Tag Archives: koira

Pojuilua

Pojuilua

Viime yö meni taas mukavasti. Uni tuli kyllä vasta kahden aikaan (sitä ennen valvoskeltiin, eikä meitä aikuisiakaan väsyttänyt sitä ennen niin kauheesti) ja nukuttiin kolme tuntia, valvottiin vartti ja nukuttiin taas kolme tuntia. Sitten oltiin tunnin verran hereillä, mutta uni tuli taas uudelleen ja pari tuntia taas nukuttiin. Sitten lopulta me aikuisetkin raahattiin luumme ylös sängystä. Piti herätä aiemmin, mutta isukki oli vähän kipeenä ja hän sitten päätti jäädä kotiin parantamaan oloaan. Alkupäivä hurahti siis yhdessä silmänräpäyksessä taas. Mulle kyllä sopisi hyvin sellainen vuorokausirytmi että kahden aikaan nukkumaan ja herätään kun herätään, mutta ei se oikein työssäkäyvälle sovi… Onneksi tosin työajoissa voi joustaa, mutta pian tulee kunnolla kevät ja kiireet. Mutta siihen mennessä ehtii tää unirytmikin varmaan tasoittua normaalimpaan suuntaan.

Poju-herrakin sitten kotiutui tänään. Ja täytyypä sanoa että yllättävän hyvin ilta on mennyt. Toki jätkä on kiinnostunut uudesta tuhisevasta pikkuihmisestä, mutta ei niin ylikiinnostunut kuin olisi voinut olla. Ja toivon, että tuo kiinnostus tuosta vielä laimenee kunhan aikaa kuluu ja Poju tajuaa että tuo mini-ihminen kuuluu kalustoon. 🙂 Hyvin mielin siis jatkamme eteenpäin! Deea välillä puolustaakin vauvaa Pojulta ja Poju kyllä kunnioittaa Deeaa tossa asiassa. Äidin pikku apuri. 🙂

Saas nähdä miten eka yö sitten menee, mutta onneksi Poju tykkää nukkua omissa oloissaan. Joten ongelmia ei varmaankaan tule 🙂

Neuvolatäti ja Deegu

Neuvolatäti ja Deegu

Nukuttiin viime yö taas ihan mukavasti – kahdesta kuuteen ja seiskasta puoli kymppiin. Herätyskello kyllä herätteli meitä ensin kasilta ja sitten puoli ysiltä, mutta mutta… univelkojen maksu vei voiton. 🙂 Onneksi Hra L:n ei tartte mennä töihin kellon mukaan! Me siinä sitten aamutoimien jälkeen hiukan järjesteltiin kotia ja yhtäkkiä se neuvolan täti jo olikin oven takana – reilusti etuajassa! Onneksi oltiin sentään jo hereillä ja karkkipussit oli piilotettu olohuoneesta 😀

Pikkuneidin paino oli mennyt jo yli kolmen kilon! Vaaka näytti 3010 grammaa eli näkyy se hyvä ruokahalu painossa. Seuraava visiitti on sitten jo torstaina (onkohan muualla yhtä yli-innokasta toimintaa…?). Ja sitten kuulemma vielä tulee lääkärikin kotivisiitille jossain vaiheessa ellei ite haluta mennä neuvolaan lääkärintarkastukseen. Meille se nyt on ihan sama (no ei oo, kätevämpää jos vaan tulis tänne kun en ite voi edes turvakaukaloa nostaa tyhjänäkään, saatika virittää sitä autoon) mutta neuvola on kuitenkin niin lähellä ettei välimatkan takia oo väliä. Nyt kun mun painoni tarkkailu ei enää stressaa kun se ei enää kellekään kuulu, alkaa varmaan stressaus siitä nouseeko vauvan paino kaiken maailman hienojen käyrien mukaan…

Päivä sujui leppoisasti tuon neuvolatädin vierailun jälkeen. Pieni nukkui ja äiti sai puuhailla omiaan. Tein kauppani juttujakin vähän, ei kauheesti jaksa mutta vähän kerrallaan. Siinä iltapäivällä tuli tytön setäkin käymään eli nyt on sitten sekä enot että setä nähty ja hurmattu. 🙂

Deea kotiutui kunhan Ville ehti töistä kotiin ja eipä neitiä olisi voinut vähempää kiinnostaa koko pieni ihminen. Kävi vähän haistelemassa rauhallisesti ja meni tutkimaan muita juttuja. Jes! Ja ekojen haistelujen jälkeen on välillä käväissyt ihmettelemässä pikkuihmistä, mutta kun ei siinä ole mitään mielenkiintoista, niin eipä siihen kannata liikaa huomiota kiinnittää. Mainio juttu! Poju saa sitten huomenna tulla ihmettelemään pikkuista.

Mennään taas pienelle lenkille vähän ajan päästä. Katsotaan onko äiti ihan yhtä voimaton sen jälkeen kuin eilenkin…

Lumista mökkielämää

Lumista mökkielämää

Lämpömittari näyttää -15 astetta, joten tää nauttii mökin sisuksissa takkatulen lämmöstä. Sen verran olen ulkonakin ollut, että tein lumitöitä (ihan rauhallisesti ja lumi on tosi kevyttä, se oli kivaa!) ja toisella ulkoilukerralla otin valokuvia. Loppupäivän taidankin oleilla sisätiloissa. Tulee siis hyvin rauhallinen ja toivottavasti paukkumaton vuoden viimeinen päivä. Deegun vuoksi me mökille evakkoon tultiinkin, ettei pienen paukkupelkoisen otuksen tarvitse panikoida koko iltaa ja yötä. Sitä panikointia ei ole kiva katsella. 🙁

Jos sitten niitä valokuvia…

Anopin mökki ja Miian tekemä polku. 🙂

Meiän oma mökki näyttää kovin kovin pieneltä tuolla puiden keskellä.

Rauhallinen järvimaisema, jota tästä pöydän vierestäkin saan katsella parhaillaan.

Aurinko koitti puskea puiden välistä.

Poju ja Deea suostuivat tasan yhteen yhteiskuvaan. 🙂

Osaa se olla nätti nappisilmä! 🙂

Deegu istuskelee.

Poju katselee maailmaa.

Deea pitkäkaula.

Me jatketaan rauhallista uudenvuoden aaton viettoa täällä luonnon rauhassa. Toivottavasti ei pauketta tänne lainkaan kuulukaan, niin saa neiti Pikkarainenkin nauttia leppoisasta mökki-illasta.

Koiramaisia kuvia

Koiramaisia kuvia

Rojautin ruhoni lattialle liskojen kuvauksen jälkeen ja otin sitten tovin kuvia koiristakin, kun Poju somasti poseerasi sikari suussaan. 🙂

Ihan hämärä ilme. 😀

Tästä tulee mieleen jotenkin pentumainen Poju.

Itkusilmä-Deea varasti Pojun sikarin hetkeksi ja oli vähän sen näköinen, että Poju ei välttämättä diggaa ryöstöstä. 🙂

Deegis kyttää kun Poju jäytää sikariaan.

Kauneudenhoitohetki 🙂

Koirien uudet flexat

Koirien uudet flexat

Tilasin viime viikolla koirille uudet flexat (tiedän että sana on oikeasti flexi, ettei tartte huomauttaa!) ja sainkin ne hakea postista loppuviikosta. Tilasin se sellasesta paikasta kuin diivadog.fi, joka olikin oikea aarre flexejä myyvien nettikauppojen seassa. Selasin ensin monta tavallisia tylsimysflexejä myyvää kauppaa läpi ennen kuin vastaan tuli eka erilaisia yksilöitä myyvä. Enempää en tutkimusmatkaani sitten jatkanutkaan, vaan tilasin oitis tuolta.

Pojun uusi flexa on nimeltään Avant Garde Fifth Avenue ja näyttää tältä:

Ja Deean on nimeltään Avant Garde Couture Princess, joka on tällainen:

Onko vähän Deegumainen flexa, sopii täydellisesti hänen korkeudelleen! 🙂 Noissa on se leveämpi nauha, joka on molemmissa onneksi musta, niin se ei tule epäsiistin näköiseksi käytössä.

Muutakin ostettavaa tuolta kaupasta kyllä löytyisi, joten ei varmaankaan jäänyt ainoaksi kerraksi kun siellä ostoksia teen. 🙂

Pah siellä mökillä mitään lumista ollut!

Pah siellä mökillä mitään lumista ollut!

Mökkireissu tehty. Omalta osaltani oli hieman tylsää, kun siunatussa tilassa ollessa ei voi mitään painavia juttuja raahata ympäriinsä, joten mun hommiani oli hiirenpapanoiden imurointi sohvalta ja loppuajan kävelin pihalla kameran kourassa ja kun kyllästyin siihen, menin autoon istuskelemaan ja odottelemaan josko Ville ja anoppi sais joskus omat hommansa tehtyä. Koiratkin vissiin kyllästyivät ulkoiluun jossain vaiheessa, kun halusivat autoon (jopa Deegu!) ja siellä me sitten hengiteltiin auton ikkunat huuruun ja koitettiin saada torkuttuakin. 🙂

Niin, mökillä oli niin olemattoman vähän lunta, että ihan järkytyin! Kattokaa ny!

Kun kotona näyttää tältä.

Hieman on eroa lumimäärässä, vaikka kodin ja mökin välimatka ei kauhean iso ole. Jäi siis ottamatta hienot lumessa piehtarointi -kuvat koirista. Pöh! Tässä silti parit kuvat, ettei ihan jää koirakuvat näyttämättä.

Poju tyhmä ilme naamallaan syvässä lumihangessa…

Deean kuvassa sentään vähän enempi lunta.

Nyt paleltaa ihan luuytimiä myöten, kun se autossa istuminenkaan ei kovin lämmintä puuhaa ollut pitemmän päälle. Takassa on kyllä tuli, mutta ei se heti ala olohuonetta isosti lämmittämään. Joten pitäisi kai tehdä jotain lämmittävää. Siivoomistahan aina riittää, loputon urakka. Aamulla heti koiralenkin jälkeen kyllä siivosin keittiötä, jotta ei tarttis sitten illalla potea huonoa omaatuntoa, jos en illalla jaksaisi enää mitään järkevää tehdä. 😉 Pitäis ehkä joulukorttejakin koittaa väsätä tai sitten varastaa kaupastani. Joka tapauksessa niitä tarttis kirjoitella, jos meinaan saada ne postiin joskus… Juu ei tekeminen lopu! Kun vaan viittis ja jaksais…

Deegu 4v

Deegu 4v

Meiän lunni täytti torstaina jo 4 vuotta. Nopeasti se aika on mennyt, tota hölmöä koiraa ollaan jo niin kauan katteltu. 🙂 Prinsessa ansaitsi tietysti juhla-aterian (niin kuin olisi itse ymmärtänyt sellaista vaatia) ja kaupasta mukaan tarttuikin synttärikakkua varten nakkeja ja maksamakkaraa. Maksamakkarasta verotin ihan pikkuisen itsekin, kun sitä tekee niin hillittömästi mieli, muttei paksuna saa syödä kuin maksimissaan ihan vähän. En kuollut siihen eikä aktiivisuudestaan päätelleen maha-asukkikaan. 😀

Tässä hieno synttärikakku. Poju sai samanlaisen, tai vähän enempi tavaraa Deealla oli, mutta ei voinut antaa Pojulle vain kuivaruokaa, kun toinen söi herkkua. Herkullinen suolakurkun pää vielä kruunaa koko herkkuvuoren. 🙂

Tällä viikolla tulleessa Lunnikoira-lehdessä oli mielenkiintoista infoa lunneista. Kyselyyn oli vastannut 31 koiraa (tai ehkä niiden omistajaa kuitenkin) ja sen mukaan 41.9%:lla koirista on jonkinasteista paukku- tai ääniarkuutta ihan niin kuin meiän Deellä. Ja 54.8%:lla lunneista sisäsiisteys on puutteellista/hidasta… Nii-i, ei ihme ettei toi meiänkään yksilö ihan osaa ilmaista itteensä, kun tarttis päästä pihalle. Melko normaali tapaus tuo meiän koiruus siis, ei tavallista hölmömpi. Osaa se onneksi öisin levottomalla steppailullaan sanoa, että päästäkää mut pihalle. Ja päiväsaikaan pitää vaan seurata sitä, jotta huomaa milloin se alkaa tulla levottomaksi.

Harjattiin ja kerittiin Pojua eilen illalla, jotta jätkä ei raahaisi sisälle enää kauheita lumipalloja karvoissaan. Ei muuten karvaa ajeltu kuin jaloista ja mahasta ja ahterista – sinnehän ne lumipallot suojasäällä takertuvat. Pitää tänään vielä jatkaa harjausprojektia, sitä villaa kun lähtee ihan järjettömiä määriä harjatessa. Enkä käyttänyt edes furminaattoria vaan ihan tavallista harjausvehjettä, karstaa vai mikä se on.

Pian lähdetään käymään mökillä, koitan saada koirista otettua siellä jotain lumisia peuhaamiskuvia. 🙂

Ruho vaatii lepoa

Ruho vaatii lepoa

Viikonloppu meni aavistuksen verran flunssaisessa olotilassa, kun lauantai aamuna oli kurkku ja korva vähän kipeinä ja sunnuntaina heräsin tosi räkäisenä. Eipä tuosta sitten kuitenkaan mitään oikeaa tautia kehkeytynyt. Pe-la yönä tuli nukuttua melkein kellon ympäri (ihme!) ja la-su yönäkin yli 10 tuntia, taisi olla hiukan univelkoja. Yleensä viikonloppuisin ei osaa nukkua kahdeksaa-yhdeksää pitemmälle ja ainaskin koirat herättelee jos itelle vielä uni maistuisi. Nyt tuli siis nukuttua kunnolla ja päiväuniakin taisin ottaa sohvalla makaillessa.

Tänä aamuna heräsin väsyneenä, mutta suihkun jälkeen olo piristyi ja olin jo innoissani, että kivaa kun tulee energinen päivä! Mutta pah! Aamupalajuomisia jääkaapista ottaessa alkoi yhtäkkiä maailma hiukkasen pyöriä silmissä ja jätin homman kesken ja menin sohvalle köllöttelemään. Vieläkin vaan pääkoppa on vähän oudon tuntuinen enkä ole vielä ainakaan ruhoani töihin raahannut. Pitää nyt paksuusaikana kuunnella mitä se ruho sanoo ja toimia sen mukaan, ettei turhaan kiusaa itteensä. Eipä töissä mitään arkirutiineja kummempaa hommaa olis ollutkaan (kai), ne ehtii tehdä seuraavana päivänäkin ihan hyvin.

Ollaan siis koirien kanssa vietetty varsin rauhallista aamupäivää ja sama meno jatkunee iltapäivälläkin. Poju vetelee hirsiä tyytyväisenä eteisessä ja Deea tietysti tässä divaanilla mun jaloissani, sylivauva kun on. 🙂 Oli pakko pari kuvaakin Deegusta ottaa, kun se niin hyvän näköinen taas oli. Ilmeikäs koira, vaikkei osaakaan hymyillä. 🙂

Lievästi ylimielinen mitä mulkkaat katse 🙂

Häivy jo sen kameras kanssa, ei kiinnosta poseerata!

Olin eilen onneksi sen verran viisas, että pakkasin jo viikonlopun aikana maksettuja tilauksia. Ei oo tänään niin paljon hommaa. En oo vielä kyllä edes edistynyt katsomaan ketkä on mahdollisesti makselleet tänään tilauksiaan, pitänee sekin tehdä ja kasata ne tilaukset kunhan olotila sen sallii.

Parempaa oloa odotellessa Robbie Williams pitää mulle mukavasti seuraa uuden Reality Killed the Video Star -levynsä kera, jonka iTunesiin ostin heti kun se ilmestyi. Muutaman kerran olen sen ehtinyt jo kuunnellakin, pitäisi polttaa cd:lle niin saisi hyvää automusaakin.

Katotaan josko saisin askartelukuviakin taas laitettua näytille tän päivän aikana, oon ehtinyt jotain väsäillä vaikka joulukorttiprojekti onkin yhä ihan alussa. Jos en ehdi/jaksa/viitsi tehdä omatekoisia tänä vuonna, niin kaupan kortit pelastakoon mut!