Pentu tuli taloon

Viikko sitten kodista tuli taas Koti isolla Koolla. Meille muutti Pentu Pentunen, kahdeksan ja puoliviikkoinen brasilianterrierityttö nimeltään Laku. Pentu on ihana, aivan täydellinen tyyppi! Rakastaa nukkua sylissä ja öisin asettaa kaulansa omalle kaulalleni ja nukahtaa siihen, osallistuu reippaasti kaikkeen uuteen, tykkää tutustua uusiin ihmisiin, ei nirsoile ruoan kanssa, on lähes täysin sisäsiisti. Asuu tuon kultakimpaleen sisällä toki pieni pirullinen petokin, joka välillä nousee esiin. ;) Rajoja kuuluukin koetella, että tietää mitkä säännöt tässä talossa on. Kaiken kaikkiaan tää eka pentuviikko on mennyt tosi hyvin. En yhtään muistanut edes millaista on olla pennun kanssa, viime kerrasta kun on niin valtavan kauan aikaa, melkein 11 ja puoli vuotta.

Ollaan autoiltu pennun kanssa jo aika paljon, koska me tykätään tehdä autoretkiä ja koira on aina tervetullut mukaan ja mielellään koira toki viihtyisikin autossa. Ollaan nähty eri kokoisia lapsia ja tänään käytiin koulun yleisurheilukisoissa katsomassa isoa lapsilaumaa. Vähän ehkä Laku saikin siellä sitten huomiota. :D Eka yksi lapsi tuli kysymään saako koiraa silittää, sitten toinen, kolmas ja sitten oltiinkin pian miljoonan pikkukäden keskellä. Laku antoi pusuja ja sain paljon rapsutuksia. Ja käytiin myös ekaa kertaa metsässä tänään, voi pojat kun siellä oli hauskaa! Pitää ostaa pennulle valjaat, niin uskaltaa paremmin antaa koiran pomppia ja ryntäillä ympäriinsä. Tyypistä kun tulee ihan aivoton pomppija metsässä. :D

Enää en kyllä halua ikinä koskaan meille koiratonta kotia. Seuraava pentu saa muuttaa meille joskus kun Laku on 5-7 -vuotias, niin pitäisi välttää koirattoman kodin kohtalo. Seitsemän viikkoa me ehdittiin olla ilman koiraa, seitsemän tosi tosi pitkää viikkoa. Se oli oikeesti ihan tuskallista. Aluksi Deea-mummon kuoleman jälkeen aivot vielä jonkun aikaa kuvitteli että täällä asuu koira – odotti kuulevansa haukkumista kun palasi kotiin, varoi työtuolin kanssa liikkumista kun Deea nukkui tosi usein tuolini vieressä lattialla. Surun rinnalle tuli pikkuhiljaa ihan järjetön koirankaipuu ja pentukuume. Pentukuumetta on ollut vaihtelevasti jo parin vuoden ajan, mutta ei haluttu Deeaa rasittaa enää vanhuksena millään villipennulla. Ja uskon että Deeakin on iloinen, kun hänen sängyssään nukkuu nyt uusi vauva ja kun me ihmiset ollaan taas onnellisia. Ei sitä raastavaa koirankaipuuta osaa edes selittää, sen tietää jos sen on kokenut.

Deea oli heinäkuun alussa pakko viedä eläinlääkärille viimeistä kertaa, kun mummokoiran nisäkasvain oli kasvanut liian isoksi ja se alkoi vuotaa pahanhajuista nestettä. Lääkäri totesi saman kuin me itsekin – ei sille enää mitään voinut tehdä. Iso leikkaus olisi iso riski ja rasitus niin vanhalle koiralle. Kamalampi kohtalo se olisi ollut jo koira olisi kuollut leikkauspöydälle. Nyt se sai nukahtaa mun syliini kauniina aurinkoisena kesäaamuna. Se oli valtavan ahdistavaa, on vieläkin kun sitä ajattelee, mutta tiesin että se on oikein. Ei ole koiran elämää jos joutuu elämään sellasen patin kanssa, joka vaatii puhdistusta ja siteidenvaihtoa ja paidan pitämistä. Nyt Deeaan ei enää satu eikä tarvi elää tyhmän patin kanssa. Ei se koira enää edes tuntunut Deealta kun kaverin kannoin eläinlääkäriltä lakanan sisällä autoon ja vähän ajan päästä eläinten hautausmaalle, se oli pelkkä kuori ja Deea oli jo jossain muualla. Deea sai haudalleen pehmolelun jolla vielä viimeisinä päivinäänkin jaksoi leikkiä ja anoppi toi haudalle kristallisydämen. Askartelin myös hautakiven, jonka kuva pääsi jo paikallislehden sivullekin muutama viikko sitten. <3 Deegis oli tärkeä koiramummeli, jolla oli paikka ihmisten sydämissä ja siellä se paikka pysyykin. Onneksi muistot ovat ja pysyvät.

Kuvia viimeviikolta

On ollut jotenkin vaikea taas aloittaa kirjoittaa tänne. Pitäisi olla joku hieno suuri aihe josta kirjoittaa. Mutta jospa koitetaan aloitella tätä harrastusta taas arkisilla kuvilla viime viikolta.

Oon alkanut kutoa! Teen tollasta tummanvaaleanpunaista riskirättiä. Taustalla mallikuva siitä miltä lopputulos ehkä tulee näyttämään.
Deegispeegis nukkumassa.
Istutin kahteen mansikkaruukkuun jo edellisviikolla Polka- ja Ria-mansikkaa. Ollaan jo kaksi mansikkaa saatu syödä ja voi pojat että on makeaa ja täydellisen ihanaa! Meillä on myös pieni mansikkamaa, jonka taimissa on lupaavasti jo kukkia, joten siitäkin varmasti satoa saadaan.
Käytiin keskiviikkona Säkylässä Valion jätskikioskilla. Meillä Eurassa on vain Ingmania, Valiolla on tarjolla kivempia makuja. Otettiin koko poppoo kirsikkapallot, nami!
Keskiviikkona leivottiin koko perheen voimin raparperi-vadelmapiirakka. Ai että tuli herkkua!

 Tehtiin piirakka tällä ohjeella, joka löytyi Tuulihattu ja Pilttitossu -blogista.

Torstai-iltana mentiin uimarannalle. Me oltiin ukkelin kanssa ihan hiekalla, lapsi pulikoi vedessä.
Myös perjantaiaamupäivällä mentiin rannalle, toiselle rannalle tällä kertaa.
Perjantaina mentiin myös onkimaan. Ja onkimisen jälkeen innostuttiin lähtemään vielä käymään naapurikunnassa Kuhinoilla eli lakukojutapahtumassa :D Bongattiin vaatimattomasti 12 lakukojua sieltä…
Noi lumpeet tai ulpukatko lienee on levinneet varmaan sitten viime kesän, tai sitten ne aiheutti harmaita hiuksia siksi kun lauturi oli paljon pienempi kuin viime vuonna ja ei päästy tarpeeksi kauas rannasta onkimaan.
Lauantaina istutin kukkia paahtavaan paikkaan talon vierelle tien puolelle. Näiden pitäisi pärjätä. Belargoniat on toisaalta niiiiin mummukukkia, mutta sopii ne tähän meiän talon vierelle kyllä hyvin. Taidetaan ostaa vielä toinen neljän kukan satsi ja jatketaan tota kukkapenkkiä.
Keittiön ikkunallakin on mummumaisia kukkia. Olen jo tottunut noihin, aluksi ne oli ihan kamalia. :D En kyllä edes muista niitten lajia…
Lauantaina kirjoitin myös ulkona kirjettä, colan ja perjantaisten Kuhina-popcornien parissa.
Pupu pääsi ulos popsimaan ruohoa.
Ukkeli löysi Kiinasta Paolle aivan mahtavan Bluetooth-kaiuttimen, ihana sieni ja ihan hyvä ääni siitä lähtee kyllä. :) Se myös ilmoittaa puhuen kun siitä alkaa olla akku vähissä!
Sunnuntai-iltana tehtiin aika pitkä ilta-ajelu Kokemäelle, sieltä pikkuteitä pitkin Harjavaltaan ja takaisin kotiin. Jossain Kokemäellä pysähdyttiin ottamaan kuva tuosta pellosta, kun se näytti ilta-auringossa ihan loppukesän väriseltä pellolta. Jotain syysviljaa varmaan.

Sellanen viikko meillä. Kivoja arkisia aherruksia ja seikkailuja. Tänään vietiin Lumi-Kukka kaverinsa kanssa yhteisen kaverinsa synttäreille. Huomenna näen ystävääni – mennään kahville (tai no ”kahville”) ja sitten heitän hänet Kokemäelle. Josta haen hänet taas keskiviikkona takaisin tänne ja kuskaan bussipysäkille. Kuinka kivaa saada vähän jotain kivaa vaihtelua arjen keskelle! Kyllä sitä ihminen vaan välillä kaipaa ystävän kanssa höpöttelyä ihan naamakkainkin. :)

Testauksessa Purina Beyond Simply 9

Päästiin Deean kanssa testailemaan Hopottajien kautta Purinan uutuusruokaa Beyond Simply 9.

Annettiin aluksi tuota uutta ruokaa pieniä määriä vanhan ruoan seassa. Maku taisi olla kohdillaan, kun Deea-mummo söi aina ekana ne uudet nappulat sieltä vanhojen seasta. Ne on kooltaan pienempiä niin huomasi helposti mitä tyyppi oli sieltä popsinut. :) Ruoka on sopinut hyvin 11-vuotiaan mummon mahallekin. Ei ole mitään valittamista. Ja en tiedä liittyykö asiat yhteen, mutta tämän ruoan aloittamisen jälkeen Deean oikean etujalan satunnainen ontuminen on melkein kokonaan loppunut. Ollaan tuota mietitty, että entisessä ruoassa (kevyttä vanhusruokaa) on varmaan puuttunut jokin nivelille tärkeä voiteluaine. Ennen tätä ruokakokeilua Deea välillä ontui sen jälkeen kun oli maannut pitkään. Varsinkin jos makasi lattialla eli kovalla alustalla. Nyt voi makailla lattiallakin eikä onnu enää kuin ihan tosi harvoin vähän. Me siis todellakin jo tuon syyn takia ja ruoan ilmeisen herkullisuuden takia jäämme käyttämään tätä sapuskaa. Kunhan vaan löydetään sitä, vielä ei ole näkynyt meiän vakioruokakaupassa tuota.

Vauhdikkaasti syövästä mummosta on vaikea saada hyvää kuvaa ;)

Pussin ravintosisältö on myös tehty helposti ymmärrettäväksi. Se on aina hyvä asia, kun näkee mitä sapuskaa koiralle syöttää. :)

Olen kyllä iloinen kun päästiin tätä ruokaa kokeilemaan, ei ehkä muuten olisi tullut kokeiltua tätä ja huomattua miten hyvin se vaikuttaa siihen Deean ontumisjuttuun. Joten kiitos Hopottajille tästä mahdollisuudesta! :)

#purina #beyondsimply9 #hopottajat

Joulukuun kolmas

Luin blogistani joulukinkkuasioita viime vuosilta, kun mietittiin millainen kinkku varataan ja milloin se noudetaan ja tuli siinä samalla sitten sellainen olo, että pitääpä kirjoitella taas jotain kuulumisia. Kinkuksi valittiin jälleen Kivikylän juhlakinkku kooltaan noin 5kg ja jossa ei ole sitä luuta, mutta potka löytyy (emmä edes muista mikä potka on, mutta potka olla pitää!).

Joulukortteja en ole vielä tehnyt yhtään, mutta mulla on varastossa yhden vuoden kortteja. Ne jäi silloin lähettämättä kun iski joulukorttiällötys, mutta vielä ei ole moista ällötystä havaittavissa, vaikka mulla on ollut tänä vuonna kaupassani ennätysmäärä joulukortteja myynnissä. Jotenkin vaan vähän innostuin ja tilasin niitä tuolta ja täältä ja vielä sieltäkin. :) Mutta ei se mitään, joulukortit ei vanhene vaikka niitä jää varastoon ja niitä nyt kuitenkin ihmiset ostelee ihan ympäri vuoden. Ja hyvin joulukortteja on kyllä maailmalle jo lähtenytkin. Pohdin tekeväni myyntiinkin joulukortteja, mutta ehkä sitten joku toinen vuosi.

Ostettiin tämmöinen tähti ikkunaa koristamaan. Se on nätti!
Ostettiin tämmöinen tähti ikkunaa koristamaan. Se on nätti!

Lunta meillä ei kauheasti vielä ole, ehkä sentti tai vähän yli. Mutta sekin jo tekee nämä illat paljon valoisammaksi. Taitaa vain tuo vähäkin lumi sulaa pois, kun on luvattu huomiselle illalle taas vesisadetta. Eiiiii! Se on ihan mälsää, jos jouluna ei ole lunta. Vaikka tuttuahan se on, että jouluaattona mennään vesisateessa viemään kynttilä haudalle. :(

Tiistaina oli kamera mukana lenkillä ja sen jälkeen on tullut vielä lisää lunta, ettei ihan noin vähälumista ole nyt…

dscn2087
Joki oli mennyt jo jäähän tehtaan nurkilla.
dscn2090
Deegis suostui katsomaan kameraan :)
dscn2091
Joen vesi on tosi matalalla, tuskin tätä mertaa on kuivalle maalle paiskottu vaan veden alla se varmaan on ollut.
dscn2094
Tällä paatilla ei ihan just lähdetä mihkä. :D
dscn2096
Vähässäkin lumessa on kiva piehtaroida.
dscn2099
Välillä se mummo malttaa paikallaankin seisoa.
dscn2101
Aurinkokin siellä pilkottaa puiden takana.
dscn2104
Yhteiselomme on nyt jatkunut tämän ihanan talon kanssa vuoden ja voi kuinka tästä tykkäänkin!

Keskiviikkona teimme historiaa ja ostimme homejuustoa ekaa kertaa meidän talouteen! :O Ja juuri parhaillaan rakas mieheni väsää siitä jotain kanapataa. Tää on mun elämässäni niin historiallista, että siitä pitää jättää merkintä tänne päiväkirjaani. :D Oltiin joku kerta rohkeita ja tilattiin pitsa, johon tuli tuota Aurajuustoa ja me tykättiin siitä. En ole yllättynyt että mies tykkäsi, kun hällä on rohkeampi asenne tollasiin juttuihin, mutta se että mää tykkäsin oli aika erikoista. Ja nyt sitten on menossa toinen kokeilu homejuuston kanssa.

Tästä ihmeestä oli pakko ottaa kuva.
Tästä ihmeestä oli pakko ottaa kuva.

Samaisena homejuustokeskiviikkona väsäsin myös katajakranssin äitille ja iskälle. Ostin kranssikaupasta sydämen mallisen kranssipohjan. Tai kaksikin, mutta oma kranssi on vielä vaiheessa. Kun mietin jos tekisin kuitenkin erilaisen, ettei kahta ihan samanlaista… Ehkä jostain muusta luonnonmateriaalista?! Mutta tästä mummilan piikikkäästä tuli nätti. :)

Löytyi Tokmannilta sydämelliset patterivalotkin tuomaan tunnelmaa kranssiin.
Löytyi Tokmannilta sydämelliset patterivalotkin tuomaan tunnelmaa kranssiin. Ja tää meni siis mummilan ulko-oveen, kuvasin sen vain tuossa koiranpeppunaulakossa.

Perjantaina mentiin lumisateessa kävelemään Deegiksen kanssa. Mää riemuitsen lumisateesta yhtä paljon kuin lapsikin! :) Se on vaan niin kivaa!

Toisen sillan luona joki onkin jäätön.
Toisen sillan luona joki onkin jäätön. Ja kyllä tuolla hiutaleitakin näkyy jos oikein tarkkaan katsoo. :)

Niin! Torstaitahan se vielä oli, kun sain ihan älyttömän ihanan yllärin postin mukana. Ystäväni oli päättänyt laittaa hyvän kiertämään ja sain tuollaisen ihanan inspiroivan kirjan. Ihan muuten vain, siis kuinka ihanaa kun maailmassa on niin kivoja ihmisiä! :) Tuollaisia kirjoja on ihana selailla ja lueskella, iskee väistämättä inspiraatio alkaa itsekin jotain väsäillä. Kiitos vielä! :)

Tämä kirja todellakin sai aikaan hyvän postipäivän :)
Tämä kirja todellakin sai aikaan nimensä mukaisesti hyvän postipäivän :)

Nymmää  meen maistelemaan homeista ruokaa. ;)

PS. Olen yhä elossa homeesta huolimatta.

Pientä edistystä ja kymppisynttäreitä

Ihan ekana – hyvää 10v synttäriä Deealle! Deegis sai maksalaatikko-koiranherkkusynttärikakun juhlan kunniaksi. :)

Namskis!
Namskis!

Tänään saatiin koottua se mökin vanha sänky, jee! Ja saatiin vietyä myös yksi peräkärrykuorma taas sinne talolle, kiitos Annille autoavusta! :) Tänään vietiin sinne mun toinen oranssisisuksinen kaappini, keittiönpöytä ja muuta pientä. Nyt siellä talolla näyttää taas vähän enemmän kotoisalta, jee! Purin tänään myös täällä vanhassa kodissa työpöytäni, jospa sen saisi seuraavaksi vietyä sinne… Joo ja pöydän yhteydessä olevassa hyllykössä olleet tavarat on nyt sitten hyvin epämääräisenä kekona lattialla. En varmaan löydä enää mitään mitä tarvin… koitin kyllä tärkeimmät jutut laittaa erikseen turvaan, mutta voi olla etten kaikkea huomannut turvaan ottaa. No, elämme tavarakaaoksessa sen aikaa kun elämme. :) Ja nyt mulla on väliaikaisena työpöytänä pieni askarteluhuoneen sivupöytänä ollut tietokonepöytä, tämmönen pulpettikokoinen suunnilleen. Ehkei mun tarvi tätä kauaa käyttää, kovasti haluaisin päästä hyvinkin lähitulevaisuudessa elelemään jo sinne uuteen kotiin… Tässä vielä muutama kuva edistysaskelistamme. :)

Siinä se sänky nyt on. Onneksi googlettamallla löytyi kokoamisohje, ei muuten ehkä olisi ihan tosta vaan muistanut miten se runko kootaan.
Siinä se sänky nyt on. Onneksi googlettamallla löytyi kokoamisohje, ei muuten ehkä olisi ihan tosta vaan muistanut miten se runko kootaan.
Keittiö alkaa jo näyttää siltä että siellä voisi elellä! :)
Keittiö alkaa jo näyttää siltä että siellä voisi elellä! :) Pöydän sijainnista en vielä tiiä, pitäiskö siirtää keskelle ikkunaa vai miten…
Mun oranssisuksinen kaappini! Lasiovet jäi vielä laittamatta paikalleen. Toinen vastaava kaappi tulee tuohon vierelle. Toisessa säilytän kauppani juttuja, toisesta tulee askartelutarvikekaappi.
Mun oranssisuksinen kaappini! Lasiovet jäi vielä laittamatta paikalleen. Toinen vastaava kaappi tulee tuohon vierelle. Toisessa säilytän kauppani juttuja, toisesta tulee askartelutarvikekaappi. Ja fättis eli Fatboy on tuolla takkaolohuoneessa väliaikaisena sohvan korvikkeena.
Ukkeli väkersi tässä makkarin lamppuun pistoketta sokeripalan tilalle. Tuolla seinän vieressä on jo mun askarteluromppeita ja muuta odottamassa loppusijoitusta.
Ukkeli väkersi tässä makkarin lamppuun pistoketta sokeripalan tilalle. Tuolla seinän vieressä on jo mun askarteluromppeita ja muuta odottamassa loppusijoitusta.
Tunnelmavaloa :)
Tunnelmavaloa :) Tää kuva on ennen ikkunanpesua otettu, ihanat maalarinteipit ikkunan saumoissa ;)