Jospa koittaisi taas kirjoitella jotakin…

Posted on

Mää oon ollut tosi tosi huono kirjoittelija taas vaihteeksi. Eipä sillä että elämässä olisi mitään ihmeellisyyksiä tapahtunutkaan, samaa arkea tässä porskutellaan. Mutta kivaa arkea, kun sen saa jakaa kahden tärkeän ihmisen kanssa! 🙂

Tällainen bougainvillekukinta meillä taas talvipuutarhassa, ihana! Tää kukkii kutakuinkin ympäri vuoden.

Ei oikein voi edes valittaa mistään, kun lapsi ei ole uhmistellut pitkiin aikoihin mitään, nukkuu hyvin ja puhelee hassuja juttuja. Tota nukkumisasiaa en voi käsittää… Siis kun suostuu kiltisti ysin aikaan sänkyyn, ottaa jonkun kirjan mukaansa (liekö katselee sitä ennen nukahdusta?!) ja riittää kun äiti peittelee ja sanoo hyvät yöt ja erilaiset tervehdykset (tyyliin moimoi, moikka, heippa, moro, jne). Ja sinne se jää, ei pidä ääntäkään enää oven sulkemisen jälkeen. Tai joskus saattaa sanoa vielä ”äiti?”, johon vastaan valehdellen, että äitikin menee nukkumaan, kun äiti on ihan väsynyt. Kuinka helppoa!!

Ruokien suhteen on vähän valikoiva toisinaan, mutta kai se tarpeeksi silti päivän aikana sapuskaa saa, kun se kasvaa eikä yökausia huuda tyhjää mahaansa. 😀 Jos yhtään äitiinsä tulee, niin nirsous on kohtalona, haha!

Mun elooni puolestaan kuuluu hyvin paljolti töidentekoa ja ööö… emmätiä mitä mää teen. Kirjoitan kirjeitä ja postcrossing foorumin päiväkirjaprojektiin, kortteiluinto on aika heikohko taas vaihteeksi. Katson jääkiekkoa (maksoin Anteron selostuksesta, me katotaan siis Katsomosta pelit) ja muutamia sarjoja tulee seurattua tv:stä. Discovery Channelin ”Diilerit”on yksi suosikeistani. Se vaan on mielenkiintoinen! Siinä ihmiset raahaa kaikkea mahdollista kamaa viiden diilerin arvioitavaksi, koittavat siis myydä romppeitaan diilereille, jotka niitä myyvät sitten eteenpäin asiakkailleen. Välillä saan energiapiikkejä ja saan aikaan jotain näkyvääkin – niin kuin tänään pesin nelipyöräisen beibeni ja raastoin joukkohautakukkamaasta ihan järkyttävän määrän voikukan taimia. Emmä tiä mitä noitten voikukkien kanssa pitäisi tehdä, kun ne vaan uudelleen ja uudelleen valtaavat koko kukkamaan… Tosin ehkä se auttaa, jos laittaisi jotain kukkia siihen kasvamaan heti kun säät se sallivat.

Ja väliin testi siitä, että lukeeko kukaan mun höpinöitäni. 😉 Viis ekana kommentoinutta saa viiden euron lahjakortin mun Postcard Garden -kauppaani! Nih, että kantsii kommentoida jotain, jos tahtoo pienen lahjakortin. Laitat vaan sähköpostiosoitteesi siihen kun kommenttia kirjoitat (se ei näy muille), niin otan sitten yhteyttä ja annan alennuskoodin. Jos kukaan ei kommentoi, mää itken.

Mää päätin lahjoa itteäni tulevan sunnuntain kunniaksi lahjalla, josta oon haaveillut talvesta asti, mutta jonka ostamiseen en ole keksinyt sopivaa syytä. Nyt pitää antaa itelle palkinto äitiydestä ja 31 elinvuodesta, kun tuplajuhlapäivä sattuu sunnuntaille! Tilasin Gigantista itelleni Apple TV:n, jes! Sehän on jokaisen omppuihmisen kätsy lisävaruste. Voi googlettaa, jollei tiiä mikä se on. En mäkään tiennyt ennen kuin tosissani käännyin omppuihmiseksi, hihi!

Nyt loppuu höpinät ja koitan saada silmät pysymään auki vielä yhden Iholla-jakson verran. Koitin samaa jaksoa katsoa jo viikonloppuna sängyssä ennen nukahdusta, mutta uni voitti muutaman minuutin jälkeen. Jospa nyt jaksaisi vähän paremmin, kun ei kellokaan ole vielä kuin puoli kaksitoista…


Kiireinen vaiko laiska?

Posted on

Jompaa kumpaa ollaan oltu  näköjään, kun blogin kirjoitus on jäänyt monenä päivänä vain ajatuksen tasolle. Mutta nyt päästään ajatusta pitemmällekin taas, hiphei! 🙂

Päivät on menneet töiden parissa, vieläkin riittää kivasti hommaa päivätyössä vaikka varsinainen sesonkiaika alkaakin olla jo takana. Ja iltaisinkin pitäisi koittaa töitä tehdä tuon oman kauppani parissa. Tekemistä olisi vaikka kuinka paljon, kun vaan olisi aikaa ja jaksamista. Lumi-Kukka on onneksi iltaisin mennyt tosi nätisti nukkumaan puoli ysin ja ysin välillä, niin iltoihin jää sitä omaakin aikaa. Mutta kukapa kaikkea vapaa-aikaansa viitsisi antaa töille?! Niinpä, pitää olla sitä ihan omaakin aikaa kun saa kirjoitella kirjeitä ja kortteja, kasata swappilähetyksiä maailmalle, lötkötellä rakkaan kainalossa sohvalla ja katsella telkkaria, surffailla muuten vaan netissä, jne.

Illat menee Lumi-Kukan kanssa puuhastellessa mukavasti. Katsellaan vähän lastenohjelmia, luetaan kirjoja, piirrellään ja muuta mukavaa. Tyttönen on jo niin iso, että ilahtuu kun posti tuo jotain (kiitos vielä Pialle tämän viikkoisesti ylläristä, joka sisälsi vahavärit ja lastenmusiikkilevyn!!) ja tykkää nyt hirmuisesti nukeista. Ja tyttö on oppinut leikkimään Deean kanssa veto- ja heittelyleikkejä. Neitonen on myös saaput poistettua äidin iPhonesta kaikki yhteystiedot (ei mitään hajua miten siinä onnistui) ja toisena päivänä kaikki kalenterimerkinnät (ei hajua siitäkään miten sen sai tehtyä). Onneksi yhteystiedoista oli varmuuskopio tietokoneella! 🙂 Ja onhan mulla ihan tavallinenkin kalenteri käytössä, ettei tuokaan maailmanloppu ollut, mutta osa jutuista oli varmaan ylhäällä vain puhelimen kalenterissa.

Mitäs mää oon tehnyt edellä mainittujen juttujen lisäksi… Ostanut Kim Heroldin uuden levyn digiversiona (aah!), löytänyt kivoja ylläreitä postilaatikosta, ostanut viikonlopuksi junaliput vain itselleni kun olen menossa Pian luokse askartelemaan ilman lapsiseuraa, bongannut itelleni kirjoituspöydän kun ei me ikinä saada työhuonetta tyhjennettyä mun valtakunnakseni -> laitetaan mulle kirjoituspöytä olkkarin nurkkaan ja huomenna noudamme sen (ja ehkä kokoankin moisen ikealaisen ennen viikonloppua). Huomenna meillä on myös viides kihlajaispäivä ja sen kunniaksi on tarkoitus mennä ihan oikein ravintolaan syömään ja töissä ollaan vain puolenpäivää.

Oon myös todennut jotta vanha kannettavani taisi tulla tiensä päähän?! Kun nyt sen aikaa suostuisi pysymään joku kerta käynnissä että saisi tuoreimmat jutut vielä varmuuskopsattua ulkoiselle kovalevylle, kun ihan just viime viikoilta ei oo varmuuskopiota. Eipä siinä enää toiminut hiirikään ja näppäimistö kettuili – ei nuo koneet kai enää vaan kestä kuin pari vuotta. 🙁 Nyt ollaan sitten opeteltu Applen kannettavan kanssa yhteiseloa. Ja enää en Windowsiin vaihda ikinä! Onhan tuo Mac ollut haasteellinen mm. skannauksen ja kuvien käsittelyn suhteen (eli hidastanut verkkokauppahommia), mutta on se nopea ja kiva! Ikinä en enää pois vaihda. Omppukone on mainio!

Semmosta tänne. Pariisin kuvatkin on vihdoin kaikki koneelle siirrettynä ja enää pitäisi vain valita julkaisukelpoisia otoksia ja muokata niistä julkaisukokoisia. Kyllä se homma pikkuhiljaa etenee…


Heinäkuun viimeistä iltaa

Posted on

Kummallista – tänään on jo heinäkuun viimeinen päivä. Aika on mennyt taas ihan älytöntä tahtia. Lumi-Kukka täytti jo 16kk reilu viikko sitten, tuntuu ihan kummalliselta. 🙂 Syksykin alkaa lähestyä, kun kouluthan alkavat syksyllä ja siihen koulujen alkamiseen ei ole enää kuin joku puolitoista viikkoa. Ei mua silti syksyn lähestyminen haittaa – odotan jo aivan innoissani sitä! Toki kesäsää saisi jatkua vielä  mahdollisimman kauan. Syksy tarkoittaa kuitenkin sitä että voi taas kotonakin alkaa tehdä kaikkea kivaa, kuten esimerkiksi muuttaa työhuone mun valtakunnakseni. Se jäi keväällä tekemättä, mutta syksy saa luvan tuoda sen muutoksen. Saan siirrettyä sinne kaikki kauppani kamat ja askartelujutut – jee! 🙂

Mulle on syksyajatusten myötä tullut hirmuinen käsityöhimokin – tahdon ristipistellä, kutoa ja virkata! Enkä mä edes osaa kutoa tai virkata ellen ensin virkistä muistiani jonkun opuksen avulla. Ristipistointoa saan onneksi purettua helposti, kun mulla on muutama ristipistopakkaus mökillä mukana ihan siltä varalta jos iskee into. 😉 Aloinkin pistellä tänään sellasta pientä Jutalta lahjaksi saatua pöllöä. Se tulee nopeesti valmiiksi ja sitten tulee entistä isompi into tehdä jotain isompaa työtä! Kai mun tarttisi kaivaa esiin myös virkkaus- ja kutosmisopukseni ja langat ja puikot ja koukut ja alkaa jotain tehdä…

Korttien kirjoittelu ei puolestaan voisi vähempää kiinnostaa. Sellainen vaihe taas menossa. Mutta ei se oo kirjoitusjumitusta, kun kirjeitä olen kirjoitellut ihan intoa piukeena – niin innokkaasti että loppuu vastattavat kirjeet kesken. Yksi on vielä odottamassa, kun olen sitä nyt säästellyt, mutta sattaa olla että siihen vastaan vielä ennen kuin nukkumatti tulee hiekkojaan viskomaan. Nyt on selvästi pop tehdä käsitöitä ja kirjoittaa kirjeitä. 🙂

Mitäs meiän Lumi-Kukalle kuuluu… Pelkkää hyvää 🙂 Kovaa ulkoiluintoa, vesi-intoa (laittaa jopa altaassa naamansa veteen, outo lapsi), palloiluintoa, piirtelyintoa, haarukalla syömistä, pottailukin taas maistuu, uusia sanoja tupsahtaa suusta säännöllisesti, ymmärtää hirmuisesti sanoja, matkii meitä aikuisia kaikessa, on pysynyt terveenä, rakastaa kirjoja, nukahtaa itekseen ja antaa kovasti pusuja jo ihan oma-aloitteisestikin. Ihana pikkulikka, joka on hulluna pupuihin! Kiltti pikkuihminen, joka tekee aika vähän pahojaan. Ja ei vieläkään osaa sanoa juu tai joo tai jotain vastaavaa, vaan vastaa kysymyksiin ei, tai sitten jättää vastaamatta jos tarkoittaa että juu. Eilen jo kiusasin Kukkista, että alttarillakin sitten varmaan sanoo vain ”ei!”, kun pappi kysyy otatko oskari iivarin aviomieheksesi. 😀 Mutta ehkä neiti siihen mennessä oppii vastaamaan myöntävästikin. Ja maaginen isi-sana on yhä vaiheessa. Sanoo kyllä jo jotain sinne päin välillä, mutta antaa isin vielä odottaa jossain kulman takana… Äiti-sanaa osaa käyttää jo ihanasti!

Muuten elämään kuuluu töitä ja töitä. Niin ja Pariisin matkan odottelua! 🙂 Ollaan hiukan jo pohdittu mitä siellä tahtoisi nähdä ja missä käydä…


Uneton

Posted on

On varsin järkevää olla hereillä kello kolme yöllä… Ei varmaan väsytä aamulla yhtään, kun herätysvalo herättää puoli kasin aikaan. Argh!

Lumi-Kukka suostui nukahtamaan vasta joskus puoli yhden jälkeen meiän väliin. 11 jälkeen pieni meiän sänkyyn meni, ekana Villen kainaloon ja mäkin möngin seuraksi koirien ulkoiluttamisen jälkeen, mutta ei sitä väsyttänyt yhtään. Luettiin siinä sitten kumpikin jotain kun ei väsymyksen merkkejä ilmassa ollut ja sammutettiin valot vähän ennen kahtatoista. Pimeyskään ei silti tehonnut vaan touhuaminen jatkui. Taisinpa ite simahtaa lopulta aiemmin kuin pikkuihminen. Kelloa vilkaisin viimeksi joskus siinä puoli yhden aikaan.

Nukuin tunnin ja kuvittelin että Lumi-Kukka oli jo omassa sängyssään nukkumassa, mutta siinähän se mun vieressä nukkui. Kannoin sänkyynsä nukkuvan tyttösen ja sen jälkeen koitin ite nukahtaa uudelleen, mutta eipä onnistunut. 🙁 Näin tuon tunnin nukkumisen aikana jotain levotonta untakin, en muista millaista, mutta sekin jotenkin kai jäi mieltä vaivaamaan ja unettomuus iski kyntensä. Kolmeen asti koitin saada unta, mutta luovutin. Jospa uni tulisi uudelleen vielä jossain vaiheessa, kun tunnin yöunilla voi olla vähän hiljaista töissä… Lupauduin vielä menemään sinne torstaina perjantain sijaan, vaikka ekana ajattelin meneväni perjantaina.

Mutta tänne päin kuuluu siis töitä ja töitä. Ja siinä välissä vaipanvaihtoa ja pottailua ja syöttämistä ja viihdyttämistä. Keskiviikkona ahersin tuntikausia kauppani parissa ja keksinkin idean jolla saan vähän helpotettua puuhia uuden kaupan kanssa. Vanhan kaupan tuotteita saa ostaa alennuksella, niin ehkä edes jokunen tuote myydään loppuun, niin jää vähän vähemmän tekemistä sen projektin kanssa kun siirrän vanhan kaupan tuotteet uuteen. 🙂

Pakkanenkin paukkuu (ulkona tosiaan paukkuu, oli kiva sillon 11 aikoihin koirien kanssa kävellä ulkona, kun pimeys jo muutenkin saa aikaan skitsoilua ja kun siihen lisätään vielä se pauke…), mittari näyttää -17.6°c. Hrrr! Onneksi autoa saa pitää tallissa, vois olla muuten aamulla melko viileä kaara. Ja kevättä jo odotellaan, vaikka talvesta ja lumesta tykkäänkin. Mutta tuo lumimäärä alkaa jo hankaloittaa elämää. Emmä osaa enää edes peruuttaa pois vanhempieni pihalta, kun siinä on niin julmetut lumivallit ja auton mentävä käytävä vaan kapenee kun lumimäärä lisääntyy. Mutta enpä usko että kaikki lumet vielä taivaalta on sataneet… Eletään kuitenkin vasta helmikuun ekaa puolikasta. En silti valita, kauhea lumimäärä on paljon paljon kivempi kuin lumeton loskakeli!

Jospa kirjoittaisin postcrossing-postikortin tai pari ja koittaisin vaikka sitten taas jos saisin houkuteltua nukkumatin vierailulle…


Täynnä aurinkoenergiaa :)

Posted on

Lanzaroten reissu taisi toimia niin kuin toivoinkin – akut on täynnä aurinkoenergiaa. 🙂 Intoa olisi tehdä vaikka mitä täällä kotona! Järjestely/siivousprojekti etenee hitaasti mutta varmasti. Sitä tahtia kun Lumi-Kukka antaa ahertaa. Tänään tyttönen oli kuutisen tuntia hoidossakin mun vanhempieni luona, kun äiti pariinkin otteeseen vinkkasi, että mielellään ottaisivat tytön hoitoon pitkästä aikaa. 🙂 Sain siis ihan omaa luksus-aikaa! Käytin ajan hyväksi niin että ekana kotimatkalla menin parin kaupan kautta ja kotona sitten tuhlasin aikaani kolmenkin eri nettiputiikin vaatevalikoimia selaillen. Keksin että töiden alkamisen lähestymisen kunniaksi voisi pitkästä aikaa ostaa vähän uutta vaatetta. Kuluneen vuoden aikana vaatetta on lähinnä ostettu tuolle pikkuihmiselle – jostain kumman syystä ne vaatteet jää nopeemmin pieneksi kuin omat. 😀 Itse asiassa mulla oli tänään päällä farkut, jotka ei millään meinanneet pysyä päällä kun ne oli niin isot! Olen siis pienentynyt viime huhtikuusta, jee! Jouduin jättifarkkuihin (haha) turvautumaan, kun tein koirien kanssa sellaisen lenkin että loppumatka kahlattiin hangessa joka ylsi melkein polviin asti. Kengät, sukat ja farkut kastuivat aika totaalisesti. 😉 Mutta oli hauskaa! Ja lenkin jälkeen maistui vaahtokarkki-kermavaahto-suklaaraaste-kaakao!

Illan aikana sain vähän järjesteltyä olohuonetta ja ahersin myös kauppani parissa aika paljon. Kauppa nimittäin tulee muuttumaan paaaljon kivemmaksi tässä lähiviikkojen aikana! 🙂 Hommaa on, mutta mää nyt oon niin hullu että ryhdyn tollaseen urakkaan.

Jospa huomenna vaikka saisi eteisen siivottua. Hiukan hävettää missä kunnossa se on… Sen nyt kuitenkin ekana näkee kun tänne tulee käymään. Villen isä kävi tänään yllärivisiitillä ja oli kyllä sen näköistä eteisessä ettei nää siivoa varmaan koskaan… 😀 Mutta se on seuraava projekti!

Kukkis nukahti tänään peräti kahdentoista aikaan jo. Harvinaisen söpösti nukahtikin uuden pehmopupunsa kanssa. 🙂 Näytän kuvia kunhan saan siirrettyä kaikki loput reissukuvatkin koneelle. Miten niin saamaton?! Se kuvien siirtäminen vois olla hyvä projekti viikonlopulle. Alkaa itteäkin jo ärsyttää nää kuvattomat höpinät, mutta kun koneella ei oo mitään tuoreita kuvia!


Melko kiva vuorokausi :)

Posted on

Ville sai eilen illalla Lumi-Kukan nukahtamaan jollain taikakeinoillaan jo joskus puoli ysin aikoihin. Jäi siis illalla ruhtinaalisesti omaa aikaa ennen kuin piti itse mennä nukkumaan. 🙂 Tein työjuttuja, niin ei tarvinnut niitä sitten tänään tehdä päivällä – pikkuihmisen nukkumisista kun ei koskaan voi tietää. Mentiin jo yhdentoista aikoihin sänkyyn ja tunnin verran ehdin kirjaa (Kira Poutasen Rakkautta au lait) lueskella ennen kuin alkoi kunnolla väsyttää. Kahdessa illassa ahmittu jo melkein sata sivua tuota kirjaa, ahmittavan hyvältä vaikuttaa siis!

Aamulla heräiltiin kahdeksan aikaan ja ehdin suihkussa sopivasti käydä ennen kuin oranssitapettisen huoneen asukas heräsi. Molemmat isot tuttipullot oli likaisina kun tiskikoneaine loppui maanantaina eikä eilen sitten tullut mieleen käsin pestä pulloa, joten juotiin reilu pari desiä maitoa kahdesta pienemmästä tuttipullosta. Käy se niinkin!

Joskus ennen kymmentä postiauto vieraili laatikolla, joten ajattelin että mennäänpä sitten samalla lenkille kun haetaan postit. Lapsi toppavaatteisiin ja vaunuihin, koirat hihnoihin ja menoksi. Olikin kiva kävellä kun pakkasta oli vain pari astetta! Ja komiaa kun ei niillä nastakengillä ole lainkaan liukkaan tuntuista!

Joskus ennen kahtatoista syötiin sitten lounasta. Pienempi söi jotain lihamössöä (ei enää mitään muistikuvaa mitä se oli) ja jälkkäriksi riisimuroja, jotta äiti sai sillä aikaa syödä jauhelihamurekettaan kurkkusalaatilla. Samaa ruokaa söin eilen päivälläkin, ei jaksanut vääntää mitään perunaa tms kaveriksi, maistui hyvin noinkin. Ja lounaan jälkeen pikkuihminen menikin pian nukkumaan, ensin tosin täytettiin tiskikone valmiiksi kun kauppareissulla saataisiin niitä pesuainetablettejakin. Neiti nukahti ihmeen iisisti, ei juurikaan tarvinnut tapella! Joskus 20 yli 12 oli jo unessa ja alkoi äidin oma aika! Kirjoittelin postikortteja, laitoin muitakin posteja valmiiksi, tein vähän töitä ja mitähän kaikkea siihen aikaan mahtuikaan. Askartelinkin parhaalle ystävälleni Pialle synttärikortin, kun akkanen täyttää perjantaina 25 – samana päivänä kun Deea täyttää 20 vuotta vähemmän. 🙂 Hyvällä tuurilla Pialle kaavailemani synttärilahjakin tulee huomenna postilaatikkoon, niin saan sen laittaa postiin heti. Jollei tule, pitänee laittaa joku joululahjoista synttärilahjaksi ja se synttärilahjaksi ajateltu juttu vasta joululahjaksi. Onneksi Pialle on helppo keksiä lahjoja!

Kello lähestyi puolta neljää, kun Ville kyseli oltaisiinko kauppareissuvalmiita. Lumi-Kuka nukkui silloinkin vielä…! Ajattelin mennä herättelemään pikkuista välipalalle, mutta ennen kuin ehdin, pieni olikin jo hereillä. Ennenkin on noin käynyt, antennit toimivat kauppareissuajankohdan suhteen! 🙂 Syötiin jotain hedelmäsosetta, tai pieni söi sitä ja äiti persikkarahkaa. Ja sitten postiin ja kauppaan! Postiin päätyi iso kasa kuoria ja kortteja ja kotiin tuomiseksi sain pari pakettia. Tilasin itelleni etukäteisjoululahjaksi (tai jotain) pienen lankakauppakirjasarjan kolmallen kirjan, Lankakaupan talven. Ja toisessa paketissa oli postikortteja kauppaani varten. Kaupasta tarttui mukaan rasia Julia-suklaita, kun niitä ei viime joulun aikoihin tahtonut mistään löytää, niin ostin nyt jo. Lempparijoulusuklaita (winkwink jos joku aikoo suklaata joulupakettiin laittaa, niin Julia on pop!). Ja Lumi-Kukkaa varten ostin ekan kerran housuvaippoja, puuhapetejä on Pampersin housuvaipat pullollaan. Parempia nekin kuin ne ihmeen seesamkatuhahmot, jotka on mun mielestä aika tyhmiä. 😀 Seesameja seikkailee siis tähän asti käytetyissä activ fiteissä.

Viiden aikoihin syötiin couscouskanaa, tai pieni söi. Äiti joutuu odottamaan vielä vähän aikaa ruokaa – pyttipannua. Nam! Kunhan Ville saa varaston siivoushommat loppuun, päästään me isotkin syömään. Emmerdalekin kolkuttelee reilun vartin päässä. Ja tänään tulee Greyn anatomiakin, pääsen sillä sitten herkuttelemaan kunhan on taas ikiomaa aikaa. Ollaan me sitä yhdessäkin Lumi-Kukan kanssa katseltu, mutta paremmin saa keskittyä kun saa olla yksin. 🙂

Huomenna käväistään vähän jouluostoksilla  – jos vaikka löytyisi kivoja lahjoja. Villellekin olen vihdoin alkanut keksiä lahjaideoita, tai ostanutkin jo. Tänään tein pari jouluostosta netissä. Pari ideaa vielä on toteutettavana. Tai kolmaskin, jos vaan olisi aikaa… se projekti kun ei valmistu ihan silmän räpäyksessä. Jos sitten huhtikuuksi kun on synttärit, jollei jouluksi ehdi. Ja ystävänpäiväkin on toki välissä. 🙂 Ystävänpäiväkorttejakin tekisi jo mieli alkaa tehdä! Jos nyt ensin kuitenkin kirjoittaisi joulukortit ja vaikka tekisi niitä vielä jokusen jos vaan ehtisi… Ei mitään hajua paljonko niitä pitää lähettää, mutta tuskin tuo määrä mitä nyt on (24?!) riittää vielä.

Nyt jään odottelemaan sitä aviomiestäni (hih!) jotta päästään suorittamaan vaativa ruoanvalmistusoperaatio (hah!) ja syömään. Ja ehkäpä luovutan nukutusvuoron taas suosiolla tehonukuttajaisille. 🙂 Jos se sen vuoron huolii. 😉 Kylpyiltakin olisi. Lumi-Kukan kylpemiset on nykyään ratkiriemukasta vedesloiskuttelua. 😀 Enää edes kylpylelut ei ole niin pop, vaan se roiskutus. Siinä ei vanhemmatkaan säily kuivina! Ja naurulihaksetkin saavat treeniä! 🙂


Tavallinen tiistai

Posted on

Osallistuin Swap-botissa sellaiseen vaihtoon, jossa piti yhden päivän ajan ottaa valokuvia ja läntätä ne sitten vihkoon tms ja lisätä pienet tarinoinnit kuvien yhteyteen. Kun mää niitä kuvia otin, niin voinhan mää ne tännekin laittaa. Ja näyttää millainen mun tiistai oli tällä viikkolla.

Päivä alkoi sillä millä monesti – tiskikonepuuhilla. Kone laitetaan nykyään melkeinpä joka ilta käyntiin, vaikkei se aina ihan täyteen tulekaan, mutta tuttipulloja ei jaksa käsin alkaa tiskailla. Mökillä se oli vielä kivaa, mutta ei kotona pulloja tuu tiskattua kuin silloin välillä kun pakko on.

Sen jälkeen kirjoittelin pari Postcrossing-korttia. Kortteiluinto on taas herännyt eloon, jee! Harvakseltaan kesän aikana kortteja lähettelin (ja sain), mutta nyt on taas tännekin päin kortteja enemmän tulossa. 🙂

Sen jälkeen päätin elää riskillä ja lakata kynnet. Toisen käden kynnet olin jo kertaalleen lakannut, nyt ajattelin lakata toisen käden, kun eihän vauva voisi herätä just nyt. Niin, eipä joo. Heräsi välittömästi kun lakkaus tuli valmiiksi. 😀 Koitin siinä sitten yhdellä kädellä varovasti kaivaa pienen unipussista ja kantaa hoitopöydälle vaipanvaihtoon. Ja mä en edes tykkää punaisista kynsistä, mutta punaiset niistä vaan tuli. Ja toinen kerros on yhä laittamatta, mahdanko sitä saada laitettuakaan…

Puin sitten Kukkiksen aamutoimien jälkeen lilaan ja ruskeaan. Kumpainenkin vaatekappale on anopin ystävän tyttärentyttären lahjoittama. Olen jo kolme muovikassillista saanut sieltä vaatetta Lumi-Kukalle, ihan huippua! 🙂

Sitten haettiin pikkuisen kanssa postit. Olikin ihmeen hyvä postipäivä, ei tollasta läjää ole tullut koko kesän aikana varmaan. Ja tossa kuvassa vain mun postini. Villelle tuli vielä jotain.

Päivällä me ei tehty mitään ihmeellistä. Leikittiin ja syötiin ja hiukan nukuttiinkin (siis pieni nukkui, en mää). Kun Ville tuli kotiin töistä, aloin manailla tylsää päivääni ja kysyin voitaisko me pikkuisen kanssa tulla mukaan, kun herra lähti viemään autoaan huoltoon. Tuli diili! Tässä ollaan siis matkalla kohti Raumaa, tosi mielenkiintoiset on maisemat joo. 😀

Raumalla käväistiin Prismassa. Yleensä ollaan aina K-kauppaihmisiä, välillä hairahdetaan väärään kauppaan. En oo Rauman Prismassa käynyt sen valmistumisen jälkeen kuin ihan pari kertaa, joten pitää sielläkin välillä käydä. Pääsi Kukkiskin testaamaan kärrykaukalon. Ville epäili että pieni suuttuu, mutta ei tosiaan suuttunut vaan oli varsin tyytyväinen. Yleensä siis pieni pääsee kauppaan turvakaukalossaan, joka laitetaan kauppakärryihin. Ostoksista voi päätellä että tää akka on hurahtanut rahkoihin! En oo ikinä tykännyt, nyt oon ihan myyty! Ja valmisshittiäkin piti ostaa päiväruoaksi, en oo aikoihin syönyt noita niin kai ne taas maistuu.

Sitten ajettiin Ihodeen sinne autohuoltomestaan. Siellä meitä anoppi jo odottikin. Se oli käynyt silmälääkärissä ja kun aikataulut meni hyvin yhteen, niin se heitti meiät kotiin sieltä mihin Villen auto jätettiin huoltoon.

Ja Kukkiskin nukahti Mercedeksen tasaiseen liikkeeseen.

Matkalla nähtiin näin hienoja maisemia… Joo onpa taas jännää! 😀

OItiin joskus seiskan aikaan kotona ja eipä siinä illan aikana sitten enää muuta tehty kuin syötiin ja leikittiin.

Semmonen se meiän tiistai. Näitä kuvaraportteja tavallisista päivistä pitäisi tehdä enemmänkin. 🙂


Helteisiä kuulumisia

Posted on

Jospa ehtisin kirjoitella jotakin ennen kuin a) tietokone tilttaa (tekee sitä nettitikun kera, ei ikinä muuten) ja b) vauvatyyppi heräilee vaunuista. Pieni on tunnin verran nyt nukkunut, joten pitäisi olla kirjoittelulle aikaa.

Viime viikko meni nopeesti, kun oli paljon toimintaa. Maanantaina ei kai tapahtunut mitään, kun ei ole mitään muistikuvia koko päivästä. Tiistaina saatiin kauan odotettuja vieraita Kuusankoskelta asti, kiitos vielä Jutta ja kumppanit vierailusta! Se oli ihana piristys mökkeytyneen erakkoakan arkeen! 🙂 Tiistai-iltana saatiin vielä veljenikin vierailulle perheensä kera ja voi jestas miten suloisia Jutan poika (2v) ja veljeni tyttö (1.5v) olivat! Ihan sydän suli pieniä katsoessa, harmi kun en kuvia saanut muistoksi kun sylin ja kädet oli valloittanut eräs pieni neiti. Mutta kaverukset pitivät välillä toisiaan kädestä kiinni ja tekivät hyviä vaihtokauppoja pikkuautoilla. Ihan hullua ajatella että vuoden päästä meiänkin pieni osaa jo leikkiä tollai ja kävellä ja kaikkea.

Keskiviikkona Jutta viihtyi perheensä kera meillä iltapuuroon asti eli seitsemän jälkeen lähtivät ajelemaan kotia kohti. Olikin sen jälkeen taas outoa kun oli niin hiljaista. Lumi-Kukkakin niin nautti kun sai katsella Jutan pojan touhuja. Voi kun olisi useamminkin lapsiseuraa (apua, mää sanon näin vaikken ennen edes niin digannut kirkuvista ja rehaavista pikkuihmisistä…!). Pitäisikin varmaan kutsua itseni veljen vaimon luokse joku päivä, että Lumi-Kukkakin saisi jotain muuta aktiviteettia kuin äidin pärstän katselua. Tekisi hyvää itellekin päästä mökiltä taas jonnekin. Päivät on välillä pitkiä ja tulee taas tavallaan ikävä töihin (=sivistyksen pariin), vaikka kuka hullu näillä helteillä jossain toimistossa tahtoisi hengailla?!

Torstaina pakkasin vauvan autoon ja vein heti aamutoimien jälkeen pienen hoitoon vanhemmilleni, jotta pääsin itse pakkailemaan tilauksia. Meillä oli kotona ylipitkäksi venynyt ilmastoinnin puhdistusoperaatio (piti kestää 2vrk, kestikin sen sijaan 5vrk) ja olin sitten senkin takia kotoa täysin evakossa täällä metsän keskellä. Nyt voi taas olla ja mennä miten tahtoo, kun kotona ei häärää vieraita miehiä. Tilauksia olikin kertynyt ihan kiva kasa pakattavaksi ja somasti osui yhteen vauvan rytmi ja töiden valmistuminen.

Perjantaina ajelin taas aamupäivällä kotiin. Pakkasin parit tilaukset vauvan nukkuessa kuistilla vaunuissa ja ehdin pari postikorttiakin kirjoitella ennen kuin Pia tuli meille. Ville heitti Pian ja Elmeri-koiran linja-autoasemalta meille, kun pikkuneiti oli vielä unessa siihen aikaan. Heräsi tosin heti kun Pia tuli. Ja tällä kertaa ei tullut edes mitään vierastusta! Ei vierastanut Juttaa ja kumppaneitakaan, eli viimekertainen Pian vierastus johtui lienee väsymyksestä tms. Me akat käytiin kolmestaan kaupassa ja pakattiin auto ja lähdettiin ajelemaan mökkiä kohti kera koirien.

Hra L:kin kotiutui jo viiden aikaan (oooooOoooo!) ja kun Lumi-Kukka oli jonkun aikaa nukkunut, lähdettiin sitten ajamaan Pian poikaystävän isän (eiks mennyt Pia oikein?!) mökille. Ei oltukaan siellä käyty sitten viimekesän enkä mä sinne olis osannut enää ajaakaan ilman neuvojia. Nyt tallensin mökin sijainnin navigaattoriin, niin osaan mennä sinne jatkossa ihan itekin. 🙂 Suuntavaisto ei ole ihan parhaita puoliani, joten navigaattori on oiva apuväline!

Pian poikaystävän isän mökillä meitä jo odottikin se Pian ukkeli. Sauna oli lämpenemässä ja grillikin tuikattiin tuleen siinä sitten. Saunottiin Villen ja Pojun kera sillä aikaa kun Pia huolehti pikkuihmisestä. On siinä kyllä meillä mainio kummitäti, joka on melko hulluna kumityttöönsä! 🙂 Kun isäntäväkikin oli saunonut, alettin grillailla (tai ukkelit hoitivat ruokapuolen, me akat oltiin sisällä turvassa hyttysiltä) ja viihdytettiin vauvaa. Eikös vaan ruokailu mennyt lopulta helvatun tulisen chilikastikkeen syömiskisaksi 😉

Kello oli jotain 11 kun alettiin pakkailla kamoja kasaan ja ruokittiin vielä vauvatyyppi ennen lähtöä. Ajeltin pikkuhiljaa kotiin – oli ihanan rauhallista niillä pienillä kiemurtelevilla teillä! Sai ajaa viittäkymppiä kaheksankympien tiellä ihan rauhassa. Öisin on ihana ajaa ihan hiljaa (jollei oo muuta liikennettä) ja fiilistellä maisemia ja tunnelmia! 🙂 Ville istui takapenkillä ja katsoi että vauvalla oli kaikki hyvin. Ihana ukkeli! <3

Mökillä oltiin joskus puolen yön aikaan ja väkisinhän pieni siinä heräsi vaikka varovasti otin tyypin turvakaukalosta pois. Unien häiritsemisketutus meni kuitenkin pois heti kun pieni sai tuttipullon suuhunsa ja ruokaa masuun ja sen jälkeen maistuikin uni.

Lauantaina käytiin ruokaostoksilla ja haettiin kotoa vähän taas rompetta, mm. meiän yrtit, jotka yhä vain jaksavat kasvaa..! Minttu jopa kukkii, jee! 🙂 Koitetaan pitää ne hengissä jatkossakin. Muutkin viherkasvit pitäisi kotoa raahata tänne, ettei ne ihan kuole kuumuuteen. Kotona toki saavat vettä lähes päivittäin, mutta se kuumuus siellä on jotain ihan hullua.

Oltiin kovin tyytyväisiä lauantai-iltana, kun huonosti päiväunia nukkunut pikkuinen simahti jo puolikasilta ja nukkui ja nukkui vain. Ennen puolta yötä toin pienen sisällä, ruokin ja laitoin sänkyynsä nukkumaan. Puhelin kyllä Villelle, että pieni varmaan heräilee sitten joskus viiden-kuuden aikaan ihan virkeenä, hehee… En silti odottanut että niin oikeesti kävisi. 5:15 pyydettiin ja annettiin ruokaa, sen jälkeen pieni viihtyi vähän aikaa sängyssään, mutta sitten alkoi kitinä. Koitettiin josko Lumi-Kukka nukahtaisi meiän väliin sänkyyn. Ei. Pian alkoi taas kitinä. Ei siinä sitten auttanut kuin nousta puoli horroksessa sängystä ja koittaa alkaa viihdyttää pikkuihmistä. En enää ikinä anna pienen nukahtaa yöunille noin aikaisin! Nih! Onneksi Ville vahti sitten ysistä eteenpäin päiväuinuvaa vauvaa ja mää painuin sänkyyn. Sanoin Villelle etten varmaan enää saa nukuttua, mutta niin vain simahdin ja heräsin vasta 12 aikaan. Havahduin kyllä välillä kun Poju haukkui jotain tai vauva alkoi vaunuissa kitistä, mutta ah ihanaa autuutta kun ei tarvinnut itse nousta laittamaan sitä tuttia suuhun ja tekemään pientä unetuskävelyä! Nuo aamupäiväunet pelastivat kyllä mun koko päiväni!

Sunnuntaina käytiin ajelulla järven ympäri. Näytettiin myöskin Lumi-Kukalle paikka jossa äiti ja isi lähes 13 vuotta sitten ensikerran kohtasivat toisensa ja missä äiti asui nuorempana. 🙂 Ihan niin kuin siitä mun höpinästä pikkuinen jotain olisi ymmärtänyt 😀 Mutta olipa kiva itse niitä paikkoja taas nähdä.

Ainiin, lauantaina kun Lumi-Kukalle tuli ikää tasan 16 viikkoa, maisteltiin ekan kerran perunamaitomössöä! 🙂 Ilmeet oli hyviä kun tyyppi sai suuhunsa jotain muuta kuin maitoa tai vettä (jota ollaan hiukan tarjottu nyt helteillä), Ville otti kuvia jotka on tosin yhä muistikortilla. Näytän kuvia kunhan saan ne koneelle siirrettyä. 🙂 Perunamössö meni kurkusta kyllä alas, kun muutaman pienen lusikallisen tarjosin, mutta sen jälkeen tuli hillitön itku, joka ei meinannut millään loppua. Pieni kai tajusi että viaton lapsuus on ohi ja jatkossa joutuu maistelemaan kaikkia ihme mössöjä… Sunnuntain mössökokeilu ei ollut yhtä menestyksekäs, vähän suostui nielemään ja osan sitten työnsi kielellä suustaan pihalle. Tämän päivän kokeilu on vielä tekemättä. Voi parkaa kun taas joutuu suuhunsa semmosta ottamaan. 😉

Tähän päivään vauhtia ja vaarallisia tilanteita toi poika joka tuli leikkaamaan ruohoa. Anoppi sen tänne on hommannut, kyllä me ihan itekin kyetään ruohoa leikkaamaan, sillä ei vaan riitä kärsivällisyys odottaa siihen että me se tehtäis. 😉 Ja mä sitä paitsi nautin vähän pitemmästä ruohosta! Ihana kävellä siinä ja helppo repiä syömistä jyrsijöille. Ja tällä helteellä on rikos alkaa jotain fyysisiä hommia tehdä, kun jo vaunujen työntely saa aikaan kauhean hikisyyden. Mutta palatakseni vaarallisiin tilainteisiin… tuo poika sitten oli mennyt siirtämään ämpäriä joka oli ampparipesän päällä… Mulle ei tullut mieleenkään että se sitä siirtäisi kun siinä parveilee amppareita ja en vaan tajunnut varoittaa siitä. No, kaveri juoksi sisälle ja tervehti ja kysyi onko meillä kyypakkausta, kun hän sai monta ampparinpistoa ja on allerginen. Meillä oli peräti yksi säälittävä tabletti jäljellä (oon niitä ite viime kesänä käyttänyt kun on tullut järkyttäviä paukuroita paarmojen puraisuista) ja kolme niitä pitäisi ottaa yli 15 kiloisen. Joten kaveri soitti sitten äidilleen (oli raukalta akkukin puhelimesta loppunut, joten lainasin omaa puhelintani) ja äiti toi sille lisää lääkettä. Onneksi olin paikalla ja edes sen yhden tabletin antamassa ja lainaamassa puhelinta. Just viime viikolla puhelin Villelle että pitäisi mennä apteekkiin ja ostaa pari kyypakkausta vaikkei täällä käärmeitä olekaan, mutta kun voi muuten tulla tarvetta.

Nyt Lumi-Kukka on nukkunut jo melkein 2.5 tuntia, wuhuu! Oon kolme kertaa käynyt laittamassa tuttia suuhun ja vähän vaunuillut ja kaksi kertaa on tietokone tiltannut. Mutta sainpa puheripulini purettua! 🙂

Se pitääkin vielä mainita, että mulle on iskenyt taas kuntoiluinnostuskin. Juuri sopivasti kun tuli nämä helteet. 😉 Askelmittarin tilasin perjantaina ja saan sen varmaan ihan tässä lähipäivinä. Viimeksi kun mulla pari vuotta sitten semmonen oli, se kummasti kannusti liikkumaan vielä vähän ja vähän lisää. 🙂 Ja kätsyä kun askeleet voi kirjata ylös Nintendo Wiin Fit Plus -peliin. Voi seurata miten on viitsinyt jalkojaan liikutella. Ja muutenkin Fittailu on taas pop! Kuumuus toki verottaa, pitää rehata sen pelin parissa joko aikaisin aamulla tai sitten jättää väliin. Mutta helteiden takia kun ei kauheesti kiinnosta syödä, niin sekin auttaa tässä mun ”vähemmän läski akka” -projektissani. 😀 Hyvältä kyllä näyttää, kun ekan raskauspunnituksen kilomäärään verrattuna ollaan jo lähes 4 kiloa miinuksella!

Nyt kiitän ja kumarran ja meen hakeen lisää juomista. Lumi-Kukkainenkin varmaan pian heräilee tankkaamaan. Ja Villekin kotiutunee joskus lähituntien aikana.


Arjen puuhasteluja

Posted on

Pitäisi muistaa ottaa enemmän kuvia ihan tavallisista arkisista jutuista ja puuhista. Eilen otin muutaman kuvan  – edistystä! 🙂

Enpä olisi vuosi sitten osannut aavista, että nyt meillä on menossa jokapäiväinen tuttipulloshow 😀 Aventit on todettu parhaiksi ja muita ei enää käytetäkään.

Ja en olisi uskonut, että saisin ikinä yrttejä pysymään näin hienosti hengissä (olen yleensä ihan käsi yrttien kanssa)! Kaksi basilikaa ja minttua sen kun rehottavat! Kaupasta ostetut yrtit on isketty purkkeineen sellaseen foliovuokaan jossa normaalisti paistetaan vaikka lanttulaatikkoa jouluksi ja pidän huolen että vuoassa on aina vettä tarjolla – ovat kovin janoisia!

Tein ihania pikkuvaatelöytöjä vaatekaapista, kun oli aika kaivella esiin isompia vaatteita pieniksi jääneiden tilalle. 🙂 Vielä kun nuo saisi lipastonlaatikkoon laitettua, mutta hyvä alku tämäkin! 😀

Pikkutyyppi pyytää ruokaa, joten ruokkimaan…


Ruho vaatii lepoa

Posted on

Viikonloppu meni aavistuksen verran flunssaisessa olotilassa, kun lauantai aamuna oli kurkku ja korva vähän kipeinä ja sunnuntaina heräsin tosi räkäisenä. Eipä tuosta sitten kuitenkaan mitään oikeaa tautia kehkeytynyt. Pe-la yönä tuli nukuttua melkein kellon ympäri (ihme!) ja la-su yönäkin yli 10 tuntia, taisi olla hiukan univelkoja. Yleensä viikonloppuisin ei osaa nukkua kahdeksaa-yhdeksää pitemmälle ja ainaskin koirat herättelee jos itelle vielä uni maistuisi. Nyt tuli siis nukuttua kunnolla ja päiväuniakin taisin ottaa sohvalla makaillessa.

Tänä aamuna heräsin väsyneenä, mutta suihkun jälkeen olo piristyi ja olin jo innoissani, että kivaa kun tulee energinen päivä! Mutta pah! Aamupalajuomisia jääkaapista ottaessa alkoi yhtäkkiä maailma hiukkasen pyöriä silmissä ja jätin homman kesken ja menin sohvalle köllöttelemään. Vieläkin vaan pääkoppa on vähän oudon tuntuinen enkä ole vielä ainakaan ruhoani töihin raahannut. Pitää nyt paksuusaikana kuunnella mitä se ruho sanoo ja toimia sen mukaan, ettei turhaan kiusaa itteensä. Eipä töissä mitään arkirutiineja kummempaa hommaa olis ollutkaan (kai), ne ehtii tehdä seuraavana päivänäkin ihan hyvin.

Ollaan siis koirien kanssa vietetty varsin rauhallista aamupäivää ja sama meno jatkunee iltapäivälläkin. Poju vetelee hirsiä tyytyväisenä eteisessä ja Deea tietysti tässä divaanilla mun jaloissani, sylivauva kun on. 🙂 Oli pakko pari kuvaakin Deegusta ottaa, kun se niin hyvän näköinen taas oli. Ilmeikäs koira, vaikkei osaakaan hymyillä. 🙂

Lievästi ylimielinen mitä mulkkaat katse 🙂

Häivy jo sen kameras kanssa, ei kiinnosta poseerata!

Olin eilen onneksi sen verran viisas, että pakkasin jo viikonlopun aikana maksettuja tilauksia. Ei oo tänään niin paljon hommaa. En oo vielä kyllä edes edistynyt katsomaan ketkä on mahdollisesti makselleet tänään tilauksiaan, pitänee sekin tehdä ja kasata ne tilaukset kunhan olotila sen sallii.

Parempaa oloa odotellessa Robbie Williams pitää mulle mukavasti seuraa uuden Reality Killed the Video Star -levynsä kera, jonka iTunesiin ostin heti kun se ilmestyi. Muutaman kerran olen sen ehtinyt jo kuunnellakin, pitäisi polttaa cd:lle niin saisi hyvää automusaakin.

Katotaan josko saisin askartelukuviakin taas laitettua näytille tän päivän aikana, oon ehtinyt jotain väsäillä vaikka joulukorttiprojekti onkin yhä ihan alussa. Jos en ehdi/jaksa/viitsi tehdä omatekoisia tänä vuonna, niin kaupan kortit pelastakoon mut!