Asunto-osakeyhtiö Papunkolo

Posted on

Papu sai joululahjaksi ekan oman pedin/pesän. Ajattelin että pitää perheenjäsenellä olla jokin ikiomakin ei peritty nukkumispaikka. Työhuoneessa Papulla on Deealta peritty prinsessapeti, olohuoneessa sohvan päässä Deean vanha sänky, jonka kautta vauva-Papu pääsi hyvin sohvalle ja olohuoneessa on myös lattialla Pojulle aikanaan ostettu iso lattiatyyny, jonka päälle Poju ei sitten ikinä halunnut mennä makoilemaan, eikä myöskään Deea. Mutta Papu tykkää siitäkin, menee monesti sen päälle nakertelemaan puruluitaan. Ja nyt, saanko esitellä Asunto Oy Papunkolon!

Tällainen karvareunainen pehmeä pesäkolo.

Jos ihmisille olisi tällainen, menisin tuonne nukkumaan!

Papu ei tätä ole vielä ihan ottanut omakseen, mutta koko ajan paremmin ja paremmin. Eilen oltiin jo näin kotoisissa tunnelmissa.

Oli pakko vähän nukkuvaa koiraa kuvata.

Pitkänokkainen otus 😀

Tälle pedille tuli hyvä nimikin mieleen, koska Papunkolo kuulostaa joltain asunto-osakeasialta. 😀 Tämän asunto-osakkeen lisäksi Papu sai ekana joulunaan lahjaksi puruluita eri makuisina ja pehmoleluja. Papu rakastaa pehmoja ja luita! Tykkää palloillakin, mutta pehmot on ehkä se paras juttu puruluiden/korvien yms purtavien lisäksi.


Pitäisköhän unirytmeille tehdä jottai?

Posted on

Ei tässä meiän joulurytmissä toisaalta mitään vikaa ole, saadaan vaikka koko perhe nukkua 10-11 asti, kun lapsikin vetää hirsiä sinne asti. Mutta… noin pitkään nukkuminen siirtää jännästi nukkumaanmenoaikaakin lapsen kohdalta sinne 10-11 aikaan. Se ei ehkä oo niin kiva. Jospa yritämme huomenna herätä vaikka yhdeksältä. Se olis jo paljon parempi, kuin tänään kun vedettiin unta palloon kello yhteentoista asti. 😉

Viimeyönä ipana nukkui ihan hyvin omassa sängyssä, vasta puoli kasin aikaan aamulla makuuhuoneen ovelta kuului vieno pyyntö: ”Saako äitin viereen tulla nukkumaan?” 🙂 Ihanan kohtelias lapsi. Olis tietty voinut silloin jo nousta ja laittaa ryminällä unirytmit kuntoon, mutta kun tuon kinkunpaistoyön univelka painoi niskassa, niin parempi nukkua velat pois. Ja aloittaa huomisesta aikaisemmat aamuheräämiset.

Tänään mennään hakeen polttopuita mökiltä, sen verran vaan kun mun autoon mahtuu. Haetaan sitten vähän vähemmän kylmällä säällä niitä enemmän ukkelin autolla. Jännästi se neljä lavallista puuta on tuhkaksi palanut tässä kylmien viikkojen aikana, mutta takkatuli on niin ihana juttu, että ei ihme kun puut on huvenneet.

Ipanan yksi uusi joululahja, setänsä perheeltä saama pieni sammakko. Ihan pikkasen ihana :)

Ipanan yksi joululahja, setänsä perheeltä saama pieni sammakko. Ihan pikkasen ihana 🙂


Kaksi viikkoa jouluun on…

Posted on

On kai vähän niin kuin pakko koittaa ne viimeiset joululahjat miettiä ja ostaa. Alkaa muuten loppua vähän niin kuin aika kesken… Jännästi osan lahjoista hankin jo hyvissä ajoin ja sitten se vähän niin kuin jumahti. Vaikeimmat lahjat (=lähinnä kaikki lapset/teinit) on jääneet odottamaan jotain valaistumista, että mitä niille ostaisi. Pakko keksiä jotain, vaiks lahjakortteja ainaski vanhemmille lapsille jollei muuta keksi. Ja pienemmille… jotain.

Viime yö muuten vahvisti sitä päätöstä, että meillä alkaa tasan tarkkaan tänään unikoulutus taas. Ja mitähän erityistä viime yössä mahtoi olla? No, mää sain ton lapsen vähän ennen puolta yötä omaan sänkyynsä (sitä ennen koitettiin kymmenen aikoihin mennä nukkumaan isin ja äitin isoon sänkyyn) ja sitten mää odotin tossa sohvalla tunnin, josko se ipana nukahtaisi. Ei se nukahtanut. Joten sitten vaan meiän väliin ja siinä se pyöri ja sättäsi niin että meinasi oikeesti järki mennä. Klo 2:50 se lopetti se pyörimisen ja ilmeisesti nukahti. Ja aamulla herättiin joskus kympin aikoihin. Kaks ja puolivuotias lapsihan pärjääkin varmaan tollasilla 7 tunnin unilla hyvin… jooei. Ei mua itteeni väsyttänyt kun noinkin pitkään saatiin nukkua, mutta lapsi varmasti tahtoo jossain vaiheessa päiväunille, mutta ei pääse ellei mene sitten ajoissa nukkumaan. Kun jos se nukahtaa taas joskus viiden aikaan, menee yöunet taas pilalle.

Mää sain tänään paljastaa vihdoin Pialle mun synttärilahjayllärini, kun Pia täyttää tänään vuosia, samana päivänä kuin Deeakin. 🙂 Niin, lahja oli niinkun tällainen:

Eikä tuossa kaikki, tohon sisältyy melko hienon kuuloinen illallinen ennen musiikkielämystä. Ja paikat on vaatimattomasti (iiiiiiiikkkkk!!!!!) eturivistä! Mää en kestä! Tollanen oma lehmä ojassa -lahja, mutta ei lahjansaaja pistänyt pahakseen tuollaisesta ylläristä. 🙂 Me ei olla Pian kanssa ikinä oltu missään tollasessa, joten nyt ollaan ja kunnolla. Tule jo helmikuuuuuuu!

Mää laitan sitten raporttia miten toi meiän unikoulutusohjelma taas lähtee sujumaan…


Parit joululahjat

Posted on

Myrsky se vain jatkaa myrskyämistään. Eilen illalla (tai no melkeinpä yöllä) oli sähkötkin poikki jotain puolitoista tuntia ainakin. Jo tuli avuton olo. Onneksi puhelimessa oli melkein puolen akkua virtaa ja tietokoneesta sai ladattua lisää. Ja puhelimen omaa nettiä hyväksikäyttäen sain aikaani kulumaan. Nytkin on valot vilkkuneet, mutta toistaiseksi ei ole katkoksia tullut. Se eilinen sähköjen pätkiminen rikkoi yhden jouluvalonkin. 🙁 Sellasen sydännauhan. Se oli niin nätti monena vuonna telkkarin takana olevalla seinällä… Pitää koittaa joku vastaava joskus vielä jostain metsästää.

Ja nyt niitä kuvia…

Ihana keinuheppa 🙂

Usb-sammakko (Kukkis syötti tälle jo maissinaksun kun nukuin sohvalla enkä huomannut mitä se teki... sain sen kidan onneksi tyhjennettyä ja sammakko toimii). Tää on siis muistitikku. 🙂

Hän on Tipu, kuten Kukkis hänet nimiöi. Turhake, mutta mää halusin yhden hassun lahjan likalle antaa. Eka tää aiheutti kauhun kiljuntaa, nyt tätä jo kuskataan ympäri taloa ja tanssitaan tän kaa. Tää siis jammailee kuulemansa musiikin tahtiin ja reagoi myös kosketukseen eli sitä voi taputtaa ja puristaa. Niin turha, mutta niin kiva! 😉

Kaj Stenvall - Täyttä elämää. Ihana!

Tän taulun sijoituspaikka on lienee tän lipaston yläpuolella seinässä. Sopii siihen aika hyvin! Kun vaan joskus saisi ruuvin seinään ruuvattua...

Mun kultainen Phil!!! Tän sijoitan tuohon mun askartelunurkkaukseni seinään pöllötaulun kaveriksi. Se Ikean pöllötaulukin yhä odottaa seinään pääsyä... kiviseinään nää pitäisi kiinnittää, joten voi olla vähän hidasta toimintaa. 😉

Lähempi kuva tuosta kyltistä.

Vielä olisi vaikka mitä kivoja lahjoja kuvattavana. Jospa huomenna edistyisin taas uuden pienen askeleen siinä urakassa. 🙂 Hyvä alku tääkin jo, kun yleensä oon supersaamaton kaikenlaisten kuvaprojektien suhteen. Kun Pariisin kuvissakin olis vielä näytettävää… 😀