Kauhistus vs Ihastus

Goljat-hämähäkkimme (jota sanotaan Bruuttukseksi) tahtoi eilen poseerata, joten pitihän sitä sitten taas valokuvata. Ja kun kerran oltiin Villen kanssa molemmat terraarion vieressä, ryntäsi siihen koiratkin ihmettelemään että mitä me oikein ihmetellään. Deegis ei suostunut poseeraamaan, mutta Poju suostui. Jokainen valitkoon itse, kumpi on Kauhistus ja kumpi Ihastus. 🙂

Eksoottisempia eläinystäviämme

Eilen meille kotiutui uusi ihana perheenjäsen, joka saapui matkahuoltoon ja sieltä kaveri sitten noudettiin kotiin. Kaveri matkusti meille Saksasta asti. Tässä hän on…

Semmonen otus… IIIIK! Tyypin kaksiosainen ruho on suunnilleen tulitikkuaskin pituinen, tyyppi ei siis ole ihan pikkuinen vauva. Mutta nyt kun siihen on vähän ehtinyt tottua, ei se olekaan niin kammottava kuin aluksi ajattelin. Inhoan ja pelkään ja kammoan hämähäkkejä, mutta lasin takaa katsottuna tuo rauhallinen otus ei ole yhtä uhkaavan tuntuinen kuin lattialla vapaasti vilistävä pikkuinen suomalainen hämis.

Lajilla ei virallista suomalaista nimeä lienee ole, mutta sitä sanotaan Goljatiksi. Latinankielinen lajike on Theraphosa blondi, sillä kun googlettaa niin löytää ihastuttavia kuvia 😉 ja muutakin infoa. Himskutin iso otus siitä tulee, mutta jospa me siedämme toisiamme ja elämme sovussa. Kunhan toi otus ei karkaa terraariostaan…!

Sitten albiino kynsisammakkopariskunta (Xenopus laevis), joka ovat meillä jo aika pitkään elellyt, mutta joita en ole tainnut ennen koittaa valokuvata. Nää kaverit elelevät samassa huoneessa hämiksen kanssa eli Hra L:n työhuoneessa.

Sitten siirrytään olohuoneeseen, tai kakkos sellaiseen, kun ei me siellä juurikaan aikaa vietetä. Siellä on asustellut jo blogistakin tuttu paksuhäntägekko (Hemitheconyx caudicinctus), Bastian nimeltään. Tuo otus on ihan järjettömän suloisen ja kauniin näköinen varsinkin naamaltaan. En saanut parhaista ilmeistä kuvaa, mutta on se näissäkin söötti!

Ja sitten Bastianin uusi kaveri, joka tänään löydettiin Puutorin akvaariosta Turusta. Tällä pojalla ei vielä nimeä ole, mutta mietinnässä joku kaverinsa nimeen sointuva. Uusi otus on hiekkaskinkki (Scincus scincus), joka on myös kovin symppis kaveri (vaikka iho onkin mun mielestä käärmemäinen). Hassu otus tykkää kaivautua hiekan sekaan, kuten kuvistakin näkyy. 🙂 Lopulta se oli kokonaan näkymättömissä.

Lopuksi vielä symppikset liejuryömijät (Periophthalmus-suku), jotka elelevät allashuoneen käytävällä nykyään. Niillä onkin nyt hienot olosuhteet, pitääkin muistaa ottaa heidän kodistaankin kuva! Toinen puoli altaasta on vettä, toinen puoli liejua. Nää otukset ovat kaloja, jotka kuitenkin hengailevat myös maalla. Jänniä tyyppejä!

Tähän päättyi tällä kertaa lemmikkikatsaus, jatkoa seuraa taas joskus. 🙂

Pinkkiä!

Vihdoin on koittanut se päivä, kun päästään kattomaan Pinkkiä Hartwallille! Johan ne liput tulikin hankittua kauan sitten, maaliskuun 9.päivä. Onko siitä jo kahdeksan kuukautta, kääk. Tuntuu silti ihan uhvolta vielä toistaiseksi, että oikeesti pääsen Pinkin näkemään ja kuulemaan livenä – ja vieläpä tänä iltana, huippua! 🙂

Kun mut tänne toimistolle yksin jätettiin, voin hyvin jo vähän fiilistellä Pinkin musaa, kun se ei ketään häiritse. Kun tuo täti kuulostaa jo tietokoneelta noin hyvältä, miltähän se kuulostaakaan livenä… Pääsee pieni Zeuskin kuulemaan livemusaa ekaa kertaa, hihi! Saas nähdä alkaako mahassa rockaus sitten illalla 😀 Nyt tyyppi ainakin kovasti tanssahtelee, taitaa treenata iltaa varten.

Syy siihen miksi olen nyt täällä toimistolla yksin, on semmonen ihku uusi perheenjäsen, jota Ville meni kotiuttamaan kun tyyppi bussilla matkahuoltoon saapui. Joo ei olla etiopialaista lasta adoptoitu tai mitään 😉 Se on hämähäkki, josta tulee niin iso että se karvaisine koipineen täyttää aikuisen ihmisen kämmenen. Hyi hemmetti! Oon määkin miehen itelleni valinnut, kun se tuo meille asumaan tommosen otuksen, jonka suomalaisia pikkuriikkisiäkin sukulaisia kammoan ja inhoan! En mä tunne mitään otusta kohtaan sellaista kauhua, etten suostuisi samassa tilassa sellaisen kanssa olemaan, mutta inhoan silti hämiksiä ihan täydestä sydämestäni! Toivottavasti otus on vielä edes pikkuruinen, ettei ensikohtaaminen ole liian iso järkytys… Ja mua on turha pyytää ikinä osallistumaan millään tavalla sen tyypin hoitotoimenpiteisiin. En ruoki, en tee mitään. HYI!

Translate »