Kaksi viikkoa jouluun on…

On kai vähän niin kuin pakko koittaa ne viimeiset joululahjat miettiä ja ostaa. Alkaa muuten loppua vähän niin kuin aika kesken… Jännästi osan lahjoista hankin jo hyvissä ajoin ja sitten se vähän niin kuin jumahti. Vaikeimmat lahjat (=lähinnä kaikki lapset/teinit) on jääneet odottamaan jotain valaistumista, että mitä niille ostaisi. Pakko keksiä jotain, vaiks lahjakortteja ainaski vanhemmille lapsille jollei muuta keksi. Ja pienemmille… jotain.

Viime yö muuten vahvisti sitä päätöstä, että meillä alkaa tasan tarkkaan tänään unikoulutus taas. Ja mitähän erityistä viime yössä mahtoi olla? No, mää sain ton lapsen vähän ennen puolta yötä omaan sänkyynsä (sitä ennen koitettiin kymmenen aikoihin mennä nukkumaan isin ja äitin isoon sänkyyn) ja sitten mää odotin tossa sohvalla tunnin, josko se ipana nukahtaisi. Ei se nukahtanut. Joten sitten vaan meiän väliin ja siinä se pyöri ja sättäsi niin että meinasi oikeesti järki mennä. Klo 2:50 se lopetti se pyörimisen ja ilmeisesti nukahti. Ja aamulla herättiin joskus kympin aikoihin. Kaks ja puolivuotias lapsihan pärjääkin varmaan tollasilla 7 tunnin unilla hyvin… jooei. Ei mua itteeni väsyttänyt kun noinkin pitkään saatiin nukkua, mutta lapsi varmasti tahtoo jossain vaiheessa päiväunille, mutta ei pääse ellei mene sitten ajoissa nukkumaan. Kun jos se nukahtaa taas joskus viiden aikaan, menee yöunet taas pilalle.

Mää sain tänään paljastaa vihdoin Pialle mun synttärilahjayllärini, kun Pia täyttää tänään vuosia, samana päivänä kuin Deeakin. :) Niin, lahja oli niinkun tällainen:

Eikä tuossa kaikki, tohon sisältyy melko hienon kuuloinen illallinen ennen musiikkielämystä. Ja paikat on vaatimattomasti (iiiiiiiikkkkk!!!!!) eturivistä! Mää en kestä! Tollanen oma lehmä ojassa -lahja, mutta ei lahjansaaja pistänyt pahakseen tuollaisesta ylläristä. :) Me ei olla Pian kanssa ikinä oltu missään tollasessa, joten nyt ollaan ja kunnolla. Tule jo helmikuuuuuuu!

Mää laitan sitten raporttia miten toi meiän unikoulutusohjelma taas lähtee sujumaan…

Kaija-enerziaa!

WOW! Olipas melko huikea parituntinen iki-ihanan Kaija Koon seurassa tänään! :) Emmää oikein edes tiiä mitä mää kirjoittaisin :D Ihan mieletön kokemus, jee! Oon rakastanut Kaija Koon lauluja niin kauan kuin ikinä pystyn muistamaan, niitä on kuunneltu ja unelmoitu ja ikävöity ja vaikka mitä. Kaikkien kappaleiden (paitsi kahden joita ei mun musiikinkuuntelulaitteillani ole) sanat muistan ulkoa ja koko yleisöhän siellä lauloi Kaijan kanssa. Välillä tuli ihan kylmiä väreitä ja melkein kyynel silmäkulmaan, oli niiiiin mahtava fiilis.

Kuvista ei tullut oikein mitään, kun liikkuva kohde ja valaistus toivat turhan paljon haastetta mun vanhalle iPhonelleni, mutta jotain silti. Piti ottaa pikkukamera mukaan, mutta emmä muistanut. Näkee kuitenkin tuon paikan josta Kaijaa fiilistelin – oli paras istumapaikka missään ikinä! Tosta näki tosi hyvin ja Kaija otti nää sivuyleisötkin hienosti huomioon. Ihan huippua! Vai sanoinkohan jo, että oli huippua… :D

Mehän oltiin Kaijaa kattomassa joskus talvella karsessa ylikansoitetussa nightclubissa, mutta se oli ihan erilainen kokemus kuin tää. Siellä näin vain kerran vilahduksen koko Kaijasta ja ympärikännistä porukkaa oli ihan sikana ja niin huono ilmanvaihto että sinne meinasi pökertyä. Ja meiän vierelle yrjöttiin sillon. Että ihan eri maasta kuin tämä sivistynyt konserttisalimeininki. Mahtavaaaaaa! Mun vieressä istui vielä ihan huippu fanitäti, joka puhelikin mulle kuin vanhalle tutulle. :) Hihii, oli niin hyvä ilta! Koko viikon pelastus!

Seuraavat musiikkielämykset ovatkin edessä vasta toukokuussa näillä näkymin… Bon Jovi ja P!nk esiintyvät ihan parin päivän välein toukokuun lopussa, siinä sitä on taas fiilistelyä meikäläiselle! Molemmat oon ennenkin nähnyt ja erityisesti tuo P!nk oli viimeksi jo ihan huikea! Tää tuore kiertue ei varmasti sitten jää siitä yhtään huonommaksi! Ja Bon Jovi nyt vaan on hyvä ilman mitään ihme showhäslinkejäkin. Tykkään kyllä enempi sisäkonserteista, kun niissä on tiiviimpi tunnelma kuin stadioneilla. Ja mää en ikinä unohda ekaa isoa konserttia jossa oon ollut, oon ikuisesti kiitollinen silloiselle luokkakaverilleni, kun ehdotti mulle sillon joskus Phil Collinsin konserttiin menoa. Se oli niiiiin parasta ikinä! Onneksi sitä voi fiilisellä dvd:ltä. :)

Ja arvatkaa mitä?! Mää askartelin eilen!!!! Mää tein 11 joulukorttia!!! Niin huippua sekin! :) Uhmislapsen ruokailupelleily kiukutti ja kaivoin kiukulla ne mun jouluaskarteluromppeeni esiin ja annoin palaa. Ei siitä sitten loppua olis tullut enää lainkaan, hihii! Laitan jotain kuvaa tuotoksista vaikka huomenna jos muistan.

Kaijaa kuuntelemassa

Me tavoistamme poiketen päädyttiin eilen illalla baariin. Seura oli kivaa ja Kaijaa oli kiva kuunnella. Mutta… saman kokemuksen olis kyllä saanut kotonakin. ;) Olis voinut seisoa pihalla räntäsateessa muutaman minuutin, sitten tipauttaa ulko-ovella 15€ x 4 johonkin paperisilppuriin, sitten jonottaa vartin naulakolle ja antaa 3€ x 4 kuvitellulle narikkahenkilölle (eli sinne samaan silppuriin). Sitten olis voinut mennä keittiöön hitaasti edeten, kaataa juomaa lasiin ja jäädä seisoskelemaan keittiön ja olkkarin puoliväliin joksikin aikaa. Seuraavaksi päästä istumaan sohvalle ja parille rahille, jotka on siirretty suht kuumaan saunaan. Välillä madella keittiöön hakemaan lisää juomaa ja heittämään rahaa siihen silppuriin. Sitten parin tunnin odottelun jälkeen laittaa Kaija Koon musaa soimaan siellä hikisessä saunassa. Ja liimata Kaijan pään kuva johki kauas ja vilkaista sitä kerran kurkottelemalla yläilmoihin. Ja sitten Kaijan levyn loputtua vois jäädä saunaan seisomaan vielä vartiksi oikein sillai vieriviereen ja vielä hiukka töniä toisia. Sitten edetä naulakolle ja heittää pari takkia samaiseen silppuriin johon rahatkin meni ja todeta että voi kauhia kun ei niitä takkeja nyt vaan täällä oo, tais naulakko romahtaa kun otettiin tänne vähäsen liikaa populaa ja siis liikaa takkeja jos naulakotkaan ei kestä. ARGH!

Siinä siis iltamme tiivistettynä. Ei enää ikinä siihen mestaan, jossa Kaija eilen esiintyi. Ei vaikka siellä esiintyis helkkari Phil Collins! Ihan hirvittävä mesta noin niin kuin toimivuudeltaan. Tietty on hienoa myydä miljoona lippua ja saada helvetisti rahaa ihmisiltä illan aikana, mutta haloo!!! Siellä oli kuuma kuin helvetissä (ilmastointia ei lienee ole keksitty), populaa ihan liikaa ja se narikkasysteemi ei toiminut lainkaan. Ville onneksi sanoi mulle ennen lähtöä, että ei ehkä kantsi laittaa sitä lempparitakkiani päälle ja laitoin sitten toisista lemppareimman. Me kyllä saatiin takkimme narikasta pois, mutta seuralaispariskuntapa lähti kotiin ilman takkeja…! Ne antoi sieltä narikasta ihan random-takkeja, mäkin sain ekana jonkun väärän kouraani, onneksi kuitenkin sen omanikin sitten. Mutta kaikilla ei käynyt yhtä hyvä tuuri. Ja mietippä kun ihan sikakänniselle ihmiselle antaa jonkun random-takin, eihän se ees huomaa ehkä ennen aamua mitä sitä saikaan päälleen. Ja jos sattuu olemaan parempi takki kuin se oma joka sinne narikkaan jäi, niin se on sitten siinä. Aivan uskomatonta!!! Ja vielä se narikan sijainti, yleensä se on lienee aika lähellä ulko-ovea, mutta tuolla se oli kaukana ulko-ovesta ja sillon kahden aikaan kun sieltä pois pyrittiin, oli aivan sairas ruuhka niin rappusia ylös jättämään takit, kun rappusia alas pyrkimään ulos mestasta. Siinä ei päässyt etenemään kuin ihan törkeesti rynnimällä valtavan kännisen ihmismassan läpi. :( Ei enää ikinä uudelleen…

Helpotus oli SUURI, kun lopulta päästiin ulos sieltä mestasta raikkaaseen ulkoilmaan. Ja samalla päätin, ettei tarvi baariin mennä ainakaan kymmeneen vuoteen. Tai ehkei enää ikinä. Irkkupubit tms on asia erikseen, ne on kivoja, semmosessa voi joskus kerran vuodessa tai parissa käydä. Mutta tollaset helvetit…

Musiikkia koko rahalla :)

Eilen heräiltiin jo puoli seitsemän aikoihin, kun piti lähteä kahdeksan aikoihin ajamaan Raumalle hakemaan uutta päätä torin laidalta. :) Kävin siis kampaamossa leikkauttamassa tukasta ylimääräisiä pois ja saamassa uutta väriä. Tummaa ruskeaa päähän taas laitettiin, kun se on ehkä se kaikkein paras väri. Onhan tukka luonnostaankin tumma (jopa erikoisen tumma parturin mukaan).

Loppupäivä meni töissä ja työpäivän jälkeen lähdettiin ajelemaan Helsinkiin. Nähtiin menomatkalla hirviparikin läheltä, muttei liian läheltä sentäs. Isoja otuksia ovat! Matka meni mukavasti ja mentiin nimeltä mainitsemattomaan ravintolaan syömään hirveää scheisseä… Kanapasta oli ihan karmean makuista, oksennus siitä pastan juustosoosista lähinnä tuli mieleen. Uujee! ;) Näykin sitä ruokaa vähän ja söin Villen lautaselta armopaloja, jotta pahin nälkä meni pois.

Sitten käveltiin Harwall-areenalle, jossa ekana meitä hellittiin tällä:

Tai en tiiä Villen hellimisestä, mutta mää tykkäsin!!! Ihana ihana Kim Herold! Olen ukkelin tuoretta levyä kuunnellut ahkerasti, joten kaikki kappaleet olivat ihan tuttuja ja niin ihania! Se ääni… uuh ja aah! :) Paras lämppäri ikinä!

Ja Kimin jälkeen oli vähän taukoa ja sitten alkoi pääshow:

Roxetesta ei tullut otettua kummempaa kuvaa, tämmönen zoomaamaton puhelimella otettu vain. Oli niin mukava fiilis, ettei mitään kuvia muistanut ottaa. :) Kaikkia ihania hittejä toinen toisensa jälkeen! Oli kyllä ehdottomasti mainio juttu kokea tuo konsertti! :) Ja Antti Tuiskukin oli ollut siellä katsomassa – jee! :D

Konsertti kesti pari tuntia aika tarkalleen ja lähdettiin ajelemaan kotia kohti hirmuisessa sumussa. Mentiin Turun moottoritien kautta, kun se on kivaa vaihtelua sille perinteiselle reitille. Ajallisesti ei mene yhtään kauempaa menee kumpaa vain reittiä. Ja moottoritiellä on sentään riista-aidat, ei niin hirvialtista tietä. Se sumu tosiaan pakotti ajelemaan paikoitellen pikkuhiljaa, kun ei vaan nähnyt. Onneksi ajeltiin kovassa sumussa vain kuuttakymppiä pikatiellä, kun muuten olisi jyrätty kotimatkan aikana nähty ainoa otus – pupujussi. Ehdittiin jarruttaa ja pupu sai juosta metsään. :)

Kotona oltiin ennen kahta. Koirat pihalle ja sitten odottelemaan nukahdusta. Meni johonkin kolmeen asti ennen kuin alkoi väsyttää ja pienten unien jälkeen heräsin törkeään suonenvetoon molemmissa jalkapohjissa ja jalkapöydissä. Molemmilla automatkoillakin iski järkyttävät suonenvedot, jotka saivat kiemurtelemaan tuskasta. Ja tänään ostettiin magnesiumia, kun se tuntuu pitävän suonenvetoja poissa. Mulla vaan tökkii pahasti magnesium-tablettien nauttiminen, noi uudet on onneksi hiukka siedettävämpiä purutabletteja. Makuna mustaherukka, ihan ok siis. Toivotaan että tuo vaiva menee pois!

Nyt pitänee mennä nukkumaan, että jaksaa taas aamulla heräillä töihin. Huomenna pitää pakatakin kassit syyslomailua varten, kiva kotimaan reissu tiedossa! Siitä lisää matkan varrelta…

Bon Jovi!!!

Hiphurraa! Päästään Hra L:n kanssa kesäkuussa kattomaan Bon Jovia! Kivaa! :) ?

Heti ysiltä aloin klik-klik-klikkailla Lippupalvelun sivuilla, mutta koko ajan vain ilmoitettiin että kokeile hetken päästä uudelleen… Kun olin 10 minuuttia tota klikkailua harrastanut, päätin että kokeilen vielä kun kello tulee 13 yli, kun 13 on onnenluku. Ei se olis katastrofi ollut jollen olisi lippuja saanut, mutta kiva ne toki olisi saada. Ja 13 yli pääsin heti läpi ja ostoksille! Kannatti siis pitää luova tauko välissä. :D

Tänään aion kokeilla tehdä ekan kerran Lumi-Kukalle ite lihapitoista ruokaa. Eilen meni kukkakaalia jääkaappiin ja pakkaseen ja tänään vois tehdä jauheliha-perunaa ja jauheliha-bataattia ja vaikka porkkanastakin jotain. Niin jos vaan jaksan. Pientä väsymystä ollut tänään ilmassa, ei olisi millään jaksanut nousta tänään sängystä mutta pakko kun Lumi-Kukkakin heräsi jo 20 vaille kahdeksan, vaikka nukahti vasta kymmeneltä. Kummasti talviaikaan siirtyminen vaikutti siihen, että 13h yöunet on historiaa ja nyt unet kestää sellaset 11h enimmillään.

Huomenissa sitten taas treffaamaan muita vauvoja. :) Nyt tällä uudelle unirytmillä se tapaaminen osuu vaan täysin päiväuniaikaan, mutta katsotaan josko pikkuihminen ei kiukuttelisi… Ja joku päivä mennään Suvin kanssa uudelle kirppikselle – josko vaikka löytyisi jotain kivoja vaatteita Lumi-Kukalle! Ja tietty Nealle! Saadaankin varmaan Suvin kanssa taistella kumpi saa jonkun vaatteen omalleen, kun Lumi-Kukalle voi alkaa hommailla jo senkin kokoisia vaatteita odottamaan joita Nea käyttää. Tällä hetkellä ei olekaan kuin ihan jokunen seuraavan koon vaate odottelemassa kasvamista.