Tag Archives: keittiö

Keittiön kasviasukkaita

Keittiön kasviasukkaita

Kuvasin keittiössä asustavia kasveja. Kiva myöhemmin sitten katsella ja vertailla mitä kasveja meillä onkaan ollut ja mitkä niistä on vielä vuosien päästä hengissä. 🙂

Ekana värinokkosia. Ostin Raumalta talvella kirppikseltä pienehkön värinokkosen, jota olen nyt jo varmaan 3-4 kertaa saanut leikellä matalammaksi, kun se kasvaa ja kasvaa. En halua päästää sitä kukkimaan enkä venähtämään ylipitkäksi, niin saksiminen auttaa siitä hyvin. Otin taas pari päivää sitten uusia pistokkaita juurtumaan ja vanhoista jo juurtuneista otin ylimääräisiä lehtiä pois. Pitäisi ehkä ne juurtuneetkin iskeä multaan kasvamaan, vaikka meitin kyllä jos osan niistä laittaisi vaikka facebookin yhteen kasviryhmään tarjolle, joku haluaisi vaihtaa pistokkaita toisiin… katsotaan nyt.

Nää on tälläisia ei ehkä ihan oikeaoppisia pistokkaita kun ne on tollasia kaksihaaraisia 😀

Nää on ehkäpä vähän järkevämpiä yksihaaraisia kavereita.

Uudet vielä juurettomat pistokkaat.

Lautasilla kuvatut juurelliset pistokkaat yhtenä kimppuna.

Seuraavaksi on vuorossa enkelinsiipi. En voi sietää enkeleitä, mutta kasvi on poikkeus 😀 Sain anopilta viime vuonna pari enkelinsiiven pistokasta, jotka ovat ihan räjähtäneet nyt kasvuun ja ne kukkiikin nyt! Sain myös uusia pistokkaita (tai isoja oksia ne on) jokunen viikko sitten ja ne pitäisi laittaa multaan, kun nyt niille on sopiva ruukkukin löytynyt. Tykkään noista enkelinsiiven lehdistä kovasti!

Mulla on ehkä vuoden verran ollut saintpaulia-innostusta. Ostin ekan yksilön ihan heräteostoksena Siwasta joskus viime kesänä. Sain myös nyt tän vuoden puolella vanhemmiltani yhden santun (ystävänpäiväkö se oli?) ja sitten Ville osti mulle yhden keväällä kun oli joku kukanostojuhlapäivä. Yksi yksilö kuoli, mätäni jotenkin siitä mistä ne lehdet lähtee kasvamaan. Vaikka ihan samalla tavalla olen kaikkia kolmea hoitanut. Siitä mätäkasvista pelastin kuitenkin kuusi lehteä ja ne odottavat nyt juurtumisen ihmettä. Se on hyvin hyvin hidas prosessi, mutta on mulla jo kahteen aiemmin otettuun lehteen tullut pienet juuren alut, joten toivoa on! Olen myös tökännyt lehtiä välillä muiden kasvien juurelle. Ihmepensaan alla on elossa kaksi lehteä, mutta ei ne ole poikasia tehneet vaikka ovat kuukausia siinä olleet elossa. Kiinanruusun alle tökkäsin yhden lehden ja se on tehnyt monta lehteä jo. En vaan tiedä miten uskallan sen sieltä siirtää omaan ruukkuunsa vahingoittamatta kiinanruusua tai sitä santtuvauvaa… Kiinanruusu ei tällä hetkellä kuki eikä näytä nuppujakaan tekevän, niin ehkä sen operaation nyt uskaltaisi tehdä…

Banaanivauva. Tämän emo muutti meille Lidlistä joskus viime vuonna. Talvi otti koville ja emo kuolla kupsahti, se vain kuivui liian kuivan huoneilman takia varmaan, mutta ennen kuolemaansa se teki vauvan. Jota nyt yritetään pitää hengissä. Meillähän on ulkona myös iso banaani, se on jo vaikka kuinka monta vuotta vanha. Tai tuo nykyinen iso yksilö on myös ekan yksilön jälkeläinen.

Hän on vielä aika pieni, mutta toivottavasti pysyy hengissä.

Orkidea, joka on paljasjalkainen. Tää yksilö irtosi vanhemmiltani saattohoitoon saadusta perhosorkideasta. Eli eikös ne keikejä ole nimeltään ne vauvat, joita tulee orkidean kukintovarteen. Laitoin keikin ihan vaan veteen, koska noinkin jotkut pitää orkideoita ja ei mulla suuresti menetettävää ole tämän kokeiluni kanssa. 🙂 Siinä saattohoito-orkideassa on toinenkin keiki, mutta sitä en ole vielä irrottanut. Perhosorkkiksia meillä on tuon vauvan ja sen emon lisäksi vielä kaksi muuta, jotka ehkä kenties joskus vielä kukkivat uudestaan, tai sitten eivät. Mutta ainakin niitten juuret ja lehdet on ihan hyvän näköiset.

Seuraava tyyppi on yönprinsessa. Sain tämän alun anopilta, joka oli saanut sen puolestaan sukulaismummolta. Tuo kasvi ei ole kauaa meillä vielä ollut, eikä se ole tainnut oikein kasvaakaan ihmeemmin vielä. Mutta katsotaan jos se joskus jopa yllättää kukkimalla!

Viimeisenä esittelyyn vielä tyräkki. Näitä meillä on monessa eri koossa eri huoneissa. Tää vielä aika pieni on aika söpö. Isompikin hänen vierellään hengailee, mutta tää on musta nätimpi lehdiltään. 🙂

Ei tässä ollut vielä edes kaikki keittiön kasvit. Reunustraakkipuu jäi ainakin kuvaamatta. Mutta oli tässäkin jo aika monta tyyppiä. Ja jos tää mun bloggailuintoni vaan jatkuu (sitähän ei voi tietää milloin taas into sammuu…), niin kuvaan kyllä muidenkin huoneiden kasveja, ulkokasveja unohtamatta!

Tavallista kivempi tiistai

Tavallista kivempi tiistai

Meillä oli kaksi tehokasta siivouspäivää, tai päivän puolikasta. Mut saa innostumaan isommasta siivousurakasta vain tieto siitä, että meille saattaa olla tulossa vieraita. Ärsyttää toki muutenkin jos on lapsen roinaa siellä ja täällä, mutta jotenkin niiden kanssa sitten vain elää kun ei ole sellasta motivaatiota tehdä niille tavarakasoille jotain, kun ne kuitenkin pian ilmestyvät taas siihen mistä ne on siivottu. Eilen sitten oikein tehosiivottiin keittiö ja koko talon pituinen eteinen. Imuri sai täytettä mahaansa ja ihan jopa mattoja piiskasin tuolla pihalla. Laiska ihminen kun olen, niin pitää ihan mainita kun jotain tollasta mattojen kuritusta tapahtuu. 😀 Ja tänään sitten jatkui työhuoneen ja olohuoneen siivous lähinnä lelujen raivauksella. Saattoi mulle ehkä tässä työhuoneessakin olla jotain omiakin romuja vähän ajelehtimassa väärissä paikoissa. 😉

Yhden jälkeen kaappasin bussipysäkiltä Vanessa-ystäväni Paon kyytiin ja tultiin eka meille = syy siivousmotivaatioon. Ollaan vasta vuoden verran tunnettu, mutta tuntuu että oltaisiin jo kauemminkin yhteyttä pidetty. Ihan huippua löytää elämään ihminen, jonka kanssa on paljon yhteistä! Mentiin sitten käymään kahvilassa, jossa tosin oli mun tuurilla just silloin käynnissä yksityistilaisuus… mutta saatiin me silti kahvia ja colaa. Hyvää palvelua, kun tavallaan kahvila ei ollut edes auki. Ja sitten vielä Paon nokka kohti Kokemäkeä, josta huomenna vielä haen Vanessan takaisin tänne ja heitän bussipysäkille. Tai haetaan ja heitetään, kun pikkulikka varmaan haluaa taas mukaan.

Kun palattiin Lumi-Kukan kanssa kotiin, postilaatikossa odotti postikortti. Kivaa, en ole aikoihin postikortteja itekään juurikaan lähetellyt, niin ei ole postikortteja omasta postilaatikostakaan löytynyt. Jospa kortti-into taas löytyisi, kun postikortit on niin kivoja yllätyksiä!

Illalla me suunnattiin taas ilta-ajelulle, kun sadepäivän jälkeen illalla paisteli aurinkokin. Köyliön vankilan lähellä oli pakko pysäyttää auto ja napata kuva koiranputki/koivukujasta. 🙂 Koiranputket on niin nättejä! Ja lupiinit, joiden valokuvaus olkoon seuraavan ilta-ajelun to do -listalla! 😀 Odotan myös maitohorsmien kukintaa, nekin on ihan tosi nättejä ilta-auringon valossa varsinkin.

Kun ruokapöytä muutti

Kun ruokapöytä muutti

Mää aloin jo joskus joulun aikaan pohtia, josko kääntäisi ruokapöydän toisin päin, niin kuin pitkä reuna ikkunaan päin, kun ennen pöydän pääty on osoittanut kohti ikkunaa. Nyt illalla kun siivottiin keittiötä, päätin tarttua tuumasta toimeen ja käänsin sen pöydän. Sitä en tiiä miten kiva se on käytössä, mutta sen näkee sitten ja aina voi palata entiseen.

Lattiatilaa jää nyt ihan eri tavalla kuin ennen, tossa mahtuu vaikka pitämään tanssit! 😀 Kasvitkin saavat enempi valoa, kun saavat olla rivissä ikkunan vieressä. Ei tartte enää kurkotella valoa kohti muiden takaa. Voisin koittaa muistaa kasveistakin ottaa jotain kuvaa päivänvalossa, niin voi vertailla vuoden päästä onko kasvua tullut. 🙂 Banaanikin on ollut jo vuoden hengissä, hurraa!

Aika hyvälle mallille tuo keittiö saatiin, vaikka jäipä huomisellekin vielä hommaa. Koitetaan nyt alkaa pikkuhiljaa järjestellä huoneita yksi kerrallaan, jotta maaliskuussa Kukkiksen synttäreitä ennen olisi vain helppo perussiivous edessä. Jos parikin huonetta saisi viikossa kuntoon, niin se olis jo hyvä. Tosin on pari huonetta, joiden kanssa saattaa mennä enempi aikaa… 😉 Työhuone ja kirjastohuone on semmosia, joihin saa aikaa uppoamaan enemmän kuin sitä tarjolla on.

Ystävämme Poju tahtoi vielä poseerata kameralle. 🙂 Deegu ei ikinä suostu istumaan tollee paikallaan, kun ottaa kuvia. Deeaa pitää varmaan valokuvata nukkuessa. 😉