Metroja, makustelua ja ruumiita

Posted on

Hyvää iltaa! Meillä oli mukavainen parisuhdeviikonloppu – kunnon rentoutumista ja herkuttelua ja uusia elämyksiä. Kiitos vielä isovanhemmille lapsen ja koirien hoidosta! 🙂

Perjantaina lähdettiin töistä vähän etuajassa ja oltiin perillä Helsingissä joskus puoli seiskan jälkeen muistaakseni. Mentiin kahden pysähdyksen taktiikalla, kun tuli nälkä ja täyden mahan kanssa tuli väsymys. Paremmin tuon kolmetuntisen jaksaakin ajella kun tekee parit pysähdykset. Hotellille (Scandic Paasi) päästyämme todettiin, että hotelli oli just sellainen erilainen ja ihastuttava niin kuin toivottiinkin. Suosittelen, mää en halua enää mihkä muualle jos satutaan pääkaupungissa yöpymään. Kaikki huoneet on vieläpä erilaisia, siistiä! Mutta, nälkäisinä käytiin hakemassa mäkkäriltä sapuskaa (mun uusi suosikki on ranskalaiset ja kananugetteja) ja syötiin ne hotellilla ennen kuin lähdettiin elämäni ekalle metroseikkailulle. Onneksi on netti, joka neuvoi senkin minkä värisestä automaatista voi ostaa vuorokausilippuja näihin yleisiin kulkuväleineisiin. Mua jännitti se eka metroilu aikalailla, vaikka ukkelilla olikin jo ennestään kokemusta metrosta. Mutta me saatiin ne liput ostettua ja päästiin matkaamaan kaupungin alapuolella. Aika edukasta mun mielestä, kun 12 eurolla sai reissata kahden vuorokauden ajan ihan niin paljon kuin lystää. Auto siis seisoi parkissa koko viikonlopun ja kaikki siirtymät tehtiin kävellen/metrolla/ratikalla. Niin, suunnattiin metrolla Kamppiin ja mentiin Tennispalatsiin katsomaan After Earth -leffaa. Tuo leffa oli kyllä mun mielestä aika turhake. No joo oli siinä yksi kohta jossa yleisö naurahti, mutta oli myös niin tylsä vaihe että mää torkuin! :/ Tulipahan nähtyä, mutta en oikein suosittele. Toki tää on vain mun mielipide, mutta mää en ymmärtänyt koko leffan jujua.

Lauantaina metroiltiin Ruoholahteen ja käytiin akvaariokaupassa. Ostettiin sieltä mehiläismonni ja yksi kasvi akvaarioon. Syötiin salaattia lounaaksi ja löhöiltiin. Hotellielämässä on mun mielestä varsinkin lapsen saamisen jälkeen ihan parasta se, kun voi vaan löhöillä sängyssä tekemättä yhtään mitään. Voi torkkua jos väsyttää, eikä kukaan vaadi leikkimään ja ulkoiluttamaan tai ruokkimaan. Ah! Viiden aikoihin suunnattiin ratikalla keskustaan (hyi helvatti, en tiedä mikä siellä haisi, mutta kenties lähellä istunut puliakka sai aikaan hirvittävän urean hajun…) ja mentiin katselemaan Taste of Helsinki -ruokafestaria. Onneksi sää oli suosiollinen tuulesta huolimatta! Maisteltiin siellä sitten herkullisia ruokia, mutta kaikkea haluamaamme ei päästy maistelemaan, kun jonot oli niin pitkät, ettei vaan riittänyt mielenkiinto. Kalaruoat olivat kuitenkin parhautta mun mielestä. Ja maistoinpa graavia lohtakin ekaa kertaa elämässäni. Se oli ihan ok, mutta emmä sitä paljoo pystynyt syömään. Tuolla Tastessa olis siis Helsingistä ja muualta Suomesta 12 huippuravintolaa tarjoamassa kolmea pientä annosta per ravintola. Annoksia sai ostaa muovimarkoilla, joita sai ostaa euroilla. Kiva idea! En tiedä menisinkö toiste, kun oletettavasti tapahtuma on aika samanmoinen mahdollisesti seuraavanakin vuonna, mutta oli kiva kokemus! Ja herkullinen ennen kaikkea! 🙂 Myöhäisillassa tepasteltiin vielä Hesburgerille hakemaan mukaamme vähän mahan täytettä – ranskiksia ja nugetteja jälleen. 😉

Sunnuntaina ehdittiin hotellin aamiaisellekin (kun lauantaina nukuttiin pois univelkoja) ja oli aika coolia valita aamiaisella mehujuotavaa iPadilla! Siellä oli siis iPad ohjelmoitu valikoimaan haluttu mehulaatu. 😀 Huippua! Aamiainen oli muutenkin herkullinen. Sitten vain tavarat kasaan ja menoksi. Suunnattiin Heurekaan katsomaan Body Worlds -näyttelyä. Tuo näyttely oli sellainen jonka näkemistä odotin siitä asti kun siitä joskus talvella kuulin. Ja olihan sen mielenkiintoinen, mutta emmä osannut niitä mieltää oikeiksi ruumiiksi. On tääkin oikein näyttelyvierailija, kun ei osaa eläytyä niihin sillee kun pitäisi. 😀 Heurekan jälkeen käytiin vielä Jumbossa lounaalla ja ostamassa Kukkikselle tuliainen. Lounas olikin varsin terveellinen meikäläisellä – suklaakakkua ja suklainen macaron-leivos. Nami, mutta olo oli aika ällö sen jälkeen. Tulipahan herkuteltua! Kotimatka ajettiinkin melkoisessa sateessa, mutta auto peseytyi mukavasti, kun se oli ihan puusta valunutta moskaa täynnä, kun koko viikonlopun seisoi puiden alla. Ja oli niin kiva päästä kotiin ja nähdä taas Kukkis! 🙂 Ipanalla oli ilmeisesti ollut tosi kiva vikonloppu eikä tyyppi ollut meitä edes kaivannut, mutta meillä oli kyllä ollut ikävä…

Laitan kuvia vielä erikseen. Nyt tarttee alkaa jonottaa nukkumatilta unihiekkausvuoroa. Lämpenevää viikkoa kivat ihmiset!


Kuulumisia ja ajatuksia sikataudista

Posted on

Laiska bloggaaja tässä hei vaan! En ole saanut aikaiseksi mitään tänne, vaikka suunnitelmissa on ollut. Nyt on sentään talvipuutarhasta ainaskin näyttää kuvia. Ville teki puutarhalle melkoisen kasviremontin lauantaina. Pitää vielä ottaa jälkeen-kuvat, kun ennen-kuvat jo otettu on. Saatte taas ihmetellä meiän viidakkoa! Se olikin ihan hurjassa kunnossa, kasvit villiintyneet ihan hurjasti. Nyt on kuin eri paikka, vaikka kasveja silti onkin valtavasti. Oli siinä urakkaakin… Mä päätin tällä kertaa tehdä sisähommia sillä aikaa, kun puutarhassa on hometta kuivuneissa köynnöksissä ja mun keuhkot ei tykkää siitä. Oireita voi tulla silti vaikka kuinka pitäisi hengityssuojaa. Parempi puuhailla homeettomia puuhia. Sainkin kauhean kasan mökiltä tuotuja laatikoita ja kasseja tyhjennettyä ja tungettua kamoja oikeille paikoilleen.

Muuten elämään kuuluu vaan töitä ja mahan kasvattelua. Töissä nytkin olen, mutta ei taas ole muuta tekemistä, niin voi hyvällä omalla tunnolla blogiin kirjoitella. Ettei päivä mee vaan peukaloiden pyörittelyksi. Kotona on kauppani kanssa onneksi hommia niin paljon melkein kuin jaksaa tehdä. Tilausten pakkailua ja sen lisäksi varaston läpikäymistä, haluun päästä eroon ikuisuuksia varastossa pyörineistä tuotteista. Ja vielä on semmosiakin, joita ei tuossa nykyisessä kaupassa edes näy, kun niiden tuotetiedot katosi sillon kun kaupparemontin tein. Ja sitten ne tuotteet vain unohtui… Turha niitä on tyhjänpanttina säilyttää, joten myyntiin edullisesti. 🙂

Mahakin alkaa pikkuhiljaa muistuttaa pientä raskausmahaa, etten näytä enää siltä kuin olisin vain hyvin syönyt. 😀 Paino ei silti ole vieläkään noussut, onneksi on vähän omia varastoja joita Zeus voi käyttää, niin pysyy paino hallinnassa hienosti! Liikkeitä tuntuu jo päivittäin (tai sitten mulla on vaan niitä mahan sisäisiä ilmavaivoja jatkuvasti). Liikkeet tuntuu yleensä kun oon divaanilla istuskelemassa. Eilenkin formulakisan aikaan oli kova meininki menossa, taidetaan saada kolmas formulafani perheeseen! 🙂 Yleensä nukahdan niin nopeasti etten ehdi mitään tunteakaan, mutta eilen kirjaa lukiessa sängyssä tuntui taas jotain. Ihan hullua että sisuksissa asustaa semmonen joku 20-senttinen tyyppi!

Neuvolantäti tänään soitteli, piti siirtää mun ensiviikon torstaista neuvola-aikaa, kun sillon torstaina annetaan raskaille sikatautirokotus! Siirrettiin aikaa yksi päivä tänne päin eli keskiviikkoon, mutta silloin hän ei ikävä kyllä voi vielä rokotusta antaa kun ne rokotteet tulee 10 pakkauksissa ja ne tarttee niin kuin jotenkin aika nopeeta tahtia rokottaa kun semmosen 10 setin ottaa käyttöön. Joo ei haittaa vaikken voi saada rokotusta keskiviikkona!! Enkä aio mennä ottamaan torstaina. Koko sikatauti tuntuu ihan hölmöltä rahastukselta ja rokotuksia ei uskalleta enää perua kun niihin ja kaikenmaailman muihin sikatautijuttuihin on niin valtavasti rahaa jo upotettu.

Yleisesti ottaen raskaana olevia ei edes suositella rokotettavan millään tavalla, miksi ihmeessä pitäisi sitten ottaa rokote, jota on testattu vain eläimillä ja joka on muutenkin varsin epäilyttävä. Ei edes ole varmuutta tehoaako rokote ja entäs sitten ne mahdolliset negatiiviset sivuvaikutukset joko äidille tai pienelle viattomalle ihmisen alulle? Pystyisinkö antamaan ikinä tyhmyyttäni anteeksi, jos siitä seuraisi pienelle jotain? Mähän sen saan ite päättää haluanko piikytystä vai en, toki neuvolantädit ja muut saavat antaa hyviä suosituksiaan, mutta… Tämän sivun lukeminen viimeistään herättää suurta epäluuloa… Eikä tarvitse lukea koko sivua vaan nuo alussa olevat yleiset virhekäsitykset. Antakoon mulle varatun rokotteen jollekin joka sitä haluaa, mä en halua. Enkä usko olevani ainoa.

Asiasta toiseen. Meiän kilpparirouva kuoli viikonloppuna. 🙁 Kaveri oli jo yli 15 vuotta elellyt, ei mitään hajua mikä sille nyt sitten tuli. Söi vielä paria päivää ennen ihan normaalisti, eikä siinä mitään näkynyt. Löytyi vain vedestä kellumasta elottomana silmät suljettuina. En ole kilppariasiantuntija, mutta itse konnana menisin kyllä kuolemaan maalle johonkin suojaisaan paikkaan. Mystistä. Olosuhteissakaan ei ollut mitään muutosta tapahtunut.

Huonoa tuuria taas ollut viime kuukausina eläinten suhteen. Oravan kuolema, kilpparit (pienistäkin toinen kuoli mystisesti, toinen ihan samoissa olosuhteissa elävä voi hyvin, mystistä sekin) ja kissakin on ollut jo kolme viikkoa kadoksissa. Ei muuta vaihtoehtoa enää mieleen tule kuin auton alle jääminen tms tai sitten joku on sen tappanut. Ei kukaan oo voinut ottaa sitä vangiksi sisäkissaksi, Vitosta ei ikinä olisi elämään sisäkissan elämää. Mahtaako jäädä ikuiseksi mysteeriksi tämäkin… Kuolemat kerääntyvät usein pienen ajan sisään, niin se aina menee. Jospa nyt sitten olisi taas parempaa onnea.

Meiän papukaijakirjoahvenet Pierre ja Pascal tekaisivat kudunkin taas. Paras viritelmä tähän mennessä. Kutu pysyi voimissaan ihan tähän päivään asti, hyvin kaverit sitä vahtivat. Mutta jostain syystä ne kutupallerot kuolivat, niin kuin on ennenkin käynyt, mutta nyt kestivät ihmeen kauan, varmaan 5 yötä. Eilen alkoi näyttää jo siltä ettei siellä ollut kuin muutama pallero normaalin näköinen ja tänä aamuna Pierre ja Pascal olivat vissiin itsekin huomanneet ettei tästä mitään tule, antoivat jo sinikirjoahvenen mennä syömäänkin niitä epäonnistuneita munia. Pitäisi kehitellä kaveruksille oma kuherteluakvaario, jospa sitten onnistuisi… Mutta hyvä suoritus jo tämä tuoreinkin, ei ole koskaan noin kauaa kutua ollutkaan hengissä. 🙂

Loppuun vielä kuvat meiän pöhköistä kirsuhirviöistä.


Vetinen maanantai

Posted on

Aamulla oli melko kalseaa. Sillai lievästi sanottuna. Ulkona myrskysi koko yön ja vettäkin oli ihan kivasti sadellut. Ikkunatkin ihan märkiä vaikka ovat ihan selvästi katoksen alla. Mökin lattia oli hyytävän kylmä ja oli pakko syödä aamupalaakin vilttiin kietoutuneena.

Kuvasta näkee miten märkinä ikkunat oli, eihän niistä näkynyt edes kunnolla ulos!

Nää märkäpäivät on siitäkin vallan ihania, kun töissä piha on yhtä mutavelliä. Fiksuna tyttönä laitoin valkoiset kengät jalkaani, mutta oli ne kuitenkin parempi vaihtoehto kuin sandaalit! Eikä se kauheesti likastuneet kun hyppeli mutaisimpien kohtien yli.

Saatiin viikonloppuna vihdoin ekat kolme asukkia akvaarioomme. Mökille hommattiin semmonen reilu 400-litrainen akvaario(paketti). Paketin suodatin tosin dumpattiin torstai-iltana pihalle, italialaiset ei vaan osaa suodattimia valmistaa… Onneksi meillä oli täällä kunnon Eheim-suodatin, se toimii! Se asennettiin sitten lauantaina. Ja löydettiin myös katiskoista ekat asukit. Hauki, kiiski ja ahven. Ahven tosin koki eilen illalla jo kauhun hetkiä, kun se joutui vähäksi aikaa hauen leukoihin, pääsi silti pakoon ja on se ainaskin vielä elossa. Tuo hauki pääsee takaisin järveen heti kun saadaan pienempi hauki tilalle, semmonen joka ei tapa kaikkia kämppiksiään. 😉

Kuvassa akvaario. Valoviritys on vielä omatekoinen, kun paketin mukana ei tullut valoyksikköä, mutta siihen saadaan korjaus kunhan ehdittäisiin Turussa käymään. Sain nuo nojatuolitkin ihan hyvin mahtumaan akvaarion ympärille.

Tässä näkyy vähän paremmin akvaarion sisustusta. Kasveja ei vielä ole kuin tollanen yksi krömppy, mutta niitä tulee lisää kunhan sää paranee sen verran että järveen voi mennä. 🙂

Tässä hauki, joka on helposti kuvattavin otus kun se köllöttelee usein paikallaan. Muitakin kuvia tulee kunhan saadaan lisää asukkaita! Ja aion vihdoin kokeilla ottaa vedenalaisiakin kuvia kaloista, kun ton mun pikkukameran voi veteen huoletta laittaa.

Lauantaina mentiin taas Pervontielle – Pian ja Juhan mökille siis. Ihana tiennimi! 😉 Juha valmistui insinööriksi ja sitähän piti päästä juhlistamaan. Nähtiin samalla ekaa kertaa Juhan kavereitakin, niitä joista olen ennen vaan kuullut juttuja. Mielikuvat tyypeistä oli ihan erilaisia kuin todellisuus. 😀 Ilta meni mukavasti mölkkyillen, grillaillen, saunoen ja lopulta päädyttiin Sieravuoreenkin, kun siellä esiintyi Pian lempparibändi Indica. Pia olikin ihan täpinöissään kun pääsi takahuoneeseen tyttöjä jututtamaan ja halimaan. 🙂 🙂 🙂 Tää vanha aviopari vaan huomasi ettei meistä ole valvojiksi, jääköön se homma nuoremmille. Ei tartte valvoa yökausia taas pitkään aikaan kun muistetaan hyvin ettei se meille sovi. Me palattiin kyllä Pervontielle jo kahden jälkeen, mutta uni tuli vasta joskus kuuden aikaan…! Olin niin yliväsynyt etten vaan saanut itteeni nukahtamaan. Ja nukkumapaikka oli vielä melko lämmin ja ovea ei voinut pitää auki hyttysten takia, joten jäi unet vähiin. Ja sen huomasi tänäaamuna kuudelta, ei olisi millään saanut silmiä auki…

Huomenna mennään varmaankin Seinäjoelta se Villen yksi auto hakemaan. Ja juhannuksena ei tehdä yhtään mitään! Löhötään mökillä ja katotaan telkkaria ja syödään ja nukutaan! Satakoon jos sataa, ei haittaa!


Miia osti tietoturvaa ja kalat kutevat

Posted on

Tartuin tarjoukseen, kun Ad-Aware tarjosi plus-versiotaan vähän yli 7 eurolla vuodeksi. Ei ole ainakaan hinnalla pilattu! 🙂 Jos vaikuttaa hyvältä tuo plussaus Ad-Awareen, sitä voi sitten jatkaa vuoden päästä. Varmaan pelkkä normiversiokin olisi riittänyt, mutta pitäähän tätä hienoa valkoista tietokonetta suojella kaikilta rumilta ötöiltä, jotka koittaa tunkea sisään ja hidastaa toimintoja.

Kauhean väsynyt päivä ollut, kun ei meinannut saada millään nukuttua yöllä. Venytin töissä oloakin niin pitkään kuin vain mahdollista, ettei tarvinnut mennä kotiin, jossa houkutus ryömiä nukkumaan olisi liian suuri. Kotiin päästyä lenkille koirien kanssa (törmättiin suloiseen japsin näköiseen mutta eri rotuiseen koiraan, en nyt muista sitä rotua) ja sitten tilausten pakkailuun. Peruspäivä siis. Mitä nyt tavallista vaikeampaa pitää silmiään auki.

Pierre ja Pascal eli meiän papukaijakirjoahvenet ovat taas kuteneet. Kolmas kutu, tai oikeastaan toinen kunnollinen. Kutu #2 oli hyvin pienimuotoinen, tää #3 on kaikkein suurin tähän mennessä. Soraa on kaivettu ihan hullulla vimmalla, kuoppa on iso! Ja kuopan läheisyyteen puuhun on kudettu. Eilen tuo kuteminen tapahtui, saas nähdä onko huomenna enää mitään jäljellä. Kovasti vahtivat kutuaan ja häätävät vierailijat pois, mutta pahoin pelkään että se taas tulee syödyksi. Onneksi Pierre&Pascal saavat piakkoin oman akvaarion. Saavat siellä sitten kutea rauhassa. Sitten voisi jopa onnistua paremmin tuo projekti, kun ei olisi ketään petoa häiritsemässä… Tuli sellainen mieleen tuosta kuopasta kudun läheisyydessä, että voisikohan sen tarkoitus olla se, että poikaset kuoriuduttuaan pääsisivät sinne kuoppaan turvaan, olisi vanhempien helppo vahtia poikasia kuopassa… En tiiä, muuta selitystä en vielä ole keksinyt.


Se siitä kudusta…

Posted on

Joku oli sitten yön aikana Pierren ja Pascalin kudun syönyt, höh. Nukkumaan mennessä vielä Pierre sitä kovasti vahti ja piti huolta, mutta voi olla että oli ite mennyt sen yöllä syömään. Kirjoahvenet on vissiin vähän sellasia tyyppejä. Mutta jospa joku toinen kerta…


Eläinuutisia

Posted on

Mistähän sitä aloittaisi… 🙂 Vaikkapa kalauutisista, ne on niitä parhaita! 🙂 Meiän Pierre ja Pascal ovat kuteneet tänään! 🙂 Tuo vedenvaihto ilmeisesti sai sen aikaan, kun heti ne alkoivat kaivella pohjasoraan kuoppia ja kuoppien lähelle isoon juurakkoon sitten ovat viskelleet munia. Niitä on varmaan joku 50 ellei enemmänkin. Pierre vahtii niitä koko ajan, Pascal tulee välillä tarkistamaan tilanteen. Pierre myös ajaa pienet sinikirjoahvenet pois jos liian lähelle tulevat. 🙂 Mutta pahoin pelätään, että huonosti noille vauvoille käy sitten jos ja kun kuoriutuvat. Kun akvaariossa on niilinhaukipetoja. Jos nuo alkavat uudelleen kutumeininkiä jossain vaiheessa puuhata, vois siirtää kaverit ihan omaan akvaarioon. Mutta katsotaan miten tässä käy…

Toinen ilouutinen on meiän Cannibal-hamsterineidin uusi mahtava kämppä. Se on hieno!! Kuva kertokoon enemmän kuin mun selittelyni. 🙂

Cannibalilla on joku rasvapatti masussa, onneksi ei ole mikään paha kasvain kuitenkaan. Siitä siis vuotaa sellasta mönnää jos sitä varovasti puristaa. Mahtaa hamsteri olla onnellinen kun saa nyt elellä tuollaisessa hienossa kämpässä! On putkea ja tasoa ja juoksupyörää ja kämppää ja siltaa. 🙂 Vau! Purua voisi varmaan laittaa enemmän, innoissani en malttanut odottaa vaan piti saada nopeesti kaveri uuteen kotiin. 😀

Kolmas eläinuutinen on koiriin liittyvä. Tänään ostettiin Pojullekin haukkupanta, kun Deealla sellainen jo on. Oli sillon kesällä pakko ostaa mökille, kun akka haukkui kaikkea mahdollista ja mahdotonta ja hulluksihan siinä tuli naapuritkin. Poju ei liikaa turhaa hauku, mutta esim. ihmismummolassa hoidossa ollessaan se haukkuu kuulemma kaikkia olemattomiakin ääniä. Ja isukilta menee hermot. 😉 Enää ei mene, kun toi panta hillitsee haukkumisintoa. Jee! Koirilla on myös uusia leluja.

Siinä oikealla possu. Tosta kuuluu possun röhkinää kun sitä puristelee. Ei siis mitään korvia särkevää kiljuntaa, vaan matalaa röhkimistä. Tykkään! 😉 Deea tykkää purra äänileluja ja tota saakin jauhaa ihan rauhassa, kun siitä ei tule kamalaa ääntä. Poju pelkää possua, ylläripylläri… Sitten keskellä sininen aktivointilelu, jonka sisään voi tunkea herkkua ja koira saa sitä sitten työnnellä ja pureskella ja herkutella. Ei mee sohvan allekaan kokonsa ja muotonsa vuoksi. Ja vasemmalla Dog Tornado, ihan mainio lelu. Kiitos Jutalle ja Purre-koiralle vinkistä! 🙂 Poju tota sai eilen kokeilla ja oppi heti mikä on homman nimi. Melkeinpä liian nopeestikin saa sen tyhjennettyä. Deea puolestaan ei oikein vielä tajunnut mitä pitäisi tehdä. Paitsi tunkea kieltä noista sivuista ja koittaa kielellä metsästää herkkupaloja… No mutta jospa sekin oppisi. Poju tykkäsi näistä leluista jo sillon kun Porissa koirakoulussa sai kokeilla erilaisia aktivointileluja. Fiksu jätkä. 🙂


Iso akvaario

Posted on

Marika kyselikin tämän akvaarion kokoa, joten tässä infoa jättiakvaariostamme. 🙂

Pituutta 220cm, korkeus 75cm ja leveys 75cm. Tilavuus siis noin 1200 litraa. Ja se on tuon Villen pappan aikaisen uima-altaan päässä. Jakaa tavallaan olohuoneen ja allashuoneen kahtia.

Asukkaina tässä akvaariossa on tällä hetkellä:

  • 2 niilinhaukea
  • 2 papukaijakirjoahventa (Pierre ja Pascal)
  • 2 sinikirjoahventa
  • koruripsimonni
  • helmiripsimonni
  • purjepleko
  • partamonni
  • okamonni

Tähän porukkaan ollaan hankkimassa jokunen isohko kala, kunhan sopivia tyyppejä jossain vastaan tulee. Niilinhauet määräävät mitä kaloja akvaarioon voi laittaa. Tai siis ne syövät liian pienet. Ihme kun toinen noista sinikirjoahvenista on vielä elossa, kun se on aika pienikokoinen yksilö.

Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pieni video kaloista. Videolla esiintyy ekana pienempi niilinhauki, sitten sinikirjoahvenet ja lopuksi papukaijakirjoahvenet, jotka ovat tänään kaivaneet kuoppaa ison juurakon eteen. Mitä lie mielessä kun ovat kaivelleet. 🙂


Akvaariourakka

Posted on

Eilinen päivä ja ilta meni akvaariourakan merkeissä. Ei olla tuota isointa akvaariota kertaakaan vielä tyhjennetty, mutta nyt tartuttiin toimeen. Noin isossa akvaariossa on se kyllä hyvä puoli, kun se pitää itse itsensä kunnossa. Riittää kun muutaman vuoden välein tekee suursiivouksen. Hommaa oli kyllä paljon ja aikaa kului, mutta kannatti uurastaa!

Laitettiin aluksi vesi valumaan pois sieltä ja sitten poimittiin kasvit talteen ja odottamaan harvennusta. Aika isolla kädellä poistin kasveista kaikki huonot ja levättyneet lehdet pois. Pian ne kuitenkin kasvavat taas entisiin mittoihin. Juurakot ja kivet pois jotta nekin saatiin putsattua. Isoimman juurakon pois ottaminen ja varsinkin takaisin laittaminen oli vähän hankalaa, kun se on niin kookas ja uskomattoman painava, mutta tuolla se nyt makoilee akvaariossa uudessa paikassa puhdistettuna. Muutenkin muutettiin akvaarion sisustusta aika täysin, tuli ihan eri näköinen!

Kalat metsästettiin pois kun vettä ei ollut jäljellä enää paljon. Selvisipä samalla mitä kaloja meillä vielä on, kun kesän aikana niilinhauet ovat pienimpiä kaloja ilmeisesti syöneet. Ei tohon voi kuin isoja kaloja hankkia, kaikki pienemmät menee haukien suuhun.

Sitten kun kaikki vesi oli pois, alkoi akvaarion lasien puhdistus. Huh! Kun akvaario on noin massiivinen, ei työskentelyasentokaan ole ihan kaikista mukavin… Mutta tuli puhdasta! Kaikki kesän aikana kertynyt levy sai kyytiä!

Pohjahiekkaa ei pesty kun se olis ollut ihan älytön urakka. Jätti-iso suodatin kuitenkin putsattiin. Suodattimen sisällä olevista materiaaleista tulikin tosi mustaa vettä, kuin mustetta olisi kylpyhuoneen lattialle valunut 😀 Ja suodatin jopa lähti mukavasti uudelleen käyntiin, kun joskus noitten laitteiden kanssa saa tapella.

Vesi saatiin takaisin uudelleensisustettuun akvaarioon joskus ennen yhtätoista illalla. Hiukan oli paikat kipeenä, tunsi tehneensä jotain päivän aikana! 🙂

Kalat odottavat yhä tynnyreissä, tänään pääsevät takaisin uudelleensisustettuun kotiinsa. Toivottavasti tykkäävät 😀

Pari kuvaa vielä loppuun. Ensin tyhjä akvaario leväisine laseineen.

Sitten kuva tältä aamulta, kun vesi oli jo kirkastunut ja enää puuttuu asukkaat.

Täällä ne kalat odottavat kotiinpääsyä.