Parit kuvat keskiviikolta

Otin mä eilenkin muutaman kuvan. Kännykkäkuvia nää on, mutta ei ne pahalta näytä. Ville antoi mulle N97:nsa kun ei ite oikein oo mitään kosketusnäyttöpuhelinihmisiä ja puhelin on ollut itse asiassa käyttämättömänä jo jonkun aikaa. En tota aiemmin halunnut, kun kuvittelin että en mä jaksa mitään tollasta lelua alkaa käyttää, mutta olinpa niin väärässä kun olla voi. ;) Toi on ihan sikakiva! Ja sillä saa otettua tosiaan ihan hyviä kuviakin ja ne on iisi siirtää tietokoneelle ja mitä kaikkea.

Eilen vihdoin tuli mökin vessaan ne vihreät allaskaapin ovet. Meiän piti saada ne siinä juhannuksen aikoihin… Kaappihan saatiin vasta joskus lähempänä loppukesää ja viimeisien mökillä asumispäivien aikana saatiin ne ovetkin – valkoisina! Ei hitto! Ja ovien yläpuolelle tuleva osa oli sekin väärän mallinen. Nyt sitten saatiin ne oikean sävyisinä ja mallisina, jo oli vaikea projekti. Mitään ei noista kyllä pitäisi joutua maksamaan, kun palvelu oli niin jumalattoman huonoa… Mutta on ne hienot!

Meiän piha on nyt tyhjä autoista (kun autotallia tullaan vihdoin pinnoittamaan, jee!) mutta eilen oli vielä tätä meiän normikalustoa. :) En mä osais semmosessa talossa enää asuakaan, jonka pihalla ei olis mitä ihmeellisempiä ajoneuvoja :D

Pallokrysanteemit on ihania syyskasveja, jotka toivottavasti pysyvät hengissä vielä pitkään. Pääoven vieressä on oranssihtavaa. Toi kuvakulma on vähän epäedustava kukkaa kohtaan, kuin puuttuisi palanen tosta vasemmalta.

Kuistilla on vaaleenpunaista ja keltaista krysanteemia ja tielle näkyy etupihalla ihanaa lilahtavaa.

Jälkitarkastuspäivä

Tänään koitti se päivä, kun menin toivottavasti viimeistä kertaa Porin sairaalaan äitiyspolille. Mutta sinne pääseminen meinasi viedä hermot. ;) Ville lähti jo hyvissä ajoin ennen lähtöä katsastamaan mun autoani, kun se oli jo hiukka myöhässä eikä viittinyt lähteä ajamaan sillä jos poliisit olisivat pysäyttäneet… Auton katsastus ei oo ihan ykkösenä ollut mielessä viime viikkojen aikana, jostain kumman syystä. Siksi se vähän myöhästyi. Mutta voi jestas sitä katsastusta… Tyyppi oli kuulemma ettinyt ja ettinyt ja vielä kerran ettinyt tyyppikilpeä. Siihen oli mennyt joku hemmetin puoli tuntia aikaa! :/ Kello alkoi siis olla jo lähellä kahtatoista, kun Ville pääsi kotiin palaamaan ja sitten äkkiä viemään vauva hoitoon vanhempieni luokse. Onneksi molemmat mummulat on ihan lähellä, tuonne kauempaan ajaa muutaman hassun minuutin. Huomattiin siellä sitten, että vaunujen koppa oli unohtunut kotiin… ARGH! Onneksi isukki meni sen sitten hakemaan ja me lähdettiin ajelemaan kohti Poria.

Harjavallan kohdalla oli alettu juuri sillä hetkellä paikata rampin alussa olevaa vammakohtaa tiessä, joka on siinä ollut ikuisuuden. Sitä reiäntäyttömatskua oli kipattu keskelle tietä kauhia läjä. Ja sen levittämiseen olis mennyt ikuisuus! Onneksi tuo Lindru osaa toimia ja pujoteltiin siitä paikkauskohdasta ovelasti  (ja tylysti) ohi, kun ei todellakaan ollut aikaa jäädä odottamaan milloin se ukkeli olisi saanut paikkauksensa tehtyä.

Ehdittiin hyvissä ajoin äitiyspolille ja siellä sitten odoteltiinkin ikuisuus, kun lääkäriaika oli semmosen puoli tuntia myöhässä. Ei olis siis ollutkaan mitään kiirettä, mutta mistä senkin etukäteen tiesi!

Kun mut lopulta kutsuttiin sinne huoneeseen, eka kysymys oli monesko raskausviikko on menossa :D Toinen nainen sitten korjasi että oon jälkitarkastuksessa, hihi! Siinä sitten käytiin vielä kerran läpi se mun kauhutarinani ja tädit päivittelivät miten harvinaista se on mitä mulle kävi.

Lisää kauhua meinasi tulla elämään, kun nuorehko (ei siis ikivanha) kätilö ultrasi mun kohtua ja pyysi toisen lääkärin paikalle, kun kohtu oli vähän friikin näköinen jostain kohtaa. Toinen kokeneempi kätilö sitten tuli paikalle ja totesi tarinani kuultuaan, että kohtu on sellaisen operaation jälkeen ihan sen näköinen kuin kuuluukin. Ja mainitsi ettei oo 20 vuotisen uransa aikana toista munlaista tapausta kohdannut. Hahaa, vähänkö oon uniikki akka! :D

Lopuksi sitten vielä otettiin puheeksi seuraavat raskaudet, oikein monikossa. Sanoin kyllä että ei ole mitään sellasia ajatuksia, että enemmän lapsia maapallolle tallaamaan meiän toimesta tahtoisin… Tädit siinä sitten kilpaa selittivät, että voin kyllä siihen touhuun ryhtyä vielä (melkein olettivat että tosiaan ryhdyn), mutta raskautumista pitää harkita tarkkaan ja heti alusta asti sitä sitten seurattaisiin siellä äitiyspolilla. Ja varsinkin loppuvaiheessa se vaatisi tiheää tarkkailua, kun kohtu on pystysuunnassa leikelty auki, niin se ei ole enää entisellään. Ja raskauden ei annettaisi mennä loppuun asti, vaan vauva syntyisi sektiolla tyyliin heti kun se pieni siihen valmis olisi, kun se isoneva vauva tietty rasittaisi kohtua koko ajan lisää ja lisää. Mutta mulle kyllä riittää tuo meiän yksi pikkuinen, vaikka koskaan ei saakaan sanoa että ei koskaan enää… Mutta koen riskit liian isoiksi eikä todellakaan ole mitään halua alkaa enää riskeerata mitään. Millä nauttisit edes raskaudesta, kun koko ajan saisi raskauden edetessä pelätä, että kestääkö kohtu isompaa ja isompaa rasitusta… Meillä ei onneksi ole mitään tarkoitusta täyttää maailmaa pienillä Lindruilla :D Ei ole suunnitelmissa ollutkaan lisääntyä vaikka viiteen kertaan ;) Mä olen aina ajatellut että jos lapsia haluan, haluan yhden tai kaksi. Se tavoite onkin jo saavutettu onnellisesti. :) Juuri tuon takia se kohdunpoiston mahdollisuuskaan ei silloin synnytyksen jälkeen hetkauttanut maailmaani, kun en ollut haaveillut suurperheestä. Toki sisarukset on ihana osa elämää, mutta onpa ainakin nelijalkaisia sisaruksia pienellä.

Päästiin sairaalasta lähdettyämme avoautoilemaankin ekaa kertaa tänä keväänä! Mittari näytti +13.5 astetta eli jopa puoli astetta enemmän kuin se mun päättämä lämpötilarajani. :) Oi se oli ihanaa pitkästä aikaa ja ekaa kertaa tolla nykyisellä autollani! :) Kaupungilla ajellessa tarkeni hyvin siis. Katto pääsi takaisin päidemme päälle kun lähdettiin pikatielle ajelemaan kohti Raumaa. Raumalla käytiin kaupassa Citymarketissa (ei näkynyt valikoimissa kyllä lakko lainkaan!) ja lopuksi vielä haettiin Peippisten luota ihku (tai sitten ei…) Opel Corsa, joka ajettiin yhden valimosedän luo ja jatkettiin matkaa kotiin. Vähänkö kiva oli ajella omalla autolla oikein pikatielläkin! :D Oon jakaantumisen jälkeen ajanut omalla autolla vain postiin tai kauppaan eli hurjat pari kilometriä per reissu. Raumalta oon pari kertaa ajanut kotiin, mutta Villen autolla (jolla ei oo läheskään niin kiva ajaa kuin omalla beibelläni!).

Pikkuihminen oli hyvin hoidossa pärjännyt, vaikka ei ole ennen noin pitkää aikaa meistä erossa ollutkaan. Kerran syönyt ja muun ajan melkein vain nukkunut. Joku kuutisen tuntia tuo hoitokeikka kesti, ihan outoa olla niin pitkään vauvatta. :) No, ajatuksissa tyyppi kyllä paljon oli. :) Mutta oon tyytyväinen kun osaan antaa pienen hoitoonkin, etten pelkää ettei muut osaa sitä hoitaa ja huoltaa. :)

Piiiitkä lauantai

Tuntuu kuin tää päivä olisi kestänyt jo pienen ikuisuuden, kun en ole lainkaan tottunut viettämään lauantaipäiviä yksinäni. Ville haettiin kotoota joskus puoli kympin aikaan Peippiksen polttareihin ja mä lähdin sillon sitten käymään kaupassa. Sain sentäs ajaa Phaetonilla, ooh! Sillä on ihan ihmeellistä ajaa, kun se on vaan niin hyvä ajettava! Vaiks se onkin kansanauto, se on silti noussut ykköseksi parhaiten ajettavien autojen listalla. OoooOooo… Se on paljon sanottu se! Oon ihan ihastunut sen auton takaluukkuunkin. Se aukee avaimen nappulasta painamalla ja menee kiinni kun hipaisee sulkemisnappulaa takaluukun sisällä. Vähän hieno! Ei tartte rouvan ite tehä muuta kuin painaa nappulaa! Ei pääse rasittumaan liikaa :D

Kaupasta ostin pitkälimppua ja Turunmaata ja kolme perunaa ja omenamehua ja maitoa. Siinäpä ne ostokset melkein. Ja oon sitten pitkin päivää mutustellut pitkälimppua Turunmaalla päällystettynä. Ja keitin mä ne kolme perunaakin ja lämmitin niitten kaveriksi Pirkka-lihapullakastiketölkin. Ne lihapullat on ihan törkeen hyviä!

Aamupäivällä nukuinkin pari tuntia, missasin osan urheilusta, mutten mitään tärkeetä. Harmi kun se moukari ei lentänyt ihan niin hyvin kuin toiveissa oli… Mutta keihäsmiehissä lepää toivomme. Ja pientä toivoa ehkä  kenties uskaltaa laittaa Evilän niskaan.

Kun olin vähän piristynyt, kaivoin kartongit esiin ja lävistin ekana reilut 80 sydäntä. Kiitos Pialle lävistimen lainaamisesta! :) Ja sitten aloin tehtailla kartongista tuoleja. Niistä tulee siis hääkoristeita. Sain melkein kaikki tuolit leikeltyä ja taiteltua (kiitos jälleen Pia ScorPalin lainaamisesta, se oli ihan ykkönen apuvälineenä tuossa taittelupuuhassa!), sitten iski nälkä ja ajattelin että teen tuolit loppuun huomenna.

Oon myös pelannut N97:n kitarapeliä. Se on aika hauska ja koukuttava! Ville eilen huomasi miten rakastuin siihen puhelimeen ja sanoi että se on meiän yhteinen lelumme. Siihen ei siis tyttöystävät saa lähetellä tekstareita tai vaimo näkee ne kaikki! ;) Ville ei oo siihen ite vielä koskenutkaan, mutta ehkä huomenissa.

Poju vissiin odottelee Villeä kotiin, kun se on tuntikausia makaillut tuolla auton vierellä pihalla. Deea puolestaan köllöttelee sohvalla mun kaverina. Huomaa kyllä kumpi koira on kiintynyt enemmän Villeen ja kumpi muhun. Saa vaan Poju-herra vielä hiukan odotella, kun saattaa mennä vielä hetki jos toinen ennen kuin edes lähden hakemaan Villeä. Raumalta sen kai haen sitten kun haen. Ukot menivät Alastarolle ekana leikkimään autoilla ja sitten ilmeisesti Porin kautta Raumalle. Saas nähdä kuinka paljon taikaliemiä juoneen ukkelin saan sitten yöllä noutaa… ;) Lupas ettei mee överiksi, mutta ne lupaukset saattaa unohtua aika helposti… ;)

Maanantaina viedään mun beibe uudelleen ilmastointihuoltoon. Huollon jälkeen ilmastointi toimi tasan vuorokauden, sitten lakkasi kylmän ilman tulo. Lienee vuotanut se kaasu johki taivaantuuliin. Toivottavasti saisivat sen toimimaan vihdoin. Mahtaako siitä silti tulla iso lasku perässä, vaikka he mokasivat sen ekan huollon?! Sen näemme sitten.

Loppuun vielä kuva Pojusta suloisena. Se viihtyy iltaisin aina lattialla sohvan vieressä eikä sitä haittaa vaikka viltti olis sen päällä. :)

Nyt vois taas pelailla sitä kitarapeliä ja sitten kun urheilu loppuu, mulla olis torstain ja perjantain East Endersin jaksot boksilla odottamassa katsomista…

Päivä jolloin Hra L osti perheauton :D

Hihhei, ei paranisi päästää miestään yksin shoppaileen. Tai reissun päätarkoitus oli jalkalääkäri, kun kantapää on ollut pirkuleen kipeä, mutta kummasti herra lääkärireissun jälkeen eksyi lelukauppaan. Siis autokauppaan. Ja toi kotiin uuden menopelin. Mä en meinannut uskaa mennä ulos edes kurkkaamaan mitä siellä odottaa, näin meinaan jo silmissäni kaikkia kauhukuvia ihme virityksistä… Mutta siellä odottikin tämä:

Iik! Mun mies osti perheauton! Järkytys! :D Tosin ulkonäkö pettää, sen määkin voin sanoa nyt kun oon jo toipunut järkytyksestä. Niin, moottoritilassa jyllää W12, heppoja 450, jatkuva neliveto, hieno sisusta, ilmastoidut penkit, jne jne… Ja hinta ei todella ollut paha. Ei se maksa edes sen vertaa kun mun beibeni maksoi! Ei toi tosin näytä yhtään Villeltä, mutta onhan toi Jeeppiin verrattuna järkevämpi vaihtoehto (ei jää ikävä sitä autoa). Varsinkin talviautona paljon parempi! Saas nähdä mitä mää tykkään kun huomenna saan sitä kokeilla. En oo läheskään noin hevoksekasta autoa koskaan edes ajanut. Omassa beibessä on mulle tarpeeksi. :)

Kun menin koeistumaan kuskin paikan, Deegis (se koira joka suunnilleen VIHAA autoja) hyppäsi jalkatilaan ihan vapaaehtoisesti. Sillai että hei äiskä mihin lähdetään? :) Ihana! Jos Deegis hyväksyy auton, pitää munkin siitä tykätä. :)

Deealla on äänirasia kaulassaan (siis haukkupanta), kun neiti on hiukka rasittava haukkuja toisinaan… ;) On onneksi täysin tottunut pantaan, ei haittaa menoa lainkaan.

Joo ja blogin ulkoasukin on vaihtunut, kuten voitte huomata. En oo sitä mitenkään vielä muokannut/suomentanut, mutta kunhan ehdin…

Saariselkä odottaa

Meillä on huomenna iso ajourakka edessä, kun lähdetään tarpomaan kohti Saariselkää. Eihän sinne ajakaan kuin reilut 14 tuntia netin reittisivustojen mukaan – helppo nakki! Onneksi nautin suuresti autossa istumisesta ja autossa kellon ympäri istuminen tuli tutuksi jo lapsena kun Lapin reissuja tehtiin. Ja onneksi voidaan molemmat ajaa, ettei ala liikaa puuduttaa. Pimeellä en mielellään aja, mutta päivänvalossa suurin osa matkasta meneekin. Se hiukka harmittaa, jos tänne päin on viikonlopuksi tulossa jotain +15 astetta (=avoautokeli), mutta näyttäisi Saariselällekin olevan luvassa kymmenen astetta lauantaiksi. Onko vähän hienoa olla rinteessä kera suksien jos aurinko paistelee ja mittari näyttää kymmentä astetta!!! :) Eikä tartte palella siellä lasketellessa! Luntakin pitäis olla vielä joku 50 senttiä siellä päin maailmaa.

Mun autoni sai tänään kesärenkaat alleen. Aika käheet renkaat ja vanteet, ekaa kertaa vasta näin ne tänään autoni alla. Mehän ostettiin toi auto talvirengasaikaan. Renkaat on leveämmät ja auto mataloitui ja mitä kaikkee. Vanteet on mun mielestä käheet! Noissa on kuitenkin tota kumiosaa sen verran, ettei se näytä hölmöltä, vaan just hyvältä!

Talvivanteet oli ihan nössön näköiset noihin verrattuna. :D Vielä kun saa auton pestyä, niin johan näyttää hyvältä! Tosin en tiiä pysyykö auto yhtään puhtaana, kun työpaikan piha on yhtä kuravelliä. Kesällä se piha pölisee ja märkään aikaan on kuin iso mutapainiareena.

Hassua miten toi mun beibe herättää paljon huomiota vaikkei ole kuitenkaan mikään ihmeauto. Turussa viime viikonloppuna sitä aika paljon kyttäiltiin, yksi poika jopa kattoi sitä suu auki kun ajettiin ohi! :D Ellei se sitten tuijottanut sitä kaunista leidiä auton kyydissä, haha ;) Ja nyt kera uusien vanteiden/renkaiden sitä kyttäiltiin jopa oman kylän kaupan pihalla. Huomasin vaan kun kauppapostista tulin ulos, niin joku siinä vierellä kovasti ihmetteli sitä. :) Ja odottakaas kun Pao palaa talviunilta kesälaitumille… Se kun tulee tässä aika pian pääsiäisen jälkeen kokemaan pienen muodonmuutoksenkin… Mutta siitä enemmän sitten kun sen on ajankohtaista!

Tää ilta meneekin mukavasti kun pakkailee ja koittaa miettiä mitä kaikkea tarviikaan ottaa mukaan. Ja sieltä pohjoisesta tulee myös raporttia, joten pysykää kuulolla. Jollei huoneessa ole nettiä (luulisi olevan) niin on ainaskin toi mokkula jota voi käyttää.