Pentu tuli taloon

Posted on

Viikko sitten kodista tuli taas Koti isolla Koolla. Meille muutti Pentu Pentunen, kahdeksan ja puoliviikkoinen brasilianterrierityttö nimeltään Laku. Pentu on ihana, aivan täydellinen tyyppi! Rakastaa nukkua sylissä ja öisin asettaa kaulansa omalle kaulalleni ja nukahtaa siihen, osallistuu reippaasti kaikkeen uuteen, tykkää tutustua uusiin ihmisiin, ei nirsoile ruoan kanssa, on lähes täysin sisäsiisti. Asuu tuon kultakimpaleen sisällä toki pieni pirullinen petokin, joka välillä nousee esiin. 😉 Rajoja kuuluukin koetella, että tietää mitkä säännöt tässä talossa on. Kaiken kaikkiaan tää eka pentuviikko on mennyt tosi hyvin. En yhtään muistanut edes millaista on olla pennun kanssa, viime kerrasta kun on niin valtavan kauan aikaa, melkein 11 ja puoli vuotta.

Ollaan autoiltu pennun kanssa jo aika paljon, koska me tykätään tehdä autoretkiä ja koira on aina tervetullut mukaan ja mielellään koira toki viihtyisikin autossa. Ollaan nähty eri kokoisia lapsia ja tänään käytiin koulun yleisurheilukisoissa katsomassa isoa lapsilaumaa. Vähän ehkä Laku saikin siellä sitten huomiota. 😀 Eka yksi lapsi tuli kysymään saako koiraa silittää, sitten toinen, kolmas ja sitten oltiinkin pian miljoonan pikkukäden keskellä. Laku antoi pusuja ja sain paljon rapsutuksia. Ja käytiin myös ekaa kertaa metsässä tänään, voi pojat kun siellä oli hauskaa! Pitää ostaa pennulle valjaat, niin uskaltaa paremmin antaa koiran pomppia ja ryntäillä ympäriinsä. Tyypistä kun tulee ihan aivoton pomppija metsässä. 😀

Enää en kyllä halua ikinä koskaan meille koiratonta kotia. Seuraava pentu saa muuttaa meille joskus kun Laku on 5-7 -vuotias, niin pitäisi välttää koirattoman kodin kohtalo. Seitsemän viikkoa me ehdittiin olla ilman koiraa, seitsemän tosi tosi pitkää viikkoa. Se oli oikeesti ihan tuskallista. Aluksi Deea-mummon kuoleman jälkeen aivot vielä jonkun aikaa kuvitteli että täällä asuu koira – odotti kuulevansa haukkumista kun palasi kotiin, varoi työtuolin kanssa liikkumista kun Deea nukkui tosi usein tuolini vieressä lattialla. Surun rinnalle tuli pikkuhiljaa ihan järjetön koirankaipuu ja pentukuume. Pentukuumetta on ollut vaihtelevasti jo parin vuoden ajan, mutta ei haluttu Deeaa rasittaa enää vanhuksena millään villipennulla. Ja uskon että Deeakin on iloinen, kun hänen sängyssään nukkuu nyt uusi vauva ja kun me ihmiset ollaan taas onnellisia. Ei sitä raastavaa koirankaipuuta osaa edes selittää, sen tietää jos sen on kokenut.

Deea oli heinäkuun alussa pakko viedä eläinlääkärille viimeistä kertaa, kun mummokoiran nisäkasvain oli kasvanut liian isoksi ja se alkoi vuotaa pahanhajuista nestettä. Lääkäri totesi saman kuin me itsekin – ei sille enää mitään voinut tehdä. Iso leikkaus olisi iso riski ja rasitus niin vanhalle koiralle. Kamalampi kohtalo se olisi ollut jo koira olisi kuollut leikkauspöydälle. Nyt se sai nukahtaa mun syliini kauniina aurinkoisena kesäaamuna. Se oli valtavan ahdistavaa, on vieläkin kun sitä ajattelee, mutta tiesin että se on oikein. Ei ole koiran elämää jos joutuu elämään sellasen patin kanssa, joka vaatii puhdistusta ja siteidenvaihtoa ja paidan pitämistä. Nyt Deeaan ei enää satu eikä tarvi elää tyhmän patin kanssa. Ei se koira enää edes tuntunut Deealta kun kaverin kannoin eläinlääkäriltä lakanan sisällä autoon ja vähän ajan päästä eläinten hautausmaalle, se oli pelkkä kuori ja Deea oli jo jossain muualla. Deea sai haudalleen pehmolelun jolla vielä viimeisinä päivinäänkin jaksoi leikkiä ja anoppi toi haudalle kristallisydämen. Askartelin myös hautakiven, jonka kuva pääsi jo paikallislehden sivullekin muutama viikko sitten. <3 Deegis oli tärkeä koiramummeli, jolla oli paikka ihmisten sydämissä ja siellä se paikka pysyykin. Onneksi muistot ovat ja pysyvät.


Kuvia viimeviikolta

Posted on

On ollut jotenkin vaikea taas aloittaa kirjoittaa tänne. Pitäisi olla joku hieno suuri aihe josta kirjoittaa. Mutta jospa koitetaan aloitella tätä harrastusta taas arkisilla kuvilla viime viikolta.

Oon alkanut kutoa! Teen tollasta tummanvaaleanpunaista riskirättiä. Taustalla mallikuva siitä miltä lopputulos ehkä tulee näyttämään.

Deegispeegis nukkumassa.

Istutin kahteen mansikkaruukkuun jo edellisviikolla Polka- ja Ria-mansikkaa. Ollaan jo kaksi mansikkaa saatu syödä ja voi pojat että on makeaa ja täydellisen ihanaa! Meillä on myös pieni mansikkamaa, jonka taimissa on lupaavasti jo kukkia, joten siitäkin varmasti satoa saadaan.

Käytiin keskiviikkona Säkylässä Valion jätskikioskilla. Meillä Eurassa on vain Ingmania, Valiolla on tarjolla kivempia makuja. Otettiin koko poppoo kirsikkapallot, nami!

Keskiviikkona leivottiin koko perheen voimin raparperi-vadelmapiirakka. Ai että tuli herkkua!

 Tehtiin piirakka tällä ohjeella, joka löytyi Tuulihattu ja Pilttitossu -blogista.

Torstai-iltana mentiin uimarannalle. Me oltiin ukkelin kanssa ihan hiekalla, lapsi pulikoi vedessä.

Myös perjantaiaamupäivällä mentiin rannalle, toiselle rannalle tällä kertaa.

Perjantaina mentiin myös onkimaan. Ja onkimisen jälkeen innostuttiin lähtemään vielä käymään naapurikunnassa Kuhinoilla eli lakukojutapahtumassa 😀 Bongattiin vaatimattomasti 12 lakukojua sieltä…

Noi lumpeet tai ulpukatko lienee on levinneet varmaan sitten viime kesän, tai sitten ne aiheutti harmaita hiuksia siksi kun lauturi oli paljon pienempi kuin viime vuonna ja ei päästy tarpeeksi kauas rannasta onkimaan.

Lauantaina istutin kukkia paahtavaan paikkaan talon vierelle tien puolelle. Näiden pitäisi pärjätä. Belargoniat on toisaalta niiiiin mummukukkia, mutta sopii ne tähän meiän talon vierelle kyllä hyvin. Taidetaan ostaa vielä toinen neljän kukan satsi ja jatketaan tota kukkapenkkiä.

Keittiön ikkunallakin on mummumaisia kukkia. Olen jo tottunut noihin, aluksi ne oli ihan kamalia. 😀 En kyllä edes muista niitten lajia…

Lauantaina kirjoitin myös ulkona kirjettä, colan ja perjantaisten Kuhina-popcornien parissa.

Pupu pääsi ulos popsimaan ruohoa.

Ukkeli löysi Kiinasta Paolle aivan mahtavan Bluetooth-kaiuttimen, ihana sieni ja ihan hyvä ääni siitä lähtee kyllä. 🙂 Se myös ilmoittaa puhuen kun siitä alkaa olla akku vähissä!

Sunnuntai-iltana tehtiin aika pitkä ilta-ajelu Kokemäelle, sieltä pikkuteitä pitkin Harjavaltaan ja takaisin kotiin. Jossain Kokemäellä pysähdyttiin ottamaan kuva tuosta pellosta, kun se näytti ilta-auringossa ihan loppukesän väriseltä pellolta. Jotain syysviljaa varmaan.

Sellanen viikko meillä. Kivoja arkisia aherruksia ja seikkailuja. Tänään vietiin Lumi-Kukka kaverinsa kanssa yhteisen kaverinsa synttäreille. Huomenna näen ystävääni – mennään kahville (tai no ”kahville”) ja sitten heitän hänet Kokemäelle. Josta haen hänet taas keskiviikkona takaisin tänne ja kuskaan bussipysäkille. Kuinka kivaa saada vähän jotain kivaa vaihtelua arjen keskelle! Kyllä sitä ihminen vaan välillä kaipaa ystävän kanssa höpöttelyä ihan naamakkainkin. 🙂


Testauksessa Purina Beyond Simply 9

Posted on

Päästiin Deean kanssa testailemaan Hopottajien kautta Purinan uutuusruokaa Beyond Simply 9.

Annettiin aluksi tuota uutta ruokaa pieniä määriä vanhan ruoan seassa. Maku taisi olla kohdillaan, kun Deea-mummo söi aina ekana ne uudet nappulat sieltä vanhojen seasta. Ne on kooltaan pienempiä niin huomasi helposti mitä tyyppi oli sieltä popsinut. 🙂 Ruoka on sopinut hyvin 11-vuotiaan mummon mahallekin. Ei ole mitään valittamista. Ja en tiedä liittyykö asiat yhteen, mutta tämän ruoan aloittamisen jälkeen Deean oikean etujalan satunnainen ontuminen on melkein kokonaan loppunut. Ollaan tuota mietitty, että entisessä ruoassa (kevyttä vanhusruokaa) on varmaan puuttunut jokin nivelille tärkeä voiteluaine. Ennen tätä ruokakokeilua Deea välillä ontui sen jälkeen kun oli maannut pitkään. Varsinkin jos makasi lattialla eli kovalla alustalla. Nyt voi makailla lattiallakin eikä onnu enää kuin ihan tosi harvoin vähän. Me siis todellakin jo tuon syyn takia ja ruoan ilmeisen herkullisuuden takia jäämme käyttämään tätä sapuskaa. Kunhan vaan löydetään sitä, vielä ei ole näkynyt meiän vakioruokakaupassa tuota.

Vauhdikkaasti syövästä mummosta on vaikea saada hyvää kuvaa 😉

Pussin ravintosisältö on myös tehty helposti ymmärrettäväksi. Se on aina hyvä asia, kun näkee mitä sapuskaa koiralle syöttää. 🙂

Olen kyllä iloinen kun päästiin tätä ruokaa kokeilemaan, ei ehkä muuten olisi tullut kokeiltua tätä ja huomattua miten hyvin se vaikuttaa siihen Deean ontumisjuttuun. Joten kiitos Hopottajille tästä mahdollisuudesta! 🙂

#purina #beyondsimply9 #hopottajat


Joulukuun kolmas

Posted on

Luin blogistani joulukinkkuasioita viime vuosilta, kun mietittiin millainen kinkku varataan ja milloin se noudetaan ja tuli siinä samalla sitten sellainen olo, että pitääpä kirjoitella taas jotain kuulumisia. Kinkuksi valittiin jälleen Kivikylän juhlakinkku kooltaan noin 5kg ja jossa ei ole sitä luuta, mutta potka löytyy (emmä edes muista mikä potka on, mutta potka olla pitää!).

Joulukortteja en ole vielä tehnyt yhtään, mutta mulla on varastossa yhden vuoden kortteja. Ne jäi silloin lähettämättä kun iski joulukorttiällötys, mutta vielä ei ole moista ällötystä havaittavissa, vaikka mulla on ollut tänä vuonna kaupassani ennätysmäärä joulukortteja myynnissä. Jotenkin vaan vähän innostuin ja tilasin niitä tuolta ja täältä ja vielä sieltäkin. 🙂 Mutta ei se mitään, joulukortit ei vanhene vaikka niitä jää varastoon ja niitä nyt kuitenkin ihmiset ostelee ihan ympäri vuoden. Ja hyvin joulukortteja on kyllä maailmalle jo lähtenytkin. Pohdin tekeväni myyntiinkin joulukortteja, mutta ehkä sitten joku toinen vuosi.

Ostettiin tämmöinen tähti ikkunaa koristamaan. Se on nätti!

Ostettiin tämmöinen tähti ikkunaa koristamaan. Se on nätti!

Lunta meillä ei kauheasti vielä ole, ehkä sentti tai vähän yli. Mutta sekin jo tekee nämä illat paljon valoisammaksi. Taitaa vain tuo vähäkin lumi sulaa pois, kun on luvattu huomiselle illalle taas vesisadetta. Eiiiii! Se on ihan mälsää, jos jouluna ei ole lunta. Vaikka tuttuahan se on, että jouluaattona mennään vesisateessa viemään kynttilä haudalle. 🙁

Tiistaina oli kamera mukana lenkillä ja sen jälkeen on tullut vielä lisää lunta, ettei ihan noin vähälumista ole nyt…

dscn2087

Joki oli mennyt jo jäähän tehtaan nurkilla.

dscn2090

Deegis suostui katsomaan kameraan 🙂

dscn2091

Joen vesi on tosi matalalla, tuskin tätä mertaa on kuivalle maalle paiskottu vaan veden alla se varmaan on ollut.

dscn2094

Tällä paatilla ei ihan just lähdetä mihkä. 😀

dscn2096

Vähässäkin lumessa on kiva piehtaroida.

dscn2099

Välillä se mummo malttaa paikallaankin seisoa.

dscn2101

Aurinkokin siellä pilkottaa puiden takana.

dscn2104

Yhteiselomme on nyt jatkunut tämän ihanan talon kanssa vuoden ja voi kuinka tästä tykkäänkin!

Keskiviikkona teimme historiaa ja ostimme homejuustoa ekaa kertaa meidän talouteen! :O Ja juuri parhaillaan rakas mieheni väsää siitä jotain kanapataa. Tää on mun elämässäni niin historiallista, että siitä pitää jättää merkintä tänne päiväkirjaani. 😀 Oltiin joku kerta rohkeita ja tilattiin pitsa, johon tuli tuota Aurajuustoa ja me tykättiin siitä. En ole yllättynyt että mies tykkäsi, kun hällä on rohkeampi asenne tollasiin juttuihin, mutta se että mää tykkäsin oli aika erikoista. Ja nyt sitten on menossa toinen kokeilu homejuuston kanssa.

Tästä ihmeestä oli pakko ottaa kuva.

Tästä ihmeestä oli pakko ottaa kuva.

Samaisena homejuustokeskiviikkona väsäsin myös katajakranssin äitille ja iskälle. Ostin kranssikaupasta sydämen mallisen kranssipohjan. Tai kaksikin, mutta oma kranssi on vielä vaiheessa. Kun mietin jos tekisin kuitenkin erilaisen, ettei kahta ihan samanlaista… Ehkä jostain muusta luonnonmateriaalista?! Mutta tästä mummilan piikikkäästä tuli nätti. 🙂

Löytyi Tokmannilta sydämelliset patterivalotkin tuomaan tunnelmaa kranssiin.

Löytyi Tokmannilta sydämelliset patterivalotkin tuomaan tunnelmaa kranssiin. Ja tää meni siis mummilan ulko-oveen, kuvasin sen vain tuossa koiranpeppunaulakossa.

Perjantaina mentiin lumisateessa kävelemään Deegiksen kanssa. Mää riemuitsen lumisateesta yhtä paljon kuin lapsikin! 🙂 Se on vaan niin kivaa!

Toisen sillan luona joki onkin jäätön.

Toisen sillan luona joki onkin jäätön. Ja kyllä tuolla hiutaleitakin näkyy jos oikein tarkkaan katsoo. 🙂

Niin! Torstaitahan se vielä oli, kun sain ihan älyttömän ihanan yllärin postin mukana. Ystäväni oli päättänyt laittaa hyvän kiertämään ja sain tuollaisen ihanan inspiroivan kirjan. Ihan muuten vain, siis kuinka ihanaa kun maailmassa on niin kivoja ihmisiä! 🙂 Tuollaisia kirjoja on ihana selailla ja lueskella, iskee väistämättä inspiraatio alkaa itsekin jotain väsäillä. Kiitos vielä! 🙂

Tämä kirja todellakin sai aikaan hyvän postipäivän :)

Tämä kirja todellakin sai aikaan nimensä mukaisesti hyvän postipäivän 🙂

Nymmää  meen maistelemaan homeista ruokaa. 😉

PS. Olen yhä elossa homeesta huolimatta.


Pientä edistystä ja kymppisynttäreitä

Posted on

Ihan ekana – hyvää 10v synttäriä Deealle! Deegis sai maksalaatikko-koiranherkkusynttärikakun juhlan kunniaksi. 🙂

Namskis!

Namskis!

Tänään saatiin koottua se mökin vanha sänky, jee! Ja saatiin vietyä myös yksi peräkärrykuorma taas sinne talolle, kiitos Annille autoavusta! 🙂 Tänään vietiin sinne mun toinen oranssisisuksinen kaappini, keittiönpöytä ja muuta pientä. Nyt siellä talolla näyttää taas vähän enemmän kotoisalta, jee! Purin tänään myös täällä vanhassa kodissa työpöytäni, jospa sen saisi seuraavaksi vietyä sinne… Joo ja pöydän yhteydessä olevassa hyllykössä olleet tavarat on nyt sitten hyvin epämääräisenä kekona lattialla. En varmaan löydä enää mitään mitä tarvin… koitin kyllä tärkeimmät jutut laittaa erikseen turvaan, mutta voi olla etten kaikkea huomannut turvaan ottaa. No, elämme tavarakaaoksessa sen aikaa kun elämme. 🙂 Ja nyt mulla on väliaikaisena työpöytänä pieni askarteluhuoneen sivupöytänä ollut tietokonepöytä, tämmönen pulpettikokoinen suunnilleen. Ehkei mun tarvi tätä kauaa käyttää, kovasti haluaisin päästä hyvinkin lähitulevaisuudessa elelemään jo sinne uuteen kotiin… Tässä vielä muutama kuva edistysaskelistamme. 🙂

Siinä se sänky nyt on. Onneksi googlettamallla löytyi kokoamisohje, ei muuten ehkä olisi ihan tosta vaan muistanut miten se runko kootaan.

Siinä se sänky nyt on. Onneksi googlettamallla löytyi kokoamisohje, ei muuten ehkä olisi ihan tosta vaan muistanut miten se runko kootaan.

Keittiö alkaa jo näyttää siltä että siellä voisi elellä! :)

Keittiö alkaa jo näyttää siltä että siellä voisi elellä! 🙂 Pöydän sijainnista en vielä tiiä, pitäiskö siirtää keskelle ikkunaa vai miten…

Mun oranssisuksinen kaappini! Lasiovet jäi vielä laittamatta paikalleen. Toinen vastaava kaappi tulee tuohon vierelle. Toisessa säilytän kauppani juttuja, toisesta tulee askartelutarvikekaappi.

Mun oranssisuksinen kaappini! Lasiovet jäi vielä laittamatta paikalleen. Toinen vastaava kaappi tulee tuohon vierelle. Toisessa säilytän kauppani juttuja, toisesta tulee askartelutarvikekaappi. Ja fättis eli Fatboy on tuolla takkaolohuoneessa väliaikaisena sohvan korvikkeena.

Ukkeli väkersi tässä makkarin lamppuun pistoketta sokeripalan tilalle. Tuolla seinän vieressä on jo mun askarteluromppeita ja muuta odottamassa loppusijoitusta.

Ukkeli väkersi tässä makkarin lamppuun pistoketta sokeripalan tilalle. Tuolla seinän vieressä on jo mun askarteluromppeita ja muuta odottamassa loppusijoitusta.

Tunnelmavaloa :)

Tunnelmavaloa 🙂 Tää kuva on ennen ikkunanpesua otettu, ihanat maalarinteipit ikkunan saumoissa 😉


Heihei joulu!

Posted on

IMG_7273Ihan kiva kun joulu on taas tältä vuodelta ohi. Ja seuraavaan on runsaasti aikaa. 🙂 Kiva vähän jo palailla arkeen, tai tavalliseen viikonloppuelämään ehkä paremminkin vielä tässä vaiheessa. Kuinka mukavaa oli käydä ruokakaupassa ja ostaa muutakin ruokaa kuin jouluisia juttuja. On meillä vielä joulusapuskoitakin, ehkä niitä voisi huomenna taas maistella, mutta tänään ei olla niihin koskettu. Keitettiin riisiä ja wokattiin kanaa ja vihanneksia. Niin herkullista sapuskaa ja ihanaa vaihtelua kinkkuun, lanttulaatikkoon ja rosolliin! 🙂 Joulusuklaatkin alkaa jo tulla korvista ulos, vaikken ole paljoo niitä edes syönyt. Mutta mulla on monta viikkoa ollut jo joku ihmeellinen karkki ei oikein maistu -olo. Ihmeellistä! :O Eilen illalla oli järjettömät sipsihimot, mutta eipä ne sipsitkään tänään sitten kauhean hyvin maistuneet (paitsi ehkä tuolle jälkikasvulle). On tää elämä hankalaa, kun herkut ei kelpaa. 😀

IMG_7270Tämäkin päivä on ollut hyvin paljolti sohvalla loikoilua, telkkarin katsomista, Pinterestissä seikkailua (tekisi kyllä mieli alkaa jotain taas tehdäkin, eikä vain kerätä ideoita pääkoppaa täyteen), blogien lukemista, Instagramissa pyörimistä, torkkumista. On tämä joululomailu vaan kivaa puuhaa! 🙂 Ei ole kiire minnekään, saa vain olla. Eikä tarvitse edes mennä töihin, tuohon alle kymmenen askeleen päähän tästä sohvalta. 😀 Maanantaina sitten palataan taas työpöydän ääreen. Huomisen saa vielä ottaa rennosti, Deeasta mallia ottaen. 😉 Aika paljon deeamaista käytöstä olenkin harrastanut viime päivien aikana. Pää tyynyllä, viltti korvilla. Lapsikin on antanut aika rauhassa äidin laiskotella, kun se on niin tohkeissaan Littlest Pet Shopeistaan ja muista uusista joulupaketeista löytyneistä leluaarteistaan. Niitten parissa menee aika hyvin!


Tapaninpäivän Stiga-ajelulla

Posted on

Tänään oli mukavan pientä pakkasta eiliseen verrattuna ja oli tosi kiva olla ulkona. Käytiin kahteenkin kertaa koko poppoo ulkoilemassa ja hyvin tarkeni, kun oli topattuna jalatkin. Olen tähän asti sinnitellyt ihan vaan farkuilla, mutta tänään tuli mieleen että meillä on vanhat laskettelukamppeet jossain varastossa. Joo, omat housut ei enää mahtuneet päälle, miten lie kutistuneet siellä varastossa… 😉 Ne on kuitenkin aika tarkalleen kymmenen vuotta sitten hankittu, niin se selittää asiaa. No, ukkelin housut meni mulle ja oi että ne oli lämpimät! Taidan suosiolla ryhtyä toppahousutytöksi!

Mun rakkaimmat. :)

Mun rakkaimmat. 🙂

Stiga-tytön poseeraus.

Stiga-tytön poseeraus.

Enää ei ollut olemassa hienoa puusiltaa, tilalla tuollainen metallihökötys.

Enää ei ollut olemassa hienoa puusiltaa, tilalla tuollainen metallihökötys. Koira ei sillalla uskaltanut, lapsi vain kun piti sen kädestä kiinni.

Hyvin tytsi osasi ohjata ja jarruttaa tuolla Stigallaan, vaikka mua hiukan pelotti että osaako tuo lainkaan ohjata. :D Onneksi olin väärässä!

Hyvin tytsi osasi ohjata ja jarruttaa tuolla Stigallaan, vaikka mua hiukan pelotti että osaako tuo lainkaan hallita kelkkaansa. 😀 Onneksi olin väärässä!

Joelta vielä tämä kuva.

Joelta vielä tämä kuva.


Deean kuulumisia

Posted on

Hiffasinpa tuossa, että en ole koko joulukuun aikana saanut tänne blogiin vielä yhtään mitään. 🙁 Pitää korjata tilanne nyt kun muistan, ettei jää kokonaan tyhjäksi tämä vuoden viimeinen kuukausi.

IMG_7182

Deea-koiruus täytti viime viikolla jo kunnioitettavat 9 vuotta. Hyvä Dee! 🙂 Tytsi oli myös elämänsä ekassa leikkauksessa muutama viikko sitten. Löydettiin Deeasta möykky ja vietiin sitten koira paikalliselle kunnaneläinlääkärille. No, eläinlääkäri vahvisti sen, että kyseessä on nisäkasvain ja kehotti röntgeeraamaan koiran, jotta varmistettaisiin ettei koiralla ole esim. keuhkoissa etäpesäkkeitä. En kyllä voinut uskoa että mitään etäpesäkkeitä missään olisi, kun tuo koira on niin kovin energinen ja terhakka ollut. Porissa tyyppi sitten kuvattiin ja täysin puhtaat kuvat olivat. Sitten tuon meidän kunnanlääkärin piti leikata se möntti pois, mutta kun lääkäri loukkasi kätensä, niin piti etsiä joku toinen lääkäri. Naapurikunnan lääkäri sitten operaation teki ja kaikki meni hyvin. Tikkejä koiruus sai mahaansa seitsemän kappaletta. Poistettiin ne isukkini kanssa sitten vajaan kahden viikon päästä. En ole ennen tikkejä poistanut ja ei se mitään kovinkaan helppoa hommaa ollut kun tikit oli niin tiukasti sidottu kiinni ihoon… Onneksi potilas oli totaalisen rauhallinen koko operaation ajan, kiltti tyttö. 🙂

IMG_7114Sillon leikkauksen jälkeen Deea oli ihan todella läheisyydenkaipuinen. Änkesi tötterö päässään aina ihan meihin ihmisiinsä kiinni. Nukkui koko yön sängyssä meiän kanssa (yleensä se vasta jossain vaiheessa yöllä tulee sänkyyn, jos tulee) ja oli vaan niin iholla koko ajan. 🙂 Tötteräaikansa jälkeen se läheisyysvaihe taisi jäädä päälle, kun nytkin Dee on tässä sohvalla ihan pehva mun pehvassa kiinni. Onhan tuo tyyppi aina viihtynyt ihmisten lähellä, mutta nykyään tuo koira on jatkuvasti ihan sylivauva. Yhden elokuvankin katsoin koira sylissä. 😀 Ja sängyssä meitä on monena yönä neljä, kun ekana sänkyyn tulee koira ja sitten vielä joskus aamuyöstä lapsi. Onneksi on leveä sänky! Lapsi sentään kysyy joka yö, että saako hän tulla sänkyyn. Koira vain tulee. 😉

Toivotaan että Deegiksellä on edessä vielä monenmonta yhteistä vuotta meidän kanssamme. On se niin ihana tyyppi!


Sammakoita, kukkia ja koiria

Posted on

Eilen oli erittäin ulkoilupainotteinen päivä. Hengailtiin paljon omalla pihalla ja lenkkipoluilla, kävellen ja pyöräillen. En tiiä onko siitepölymäärät nyt pieniä, kun mitään ihmeempiä oireita se eilinen ulkoilu ei saanut aikaan. Tällä viikolla on muutenkin vaivannut lähinnä vain nuha ja kurkkukipu, silmät ovat olleet ok. Mutta niitä kuvia…

Nää sakut kuvasin pari päivää sitten. Tyypit aktivoituivat kutupuuhiin heti kun viimeiset jäänrippeet pihalammesta sulivat.

Nää sakut kuvasin pari päivää sitten. Tyypit aktivoituivat kutupuuhiin heti kun viimeiset jäänrippeet pihalammesta sulivat.

Saku Sammakko.

Saku Sammakko kutuja tarkastamassa. 😀

Sammakko taas.

Sammakko taas.

Sammakkojen ryhmähali ja neljäs sammakko kävi tuota kolmikkoa tervehtimässä (tai kiusaamassa).

Sammakkojen ryhmähali ja neljäs sammakko kävi tuota kolmikkoa tervehtimässä (tai kiusaamassa).

Ryhmähali!

Kolmen sammakon ryhmähali.

En muista onko edellisinäkin vuosina näitä kolmen sammakon ryhmiä lammessa näkynyt, mutta nyt niitä ainakin näkyy joka päivä. Ehkä tää on meiän sakujen uusi muotivillitys?! 😀 Halikuvien laatu ei ole ihan timanttinen, kun niitä pitää kuvata vähän kauempaa ettei halijat painu pinnan alle.

Kukkis ja kukka ja Deea.

Kukkis ja kukka ja Deea.

Kivienkin keskeltä leskenlehdet ponnistavat kohti valoa.

Kivienkin keskeltä leskenlehdet ponnistavat kohti valoa.

Krookukset ovat nyt parhaimmillaan, ihania!

Krookukset ovat nyt parhaimmillaan, ihania!

Deean poseeraus.

Deean poseeraus.

Käytiin eilen lenkittämässä kaveripariskunnan englannin bulldoggeja. Hauskoja koiria, ihan erityyppisiä kuin omat koirat on olleet.

Käytiin eilen lenkittämässä kaveripariskunnan englannin bulldoggeja. Hauskoja koiria, ihan erityyppisiä kuin omat koirat on olleet.

Lumi-Kukka oli aivan innoissaan näistä tyypeistä, silitteli niitä haltioituneena. :)

Lumi-Kukka oli aivan innoissaan näistä tyypeistä, silitteli niitä haltioituneena. 🙂

Isompi koira suostui poseeraamaan mulle, pienempi kaveri tunti aina naaman kiinni puhelimeen eikä siitä mitään naamakuvaa saanut. :D

Isompi koira suostui poseeraamaan mulle, pienempi kaveri tunki aina naaman kiinni puhelimeen eikä siitä mitään naamakuvaa saanut. 😀

Deea löysi sohvalta kiva nukkumispaikan, saa tunkea päänsä piiloon. Siinä ne nytkin nukkuu, pää on vaan vielä syvemmällä. :D Hassu tyyppi!

Deea löysi sohvalta kivan nukkumispaikan, saa tunkea päänsä piiloon. Siinä se nytkin nukkuu, pää on vaan vielä syvemmällä. 😀 Hassu tyyppi!


Viikko jouluun ja siltä näyttää ulkonakin

Posted on

Voihan lumeton talvi! En tykkää! Tutkailin tänään joukkohauta-kukkapenkkiä ja muratti se siellä voi vieläkin ihan hyvin. Orvokki ei sentään kuki, mutta orvokin taimiakin siellä vielä oli ihan hyvässä hapessa. Blaah.

Tällä menolla nää selviää hyvin talvesta, kun ei oo kylmä...

Tällä menolla tää selviää hyvin talvesta, kun ei oo kylmä…

Lisää kukkamaan murattia.

Lisää kukkamaan murattia.

Deea tykkäsi kovasti taas haistella pihalla kaikkea mahdollista, kun mää pöngin kukkapenkissä. Jotain ruohoja se vähän söikin, se on semmonen märehtijäkoira. 🙂

Suostui se poseeraamaankin. Deea muuten täytti viime viikolla jo 8 vuotta.

Suostui se poseeraamaankin. Deea muuten täytti viime viikolla jo 8 vuotta.

Murattia kasvaa myös ulko-oven vieressä isossa ruukussa. Ja se vasta hyvin voikin! Kas kun ei uusia lehden alkuja näkynyt 😀 Voi tätä talvea…

Pöllö vahtii ovea (ja on tainnut olla lintujen istuimena tuosta valkoisesta pääkoristuksesta päätellen).

Pöllö vahtii ovea (ja on tainnut olla lintujen istuimena tuosta valkoisesta pääkoristuksesta päätellen).