Joulukuun kolmas

Luin blogistani joulukinkkuasioita viime vuosilta, kun mietittiin millainen kinkku varataan ja milloin se noudetaan ja tuli siinä samalla sitten sellainen olo, että pitääpä kirjoitella taas jotain kuulumisia. Kinkuksi valittiin jälleen Kivikylän juhlakinkku kooltaan noin 5kg ja jossa ei ole sitä luuta, mutta potka löytyy (emmä edes muista mikä potka on, mutta potka olla pitää!).

Joulukortteja en ole vielä tehnyt yhtään, mutta mulla on varastossa yhden vuoden kortteja. Ne jäi silloin lähettämättä kun iski joulukorttiällötys, mutta vielä ei ole moista ällötystä havaittavissa, vaikka mulla on ollut tänä vuonna kaupassani ennätysmäärä joulukortteja myynnissä. Jotenkin vaan vähän innostuin ja tilasin niitä tuolta ja täältä ja vielä sieltäkin. :) Mutta ei se mitään, joulukortit ei vanhene vaikka niitä jää varastoon ja niitä nyt kuitenkin ihmiset ostelee ihan ympäri vuoden. Ja hyvin joulukortteja on kyllä maailmalle jo lähtenytkin. Pohdin tekeväni myyntiinkin joulukortteja, mutta ehkä sitten joku toinen vuosi.

Ostettiin tämmöinen tähti ikkunaa koristamaan. Se on nätti!
Ostettiin tämmöinen tähti ikkunaa koristamaan. Se on nätti!

Lunta meillä ei kauheasti vielä ole, ehkä sentti tai vähän yli. Mutta sekin jo tekee nämä illat paljon valoisammaksi. Taitaa vain tuo vähäkin lumi sulaa pois, kun on luvattu huomiselle illalle taas vesisadetta. Eiiiii! Se on ihan mälsää, jos jouluna ei ole lunta. Vaikka tuttuahan se on, että jouluaattona mennään vesisateessa viemään kynttilä haudalle. :(

Tiistaina oli kamera mukana lenkillä ja sen jälkeen on tullut vielä lisää lunta, ettei ihan noin vähälumista ole nyt…

dscn2087
Joki oli mennyt jo jäähän tehtaan nurkilla.
dscn2090
Deegis suostui katsomaan kameraan :)
dscn2091
Joen vesi on tosi matalalla, tuskin tätä mertaa on kuivalle maalle paiskottu vaan veden alla se varmaan on ollut.
dscn2094
Tällä paatilla ei ihan just lähdetä mihkä. :D
dscn2096
Vähässäkin lumessa on kiva piehtaroida.
dscn2099
Välillä se mummo malttaa paikallaankin seisoa.
dscn2101
Aurinkokin siellä pilkottaa puiden takana.
dscn2104
Yhteiselomme on nyt jatkunut tämän ihanan talon kanssa vuoden ja voi kuinka tästä tykkäänkin!

Keskiviikkona teimme historiaa ja ostimme homejuustoa ekaa kertaa meidän talouteen! :O Ja juuri parhaillaan rakas mieheni väsää siitä jotain kanapataa. Tää on mun elämässäni niin historiallista, että siitä pitää jättää merkintä tänne päiväkirjaani. :D Oltiin joku kerta rohkeita ja tilattiin pitsa, johon tuli tuota Aurajuustoa ja me tykättiin siitä. En ole yllättynyt että mies tykkäsi, kun hällä on rohkeampi asenne tollasiin juttuihin, mutta se että mää tykkäsin oli aika erikoista. Ja nyt sitten on menossa toinen kokeilu homejuuston kanssa.

Tästä ihmeestä oli pakko ottaa kuva.
Tästä ihmeestä oli pakko ottaa kuva.

Samaisena homejuustokeskiviikkona väsäsin myös katajakranssin äitille ja iskälle. Ostin kranssikaupasta sydämen mallisen kranssipohjan. Tai kaksikin, mutta oma kranssi on vielä vaiheessa. Kun mietin jos tekisin kuitenkin erilaisen, ettei kahta ihan samanlaista… Ehkä jostain muusta luonnonmateriaalista?! Mutta tästä mummilan piikikkäästä tuli nätti. :)

Löytyi Tokmannilta sydämelliset patterivalotkin tuomaan tunnelmaa kranssiin.
Löytyi Tokmannilta sydämelliset patterivalotkin tuomaan tunnelmaa kranssiin. Ja tää meni siis mummilan ulko-oveen, kuvasin sen vain tuossa koiranpeppunaulakossa.

Perjantaina mentiin lumisateessa kävelemään Deegiksen kanssa. Mää riemuitsen lumisateesta yhtä paljon kuin lapsikin! :) Se on vaan niin kivaa!

Toisen sillan luona joki onkin jäätön.
Toisen sillan luona joki onkin jäätön. Ja kyllä tuolla hiutaleitakin näkyy jos oikein tarkkaan katsoo. :)

Niin! Torstaitahan se vielä oli, kun sain ihan älyttömän ihanan yllärin postin mukana. Ystäväni oli päättänyt laittaa hyvän kiertämään ja sain tuollaisen ihanan inspiroivan kirjan. Ihan muuten vain, siis kuinka ihanaa kun maailmassa on niin kivoja ihmisiä! :) Tuollaisia kirjoja on ihana selailla ja lueskella, iskee väistämättä inspiraatio alkaa itsekin jotain väsäillä. Kiitos vielä! :)

Tämä kirja todellakin sai aikaan hyvän postipäivän :)
Tämä kirja todellakin sai aikaan nimensä mukaisesti hyvän postipäivän :)

Nymmää  meen maistelemaan homeista ruokaa. ;)

PS. Olen yhä elossa homeesta huolimatta.

Kinkkuostoksilla ja viimeisillä Tiimariostoksilla

Varattiin Kivikylältä joulukinkku, niin kuin joka vuosi on tapana ollut. Tällä kertaa varattiin juhlakinkku, joita sai neljäkiloisinakin köntteinä. Vaikka juhlakinkku on kalliimpaa kuin perus potkallinen ja luullinen sian palanen, tuli meiän pieni alle neljäkiloinen kinkku tänä vuonna halvemmaksi kuin koskaan ennen. 36€ pikkuisesta siastamme maksettiin ja sitä en pidä pahana hintana joulupöydän ykkösherkusta. :) Varattiin jo tämä torstai noutopäiväksi, niin selvittiin ilman jonottamista! Hurraa! Ikinä ennen kinkun noutaminen ei ole ollut näin iisiä! Muistaakseni vasta viime vuonna (vaiko kaksi vuotta sitten?) tuli mahdolliseksi noutaa Kivikylän kinkku paikallisesta S-marketista ja se oli kylla hyvä uudistus, kun mää en mitenkään innokkaasti jaksaisi siellä Kivikylässä jonottaa tuntikausia. Se on sitten jännä nähdä maistuuko tuo juhlakinkku yhtä hyvältä kuin se luullinen versio. Toivottavasti! Ja paistamiseenkaan ei mene kauaa, kun possunen on niin pieni.

Samaisella kinkkureissulla vaihtui auton kilometrimäärä juhlallisesti sataantuhanteen. Ja määhän otin tietty muistoksi kuvat niistä 99999 ja 100000 lukemista. :D Nää elämän pienet ilot on just kivoja! Tuijottaa koko kauppareissun ajan matkamittaria, että koska se muuttuu siihen viiteen perättäiseen ysiin. :D

Olin kauppareissun jälkeen vähän aikaa hengaillut kotona, kun anoppi soitti. Se kertoi, että Tiimarista saa kympillä ostaa muovikassin täyteen kamaa. Ja kehotti käymään ostoksilla, kun oli ite siellä juuri käynyt. Iik! Mää otin kukkaron käteen ja lähdin saman tien Tiimariin. Porukkaa oli aika paljon, tavaraa jäljellä enää vain vähäsen, mutta sain mä kerättyä sitä kassillisen. Ja olisin varmaan toisenkin kassillisen saanut täyteen, mutten viittinyt liioitella. ;) Ja nyt seuraa kuvia mun aarteistani! Kuvat tosin ovat sisällä hämärässä otettuja, mutta näkee niistä pääasian. :)

Lahjanarua ja tollasta paperinarua.
Lahjanarua ja tollasta paperinarua.
Hamahelmeilyä.
Hamahelmeilyä. En ole ikinä ennen noita pieniä hamahelmiä kokeillutkaan. Isompia on varmasti kiva Kukkiksen kanssa puuhastella.
Lastenjuhlaosastoa - Puh-pöytäliina, seepranaamari, superpalloja ja jotain sammakkojuttuja.
Lastenjuhlaosastoa – Puh-pöytäliina, seepranaamari, superpalloja ja jotain sammakkojuttuja.
Maaleja, lähinnä akryylimaaleja, mutta myös muuta.
Maaleja, lähinnä akryylimaaleja, mutta myös muuta.
Leimasinmusteita. Keräsin näitä kahteen otteeseen, niin tuli vähän samojakin, mutta onpahan mitä lähettää swappikamuille :)
Leimasinmusteita. Keräsin näitä kahteen otteeseen, niin tuli vähän samojakin, mutta onpahan mitä lähettää swappikamuille :)
Jäljellä oli vain yksi askartelupaperilehtiö, vähän haaraniittejä ja sitten tollasia pieniä post it -lehtiöitä.
Jäljellä oli vain yksi askartelupaperilehtiö, vähän haaraniittejä ja sitten tollasia pieniä post it -lehtiöitä.
Perhosia ja lintuja. Kukkis on lintuja haikaillut, nyt ostin! :D
Perhosia ja lintuja. Kukkis on lintuja haikaillut, nyt ostin! :D
Kukkia ja muita koristeita.
Kukkia ja muita koristeita.
Pari tällaista kansiota, joissa on A4:lle muovitaskuja. Mulla on pinkki tällainen jossa pidän reissujen aikana kaikki tärkeät paperit, ihan kätsy apulainen.
Pari tällaista kansiota, joissa on A4:lle muovitaskuja. Mulla on pinkki tällainen jossa pidän reissujen aikana kaikki tärkeät paperit, ihan kätsy apulainen.
Tällainen korillinen kamaa yhteensä tuli. En vielä oo päättänyt annanko Kukkiksen penkoa tota tavaramäärää mun kanssa vai annanko osan jutuista sille joululahjaksi. Tai esijoululahjaksi, kun se jo kyselee kovasti milloin saisi paketteja alkaa availla :)
Tällainen korillinen kamaa yhteensä tuli. En vielä oo päättänyt annanko Kukkiksen penkoa tota tavaramäärää mun kanssa vai annanko osan jutuista sille joululahjaksi. Tai esijoululahjaksi, kun se jo kyselee kovasti milloin saisi paketteja alkaa availla :)

Mää luulen että meiän Tiimari on tullut tämän päivän aikana jo tiensä päähän. Siellä oli jo niin tyhjää. Harmillista, mutta jospa meiänkin pikkukylään vielä joskus joku kiva kauppa tulisi josta saisi vastaavia juttuja. Mää olisin ehkä seonnut täysin, jos olisin ekojen joukossa päässyt tekemään noita kympin pussiostoksia, parempi että ei ollut enää ihan liikaa valikoimaa. :D

Joulu valtaa kotia

Niin se joulu on vain alkanut valloittaa meidänkin kotiamme, vaikkei musta totta puhuen vieläkään tunnu jouluiselta. Mutta jospa se tunne huomenna tulee kun pääsee maistamaan kinkkua ja lanttulaatikkoa :)

Otin vähän kuvia todisteeksi jouluisen kodin tunnelmista…

Sipulista kasvattamani amaryllis on tehnyt yhteen kukkavarteen peräti viisi kukkaa! Aivan upea ilmestys!

Kaksi lipastoa ovat saaneet jouluisen kuorrutteen.

Ville toi tämän jättikokoisen joulutähden mulle eilen – valkoisen tietysti, kun se on ehdoton lempparivärini joulukukissa jälleen tänäkin jouluna.

Tämä asetelma ei ole itse ostettu (senhän huomaa väreistä, hihi), mutta uhrauduin sen meille adoptoimaan kun yksi yhteistyökumppani sen töihin eilen oli tuonut. Hui mikä uhraus! ;)

Tämänkin Ville toi mulle eilen, oli oikein kukkaispäivä. Valkoinen sekin tietty. :) Nyt kun kukat ovat alkaneet aueta, tuoksu valloittaa olohuonetta.

Kuusen alle on alkanut ilmestyä lahjoja…

Ja mm. näiden pakettien kanssa olen viettänyt aikaani tänään, paketoiden niitä jotta ovat huomenna luovutusvalmiita.

Ja tämä köriläs tuo keittiöön ihanaa tuoksua. :) Uunin hellässä lämmössä sika saa olla vielä joitakin tunteja, saas nähdä tuleeko se tänä vuonna valmiiksi aiemmin kuin vuosi sitten, jolloin saatiin sian kanssa valvoa johonkin kolmeen asti. :) Olishan se voinut laittaa jo eilen nukkumaan mennessä uuniin, mutta meillä nyt on joku perinne laittaa se aatonaattoaamuna kypsenemään.

Tämä päivä on mennyt joululahjapainotteisesti. Vietiin Suvin+Mikon+Nean luokse lahjat joskus siinä päivällä ja sen jälkeen ajeltiin Raumalle treffaamaan ystävääni Piaa, jonka kanssa myös vaihdettiin lahjat, ihmeteltiin mahan kasvamista ja käytiin kahvilassa. Onneksi oli hyvä ajokeli, liukasta toki, mutta aurinkoinen lempeä pakkaskeli, ei tietoakaan mistään lumimyräkästä. Aamulla kyllä täälläkin sateli lunta, mutta se meni sopivasti sitten ohi.

Nyt on enää paketoimatta vanhemmilleni menevä hieman kookas ja ehkä hieman painavakin aarrearkkulahja ja Ville saa vielä aherrella mun lahjojen pakkaamisen merkeissä. Mutta muuten on kaikki lahjahommelit tehty, jes! Saunan meinaan tänään vielä pestä, jotta se ottaa huomenna joulusaunojat vastaan raikkain tuoksuin, mutta muuta en taida jaksaa. Eilen onneksi jo imuroitiin talo huolellisemmin kuin ehkä ikinä, pestiin lattiat ja järjesteltiin vähän paikkoja. Sopii joulun saapua keskuuteemme!

Geenivammainen joulupuu ja sianmetsästystä

Raahattiin eilen joulukuusi sisälle, mutten edistynyt siitä kuvaa ottamaan ennen kuin vasta tänään. Tässä pari näytettä vammageenisestä kiemurakuusestamme. :)

Puettiin kuusi nyt illalla jo juhlakuosiin, saa tuoda meille vähän jouluisuutta jo kolmea yötä ennen aattoa.

Saman näköinen se joka vuosi on samoine koristeineen. Yksi lisäkoriste pitääkin vielä muistaa laittaa (kiitos Minnalle siitä joulukortin yhteydessä olleesta koristeesta!) ja puhuttiin jo Villen kanssa, josko ensivuonna vaikka ostaisi jokusen uuden palleron kuuseen roikkumaan. Värinä saa olla kulta ja punainen, kunnes Zeustiina päättää että meille tulee vaikkapa vaaleanpunainen kuusi joku kaunis joulu :D

Saatiin tänään jonottaa joulukinkkuamme (ja anopin+Villen veljen kinkkuja) Kivikylän palvaamossa Lapissa (tai nykyisin Raumalla) joku tunti ja 20 minuuttia. Huhheijaa, me kun kuviteltiin että siellä olisi vielä tällai maanantaina suht järkevä määrä ihmisiä… Isot parkkipaikat täynnä autoja ja kinkun ystävien jono kiemurteli ulos asti. Joutui siinä ruho vähän koetukselle, mutta en luovuttanut vaan jaksoin urheasti rakkaani rinnalla seisoa ja odottaa, josko se oma vuoro joskus tulisi. Me otettiin taas perinteinen kinkku, luullinen ja potkallinen joulusika, jolla on painoa se joku 10 kiloa, joka on minimi tossa kinkkulajissa. Se mahtuu vielä hyvin uuniin ja siitä riittää syötävää sikahulluille moneksi päiväksi. Kun en saa syödä tänä jouluna maksalaatikkoa, syön sitten kinkkua sitäkin enemmän. Paljon ei mahaan kerrallaan mahdu, mutta jouluateria kahden tunnin välein kuulostaa aika hyvältä ;) Uuniin herra Sika pääsee aatonaattona heti aamusta, jos se vaikka tulisi valmiiksi ennen kuin alkaa liikaa väsyttää. Viime jouluna meni johonkin kolmeen asti valvoskellessa…