Pitkästä aikaa

Olen ollut liian pitkään liian huono bloggaaja. Harmittaa kun en vain ole sanaut aikaiseksi. :( Seuraan kyllä muiden blogeja aina kun jotain uutta tarinaa niihin tulee ja muiden blogien lukeminen saa aina kaipaamaan omaa blogiani.

Elämääni kuuluu lähinnä postinjakoa, verkkokauppahommia ja kirjeiden kirjoittelua. Viimeksi kun tänne kirjoittelin tammikuussa, mulla oli 3-4 päiväisiä työviikkoja. Nyt tämä kesä on aikalailla 5 päivää viikosta toiseen. Juhannusviikkoa ennen oli perjantai vapaana ja sekin vapaa meinattiin multa ryöstää. Ja toki juhannusaattona oli vapaata kun ei posti silloin kulje, mutta seuraavasta vapaapäivästä ei ole mitään hajua. Ei varmaan ole ennen elokuuta mitään toivoa… Olen koittanut noita työtunteja laskeskella, kun sain viimeksi pisimmän työsopimuksen koko postiurani aikana – 8 viikon sopimus! Tuon sopimuksen tuntimäärän perusteella en oikein uskalla haaveilla vapaapäivistä. Sopimuksen ekan neljän viikon aikana niitä ei ollut, mutta ehkä pienenpieni toivonripe on olemassa, että toisella puolikkaalla joku vapaapäivä olisi. En tiiä, kun työtuntien määrä tuntuu vaihtelevan viikosta toiseen. Nyt esim. alkavalla viikolla työpäivien pituudet ovat tällaiset:

  • ma 8h 15min
  • ti 5h
  • ke 8h 30min
  • to 8h
  • pe 6h

Se on kiva kun tiistait ja perjantait on kevyempiä päiviä. Tiistaisin jaetaan vain sanomalehtiä ja paketteja. Perjantaisin puolestaan ei ole mainoksia ja postia on vähemmän kuin normipäivinä. Tiistaisin ja perjantaisin on toivoa saada verkkokauppahommiakin tehtyä vielä postipäivän jälkeen ennen kuin pitää kiiruhtaa tilausten kanssa postiin. Mutta kyllä mua ottaa kaaliin, kun jo keskiviikkona olen yleensä töiden jälkeen niin väsynyt, että en saa keskiviikko- tai torstai-iltana enää postipäivän jälkeen tehtyä verkkokauppatöitä. Ei vain jaksa, vaikka haluaisin jaksaa. Noina päivinä on niin paljon postia, että työpäivä imee vaan kaikki voimat. Ja liian lyhyet yöunet toki myös alkaa tossa vaiheessa painaa. Ehkä heinä-elokuussa on sitten vähemmän postia liikkeellä, niin ehkä on vähän enemmän energiaakin verkkokaupalle jaettavaksi. :)

En toki valita kun on töitä, kun ei kaikilla ole. Mutta valitan kun ei osa-aikaisella ole lomaa. Ei viikonlopun aikana mitään ehdi kunnolla toipua työviikosta, ei varsinkaan kun sunnuntaina viimeistään on pakko taas tehdä täyspituinen työpäivä verkkokaupan parissa. Lapsella on kuitenkin kesäloma ja olisi kiva tehdä lapsen kanssa kesäloma-asioita. Niihin jää sitten vain viikonloput, kun kaikki paikat on täynnä ihmisiä. Enkä mä jaksa ihmisiä, niin jää se työviikosta toipuminen vielä vähemmälle. Valivali. :D Onneksi töissä saa suurimman osan ajasta olla yksin omassa pienessä postiautokuplassa äänikirjaa kuunnellen.

Muuten elämään kuuluu hyvää. Kirjeitä kirjoittelen säännöllisesti, koska on ihan parhautta saada työpäivän jälkeen istahtaa pöydän ääreen kylmän cokislasillisen ja kirjeen kanssa. Eläimet ja kasvit voivat hyvin. Askartelu on jäänyt tosi vähiin koska ajanpuute, mutta kirjekuoria sentään välillä saan aikaiseksi. Kirjeitä on kiva lähetellä omatekoisissa kirjekuorissa, ehkä ne jopa hiukan ilahduttavat jonkun postinjakajakollegan työpäivää. Itse aina hihkun ilosta sisäisesti, kun näen kauniita kirjekuoria tai postikortteja tylsien postien seassa. :) Kirjoja luen liian vähän, mutta äänikirjat pelastavat! Niitä on kiva kuunnella postia jakaessakin. Puhelimella olen koukuttunut taas uuteen peliin, tällä kertaa pelaan Funky Bay -nimistä peliä, jossa viljellään ja valmistetaan asioita. :) Elokuvia olen katsellut naurettavan vähän viimeaikoina, vissiinkin viisi koko tän vuoden ekan puolikkaan aikana. Ei vaan jotenkin malta istahtaa pariksi tunniksi paikalleen tekemättä mitään.

Ollaan me jotain kesäpuuhia kuitenkin jo saatu aikaan – onneksi! Lapsi oli tokan kesälomaviikon uimakoulussa (ja sai ekan uimamerkkinsä!) ja saman viikon lauantaina mentiin käymään Lomamäen Lemmikkipuistoon, joka oli aivan ihana symppis pieni lemmikkipuisto, jossa eläimet tulivat ihan iholle. Juhannusaattona vierailtiin Särkänniemessä hurvittelemassa. Ollaan käyty ilta-ajeluilla jonkun verran. Mansikkaa ostettiin eilen kaksi laatikkoa ja pakastettiin suurin osa talven varalle. Jonkun verran syötiin tuoreeltaan ja osa säästettiin rahkaan, jonka teen tänään. Kesäkukkia ja hyötykasveja ollaan hankittu. Perinteinen herneämpäri mennään ostamaan ensiviikolla. Kesän to do -listalla on vielä useampi juttu, joka olisi kiva toteuttaa. On meillä onneksi viikonloput ja jotain pieniä juttuja voi tehdä arki-iltoinakin. Mutta voi miten haaveilen ihan oikeasta kesälomasta…

Jospa koittaisi taas kirjoitella jotakin…

Mää oon ollut tosi tosi huono kirjoittelija taas vaihteeksi. Eipä sillä että elämässä olisi mitään ihmeellisyyksiä tapahtunutkaan, samaa arkea tässä porskutellaan. Mutta kivaa arkea, kun sen saa jakaa kahden tärkeän ihmisen kanssa! :)

Tällainen bougainvillekukinta meillä taas talvipuutarhassa, ihana! Tää kukkii kutakuinkin ympäri vuoden.

Ei oikein voi edes valittaa mistään, kun lapsi ei ole uhmistellut pitkiin aikoihin mitään, nukkuu hyvin ja puhelee hassuja juttuja. Tota nukkumisasiaa en voi käsittää… Siis kun suostuu kiltisti ysin aikaan sänkyyn, ottaa jonkun kirjan mukaansa (liekö katselee sitä ennen nukahdusta?!) ja riittää kun äiti peittelee ja sanoo hyvät yöt ja erilaiset tervehdykset (tyyliin moimoi, moikka, heippa, moro, jne). Ja sinne se jää, ei pidä ääntäkään enää oven sulkemisen jälkeen. Tai joskus saattaa sanoa vielä ”äiti?”, johon vastaan valehdellen, että äitikin menee nukkumaan, kun äiti on ihan väsynyt. Kuinka helppoa!!

Ruokien suhteen on vähän valikoiva toisinaan, mutta kai se tarpeeksi silti päivän aikana sapuskaa saa, kun se kasvaa eikä yökausia huuda tyhjää mahaansa. :D Jos yhtään äitiinsä tulee, niin nirsous on kohtalona, haha!

Mun elooni puolestaan kuuluu hyvin paljolti töidentekoa ja ööö… emmätiä mitä mää teen. Kirjoitan kirjeitä ja postcrossing foorumin päiväkirjaprojektiin, kortteiluinto on aika heikohko taas vaihteeksi. Katson jääkiekkoa (maksoin Anteron selostuksesta, me katotaan siis Katsomosta pelit) ja muutamia sarjoja tulee seurattua tv:stä. Discovery Channelin ”Diilerit”on yksi suosikeistani. Se vaan on mielenkiintoinen! Siinä ihmiset raahaa kaikkea mahdollista kamaa viiden diilerin arvioitavaksi, koittavat siis myydä romppeitaan diilereille, jotka niitä myyvät sitten eteenpäin asiakkailleen. Välillä saan energiapiikkejä ja saan aikaan jotain näkyvääkin – niin kuin tänään pesin nelipyöräisen beibeni ja raastoin joukkohautakukkamaasta ihan järkyttävän määrän voikukan taimia. Emmä tiä mitä noitten voikukkien kanssa pitäisi tehdä, kun ne vaan uudelleen ja uudelleen valtaavat koko kukkamaan… Tosin ehkä se auttaa, jos laittaisi jotain kukkia siihen kasvamaan heti kun säät se sallivat.

Ja väliin testi siitä, että lukeeko kukaan mun höpinöitäni. ;) Viis ekana kommentoinutta saa viiden euron lahjakortin mun Postcard Garden -kauppaani! Nih, että kantsii kommentoida jotain, jos tahtoo pienen lahjakortin. Laitat vaan sähköpostiosoitteesi siihen kun kommenttia kirjoitat (se ei näy muille), niin otan sitten yhteyttä ja annan alennuskoodin. Jos kukaan ei kommentoi, mää itken.

Mää päätin lahjoa itteäni tulevan sunnuntain kunniaksi lahjalla, josta oon haaveillut talvesta asti, mutta jonka ostamiseen en ole keksinyt sopivaa syytä. Nyt pitää antaa itelle palkinto äitiydestä ja 31 elinvuodesta, kun tuplajuhlapäivä sattuu sunnuntaille! Tilasin Gigantista itelleni Apple TV:n, jes! Sehän on jokaisen omppuihmisen kätsy lisävaruste. Voi googlettaa, jollei tiiä mikä se on. En mäkään tiennyt ennen kuin tosissani käännyin omppuihmiseksi, hihi!

Nyt loppuu höpinät ja koitan saada silmät pysymään auki vielä yhden Iholla-jakson verran. Koitin samaa jaksoa katsoa jo viikonloppuna sängyssä ennen nukahdusta, mutta uni voitti muutaman minuutin jälkeen. Jospa nyt jaksaisi vähän paremmin, kun ei kellokaan ole vielä kuin puoli kaksitoista…

Kiireinen vaiko laiska?

Jompaa kumpaa ollaan oltu  näköjään, kun blogin kirjoitus on jäänyt monenä päivänä vain ajatuksen tasolle. Mutta nyt päästään ajatusta pitemmällekin taas, hiphei! :)

Päivät on menneet töiden parissa, vieläkin riittää kivasti hommaa päivätyössä vaikka varsinainen sesonkiaika alkaakin olla jo takana. Ja iltaisinkin pitäisi koittaa töitä tehdä tuon oman kauppani parissa. Tekemistä olisi vaikka kuinka paljon, kun vaan olisi aikaa ja jaksamista. Lumi-Kukka on onneksi iltaisin mennyt tosi nätisti nukkumaan puoli ysin ja ysin välillä, niin iltoihin jää sitä omaakin aikaa. Mutta kukapa kaikkea vapaa-aikaansa viitsisi antaa töille?! Niinpä, pitää olla sitä ihan omaakin aikaa kun saa kirjoitella kirjeitä ja kortteja, kasata swappilähetyksiä maailmalle, lötkötellä rakkaan kainalossa sohvalla ja katsella telkkaria, surffailla muuten vaan netissä, jne.

Illat menee Lumi-Kukan kanssa puuhastellessa mukavasti. Katsellaan vähän lastenohjelmia, luetaan kirjoja, piirrellään ja muuta mukavaa. Tyttönen on jo niin iso, että ilahtuu kun posti tuo jotain (kiitos vielä Pialle tämän viikkoisesti ylläristä, joka sisälsi vahavärit ja lastenmusiikkilevyn!!) ja tykkää nyt hirmuisesti nukeista. Ja tyttö on oppinut leikkimään Deean kanssa veto- ja heittelyleikkejä. Neitonen on myös saaput poistettua äidin iPhonesta kaikki yhteystiedot (ei mitään hajua miten siinä onnistui) ja toisena päivänä kaikki kalenterimerkinnät (ei hajua siitäkään miten sen sai tehtyä). Onneksi yhteystiedoista oli varmuuskopio tietokoneella! :) Ja onhan mulla ihan tavallinenkin kalenteri käytössä, ettei tuokaan maailmanloppu ollut, mutta osa jutuista oli varmaan ylhäällä vain puhelimen kalenterissa.

Mitäs mää oon tehnyt edellä mainittujen juttujen lisäksi… Ostanut Kim Heroldin uuden levyn digiversiona (aah!), löytänyt kivoja ylläreitä postilaatikosta, ostanut viikonlopuksi junaliput vain itselleni kun olen menossa Pian luokse askartelemaan ilman lapsiseuraa, bongannut itelleni kirjoituspöydän kun ei me ikinä saada työhuonetta tyhjennettyä mun valtakunnakseni -> laitetaan mulle kirjoituspöytä olkkarin nurkkaan ja huomenna noudamme sen (ja ehkä kokoankin moisen ikealaisen ennen viikonloppua). Huomenna meillä on myös viides kihlajaispäivä ja sen kunniaksi on tarkoitus mennä ihan oikein ravintolaan syömään ja töissä ollaan vain puolenpäivää.

Oon myös todennut jotta vanha kannettavani taisi tulla tiensä päähän?! Kun nyt sen aikaa suostuisi pysymään joku kerta käynnissä että saisi tuoreimmat jutut vielä varmuuskopsattua ulkoiselle kovalevylle, kun ihan just viime viikoilta ei oo varmuuskopiota. Eipä siinä enää toiminut hiirikään ja näppäimistö kettuili – ei nuo koneet kai enää vaan kestä kuin pari vuotta. :( Nyt ollaan sitten opeteltu Applen kannettavan kanssa yhteiseloa. Ja enää en Windowsiin vaihda ikinä! Onhan tuo Mac ollut haasteellinen mm. skannauksen ja kuvien käsittelyn suhteen (eli hidastanut verkkokauppahommia), mutta on se nopea ja kiva! Ikinä en enää pois vaihda. Omppukone on mainio!

Semmosta tänne. Pariisin kuvatkin on vihdoin kaikki koneelle siirrettynä ja enää pitäisi vain valita julkaisukelpoisia otoksia ja muokata niistä julkaisukokoisia. Kyllä se homma pikkuhiljaa etenee…

Heinäkuun viimeistä iltaa

Kummallista – tänään on jo heinäkuun viimeinen päivä. Aika on mennyt taas ihan älytöntä tahtia. Lumi-Kukka täytti jo 16kk reilu viikko sitten, tuntuu ihan kummalliselta. :) Syksykin alkaa lähestyä, kun kouluthan alkavat syksyllä ja siihen koulujen alkamiseen ei ole enää kuin joku puolitoista viikkoa. Ei mua silti syksyn lähestyminen haittaa – odotan jo aivan innoissani sitä! Toki kesäsää saisi jatkua vielä  mahdollisimman kauan. Syksy tarkoittaa kuitenkin sitä että voi taas kotonakin alkaa tehdä kaikkea kivaa, kuten esimerkiksi muuttaa työhuone mun valtakunnakseni. Se jäi keväällä tekemättä, mutta syksy saa luvan tuoda sen muutoksen. Saan siirrettyä sinne kaikki kauppani kamat ja askartelujutut – jee! :)

Mulle on syksyajatusten myötä tullut hirmuinen käsityöhimokin – tahdon ristipistellä, kutoa ja virkata! Enkä mä edes osaa kutoa tai virkata ellen ensin virkistä muistiani jonkun opuksen avulla. Ristipistointoa saan onneksi purettua helposti, kun mulla on muutama ristipistopakkaus mökillä mukana ihan siltä varalta jos iskee into. ;) Aloinkin pistellä tänään sellasta pientä Jutalta lahjaksi saatua pöllöä. Se tulee nopeesti valmiiksi ja sitten tulee entistä isompi into tehdä jotain isompaa työtä! Kai mun tarttisi kaivaa esiin myös virkkaus- ja kutosmisopukseni ja langat ja puikot ja koukut ja alkaa jotain tehdä…

Korttien kirjoittelu ei puolestaan voisi vähempää kiinnostaa. Sellainen vaihe taas menossa. Mutta ei se oo kirjoitusjumitusta, kun kirjeitä olen kirjoitellut ihan intoa piukeena – niin innokkaasti että loppuu vastattavat kirjeet kesken. Yksi on vielä odottamassa, kun olen sitä nyt säästellyt, mutta sattaa olla että siihen vastaan vielä ennen kuin nukkumatti tulee hiekkojaan viskomaan. Nyt on selvästi pop tehdä käsitöitä ja kirjoittaa kirjeitä. :)

Mitäs meiän Lumi-Kukalle kuuluu… Pelkkää hyvää :) Kovaa ulkoiluintoa, vesi-intoa (laittaa jopa altaassa naamansa veteen, outo lapsi), palloiluintoa, piirtelyintoa, haarukalla syömistä, pottailukin taas maistuu, uusia sanoja tupsahtaa suusta säännöllisesti, ymmärtää hirmuisesti sanoja, matkii meitä aikuisia kaikessa, on pysynyt terveenä, rakastaa kirjoja, nukahtaa itekseen ja antaa kovasti pusuja jo ihan oma-aloitteisestikin. Ihana pikkulikka, joka on hulluna pupuihin! Kiltti pikkuihminen, joka tekee aika vähän pahojaan. Ja ei vieläkään osaa sanoa juu tai joo tai jotain vastaavaa, vaan vastaa kysymyksiin ei, tai sitten jättää vastaamatta jos tarkoittaa että juu. Eilen jo kiusasin Kukkista, että alttarillakin sitten varmaan sanoo vain ”ei!”, kun pappi kysyy otatko oskari iivarin aviomieheksesi. :D Mutta ehkä neiti siihen mennessä oppii vastaamaan myöntävästikin. Ja maaginen isi-sana on yhä vaiheessa. Sanoo kyllä jo jotain sinne päin välillä, mutta antaa isin vielä odottaa jossain kulman takana… Äiti-sanaa osaa käyttää jo ihanasti!

Muuten elämään kuuluu töitä ja töitä. Niin ja Pariisin matkan odottelua! :) Ollaan hiukan jo pohdittu mitä siellä tahtoisi nähdä ja missä käydä…

Uneton

On varsin järkevää olla hereillä kello kolme yöllä… Ei varmaan väsytä aamulla yhtään, kun herätysvalo herättää puoli kasin aikaan. Argh!

Lumi-Kukka suostui nukahtamaan vasta joskus puoli yhden jälkeen meiän väliin. 11 jälkeen pieni meiän sänkyyn meni, ekana Villen kainaloon ja mäkin möngin seuraksi koirien ulkoiluttamisen jälkeen, mutta ei sitä väsyttänyt yhtään. Luettiin siinä sitten kumpikin jotain kun ei väsymyksen merkkejä ilmassa ollut ja sammutettiin valot vähän ennen kahtatoista. Pimeyskään ei silti tehonnut vaan touhuaminen jatkui. Taisinpa ite simahtaa lopulta aiemmin kuin pikkuihminen. Kelloa vilkaisin viimeksi joskus siinä puoli yhden aikaan.

Nukuin tunnin ja kuvittelin että Lumi-Kukka oli jo omassa sängyssään nukkumassa, mutta siinähän se mun vieressä nukkui. Kannoin sänkyynsä nukkuvan tyttösen ja sen jälkeen koitin ite nukahtaa uudelleen, mutta eipä onnistunut. :( Näin tuon tunnin nukkumisen aikana jotain levotonta untakin, en muista millaista, mutta sekin jotenkin kai jäi mieltä vaivaamaan ja unettomuus iski kyntensä. Kolmeen asti koitin saada unta, mutta luovutin. Jospa uni tulisi uudelleen vielä jossain vaiheessa, kun tunnin yöunilla voi olla vähän hiljaista töissä… Lupauduin vielä menemään sinne torstaina perjantain sijaan, vaikka ekana ajattelin meneväni perjantaina.

Mutta tänne päin kuuluu siis töitä ja töitä. Ja siinä välissä vaipanvaihtoa ja pottailua ja syöttämistä ja viihdyttämistä. Keskiviikkona ahersin tuntikausia kauppani parissa ja keksinkin idean jolla saan vähän helpotettua puuhia uuden kaupan kanssa. Vanhan kaupan tuotteita saa ostaa alennuksella, niin ehkä edes jokunen tuote myydään loppuun, niin jää vähän vähemmän tekemistä sen projektin kanssa kun siirrän vanhan kaupan tuotteet uuteen. :)

Pakkanenkin paukkuu (ulkona tosiaan paukkuu, oli kiva sillon 11 aikoihin koirien kanssa kävellä ulkona, kun pimeys jo muutenkin saa aikaan skitsoilua ja kun siihen lisätään vielä se pauke…), mittari näyttää -17.6°c. Hrrr! Onneksi autoa saa pitää tallissa, vois olla muuten aamulla melko viileä kaara. Ja kevättä jo odotellaan, vaikka talvesta ja lumesta tykkäänkin. Mutta tuo lumimäärä alkaa jo hankaloittaa elämää. Emmä osaa enää edes peruuttaa pois vanhempieni pihalta, kun siinä on niin julmetut lumivallit ja auton mentävä käytävä vaan kapenee kun lumimäärä lisääntyy. Mutta enpä usko että kaikki lumet vielä taivaalta on sataneet… Eletään kuitenkin vasta helmikuun ekaa puolikasta. En silti valita, kauhea lumimäärä on paljon paljon kivempi kuin lumeton loskakeli!

Jospa kirjoittaisin postcrossing-postikortin tai pari ja koittaisin vaikka sitten taas jos saisin houkuteltua nukkumatin vierailulle…