Viimeinen hammaslääkärireissu

Posted on

Jee! Mää tein se, mää selvisin hammaslääkärikoitoksestani! Tänään oli viimeinen kerta ja seuraava tsekkaus vasta puolen vuoden päästä eli joskus marras-joulukuussa. Ihan huippua! Nyt tarttee koittaa pitää hampaista erityisen hyvää huolta, ettei enskerralla sitten talvella olis mitään sanomista.

Tänään rapsuteltiin lopuista hampaista hammaskiveä pois. Au. Se oli aika epämiellyttävää, kun se täti tökki ikeniäkin sillä rapsutusvehkeellään, mutta se itse hampaiden rapsuttelu oli ihan ok. Ikenien rajasta rapsuttelun olisin voinut antaa jättää väliinkin. 😉

Vähän asiasta toiseen… mulla on nyt uutta allergialääkettäkin kokeilussa, semmosta jonka pitäisi nuhaan auttaa. Zyrtec vie silmäoireet ihan hyvin pois, mutta nuhaan se ei tehoa. Nyt on sitten nuhaan erikoistunutta lääkettä. Toivotaan että tehoaa!


Terveisiä kidutuskammiosta!

Posted on

Pääsin tänään taas kerran hammaslääkärin tuoliin mukavaan tunnin sessioon. Tällä kertaa oli ohjelmassa viimeisen reiän paikkaus sekä hammaskiven poiston aloitus. Ekana iskettiin isoa piikkiä ikeneen, tuntui ikävältä. Puudutusaineen vaikutusta odotellessa täti alkoi rapsuttaa hampaista kiveä pois. Kun puudutus ei huuleen asti levinnyt, iskettiin toinen piikkisetti ikeneen. Ja taas rapsuteltiin. Sitten kaivettiin pora esiin ja meni noin pari sekuntia, kun vihlova kipu iski. Joten sitten laitettiin ihan hampaan viereen jotain superpuudutetta, joka tehoaa heti ja ei kun pora huutamaan. Ja taas sama kipu. Toinen superpuudutus onneksi vei tunnon hampaasta, mutta voi että se superpuudutteen laittoi tuntui karsealta. Ihan kiva nelinkertainen puudutus. Emmä tiä puutuuko mun hampaat tavallista huonommin vai miksi sitä ainetta piti taas niin paljon iskeä sinne ennen kuin tunto meni.

Hampaan poraus meni ihan hyvin, jotenkin vaan tuntui että se porasi kauheen paljon. En tiiä, aika varmaan muutenkin hidastuu aina kun on porauskalusto suussa. Se paikkaaminen on taas vähän epämiellyttävää, kun se tunki suun täyteen kaikkea ihme kamaa, mutta selvisin hengissä. 🙂 Maksoin huvista taas kivat 160 euroa ja melko välittömästi autoon istuttuani alkoi särky, joka paheni ihan hurjaa vauhtia. Käytiin Biltemassa ostamassa vähän töihin tarvikkeita ja oli tuskainen kauppareissu. Piti sitten vielä ajella läheiseen ostoskeskukseen, josta Ville haki mulle buranaa. Kaksi tabua kurkkuun ja kotimatkan aikana kipu hellitti mukavasti. Töihin päästyä ei sattunut enää lainkaan, eikä ole enää uudelleen alkanut sattua. Vielä ainakaan. Toi särky oli suorastaan pelottavan voimakasta, mutta kai se ihan normaalia oli tommosen porailun ja ienten ronkkimisen jälkeen.

Vielä olisi parin viikon päästä yksi sessio edessä sitä hammaskiven poistoa. Tänään sitä ehdittiin poistaa neljäsosasta purukalustosta. En halua edes ajatella sitä tuskaa, joka sillon on tiedossa… Siihen operaatioon ei lienee ole puudutusta tarjolla. Mutta sen kun vielä kestää, niin sitten ei varmaan ole ihan just uutta visiittiä tiedossa. 🙂

Se AppleTV plus iPhone muuten toimii paremmin kuin eilen illalla vielä uskoinkaan. Eilen ei suostunut Katsomo edes iPhonessa näyttämään mitään livekiekkoa, saatika että olisi sen siirtänyt telkkariin tuon omppuboksin kautta. Ja nyt kattellaan telkkarista DEN-RUS -peliä iPhonen ja AppleTV:n välityksellä. 🙂 Illan Suomen ottelukin voidaan kattoa telkkarista jos halutaan, ettei tarvi tyytyä tietokoneen näyttöön. Hurraa!


Kidutuskammiosta selvitty!

Posted on

Puuh! Taas ollaan yhtä hammasreikää vähempänä. 🙂 Yksi enää oottaa paikkausta ja sitten on porailu vähäksi aikaa ohi. Reiän nro 3 poraus oli ilkein porauskokemus tähän asti, se hammas kun ei tahtonut puutua millään. Kaikki muu sitten puutuikin, mutta hampaassa oli vähän tuntoa koko porauksen ajan ja se vihlonta oli vähän ilkeää. Ei vaan santsipiikillinenkään puudutusainetta kunnolla tehonnut, mutta muuten sitten onkin vieläkin erittäin puudutettu olo. 😀 Naaman oikea puoli on sillai kivasta puolihalvaannuksissa. Ehkä ihan pikkuisen jo tuntoa on tulossa takaisin, mutta emmä vielä vähään aikaan voi juoda mitään ellen halua että suupieli vuotaa. 😉 Reilun viikon päästä paikataan reikä nro 4 (aika hyvin silti tällasella kolmekymppisellä akalla kun reikälukumäärä on vasta noin pieni) ja nyt tarttee alkaa jauhaa purkkaa ja imeskellä xylitol-pastillereja oikein urakalla, että takahampaiden väleissä olevat hyvin pikkuriikkiset reiän alut kuolisivat. Tarvisi myös alkaa käyttää hammaslankaa, mutta kääk… mua jotenkin inhottaa sellanen hampaiden välien ronkkiminen jollain siimalla. Koitan silti sitäkin opetella.

Kyllä mua taas pelotti ihan älyttömästi se hammaslääkärille meno. 🙁 Ei ollut sen pelon arvoista, mutta mistä senkin voi etukäteen tietää… ja millä saat sen kalloosi, että sitä ei tarvi pelätä. Nii-i… Toi lääkäri on onneksi tosi mukava, ehkä en ensikerralla pelkää niin kauheesti taas vaihteeksi. Mua se röntgenien ottaminenkin pelotti (juu, ihme akka olen) kun kuvittelin että se on sellasta kuin silloin kun olin ala-asteella – jouduin pitkän käytävän päähän johonkin koppiin, jossa kallo asetettiin johonkin värkkiin ja joutui olemaan pitkään paikallaan. Pah! Se otti ne röntgenit leuoista samalla laitteella jolla yksittäistä hammastakin kuvasi juurihoito-operaatiossa ihan siinä kotoisassa lääkärintuolissa maatessa.

Anoppi oli samalla kertaa toisella hammaslääkärillä käymässä, kun mulla on toi kaupunkiajelu varsinkin hammaslääkärin aiheuttamassa panikointitilassa vähän semmosta epämieluisaa. 😉 Käytiin sitten samalla reissulla hakemassa mun autooni kesärenkaat autoliikkeestä ja vietiin sinne vanhan autoni kumit. Oi vitsit odotan kesärenkaiden käyttöä jo, kun ne vanteet näyttää aika käheiltä ja ne on mustat! Kitkat mun autossa on, niin sen puolesta voisi vaikka koko vuoden ajaa samoilla renkailla, mutta ehkä nyt kuitenkin voi jo pikkuhiljaa luottaa siihen ettei liukasta enää tule ja voisi ne toiset renkaat vaihtaa. 🙂

Loppuun vielä yksi kuva, viimeviikonloppuna puhelimella otettu. Jotain kuvamatskua joskus tähänkin blogiin…


Edistymisiä

Posted on

Lumi-Kukka päätti eilen voittaa kaksi kammoaan. Tai inhotustaan tai mitä ne sitten ikinä ovatkaan olleet.

  1. Imuri. Se ei ollutkaan eilen yhtäkkiä enää pelottava laite. Äidin imuroidessa taloa (kyllä, kunto oli eilen jo parempi ja imurointi aiheutti vain pientä tuskanhikeä) Lumikki seurasi koko ajan perässä ja kantoi keskuspölynimurin letkua kun siirryttiin imuroimaan huoneesta toiseen.
  2. Hiustenpesu. Päänkastelu on ollut yksi sellanen juttu, joka ei ole aikoihin ollut kivaa. Vielä kesällä likka upotti naamaansakin pihalla uima-altaaseen, mutta sen jälkeen ei ole hiusten kastelu ollut oikein pop. Eilen yhtäkkiä tyttö pyysi lisää ja lisää päänkastelua ja sain hoitoaineella tukan pestäkin. Jee! Sama hiustenkastelu oli tänäänkin kivaa. Meillä siis käydään kylvyssä silloin kuin lapsi haluaa. Joskus joka päivä, joskus muutaman päivän välein.

Mun itteni pitäisi kanssa edistyä ja voittaa se hemmetin hammaslääkäripelko sillai kunnolla. Hyvä ote mulla jo siitä on, mutta se huominen visiitti alkoi tänään kammoksuttaa niin paljon, että sain ihan mahani kipeeksi. Ja huomenna aamulla ei varmaan maistu aamupala, lounaasta nyt puhumattakaan… 🙁 Se lääkäriaika on vasta 14:30, ehtii koko aamupäivän panikoida töissä ;D Anoppi tulee tällä kertaa mukaan, kun varasin sillekin ajan sitten samaan aikaan kun itekin kidutuspenkissä oon, kun silläkin on joku hammasvamma. Hyi hitto jo sitä hajua, kun astuu sinne hammaslääkärimestaan… iuuu!

Tää täti on nyt ahertanut töiden parissa ihan hikihatussa, vapaa-ajasta, tai siis omasta ajasta ei ole ollut oikein tietoakaan. Ja hiki siinä tilauksia kerätessä ja pakatessa on tullutkin tällee puolikuntoisena. Onneksi nyt alkaa nuha jo helpottaa ja toistaiseksi kukaan muu tästä perheestä ei ole tautia saanut. Laitoin osan korteista alennukselle loppuviikoksi ja tilauksia tulikin ihan kivasti. 🙂 Hyvä välillä saada vähän enempi kamaa pois varastosta, niin on taas tilaa uusille herkuille! 🙂

Töissätöissäkin oli tänään mukavan puuhakas päivä. Ihan kuin sesonki olisi yhtäkkiä tänään alkanut, mutta ehkä se loppuukin taas jos lunta satelee jälleen kun lähes kaikki lumi on jo sulanut… Enää on meinaan ihan vaan jossain kasoissa lunta, muuten ihan lumetonta. Pian pääsee varmaan aloittamaan polkupyöräkaudenkin, kunhan ilma on sopivan lämmintä. Kivaa! Mua tosin snadisti pelottaa ajaa tollanen arvokas ihmisen taimi pyörän takana, mutta jos muutkin siitä selviää kunnialla, niin kyllä mäkin! Eilen jo koklattiin sitä Kukkiksen kolmipyörää ulkona. 🙂 Jo likka olikin monta kertaa odotellut että saisi ulosmennessä pukea pyöräilykypärän päähänsä. 🙂

Eilen käytiin pienellä päiväuniajelulla eiku linturetkellä ja nähtiin vihdoin eka västäräkki, kaksi kiurua ja jo kerran ennenkin nähtyjä kurkia! Niin se kevät vain tulee!


Mietteitä flunssan keskeltä

Posted on

Mulle iski flunssa heti pääsiäisen jälkeen. Ehkä syy olikin siinä, kun olisi tahtonut vain lomailla, mutta jokainen päivä oli jonkinmoista toimintaa täynnä. Vuoden päästä pääsiäisen ei tehdä mitään, jooko?! Ei silti, kivoja touhuja pääsiäisen aikaan oli, hautajaisia lukuunottamatta, mutta sielläkin oli kiva nähdä ihmisiä. Lumi-Kukka kohtasi pikkuserkkunsa ekan kerran. 🙂 Mutta siis, nenäliinoja kuluu, mutta kuumetta ei ole ollut. Rouva Tunnollinen onkin sitten ollut töissäkin taudista huolimatta. Jotenkin hölmöä maata vain kotona, jollei ole sitä kuumetta, jota mulla harvemmin edes on. Pian onkin taas viikonloppu ja voi lepäillä ja parannella oloa. Tiistaina olisi syytä hengen taas kulkea nenän kautta vaivattomasti, kun on hammaslääkärikidutussessio #5 edessä. Toi sessio ihan oikeesti pelottaakin taas, kun en tiiä mitä se mulle tekee. Viime kerralla se tarkasti mun hampaani (ekaa kertaa sitten täysi-iän rajapyykin ylitettyäni) ja olin yllättänyt, kun se löysi vain kaksi reikää. Olin varma että joka hampaassa oli reikä 😀 Kun se jotain kirjain+numeroyhdistelmiä luettelikin jokaisen hampaan kohdalla, mutta vain kaksi reikää. Ja muutama alku kuulemma ihan hampaan juuressa. Helvatin kiva paikka jos niitä täytyy alkaa porailemaan?!?! Miten ihan ikenen rajasta edes voi porata ilman että ienkin menee ihan rikki?! Sitten se täti sanoi että mun purukalustoni pitää röntgenkuvata, jotta näkee onko ne reiän alut millasia. Ja sitten se löysi hammaskiveä, jonka poistamisesta olen jo lukenut kauhukertomuksia. Uujee. Mutta jos flunssa jatkuu (toisaalta sais jatkua vielä tiistaihin asti, haha), niin tarttee siirtää tota painajaisia aiheuttavaa lääkäriaikaa eteenpäin… Mutta kyllä mää nää hampaani nyt hoidan kuntoon, oli siihen varaa tai ei. Ei ole halpaa huvia. Jos jätän nyt kesken, en tuu jatkamaan projektia ennen kuin joku hammas on taas ihan kuollut. Nyt ei siis ne kaksi reikääkään mitenkään vaivaa, en edes tiedä missä hampaissa ne on.

Lumet on nyt sulaneet tosi kovaa vauhtia, kun yötkin on olleet pakkasettomia. Ja tänään oli jotain +12°c jo lämpötila, hurraa! Oli pakko kauppareissun jälkeen vähän tehdä puutarhahommiakin, kun sipulikukkamaan lumet oli taas sulaneet kokonaan pois, niin kukat on vähän edustavampia ilman viimevuotisten rikkaruohojen jämiä. 😉 Otin puhelimella jo kuviakin, mutta pitää ottaa vielä paremmalla kameralla. Lumi-Kukkakin auttoi puutarhahommissa, kuinkas muutenkaan. Apu oli tosin vähän kyseenalaista – katkoi yhden lumikellon ja heitteli mansikan taimia (se mitä niistä on talven jälkeen jäljellä) pihalampeen. 😀

Lapsuudenystäväni Maarit laittoi tänään tekstaria ja kyseli onko meillä vielä marsua. Kun hänen kaverillaan olisi tyttömarsu vailla marsuseuraa ja uutta kotia. Mulla on ollut elämäni aikana neljä marsua – Ofelia, Aaliah, Örebro ja Alma. Ören kuoleman jälkeen ei ole marsua enää ollut, mutta marsukuume on varmaan vuoden ajan nostellut aika ajoin päätään. Niinpä nyt olisi oiva tilaisuus edetä kuumeesta tekoihin. Asumus ja tarvikkeita löytyy, joten ainoa hankinta olisi tyttömarsulapsi, joka sitten saisi kaverikseen sen Maaritin tutun tyttömarsun. Kukkikselle ei lienee ole mitään marsua vastaan 😉 Eikä tuolla perheen miespuolisella olennollakaan. Joten kai meille siis tulee taas kaksi marsua – ihanaa! 🙂 Piti hommata marsu vasta kun Lumi-Kukka osaa sellaista pyytää, mutta voinhan mä opettaa Kukkiksen sanomaan isille ”Haluan marsun” 😉

Ihan ihmeellistä jotenkin miten hyvin tuon lapsen kanssa voikin jo kommunikoida! Puhuu ymmärrettävästi jo lauseita lauseiden perään! Ei vieraat ihmiset välttämättä kaikkea ymmärrä, mutta itse kun tuota kuuntelee jatkuvasti, niin hyvin ymmärtää omituisiakin sanoja. Kukkis auttaa ruokapöydän kattamisessa, tiskikoneen tyhjentämisessä, pesukoneen täytössä ja tyhjennyksessä, laittaa matot suoraan kun Deea rehatessaan laittaa matot ihan mytyiksi, ruokkii pupua, ruokkisi mielellään myös koiria, pesee hienosti hampaansa (oppi jokin aika sitten sylkemäänkin hampaiden pesun yhteydessä, kun näytin mallia, hihi), tykkää valita ite vaatteita joita haluaa päälleen, pukeekin ite enemmän tai vähemmän menestyksekkääksi, jne. Ihana likka!

Postcrossing-harrastukseni sivutuotteena aloiteltiin 16 muun korttihörhön kanssa taas päiväkirjaprojektikin. Jokainen laittaa matkaan oman päiväkirjansa, johon jokainen osallistuja kirjoittaa viikon ajan päiväkirjamerkintöjä. Nyt alkoi jo yhdestoista kierros – aika hieno saavutus! 🙂 Olen ihan innoissani tästä päiväkirjaprojektista! Osallistuin joskus hyvin hyvin kauan sitten vastaavaan kansainväliseen projektiin ja sen jälkeen sitten olen pyörittänyt vastaavaa suomiversiota. Kivaa!

Innostuin myös ennen flunssatautia kovasti paljon Nintendo Wiin Fit-pelistä. Ehdin peräti kahtena päivänä kuntoilla, kunnes tuli tauti. Kova into olisi päästä taas jatkamaan, mutta kunto ei oikein ole tällä hetkellä kohdillaan. Jo rappusten kapuaminen sai tänään aikaan kauheen hengästymisen. Mutta eipä tää tauti voi kauaa jatkua ja sitten voi taas jatkaa. Pitkä tauko taas olikin. Sillon kun toi peli oli uusi, kuntoilin lähes joka päivä ja se oikeesti vaikuttikin ruhon kilomäärään ja kunnon kohenemiseen. 🙂

Loppuillan ohjelmaan kuulunee vähän tilausten pakkailua, miten sitten jaksankin. Ja odotan jo Iholla-sarjan jaksoa. Se on niin hyvä! Katson kuluneen illan jakson aina sängyssä puhelimen näytöltä kuulokkeet korvilla ennen kuin alan nukkua. Semmonen mun iltasatuni. 🙂


Kidan aukomista, jätettä ja etäaskartelua

Posted on

Otsikko kuvaa jo hyvin viime päivien puuhastelujani. 😉

Raahasin siis luuni hammaslääkärille viime viikon torstaina vajaan kolmen vuoden tauon jälkeen, kröhöm… mutta tuo tauko oli vielä pieni siihen verrattuna, mitä oli ennen sitä edellistä kertaa. Tiedän, olen huono ihminen ja kaiken lisäksi vielä (hammas)lääkärikammoinen sellainen. Panikoin sitä hammaslääkäriä ja kipeän hampaan kohtaloa jo useana yönä ennen h-hetkeä ja meinasin juosta karkuun kun piti astua autosta ulos ja kävellä sisään sinne hammaslääkärirakennukseen. Ajattelin että ei kukaan saa tietää mitään, jos jäänkin vaan parkumaan sinne jonnekin rappukäytävään, enkä ikinä meekään sinne lääkärin vastaanotolle. 😀 Otin kuitenkin itteäni niskasta kiinni ja kävelin sinne sisään ja ilmoittauduin ja jäin odottamaan lääkärin oven taakse kutsua sisään. Odottelu meni maha jännityksestä kipeänä, kädet hikisinä täristen. Olin aika kauhuissani, vaikka pientä mun pelkoni on siihen verrattuna mitä se voisi olla. En mä sentäs paniikkikohtausta tai mitään saa, muuten vaan panikoin. Mutta se oli kuitenkin isoa panikointia mulle.

No, avasin häpeillen kitani ja tilanne oli sen hampaan kanssa just sellanen mitä olin kauhukuvissani ajatellut – se hammas oli niin romuna, että vaihtoehtoina oli poisto tai juurihoito – lääkäri suositteli valitsemaan jälkimmäisen. Ehkä tästä opin, että lääkäriin voi mennä jo ennen kuin sattuu… Kun mun ajatusmaailmassani sinne kuuluu mennä vasta kun sattuu, mutta kaikenmaailman vaivojahan voi tulla jo ennen sitä kipua, joka lopulta pakottaa tekemään asian eteen jotain. Ja kun sattuu, voi olla jo iso vamma kyseessä.

Onneksi se mun naishammaslääkäri on tosi kiva, ei mitään verrattuna lapsuuden karvaiseen ei helläkätiseen ukkoon. 😉 Enää en mee kenenkään muun luo ellei pakko ole. Puudutus ei sattunut tippaakaan, emmä edes huomannut (olinkohan liian paniikissa kun en huomannut) edes sitä puudutuspiikin pistelyä ikenessäni. Pidin silmät tiukasti kiinni, kun niiden kaikkien suuhun tungettavien vehkeitten näkeminen lisää kauhua. Hampaasta putsattiin kaikki kuollut pois (eli vingutettiin poraa) ja sitten se hammas kuvattiin ja aloitettiin juurihoito. En edes tiennyt mitä juurihoidossa tehdään, mutta kokemastani päätellen pienillä viiloilla laajennetaan ja avataan ja putsataan ne juuret. Tai jotain. Se ei kuitenkaan sattunut yhtään, ei tuntunut varsinaisesti edes pahalta. En toki nauttinut siitä tunnin sessiosta, loppuvaiheessa alkoi jo huimatakin hurjasti kun olin asennossa jossa olin pää muuta ruhoa alempana. Vammahammas kun sattuu olemaan ylärivistön takimmainen hammas, niin sen hampaan toimenpiteet vaatii hankalan asennon. Väliaikainen paikka hampaan raadon päälle ja täksi päiväksi sovittiin uudet treffit. Tän aamuinen sessio #2 kesti vain puolentuntia ja maksoi vain puolensataa. Täti sai juurihoidon tehtyä loppuun ja laittoi taas väliaikaispaikan ja sessio #3 sovittiin puolentoista viikon päähän. Silloin hampaan irvikuvaan isketään paikka. Silloin saa varmaan pulittaakin taas hassun hauskan rahamäärän… Mutta tuo täti on niin mukava eikä hauku vaikka hammas oli päässyt huonoon kuntoon, niin siitä huvista voi maksaakin. Ei se särkyinen hammaskaan kovin kivalta meinaan tuntunut… 😉 Ja mää luulen, että ei tää mun hammasprojekti tähän jää, jos haluan ja aion saada koko purukaluston kuntoon. On siellä varmaan enemmänkin peikkoja ja mörrimöykkyjä, jotka eivät vaan vielä satu. Ja niiden kanssa en välttämättä tahtoisi odottaa siihen asti että alkaa sattua.

Meiän oli tarkoitus mennä lauantaina Pian luoksen Hämeenlinnaan koko perheen voimin, mutta ukkelin maha kiukkuili ja se siitä perheretkestä. Sain tosta sellasta raivoenergiaa, että aloin siivota työpöytääni ja sitten koko homma lähti käsistä ja siivoilin myös monet salaperäiset romulaatikkoni, joihin olen vuosien varrella iskenyt aika kaikkea sellasta rompetta, joiden kohtalosta en ole oikein tiennyt. Jätettä tuli puolitoista jätesäkillistä lauantain ja sunnuntain aikana. 😉 Minäkö hamsteri?! Ihan kaikkea ihme turhuutta on tullut piilotettua niihin laatikoihin… Teki hyvää siivota, vaikka vieläkin niihin jäi sellaista kamaa, joille en keksinyt mitään parempaa säilytyspaikka. Ehkä käyn ne samat laatikot taas joskus uudelleen läpi ja karsin vielä kamoja joita ei koskaan tarvi. Saman hullun siivousinnon voimalla voisi vaatekaapitkin käydä läpi! Sain myös olohuonetta siivottua siihen malliin että kilo pölyäkin päätyi pois kaikilta tasoilta ja esineistä. Ja turha roina lähti pois, vähemmän on enemmän! Lumi-Kukankin huoneen siivosin viimeviikolla joku päivä oikein kunnolla, nyt sielläkin on taas kivempi olla. Ja saatiin liukumäkikin mahtumaan hyvin sinne huoneeseen, kun siirrettiin sänky toiselle seinälle.

Lauantai-iltana pidettiin Pian kanssa etäaskarteluilta. Kumpainenkin askarteli omassa kodissaan, mutta nettikamerayhteys teki askarteluhetkestä yhteisen ja varsin kivan. En ole ennen edes Skypeä koklannut, mutta se oli hauskaa! Jutskattiin kaikenlaista ja askarreltiin ja esiteltiin toisillemme aikaansaannoksiamme ja kyseltiin neuvoja ja kaikkea. Ihan huippua! 🙂 Toi pitää ottaa uusiksi ja vaikka tavaksi! Tuosta viiden ja puolen tunnin sessiosta tuli tosi hyvä mieli ja paljon energiaa! Sen energian voimin sitten jatkoin sunnuntainakin siivousprojektia.

Sellasia kuulumisia tänne. Koitan olla ahkerampi blogin päivittäjä taas… Ainakin niitä lauantaisia kortteja voisi esitellä! 🙂


Eka hammaslääkäri

Posted on

Aamulla oli Lumi-Kukan eka hammaslääkärikäynti. Äitiä jännitti enemmän kuin lasta (kun lapsi ei tiennyt mihin ollaan menossa). 😀 Emmä tiä miksi mua aina kaikki neuvolalääkärit ja hammaslääkärit pistää vähän jänskättämään. Ja sekin vielä etukäteen harmitti, kun saatiin aika miehelle, kun miehet on aina pelottavampia kuin naiset. Mutta tuo lääkäri ei ollutkaan lainkaan pelottava (siis äidin mielestä) kun se oli semmonen joku itteni ikäinen (?!) mukavan tuntuinen ukkeli. Lumi-Kukkaa toki ujostutti ja painautui sylissä ihan muhun kiinni. Suloinen. 🙂 Ja kertoi mielipiteensä huutaen, kun lääkäri sen verran suuhun kurkkasi, että totesi kaikkien muiden paitsi viimeisten maitohampaiden jo puhjenneen. Ja viimeisetkin on piakkoin vissiin tulossa.

Muuten tuo käynti oli vain löpinää ja tietojenkeräilyä. Ja tuon ikäisen hampaiden pesussa ei kuulemme ole tärkeää se itse peseminen, vaan se rutiini. Eli ei tartte stressata kun lapsi ei suostu olemaan pestävänä kuin välillä, vaan saa ihan ite ”pestä” ne hampaansa. Hyvä niin! 🙂

Koko arvauskeskuksesta ei löytynyt lainkaan 1 vuotiaiden hammasharjoja ja lääkäri sitä pahoitteli. Ihan kuin se nyt niin tärkeä asia olisi… Noin kuukauden välein kuitenkin saadaan pienelle ostaa uusi harja vanhan pureksitun tilalle. Se lääkäri kyllä sanoi, että voidaan tulla noutamaan joku kerta sieltä harja, mutta emmä taida jaksaa vaivautua. Ei niillä siellä kuitenkaan mitään söpöjä harjoja oo tarjolla, joten kaupasta saa kivemman. Söpöys ennen kaikkea! Niin ja sellaista faktaa sain myös kuulla, että tuon ikäiselle voi laittaa hammastahnaksi joko sitä 0-2 vuotiaiden tahnaa tai sitten 2-6 vuotiaiden. 0-2 vuotiaiden meillä käytössä on ollut.

Niin ja samalla lusikalla ei saisi syödä ennen kahta vuotta (sen tiesin toki ja sitä ollaan melko hyvin noudatettu), mutta pussausta se ei kieltänyt (tai edes ottanut puheeksi). 😀


Hammaslääkärissä

Posted on

Pieni ihmeiden ihme tapahtui tänään, kun Miia meni omasta tahdostaan käymään kidutuskammioon. Olin luullut hampaan lohjenneen, kun se alkoi reilu viikko sitten tuntua oudolta. Terävä reuna, mutta ei mitään kipua. Koitin kerätä rohkeutta hammaslääkärireissua varten, mutta kun ei siihen hampaaseen sattunut… Nyt se sitten alkoi pari päivää sitten särkeä. Ja tänään särki heti aamusta asti siihen malliin, ettei pelko ollut enää isompaa kuin kipu. Särkylääkekin tehosi vain hetken aikaa, niinpä pyysin töissä että Ville tai anoppi soittaisi mulle hammaslääkäriajan. Jos olisin ite soittanut, olisin vaan viivyttänyt sitä… Omasta kylästä ei aikaa saanut, eikä Raumallakaan ollut mitään tarjolla, joten sitten turvauduttiin Turkuun ja Hammaspulssiin. Sieltä saatiin puolentoista tunnin päähän peruutusaika! Seuraava olis ollut huomenna aamulla, joten tartuttiin tuohon aikaan ja lähdettiin anopin kanssa reissuun. Mä en osaa Turussa edes ajaa, joten oli syytäkin saada autokuski ja henkinen tuki siinä samalla.

Hiukkasen hermostunut olotila oli siinä matkalla. 😉 Mulla vaan on kauhea kammo niitä hampaanronkkijoita kohtaan! Nuorena sain ravata hammastohtorilla jatkuvasti oikomisprojektin ja viidaudenhampaiden leikkelyn aikana ja siitä jäi kauheet traumat.

Onneksi lääkäri oli miellyttävän näköinen ukkeli, ettei ulkonäköä pelottanut entistäkin enemmän. Reikä sieltä hampaasta löytyi. Outoa vaan kun se ei muuten ole oireillut, kun se oli varmaan jonkun aikaa kasvanut kun se oli aika syvä. Joka tapauksessa hampaasta otettiin röntgenkuva vähän erilaisella laitteella kuin joskus vuonna papu, kun mun hampaitani on viimeksi kuvattu. Suuhun tungettiin sellanen levy ja posken läpi otettiin pienellä laitteella kuva ja ei mennyt kuin hetki kun se kuva jo ilmestyi tietokoneen näytölle. Siitä näki selvästi että reikähän se siinä.

Se itse poraussessio ei kestänyt kauheen kauaa loppujenlopuksi. Puudutusta laitettiin kahdesti, kun eka satsi ei vielä ihan kunnolla tehonnut. Porauksen ajan pidin silmät visusti kiinni, en todella halunnut nähdä mitä kaikkia kauhuvehkeitä suuhuni tungettiin. Ja lääkärikään ei puhellut hoitajan kanssa mitään kauhutermejä, taisivat itse asiassa puhella vaan jotain henkilökohtaisia asioitaan. Pisteet siitä heille! Se niitten termien kuuntelu on ihan kauheeta kun ei tajua mitä ne tarkoittaa ja pelkää että kaikki hampaat on jotenkin viallisia. 🙂

97 euroa tosta ilosta sai pulittaa. Oli onneksi Kela-kortti mukana, meni melkein 50 euroa Kelan piikkiin. Ei tollanen hampaan paikkauttaminen halpaa hupia ole kun se maksaa melkein 150 euroa, mutta jonnekin arvauskeskukseen saisi jonottaa varmaan viikkoja, että ei kiitos.

Puudutuksen häivyttyä hammasta ja koko vasenta puolta päästä alkoi särkeä, mutta kyllä se tästä ohi menee. Otin aika tehokasta särkylääkettäkin, mutta ei se oikein taida tehota. Jonkun aikaa kai on odotettavissa särkyä, mutta menee se sitten ohi.

Oli pakko raportoida tuosta hammaslääkärireissusta heti tuoreeltaan, ettei ensi kerralla ole niin pelottavaa mennä hammaslääkärille. 🙂 Voi lukea ensi kerralla tästä kerrasta, jos tuntuu ettei uskalla mennä.