Onpas taas mennyt aikaa bloggaamatta. Flunssa tuli ja pakotti pitämään puolittaisia ja yhden kokonaisenkin vapaapäivän. Torstaina ja perjantaina oli jo suht normaali olo, kiitos keskiviikon vapaapäivän. Kurkkukipu lähti kävelemään pois ja koko olotila koheni. 🙂 Ja perjantaina oli myös viimeinen työpäivä ennen kesälomaa! Hurraa! Loma nyt on vain ”lomaa” kun asioita pitää silti töissä hoidella, mutta eipä siellä tarvitse istuskella tuntikausia peukaloita pyöritellen. Jes!
Lauantaina siivottiin oikein urakalla, pientä esijoulusiivousta, kun Pia oli tulossa illalla meille. Imurointia, lattioiden pesua, vessan siivousta ja yleistä järjestelyä. Lumi-Kukka tosin sotki sitten heti paikkoja siivoamisen jälkeen, mutta sanopa lapselle, että ei nyt saa levitellä leluja ympäri taloa, kun just ollaan siivottu. 😉 Mutta ilta oli mitä loistavin – käytiin ekana Piatarin kanssa kaupassa ja ostettiin mm. piparitaikinaa. Enpä olis tullut ite ehkä ostaneeksi, vaikka mielessä kyllä oli ollut, että josko äitinä kuuluisi tehdä niitä pipareita vielä ennen joulua.
Se ilta meni Kukkiksen kanssa puuhastellessa. Pia oli melko innoissaan kummitytöstään, kuten kuvitella saattaa. 🙂 Ja tunne oli molemminpuolinen, pikkuihminen oikein nimellä Piaa kutsui ja pyysi mukaansa laskemaan liukumäkeä, yms. Ihana! Kylvetettiinkin tyttö ja Kukkis oppi sanomaan ”läts” aina kun heitteli vettä ammeen ulkopuolelle. 🙂 Ja likka kutsui myös isiään Lindruksi. 😀 Mää huutelin isiä muutaman kerran tuloksetta, kun tuli jotain asiaa. Ja sitten kun isi ei tehonnut, kokeilin Lindrua. Sehän tehosi sekä isiin että Kukkikseen. Pian kanssa oli pientä repeilyä havaittavissa, kun pikkulikka juoksee isin luo kutsuen Lindrua. Ei tietty puhtaasti sitä sanonut kun ärrä on hankala kirjain, mutta ihan selvästi Lindrua huuteli. 🙂 Huippua! Isiksi kyllä isiä kutsuu yhä, Lindruksi vain jos mää sanon Lindru.
Lauantai-iltana väsäsin vielä pannukakkua meille iltapalaksi. Ja tein monen monen vuoden tauon jälkeen kermavaahtoa. Pia ehditti vaniljasokeria mausteeksi ja sitä tais mennä pikkasen liikaa, kun vaahdon jälkimaku oli melko kitkerä. Eikä oikein auttanut vaikka siihen laittoi tavallista sokeria sekaan. Ensikerralla (jos sellainen kerta tulee), laitan vain tavallista sokeria turvallisuussyistä. Kaakaooni otan suosiolla pullosta kermavaahdon, se on tosi kätsyä!
Sunnuntai alkoi piparien teolla. Kukkis sai Pialta ikioman pienen kaulimen lahjaksi ja sillä sitten kaulittiin taikinaa ja taiottiin Pikku Myy – ja Hattivatti-pipareita. Kukkis vielä keksi uuden tyylin pipareihin, miksi tehdä just täydellisiä, kun voi tehdä tosi hauskan mallisia epätäydellisiä pipareita!
Pieni leipuri keskittyy hommaan 🙂
Tässä on Lumi-Kukan taideteoksia 🙂 Toi paksu pyöreä oli kaikkein paras, vähän jäänyt ehkä raa'aksikin, nam!
Ja Pian tekemät, Kukkiksen tyyliä mukaellen.
Mää en niinkään tykkää piparien koristeiden mausta, siis niitä sokerilitkuja ja mitä kaikkea niihin ängetäänkään. Joten meillä jäi piparit ihan naturelleiksi. Tällee ne onkin parhaita ja varsinkin maitolasillisen kanssa nautittuna, nam! Saatanpa joutua ostamaan vielä toisenkin taikinapaketin, kun näitä on oikeesti kiva syödä, vaikka en yleensä tykkää oikein mistään leivonnaisista. Ostettiinpa tänään torttupohjiakin ja luumuhilloa, jospa vaikka niitä joulutorttujakin tässä talossa vielä ennen aattoa tehtäisiin…! Edistyksellistä!
Sunnuntaina Pian lähdettyä mulla oli taas ihan flunssainen kumma olo. Kaikkia paikkoja kolotti, kurkku oli kipeä ja oli ihan voimaton olo. Kummallista. Olin jo varma, että se flunssa olisi tullut takaisin, mutta onneksi maanantaina oli taas normaali olo. Maanantaina käytiin Lumi-Kukan kanssa töissäkin söheltämässä – sitä se oli, kun likka tahtoi olla koko ajan sylissä ja siinähän olikin helppo tehdä hommia. 😉 Tänään puolestaan Kukkis meni aamulla taas hoitoon mummilaan ja mää ajelin Raumalle parturiin mukavassa räntä/vesisateessa. Juuri värjättiin tumman ruskealla, muuten väri olikin vielä hyvin pysynyt. Ja pituutta lähti lähinnä sivuilta ja vähän takaa, etutukkaan ei koskettu. Parturin jälkeen vielä viimeisille jouluostoksille. Pari pientä heräteostostakin tein vielä joulupakettiin kääräistäväksi. 🙂 Nyt on toivottavasti kaikki lahjat hankittuna. Pitää varmaan huomenna koittaa tehdä vielä tilannekatsausta, etten oo ketään unohtanut. 😉
Ainiin! Sain eilen iltapäivällä vihdoinkin sen joulukortinkirjoitusinnostuksenkin! Melko viimetipassa, mutta mikäs siinä kun oli kuitenkin kortit ja postimerkit valmiina. Toivottavasti muistin kaikille kortin laittaa joille pitikin, kun osoitekirja on kadoksissa ja koitin sitten muistaa vaan ulkomuistista lähi-ihmisiä ja Enirosta löytyi osoitteita, joita ei vielä ollut puhelimen/tietokoneen osoitemuistioon päätynyt.
Huomenna mennään hakemaan joulukuusi meille itelle ja mun vanhemmille mökin metsästä. Sieltä toivottavasti löytyy pari siedettävää yksilöä. 😉 Ja torstaina haetaan kinkku (enää ei tartte mennä sinne tehtaanmyymälään Lappiin jonottamaan ikuisuuksiksi, vaan sen saa noutaa paikallisesta marketista!). Tosin voi marketissakin olla jonoa, mutta tuskin siihen malliin kuin siellä Kivikylän myymälässä. Ja kaupassa ei haise se kamala lihan/veren haju. Kai. 😉 Ja torstaina myöskin kannetaan hirmuinen läjä polttopuuta sisään. Ollaan nyt kolmatta talvea sellasien purusta puristettujen brikettien varassa. Joka talvi ostettu erilaisia, nyt on kokeilussa toivottavasti semmonen jota vois käyttää pitempäänkin. Tilasin ekana kokeiluerän, joka vaikutti lupaavalta, joten saas nähdä miten pitemmän päälle käytettynä toimii.
Nyt hammaspesulle ja sitten viskomaan unihiekkaa pikkulikan silmiin. Piti mennä tasan ysiltä sänkyyn, mutta eipä tuo väsyneen oloinen ole. Ei se oo koskaan kotona väsyneen oloinen eikä ikinä pyydä päästä nukkumaan. Nukahtaa silti yleensä nätisti. 🙂 Kuusimetsäkuulumisia sitten ehkä huomenna…
