Kuulumisia ja ajatuksia sikataudista

Posted on

Laiska bloggaaja tässä hei vaan! En ole saanut aikaiseksi mitään tänne, vaikka suunnitelmissa on ollut. Nyt on sentään talvipuutarhasta ainaskin näyttää kuvia. Ville teki puutarhalle melkoisen kasviremontin lauantaina. Pitää vielä ottaa jälkeen-kuvat, kun ennen-kuvat jo otettu on. Saatte taas ihmetellä meiän viidakkoa! Se olikin ihan hurjassa kunnossa, kasvit villiintyneet ihan hurjasti. Nyt on kuin eri paikka, vaikka kasveja silti onkin valtavasti. Oli siinä urakkaakin… Mä päätin tällä kertaa tehdä sisähommia sillä aikaa, kun puutarhassa on hometta kuivuneissa köynnöksissä ja mun keuhkot ei tykkää siitä. Oireita voi tulla silti vaikka kuinka pitäisi hengityssuojaa. Parempi puuhailla homeettomia puuhia. Sainkin kauhean kasan mökiltä tuotuja laatikoita ja kasseja tyhjennettyä ja tungettua kamoja oikeille paikoilleen.

Muuten elämään kuuluu vaan töitä ja mahan kasvattelua. Töissä nytkin olen, mutta ei taas ole muuta tekemistä, niin voi hyvällä omalla tunnolla blogiin kirjoitella. Ettei päivä mee vaan peukaloiden pyörittelyksi. Kotona on kauppani kanssa onneksi hommia niin paljon melkein kuin jaksaa tehdä. Tilausten pakkailua ja sen lisäksi varaston läpikäymistä, haluun päästä eroon ikuisuuksia varastossa pyörineistä tuotteista. Ja vielä on semmosiakin, joita ei tuossa nykyisessä kaupassa edes näy, kun niiden tuotetiedot katosi sillon kun kaupparemontin tein. Ja sitten ne tuotteet vain unohtui… Turha niitä on tyhjänpanttina säilyttää, joten myyntiin edullisesti. 🙂

Mahakin alkaa pikkuhiljaa muistuttaa pientä raskausmahaa, etten näytä enää siltä kuin olisin vain hyvin syönyt. 😀 Paino ei silti ole vieläkään noussut, onneksi on vähän omia varastoja joita Zeus voi käyttää, niin pysyy paino hallinnassa hienosti! Liikkeitä tuntuu jo päivittäin (tai sitten mulla on vaan niitä mahan sisäisiä ilmavaivoja jatkuvasti). Liikkeet tuntuu yleensä kun oon divaanilla istuskelemassa. Eilenkin formulakisan aikaan oli kova meininki menossa, taidetaan saada kolmas formulafani perheeseen! 🙂 Yleensä nukahdan niin nopeasti etten ehdi mitään tunteakaan, mutta eilen kirjaa lukiessa sängyssä tuntui taas jotain. Ihan hullua että sisuksissa asustaa semmonen joku 20-senttinen tyyppi!

Neuvolantäti tänään soitteli, piti siirtää mun ensiviikon torstaista neuvola-aikaa, kun sillon torstaina annetaan raskaille sikatautirokotus! Siirrettiin aikaa yksi päivä tänne päin eli keskiviikkoon, mutta silloin hän ei ikävä kyllä voi vielä rokotusta antaa kun ne rokotteet tulee 10 pakkauksissa ja ne tarttee niin kuin jotenkin aika nopeeta tahtia rokottaa kun semmosen 10 setin ottaa käyttöön. Joo ei haittaa vaikken voi saada rokotusta keskiviikkona!! Enkä aio mennä ottamaan torstaina. Koko sikatauti tuntuu ihan hölmöltä rahastukselta ja rokotuksia ei uskalleta enää perua kun niihin ja kaikenmaailman muihin sikatautijuttuihin on niin valtavasti rahaa jo upotettu.

Yleisesti ottaen raskaana olevia ei edes suositella rokotettavan millään tavalla, miksi ihmeessä pitäisi sitten ottaa rokote, jota on testattu vain eläimillä ja joka on muutenkin varsin epäilyttävä. Ei edes ole varmuutta tehoaako rokote ja entäs sitten ne mahdolliset negatiiviset sivuvaikutukset joko äidille tai pienelle viattomalle ihmisen alulle? Pystyisinkö antamaan ikinä tyhmyyttäni anteeksi, jos siitä seuraisi pienelle jotain? Mähän sen saan ite päättää haluanko piikytystä vai en, toki neuvolantädit ja muut saavat antaa hyviä suosituksiaan, mutta… Tämän sivun lukeminen viimeistään herättää suurta epäluuloa… Eikä tarvitse lukea koko sivua vaan nuo alussa olevat yleiset virhekäsitykset. Antakoon mulle varatun rokotteen jollekin joka sitä haluaa, mä en halua. Enkä usko olevani ainoa.

Asiasta toiseen. Meiän kilpparirouva kuoli viikonloppuna. 🙁 Kaveri oli jo yli 15 vuotta elellyt, ei mitään hajua mikä sille nyt sitten tuli. Söi vielä paria päivää ennen ihan normaalisti, eikä siinä mitään näkynyt. Löytyi vain vedestä kellumasta elottomana silmät suljettuina. En ole kilppariasiantuntija, mutta itse konnana menisin kyllä kuolemaan maalle johonkin suojaisaan paikkaan. Mystistä. Olosuhteissakaan ei ollut mitään muutosta tapahtunut.

Huonoa tuuria taas ollut viime kuukausina eläinten suhteen. Oravan kuolema, kilpparit (pienistäkin toinen kuoli mystisesti, toinen ihan samoissa olosuhteissa elävä voi hyvin, mystistä sekin) ja kissakin on ollut jo kolme viikkoa kadoksissa. Ei muuta vaihtoehtoa enää mieleen tule kuin auton alle jääminen tms tai sitten joku on sen tappanut. Ei kukaan oo voinut ottaa sitä vangiksi sisäkissaksi, Vitosta ei ikinä olisi elämään sisäkissan elämää. Mahtaako jäädä ikuiseksi mysteeriksi tämäkin… Kuolemat kerääntyvät usein pienen ajan sisään, niin se aina menee. Jospa nyt sitten olisi taas parempaa onnea.

Meiän papukaijakirjoahvenet Pierre ja Pascal tekaisivat kudunkin taas. Paras viritelmä tähän mennessä. Kutu pysyi voimissaan ihan tähän päivään asti, hyvin kaverit sitä vahtivat. Mutta jostain syystä ne kutupallerot kuolivat, niin kuin on ennenkin käynyt, mutta nyt kestivät ihmeen kauan, varmaan 5 yötä. Eilen alkoi näyttää jo siltä ettei siellä ollut kuin muutama pallero normaalin näköinen ja tänä aamuna Pierre ja Pascal olivat vissiin itsekin huomanneet ettei tästä mitään tule, antoivat jo sinikirjoahvenen mennä syömäänkin niitä epäonnistuneita munia. Pitäisi kehitellä kaveruksille oma kuherteluakvaario, jospa sitten onnistuisi… Mutta hyvä suoritus jo tämä tuoreinkin, ei ole koskaan noin kauaa kutua ollutkaan hengissä. 🙂

Loppuun vielä kuvat meiän pöhköistä kirsuhirviöistä.



Kuvahaaste

Posted on

Markus (joka on myös postcrossaaja) heitti kuvahaasteen, johon pitää tarttua, vaikka kerran siihen jo osallistuin. Mutta nyt valitsenkin blogikuvat-kansiosta neljännen kansion neljännen kuvan. 🙂 Säännöt siis tässä:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Neljäs kansio on nimeltään eläimet ja sieltä löytyi tämä Viton toipumiskuva. Vito-kisuhan sai turpiinsa varmaankin rottaemolta viime syksynä (oksupoksusta löytyi rotan tms poikasia). Eläinlääkäkäri sitten paikkasi kaveria. Pahimmat haavat suussa ja tuossa korvan alapuolella. Onneksi tästä selvittiin sillon näinkin pienellä, ei tullut mitään tulehduksia tai muuta ikävää. 🙂

Haasteeseen saa tarttua ken haluaa…


Äijäkaverit

Posted on

Vaikka Pojun tuntevat tietävät millainen sählä se pian 5 vuotta täyttävä jätkä on, niin kattokaa nyt miten nätisti se osaa halutessaan olla. 🙂

Tossa ne eilen Viton kanssa hengailivat vaikka kuinka kauan yhdessä. Välillä Poju makasi etujalat Vitossa kiinni ja välillä istui hymyillen. 🙂 Hankalan hengailupaikan vaan valitsivat valokuvaamista ajatellen, tulee kaikkea tyhmää roinaa kuvaan. Mutta osaa ne olla ihaniakin!


Saapasjalkakissa

Posted on

Kattia ei tarvitse onneksi lääkäriin kuskata, alkoi nukkumaanmenoaikaan jo kävellä melko normaalisti ja aamulla sen uskalsi jo päästää uloskin, kun kävely näytti ihan normaalilta. Joku pieni väliaikainen vamma se onneksi olikin sitten, hyvä juttu! 🙂

Eilen tuli lunta ihan kauhean paljon ja sade jatkuu taas. Oli älyttömän hienoa illalla Teho-osaston jälkeen mennä lenkille, kun maailma oli niin valkoinen ja valoisa. 🙂 Ei viime talvena varmaan näin talvista ollut, nythän on lumi ollut maassa jo vaikka kuinka monta viikkoa!

Ville käski mun mennä tänään ostaan itelleni toiset talvikengät, vähänkö kiva mies kun tollai sanoo. 😉 Meinasin liukastua eilen päivän viimeisellä lenkillä niin monta kertaa saappaillani, että tarttis saada parempipohjaiset kengät liukkaalle kelille. Pitää siis mennä kattomaan olisko kenkäkaupassa jotain tälle elefanttijalalle tarjolla. Ja kotiin kiikutan toivottavasti ruskeet nahkasaappaat, joissa on yhtä paljon korkoa kuin näissä mun mustissa saappaissani ja joissa on ihan yhtä hyvä pohjakuvio. 😀 Sen näemme sitten… Kuvallista raporttia tulee, jos sieltä jotkut 41 jalkaan mahtuvat popot löytyy. 🙂

Ja jos joku ihmettelee tota otsikkoa, niin yhdistin vaan kissan ja saappaat yhteen. Voi äly ja väläys!

Ai niin, Tiimarin mainoslehtistä tiiraillessa sain innostuksen jonkinlaisen pääsiäis/kevätkoristuksen väsäämiseen. Ehkä meen Tiimarin kautta sinne kenkäkauppaan, jos vaikka meiän pikku-Tiimarista löytyis jotain kivaa matskua…


Kissaherra sairastaa

Posted on

Huomasin että Vito ei laita ollenkaan painoa vasemmalle etujalalleen. Mitään siinä ei näy eikä tunnu, mutta joku revähdys tai jotain vastaavaa siinä varmaankin on… Kannoin kaverin saunaan ylälauteelle lempipaikkaansa lepäämään, ei viitsi laittaa potilasta hyppimään sinne itse. Nyt tyyppi tosin on jo tossa suihkuhuoneen ovella, tahtois kai ulos. Mutta joo ei tosiaan pääse! Nyt pitää seurata potilaan tilaa turvallisesti sisätiloissa ja kiikuttaa otus huomenna lääkärille jos siltä näyttää.

”Äiti päästä mut ulos, mä oon ihan kunnossa.”

Kuvassakin näkyy että vasen etutassu ei lattiaan osu. Voi pientä, toivottavasti aamulla tuntuu jo paremmalta.


Kissa ja hiiri

Posted on

Kissa ja hiiri voivat poseerata ystävällismielisesti yhdessä, katsokaa jos ette usko…

Sainpas Vitoherrankin taas suostumaan valokuvattavaksi. Yleensä tyyppi alkaa vaan puskea kameraa ja kuvaamisesta ei tule mitään. 🙂 Tällä kertaakin kovasti puskettiin, mutta välillä suostuttiin poseeraamaan. Ja vieläpä hiirulaisen kanssa!


FURminator

Posted on

Päätettiin Villen kanssa investoida tollaseen ihmekarstaan, kun netistä luin niin hyviä kokemuksia ihmisiltä siitä. Katoppa ite video tai kaksi täältä (demos-kohdasta). USKOMATON! Ja se todella saattaa noin toimiakin, pakko kai uskoa. 🙂 Tilattiin tuo karsta Vetman oy:stä. Kattelin ulkomailtakin, mutta eipä sen kauheesti edullisemmaksi tulisi postikuluja kun tulee kuitenkin enemmän. Ja vois sitä sen 43 euroa huonompaankin kohteeseen investoida. Eläintä kohden (koirat+kissa) ton hinnaksi ei tule mitään hurjia summia. 🙂 Kerron sitten kun se tulee ja oon sitä kokeillut!


Suloiset nukkujat

Posted on

Osaa meiänkin lapset nukkua nätisti yhdessä, vaikka eri lajia ovatkin. Oli pakko saada kuva todisteeksi. 🙂 Poju olis vielä tarvinnut saada tuohon kuvaan. 😀 Vasemmalla mun koivet peiton alla, sitten Deea, Vito ja Villen koivet vielä oikealla.


Viton toipumiskuulumisia

Posted on

Vito-herra on nyt jo täysin oma itsensä. Ehkä vähän huomionkipeämpi, mutta muuten normaali Vito. Illalla olisi niiiiin kovasti halunnut ruokaa, mutta kun lääkäri kielsi ruokkimasta. Koitti jopa meiän lautasilta pölliä leivän päältä lauantaimakkaraa. 😀 Toi on ihan ennennäkemätöntä! Nirsolle katille ei mitkään lauantaimakkaran palat ole kelvanneet. Samoin oli kova hinku päästä ulos, mutta ehei…

Yöllä Vito oli hiukan levoton. Välillä hyppäsi sänkyyn, välillä herätti meiät terottamalla kynsiään makuuhuoneen tapettiin… Kuuden aikaan aamulla sitten annoin kaverille ruokaa ja saatiin nukkua rauhassa seitsemään asti. Ruokaa meni aamulla mukavasti, joten ei se suu voi kovin kipeä olla kun sellainen ruokahalu on. Ulos Vito ei ole suuremmin pyytänyt, tuskin näin nopeesti tottuu sisäelämään, mutta hyvältä näyttää silti. Lääkkeen otti myös aamulla mallikkaasti. Ville vain laittoi tabletin suuhun ja katti nielaisi sen samantien mukisematta. Ihannepotilas!

Koiratkin palasivat ihmismummolasta kotiin illalla. Vito sai ekan illan olla rauhassa ilman koirien kanssa kisailua, nyt kun on toipunut niin saa elellä taas koirien kanssa. Voi olla että koirat jopa oppivat suhtautumaan Vitoon vähemmän intohimoisesti nyt kun jatkuvasti ovat yhdessä. Pojulla varsinkin on tapana välillä jahdata kattia.

Otin taas muutamat kuvat kissasta, kun se sohvalla mun vieressä nukkui. Suloiset nuo tassutkin. 🙂