Sateisen illan ajatuksia

IMG_1953 IMG_1944 IMG_1947 IMG_1952 IMG_1935

Vettä satelee ihan urakalla, mutta ei haittaa. :) Toki pyöräilyn väliinjääminen harmittaa, mutta ehtii sitä vielä, kun kesä on vielä niin aluillaan. Eilen tehtiin jo melkein 9km:n lenkki ja oi että se teki hyvää! Seuraavaksi menee kymppi rikki! Ja se on mulle jo mainio saavutus, kun en ole muutamaan vuoteen pyöräillyt kummemmin. Ennen lasta käytiin kesäisin fillaroimassa ihanilla pitkillä metsälenkeillä, mutta se sitten jäi. Tänään olisi muutenkin saattanut jäädä se kymppi rikkomatta, kun olo ei ole ollut ihan pro-laatua. En saanut viime yönä nukuttua kuin vasta joskus ennen neljää, kun vietin aikaa oksennusta odotellen tai pidätellen. Olin varma että pian lentää yrjö, kun oli ihan kamala olo ja oksetti niin saakelisti. Onneksi olo oli nukkumisen aikana parantunut. Toki maha on koko päivän ollut kummallisen tuntuinen, mutta eipä ainakaan ole oksu lentänyt. Harmitti yöllä aivan julmetusti, kun mietin meneekö meidän hartaudella odoteltu parisuhdeviikonloppu pilalle. Että halitaankin toistemme sijasta vessanpönttöä. Onneksi nyt näyttää paremmalta! Töissäkin sinnittelin koko päivän, vaikka olo oli semmonen että olis kotonakin voinut olla. Olipa kuitenkin niin paljon tekemistä, että ei oikein voi turhaan sieltä pois olla.

Me ollaan nyt ekaa kertaa kesä kotona. Ja ollaan siitä innoissamme! Aina ennen ollaan oltu kesät mökillä, ei olla ikinä oltu koko kesää kotona. Viime kesä oli ennätys, kun oltiin paljon kotona (kaivo temppuili jatkuvasti ja mökkeily ei vain innostanut mua tippaakaan), mutta silti oltiin jonkun verran mökilläkin. En ole ikinä ollut esimerkiksi juhannusta kotona, tässä kodissa jossa me ollaan kuitenkin asuttu jo vaikka kuinka monta vuotta. Nyt ollaan juhannus ja koko kesä, ihan parasta! Aikansa kutakin, mökkielämää on lienee jo saatu ihan tarpeeksi. Siellä olisi niin paljon kaikkea kunnossapitojuttuja, että kaikki aika menisi siihen jos oikein pitäisi kaiken kunnossa. Ei kiinnosta, ei innosta, ei jaksa. Ja esim. kauppani pyörittäminen onnistuu ekaa kertaa helposti myös kesällä, kun ollaan koko ajan siellä missä kauppanikin on. :) Tuo kauppa on kuitenkin mulle tosi tärkeä, ei mikään vaivainen harrastus. On hyvä kun siihen pystyy nyt panostamaan paremmin tällai kesälläkin.

Tää blogin uusi ulkoasu on muuten kiva, mutta mua ärsyttää tuo fontti. Tai se kun en osaa sitä vaihtaa, en tajua miksei se onnistu, vaikka aina ennen olen osannut kyllä se tehdä. Ehkä pitää vain jatkaa yrittämistä, jos se sitten onnistuisi. Ja noista kuvista. Kaikki muut on tältä päivältä, paitsi tuo kukan haistelija on eiliseltä. :) Nilkasta on kuva siksi, kun sain tänään nilkkakoruni, sen alemman, kultasepältä korjauksesta. Se katkesi joku viikko sitten ja tuo helmi oli siitä kadonnut jo ties milloin, kun en edes muistanut että sellainen siihen kuuluu. ;) Onneksi niitä myydään varaosina!

Sellaista tänne. Laitan parisuhdeviikonlopusta sitten kuvia, ehken vielä viikonlopun aikana mutta sen jälkeen ainakin. :) Kivaa viikonloppua sinullekin!

Oman peiton alla

Hipheijaa! Me kotiuduttiin joskus ennen yökolmea ja lapsen sai vain kantaa sänkyyn jatkamaan unia. Loistavaa! Lentokin meni taas hyvin laskeutumisharmitusta lukuunottamatta, oli kurjaa väsyneenä joutua köytetyksi äitiin… Kotimatkakin sujui hyvin vaikka lumi välillä pöllysi oikein kunnolla. Kotona odotti kiva postikasa, ei juurikaan mulle laskuja kun lähes kaikki tulee mulle jo sähköisinä :) Parasta postia oli kolme kirjettä, jotka luin iltapalaleivän parissa. Tekisi mieli valvoa koko yö ja antaa kynän sauhuta, mutta ehkäpä pitää malttaa vähän nukkuakin… Jospa huomenna ehtisi taas kirjettäkin kirjoitella. :)

Kiva olla kotona! Kirjoittelen enempi vaikka huomenna tietokoneella. Tää puhelintouhu on turhan hidasta… Öitä!

Kotona!

Ihanaa löhöillä kotisohvalla! Ihan parasta!

Tänään siis muutettiin mökiltä kotiin – harvinaisen aikaisin tällä kertaa. Mutta miksi odottaa sinne märkään kylmään syksyyn, kun nyt voi nauttia lämpimistä loppukesän illoista kotona. Ilmastokin on täällä paljon lämpöisemmän tuntuinen, mökillä kun se järvi tuo mukanaan jatkuvasti kylmää tuulta. Ja täällä on oikeesti jotenkin kesäisempää, mökillä on jo syksyistä.

Lumi-Kukka oli kohtalaisen ihmeissään kodista, piti tutkia paikkoja ja pyrkiä nounou-paikkoihinkin. Alkukesästä kun kotoa lähdettiin, lapsi ei vielä kiipeillyt tohon malliin kuin nyt. Nyt on siis pakko tehdä kodista ensistäkin lapsiystävällisempi. Ja se on hyvä juttu, en voi enää kerätä kaikkia ihme kamoja miiamaisiksi keoiksi, kun Kukkis pääsisi niihin nyt jo helposti käsiksi. :D Tulee siistimpää ja viihtyisämpää.

Tilasin meille myös semmosen lämpöpaneelin Markantalosta. Tonne toiseen olkkariin, joka on jäätävän kylmä huone varsinkin talviaikaan. Musta paneeli kiinnitetään peräseinälle ja johan tarkenee kattoa leffoja ja pelailla pleikkarilla ja wiillä! Ei ollut tullut mieleenkään koskaan ennen, että sinne vois hommata jonkun lämmittimen… Onhan siellä vesipatterit, mutta ne on suunniteltu päin pehvaa eikä niistä tuu lämpöä.

Tuon rakkaan ukkelin tilanteesta sen verran, että kortisonia vedetään ihan mojova setti ja toivotaan että tulehdus tapetaan sillä. Töissä on jo ollut, että olo on ihan ok, mutta väsynyt. Voi rakasta, tule pian kuntoon!

Kotona!

Olipa ihana jättää sairaala taakseen ja palata ihmisten ilmoille! Eikös vain Hra L tullut meitä hakemaan Rolls Roycellä – olo oli kuin jollain prinsessalla kun siihen autoon saatiin pikkuisen kanssa istua! :) Mahtoi taksikuskit sairaalan edessä kattella mikä ihmeen akka toi on, kun se pääsee tommoseen autoon turvakaukalon kera :D

Kotimatkalla olin vielä ihan pökerryksissä ulkomaailmasta. Lumet on alkaneet hyvin sulaa tässä viikon aikana ja oli vaan ihmeellistä istua autossa ja ajella kohti kotia! Zeta onneksi nukkui koko matkan, vasta tossa keskustassa alkoi pieni kitinä, mutta sekin loppui nopeaan. Kotona pieni nukkui hetken aikaa ja sitten alkoikin ruoan vaatiminen. :) Ruokailun jälkeen pieni nukahti äitin viereen sohvalle. Isukki meni hakemaan vielä jotain kaupasta ja vanhempieni luota 50cm:n vaatteita kun meillä on niitä niin niukasti. Saa pieni käyttää äitinsä ja enojensa vanhoja vaatteita elämänsä ekoina viikkoina :)

Kotiin tullessa olin jo aivan ihmeissäni mielettömän isosta ruukullisesta narsisseja oven pielessä. Ja sitten kun astui sisälle… Koti oli siivottu ihan viimeisen päälle ja kaikkialla minne katsoin, näin kukkia. Kukkia ja kukkia! Tulppaaneja, narsisseja, orkideoita ja vaikka mitä. Siis ihan uskomatonta! Kierrettiin koko talo läpi ja tuore äiti se vain huokaili onnesta ja päästeli epäuskoisia äänähdyksiä kyynel silmänurkassaan… Ihan mieletöntä! Otan huomenna kuvia ja näytän teille mitä tuo mun ihana mieheni oli järjestänyt yllätykseksi! :) Ihan kuin jostain Kauniista ja rohkeista se kukkien määrä! Hullu ukkeli, jota en voi kuin rakastaa joka solullani! :) :) :)

Voi että, ihan epätodellista olla kotona! Mä olen niin onnellinen ja on ihanaa kun tuo pieni nukkuu vieressäni. Koiria ei oteta tänään vielä tänne, mutta huomenna tai lauantaina varmasti jaksaa ihan eri tavalla. Olen meinaan ihan poikki kolmen lähes unettoman yön jälkeen ja siellä kamalassa ympäristössä mädäntyessä. Nyt saa rentoutua ja nauttia uudesta perheenjäsenestä!

Laitan illan aikana vielä kuvia pienestä, kun saan siirrettyä kuvia koneelle. On se niin ihana! Ja pieni! Sain meinaan aamupäivällä huonekaverin (siihen asti olin ollut yksin koko sairaalassaoloajan muutamaan tuntia lukuunottamatta) ja sektiolla syntynyt tyttö oli ihan valtava tähän meiän pieneen verrattuna! Se naapurivauva painoi 4.5 kiloa!! Eli melkein kaksi kiloa enemmän kuin meiän pieni ja voi jestas sitä kokoeroa…! Reidetkin oli sillä semmoset jättikokoiset meiän ripakinttuun verrattuna!

Tikit tosiaan poistetaan sitten huomenna, soitan heti aamusta paikalliseen yksityiseen lääkärikeskukseen ja koitan saada ajan, ettei tarttis puolta päivää istua mummojen kanssa jonottamassa arvauskeskuksessa. :)

Nyt tää jatkaa tuon pienen ihmeen ihmettelemistä. Kultakin taisi juuri pihaan ajaa…

Ehkä kuukauden tylsin työpäivä

Ei täällä tapahdu mitään eikä oo mitään tekemistä! Oon lukenut kaikki suosikkiblogini, BB-uutisia ja postcrossing-foorumia ja kaikkea, mutta nyt alkaa loppua kärsivällisyys. Puhelinkaan ei suostu soimaan kuin silloin tällöin. Olen jopa niin tylsiintynyt, että vastasin kun lehtityrkyttäjä soitti mulle (tiesin siis että semmonen tyyppi puhelimen sai laulamaan). En tilannut ”Me naisia” puoleksi vuodeksi alle 40 eurolla, vaikka halpa olikin, kun en mä jaksa sitä lehteä nyt lukea. Mulle tuli varmaan puolen vuoden pätkä ja loppuajalla en jaksanut enää kuin selata lehteä läpi. Menee vaan mielenkiinto viikoittain ilmestyvään lehteen, vaikka jokainen numero erilainen onkin, mutta silti se alkaa tympiä.

Tänään tuli Vauva-lehden lasku, se maksaa saman verran vuoden ajalta kuin tuo naistenlehti puolelta vuodelta. Toki ilmestyy vain kerran kuussa, mutta se onkin mulle parempi tahti. :) Ehtii lueskella lehteä rauhassa silloin kun lehden olemassaolon sattuu muistamaan.

Yksi posti oli pettymys. Swap-botin vaihto, jossa piti lähettää vaihtokaverille neljä kirjesettiä. Itse lähetin neljä kirjesettiä, jonka ymmärrän niin että todella lähetetään neljä kirjesettipakkausta. Mitä itse sainkaan tänään… neljä settiä joo, mutta yksi ”setti” koostui 2-3 irtopaperista ja yhdestä kirjekuoresta. Haloo, ei tuo ole mikään kirjesetti! :/ Kuka nyt edes kirjoittaa kahden paperin pituista kirjettä?! Onneksi tuolla swap-botissa saa ja kuuluu antaa julkista palautetta vaihdoista, en varmasti anna vitosta arvosanaksi (joka on siis se paras). Kolmonen taitaa olla osuvampi eli sain kyllä jotain, mutten sitä mitä vaihdossa piti lähettää.

Sepäs näissä vaihtojutuissa onkin, kun ei koskaan voi tietää mitä itse saa… Itse koitan lähettää aina laatutavaraa ja semmosia juttuja joita itsekin tykkäisin vastaanottaa ja joista itse ilahtuisin. Välillä saa sellasia lähetyksiä että ei tiiä miten edes kiittäisi lähettäjää. Ilahtuu niin suuresti. Ja sitten tulee näitä notkahduksia, kun ei tiiä miten kiittäisi siksi kun lähetys ei vastaa sitä mitä vaihdossa pitäisi lähettää… Mutta elämä on! Paskan lähetyksen jälkeen osaa taas arvostaa seuraavaa huippulähetystä entistäkin paremmin! :)

Tää taitaa nyt alkaa laittaa kamoja kasaan ja mennä kotiin pakkailemaan tilauksia. Yksi tänään pakattavista tilauksista ei mahtunut edes kahdelle paperille kun sen tulostin, inaus meni kolmannen paperin puolelle. :) Siinä on jokunen postikortti kerättäväksi aarrevarastostani. :) Pitääkin joskus ottaa kuva ja näyttää parit postikortit joita kauppani varastossa odottavat uusia koteja!

Tai siis ennen tilausten pakkailua mutakeliin lenkkeilemään koirien kanssa. Eilen joutui koiria pesemään ahkerasti lenkkeilyjen jälkeen. Onneksi meillä on toisessa ”eteisessä” mainoa koiranpesupaikka, semmonen harjallinen suihku vai miten sitä kuvailisi. :) Jotain sentäs osunut kohdilleenkin, kun aika ajoin löytyy epäkohtia, jotka olisi voinut taloa rempatessa ajatella paremmin. En esimerkiksi ymmärrä miksi tiskipöytä yms tasot on matalat, kun ollaan molemmat pitkiä ihmisiä ja 10cm lisäkorkeuttakin olis tehnyt kutaa. Ja miksi astianpesukone on lattiantasossa, kun se voisi yhtä lailla olla vähän korkeammalla. Eilen oli taas sellainen selkäkipupäivä, että kirosin sen lattian tasoon kurkottelun konetta tyhjentäessä ja täyttäessä. Onneksi saadaan uusi petari toivottavasti pian. Meiän sänky on liian iso, jouduttiin erikseen teettämään Iskussa petari sänkyymme. Nykyinen petari on surkea ja joka aamu saa herätä selkä kipeenä. Toivottavasti petarin uusiminen riittää, ettei tarvi patjaakin alkaa hommata. Uudessa mökkisängyssä nukkuminen ei kipeyttänyt selkää eikä lonkkia koko kesänä, ah autuutta!

Mutta nyt tää sulkee tietokoneen ja lähtee haukkaamaan happea kera kahden iloisen lapsosen!