Niistoloma

Posted on

Hehhee, keksinpä osuvan otsikon kuvaamaan eilistä päivää ja öisistä tuhinoista päätellen tätäkin päivää. Meiän pieni eskarilomailija alkoi heti tän loman alussa valittaa kurkkukipua ja tuli pientä yskää ja nuhaakin. Ja nyt sitten eilen tyyppi oli ihan kipeenä. Lähinnä makaili sohvalla kalpeena yskien. Voi pientä, kuinka tyhmää tuhlata kauan odotettua lomaa flunssailuun. Montaa kertaa elämässään tytsi ei ole edes ollut noin kipeänä, että tulisi pientä lämpöä ja tyyppi makoilisi sohvalla pitkin päivää. Mutta toivotaan että eilinen oli pahin päivä, vaikka kyllähän tuo yski aika paljon aamuyön aikanakin. 🙁 Eilen ei sitten tehty mitään ulkoiluaktiviteettejakaan, kun oli saakelin kylmää, tuulista ja lunta vaan tippui taivaalta koko päivän. Ehkä viikonloppuna päästäisiin vaikka pulkkailemaan… jos siis lumi ei sula sitä ennen.

Jotain iloista tähänkin postaukseen ihanan ystävänpäivän saintpaulian muodossa. 🙂


Päivä #6 taimistossa

Posted on

Hieman ehkä liioiteltu tuo taimisto-sana, mutta olkoot. 😉 Tänään on taas tullut uutta itämistä, jipii! Nyt on salaatin ja avomaakurkun lisäksi alkanut itää sokeriherne, isoauringonkukka ja köynnöskrassi. Kasvaisivat nyt nopsaan siihen mittaan että niitä voisi valokuvata! 😀 Myös ohra voi oikein hyvin ja ruoho myös. Melkein ehtivät pääsiäiseksi…

Mää saatan huomenna soitella lääkäriaikaa itelleni, kun tänään on alkanut otsaonteloon sattua. Ei kiva jos tulee joku mehevä tulehdus ja sit mun kalloon porataan reikä ja kaikkee kivaa. Apua! Jos huomenna vielä sattuu tähän malliin, meen pyytään jotain lääkekuuria. Ei oo ikinä ollut edes poskiontelutulehdusta, niin toivotaan ettei nytkään tuu moista otsaonteloon.


Elämä voittaa taas :)

Posted on

Meille iski perjantaina ipanan kanssa flunssa, jota tuo perheen isimies oli sairastellut jo alkuviikosta asti. Oli ihan odotettavaa, mutta silti otti päähän aika jonkun verran. Oli pakko ipana kiikuttaa jo ekana kuumepäivänä lääkärille saamaan lääkärintodistus, kun meiän piti pe-la yönä lentää katsomaan tämäntyyppisiä maisemia:

Lämpöä ja palmuja…

Ei sitten olla tällä hetkellä kattomassa palmuja, vaan perjantaina oli tällainen meininki:

Toi Coldrex ei kyllä ollut mun juttuni, vei kuumeen pois ehkä tunniksi ja sitten taas mentiin ja kiduttiin.

Ja eilinen päivä meni tällee:

KIpeä lapsi makoili sohvalla kipeän äitin sylissä.

Deea tuli välillä lämmittämään palelevaa ruhoa. 🙂

Eka kerta kun jouduttiin ulkomaanmatka peruuttamaan, että tulipa sekin koettua. Matkan peruuttaminen tuntuu onneksi kai olevan aika simppeliä. Skannattiin lääkärintodistus matkatoimistolle ja he sitten palauttavat meille matkan hinnan minustettuna jollain 180 euron matkatoimistokuluilla, jonka tosin saa takaisin vakuutusyhtiöstä. Sitten voikin alkaa pohtia uutta paikkaa ja aikaa tehdä korvaava reissu. Ja toivoa, että sille reissulle myös päästäisiin 😉

Tottahan toki tuo reissun peruuntuminen harmittaa, mutta minkä sille voi. Ja kipeenä on todellakin mukavampi olla kotona, kuin jossain kaukana kotoa. Eikä lentomatkasta kuumeisen lapsen ja kuumeisen äidin kanssa olis tullut kyllä kivaa… Siihen päälle vielä se, että koko kolmikko olisi yskinyt koneessa koko matkan, niin ei olis ollut hääviä. Onneksi olo on nyt sunnuntaina jo parempi, kumpikin naispuolinen heräsi aamulla kuumeettomana. Ja mun olo on paljon parempi, jaksaa muutakin kuin vain maata sohvalla. Ja yskiä limoja keuhkoistaan pihalle, kurkkukipuilla ja korvasärkyillä. Silti paaaaaljon parempi kuin eilen. 🙂


Mietteitä flunssan keskeltä

Posted on

Mulle iski flunssa heti pääsiäisen jälkeen. Ehkä syy olikin siinä, kun olisi tahtonut vain lomailla, mutta jokainen päivä oli jonkinmoista toimintaa täynnä. Vuoden päästä pääsiäisen ei tehdä mitään, jooko?! Ei silti, kivoja touhuja pääsiäisen aikaan oli, hautajaisia lukuunottamatta, mutta sielläkin oli kiva nähdä ihmisiä. Lumi-Kukka kohtasi pikkuserkkunsa ekan kerran. 🙂 Mutta siis, nenäliinoja kuluu, mutta kuumetta ei ole ollut. Rouva Tunnollinen onkin sitten ollut töissäkin taudista huolimatta. Jotenkin hölmöä maata vain kotona, jollei ole sitä kuumetta, jota mulla harvemmin edes on. Pian onkin taas viikonloppu ja voi lepäillä ja parannella oloa. Tiistaina olisi syytä hengen taas kulkea nenän kautta vaivattomasti, kun on hammaslääkärikidutussessio #5 edessä. Toi sessio ihan oikeesti pelottaakin taas, kun en tiiä mitä se mulle tekee. Viime kerralla se tarkasti mun hampaani (ekaa kertaa sitten täysi-iän rajapyykin ylitettyäni) ja olin yllättänyt, kun se löysi vain kaksi reikää. Olin varma että joka hampaassa oli reikä 😀 Kun se jotain kirjain+numeroyhdistelmiä luettelikin jokaisen hampaan kohdalla, mutta vain kaksi reikää. Ja muutama alku kuulemma ihan hampaan juuressa. Helvatin kiva paikka jos niitä täytyy alkaa porailemaan?!?! Miten ihan ikenen rajasta edes voi porata ilman että ienkin menee ihan rikki?! Sitten se täti sanoi että mun purukalustoni pitää röntgenkuvata, jotta näkee onko ne reiän alut millasia. Ja sitten se löysi hammaskiveä, jonka poistamisesta olen jo lukenut kauhukertomuksia. Uujee. Mutta jos flunssa jatkuu (toisaalta sais jatkua vielä tiistaihin asti, haha), niin tarttee siirtää tota painajaisia aiheuttavaa lääkäriaikaa eteenpäin… Mutta kyllä mää nää hampaani nyt hoidan kuntoon, oli siihen varaa tai ei. Ei ole halpaa huvia. Jos jätän nyt kesken, en tuu jatkamaan projektia ennen kuin joku hammas on taas ihan kuollut. Nyt ei siis ne kaksi reikääkään mitenkään vaivaa, en edes tiedä missä hampaissa ne on.

Lumet on nyt sulaneet tosi kovaa vauhtia, kun yötkin on olleet pakkasettomia. Ja tänään oli jotain +12°c jo lämpötila, hurraa! Oli pakko kauppareissun jälkeen vähän tehdä puutarhahommiakin, kun sipulikukkamaan lumet oli taas sulaneet kokonaan pois, niin kukat on vähän edustavampia ilman viimevuotisten rikkaruohojen jämiä. 😉 Otin puhelimella jo kuviakin, mutta pitää ottaa vielä paremmalla kameralla. Lumi-Kukkakin auttoi puutarhahommissa, kuinkas muutenkaan. Apu oli tosin vähän kyseenalaista – katkoi yhden lumikellon ja heitteli mansikan taimia (se mitä niistä on talven jälkeen jäljellä) pihalampeen. 😀

Lapsuudenystäväni Maarit laittoi tänään tekstaria ja kyseli onko meillä vielä marsua. Kun hänen kaverillaan olisi tyttömarsu vailla marsuseuraa ja uutta kotia. Mulla on ollut elämäni aikana neljä marsua – Ofelia, Aaliah, Örebro ja Alma. Ören kuoleman jälkeen ei ole marsua enää ollut, mutta marsukuume on varmaan vuoden ajan nostellut aika ajoin päätään. Niinpä nyt olisi oiva tilaisuus edetä kuumeesta tekoihin. Asumus ja tarvikkeita löytyy, joten ainoa hankinta olisi tyttömarsulapsi, joka sitten saisi kaverikseen sen Maaritin tutun tyttömarsun. Kukkikselle ei lienee ole mitään marsua vastaan 😉 Eikä tuolla perheen miespuolisella olennollakaan. Joten kai meille siis tulee taas kaksi marsua – ihanaa! 🙂 Piti hommata marsu vasta kun Lumi-Kukka osaa sellaista pyytää, mutta voinhan mä opettaa Kukkiksen sanomaan isille ”Haluan marsun” 😉

Ihan ihmeellistä jotenkin miten hyvin tuon lapsen kanssa voikin jo kommunikoida! Puhuu ymmärrettävästi jo lauseita lauseiden perään! Ei vieraat ihmiset välttämättä kaikkea ymmärrä, mutta itse kun tuota kuuntelee jatkuvasti, niin hyvin ymmärtää omituisiakin sanoja. Kukkis auttaa ruokapöydän kattamisessa, tiskikoneen tyhjentämisessä, pesukoneen täytössä ja tyhjennyksessä, laittaa matot suoraan kun Deea rehatessaan laittaa matot ihan mytyiksi, ruokkii pupua, ruokkisi mielellään myös koiria, pesee hienosti hampaansa (oppi jokin aika sitten sylkemäänkin hampaiden pesun yhteydessä, kun näytin mallia, hihi), tykkää valita ite vaatteita joita haluaa päälleen, pukeekin ite enemmän tai vähemmän menestyksekkääksi, jne. Ihana likka!

Postcrossing-harrastukseni sivutuotteena aloiteltiin 16 muun korttihörhön kanssa taas päiväkirjaprojektikin. Jokainen laittaa matkaan oman päiväkirjansa, johon jokainen osallistuja kirjoittaa viikon ajan päiväkirjamerkintöjä. Nyt alkoi jo yhdestoista kierros – aika hieno saavutus! 🙂 Olen ihan innoissani tästä päiväkirjaprojektista! Osallistuin joskus hyvin hyvin kauan sitten vastaavaan kansainväliseen projektiin ja sen jälkeen sitten olen pyörittänyt vastaavaa suomiversiota. Kivaa!

Innostuin myös ennen flunssatautia kovasti paljon Nintendo Wiin Fit-pelistä. Ehdin peräti kahtena päivänä kuntoilla, kunnes tuli tauti. Kova into olisi päästä taas jatkamaan, mutta kunto ei oikein ole tällä hetkellä kohdillaan. Jo rappusten kapuaminen sai tänään aikaan kauheen hengästymisen. Mutta eipä tää tauti voi kauaa jatkua ja sitten voi taas jatkaa. Pitkä tauko taas olikin. Sillon kun toi peli oli uusi, kuntoilin lähes joka päivä ja se oikeesti vaikuttikin ruhon kilomäärään ja kunnon kohenemiseen. 🙂

Loppuillan ohjelmaan kuulunee vähän tilausten pakkailua, miten sitten jaksankin. Ja odotan jo Iholla-sarjan jaksoa. Se on niin hyvä! Katson kuluneen illan jakson aina sängyssä puhelimen näytöltä kuulokkeet korvilla ennen kuin alan nukkua. Semmonen mun iltasatuni. 🙂


Pärskis sanoi Miia

Posted on

Lumi-Kukkiksella oireillut pärskistauti taisikin hypätä pikkuneidin yli ja takertua isompaan ruhoon. Parempi näin, mää kestän nuhailua hiukka paremmin kuin tuollainen alle kaksvee. Ja enpä melko suurella todennäköisyydellä ole jouluaattona kipeänä, kun hoidan sen pois alta pari viikkoa ennen. 🙂 Kunhan sitten tarttuisi nopeasti tuohon ukkokultaankin jos on tarttuakseen, ettei tartte tosiaan sitten jouluna kenenkään meistä sairastella.

Lepopäivä on mennyt ihan mukavasti. Töissä olin vähän aikaa, sain jotain pientä tehtyä ja syötyä. Ei vaan pää oikein kunnolla toimi kun siellä on pienoinen limaesiintymä. 😉 Kaupassakin aamulla juomista ostaessa oli pankkikortin pinkoodi vähän hakusessa… Meni se toisella kertaa sentäs oikein. Ja käväisin Tiimarissakin tuossa päivällä ostelemassa joulupapereita, jotta saataisiin paketteja askarreltua pikkuhiljaa, sielläkin meinasi lähteä järki kun kauppa oli uteliaita mummeleita pullollaan – kyselivät ainoalta henkilökunnan ihmiseltä kysymyksiä kysymysten perään.

Muuten aika on mennyt tilauksia keräten ja pakaten (lepäämistä?!, ööh…) ja sitten mää askartelin tämmösen yhteen swap-botin swappiin:

Yleensä päällystän nää paperilla tai maalilla, nyt tykkäsin valkoisesta pohjasta.

Kivan simppeli jouluinen aski ja sisältönä pientä jouluista sälää (nauhaa, tarraa, koristetta).

Ja kirjoittelin mää muutamat postikortitkin swap-botin swappeihin. Semmosia puuhia tänään. Jospa huomenna aamulla olisi parempi olo, tai sitten mennään vielä yksi päivä huonompaan suuntaan. Töissä en varmaan koko päivää istu, mutta olis siellä mukava vähän aikaa pystyä olemaan. Ja jännityksellä odotan, saanko huomenna anopilta Viron tuliaisina Batteryä. Tai siis varmaan saan, mutta onko se ihan sitä mitä pitäisi, vaiko jotain lightiä, jota ei juo pirukaan. Samainen tölkki, joka maksaa Suomessa pari ja puoli euroa, maksaa Virossa vain 99 senttiä.


Flunssasta toipumista

Posted on

Alkoipa tuossa viimeviikonloppuna kiva talviflunssa, ei sentään jouluflunssa niin kuin kaksi vuotta sitten! Parempi olla nyt kipeänä kuin jouluna tai varsinkaan tammikuussa..! Pieni vieno kurkkukipu salakavalasti paheni ja toi mukanaan nuhankin. Maanantaiaamuna olin niin kipeä ja väsynyt, että jouduin perumaan kampaamoajankin (pitäisikin tilata uusi!). Se su-ma yö oli kyllä yksi vauvahistorian kamalimmista… Pikkuneiti nukahti illalla ysin aikaan, nukkui tunnin verran ja heräsi. Koirat kuulivat ulkoa paukahduksen ja sen nyt tietää mitä ne kaksi jästipäätä tekevät – vuhvuhvuh… Kukkis heräsi eikä sitten ollutkaan enää yhtään väsynyt, kun oli nukkunut tunnin pituiset myöhäispäiväunet omasta mielestään. Johonkin yhteen asti taidettiin olla virkeinä olohuoneessa, kunnes olo alkoi käydä liian kipeäksi ja väsyneeksi ja ajattelin, että jos nyt tän kerran koitetaan nukuttaa pieni meiän väliin. Juu, ei nukuttanut pientä ei. Kauhea tohina päällä jonnekin kolmeen asti vissiin. Ja ite sain nukuttua vasta neljän jälkeen. Oli siis varsin iloinen tunnelma kun herätyskello soi puoli kasilta (jotta ehtisin sinne parturiin Raumalle ajoissa) ja tietty Kukkiskin siihen heräsi. Argh! Onneksi sain viedä parturin perumisesta huolimatta pikkuihmisen mummilaan, niin sain ite levätä sen päivän ajan. Nukuttua en saanut kun en osaa päivisin nukkua, mutta lepokin (=vain omasta hyvinvoinnista huolehtiminen) teki niin hyvää.

Maantaina ja tiistai oli aika surkeaoloisia päiviä. Ei ollut kuumetta eikä alilämpöä, muuten vain kaikkia paikkoja särki ja vuoroin vilutti ja vuoroin oli kuuma. Ja se nuha… Nenä saattaapi olla tällä hetkelläkin hieman hellänä jatkuvasti niistämisestä. 🙁 Onneksi kurkkukipu alkaa olla voitettu ja tänään ei enää nuhakaan ole ollut niin pahana. Paranemassa siis ollaan ilmeisesti!

Lumi-Kukka ei ole onneksi osoittanut vielä ainakaan mitään oireilua, joten toivottavasti pysyykin terveenä. Se vasta kurjaa olisi jos pieni saisi tällaisen räkätaudin!

Sain muuten joulukortitkin lähetettyä jo maanantaina, hurraa! Kirjoitin kortit+kuoret osittain sunnuntai-iltana ja suurimman osan maanantaina, kun ei ollut pikkukätösiä tarttumassa kynään tai repimässä niitä kortteja ja kuoria käsistäni. 😀 On se toki hyvä kun kortit ja kynät kiinnostaa, mutta en mä välttämättä halua kuitenkaan apua joulukorttien kirjoitteluun. En vielä tänävuonna. 😉

Joululahja-asiatkin edistyy ihan kivasti. Vielä on jotain hankittavaa, mutta voiton puolella aletaan olla. Oon kysynyt muutamalta ihmiseltä joko puolison kautta tai ihan suoraan mitä kenties voisi joulupakettiin haluta. Miksi turhaan arvuutella ja hankkia jotain ei välttämättä niin osuvaa, kun voi saada listan jutuista joista tykkää. Kun lapsilta saa kysyä toiveita, niin miksei siis aikuisiltakin! 🙂 Ja toteanpa vielä samaan hengenvetoon, että sellanen pakollinen lahjatoivelista olisi aika pop jokaisella kansalaisella, joka lahjoja joskus jostain saa! Vähänkö olisi kätsyä katsoa vaan listasta lahjanantoaikaan mitä toinen tarvitsisi tai haluaisi. Itsepä voisinkin blogiini moisen listan laittaa, jos joku joskus miettii mulle jotain lahjaa. Ei niitä toisen ihmisen mieltymyksiä ja tarpeita välttämättä osaa ajatella vaikka asuisi saman katon alla. Todettu on 😉 Oon mä silti noille saman katon alla asuville löytänyt mainioita lahjoja kun olen vähän kaivellut aivojeni pohjia. Pienemmälle ihmiselle on tosi helppo ostaa mitä vain, isompi vaatii vähän aivojen käyttöä kun sillä on jo ”kaikkea”. Paitsi ettei ihan kaikkea kuitenkaan, buahahaa! Tuskin maltan odottaa joulua, kun tykkään siitä kun saan antaa ihmisille kivoja lahjoja. Se antamisen ilo on joskus jopa isompi kuin saamisen. Ja ajatus on aina tärkein!

Pitäisi kai malttaa mennä nukkumaan… Huomenna pitää jaksaa jouluostoksia taas vähän tehdä. 🙂


Valivali

Posted on

Ääh ja blaah ja muuta mutinaa ja narinaa… Kuten viime tiistainakin, heräsin taas ihan naurettavan aikaisin eli viiden aikaan, vaikka herätyskellokin on soimassa vasta seitsemältä. Kun ei vaan henki ole koko yönä tahtonut kulkea kunnolla, niin alkoi jo ahdistaa. Samoin maha alkoi ahdistaa. Pääsiskin siitä jo eroon, mokomakin pallolisäke. Huomenna olisi se neuvolan alunperin antama laskettu aika, jota ultrassa sitten siirrettiin 5 päivää eteenpäin. Toki se neuvolantäti eilen sanoi, ettei tällä viikolla vielä mitään tapahdu, mutta voi kun olisikin väärässä. Haluan sen pienen ihmisen syliini jo, haluan eroon tästä pallosta mahan kohdalla ja haluan ettei kukaan enää runno rakkoani ja juoksuta vessassa jatkuvasti. Ja samaan aikaan öiset pimeät ajatukset väistämättä lähestyvästä synnytyksestä alkavat hiukan ahdistaa. Kun se kaikki on sitten niin kontrolloimatonta. Koska vaan voi alkaa tapahtua, oon sitten nukkunut edellisenä tai samaisena yönä tunnin tai kahdeksan. Tai sitten tää ei ala syntyä ollenkaan itekseen vaikka kuinka odotan ja odotan ja odotan. En edes tiiä kumpi olisi parempi tai pahempi juttu.

Jännä kun päiväaikaan ei pelota tai ahdista lainkaan, mutta öisin jos ei saa unta, ajatukset on sitten vähän eri mallilla. Mutta öisin aivokoppa elää muutenkin omaa elämäänsä, täyttyy erilaisista ajatuksista. Ja tää räkätauti ottaa kanssa yöaikaan enemmän päähän, kun tahtoisi nukkua ja saada hengitettyä makuuasennossa, mutta kun ei vaan tahdo onnistua. 🙁 Päivisin on helpompaa kun nenä ei oo  näin tukossa eikä kurkkukaan juuri kipeenä. Öisin on sitten pakko osittain ainakin hengittää suun kautta ja tulee kurkkukin kipeeksi ja kuivaksi. Ja se lima joka suuhun kerääntyy yön aikana, iuuu… Te kaikki varmaan halusittekin siitä kuulla. 😀 Ei tuo nenäsuihkekaan ihmeisiin pysty kun ei siinä oo mitään tehoaineita, voi kun voiskin vetäistä Duactin sisuksiinsa, niin johan pitäisi nuhan olla ainakin vähäksi aikaa historiaa.

No, jospa tämä tauti tästä ohi menisi. Toivottavasti ennen kuin pitää kiiruhtaa sinne sairaalaan. 🙂


Räkätautia

Posted on

Joo, kyllä mulla flunssan poikanen on. Oon lääkinnyt itseäni kaupan kurkkupastilleilla, jotka auttaa ainaskin kurkkuun sen verran kun saa niellä sitruunaista pastillilimaa 😀 Ja sitten opettelin eilen ekaa kertaa elämässäni käyttämään nenäsuihketta. Oon kammonnut sitä kun tuntuu ajatuksena inhottavalta tunkea nenään jotain nestettä, mutta ei se mitenkään epämiellyttävältä tuntunutkaan. Ville osti mulle jo loppukesästä alkuraskaudesta Nisita-nenäsumutetta, kun mulla sillonkin oli joku pieni taudin poikanen. Sillon en sitä kuitenkaan tarvinnut. Toi on käytännössä pelkkää vettä ja suolaa, raskausturvallista ja sitä voi vaikka vauvalla antaa. Ja kyllä helpottaa oloa, kun kuiva nokka saa sisuksiinsa kosteutta. 🙂

Yö meni melko huonosti nukkuen. Sain nukuttua vasta puoli kahden aikaan, kirjoittelin siihen asti sitten kirjettä Saksaan, kun ei huvittanut lukea ja lukea. Yön aikana heräilin kuitenkin räkäisen olon takia monta kertaa ja aina kun heräsin, tuo mahaotus alkoi töniä rakkoa ja oli pakko käydä vessassa. Onneksi vessa on heti makuuhuoneen oven vieressä, niin ei ehtinyt ihan uni karata tosta ravailusta huolimatta. Puoli kahdeksalta kun herätyskellovalon radio pärähti käyntiin, olisin voinyt hyvin jatkaa unia vielä tunnin jos toisen ja kolmannen. Ja olisin ihan hyvin voinut jäädä nukkumaan, mutta en halua sekoittaa tätä jonkinmoista unirytmiäni, vaan parempi koittaa elää samaa rytmiä Villen kera. Jos nukkuisin parikin tuntia pitempään aamuisin, en saisi öisin nukuttua kuin joskus kolmen aikaan varmaan. Joten ei kiitos!

Kilttinä tyttönä änkesin sitten aamulenkillekin Villen ja koirien kera, vaikka olishan sitä voinut sisälläkin pysyä… Mutta pieni lenkki vei unihiekat pois silmistäkin. Ja nyt sitten koitan ottaa tän päivän rauhallisesti levon merkeissä. On mulla onneksi paljon semmosta tekemistä mitä voi tehdä sohvalla istuen. 🙂 Postikortteja kirjoitettavana, kirjeitä muutama vastattavana ja eilen illalla raahattiin myös kotiin ihania herkkuja kauppaani laitettavaksi. 🙂 Tilauksia ei onneksi ole pakattavana kuin pari, eilen kun oli taas se kiireinen pakkauspäivä ja tänään rauhallisempaa.

Kuten arvata saattaa, nyt en todellakaan toivo että pieni otus alkaisi tunkea itteensä tähän maailmaan! 😉 Mieluummin vasta sitten kun emo on saanut ittensä paranneltua. Muuten taudin ajoitus on kyllä ihan hyvä (jos tyyppi vielä siis viihtyy yksiössään), kun todennäköisesti saan olla sitten taas pitkään terveenä ja avuttoman ihmisen huoltaminen onnistuu varmasti paljon paremmin terveenä kuin hermoheikkona räkäpäänä. Aina pitää ettiä asioiden valoisia puolia! 🙂


Kotona sairastelua

Posted on

Blääh, onpa ollut tylsä päivä. Flunssaisena ei jaksa tehdä oikein mitään. Jaksaa vain makailla sohvalla ja koittaa kehitellä jotain tekemistä ettei ihan tylsisty.

Aamulla heräsin jo viiden aikaan eikä enää uni tullut vaikka herätyskello soi vasta kuudelta. Sain mä sentään vajaa viisi tuntia yöllä nukuttua, ihan hyvin sekin. Pää räkää täynnä ei ole paras nukkumistapa. Ei tahdo henkikään kulkea ja meinaa tulla oksennus, kun on niellyt yön aikana niin paljon kaikkee kivaa limaa että maha on sitä ihan pullollaan ja tekee pahaa.

Sain sentään kotona sohvalla torkuttua aamun tunteina, mutta sen jälkeen oon vaan koittanut tappaa aikaa netissä pyörimällä. Tilasin muutaman vaatekappaleen, kun eksyin H&M:n sivulle. Askartelukauppoja ei tee edes mieli tutkia, johan oon kipee! Postissa mua kyllä odottaa yksi isokokoinen lähetys, se on varmaan yksi ennakkotilaus jenkkilästä, jonka tilasin jo joskus heinäkuun puoli välissä. Toinenkin ennakkotilaus samaisesta puljusta on jossain maailmalla, saapumassa kohti Suomea. Niitä odotellessa. Jos vaikka saisi askarteluinnostuksenkin taas, kun nyt on se puoli ollut ihan jumissa. Kovasti tekisi mieli tehdä, muttei vaan saa mitään aikaiseksi.

Ville oli kultainen, kun toi mulle apteekista lääkettä ja toisella kertaa ruokaa ja juomista. Onneksi on työpaikka lähellä ja sieltä voi tarpeen vaatiessa hetkeksi karata hoivaamaan vaimoa. 🙂 Ulkoilutti Ville myös koirat, kun Poju vaatimalla vaati päästä ulos. Päästin koirat ulos jo yhdentoista aikaan kun kävin postilaatikolla, mutta nyt oli sitten taas hätä. Kummasti nuo yksin olleessaan kyllä pärjäävät vaikka sen 10 tuntia ilman ulkoilua, mutta sitten kun joku ihminen on niitten kanssa, on pakko päästä muutaman tunnin välein ulos. Olisipa jo portit tuossa aidassa, niin voisi vain päästää koirat omalle pihalle. Nyt aidasta ei ole juurikaan hyötyä, kun pakoreittejä on hiukka liikaa. Ja aidan altakin pääsee naapurien pihalle kätevästi. Mutta hyvä kun se aita sentäs on pystyssä!

Mä kuvittelin että jaksaisin tänään hiukan ehkä siivotakin täällä kotona, mutta… taitaa jäädä väliin! Oon sentään pyykkiä pessyt, se kun ei paljoa vaadi. Pyykit koneeseen ja vajaan parin tunnin päästä kuivausrumpuun. 🙂 Koitan saada muutaman tilauksen kuitenkin pakattua, kun ei ne oo kovin isojakaan. Jospa sen verran jaksaisi, niin loppupäivän saakin sitten ottaa rennosti.

Sen tässä on huomannut, että tulisin hulluksi jos joutuisin kaikki päivät olemaan vaan yksin kotona eikä saisi mennä töihin. Aika ei kulu millään eikä tahdo saada mitään aikaan. Tarvii kattoa huomenna jos olisi jo työkykyinen olotila. Ei olis näin puuduttavan tylsää jos edes osan päivästä jaksaisi töissä istuskella ja edes vastata puhelimeen. Nyt kun alkaa asiakkaitakin varmaan taas ravata ovesta sisään tavallista enemmän, kun huomenna on ekoissa lehdissä ale-ilmoitukset ja keskiviikkona seuraavissa ja torstainakin vielä jossain. Mahdoinkohan mä kuuteen lehteen ilmoitukset lähettää. Viimeksi ainaskin ale-ilmoittelu tehosi hyvin, joten varmaan nytkin!

Mutta jospa mä nyt menen keräilemään niitä tilauksia kasaan, niin on sekin sitten tehty. Ja koitan parannella itseäni levolla ja syömällä edes hedelmiä jollei mikään muu oikein maistu.


Rouva sairastaa

Posted on

Villen flunssa se sitten tarttui muhunkin, voi kökkö! Eiliset häät eli koko päivä ulkona ei varmaan ainakaan hyvää tehnyt… Mutta onneksi ei oo kuumetta eli ei oo sikatautiakaan. 🙂 Koitetaan parantua, Panadolia kitaan ja lepoa.

Nyt jännittämään HamHamin puolesta ja sen jälkeen keihäsmiesten puolesta 🙂