Viimeinen hammaslääkärireissu

Jee! Mää tein se, mää selvisin hammaslääkärikoitoksestani! Tänään oli viimeinen kerta ja seuraava tsekkaus vasta puolen vuoden päästä eli joskus marras-joulukuussa. Ihan huippua! Nyt tarttee koittaa pitää hampaista erityisen hyvää huolta, ettei enskerralla sitten talvella olis mitään sanomista.

Tänään rapsuteltiin lopuista hampaista hammaskiveä pois. Au. Se oli aika epämiellyttävää, kun se täti tökki ikeniäkin sillä rapsutusvehkeellään, mutta se itse hampaiden rapsuttelu oli ihan ok. Ikenien rajasta rapsuttelun olisin voinut antaa jättää väliinkin. ;)

Vähän asiasta toiseen… mulla on nyt uutta allergialääkettäkin kokeilussa, semmosta jonka pitäisi nuhaan auttaa. Zyrtec vie silmäoireet ihan hyvin pois, mutta nuhaan se ei tehoa. Nyt on sitten nuhaan erikoistunutta lääkettä. Toivotaan että tehoaa!

Leffatreffit

Meillä oli eilen kivat leffatreffit rakkaani kera. :) Vietiin lapsi jo ennen Suomen peliä hoitoon mummun luo, kun muuten olisi tullut turhan kiire pelin jälkeen. Tuosta pelistä nyt ei voi oikein muuta sanoa, kuin että voihan venäjä… ;( No mutta mitalipeleissä silti ollaan, parempi se pronssi olis voittaa kuin hopea hävitä :)

Pelin jälkeen lähdettiin ajelamaan ihanassa auringonpaisteessa Turkua kohti. Siellä meitä sitten odotti järjettömän suuri leffasali, enpä ole yhtä suurta varmaan ikinä kokenut. :) Väkeä ei silti ollut tuvantäydellistä, kun leffan ajankohtakin oli niin aikainen. Kahdessa myöhemmässä esityksessä saattoi enempi ihmisiä ollakin. Mutta se Diktaattori-elokuva oli taattua Sacha Baron Cohen -laatua! Naurua riitti ja se oli kyllä hyvin vihdyttävä pätkä.

Leffan jälkeen saatiin taas nauttia auringonpaisteesta ja ajeltiin mökin kautta kotiin. Mökiltä napattiin väsynyt pikkulikka mukaan ja kotiin tultiin vielä grillin kautta. Ei siihen aikaan ollut enää oikein kokkausmotivaatiota ja lihapiirakan houkutus voitti. :) Pikkulikka kun nukkui tuon kotimatkan, niin voitte kuvitella että kotona ei uni sitten ihan heti maistunutkaan. ;) Joskus puoli yhdentoista aikaan alettiin sänkyyn mennä ja piti ihan jäädä nukuttamaan likkaa, kun tällaisissa yliväsymystapauksissa ei ihan normi keinot toimi. Kai mä vartin tai vähän yli koitin siinä sängyn vieressä hengailla, mutta sitten oli pakko sanoa että nyt äiti menee ottamaan allergialääkettä ja nukkumaan omaan sänkyynsä, kun olo oli aika karsea. Ja se oli ihan ok Kukkikselle, sinne se jäi tyytyväisenä ja malttoi vihdoin nukahtaakin, kun ei ainakaan mitään höpinää enää sängystä kuulunut. :)

Söpö pupunhalaaja. :)

Loppuilta meni siinä sitten allergiaoireiden kanssa tuskaillessa. Voi kökkö, ei saisi lainkaan poistua kotoa. Ja vaikkei poistuisikaan, tuohan ilmastointi koko ajan pölyä sisällekin. Onneksi jonkun löytämäni tilaston mukaan koivun siitepölyn määrän pitäisi alkaa helpottaa yleensä tässä vaiheessa toukokuuta. Tosin tiiä sitten jos tää supervuosi käyttäytyy eri tavalla kuin tilastollisesti yleensä on mennyt… Sais vaan jo riittää tää allergisointi!! Ei parane olla ulkona vaikka mieli tekisi, kun ulkoilun vaikutukset saa kyllä tuntea ihanasta nahoissaan. Blääh! Mutta tää on ihan ok, kunhan tuolle pikkuneidille ei vaan allergiaoireet puhkea.

Tänään en todellakaan aio ulkoilla. Vaatikoon lapsi vaikka miljoona kertaa ulkoilua, mutta mää en ulos mee. Onneksi isin kanssakin voi ulkoilla. :)

Löhötorstain sadelenkki

Helatorstai oli meillä varsinainen löhötorstai. Pikkulikkakin otti rennon löhöilyn kannalta päivän ja mää olin tyytyväinen – oli ihan karseat allergiaoireet silmissä ja aamupäivä menikin lähinnä silmät kiinni sohvalla makoillen. Vain silmiä kiinnipitäen olo oli suht siedettävä. Käytiin sadepäivänä myös lenkillä, kun ilma oli ihanan raikas ja siitepölytkin pois ilmasta. Tihkusadekin alkoi heti kun omalta pihalta pois päästiin, muttei se menoa haitannut!

Rentukoita - ihania piristysruiskeita joen rantavedessä!
Tihkuttelu ei haitannut ratasmatkaajaakaan! :)

 

Ihanaa kun luonto alkaa taas olla vihreä!
Mun rakkaat lenkkikaverini :)

Sadepäivät on allergikolle kivoja ulkoilupäiviä, vaikka kyllä mä kuitenkin mieluummin auringosta nauttisin. Toivottavasti koivut lakkaavat pian pölyttämästä, niin voisi taas nauttia elosta enempi. Nytkin, vaikka eilen oli sadepäivä, on ihan järkky olo. Hengi ei tahdo kulkea kunnolla ja yskittää ja silmät vuotaa ja kutiaa. Lääkkeet ei tosiaan auta mitään kun on tällainen supersiitepölyvuosi.

Ollaan menossa illalla leffaan katsomaan Diktaattori. Se varmasti vie ajatukset pois tästä kaikesta kutinasta ja köhinästä. :) Nää aamupäivät yleensä pahimpia allergia-aikana onkin, iltaisin on helpompaa. Pikkulikka menee anopille leikkikaveriksi leffan ajaksi, saavat hekin taas pitkästä aikaa kahdenkeskistä aikaa. :)

Uudet välikausihousut ja pipa

Meiän pikkulikka sai eilen uudet välikausihousut (grr mikä sana!), kun viime syksynä ostetut oli jo auttamattoman pienet. Ei kai ihme jollei 86-kokoiset housut enää oikein mene 91 senttisen ihmisen päälle. Tai menee, mutta lahkeissa alkaa olla pituusvajetta liikaa. Nyt ostettiin sitten housut kokoa 98 – iso likka! :) Takki on vielä viime syksyinen ja kokona 86, siltikin hihat on vielä sen verran pitkät, että ei ole tarvetta aikoihin isompaan. Piponkin tyttönen sai, ihanan värikäs raitapipo!

Kuvassa housujen väri on kirkuvan pinkki, ainakin mun koneellani. Ei ne noin kirkuvat oikeasti ole. Mietittiin kaupassa sopiiko oranssi ja pinkki yhteen, kunnes huomattiin, että siellähän myytiin sen värisiä takkeja, joiden väritys oli oranssi-pinkki. :D Eli hyvä yhdistelmä on. Housujen hinta oli 20€, ei paha. Kun kattoo jotain hienon merkkisiä välikausihaalareita, niin niitten hinnat on ihan järkkyjä… :/ Niin ja nää housut on kai sitten sellaset kuorihousut, mitä ikinä hieno termi tarkoittaakaan. ;) Kuorihanskatkin varmaan pitäisi saada… Kuoritakki toi varmaan onkin. Ainakin ihan vastaava takki oli kaupassa sen niminen.

Helkkari, siitepölykin on alkanut nyt vaivata. Zyrtecin nautiskelu on aloitettu eilen, kun keksin että viime päivinä ilmennyt pärskiminen on varmaankin merkki siitepölykauden alkamisesta. Ja onhan sitä jo pähkinäpensasta ja leppää alkanut ilmassa olla kun siitepölytiedotetta vilkaisin. Zyrtec vie kyllä nenästä kutinan ja nuhailun, mutta silmiin se ei tunnu nyt auttavan. Pitäisköhän koklata sitä uutta, joka radiossakin mainostetaan… Toivottavasti pikkuihminen ei ole allergiaa multa perinyt. Tuskinpa, jos se kaiken on isältään perinyt niin kuin tuntuu olevan. ;D

Kääk! Meillä pidetään reilun viikon päästä sunnuntaina Tupperware-kutsut! :D Mää vähän repeilin, kun rakas ystäväni Pia kysäisi multa alkuviikosta, jotta tahtoisinko järkätä meille moiset kutsut, kun hän on päättänyt koklata millasta se tupperointi on. Hihii! Oon saattanut joskus lapsena moisilla kutsuilla olla?! En tiä, joku hämärä mielikuva jäänyt mieleen. Nyt sitten Pia pitää meillä moiset, mielenkiinnolla odotan millainen kokemus se on! :)

Torstai-iltaa :)

Kivaa kun on jo torstai, viikonloppu alkaa ihan pian! Huomenna ei tarvi olla töissäkään niin pitkään kuin esimerkiksi tänään, kun mennään Tuusulaan. Mun ex-SLK pääsee asumaan Tuusulaan autoliikkeeseen, kunnes joku sen sieltä poimii omakseen. Ja kotiin tullaan Jeepillä. Vilpertti tahtoo SLK:n vaihtaa sellaiseen, joten siitä vain. Ei ole pahan hintainen auto ja jonkun talvellakin ajettavan auton tuo mun rakas ukkelikin tarvii. :) Kesäautoja vaan kaikki nurkat täynnä.

Kesäautosta tulikin mieleeni, että olivat paikallislehdessä vähän sössineet. Ville oli laittanut ilmoituksen että halutaan vuokrata autotallitilaa kuudelle autolle talven ajaksi. Ja että useampikin erillinen paikka kävisi. Ilmoituksessapa lukikin että UUDELLE autolle. Voi jestas, oikeesti! Kuka haluaa uudelle autolle autotallin ja vielä niin että useampikin erillinen paikka käy. Se uusi auto sijoitetaan eri paikkoihin osissa? No, uusi ilmoitus ellei joku tuohon vammailmoitukseen joku tartu tai muualta tule vastaan autoille tilaa.

Eilenhän käytiin kummivauvaa katsomassa. :) Ihanan pieni!! Sain pitää pientä prisessaa sylissä ja olin aika myyty. :) Miten niin pienestä ihmisestä voi tulla iso ihminen joskus?! Iho oli mahdottoman pehmoinen ja sormet pitkät kuin mitkäkin. Ihan varmasti on tavallista pitemmät vauvasormet!

Ehkei beibe suutu jos laitan näytille pari kuvaa… Ekassa otoksessa isänsä sylissä ja toisessa näkyy sormien kokoeroa. Mutta silti noi sormet on pitkät vaikka ne on niin ohuet. :)

Tänään oli niiiiin vaikea päästä ylös sängystä ja vaati kaikki voimanponnistukset jaksaa laittaa ittensä kuntoon töihin menoa varten. Vaikka herättiinkin vasta puoli kasilta. Töissä sitten kuitenkin aika meni joutuisasti ja mentiin aamulla jo käymään autohallillakin. Passeloin ja sain mysteerejä selvitettyä. :) Ei siinä kauaa aikaa enää ollutkaan töihin palatessa, kun piti suunnata mersun nokka kohti parturia. Tulipahan kokeiltua samalla miten ESP auttaa liukkaalla ajoa. :) Auttaa, ei pääse auto luistelemaan miten tahtoo.

Parturissa tukkaa lähinnä siistittiin, kun on jonkinmoinen kasvatusoperaatio menossa. Ja värjättiin mulle ihan uudella tyylillä. Takaa aloitettiin tummanruskealla ja etutukkaa kohti edetessä siihen väriseokseen lisättiin jatkuvasti punaista. Joten tukka on jännästi punertuva. Joku slaidaus tai jotain se tekniikka oli nimeltään.

Parturin jälkeen sitten taas töihin. Kuittien järjestelyä ja nyt se homma taas innostikin ihan kunnolla. Alkuviikosta en jaksanut kauheasti siitä innostua, mutta nyt syntyi taas palava into. Ja en olisi malttanut lainkaan töistä lähteä kotiin. Joten sainkin kunnian olla ekaa kertaa se, joka lähti sieltä viimeisenä pois. Jes! Kaikki ukkelit oli lähteneet ennen mua, kun yleensä lähden ekana, että ehdin kauppani hommia vielä kotona tehdä. Tänään oli siitä harvinainen päivä ettei kukaan ollut tilauksia maksellut, joten ei ollut mitään pakattavaa ja postitettavaa. Ja nyt jo odotan innolla aamua, kun pääsee taas niiden kuittien kimppuun. Pimeää! ;)

Kauppareissun jälkeen päätettiin kantaa halot sisälle tuosta etupihalta. Taisi ne siinä viikon verran ehtiä maata, kun viimeviikonloppuna oli sen verran kipeä olo ettei oikein sellanen homma innostanut. Nyt innosti ja hyvä kun saatiin se homma tehtyä!

Iltaruoaksi tehtiin uuniperunoita. Tai ei me niitä perunoita tehty, uuni ne ihan omia aikojaan kypsensi. Perunoita maustaessa sain jotenkin hengitykseeni hienoa pippurijauhetta. Ekana se tuntui vaan inhottavalta nenässä, sitten se alkoi tuntua samalta kuin olisi hometta hengittänyt. Siitäkin on kokemusta kun talvipuutarhasta ollaan raivattu kuolleita kasveja pois. Sitä en kyllä enää tee ilman hengityssuojaa! Ei parane pippuriakaan käyttää vissiin ilman sellaista suojaa. :D Kurkkuun ja keuhkoihin sattuu. Tulee limaa kurkkuun ja liman köhiskely on saanut aikaan korvasärkyä, kun on superherkät korvat kaikelle tollaselle. Menee onneksi yön aikana ohi, on ainakin kahtena homekertana mennyt. Ilkeetä silti. :(

Hra L jo hoputtelee lenkille ennen nukkumaanmenoa, joten nyt loppuu höpinä ja kirpeä pakkasilma kutsuu. Jospa olisi taas tullut vähän lisää luntakin… Toivossa on hyvä elää!