Kaksi viikkoa jouluun on…

Posted on

On kai vähän niin kuin pakko koittaa ne viimeiset joululahjat miettiä ja ostaa. Alkaa muuten loppua vähän niin kuin aika kesken… Jännästi osan lahjoista hankin jo hyvissä ajoin ja sitten se vähän niin kuin jumahti. Vaikeimmat lahjat (=lähinnä kaikki lapset/teinit) on jääneet odottamaan jotain valaistumista, että mitä niille ostaisi. Pakko keksiä jotain, vaiks lahjakortteja ainaski vanhemmille lapsille jollei muuta keksi. Ja pienemmille… jotain.

Viime yö muuten vahvisti sitä päätöstä, että meillä alkaa tasan tarkkaan tänään unikoulutus taas. Ja mitähän erityistä viime yössä mahtoi olla? No, mää sain ton lapsen vähän ennen puolta yötä omaan sänkyynsä (sitä ennen koitettiin kymmenen aikoihin mennä nukkumaan isin ja äitin isoon sänkyyn) ja sitten mää odotin tossa sohvalla tunnin, josko se ipana nukahtaisi. Ei se nukahtanut. Joten sitten vaan meiän väliin ja siinä se pyöri ja sättäsi niin että meinasi oikeesti järki mennä. Klo 2:50 se lopetti se pyörimisen ja ilmeisesti nukahti. Ja aamulla herättiin joskus kympin aikoihin. Kaks ja puolivuotias lapsihan pärjääkin varmaan tollasilla 7 tunnin unilla hyvin… jooei. Ei mua itteeni väsyttänyt kun noinkin pitkään saatiin nukkua, mutta lapsi varmasti tahtoo jossain vaiheessa päiväunille, mutta ei pääse ellei mene sitten ajoissa nukkumaan. Kun jos se nukahtaa taas joskus viiden aikaan, menee yöunet taas pilalle.

Mää sain tänään paljastaa vihdoin Pialle mun synttärilahjayllärini, kun Pia täyttää tänään vuosia, samana päivänä kuin Deeakin. 🙂 Niin, lahja oli niinkun tällainen:

Eikä tuossa kaikki, tohon sisältyy melko hienon kuuloinen illallinen ennen musiikkielämystä. Ja paikat on vaatimattomasti (iiiiiiiikkkkk!!!!!) eturivistä! Mää en kestä! Tollanen oma lehmä ojassa -lahja, mutta ei lahjansaaja pistänyt pahakseen tuollaisesta ylläristä. 🙂 Me ei olla Pian kanssa ikinä oltu missään tollasessa, joten nyt ollaan ja kunnolla. Tule jo helmikuuuuuuu!

Mää laitan sitten raporttia miten toi meiän unikoulutusohjelma taas lähtee sujumaan…


Kaija-enerziaa!

Posted on

WOW! Olipas melko huikea parituntinen iki-ihanan Kaija Koon seurassa tänään! 🙂 Emmää oikein edes tiiä mitä mää kirjoittaisin 😀 Ihan mieletön kokemus, jee! Oon rakastanut Kaija Koon lauluja niin kauan kuin ikinä pystyn muistamaan, niitä on kuunneltu ja unelmoitu ja ikävöity ja vaikka mitä. Kaikkien kappaleiden (paitsi kahden joita ei mun musiikinkuuntelulaitteillani ole) sanat muistan ulkoa ja koko yleisöhän siellä lauloi Kaijan kanssa. Välillä tuli ihan kylmiä väreitä ja melkein kyynel silmäkulmaan, oli niiiiin mahtava fiilis.

Kuvista ei tullut oikein mitään, kun liikkuva kohde ja valaistus toivat turhan paljon haastetta mun vanhalle iPhonelleni, mutta jotain silti. Piti ottaa pikkukamera mukaan, mutta emmä muistanut. Näkee kuitenkin tuon paikan josta Kaijaa fiilistelin – oli paras istumapaikka missään ikinä! Tosta näki tosi hyvin ja Kaija otti nää sivuyleisötkin hienosti huomioon. Ihan huippua! Vai sanoinkohan jo, että oli huippua… 😀

Mehän oltiin Kaijaa kattomassa joskus talvella karsessa ylikansoitetussa nightclubissa, mutta se oli ihan erilainen kokemus kuin tää. Siellä näin vain kerran vilahduksen koko Kaijasta ja ympärikännistä porukkaa oli ihan sikana ja niin huono ilmanvaihto että sinne meinasi pökertyä. Ja meiän vierelle yrjöttiin sillon. Että ihan eri maasta kuin tämä sivistynyt konserttisalimeininki. Mahtavaaaaaa! Mun vieressä istui vielä ihan huippu fanitäti, joka puhelikin mulle kuin vanhalle tutulle. 🙂 Hihii, oli niin hyvä ilta! Koko viikon pelastus!

Seuraavat musiikkielämykset ovatkin edessä vasta toukokuussa näillä näkymin… Bon Jovi ja P!nk esiintyvät ihan parin päivän välein toukokuun lopussa, siinä sitä on taas fiilistelyä meikäläiselle! Molemmat oon ennenkin nähnyt ja erityisesti tuo P!nk oli viimeksi jo ihan huikea! Tää tuore kiertue ei varmasti sitten jää siitä yhtään huonommaksi! Ja Bon Jovi nyt vaan on hyvä ilman mitään ihme showhäslinkejäkin. Tykkään kyllä enempi sisäkonserteista, kun niissä on tiiviimpi tunnelma kuin stadioneilla. Ja mää en ikinä unohda ekaa isoa konserttia jossa oon ollut, oon ikuisesti kiitollinen silloiselle luokkakaverilleni, kun ehdotti mulle sillon joskus Phil Collinsin konserttiin menoa. Se oli niiiiin parasta ikinä! Onneksi sitä voi fiilisellä dvd:ltä. 🙂

Ja arvatkaa mitä?! Mää askartelin eilen!!!! Mää tein 11 joulukorttia!!! Niin huippua sekin! 🙂 Uhmislapsen ruokailupelleily kiukutti ja kaivoin kiukulla ne mun jouluaskarteluromppeeni esiin ja annoin palaa. Ei siitä sitten loppua olis tullut enää lainkaan, hihii! Laitan jotain kuvaa tuotoksista vaikka huomenna jos muistan.


Kaijaa kuuntelemassa

Posted on

Me tavoistamme poiketen päädyttiin eilen illalla baariin. Seura oli kivaa ja Kaijaa oli kiva kuunnella. Mutta… saman kokemuksen olis kyllä saanut kotonakin. 😉 Olis voinut seisoa pihalla räntäsateessa muutaman minuutin, sitten tipauttaa ulko-ovella 15€ x 4 johonkin paperisilppuriin, sitten jonottaa vartin naulakolle ja antaa 3€ x 4 kuvitellulle narikkahenkilölle (eli sinne samaan silppuriin). Sitten olis voinut mennä keittiöön hitaasti edeten, kaataa juomaa lasiin ja jäädä seisoskelemaan keittiön ja olkkarin puoliväliin joksikin aikaa. Seuraavaksi päästä istumaan sohvalle ja parille rahille, jotka on siirretty suht kuumaan saunaan. Välillä madella keittiöön hakemaan lisää juomaa ja heittämään rahaa siihen silppuriin. Sitten parin tunnin odottelun jälkeen laittaa Kaija Koon musaa soimaan siellä hikisessä saunassa. Ja liimata Kaijan pään kuva johki kauas ja vilkaista sitä kerran kurkottelemalla yläilmoihin. Ja sitten Kaijan levyn loputtua vois jäädä saunaan seisomaan vielä vartiksi oikein sillai vieriviereen ja vielä hiukka töniä toisia. Sitten edetä naulakolle ja heittää pari takkia samaiseen silppuriin johon rahatkin meni ja todeta että voi kauhia kun ei niitä takkeja nyt vaan täällä oo, tais naulakko romahtaa kun otettiin tänne vähäsen liikaa populaa ja siis liikaa takkeja jos naulakotkaan ei kestä. ARGH!

Siinä siis iltamme tiivistettynä. Ei enää ikinä siihen mestaan, jossa Kaija eilen esiintyi. Ei vaikka siellä esiintyis helkkari Phil Collins! Ihan hirvittävä mesta noin niin kuin toimivuudeltaan. Tietty on hienoa myydä miljoona lippua ja saada helvetisti rahaa ihmisiltä illan aikana, mutta haloo!!! Siellä oli kuuma kuin helvetissä (ilmastointia ei lienee ole keksitty), populaa ihan liikaa ja se narikkasysteemi ei toiminut lainkaan. Ville onneksi sanoi mulle ennen lähtöä, että ei ehkä kantsi laittaa sitä lempparitakkiani päälle ja laitoin sitten toisista lemppareimman. Me kyllä saatiin takkimme narikasta pois, mutta seuralaispariskuntapa lähti kotiin ilman takkeja…! Ne antoi sieltä narikasta ihan random-takkeja, mäkin sain ekana jonkun väärän kouraani, onneksi kuitenkin sen omanikin sitten. Mutta kaikilla ei käynyt yhtä hyvä tuuri. Ja mietippä kun ihan sikakänniselle ihmiselle antaa jonkun random-takin, eihän se ees huomaa ehkä ennen aamua mitä sitä saikaan päälleen. Ja jos sattuu olemaan parempi takki kuin se oma joka sinne narikkaan jäi, niin se on sitten siinä. Aivan uskomatonta!!! Ja vielä se narikan sijainti, yleensä se on lienee aika lähellä ulko-ovea, mutta tuolla se oli kaukana ulko-ovesta ja sillon kahden aikaan kun sieltä pois pyrittiin, oli aivan sairas ruuhka niin rappusia ylös jättämään takit, kun rappusia alas pyrkimään ulos mestasta. Siinä ei päässyt etenemään kuin ihan törkeesti rynnimällä valtavan kännisen ihmismassan läpi. 🙁 Ei enää ikinä uudelleen…

Helpotus oli SUURI, kun lopulta päästiin ulos sieltä mestasta raikkaaseen ulkoilmaan. Ja samalla päätin, ettei tarvi baariin mennä ainakaan kymmeneen vuoteen. Tai ehkei enää ikinä. Irkkupubit tms on asia erikseen, ne on kivoja, semmosessa voi joskus kerran vuodessa tai parissa käydä. Mutta tollaset helvetit…


Musiikkia koko rahalla :)

Posted on

Eilen heräiltiin jo puoli seitsemän aikoihin, kun piti lähteä kahdeksan aikoihin ajamaan Raumalle hakemaan uutta päätä torin laidalta. 🙂 Kävin siis kampaamossa leikkauttamassa tukasta ylimääräisiä pois ja saamassa uutta väriä. Tummaa ruskeaa päähän taas laitettiin, kun se on ehkä se kaikkein paras väri. Onhan tukka luonnostaankin tumma (jopa erikoisen tumma parturin mukaan).

Loppupäivä meni töissä ja työpäivän jälkeen lähdettiin ajelemaan Helsinkiin. Nähtiin menomatkalla hirviparikin läheltä, muttei liian läheltä sentäs. Isoja otuksia ovat! Matka meni mukavasti ja mentiin nimeltä mainitsemattomaan ravintolaan syömään hirveää scheisseä… Kanapasta oli ihan karmean makuista, oksennus siitä pastan juustosoosista lähinnä tuli mieleen. Uujee! 😉 Näykin sitä ruokaa vähän ja söin Villen lautaselta armopaloja, jotta pahin nälkä meni pois.

Sitten käveltiin Harwall-areenalle, jossa ekana meitä hellittiin tällä:

Tai en tiiä Villen hellimisestä, mutta mää tykkäsin!!! Ihana ihana Kim Herold! Olen ukkelin tuoretta levyä kuunnellut ahkerasti, joten kaikki kappaleet olivat ihan tuttuja ja niin ihania! Se ääni… uuh ja aah! 🙂 Paras lämppäri ikinä!

Ja Kimin jälkeen oli vähän taukoa ja sitten alkoi pääshow:

Roxetesta ei tullut otettua kummempaa kuvaa, tämmönen zoomaamaton puhelimella otettu vain. Oli niin mukava fiilis, ettei mitään kuvia muistanut ottaa. 🙂 Kaikkia ihania hittejä toinen toisensa jälkeen! Oli kyllä ehdottomasti mainio juttu kokea tuo konsertti! 🙂 Ja Antti Tuiskukin oli ollut siellä katsomassa – jee! 😀

Konsertti kesti pari tuntia aika tarkalleen ja lähdettiin ajelemaan kotia kohti hirmuisessa sumussa. Mentiin Turun moottoritien kautta, kun se on kivaa vaihtelua sille perinteiselle reitille. Ajallisesti ei mene yhtään kauempaa menee kumpaa vain reittiä. Ja moottoritiellä on sentään riista-aidat, ei niin hirvialtista tietä. Se sumu tosiaan pakotti ajelemaan paikoitellen pikkuhiljaa, kun ei vaan nähnyt. Onneksi ajeltiin kovassa sumussa vain kuuttakymppiä pikatiellä, kun muuten olisi jyrätty kotimatkan aikana nähty ainoa otus – pupujussi. Ehdittiin jarruttaa ja pupu sai juosta metsään. 🙂

Kotona oltiin ennen kahta. Koirat pihalle ja sitten odottelemaan nukahdusta. Meni johonkin kolmeen asti ennen kuin alkoi väsyttää ja pienten unien jälkeen heräsin törkeään suonenvetoon molemmissa jalkapohjissa ja jalkapöydissä. Molemmilla automatkoillakin iski järkyttävät suonenvedot, jotka saivat kiemurtelemaan tuskasta. Ja tänään ostettiin magnesiumia, kun se tuntuu pitävän suonenvetoja poissa. Mulla vaan tökkii pahasti magnesium-tablettien nauttiminen, noi uudet on onneksi hiukka siedettävämpiä purutabletteja. Makuna mustaherukka, ihan ok siis. Toivotaan että tuo vaiva menee pois!

Nyt pitänee mennä nukkumaan, että jaksaa taas aamulla heräillä töihin. Huomenna pitää pakatakin kassit syyslomailua varten, kiva kotimaan reissu tiedossa! Siitä lisää matkan varrelta…


Bon Jovi!!!

Posted on

Hiphurraa! Päästään Hra L:n kanssa kesäkuussa kattomaan Bon Jovia! Kivaa! 🙂 ?

Heti ysiltä aloin klik-klik-klikkailla Lippupalvelun sivuilla, mutta koko ajan vain ilmoitettiin että kokeile hetken päästä uudelleen… Kun olin 10 minuuttia tota klikkailua harrastanut, päätin että kokeilen vielä kun kello tulee 13 yli, kun 13 on onnenluku. Ei se olis katastrofi ollut jollen olisi lippuja saanut, mutta kiva ne toki olisi saada. Ja 13 yli pääsin heti läpi ja ostoksille! Kannatti siis pitää luova tauko välissä. 😀

Tänään aion kokeilla tehdä ekan kerran Lumi-Kukalle ite lihapitoista ruokaa. Eilen meni kukkakaalia jääkaappiin ja pakkaseen ja tänään vois tehdä jauheliha-perunaa ja jauheliha-bataattia ja vaikka porkkanastakin jotain. Niin jos vaan jaksan. Pientä väsymystä ollut tänään ilmassa, ei olisi millään jaksanut nousta tänään sängystä mutta pakko kun Lumi-Kukkakin heräsi jo 20 vaille kahdeksan, vaikka nukahti vasta kymmeneltä. Kummasti talviaikaan siirtyminen vaikutti siihen, että 13h yöunet on historiaa ja nyt unet kestää sellaset 11h enimmillään.

Huomenissa sitten taas treffaamaan muita vauvoja. 🙂 Nyt tällä uudelle unirytmillä se tapaaminen osuu vaan täysin päiväuniaikaan, mutta katsotaan josko pikkuihminen ei kiukuttelisi… Ja joku päivä mennään Suvin kanssa uudelle kirppikselle – josko vaikka löytyisi jotain kivoja vaatteita Lumi-Kukalle! Ja tietty Nealle! Saadaankin varmaan Suvin kanssa taistella kumpi saa jonkun vaatteen omalleen, kun Lumi-Kukalle voi alkaa hommailla jo senkin kokoisia vaatteita odottamaan joita Nea käyttää. Tällä hetkellä ei olekaan kuin ihan jokunen seuraavan koon vaate odottelemassa kasvamista.


Pinkkiä ja shoppailua

Posted on

Lähdettiin torstaina jo ajoissa töistä ja lähdettiin ajelemaan Helsinkiä kohti. Oltiin Pasilasta varattu hotellihuone, lyhyt matka kävellä Hartwallille. Pasilan hotellit ne vaan tuottaa aina pientä päänvaivaa, nytkin taas meni hetki että tajuttiin missä hotellin parkkihalli oli. Ei tämmöset maalaiset ymmärrä helsinkiläisten aivoituksia. 🙂 Mutta hotellille päästiin ja huone oli ihan kiva, jopa vähän tavallista isompi.

Alettiin ettiä netistä lähintä lähikauppaa tai Ärrää, kun jotain juomista ja pientä syömistä tarvittiin. Ei tullut matkalla mieleen mennä jonkun kaupan kautta. Ärrä bongattiin läheltä, joten sitä kohti suunnattiin. Yksi rakennus ennen ärrää olikin sitten Alepa, joka tietty valittiin Ärrän sijaan hiukan laajemman valikoiman vuoksi. Hyvä tuuri! 🙂 Kun palattiin hotellille, huomattiin että ravintola oli ihan tupaten täynnä, joten päätettiin sitten kokeilla josko huonepalvelusta saisi vähän nopeammin ruokaa. Kun oltiin ruoka tilattu, meni hetki ja soitettiin jos me haettais ruoka sieltä alhaalta sitten ite, niin ei tarttis maksaa huonepalvelulisääkään. Kätevää! Ja saatiinkin ruoka tosi nopeesti. Kokemus sekin kantaa ruokalautaset ite huoneeseen. 🙂

Ruoan jälkeen ehdittiin vielä tunti makoilla sängyssä ennen kuin piti lähteä kävelemään kohti Hartwallia. Lähdettiin kävelemään vasta joskus puoli ysin aikaan, kun radiosta kuultiin että P!NK astuu lavalle vasta ysin jälkeen. Mitä sitä turhaan sinne mennä liian aikaisin. Ei jouduttu jonottamaankaan yhtään. Meni siinä silti jotain puolisen tuntia ennen kuin tähti lavalle ilmestyi. Ja kun ilmestyi, multa meinas tulla itku! Siis oikeesti, raskaushormonitko lienee tehneet olosta semmosen, kun ei mua ennen ole itkettänyt vaikka olen diggaamani tyypin livenä nähnyt…

P!NK veti aivan upean keikan! Ihan taatusti koko rahan edestä ja enemmänkin se kaksituntinen tarjosi! En vaan voi olla tykkäämättä siitä asennetytöstä, ihan mahtava. Ja nyt tykkään vielä enemmän kuin koskaan ennen! Oli älyttömän upeaa nähdä P!NK livenä, ne kappaleet on vaan mahtavia ja se koko show aivan upea! Voisin sitä hehkuttaa tässä vaikka kuinka, mutta jääköön tähän. Nautin joka hetkestä!

Perjantaina sitten herättiin jo ennen kahdeksaa, että päästäisiin ajoissa liikkeelle ja kotiinkin järkevään aikaan. Suunnattiin ekana Hakaniemen halliin ihmettelemään. En ole siellä koskaan ollutkaan – hiukka isompi kuin Turun kauppahalli! 🙂 Sieltä olis löytänyt kyllä vaikka mitä. Me ostettiin vanhemmilleni tuliaisiksi karitsan munuaisia! Kääk! 😀 Ne näytti kuin isoilta pavuilta 😀 Oli vaan jotain puhetta munuaisruoista keskiviikkona kun oltiin vanhempieni luona käymässä ja Ville kun näki ne munuaiset, harkinnan jälkeen ne ostettiin. Enpä olekaan ennen munuaisia kädessäni pitänyt, hihi! Mutta löydettiin me itellekin jotain. Ville bongasi tinasammakon, joka pääsi meiän sammakkokokoelman jatkoksi ja bongasipa myös mulle ihanan lämpimät huovutetut metsänvihreät korvaläpät. Ne lämmittävät mun palelevia korviani ihanasta. 🙂 Löydettiin myös pari saippuan palasta ja leipää.

Seuraavat etapit olivat siinä ihan lähellä Hakaniemen hallia, pari itämaista ruokakauppaa. Ville olis niissä voinut viettää vaikka kuinka kauan, oli innoissaan kuin lapsi karkkikaupassa. 😉 Tosi edullisia kauppoja ovat, jos mahdollista niin niitä kannattaa suosia isojen markettien sijaan. Saatiin pienellä rahalla paljon kaikkea mielenkiintoista kokeiltavaa. Lauantaina heti jotain kokeiltiinkin kun kanaa taas wokattiin.

Mentiin seuraavaksi Itäkeskukseen, josta jotain pientä löydettiin. Ja sitten suunta kohti Turkua. Siellä käytiin vielä Puutorin akvaariossa (josta meille kotiutui kaksi minikokoista katkarapua makuuhuoneen nanoakvaarioon, muutama molli kirjastohuoneen murtovesiakvaarioon ja pari sinikirjoahventa vanhempieni akvaarioon, ja se uusi lisko). Ja vielä ruokakauppaan ja kotiin.

Oletin olevani ihan poikki kotona, etten jaksaisi kuin sohvalla maata, kun tuli käveltyä niin paljon että alkoi paikat sattua, mutta mitä vielä! Jaksoin puuhastella kaikenlaista, ihmeen energinen olo. 🙂 Muutenkin virtaa tuntuu hyvin nyt taas riittävän, kun lauantaina sain mukavasti aikaan ennen ja jälkeen kummityttö Nean 1-vuotissynttäreitä ja eilen myös ennen ja jälkeen pappan 80-vuotissynttäreitä. Ahkara akka oon ollut!


Pinkkiä!

Posted on

Vihdoin on koittanut se päivä, kun päästään kattomaan Pinkkiä Hartwallille! Johan ne liput tulikin hankittua kauan sitten, maaliskuun 9.päivä. Onko siitä jo kahdeksan kuukautta, kääk. Tuntuu silti ihan uhvolta vielä toistaiseksi, että oikeesti pääsen Pinkin näkemään ja kuulemaan livenä – ja vieläpä tänä iltana, huippua! 🙂

Kun mut tänne toimistolle yksin jätettiin, voin hyvin jo vähän fiilistellä Pinkin musaa, kun se ei ketään häiritse. Kun tuo täti kuulostaa jo tietokoneelta noin hyvältä, miltähän se kuulostaakaan livenä… Pääsee pieni Zeuskin kuulemaan livemusaa ekaa kertaa, hihi! Saas nähdä alkaako mahassa rockaus sitten illalla 😀 Nyt tyyppi ainakin kovasti tanssahtelee, taitaa treenata iltaa varten.

Syy siihen miksi olen nyt täällä toimistolla yksin, on semmonen ihku uusi perheenjäsen, jota Ville meni kotiuttamaan kun tyyppi bussilla matkahuoltoon saapui. Joo ei olla etiopialaista lasta adoptoitu tai mitään 😉 Se on hämähäkki, josta tulee niin iso että se karvaisine koipineen täyttää aikuisen ihmisen kämmenen. Hyi hemmetti! Oon määkin miehen itelleni valinnut, kun se tuo meille asumaan tommosen otuksen, jonka suomalaisia pikkuriikkisiäkin sukulaisia kammoan ja inhoan! En mä tunne mitään otusta kohtaan sellaista kauhua, etten suostuisi samassa tilassa sellaisen kanssa olemaan, mutta inhoan silti hämiksiä ihan täydestä sydämestäni! Toivottavasti otus on vielä edes pikkuruinen, ettei ensikohtaaminen ole liian iso järkytys… Ja mua on turha pyytää ikinä osallistumaan millään tavalla sen tyypin hoitotoimenpiteisiin. En ruoki, en tee mitään. HYI!


Perjantai-illan kuulumisia

Posted on

Oon ollut toooosi huono kirjoittelija jälleen. Ja nyt seuraa selitysosio 😉 Kun iltaisin ei jaksa ja nettikin toimii mökillä miten sattuu. Iltaisin tuppaa olemaan myös kaikkea puuhaa mökillä ja Sims3 saattaa viedä jostain kumman syystä tietokoneaikaa ja en läheskään joka ilta edes ota tietokonetta pois tietsikkalaukusta mökillä. Mieli tekisi kirjoitella joka päivä, mutta kun ei saa aikaiseksi niin ei saa.

Viikko sitten perjantaina käväistiin Villen kanssa Seinäjoella. Vietiin Villen Century-limusiini sinne näyttelyyn. Tuli vähän pitkä päivä, kun kuuden aikaan herättiin ja joskus 1-2 aikaan lähdettiin töistä ajelemaan kohti Seinäjokea kahdella autolla ja mökillä oltiin joskus kahdeksan aikaan illalla. Ville otatti meistä valokuvankin kyttien kameralla, mutta eipä siitä seurannut kuin kirjallinen huomautus, niin vähän ylinopeutta. Kuinkahan kannattavaa puuhaa tuollainen kirjallisten huomautusten lähettely on? Nopeesti se kyllä tuli, kun alle viikossa ilmestyi postilaatikkoon. Nyt varmasti Ville ajelee jatkossa kuudenkympin alueella tasan kuuttakymppiä, kun tuollaisen huomautuksen sai… HAH! Mutta työllistyypä siinäkin joku ihminen kun lähettelee kivoja pikkukirjeitä. 😉

Lauantaina puolestaan mentiin ekana Tampereelle Villen veljen luo. Vietiin maasturi+peräkärry sinne ja lahjoja lapsille. Olipa taas kiva nähdä niitä pikkuisia! Siihen ei ikinä kyllästy kun näkee lapsen iloitsevan lahjoista! Matkaa jatkettiin sitten Villen veljen autolla (siis yhdellä niistä, molemmat veljekset hiukka autohulluja…) kohti Helsinkiä. Hotelli oli ihan rautatieaseman vieressä ja lähellä Hartwall-areenaa. Käveltiin sieltä sitten ennen kahdeksaa areenalle ihastelemaan Anastaciaa. Oli hieno kokemus sekin!

Häävejä kuvia en saanut kun piti kameraa käyttää hyvin vähän, huomasin meinaan että aika nopsaa järkkäri tuli koputtamaan olkapäähän jos joku kuvasi esim. filmiä vähän pitempään. Mä päätin että jos ja kun mun lempparini Sick&Tired tulee, otan sen aikana parit kuvat. Ja näin tein. Joku todiste sentäs siitä keikasta!

Meillä oli liput tuonne areenalle, mutta hipsittiin vähän ennen konsertin alkamista istumapaikoille, saatiin istua ihan kahdestaan kun ei ympärillä ollut useamman metrin säteellä ketään. 🙂 Mä en ole ikinä tykännyt seistä paikallani paria tuntia putkeen eikä sen puoleen Villekään, joten mentiin istumaan kun siihen mahdollisuus oli. Lippuja ostaessani kuvittelin että siellä areenalla olis istumapaikat ollut, mutta eipä ollutkaan.

Sunnuntaina palattiin Turun kautta mökille. Turussa käytiin Skanssissa ostoksilla. Mä löysin itelleni farkut ja vyön, jes! Kerrankin valkoinen vyö, ettei aina joku tyhmä tumma väri. Stockalle myös mentiin Turun keskustaan ja sieltä löysin ihanan valkoisen pikeepaidan. Eka pikeepaita aikuisikäni aikana, muttei taatusti viimeinen! Villellekin ostettiin Stockalta halvat farkut ja kaksi halpaa paitaa… Mun paitani maksoi vaan 15 euroa kun sain siitä alennustakin, Villellä hiukka eri hintaiset ostokset. Mutta eipä Ville usein vaatteita ostele, niin ostakoon sitten isolla rahalla kun ostaa. Ei se multa pois oo, vaikka ite en ikinä ilkeisi ostaa niin kalliita vaatteita. 😉

Tää viikko on mennyt töiden parissa ja akvaariota laittaessa kuntoon ja Sims3:sta pelaillessa. En ole Simsiin enää niin fanaattisesti koukussa kuin ekojen päivien aikana, hyvä niin! Mutta on sitä hemmetin kiva pelata! 🙂 Mun Sims-minäni meni jo naimisiin ja sai lapsen (jonka nimen arvannee ne jotka tietää mun lapsennimihaaveestani). Tänään lapsi tulikin taaperoikään, hihi!

Olenhan mä myös askarrellut viikon aikana, kuusi korttia on taas syntynyt. Niistä on kuvat vielä kameran sisuksissa, mutta pitää siirtää ne koneelle. Nyt kuvien siirto sujuukin taas huolettomasti, kun on uusi hieno kortinlukija, joka toimii kuin unelma! On mulla silti askartelu-ateljeestani pari kuvaa näyttää. 🙂

Vasemmalla näkymättömissä on järvi, jota saan ihailla pöytäni äärestä. Tavarat on kuvassa vielä vähän sekaisin lattialla, kun kuvaa varten en siivonnut, mutta eipä tuo haittaa.

Ja tässä lähempi kuva kohtalaisen täydestä pöydästäni. 😉 Mutta on siinä juuri sen verran tyhjää tilaa kuin tarvinkin! Ja ompelukoneenkin tohon tilaan saa hyvin mahtumaan.

Kai sitä pian voisi mennä nukkumaankin, kun kello lähestyy jo puolta yötä. Ville ja koirat onkin jo nukkuneet jonkun aikaa, Dee+Vee sohvalla päät vastakkain ja Pee lattialla mun jaloissani. Suloisia uinujia!


Pink!

Posted on

Hahaa, sain kuin sainkin liput Pinkin marraskuiseen konserttiin!!! 🙂 Nettisivut kiukkuilivat minkä kerkesivät ja kauhulla katsoin kun liput hupenivat koko ajan, mutta sain meille paikat! Vähän kaukaa, mutta pääasia että sain! Siihen sijoitin mielelläni sen 101 euroa kun nyt tilillä sattui rahaa olemaan leikisti sellasta ylimääräistä. 🙂

Nyt sitten on marraskuun 12.päivä jotain odotettavaa, huippua!