Tag Archives: koirat

Kevättä ilmassa

Kevättä ilmassa

Mulla oli eilen pitkästä aikaa oikeesti kiva toimistopäivä. Liekö syypää tuo ihana aurinko, joka meitä eilen helli koko päivän. Tai sitten vaan loma on tehnyt vihdoin tehtävänsä ja työnteko alkaa taas maistua. Kummin vain, hyvä kun oli kivaa. Ja sekin varmaan vaikutti, kun oli mukavasti puuhastelua.

Töistätöistä tunnelmakuvaa. :D

Töistätöistä tunnelmakuvaa. 😀

Kun se aurinko paisteli, pitihän sitten vähän koirien pihaleikeistäkin napsia kuvia. 🙂

Poju nappisilmä. (Se itse asiassa nosti koipea tossa kuvassa, mutta ei kerrota että laitoin siitä kuvan tänne...)

Poju nappisilmä. (Se itse asiassa nosti koipea tossa kuvassa, mutta ei kerrota että laitoin siitä kuvan tänne…)

Poju ja Deea kaivelee innoissaan lunta.

Poju ja Deea kaivelee innoissaan lunta.

Deea taisi löytää jotain mielenkiintoista, siihen malliin tassut viuhtoi ja lumi lensi.

Deea taisi löytää jotain mielenkiintoista, siihen malliin tassut viuhtoi ja lumi lensi.

Vielä jotain muitakin lumikuvia.

Aurinkoa työpaikan pihalta.

Aurinkoa työpaikan pihalta.

Lumiaura on saanut vähän lunta päälleen. :)

Lumiaura on saanut vähän lunta päälleen. 🙂

Aurinkoa kotipihalta.

Aurinkoa kotipihalta.

Tervetuloa kevät! Mun puolesta saisit jo tulla!

Neuvola-aika siirtyi

Neuvola-aika siirtyi

Neuvolasta oli aamulla soitettu varmaan sillä aikaa kun olin suihkussa ja jätetty sitten vastaajaan viesti. Neuvolalääkäri oli sairastunut ja pikkutyypin aikaa siirrettiin viikolla eteenpäin. Hätkähdin hiukkasen kun se neuvolantäti sanoi, että Kauha-Erjan (nimi muutettu, kun nimiäisiä ei vielä ole ollut) neuvola-aikaa pitää siirtää. Siis mitäh?! Eihän Kauha-Erjan nimeä vielä ole julkistettu! Miksi se sitä nimeä käytti?! 😀 Neuvolaanpa onkin mennyt jo tieto tyypin nimestä vaikkei se vielä meiän julkistama nimi olekaan. Oli kyllä jännä kuulla tyypin nimi ihan yllättäen ”vieraan” ihmisen sanomana… Kauniilta se kyllä kuulostaa vieraankin suusta, ettei olla huonoa valintaa tehty. 🙂

Kun neuvola-aika siirtyi viikolla, samaan päivään kuin kummityttöni Nean neuvola, saattaapa hyvinkin olla ettei jouduta pelottavalle neuvolalääkärille. Kun Nea sai ainaskin tolle päivälle ajan eri tyypille, kun pelottava tapaus on lomalla. Eli ehkä ei tarttekaan valmistautua juoksemaan ja lujaa karkuun sieltä neuvolasta 😀

Käytiin aamupäivällä Suvin+Nean kanssa vaunulenkillä. Vähänkö oli hyvää tuuria, kun laitoin Suville aamulla viestiä ja kyselin lenkkeilyinnosta, kun saatiin sitten lenkkeillä ihanassa auringonpaisteessa ja lämmössä (yli 13 astetta plussaa). Ei mennyt kauaa kotiutumisen jälkeen, kun taivas alkoi mennä harmaaksi ja vettäkin jossain vaiheessa tuli. Saatiinpas nauttia ulkoilusta! Mulla oli ekaa kertaa koiratkin mukana tollai että oli kaksi vaunullista tätiä liikkeellä (tai siis Neahan istuskelee rattaissa) ja hyvin koirat kulkivat meiän seurana! 🙂 Oon jo ottanut joka aamupäiväiseksi tavaksi ulkoiluttaa vauvaa ja koiria ja jatkossa voin ottaa koirat mukaan Suvinkin kanssa lenkkeillessä. Ajattelin että kaksi pyörällistä ajoneuvoa olisi liikaa koirille, mutta ehei!

Nyt takaisin tilausten pakkailun pariin… Pikkutyyppi vaikuttaa tyytyväiseltä uudessa köllöttelykeinussaan (isi oli mennyt semmosen ostamaan tyttärelleen) ja äiti voi puuhailla omia puuhiaan. 🙂

Äiti otti musta kuvan kun vetaisin viimeisiä tippoja pullosta, ei tajunnut edes leualle valunutta maitoa pyyhkiä ekana…

Pallomaha-Miia

Pallomaha-Miia

Pitää kai tännekin iskeä pallomahakuva, kun sen naamakirjaankin laitoin. Eilen taas muistettiin kasvavaa ruhoa valokuvata. Ja pitihän koiralapsetkin saada samaan kuvaan 🙂 Poju vielä hienosti venyttää mun paitaani, että varmasti näkyy maha hyvin 😀

Tänään mennään vaunuostoksille (jos Hra L malttaa ajoissa töistä kotiin tulla…) ja turvakaukalokin varmaan samalla hommataan. Samaa merkkiä kuin vaunut, niin saa tarvittaessa laittaa sen kaukalon vaunun runkoon kiinni jos Zeta nukkuu autoilun päätteeksi eikä viitsi tyyppiä herättää. Ja ne tapetitkin pitäisi saada tänään käydä hakemassa. Jee! 🙂

Kevättä mökillä

Kevättä mökillä

Käytiin mökillä tänään kun oltiin ekana haettu koirat hoidosta vanhempieni luota. Vähän oli taas lapset innoissaan kun muutama päivä oltiin erossa toisistamme oltu. 🙂

Mökillä oli jo ekat kukkasetkin alkaneet kukkia, sinivuokot ja hybridivuokot. 🙂

Nähtiin myös ekat leskenlehdet tuossa Satakunnankadun varrella, siinä ne yleensä aina ekana kukkaan puhkeavat meiän lenkkireitillä. Niistä ei vielä ole kuvatodistetta kun ei ollut kameraa mukana, mutta jospa vaikka huomenna…

Koirat olivat aika innoissaan kun mökillä pääsivät. Virtaa riitti vaikka muille jakaa!

Deegun hölmö ilme, kuva otettu kesken ravistelusession. 🙂

Deea vauhdin hurmassa jäällä.

Poju juoksentelee.

Vähän vauhdikkaampaa juoksentelua.

Loppuun vielä Miian rakkaat. 🙂

Mä en itse tuonne jäälle mennyt kävelemään, kun siellä oli jo aika vetistä ja mun kankäni eivät kestä vettä. Se tuli todettua Saariselällä loskassa kävellessä… sukat kastui ihan totaalisesti, nahka ei vaan pidä vettä.

Saunaremonttikin on taas edennyt, lauteetkin oli jo paikoillaan! Kuvia en tajunnut ottaa, mutta ensikerralla sitten taas.

Keväinen päivä

Keväinen päivä

Tänään oli taas kiva päivä, vaikka väsähdin iltapäivällä aika koomaiseksi niin kuin eilenkin jos oikein muistan. Pitkä muisti 😉

Töistä pääsin lähtemään jo yhdentoista aikaan, kun anoppikin häippäs ja mulla olis ollut vaan tylsää siellä yksin istuskella. Onhan Villekin siellä, mutta mun työpöytä on nurkan takana Villeen nähden, ettei olisi ollut silmillekään mitään iloa. 🙂 Ja herra painelee menemään milloin minnekin. Menin heti pienelle kävelylle koirien kanssa ja kun olin ehtinyt vähän aikaa olla kotona, Suvi laittoi viestiä että josko lähdettäsiin lenkille 12 aikaan. Koirilla olikin sitten varsin hauskaa päästä pihalle uudelleen noin lyhyen tauon jälkeen! Ei ne meinanneet edes uskoa että taas olin menossa heiän kanssansa pihalle tassuttelemaan. 🙂

Poju oli aluksi ihan ihmeissään vaunuista. Ihmetteli varmaan mikä se musta oudot jalat omistava ihmiseltä tai muulta otukselta haiseva laatikko oikein oli. 😀 Koitti kurkotella ja katsella vaunujen sisään ja kulki vaunujen vierellä korvat luimussa katsoen vaunuja koko ajan. Ei ne vaunut sitten kuitenkaan kauaa jaksaneet kiinnostaa. Mutta heti kun alkoi itkua kuulua, johan alkoi molempia taas kiinnostaa se ääntelevä outo musta laatikko. 😀 Ja vielä hassumpaa oli se, että se musta laatikko hiljeni kun Suvi vähän aikaa vaunuja työnsi röykkiöisellä kohdalla tiellä. Tärinänukutus, kätevää!

Tunnin verran me Suvin kanssa käppäiltiin ja olis voinut hyvin kävellä tunnin jos toisen lisääkin! Ihan hassua lenkkeilyintoa, ei tollasta oloa ole ollutkaan aikoihin. Olotilan sai varmaan aikaan ensinnäkin hyvä seura ja sitten se kevään tuntu ilmassa, aurinko ja lintujen laulu. Pitää mennä uudelleen taas joku kaunis päivä!

Mulla oli kamera taskussa lenkillä kuten usein tapana on, mutta en mä mitään muistanut valokuvata kuin vasta kotipihalla avainta taskusta etsiessä huomasin sen kameran…

Koirat pönkimässä lintujen syöttöpaikan alla.

Haaveilen jo keväästä ja sammakoiden kurnutuksesta tuossa vielä lumen alla olevassa lammessa. Ja vesi kielellä odotan talvipuutarhan edessä olevan mansikkamaan satoa!

Lenkin jälkeen tein vielä työjuttuja ja odottelin hiihtoa siinä samalla. Hyvin hiihtely menikin, mahtavaa Suomen naiset ja miehet! Hassua miten naisten menestykseen jotenkin on jo ”tottunut”, mutta miesten pronssikin sai melkein liikutuksen kyyneleet silmiin. 🙂 Kivaa kun vielä on muutama kisapäivä jäljellä!

Hiihdon jälkeen iski se koomaväsymys. Sain itteni sitten pysymään hereillä kun aloin kirjoitella postcrossing-kortteja. Kirjoitin niitä kunnes mentiin postiin ja kauppaan Villen kanssa. Ja alkuillasta väsättiin makkarasoppaa, nami! Seuraavaksi sitä päästäänkin nautiskelemaan.

Eilen muuten koottiin eka vitriini! Jei! Ovi siitä on vielä irti kun se laitetaan vasta kun keksitään vitriinille paikka, mutta eiköhän me se paikka niille kahdelle keksitä tän viikon aikana. Ja kootaan sitten se toinenkin. Kuvia sitten kun ne on paikoillaan.

Valkohaalaristen hyökkäys

Valkohaalaristen hyökkäys

Tosi huonosti nukutun yön jälkeen puhelimen sointi herätti meiät yhdeksän aikaan. Vakuutustyyppi soitti ja tunnin päästä se ja siivousporukka valkoisissa haalareissaan saapui paikalle. Viisi tuntia ne haalarityypit ahersivat ja saivat autotallin ja eteistilan ihan tyhjäksi kaikesta roinasta. Roskalavalle päätyi jo aika paljon tavaraa ja kuistilla odottaa rompetta puhdistamista. Tehokasta toimintaa! Seiniä oli putsattukin. Pitihän kuvia käydä ottamassa edistymisestä, tässäpä niitä…

Tästä se lähtee… Operaatio autotallin uudistus. Löytyi taas yksi hyvä puolikin tossa palossa, kun ei me ikinä itse olisi saatu aikaiseksi heivata kaikkea turhaa roinaa autotallista/eteisestä pois. Nyt saadaan aloittaa puhtaalta pöydältä ja ei enää edes kerätä sellasta romumäärää tonne.

Saatiin myös uutisia autoista. Miian beibe on kunnossa! Maalipinnassa tai missään muussakaan ei ole mitään vammoja, ainoastaan haju pitää saada pois auton sisältä. Jes, ihan mahtavaa! Villen auto puolestaan joutuu ainakin osittaiseen maalaukseen, mutta ei siinäkään muuten vammoja sulanutta vilkkua lukuunottamatta.

Poju on saanut jostain taas (no vasta toisen kerran elämässään) nenäpunkin, siltä kovasti tuntuu. Ei tollasia oireita muuten tulisi. Voi pöh! Toivottavasti menisi taas pian ohi, ettei tarvi lääkärille mennä.

Deegu on vielä huomiseen asti mökillä ihmismummon seurana. Piti tulla tänään kotiin, mutta anopin auto kiukkuilee (hyvä tuuri senkun jatkuu) ja me viedään toinen auto sille huomenna sinne mökille ja otetaan Dee samalla mukaan. Hyvää se vaan tekee kun lapset on välillä erossa toisistaan.

Niin ja sekin piti vielä sanoa, että pestiin Poju eilen illalla. On jätkä taas valkoisempi. 🙂 Ja tänään furminoin Pojua niin kauan kuin herralla kärsivällisyyttä riitti. Sitä villaa vaan riittää ja riittää ikuisesti…

Vuoden eka päivä

Vuoden eka päivä

Vuosi sitten vaihtui onneksi ihan mukavissa merkeissä, vaikka vähän rankka tuo vuoden viimeinen vuorokausi olikin. Koirat meni eilen hoitoon (Poju mun vanhemmille ja Dee anopin kanssa mökille) ja me alettiin sitten käydä läpi romppeita autotallissa. Pelastettiin sieltä enemmän tai vähemmän mustia esineitä, jotka saa puhtaaksi ihan vaan vedellä. Onneksi mun Paon yksi kapselikin oli vaan muuttunut ihan mustaksi, ei ollut muuten kärsinyt. 🙂 Käytiin myös läpi varastossa kastuneita laatikoita. Vaikka sinne oli vettä mennyt palomiesten letkusta, ei ne tavarat onneksi olleet kärsineet. Valokuvia käytiin iso läjä myös läpi, mutta niistäkin vain jokunen oli takertunut toiseen kuvaan kiinni ja mikään ei ollut totaalisesti pilalle mennyt. Hyvä niin.

Vakuutus/siivousihminen kävi myös jo eilen katsomassa tilanteen. Nopeaa toimintaa, liekö sillä jotain vaikutusta kun meillä on yksi tuttu vakuutusmies. On saattanut laittaa vähän vipinää sinne. 🙂 Se vakuutusihminen totesi että sieltä tulee loppiaisen jälkeen porukka putsaamaan autotallin, varastossa olevat vaatteet pestään heidän toimestaan ja autotallin kipsilevyseinätkin vaihdetaan uusiin. Meille olisi riittänyt seinien putsaus, mutta vakuutustyyppi sanoi että ne vaihdetaan. Voihan ne toki olla kärsineitä kuumuuden takia, että sen kun vaihtavat. Saadaan periaatteessa koko autotalli uudistaa, kun ne nosto-ovetkin menee vaihtoon.

Sillä tavalla tollanen tilanne kyllä vaikuttaa, että jollain tavalla hetkellisesti kyseenalaistaa oman kotinsa turvallisuuden. Ei ennen tullut mieleenkään että kodissa ei olisi turvallista olla, mutta tuollaisen jälkeen pieni pelko hiipii mieleen. Eilen illallakin vielä oli sellainen olo että tahtoi vain olla Villen seurassa, yksin jos olisi, varmaan ahdistavat möröt olisi mielen täyttäneet. Mutta toisaalta järki sanoo, että toi oli vaan huonoa tuuria (tai hyvää tuuria huonossa tuurissa) ja on hyvin hyvin epätodennäköistä että mitään pahaa sattuu pitkään aikaan. Ja vähän skitsoksi on väliaikaisesti ainakin muuttunut, kun viime yönäkin vai aamuako jo oli kun menin jonkun naksahduksen kuultuani tarkistamaan onko kaikki sulakkeet oikeassa asennossa. Kissa sen äänen aikaan sai, mutta silti pakko varmistaa. Eipä siitä haittaakaan toki ole jos vähän tavallista varovaisempi on.

Mentiin joskus kymmenen jälkeen eilen illalla vielä Suvin ja Mikon luo. Teki niin hyvää päästä pois kotoa ja ajatella jotain muutakin kuin autotallia… Toki tosta jutusta piti puhua oma aikansa, mutta paljon muustakin. Kiitos siis seurasta! Vauvaakin oli niin ihana taas nähdä, kasvaa hurjasti. On se suloinen! 🙂 Pian saadaan nimikin tietää, kun sunnuntaina on ne ristiäiset. Zelda-Irma Birgittaan me eilen päädyttiin että sellanen sen nimen on oltava. 😀

Viime yönä nukuttiin melkein kellon ympäri, taisi olla pientä univelkaa. On silti yhä ihan väsy olo, mutta eipä tänään tarvi mitään jaksaakaan sen kummemmin tehdä. Katotaan varmaan joku elokuva illalla, niin saa ajatukset muualle.

Lopuksi vielä eilisaamulta pari kuvaa. Ihan hassua kun anopin mökillä Poju nukkui tossa sohvalla, jossa molemmat koirat tykkäsivät tähystellä ulos. Kun kotona Poju nukkuu aina lattialla, mutta toi mökin sohva on kai jotenkin kiva. Onhan siitä toki näkyvyys moneen suuntaan, ehkä se on siksi hyvä paikka.