Berliinissä ja Stralsundissa

Posted on

Viimeinen hotelli-ilta menossa. 🙂 Huomisesta tulee tosin hyvin hyvin pitkä päivä, kun Rostockin laiva ottaa henkilöautot sisuksiinsa vasta puolenyön aikaan. Saas nähdä miten me saadaan koko päivä kulumaan ”tien päällä”, mutta yritetään parhaamme. Jos ihan sietämätöntä tulee, pitää mennä illaksi johonkin maailman halvimpaan hotelliin tappamaan aikaa.

Eilen ehdittiin käydä Berliinissä eläintarhassa ja sen yhteydessä olevassa akvaariossa. Parasta antia oli varmaankin yöeläintalo, jossa on yö kun oikeesti on päivä ja toisinpäin, eli eläinten vuorokausirytmi on tehty eläintarhavierailijoille sopivaksi. Oli hieno katsoa siellä pimeässä tilassa niitä yöeläimiä! Kaikenlaisia suloisia aavikolla eläviä palleroita ja iljettäviä lepakoitakin. En tiiä mikä lepakoissa niin pelottaa, mutta ne on vaan kammottavia. Päivänvalossa pienet yksilöt ei oo pelottavia, mutta pimeellä… IIK! Nähtiin myös panda ekaa kertaa elämässämme, se tosin otti melko rennosti… Että eipä siitä sen kummemmin iloa ollut. 2,5 tuntia me siellä eläintarhassa tallailtiin, oli melko uupunut olo sen jälkeen. Mutta eipä voi neuvolan täti ainakaan väittää että liikkuisin liian vähän, kun reissun aikana on tullut tehtyä melkoisia kävelylenkkejä! Ruokaa en ole saanut niin usein kuin nälkä on ollut, mutta olen koittanut syödä tarveellisesti mahdollisuuksien mukaan, joten saas nähdä mitä vaaka kotona näyttää…

Eläintarhanreissun jälkeen mentiin syömään. Oi, se olikin varmaan koko reissun parasta ruokaa! Semmonen ravintola kuin Emma’s, ihan Radissons SAS Blu -hotellin vieressä semmosessa ravintolaläjässä. Sieltä sai yhdistellä ruokalistalta ruokia ihan oman maun mukaan. Mulla on jo ikävä kotiruokaa, joten valitsin keitettyä perunaa, lihapullia valkoviinikermasoosissa ja salaattia. Se oli tosi hyvää!

Ruokalevon jälkeen lähdettiin kävelemään Brandenburgin portille, joka on jonkin Saksan voittaman sodan mahtipontinen muistomerkki. Samainen portti on Saksan 10, 20 ja 50 sentin kolikoissa. Portilta alkaa Unter den Linden -katu, tai sitä katua me käveltiinkin sinne portille. Pakkohan ton nimistä katua on tallailla päästä päähän. 😀 Portilta hotellille päin kävellessä käytiin ostamassa jokunen matkamuisto lisää. Ja DDR-kaupasta Ville osti mulle ihanan DDR-laukun! Vihreä muovipintainen veska (ei likastu vaikka näkee vähän elämää), jossa on punainen DDR-liikennevaloukko (punainen ukko seisoo kädet levellään). Ja laukun hihna on turvavyötä! Ihan mahtava! 🙂

Jossain vaiheessa mentiin taas syömään, mutta valittiin huono ravintola. Blaah! Olis pitänyt vaan mennä vastapäiseen ravintolaan eli siihen päivällä hyväksi koettuun Emma’siin. Niillä ei siellä ollut edes kanaruokia joita me oltais haluttu ja se mitä sitten saatiin, ei ollut kovin kummoista. Söi sitä ja maha täyttyi, mutta mikään elämys se ei ollut.

Tänään sitten ajettiin noin parin tunnin matka tänne pohjoiseen. Hotelli oltiin katottu valmiiksi netistä, muttei varausta oltu tehty. Tilaa oli ja täällä sitä ollaan köllötelty nyt sitten. Käytiin heti tänne tultua seikkailemassa kaupungilla ja syömässä. Tulipa taas kävelyä sen verran että tuli koivet kipeiksi. Ja hotellille palattua lähdettiin ettimään jotain ostoskeskuksen tapaista autolla. Valittiin Linden Center ihan vaan nimen perusteella. Se oli ihan paska mesta! Siellä myytiin lähinnä jotain ihme sohvia ja kirpparikamaa ja mitä lie sontaa. Mutta sen vieressä oli Lidliä muistuttava kauppa, josta sain himoitsemiani vaahtokarkkeja. Se olikin ihan naurettavan halpa kauppa!

Nyt sitten odotellaan syömään menoa. Mullahan on koko ajan nälkä, mutta Villellä sillai kun normaalilla ihmisellä on. Pitää odotella että ukkokullan maha alkaa huutaa ruokaa. Onneksi pian ollaan jo kotona ja saan syödä vaikka tunnin välein! 🙂 Ehkäpä mennään tässä välissä syömään ja valitsen kuvia näytettäväksi syömisen jälkeen. Kun Ville oli eilen kameroimassa ja herra napsi yli 300 kuvaa… Ei niitä ihan sekunnissa käydäkään läpi! 😉

…No niin, nyt muutamia kuvia. Näytän kotoa käsin sitten enemmän, emmä jaksa kauheeta määrää muokkailla ja lisäillä täältä maailmalta käsin.

Iso kroko.

Kestohymyn omistava lisko 🙂

Tää tyyppi osas poseerata!

Kisu ottaa iisisti.

Tää heppu oli ihan innoissaan, taisi olla ruoka-aika tiedossa. Ravasi häntä pystyssä iloisena ympäriinsä ja odotteli sapuskaa jota naapuriaitaukseen jo vietiin 🙂

Ihastuttava seepralaji! Tommosen vois ottaa itellekin lemmikiksi 🙂

Pinkut pohtivat tovin ennen kuin hyppäsivät uiskentelemaan.

Ihan pöhkö virtahepo-otus. Ihan omituisen näköinen hyypiö!

Komea pää linnulla!

Todiste pandasta, laiska kuin mikäkin!

IIIIK! Vähänkö ylisöpösiä poikasia! Kuva ei ole hyvä, niitä oli lähes mahdoton valokuvata.

Ainoa onnistunut kuva pikkuisesta. Ihana!

Muita kuvia sitten myöhemmin…


Kuvia Pisasta, Monzan F1:stä ja hullun kuninkaan satulinnasta

Posted on

Tässäpä taas kuvia matkan varrelta. Ekana Pisasta, kun käytiin illalla kaupungilla kävelemässä.

Tyypillistä katunäkymää. Kapeita katuja ja arkkitehtuuria josta mun silmä tykkää.

Näitä suttuja oli tungettu joka paikkaan, jopa ihan yliopiston kirjaston julkisivuun!

Pisan tornin vieressä oleva koristeellinen rakennus.

Se.

Turistiruokapaikkoja kadut pullollaan…

Sitten aurinkoiseen ja kuumaan ja metelin täyttämään Monzaan. 🙂 Se formula-autoista lähtenyt meteli oli jotain sanoinkuvaamatonta. Osasin odottaa että niistä lähtee julmettu meteli, mutta että niin julmettu… Pikkuinen järkytys, mutta meteliin tottui kyllä aina nopeesti. Ja hienoa oli!

Katsomoista löytyi aika paljonkin Suomen lippuja. Ja hirveesti oli ihmisiä joilla oli Kimi-paita päällä. Hulluja 😉

Kopteri joka lenteli kisan aikana radan yläpuolella ja kuvasi.

HamHam lämmittelykierroksella 🙂

Kimi lämmittelee.

Heikki lämmittelee.

Seuraavat kuvat onkin sitten ihan kisasta (kuvia olis vaikka kuinka, mutten tylsistytä teitä niillä kymmenillä autojen kuvilla, saa tulla meille kattoon niitä jos tahtoo). Ei ollut kaikkein helpointa vangita kokonaista autoa kameraan kun vauhtia oli, mutta onneksi meiän paikka oli ekassa sikaanissa niin ne autot siinä väkisin vähän hidastelivat ja helpottivat kuvaamista. 🙂

Tätä autoa ajaa… joku 😀

HamHam.

Onneksi katsomoa vastapäätä oli näyttö, jolta sai seurata tapahtumia. Muuten ei olis ollut mitään hajua missä mennään. Näyttö näytti siis samaa kuvaa kuin telkkarissakin. 🙂 Ja tässä HamHam renkaanvaihdossa. Ja miten niin mulla on pakkomielli HamHamista?! 😉

Ukkeleita ihmettelemässä kisaa.

Tolla vihreellä vekottimella aika-ajoissa yksi auto raahattiin turvaan. Siitä oliskin muuten pikkukamerassa kuvia, pitääpä nekin muistaa siirtää koneelle. 🙂

Sitten siirrytään taas Saksan puolelle. Eilen satoi ja oli pilvistä ja sumuista koko matkan Italiasta Saksaan, mutta oikeestaan se oli vain kivaa, vaikkei matkalta oikein voinut valokuvia ottaa. Tehtiin kuitenkin sellanen mutka matkaan että käytiin kattomassa Neuschwansteinia – hullun kuninkaan satulinnaa. Ja sääkin oli loppujen lopuksi mitä mainioin – eikös näytäkin tuossa sumussa entistäkin satumaisemmalta linnalta? Lähemmäs ei menty, se oli oikein turistihelvetti! Miljoona autoa parkkipaikoillakin vesisateesta huolimatta!

Nyt ollaan sitten Berliinissä oltu tämä ilta, tai saavuttiin joskus kolmen jälkeen muistaakseni. Kiva kaupunki, vähän ehdittiin jo kierrellä kävellen. Löydettiin mainio Itä-Saksa -kauppakin, Ville lupas mulle jo ostaa sieltä laukun 🙂 Tarvii huomenna käydä sitä ihmettelemässä lisää ja ostaa jotain. Huomenna suunnitelmissa myös eläintarha, kasvitieteellinen puutarha, ostoksia ja jutkujen juttuja 😉


Munchenissä

Posted on

Ajettiin tänään Italiasta Sveitsin ja Itävallan läpi takaisin tänne Saksaan ja sivistyksen pariin. Monzan viikonloppu oli kiva, mutta hotelli oli aika tyhmä ja ihan dorkalla paikalla – moottoritien rampin varrella. Sieltä ei paljon kävellen minnekään menty (koitettiin kyllä) ja ruokakin oli aika kamalaa. Mutta selvittiin hengissä ja nyt nautitaan loppuloma Saksasta! Ei tule ikävä Italiaa, turistimestoista kun tuntui saavan vaan sellasta vasemmalla kädellä tehtyä ruokaa. Tykkään silti yhä Italiasta ja heidän kielestään, mutta pastaa en halua syödä pariin kuukauteen. 😉

Päädyttiin täksi yöksi Muncheniin, joka vaikuttaa mukavalta kaupungilta, vaikkei paljon olla ehditty tätä nähdäkään. Ja huomenna aamulla jo suunnataan pohjoisempaan ja kohti Berliiniä, johon tehtiin jo hotellivaraus ja ollaan siellä sitten kaksi yötä. Jos vaikka siellä saataisiin jotain ostettuakin, kun tähän mennessä saldo on kolme tuliaista (äipälle, Pialle ja Sami-serkulleni) ja ehkä jotain enemmänkin vois hommata. Jotain pientä mitä autoon mahtuu. Itelle ei olla ostettu vielä yhtään mitään, ainoot ostokset mitä ollaan tehty on olleet juomista ja pikkusyömistä. Säälittävää varmaan, mutta tällainen reissaus on jotenkin niin väsyttävää, ettei vaan ole mitään intoa lähteä väsyksissä kattomaan josko jostain kaupasta jotain ostaisi. Blaah… Mutta jospa keskiviikkona saataisiin jotain aikaiseksi tuollakin saralla, kun siellä ison cityn keskustassa hengaillaan. 🙂 On ainaskin paremmat ostosmahdollisuudet kuin Monzassa!

Laitan huomenna kuvia sieltä Berliinistä käsin, tänään en enää jaksa. Siirsin kyllä kuvat koneelle, mutta kun nettiselain ei pitkään aikaan päästänyt mua edes tänne omaan blogiini (muille sivuille kyllä), luovutin ja annoin olla. Nyt kun kokeilin niin pääsin taas blogiini, mikä lie häiriö jossain oli aiemmin. Katotaan varmaan vielä joku lyhyt leffa tietokoneelta ja painutaan sitten nukkumaan. Herätyskello soi taas seitsemältä aamulla, että ehditään järkevään aikaan Berliiniin…


Verbieristä Pisaan kuvina

Posted on

Tänään on ollut tosi kuuma päivä, hiki pukkaa pintaan kun kävelee kaupungilla. Yli 30 varmaan lämpömittari näyttänyt, mutta en valita! Ja huoneessa on sentäs ilmastointi, niin sisätiloissa ei paahdu. 🙂 Mutta nyt niitä kuvia eiliseltä ja tältä päivältä. En tiiä millä perusteella näitä valitsin, mutta katselkaa. 🙂

Verbieristä huoneen parvekkeelta otettu kuva.

Vanhoja taloja Verbierin kylään menevän mutkittelevan tien varrelta.

Samaisen tien varrelta nämäkin.

Jostain kylästä Sveitsin eteläosassa.

Maastopalo! Näitä nähtiin Italiassa moottoritien varrella useampiakin.

Ja näitä riitti…

Toinen koko reissun aikana bongattu kissa. 🙂 Viihtyi auton katolla täällä Pisassa hotellin sisäänkäynnin lähettyvillä.

Opaste meiän hotellille.

Hieno moderni katulamppu. 🙂

Lehdet jaetaan melko rennosti oven eteen kadulle.

Tyypillisiä rakennuksia Pisassa.

Katti hienon auton katolla. Se sama kisu kuin aiemmin nähtiin.

Pisan tornin huippua.

Siinä se on, on se aika vinossa.

Nyt on pohdinnassa mihin suunnataan viikonlopun eli Monzan jälkeen… Kun on luvattu sadetta vähän joka puolelle alkuviikoksi. Katsotaan mitä keksitään. Huomenna aamulla lähdetään kuitenkin ajamaan kohti Monzaa ja ollaan perillä toivottavasti hyvissä ajoin, että ehditään F1 aika-ajoihin. 🙂 Hotellilta on joku 7 tai 8km matkaa radalle eli se väli pitää hurauttaa taksilla. Kävellen hirmuisessa helteessä menisi aikaa niin paljon, ettei tulis mitään. Mutta huomenna saan toivottavasti laittaa blogiin formulakuvia, jos hotellissa vaan nettimahdollisuus on. 🙂


Pisassa

Posted on

Tänään ajeltiin Verbieristä Italiaan ja kohti Pisaa. Lähinnä vain moottoriteitä, vaikka ne tylsiä onkin. Tunnelien puutteesta ei voi ainakaan tämän päivän ajelua syyttää… Ekana ne oli ihan kivoja, yksi maksullinenkin tunneli ajeltiin läpi, St Bernardin tunneli, jonka sisuksissa vaihdettiin maatakin Sveitsistä Italiaan. Siitä ilosta sai pulittaa parikymmentä euroa. Tunnelit alkoi kuitenkin lievästi sanoen tympiä kun niitä oli ajeltu jo kymmeniä! Saatiin myös Italiassa maksaa moottoritiemaksua, siihen upposi kolmisenkymppiä. Aika kallista hupia sekin. Säästettiin sentään tankkaamisessa vähän rahaa, kun taloudellinen vaimo keksi että bensahan on halpaa Sveitsissä, joten miksei tankata jo Sveitsin puolella. Sveitsissä se maksoi 1.05 euroa litralta, Italian puolella jotain 1.20 euroa. Saksassa oltiin Suomen hinnoissa.

Niin, niitä tunneleita riitti ja riitti ja riitti. Loputon määrä. Sveitsissä tunnelit olivat vielä sellasia ilmastoituja ja SOS-puhelimia ja hätäuloskäyntejä oli ihan tosi usein. Italiassa kaikki on toisin. 😉 Tunnelit on seiniltään osittain ihan mustuneita (autoja kärähdellyt vaiko pakokaasuista?), ei tietoakaan ilmastoinnista tai turvallisuusjutuista ja valotkin on välillä vähän mitä sattuu. Ja huomasi ison eron siinäkin, että täällä on tien varret täynnä roskaa, Sveitsissä ei todellakaan.

Hotelli Pisasta varattiin jo aamulla netin kautta. Piti vain katsella millasia hotelleja tarjolla on, mutta sitten tuli vastaan semmonen tarjous josta ei voitu kieltäytyä. Oikeesti tää huone maksaa 400€/vrk (sikamaista, ei oo ihmeellinen huone eikä edes iso) mutta viimehetken tarjouksena hinta olikin tippunut muistaakseni 66%! On olevinaan deluxe-huone viiden tähden hotellissa, mutta emmä Suomessa esimerkiksi tästä maksaisi paljoo satasta enempää… Sijainti on joka tapauksessa mukava, ihan lyhyt matka Pisan kaltevalle tornillekin. On se sentään oikeestikin kalteva, vaikka se onkin paljon pienempi kuin kuvittelin. 🙂 Ei otettu tänään vielä valokuvia, mutta huomenna otetaan ja laitan blogiin kuvamateriaalia mikäli saadaan huomennakin netti toimimaan. Mikään ei oo yksinkertaista tässä maassa… Silti tykkään Italiasta!

Oli muuten hassu hotelliin saapuminen. Ekan koitettiin tyrkyttää jotain tervetulodrinkkejä ja meitä kun kiinnosti vain suihkuun pääseminen. Kieltäydyttiin litkuista ja sitten yksi täti kädestä pitäen näytti missä meiän huone on, kertoi miten ilmastointi toimii ja muuta. Ja sanoi että nettiyhteys (joka ei tosiaan oo nopea ja kiukkuilee välillä) sekä minibaarin sisältö on ilmaista. Lähti se lopulta ja jätti meiät omaan rauhaamme. Kurkkasin tietysti heti minibaariin ja ooooo mikä sisältö… 1 cocis, 1 light cocis, 1 kupliva vesi ja 1 kuplimaton vesi. Ooolalaa, johan on avokätistä 😉

Huomenna sitten kuvia, en oo tänään matkan varrelta otettuja kuvia vielä edes jaksanut siirtää koneelle. Huomenna on koko päivä aikaa tutustua kaupunkin, napsia uusia kuvia ja näyttää teillekin niitä kuvia!


Konstanzissa ja Verbierissä

Posted on

Pieni tilannepäivitys taas. Väsy painaa, mutta pitää käyttää nettiyhteyttä hyväksi. 🙂 Maanantaiaamuna lähdettiin siis ajelemaan kohti eteläistä Saksaa. Ajeltiin isoja teitä, joten oltiin perilläkin aikaisin, joskus 3 jälkeen päivällä muistaakseni. Etittiin hotellia ihan vaan navigaattorin hotelliluettelon perusteella. Golden Tulip kuulosti mun mielestä kivalta ja sieltä me sitten huone saatiinkin. Se oli hyvällä paikallakin, ihan pienen matkan päästä aukiosta, jolla oli ruokapaikkoja. Konstanz oli semmonen aika iso kaupunki, mitähän siitä osaisi sanoa… Muutama ruokakauppakin kierreltiin kun koitettiin ettiä jotain juomista ja pikkusyömistä. Hra L ei lopultakaan löytänyt kaupoista kaipaamaansa olutta. Missähän sakemannit oikein myyvät kaljansa, jollei normaaleissa ruokaukaupoissa, joista saa kuitenkin viiniä ja muita alkoholipitoisia juomia?! Mysteeri. 🙂 Illalla syötiin vielä kiinalaisessa ravintolassa. Ruoka oli ihan ok. Yllättäen halusin kanaa cashew-pähkinöillä, lemppariani kiinalaisissa ruoissa. 🙂

Käytiinhän me myös Mainaun saarella. Se oli kokemisen arvoinen reissu, vaikka jouduttiinkin kävelemään jalkamme kipeiksi. Saari on semmonen ihana kukkaissaari, kukkia ja kasveja ihan mielettömästi. Upeita istutuksia. Oli vielä tuuria kun oltiin liikkeellä viiden jälkeen, niin päästiin sisään puoleen hintaan. 🙂

Maanantaina myös päätettiin tehdä hiukkasen muutoksia reissusuunnitelmaan. Ei tommosia autoilupäiviä jaksa jatkuvasti, ollaan mieluummin kaksi yötä per paikka, niin ehtii vähän kaupunkiinkin tutustua ja rentoutua. Loman tarkoitus ei kai ole vain istua autossa ja nukkua hotellihuoneessa. 🙂 Siispä päätettiin että lähdetään jo Verbieriin Sveitsiin ja ollaan kaksi yötä siellä (siis täällä). Sen jälkeen (jollei suunnitelmiin tule muutoksia) ollaan seuraavaksi kaksi yötä Pisassa Italiassa.

Eilinen päivä meni siis ajellessa kohti Verbieriä. Oltiin täällä joskus viitisen vuotta sitten, kun voitin MTV3:n järjestämän kisan. Lasketeltiin viikko Alppien upeissa maisemissa. Nyt haluttiin tulla katsomaan miltä paikka näyttää kesäaikaan. Ajomatka oli kyllä elämyksellinen, kun ajeltiin Alppien keskellä ja käytiin tosi korkeallakin (niin korkealla että siellä oli tien korkeudella vielä luntakin!) ja ajeltiin mutkittelevaa vuoristotietä ylös ja alas. Hienoa nähdä sellaista seutua ja paikallista elämää. Siellä oli välillä tielläkin kellokaulaisia lehmiä ja ne laidunsivat siellä tien varsilla. Ihania!

Oltiin Verbierissä perillä joskus seitsemän aikoihin. Löydettiin tuttu hotelli helposti ja olikin mainio tuuri kun saatiin huone tästä Bristol-hotellista. Kylä on täynnä hotelleja, mutta tänne me haluttiin ja päästiin. Puoli ysin aikaan mentiin syömään, löydettiin vain yksi ravintola joka oli auki. Ei me montaa paikkaa kierreltykään, mutta löytyi sentään yksi, joka tosin oli ihan täynnä. Mutta meille tarjottiin syömistä baaritiskillä ja sehän kelpasi. Ja ennen ruokien saamista me päästiin vapautuneeseen pöytään. Jotain kanasalaattia söin, tosin kanan palaset ei lainkaan maistuneet vaan söin pelkkää kasvisruokaa tällä kertaa. Saas nähdä tuoko Zeus mulle jonkun kana-ällötyksenkin. 😉

Tänä aamuna herättiin taas aurinkoiseen ja lämpimään päivään. Mentiin aamupalan jälkeen ettimään lähikaupungista jotain ostoskeskusta, jotta saataisiin semmonen adapteri, että saataisiin tietokoneen akkuun virtaa. Kas kun ei muistettu että sveitsiläisillä on ihan omat systeeminsä, ei sovi eurooppalainen pistoke seinään ilman adapteria. Löydettiinkin semmonen adapteri yhdestä ostoskeskuksesta ja nyt on taas virtaa!

Ajeltiin myös täällä Verbierissä ja katseltiin maisemia. Ja saatiin vihdoin myös pysähtyä ja ihan vaan hengailla hotellihuoneessa. Parvekkeella nautittiin auringon kuumuudesta. Oli niin kuuma, että oli välillä pakko tulla sisälle vilvoittelemaan! Käykö kateeksi? 😉 Osaa täällä Alppien keskelläkin olla siis lämmintä! Muuten päivä on mennyt rauhallisissa merkeissä. Vähän kävelyä ja syömistä ja lepäämistä. Iltaruoka hoideltiin hakemalla pizza ihan nurkan takana olevasta pizzeriasta. Kummallakaan ei oikein ollut nälkä, joten miksi mennä ravintolaan pyörittämään pihvin palasia lautasella? Otettiin yhteinen pizza, josta jaksettiin syödä ehkä puolet. Niin iso nälkä siis.

Ainiin, mää olin tänään taloudellinen vaimokin! Ville puheli että pitäisi yksi paita pesettää vaikka Pisan hotellin pesulassa. Epäuusavuton vaimo se keksikin, että ostetaan pesuainetta, niin pesen sen kyllä käsin. Selvittiin neljällä eurolla ja saadaan pestä vaikka kaikki vaatteet samaan hintaan. 🙂 Tuolla se paita kuivuu parvekkeella raikkaassa Alppi-ilmastossa.

Huomenna suuntana siis Pisa, ihana päästä Italiaan! Se on mun suosikkimaitani ja -kieliäni! Täällä puhutaan vaan kammottavaa ranskaa, josta en tykkää yhtään vaikka olen sitä pari vuotta koulussa aikanaan opiskellutkin. Italian kieli on musiikkia korville, vaikken sitäkään enää niin hyvin osaa kuin muutama vuosi sitten. Ja siellä käy taas eurotkin, jes! Pisan jälkeen vuorossa onkin sitten se Monza ja F1-kisa, jipii!

Nyt tää taas kiittää ja kuittaa kera muutamien kuvien. 🙂

Mainaun kukkais-ankat, meiänkin pihaan tämmöset! 🙂

Mielettömästi kukkia!

Jostain kylästä.

Alppien laiduntavia lehmiä.

Jos me halutaan kävellä tiellä, te saatte ajaa jonon perässä!

Kaunista Alppimaisemaa.

Lunta tien korkeudella, vähän taidettiin olla korkealla!

Verbieristä eilen parvekkeelta otettu kuva.


Hampurissa ja Kölnissä

Posted on

Eilen illalla olin niin poikki, etten jaksanut edes kokeilla josko langallisella netillä olis päässyt ilmaiseksi surffailemaan. Langattomalla pääsin pari kertaa kännylällä nettiin, mutta sitten sekin alkoi kysellä jotain salasanaa, joten se siitä. Nyt on langaton netti, joten nyt voi kirjoitella kuulumisia. Jaksaakin vähän paremmin kuin eilen.

Eilen tosiaan ajettiin semmonen reilut 1000km Kapelsskäristä Ruotsista Hampuriin Saksaan. Matkan varrella nähtiin nälkää ja bensakin meinasi kerran päästä loppumaan, mutta selvittiin. 🙂 Oli hiukka hankala löytää Ruotsista lauantaiaamuna tosi aikaisin mitään aukiolevaa paikkaa, josta olisi saanut jotain syömistä. Lopulta onneksi vastaan tuli semmonen huoltoasema, joka oli auki kellon ympäri. Raskaana reissaavan pitäisi hommata kauheet ruokavarastot autoon 😉

Lähdettiin Ruotsista ajelemaan puoli kuudelta aamulla ja perillä Hampurissa oltiin kai joskus seittemän aikaan. Hotellihuone löytyi heti ekasta hotellista, joka tosin oli aika perkeleen kallis suoraan sanottuna. 😉 Mutta oltiin ansaittu se hemmottelu, kun edellisenä yönä oltiin nukuttu olemattoman vähän ja takana oli tosi pitkä autoilupäivä. Olikin aivan taivaallista päästä suihkuun ja mennä peiton alle odottamaan huonepalvelun tuomaa pastaa…

Matka Ruotsista Saksaan meni hyvin, vaikka välillä olikin puuduttavaa. Ruotsissa ajettiin periaatteessa vain moottoritietä, mutta oli siellä sentään tien varrella paljon lehmiä ja heppoja ja lampaita ja semmosia laiduntavia otuksia. Niitä oli kiva kattella matkan varrella. Ruotsista Tanskaan mennessä jouduttiin (iiik!!) vedenalaiseen tunnelliin! Mua on aina kammottanut ajatuskin semmosesta, mutta selvittiin hengissä. Eikä sitä tajunnut että yläpuolelle menee meri. 🙂 Ja Tanskasta Saksaan mentiin keinuvalla autolautalla. Onneksi ei ollut pitempi matka (vain 30min), keinunta ei oikein tunnu sopivan mun aivoilleni. Tai kestää että siihen tottuu, Galapagoksen paatillahan eka yö meni ihan pilalle kun keinunta tuntui aika kamalalta.

Eilen illalla nukahdettiin joskus ennen kymmentä ja heräiltiin omia aikojamme seittemän aikohin. Ihana saada nukkua noin pitkä yö ja niin hyvin! Aloiteltiin aamu rauhallisesti ja joskus kymmenen aikoihin varmaan lähdettiin ajamaan kohti Serengeti Parkkia, joka olikin aivan ihana paikka! Eläintarha, jossa saa ajella omalla autolla villieläinten keskellä. Heti ekana meidät vastaanotti lauma kiraffeja, ne oli uteliaita hassuaj tyyppejä. Ja voi jestas miten korkeita!!! Ihan hullua katsoa avonaisesta auton ikkunasta kun kiraffi menee ohi ihan kosketusetäisyydellä! Hihkuinkin aluksi kuin pieni lapsi, kun näin miten ne otukset pyörivät autojen ympärillä. 🙂 Kuvia otin paljon, mutta näytän niitä paremmin sitten reissun jälkeen, ei jaksa nyt alkaa montaa kuvaa näyttää, mutta jotain todisteita miten lähelle eläimiä päästiin. Tai siis miten lähelle meitä ne tuli. Ekaa tyyppiä taputtelin turvallekin kun se tunki päätä ikkunasta sisään. 🙂 Kuvat on otettu normiputkella, eli ei oo mitään superzoomauksia, että tiiätte!

Serengetin jälkeen ajeltiin kohti Mindeniä, jossa piti yöpyä, mutta josta sitten jatkettiin matkaa tänne Kölniin. Matkan varrella nähtiin paljon pieniä kyliä ihanine rakennuksineen ja pihoineen joissa oli valtavasti ihania kukkia. Ajeltiin myös moottoriteillä, joiden varrella ei juurikaan ole nähtävää, mutta pääsipä Ville leikkimään ja ajamaan kerran tasan 200km/h… Navigaattorin muistiin kun tallentuu huippunopeus, niin uskalsin siitä kurkata kuinka lujaa me oikein mentiinkään. Mua kyllä hiukkasen ahisti tommonen nopeus, onneksi sitä ei tartte uudelleen kokea. 😉 Moottoritiet on nähty, jatkossa ajellaan mieluummin pienillä teillä läpi pienien kylien. Siinä näkee paljon enemmän ja ne kylät on suloisia!

Matkasuunnitelmaankin on jo tullut muutosta, karsitaan kohteita ja ajellaan vähemmän päivässä, että ehdittäisiin muutakin kuin vain istua autossa. Huomenna suunnataan etelää kohti, tarkoitus yöpyä jossain Konstanzin lähettyvillä eli ihan Sveitsin rajalla. Jätetään Luxemburg pois reissusta, ollaan sitten mieluummin vaikka kaksi yötä Sveitsissä Verbierissä. 🙂

Nyt tää kiittää ja kuittaa. Alkaa jo uni painaa silmää vaikkei kello oo vasta kuin vähän yli kymmenen. Huomenna sitten ehkä taas lisää kuulumisia, jos vaan mahdollista…


Kapellskär – här kommer vi (tai jotain)!

Posted on

Paatti tutisee jo vähäsen, lähtöhetki on käsillä. Perillä pitäisi olla kahdeksan tunnin päästä, jos oikein laskin. Aika aikaisin aamulla alkaa ajomatka kohti Hampuria – jos sinne asti jaksetaan ajaa. Reissu tehdään ihan fiilis-pohjalta. Mennään minne autonrenkaat vie, ei mitään pakkoaikataulua, vaikka alustavasti suunniteltu aikataulu onkin. Huomenna ajellaan siis eteläisen Ruotsin halki, Tanskaan ja sitten Pohjois-Saksaan. Jännää!

Tää paatin hytti on ihan mukava, odotin karumpaa. Suht iso ikkunakin, perimmäinen hytti joten näkee kun manner jää taakse. Ravintolakin oli auki tänne tullessa, mutta meillä on omat eväät mukana. Salaatit jo syötiinkin. Voittaa seisovan pöydän epäilyttävät sapuskat ja kirkuvat kakarat. 😉 Kylmä täällä vaan on, ilmastointi puskee hyytävää ilmaa eikä lämmönsäädin tunnu vaikuttavan suuntaan tai toiseen. Mutta peiton alla tarkenee, mutta pipoa ei tullut mukaan, kun pian alkaa jo korvia särkeä, herkkiskorvat kun on.

No mutta, ei jaksa kauempaa puhelinta näpytellä. Kuullaan! Kirjoittelen mahdollisuuksien mukaan kuulumisia, toivottavasti harva se päivä! 🙂


Viikonlopun kuulumisia

Posted on

Mun kovasti piti lauantaina taas blogiin kirjoitella, mutta kaikki ylimääräinen aika meni hyvän kirjan parissa. Torey Haydenin uusin oli taas niin koukuttava kun odottaa saattoi. 🙂

Lauantaina mentiin syömään aamupalaa sinne huoltoasemalle, kun nukuttiin taas sen hotelliaamiaisen ohi. Aamupalan jälkeen ajettiin Kaunispään huipulle ihailemaan maisemia. Kaunista oli, aurinko paisteli. Mutta tuuli oli kyllä hyytävän viileä.

Oravakin kävi hotellihuoneen parvekkeen kaiteella meitä tervehtimässä. Sillä oli kaverikin, mutta se ehti karkuun ennen kuin tää hidas akka sai kameran kätösiinsä.

Käytiin sitten ostamassa hissiliput meille, että päästäisiin testailemaan Saariselän rinteitä. Kamat kasaan, lasketteluvaatteet niskaan ja sitten vaan menoksi. Päätettiin lähteä Kaunispään huipulta laskettelemaan, ettei sieltä alhaalta josta suurin osa lähti. Valittiin ekaksi rinteeksi kaikkein helpoin, ihan lapsiperheillekin sopiva, kun ei oltu pariin vuoteen rinteessä oltu, niin paras aloittaa iisistä paikasta. Niinpä, iisistä ja iisistä… :/ Se rinne ei ollut mun juttuni. Eikä edes Ville siitä tykännyt, vaikka onkin paljon rohkeampi laskija kuin mää. Eikä se mistään rohkeudesta kiinni ollut, vaan se rinne oli vaan niin pöljän mallinen, rasitti jalkoja kauheasti. Ei mun mielestä erittäin helppo, niin kuin siitä sanotaan. Millanen se musta rinne sitten mahtaa olla?!?! No, tulipa silti koettua laskettelua Saariselällä ja todettua, että Ylläs tai Ruka on meille oikeita paikkoja. Sellaset pitkät aika loivat rinteet on parhaita!

Illalla mentiin kävelemään sinne päin, missä me sillon nuorina aina hengailtiin kun Saariselällä käytiin. Siis me tarkoittaa vanhempiani ja veljiäni. Kiitos Mikolle ohjeista, löydettiin niiden perusteella oikea tienpää! 🙂 Kummasti sitä unohtaa mistä joku tie lähtee, vaikka muuten muistaakin alueen ja tiet alueen sisällä. Pitää päästä sinne kyllä kesälläkin käppäilemään, siinä on vielä enemmän tunnelmaa kuin talviaikaan.

Oli siitä outo ilta, että nälkä ei meistä kummallekaan vaan tullut. Ei vaikka kuinka koitettiin saada nälkä aikaan ajatuksenvoimalla. 🙂 Turha sitä ravintolaan on mennä jossei nälkä ole, joten odoteltiin johonkin yhteentoista (?) ja lähdettiin sitten kävelemään Jänkhägrillille. Tuli ehkä kymmenen kertaa halvemmaksikin syödä grillillä kuin hienossa ravintolassa, johon oltiin suunniteltu menevämme. Ja mikä se romanttisempaa, kuin Lapin yössä syödä tähtitaivaan alla oman kullan kanssa. 🙂 Maistui ruoka herkulliseltakin ulkona!

Illan aikana ehdittiin myöskin suunnitella syyskesäksi sijoittuvaa Euroopan reissuamme.

Raivattiin lattialle tilaa karttaa varten ja tekokukan oksa sai toimia karttakeppinä. 🙂 Netistä myöskin katsottiin välimatkoja ja saatiin ihan hyviä suunnitelmia tehtyä. Euroopan reissu sijoittuu Monzan F1-kisan ympärille (IIIIIIK!) ja muuten ei mitään varailla etukäteen, ainostaan F1-liput ja majoitus Monzassa on varattu tietty nyt jo. Muuten yövytään missä yövytään. Tuosta tulee ihan huippua!!! Eniten odotan F1:n lisäksi Pariisia, Verbieriä (se hiihtomesta jossa vietettiin vuosia sitten viikko, kun voitin sen reissun kisasta) ja Veneziaa. Niin ja Kroatiaa myös, se maa nyt vaan jotenkin kiehtoo vaikken siitä oikein mitään tiiäkään. 🙂

Mutta viikonloppuun palatakseni, sunnuntaiaamupäivänä aamupalalla (joo, taas ostettiin leivät huoltoasemalta, mutta syötiin ne Kaunispään laella) päätettiin säätilaa katsellessamme, että mitä ihmettä me sinne jäätäisiin päiväksi vielä, kun ulkonakaan ei oikein mitään viitsi tehdä siinä hyytävässä tuulessa ja sumuisessa ilmassa. Lämpömittarikin näytti vain puolta astetta plussan puolella. Joten pakattiin kamat ja lähdettiin heti puolenpäivän jälkeen ajamaan kotia kohti. Parin tunnin ajomatkan jälkeen alkoikin aurinkoinen sää ja oli kiva ajella kotiin päin kun ei tullut vettä tai muuta mössöä taivaalta. Eikä ollut paljon liikennettäkään, kun vasta tänään on se isompi määrä autoja liikenteessä ollut.

Kotiin ehdittiin joskus puoli yhden jälkeen yöllä. Matka sujui hyvin. Nähtiin paljon tai oikeastaan valtavasti joutsenia ja töyhtöhyyppiä matkan varrella. Ja porojakin näkyi pohjoisemmassa jokunen. 🙂 Tosi kiva reissu oli kaikenkaikkiaan ja seuraavaksi tahdotaan kesällä tuonne maamme pohjoisosiin! Oli hyvä juttu palata jo eilen kotiin, kun saatiin viime yönä nukkua kunnolla ja huomenna päästään virkeempinä töihin kuin jos oltaisiin koko tää päivä autossa istuttu.