautia

Joo, kyllä mulla flunssan poikanen on. Oon lääkinnyt itseäni kaupan kurkkupastilleilla, jotka auttaa ainaskin kurkkuun sen verran kun saa niellä sitruunaista pastillilimaa 😀 Ja sitten opettelin eilen ekaa kertaa elämässäni käyttämään nenäsuihketta. Oon kammonnut sitä kun tuntuu ajatuksena inhottavalta tunkea nenään jotain nestettä, mutta ei se mitenkään epämiellyttävältä tuntunutkaan. Ville osti mulle jo loppukesästä alkuraskaudesta Nisita-nenäsumutetta, kun mulla sillonkin oli joku pieni taudin poikanen. Sillon en sitä kuitenkaan tarvinnut. Toi on käytännössä pelkkää vettä ja suolaa, raskausturvallista ja sitä voi vaikka vauvalla antaa. Ja kyllä helpottaa oloa, kun kuiva nokka saa sisuksiinsa kosteutta. 🙂

Yö meni melko huonosti nukkuen. Sain nukuttua vasta puoli kahden aikaan, kirjoittelin siihen asti sitten kirjettä Saksaan, kun ei huvittanut lukea ja lukea. Yön aikana heräilin kuitenkin räkäisen olon takia monta kertaa ja aina kun heräsin, tuo mahaotus alkoi töniä rakkoa ja oli pakko käydä vessassa. Onneksi vessa on heti makuuhuoneen oven vieressä, niin ei ehtinyt ihan uni karata tosta ravailusta huolimatta. Puoli kahdeksalta kun herätyskellovalon radio pärähti käyntiin, olisin voinyt hyvin jatkaa unia vielä tunnin jos toisen ja kolmannen. Ja olisin ihan hyvin voinut jäädä nukkumaan, mutta en halua sekoittaa tätä jonkinmoista unirytmiäni, vaan parempi koittaa elää samaa rytmiä Villen kera. Jos nukkuisin parikin tuntia pitempään aamuisin, en saisi öisin nukuttua kuin joskus kolmen aikaan varmaan. Joten ei kiitos!

Kilttinä tyttönä änkesin sitten aamulenkillekin Villen ja koirien kera, vaikka olishan sitä voinut sisälläkin pysyä… Mutta pieni lenkki vei unihiekat pois silmistäkin. Ja nyt sitten koitan ottaa tän päivän rauhallisesti levon merkeissä. On mulla onneksi paljon semmosta tekemistä mitä voi tehdä sohvalla istuen. 🙂 Postikortteja kirjoitettavana, kirjeitä muutama vastattavana ja eilen illalla raahattiin myös kotiin ihania herkkuja kauppaani laitettavaksi. 🙂 Tilauksia ei onneksi ole pakattavana kuin pari, eilen kun oli taas se kiireinen pakkauspäivä ja tänään rauhallisempaa.

Kuten arvata saattaa, nyt en todellakaan toivo että pieni otus alkaisi tunkea itteensä tähän maailmaan! 😉 Mieluummin vasta sitten kun emo on saanut ittensä paranneltua. Muuten taudin ajoitus on kyllä ihan hyvä (jos tyyppi vielä siis viihtyy yksiössään), kun todennäköisesti saan olla sitten taas pitkään terveenä ja avuttoman ihmisen huoltaminen onnistuu varmasti paljon paremmin terveenä kuin hermoheikkona räkäpäänä. Aina pitää ettiä asioiden valoisia puolia! 🙂