Mieletön 9kk vanha nukkuja

Lumi-Kukka päätti näköjään nautiskella nukkumisesta 9kk-päivänsä kunniaksi – nukkui yöllä peräti 14 tuntia!  Taitaa olla kaikkien aikojen ennätys! Tyttönen nukahti eilen heti ysin jälkeen mun syliini sohvalla (hyväksi todettu nukutustapa: kun neiti alkaa olla väsyneen oloinen, kaapataan pieni syliin ja hytkytellään uneen ja kannetaan sänkyyn). Yhdentoista aikaan pieni kyllä heräsi, mutta tainnutettiin kahdella desillä maitoa ja johan taas uni jatkui. Ja hyvin jatkuikin! Ite herättiin puoli kasin jälkeen ja olin varma että ei saada edes aamupalaa kahdestaan rauhassa syödä, mutta mitä vielä… Pakkailin parit tilaukset ja olin varma että sen jälkeen Kukkis ainakin herää. Ja sitten menin siivoamaan askarteluhuonetta lapsiturvalliseksi ja en edes koittanut olla hiljaa vaan vähän kolistelinkin. Lumi-Kukan huone on siis kodinhoitohuoneen askarteluhuoneen seinänaapuri.

Kymmenen jälkeen menin katsomaan onko se vielä elossa, kun oli jo 13 tuntia nukkunut. On meillä ennenkin kolmetoistatuntisia nukuttu, mutta ei ihan just. Viimeksi varmaan sillon ennen talviaikaan siirtymistä. Kyllä se elossa oli ja syvässä unessa. Jatkoin sitten siivousprojektiani ja alkoi melkein jo hommat loppua kesken kun yhdentoista aikaankin se vielä nukkui. Menin sitten taas kurkkimaan josko jotain heräämisen merkkejä olisi, avasin verhon ja vähän juttelin pienelle. Pientä havahtumista oli ilmassa. Menin vielä hetkeksi omien puuhieni pariin ja annoin Kukkiksen herätä omia aikojaan. Ihanasti hymyilevä lapsi siellä sängyssä pian mua sitten odottikin! <3

En kyllä käsitä miten siitä voi olla jo yhdeksän kokonaista kuukautta kun pieni tyttönen maailmaan putkahti… Aika menee lapsen kanssa ihan kummasti! Toisaalta on ikävä välillä sitä ihan pientä vauvaa, toisaalta en malttaisi odottaa että pieni lähtee kävelemään ja alkaa puhumaan ja että voidaan alkaa tehdä kaikkea kivaa yhdessä. Niin kuin pelata kaikkia pelejä ja askarrella! :)

Tänään tehtiin melkein viimeiset jouluostokset. Jotain pientä jäi vielä löytymättä. Ei tunnu yhtään siltä että jouluaatto olisi mukamas jo perjantaina, yliyliylihuomenna… Oli ihan omituista ostaa kaupasta lanttu+maksalaatikkoa ja sipulisilliä joulua varten. Ja katsoa kun ihmiset valitsivat mieleisiään sian palasia. Onneksi anoppi hakee tänä vuonna meiän sian palasen Kivikylän tehtaanmyymälästä. Ei tee mieli mennä sinne ite jonottamaan tuntikausiksi, viime vuonna oli jo niin tuskaa!

Keskiviikkoaamuna mennään hakemaan kuusi metsästä ja samaisena päivänä meen myös kallonmuokkaukseen. Taas tää ajankuluminen on yllättänyt – tänään tulee 10 (!) viikkoa mun viime parturireissusta… HÄH?! En oo vuosikausiin ollut noin pitkään ilman parturointia! Yleensä käyn 4-5 viikon välein kun lyhyt tukka tulee rumaksi ylipitkänä. Nyt se on jo niin pitkä, että emmä kehtaa varmaan edes ottaa pipoa pois päästä siellä parturissa. :D Talvi on kyllä siitä kätsyä aikaa, kun voi hukuttaa aina tukan pipon alle…

Flunssasta toipumista

Alkoipa tuossa viimeviikonloppuna kiva talviflunssa, ei sentään jouluflunssa niin kuin kaksi vuotta sitten! Parempi olla nyt kipeänä kuin jouluna tai varsinkaan tammikuussa..! Pieni vieno kurkkukipu salakavalasti paheni ja toi mukanaan nuhankin. Maanantaiaamuna olin niin kipeä ja väsynyt, että jouduin perumaan kampaamoajankin (pitäisikin tilata uusi!). Se su-ma yö oli kyllä yksi vauvahistorian kamalimmista… Pikkuneiti nukahti illalla ysin aikaan, nukkui tunnin verran ja heräsi. Koirat kuulivat ulkoa paukahduksen ja sen nyt tietää mitä ne kaksi jästipäätä tekevät – vuhvuhvuh… Kukkis heräsi eikä sitten ollutkaan enää yhtään väsynyt, kun oli nukkunut tunnin pituiset myöhäispäiväunet omasta mielestään. Johonkin yhteen asti taidettiin olla virkeinä olohuoneessa, kunnes olo alkoi käydä liian kipeäksi ja väsyneeksi ja ajattelin, että jos nyt tän kerran koitetaan nukuttaa pieni meiän väliin. Juu, ei nukuttanut pientä ei. Kauhea tohina päällä jonnekin kolmeen asti vissiin. Ja ite sain nukuttua vasta neljän jälkeen. Oli siis varsin iloinen tunnelma kun herätyskello soi puoli kasilta (jotta ehtisin sinne parturiin Raumalle ajoissa) ja tietty Kukkiskin siihen heräsi. Argh! Onneksi sain viedä parturin perumisesta huolimatta pikkuihmisen mummilaan, niin sain ite levätä sen päivän ajan. Nukuttua en saanut kun en osaa päivisin nukkua, mutta lepokin (=vain omasta hyvinvoinnista huolehtiminen) teki niin hyvää.

Maantaina ja tiistai oli aika surkeaoloisia päiviä. Ei ollut kuumetta eikä alilämpöä, muuten vain kaikkia paikkoja särki ja vuoroin vilutti ja vuoroin oli kuuma. Ja se nuha… Nenä saattaapi olla tällä hetkelläkin hieman hellänä jatkuvasti niistämisestä. :( Onneksi kurkkukipu alkaa olla voitettu ja tänään ei enää nuhakaan ole ollut niin pahana. Paranemassa siis ollaan ilmeisesti!

Lumi-Kukka ei ole onneksi osoittanut vielä ainakaan mitään oireilua, joten toivottavasti pysyykin terveenä. Se vasta kurjaa olisi jos pieni saisi tällaisen räkätaudin!

Sain muuten joulukortitkin lähetettyä jo maanantaina, hurraa! Kirjoitin kortit+kuoret osittain sunnuntai-iltana ja suurimman osan maanantaina, kun ei ollut pikkukätösiä tarttumassa kynään tai repimässä niitä kortteja ja kuoria käsistäni. :D On se toki hyvä kun kortit ja kynät kiinnostaa, mutta en mä välttämättä halua kuitenkaan apua joulukorttien kirjoitteluun. En vielä tänävuonna. ;)

Joululahja-asiatkin edistyy ihan kivasti. Vielä on jotain hankittavaa, mutta voiton puolella aletaan olla. Oon kysynyt muutamalta ihmiseltä joko puolison kautta tai ihan suoraan mitä kenties voisi joulupakettiin haluta. Miksi turhaan arvuutella ja hankkia jotain ei välttämättä niin osuvaa, kun voi saada listan jutuista joista tykkää. Kun lapsilta saa kysyä toiveita, niin miksei siis aikuisiltakin! :) Ja toteanpa vielä samaan hengenvetoon, että sellanen pakollinen lahjatoivelista olisi aika pop jokaisella kansalaisella, joka lahjoja joskus jostain saa! Vähänkö olisi kätsyä katsoa vaan listasta lahjanantoaikaan mitä toinen tarvitsisi tai haluaisi. Itsepä voisinkin blogiini moisen listan laittaa, jos joku joskus miettii mulle jotain lahjaa. Ei niitä toisen ihmisen mieltymyksiä ja tarpeita välttämättä osaa ajatella vaikka asuisi saman katon alla. Todettu on ;) Oon mä silti noille saman katon alla asuville löytänyt mainioita lahjoja kun olen vähän kaivellut aivojeni pohjia. Pienemmälle ihmiselle on tosi helppo ostaa mitä vain, isompi vaatii vähän aivojen käyttöä kun sillä on jo ”kaikkea”. Paitsi ettei ihan kaikkea kuitenkaan, buahahaa! Tuskin maltan odottaa joulua, kun tykkään siitä kun saan antaa ihmisille kivoja lahjoja. Se antamisen ilo on joskus jopa isompi kuin saamisen. Ja ajatus on aina tärkein!

Pitäisi kai malttaa mennä nukkumaan… Huomenna pitää jaksaa jouluostoksia taas vähän tehdä. :)

Aatto aatoiltu

Pitänee pientä raporttia jouluaatostakin taas kirjoitella, niin voi vuoden päästä lueskella millainen se viimeinen kahdenkeskinen joulu olikaan. :) Ihan hämärä ajatus kyllä, että vuoden päästä seuranamme joulua viettää semmonen 9kk:n ikäinen taapero, jolla on toivottavasti jo nimi!!! :D

Joulukinkku valmistui aaton puolella, kello oli jotain puoli yhden ja yhden välillä, kun kinkunroikale uunista pois otettiin ja sen jälkeen mentiinkin heti nukkumaan. Hyvä kun jaksettiin valvoa edes siihen asti. Poju jäi kinkkua vartioimaan kun me painuttiin nukkumaan.

Aattoaamuna herättiin vasta joskus 11 aikaan, 10 tunnin yöunet onnistuu näköjään hyvin helposti. Mutta kesälomallahan saa nukkua niin paljon kuin haluaa! :) Päivä lähti liikkeelle hyyyyvin hitaasti. Koirien lenkityksen jälkeen syötiin aamupalaa tv:n seurassa ja suihkuun asti päästiin vasta joskus puoli kahden aikoihin. Kiireettömät ”aamut” ne vasta ovat ihania!

Sitten vain odoteltiin hämärän laskeutumista, jotta päästäisiin käymään hautausmaalla. Ja vanhempieni luokse mentiin samalla reissulla. Avattiin siellä ekat lahjat ja annettiin oma aarrearkku-lahjamme vanhemmilleni. Lahjan sisuksista löytyi useamman kuukauden aikana keräämiämme lähinnä itämaisia ruoka-aineita. Karuimpia lienee paahdetut heinäsirkat ja säilötyt rihmakalat! :D Mutta oli siellä paljon kaikkea oikeasti järkevääkin, ettei vain ihme kamaa. :) Me puolestaan saatiin mm. Bonairen majakan iso pienoismalli (isukin kätösin loihdittu), Zetalle pari pehmolelua joihin saan ristipistoilla jotkut kuvat ja suklaata.

Joskus puoli kasin aikoihin taidettiin lähteä ajelemaan hautausmaan kautta kotiin päin. Siellä olikin paljon kynttilöitä, tosi kaunista kun oli paljon luntakin! Ihmisiäkin oli aika paljon.

Sitten kotiuduttiin ja bro-Kimmo tuli Annin kanssa tuomaan meille joululahjansa ja me annettiin omamme heille (paitsi se yksi joka makoilee jossain Itellan huomassa yhä vaan). Sitten laitettiin laatikot uuniin ja laitettiin muutenkin pöytä täyteen jouluherkkuja. Meillä joulupöytä oli melko kasvispainotteinen, ei mitään kauhean raskasta syömistä. Kinkun ja maksa+lanttulaatikon lisäksi oli sipulisilliä, herneitä, maissia, tomaattia, kurkkua, suolakurkkua, paprikaa ja mun pakollinen juttuni pari siivua kermajuustoa. :) Vaikka ruoka ei ollut tuon raskaampaa, säälittävän vähän maha silti jaksoi vetää jouluherkkuja. Kun ei vaan ole tilaa, niin ei ole. Mutta eipä tullut ähkyäkään, mutta toisaalta eipä jaksanut suklaata syödä koko loppuillan aikana, vain pari marmeladipalleroa.

Piti mennä saunaan ennen lahjonen avaamista, mutta kun ei heti ruoan jälkeen oikein saunakaan maistunut, niin päätettiin avata osa lahjoista ennen saunaa. Ja loppujen lopuksi avattiin ne kaikki. :) Saunaan meno viivästyi, kun tuli levolliseen iltaan vähän pulssin nostattavaa actionia…

Huomattiin nimittäin, että jotain kummaa on menossa, kun talo oli osittain sähkötön. Ei sitä olohuoneessa huomannut kun täällä pelitti kaikki niin kuin pitikin, mutta muissa huoneissa oli jotain mätää. Joko kaikki huoneen sähköt pois tai sitten joko kattolamput tai seinien pistorasiat toimivat. Lamput syttyivät osassa huoneita vain ihan aavistuksen verran, sen verran että hehkulampun lanka hiukan oranssina hohti. Mystistä! Eikös siinä siinä alkanut vaivihkaa paniikkikin vallata mieltä, tuli mieleen vuosi sitten tapahtunut tulipalo ja tuli sellainen olo että mikä ihmeen epäonni meitä vaivaa, ei kai taas ole jotain pielessä pahemman kerran… :( Ville onneksi sai selvitettyä ongelman kun sitä aikamme pohdittiin. Pihan porakaivon pakkasvahti oli pimahtanut ja rikkonut yhden kolmesta pääsulakkeesta. Meillä on muuten automaattisulakkeet, mutta pääsulakkeet on semmosia jotka saattavat rikki posahtaa. Kun yksi pääsulake oli poissa pelistä, virtaa tuli osaan taloa vain ihan vähän. Eipä meille semmosta sulaketta tietty varastossa ollut, mutta Ville lainasi töistä sulaketaulusta semmosen. Täryä kukaan tuskin nyt tarvitsee, ettei haittaa vaikka sen sulake on poissa pelistä. :)

Saatiin siis sähköt toimimaan taas. Ulkovalojen suhteen tosin ei olla varmoja toimiiko ne kunnolla, kun eilen ainakaan eivät suostuneet syttymään kuin sen verran että se lanka hehkui lampun sisällä. Voi olla että se pakkasvahti sai niissä jotain tuhoa aikaan… Tarvii siis katsoa miten ne tänään käyttäytyvät kun pimeys laskeutuu. Mutta helpotus oli todella suuri, kun ongelma ei ollut tuon pahempi loppujen lopuksi. Molemmille tuli vain niin elävästi mieleen se vuoden takainen…

Päästiin sitten joulusaunaankin lopulta ja lämmössä rentoutuminen tekikin hyvää. Ja poreammekin oli lämmitetty, joten saatiin siellä vielä lillua ja rentoutua lisää.

Aika pian saunomisen jälkeen tulikin uni. Tai mua ei muka väsyttänyt, mutta enpä tainnut saada kirjaa luettua kuin pari aukeamaa, kun oli luovutettava ja laitettava silmät kiinni. Ja taas saatiin nukkua 10 tunnin yöunet. :)

Tää päivä onkin sitten pyhitetty löhöilemiselle ja tv:n tuijottelulle. Tosin sorruin täyttämään tiskikoneen ja laittamaan sen pyörimään eilisen jouluaterian astiavuorella ja pyykkikonekin käynnistyi ja muuta pientä, mutta en anna itteni muuten ahertaa.

Ai niin, kaunis kiitos kaikille joululahjoista!! Saatanpa niistä jotain kuvia ottaa kunhan edistyn. Tosi huippuja lahjoja joka tapauksessa saatiin! Ja Zetakin sai jo jotain. :)

Nyt Miia kiittää ja kuittaa. Ja jatkaa joulupäivän viettoa sohvalla makoillen.

Joulu valtaa kotia

Niin se joulu on vain alkanut valloittaa meidänkin kotiamme, vaikkei musta totta puhuen vieläkään tunnu jouluiselta. Mutta jospa se tunne huomenna tulee kun pääsee maistamaan kinkkua ja lanttulaatikkoa :)

Otin vähän kuvia todisteeksi jouluisen kodin tunnelmista…

Sipulista kasvattamani amaryllis on tehnyt yhteen kukkavarteen peräti viisi kukkaa! Aivan upea ilmestys!

Kaksi lipastoa ovat saaneet jouluisen kuorrutteen.

Ville toi tämän jättikokoisen joulutähden mulle eilen – valkoisen tietysti, kun se on ehdoton lempparivärini joulukukissa jälleen tänäkin jouluna.

Tämä asetelma ei ole itse ostettu (senhän huomaa väreistä, hihi), mutta uhrauduin sen meille adoptoimaan kun yksi yhteistyökumppani sen töihin eilen oli tuonut. Hui mikä uhraus! ;)

Tämänkin Ville toi mulle eilen, oli oikein kukkaispäivä. Valkoinen sekin tietty. :) Nyt kun kukat ovat alkaneet aueta, tuoksu valloittaa olohuonetta.

Kuusen alle on alkanut ilmestyä lahjoja…

Ja mm. näiden pakettien kanssa olen viettänyt aikaani tänään, paketoiden niitä jotta ovat huomenna luovutusvalmiita.

Ja tämä köriläs tuo keittiöön ihanaa tuoksua. :) Uunin hellässä lämmössä sika saa olla vielä joitakin tunteja, saas nähdä tuleeko se tänä vuonna valmiiksi aiemmin kuin vuosi sitten, jolloin saatiin sian kanssa valvoa johonkin kolmeen asti. :) Olishan se voinut laittaa jo eilen nukkumaan mennessä uuniin, mutta meillä nyt on joku perinne laittaa se aatonaattoaamuna kypsenemään.

Tämä päivä on mennyt joululahjapainotteisesti. Vietiin Suvin+Mikon+Nean luokse lahjat joskus siinä päivällä ja sen jälkeen ajeltiin Raumalle treffaamaan ystävääni Piaa, jonka kanssa myös vaihdettiin lahjat, ihmeteltiin mahan kasvamista ja käytiin kahvilassa. Onneksi oli hyvä ajokeli, liukasta toki, mutta aurinkoinen lempeä pakkaskeli, ei tietoakaan mistään lumimyräkästä. Aamulla kyllä täälläkin sateli lunta, mutta se meni sopivasti sitten ohi.

Nyt on enää paketoimatta vanhemmilleni menevä hieman kookas ja ehkä hieman painavakin aarrearkkulahja ja Ville saa vielä aherrella mun lahjojen pakkaamisen merkeissä. Mutta muuten on kaikki lahjahommelit tehty, jes! Saunan meinaan tänään vielä pestä, jotta se ottaa huomenna joulusaunojat vastaan raikkain tuoksuin, mutta muuta en taida jaksaa. Eilen onneksi jo imuroitiin talo huolellisemmin kuin ehkä ikinä, pestiin lattiat ja järjesteltiin vähän paikkoja. Sopii joulun saapua keskuuteemme!

Geenivammainen joulupuu ja sianmetsästystä

Raahattiin eilen joulukuusi sisälle, mutten edistynyt siitä kuvaa ottamaan ennen kuin vasta tänään. Tässä pari näytettä vammageenisestä kiemurakuusestamme. :)

Puettiin kuusi nyt illalla jo juhlakuosiin, saa tuoda meille vähän jouluisuutta jo kolmea yötä ennen aattoa.

Saman näköinen se joka vuosi on samoine koristeineen. Yksi lisäkoriste pitääkin vielä muistaa laittaa (kiitos Minnalle siitä joulukortin yhteydessä olleesta koristeesta!) ja puhuttiin jo Villen kanssa, josko ensivuonna vaikka ostaisi jokusen uuden palleron kuuseen roikkumaan. Värinä saa olla kulta ja punainen, kunnes Zeustiina päättää että meille tulee vaikkapa vaaleanpunainen kuusi joku kaunis joulu :D

Saatiin tänään jonottaa joulukinkkuamme (ja anopin+Villen veljen kinkkuja) Kivikylän palvaamossa Lapissa (tai nykyisin Raumalla) joku tunti ja 20 minuuttia. Huhheijaa, me kun kuviteltiin että siellä olisi vielä tällai maanantaina suht järkevä määrä ihmisiä… Isot parkkipaikat täynnä autoja ja kinkun ystävien jono kiemurteli ulos asti. Joutui siinä ruho vähän koetukselle, mutta en luovuttanut vaan jaksoin urheasti rakkaani rinnalla seisoa ja odottaa, josko se oma vuoro joskus tulisi. Me otettiin taas perinteinen kinkku, luullinen ja potkallinen joulusika, jolla on painoa se joku 10 kiloa, joka on minimi tossa kinkkulajissa. Se mahtuu vielä hyvin uuniin ja siitä riittää syötävää sikahulluille moneksi päiväksi. Kun en saa syödä tänä jouluna maksalaatikkoa, syön sitten kinkkua sitäkin enemmän. Paljon ei mahaan kerrallaan mahdu, mutta jouluateria kahden tunnin välein kuulostaa aika hyvältä ;) Uuniin herra Sika pääsee aatonaattona heti aamusta, jos se vaikka tulisi valmiiksi ennen kuin alkaa liikaa väsyttää. Viime jouluna meni johonkin kolmeen asti valvoskellessa…