Sateisen illan ajatuksia

Posted on

IMG_1953 IMG_1944 IMG_1947 IMG_1952 IMG_1935

Vettä satelee ihan urakalla, mutta ei haittaa. 🙂 Toki pyöräilyn väliinjääminen harmittaa, mutta ehtii sitä vielä, kun kesä on vielä niin aluillaan. Eilen tehtiin jo melkein 9km:n lenkki ja oi että se teki hyvää! Seuraavaksi menee kymppi rikki! Ja se on mulle jo mainio saavutus, kun en ole muutamaan vuoteen pyöräillyt kummemmin. Ennen lasta käytiin kesäisin fillaroimassa ihanilla pitkillä metsälenkeillä, mutta se sitten jäi. Tänään olisi muutenkin saattanut jäädä se kymppi rikkomatta, kun olo ei ole ollut ihan pro-laatua. En saanut viime yönä nukuttua kuin vasta joskus ennen neljää, kun vietin aikaa oksennusta odotellen tai pidätellen. Olin varma että pian lentää yrjö, kun oli ihan kamala olo ja oksetti niin saakelisti. Onneksi olo oli nukkumisen aikana parantunut. Toki maha on koko päivän ollut kummallisen tuntuinen, mutta eipä ainakaan ole oksu lentänyt. Harmitti yöllä aivan julmetusti, kun mietin meneekö meidän hartaudella odoteltu parisuhdeviikonloppu pilalle. Että halitaankin toistemme sijasta vessanpönttöä. Onneksi nyt näyttää paremmalta! Töissäkin sinnittelin koko päivän, vaikka olo oli semmonen että olis kotonakin voinut olla. Olipa kuitenkin niin paljon tekemistä, että ei oikein voi turhaan sieltä pois olla.

Me ollaan nyt ekaa kertaa kesä kotona. Ja ollaan siitä innoissamme! Aina ennen ollaan oltu kesät mökillä, ei olla ikinä oltu koko kesää kotona. Viime kesä oli ennätys, kun oltiin paljon kotona (kaivo temppuili jatkuvasti ja mökkeily ei vain innostanut mua tippaakaan), mutta silti oltiin jonkun verran mökilläkin. En ole ikinä ollut esimerkiksi juhannusta kotona, tässä kodissa jossa me ollaan kuitenkin asuttu jo vaikka kuinka monta vuotta. Nyt ollaan juhannus ja koko kesä, ihan parasta! Aikansa kutakin, mökkielämää on lienee jo saatu ihan tarpeeksi. Siellä olisi niin paljon kaikkea kunnossapitojuttuja, että kaikki aika menisi siihen jos oikein pitäisi kaiken kunnossa. Ei kiinnosta, ei innosta, ei jaksa. Ja esim. kauppani pyörittäminen onnistuu ekaa kertaa helposti myös kesällä, kun ollaan koko ajan siellä missä kauppanikin on. 🙂 Tuo kauppa on kuitenkin mulle tosi tärkeä, ei mikään vaivainen harrastus. On hyvä kun siihen pystyy nyt panostamaan paremmin tällai kesälläkin.

Tää blogin uusi ulkoasu on muuten kiva, mutta mua ärsyttää tuo fontti. Tai se kun en osaa sitä vaihtaa, en tajua miksei se onnistu, vaikka aina ennen olen osannut kyllä se tehdä. Ehkä pitää vain jatkaa yrittämistä, jos se sitten onnistuisi. Ja noista kuvista. Kaikki muut on tältä päivältä, paitsi tuo kukan haistelija on eiliseltä. 🙂 Nilkasta on kuva siksi, kun sain tänään nilkkakoruni, sen alemman, kultasepältä korjauksesta. Se katkesi joku viikko sitten ja tuo helmi oli siitä kadonnut jo ties milloin, kun en edes muistanut että sellainen siihen kuuluu. 😉 Onneksi niitä myydään varaosina!

Sellaista tänne. Laitan parisuhdeviikonlopusta sitten kuvia, ehken vielä viikonlopun aikana mutta sen jälkeen ainakin. 🙂 Kivaa viikonloppua sinullekin!


Oman peiton alla

Posted on

Hipheijaa! Me kotiuduttiin joskus ennen yökolmea ja lapsen sai vain kantaa sänkyyn jatkamaan unia. Loistavaa! Lentokin meni taas hyvin laskeutumisharmitusta lukuunottamatta, oli kurjaa väsyneenä joutua köytetyksi äitiin… Kotimatkakin sujui hyvin vaikka lumi välillä pöllysi oikein kunnolla. Kotona odotti kiva postikasa, ei juurikaan mulle laskuja kun lähes kaikki tulee mulle jo sähköisinä 🙂 Parasta postia oli kolme kirjettä, jotka luin iltapalaleivän parissa. Tekisi mieli valvoa koko yö ja antaa kynän sauhuta, mutta ehkäpä pitää malttaa vähän nukkuakin… Jospa huomenna ehtisi taas kirjettäkin kirjoitella. 🙂

Kiva olla kotona! Kirjoittelen enempi vaikka huomenna tietokoneella. Tää puhelintouhu on turhan hidasta… Öitä!


Kotona!

Posted on

Ihanaa löhöillä kotisohvalla! Ihan parasta!

Tänään siis muutettiin mökiltä kotiin – harvinaisen aikaisin tällä kertaa. Mutta miksi odottaa sinne märkään kylmään syksyyn, kun nyt voi nauttia lämpimistä loppukesän illoista kotona. Ilmastokin on täällä paljon lämpöisemmän tuntuinen, mökillä kun se järvi tuo mukanaan jatkuvasti kylmää tuulta. Ja täällä on oikeesti jotenkin kesäisempää, mökillä on jo syksyistä.

Lumi-Kukka oli kohtalaisen ihmeissään kodista, piti tutkia paikkoja ja pyrkiä nounou-paikkoihinkin. Alkukesästä kun kotoa lähdettiin, lapsi ei vielä kiipeillyt tohon malliin kuin nyt. Nyt on siis pakko tehdä kodista ensistäkin lapsiystävällisempi. Ja se on hyvä juttu, en voi enää kerätä kaikkia ihme kamoja miiamaisiksi keoiksi, kun Kukkis pääsisi niihin nyt jo helposti käsiksi. 😀 Tulee siistimpää ja viihtyisämpää.

Tilasin meille myös semmosen lämpöpaneelin Markantalosta. Tonne toiseen olkkariin, joka on jäätävän kylmä huone varsinkin talviaikaan. Musta paneeli kiinnitetään peräseinälle ja johan tarkenee kattoa leffoja ja pelailla pleikkarilla ja wiillä! Ei ollut tullut mieleenkään koskaan ennen, että sinne vois hommata jonkun lämmittimen… Onhan siellä vesipatterit, mutta ne on suunniteltu päin pehvaa eikä niistä tuu lämpöä.

Tuon rakkaan ukkelin tilanteesta sen verran, että kortisonia vedetään ihan mojova setti ja toivotaan että tulehdus tapetaan sillä. Töissä on jo ollut, että olo on ihan ok, mutta väsynyt. Voi rakasta, tule pian kuntoon!


Kotona!

Posted on

Olipa ihana jättää sairaala taakseen ja palata ihmisten ilmoille! Eikös vain Hra L tullut meitä hakemaan Rolls Roycellä – olo oli kuin jollain prinsessalla kun siihen autoon saatiin pikkuisen kanssa istua! 🙂 Mahtoi taksikuskit sairaalan edessä kattella mikä ihmeen akka toi on, kun se pääsee tommoseen autoon turvakaukalon kera 😀

Kotimatkalla olin vielä ihan pökerryksissä ulkomaailmasta. Lumet on alkaneet hyvin sulaa tässä viikon aikana ja oli vaan ihmeellistä istua autossa ja ajella kohti kotia! Zeta onneksi nukkui koko matkan, vasta tossa keskustassa alkoi pieni kitinä, mutta sekin loppui nopeaan. Kotona pieni nukkui hetken aikaa ja sitten alkoikin ruoan vaatiminen. 🙂 Ruokailun jälkeen pieni nukahti äitin viereen sohvalle. Isukki meni hakemaan vielä jotain kaupasta ja vanhempieni luota 50cm:n vaatteita kun meillä on niitä niin niukasti. Saa pieni käyttää äitinsä ja enojensa vanhoja vaatteita elämänsä ekoina viikkoina 🙂

Kotiin tullessa olin jo aivan ihmeissäni mielettömän isosta ruukullisesta narsisseja oven pielessä. Ja sitten kun astui sisälle… Koti oli siivottu ihan viimeisen päälle ja kaikkialla minne katsoin, näin kukkia. Kukkia ja kukkia! Tulppaaneja, narsisseja, orkideoita ja vaikka mitä. Siis ihan uskomatonta! Kierrettiin koko talo läpi ja tuore äiti se vain huokaili onnesta ja päästeli epäuskoisia äänähdyksiä kyynel silmänurkassaan… Ihan mieletöntä! Otan huomenna kuvia ja näytän teille mitä tuo mun ihana mieheni oli järjestänyt yllätykseksi! 🙂 Ihan kuin jostain Kauniista ja rohkeista se kukkien määrä! Hullu ukkeli, jota en voi kuin rakastaa joka solullani! 🙂 🙂 🙂

Voi että, ihan epätodellista olla kotona! Mä olen niin onnellinen ja on ihanaa kun tuo pieni nukkuu vieressäni. Koiria ei oteta tänään vielä tänne, mutta huomenna tai lauantaina varmasti jaksaa ihan eri tavalla. Olen meinaan ihan poikki kolmen lähes unettoman yön jälkeen ja siellä kamalassa ympäristössä mädäntyessä. Nyt saa rentoutua ja nauttia uudesta perheenjäsenestä!

Laitan illan aikana vielä kuvia pienestä, kun saan siirrettyä kuvia koneelle. On se niin ihana! Ja pieni! Sain meinaan aamupäivällä huonekaverin (siihen asti olin ollut yksin koko sairaalassaoloajan muutamaan tuntia lukuunottamatta) ja sektiolla syntynyt tyttö oli ihan valtava tähän meiän pieneen verrattuna! Se naapurivauva painoi 4.5 kiloa!! Eli melkein kaksi kiloa enemmän kuin meiän pieni ja voi jestas sitä kokoeroa…! Reidetkin oli sillä semmoset jättikokoiset meiän ripakinttuun verrattuna!

Tikit tosiaan poistetaan sitten huomenna, soitan heti aamusta paikalliseen yksityiseen lääkärikeskukseen ja koitan saada ajan, ettei tarttis puolta päivää istua mummojen kanssa jonottamassa arvauskeskuksessa. 🙂

Nyt tää jatkaa tuon pienen ihmeen ihmettelemistä. Kultakin taisi juuri pihaan ajaa…


Ehkä kuukauden tylsin työpäivä

Posted on

Ei täällä tapahdu mitään eikä oo mitään tekemistä! Oon lukenut kaikki suosikkiblogini, BB-uutisia ja postcrossing-foorumia ja kaikkea, mutta nyt alkaa loppua kärsivällisyys. Puhelinkaan ei suostu soimaan kuin silloin tällöin. Olen jopa niin tylsiintynyt, että vastasin kun lehtityrkyttäjä soitti mulle (tiesin siis että semmonen tyyppi puhelimen sai laulamaan). En tilannut ”Me naisia” puoleksi vuodeksi alle 40 eurolla, vaikka halpa olikin, kun en mä jaksa sitä lehteä nyt lukea. Mulle tuli varmaan puolen vuoden pätkä ja loppuajalla en jaksanut enää kuin selata lehteä läpi. Menee vaan mielenkiinto viikoittain ilmestyvään lehteen, vaikka jokainen numero erilainen onkin, mutta silti se alkaa tympiä.

Tänään tuli Vauva-lehden lasku, se maksaa saman verran vuoden ajalta kuin tuo naistenlehti puolelta vuodelta. Toki ilmestyy vain kerran kuussa, mutta se onkin mulle parempi tahti. 🙂 Ehtii lueskella lehteä rauhassa silloin kun lehden olemassaolon sattuu muistamaan.

Yksi posti oli pettymys. Swap-botin vaihto, jossa piti lähettää vaihtokaverille neljä kirjesettiä. Itse lähetin neljä kirjesettiä, jonka ymmärrän niin että todella lähetetään neljä kirjesettipakkausta. Mitä itse sainkaan tänään… neljä settiä joo, mutta yksi ”setti” koostui 2-3 irtopaperista ja yhdestä kirjekuoresta. Haloo, ei tuo ole mikään kirjesetti! :/ Kuka nyt edes kirjoittaa kahden paperin pituista kirjettä?! Onneksi tuolla swap-botissa saa ja kuuluu antaa julkista palautetta vaihdoista, en varmasti anna vitosta arvosanaksi (joka on siis se paras). Kolmonen taitaa olla osuvampi eli sain kyllä jotain, mutten sitä mitä vaihdossa piti lähettää.

Sepäs näissä vaihtojutuissa onkin, kun ei koskaan voi tietää mitä itse saa… Itse koitan lähettää aina laatutavaraa ja semmosia juttuja joita itsekin tykkäisin vastaanottaa ja joista itse ilahtuisin. Välillä saa sellasia lähetyksiä että ei tiiä miten edes kiittäisi lähettäjää. Ilahtuu niin suuresti. Ja sitten tulee näitä notkahduksia, kun ei tiiä miten kiittäisi siksi kun lähetys ei vastaa sitä mitä vaihdossa pitäisi lähettää… Mutta elämä on! Paskan lähetyksen jälkeen osaa taas arvostaa seuraavaa huippulähetystä entistäkin paremmin! 🙂

Tää taitaa nyt alkaa laittaa kamoja kasaan ja mennä kotiin pakkailemaan tilauksia. Yksi tänään pakattavista tilauksista ei mahtunut edes kahdelle paperille kun sen tulostin, inaus meni kolmannen paperin puolelle. 🙂 Siinä on jokunen postikortti kerättäväksi aarrevarastostani. 🙂 Pitääkin joskus ottaa kuva ja näyttää parit postikortit joita kauppani varastossa odottavat uusia koteja!

Tai siis ennen tilausten pakkailua mutakeliin lenkkeilemään koirien kanssa. Eilen joutui koiria pesemään ahkerasti lenkkeilyjen jälkeen. Onneksi meillä on toisessa ”eteisessä” mainoa koiranpesupaikka, semmonen harjallinen suihku vai miten sitä kuvailisi. 🙂 Jotain sentäs osunut kohdilleenkin, kun aika ajoin löytyy epäkohtia, jotka olisi voinut taloa rempatessa ajatella paremmin. En esimerkiksi ymmärrä miksi tiskipöytä yms tasot on matalat, kun ollaan molemmat pitkiä ihmisiä ja 10cm lisäkorkeuttakin olis tehnyt kutaa. Ja miksi astianpesukone on lattiantasossa, kun se voisi yhtä lailla olla vähän korkeammalla. Eilen oli taas sellainen selkäkipupäivä, että kirosin sen lattian tasoon kurkottelun konetta tyhjentäessä ja täyttäessä. Onneksi saadaan uusi petari toivottavasti pian. Meiän sänky on liian iso, jouduttiin erikseen teettämään Iskussa petari sänkyymme. Nykyinen petari on surkea ja joka aamu saa herätä selkä kipeenä. Toivottavasti petarin uusiminen riittää, ettei tarvi patjaakin alkaa hommata. Uudessa mökkisängyssä nukkuminen ei kipeyttänyt selkää eikä lonkkia koko kesänä, ah autuutta!

Mutta nyt tää sulkee tietokoneen ja lähtee haukkaamaan happea kera kahden iloisen lapsosen!


Kiva viikonloppu ja hullu maanantai

Posted on

Terhi ja Peippis tulivat meille perjantaina ekaa kertaa vierailulle, oli jo aikakin! 🙂 Koirat olivat tietty ihan riemuissaan vieraista, saivat paaaljon rapsutuksia. Niin ja Poju sai pussailla elämänsä miehen kanssa oikein urakalla. 😀

Pelailtiin sitten Wiilläkin urheilupelejä – tennistä, nyrkkeilyä ja pesistä. Kivaa oli ja tänään vihdoin alkaa kädetkin toipua siitä. Se pesäpallo tais olla käsille rankinta, mutta se on myös kivoin noista lajeista! Urheilun jälkeen olikin hyvä mennä saunomaan ja kylpemään. Uima-allas ei ollut suostunut jostain syystä lämpenemään kunnolla, mutta tarkeni siinä 26 asteessakin pulikoida. 🙂 Ja jospa se taas ensi kerralla suostuisi paremmin lämpenemään.

Syötiin sitten vielä pientä yöpalaa ennen kuin T+P lähtivät kotiin päin. Ja kun jäätiin kahdestaan, nukahdettiin sohvalle aika nopeesti. Joskus kolmen aikaan me varmaan herättiin ja ryömittiin sänkyyn. Ja kahdeksan aikaan pitikin sitten taas herätä, formulan aika-ajojen takia tietty. 🙂 On toi formuloiden seuraaminen rankkaa, kun ei ehdi viikonloppunakaan nukkua niin että saisi herätä virkeenä aamulla. Mutta lauantain aikana käytiin mökillä tosiaan päivällä niin kuin jo aiemmin on ilmi käynyt ja sitten illalla sammutettiin valot tunniksi (tai se venyi kahdeksi) ja lähdettiin ajelemaan kunnon lumimyräkkään. Olisin kovin mielelläni nähnyt valoja sammuksissa jossain, mutta aika hiljaista oli. Ei tällasissa pikkumestoissa vissiin tollasiin juttuihin suhtauduta innolla. Me ite sammutettiin jopa kaikkien akvaarioiden valot, talo oli siis ihan pimeä. 🙂

Käytiin tolla ajelureissullamme ostamassa piiiitkästä aikaa makkaraperunat. Koskahan on viimeksi grillillä käyty..? Käytiin Köyliössä kattomassa josko siellä olisi grilli auki, lähellä ESV:n hallia. Olihan se auki ja hassu grilli olikin. 🙂 Makkaraperunoihin piti laittaa osittain nakkeja, kun makkara oli loppu. 😀 Ja muutenkin se oli veikeä mesta. Hyvää ruokaa kyllä saatiin! Mentiin aterioimaan romanttisesti ESV:n porttien ulkopuolelle. 🙂

Lauantain ja sunnuntain välisen yön nukuin järjettömän levottomasti koko ajan heräillen, mutta sain mä silti silmäni aamulla auki kun F1-kisa alkoi. Hamiltonia tietty kannustin ja hyvinhän se kisa loppujen lopuksi menikin! Ja vedonlyönnistä voitin 6,50 euroa kun 8 euroa laitoin vetoihin. Melkein voitolle pääsin! Onnistuin veikkaamaan että Brawn oli winning team ja että yksi auto keskeyttää ekalle kierroksella. Pitää taas muutama euro sijoittaa tän viikon kisaan. Centrebettiä siis käytetään formulavedoissa.

Sunnuntaina siis askartelin. Ja sen lisäksi käytiin mun vanhempieni luona viemässä isukin pienoismallitehtaalle matskua ja leivänpaahdinkin heille lahjoitettiin, kun Mikko-veli meni myymään mulle jouluna meille uuden paahtimen. Hyvä kun vanha sai hyvän kodin, hyvä paahdin muttei me kahta tarvita. 🙂 Käytiin myös Nealle viemässä anopilta (siis mun anopilta) söpö mekko. Nea oli saanut lainaksi sellasen hauskan istumispotan. 😀 Iso potan näköinen kapine, jossa pieni vauveli voi istua vähän aikaa kerrallaan. Kätevä keksintö!

Tänä aamuna teki aika tiukkaa saada ittensä ylös sängystä. :/ Katottiin joltain Discovery-kanavalta ennen nukkumaanmenoa dokumenttia superlihavasta pojasta ja se piti sitten kattoa lopuun asti vaikka piti mennä nukkumaan ajoissa. Uni tuli joskus ennen puolta yhtä ja herätyskello soi puoli seiskalta. Tosin sängystä ylös päästiin vasta seitsemän aikaan ja aamupalan+suihkun jälkeen tää väsynyt rouva nukahti. Piti vaan hetki pieni lepuuttaa silmiä, kun väsytti niin että päähän sattui. Ja sitten vaan nukahdin. Ville oli pariin otteeseen soittanut missä oon, mutta en mä ollut edes puhelinta kuullut. Taisin nukkua aika sikeästi. Heräsin vasta kun Ville tuli yhdeksän jälkeen ettimään mua kotoa. 🙂 No, sellasta sattuu…

Töissä olin hyvin väsynyt ja oli semmonen hihityspäivä. 😀 Olipa vielä sellanen aamupäivä, että töissä ravasi kaupparatsuja, jotka on jotenkin nyt ihan villiintyneet kun niitä tulvii ovista ja ikkunoista nykyään. Sattuipa pienoinen vesivahinkokin kahvihuoneessa kesken kaupparatsujen vierailun. Lisää näitä aamupäiviä… tai sitten ei!

Lumet on tänään onneksi sulaneet tosi mainiota tahtia! Eilen oli vielä tosi lumista, suorastaan jouluista, kun puutkin olivat ihan lumessa. Nyt on paikoitellen ojat jo ihan täynnä vettä. Jee, kevät tulee! On niin lämmintäkin luvattu jo, että lumille voi pian heittää hyvästit!

Sunnuntaiaamun jouluinen tunnelma.

Tätä mieltä Deegis oli lumesta – eli jee!


Valkohaalaristen hyökkäys

Posted on

Tosi huonosti nukutun yön jälkeen puhelimen sointi herätti meiät yhdeksän aikaan. Vakuutustyyppi soitti ja tunnin päästä se ja siivousporukka valkoisissa haalareissaan saapui paikalle. Viisi tuntia ne haalarityypit ahersivat ja saivat autotallin ja eteistilan ihan tyhjäksi kaikesta roinasta. Roskalavalle päätyi jo aika paljon tavaraa ja kuistilla odottaa rompetta puhdistamista. Tehokasta toimintaa! Seiniä oli putsattukin. Pitihän kuvia käydä ottamassa edistymisestä, tässäpä niitä…

Tästä se lähtee… Operaatio autotallin uudistus. Löytyi taas yksi hyvä puolikin tossa palossa, kun ei me ikinä itse olisi saatu aikaiseksi heivata kaikkea turhaa roinaa autotallista/eteisestä pois. Nyt saadaan aloittaa puhtaalta pöydältä ja ei enää edes kerätä sellasta romumäärää tonne.

Saatiin myös uutisia autoista. Miian beibe on kunnossa! Maalipinnassa tai missään muussakaan ei ole mitään vammoja, ainoastaan haju pitää saada pois auton sisältä. Jes, ihan mahtavaa! Villen auto puolestaan joutuu ainakin osittaiseen maalaukseen, mutta ei siinäkään muuten vammoja sulanutta vilkkua lukuunottamatta.

Poju on saanut jostain taas (no vasta toisen kerran elämässään) nenäpunkin, siltä kovasti tuntuu. Ei tollasia oireita muuten tulisi. Voi pöh! Toivottavasti menisi taas pian ohi, ettei tarvi lääkärille mennä.

Deegu on vielä huomiseen asti mökillä ihmismummon seurana. Piti tulla tänään kotiin, mutta anopin auto kiukkuilee (hyvä tuuri senkun jatkuu) ja me viedään toinen auto sille huomenna sinne mökille ja otetaan Dee samalla mukaan. Hyvää se vaan tekee kun lapset on välillä erossa toisistaan.

Niin ja sekin piti vielä sanoa, että pestiin Poju eilen illalla. On jätkä taas valkoisempi. 🙂 Ja tänään furminoin Pojua niin kauan kuin herralla kärsivällisyyttä riitti. Sitä villaa vaan riittää ja riittää ikuisesti…


Vuoden eka päivä

Posted on

Vuosi sitten vaihtui onneksi ihan mukavissa merkeissä, vaikka vähän rankka tuo vuoden viimeinen vuorokausi olikin. Koirat meni eilen hoitoon (Poju mun vanhemmille ja Dee anopin kanssa mökille) ja me alettiin sitten käydä läpi romppeita autotallissa. Pelastettiin sieltä enemmän tai vähemmän mustia esineitä, jotka saa puhtaaksi ihan vaan vedellä. Onneksi mun Paon yksi kapselikin oli vaan muuttunut ihan mustaksi, ei ollut muuten kärsinyt. 🙂 Käytiin myös läpi varastossa kastuneita laatikoita. Vaikka sinne oli vettä mennyt palomiesten letkusta, ei ne tavarat onneksi olleet kärsineet. Valokuvia käytiin iso läjä myös läpi, mutta niistäkin vain jokunen oli takertunut toiseen kuvaan kiinni ja mikään ei ollut totaalisesti pilalle mennyt. Hyvä niin.

Vakuutus/siivousihminen kävi myös jo eilen katsomassa tilanteen. Nopeaa toimintaa, liekö sillä jotain vaikutusta kun meillä on yksi tuttu vakuutusmies. On saattanut laittaa vähän vipinää sinne. 🙂 Se vakuutusihminen totesi että sieltä tulee loppiaisen jälkeen porukka putsaamaan autotallin, varastossa olevat vaatteet pestään heidän toimestaan ja autotallin kipsilevyseinätkin vaihdetaan uusiin. Meille olisi riittänyt seinien putsaus, mutta vakuutustyyppi sanoi että ne vaihdetaan. Voihan ne toki olla kärsineitä kuumuuden takia, että sen kun vaihtavat. Saadaan periaatteessa koko autotalli uudistaa, kun ne nosto-ovetkin menee vaihtoon.

Sillä tavalla tollanen tilanne kyllä vaikuttaa, että jollain tavalla hetkellisesti kyseenalaistaa oman kotinsa turvallisuuden. Ei ennen tullut mieleenkään että kodissa ei olisi turvallista olla, mutta tuollaisen jälkeen pieni pelko hiipii mieleen. Eilen illallakin vielä oli sellainen olo että tahtoi vain olla Villen seurassa, yksin jos olisi, varmaan ahdistavat möröt olisi mielen täyttäneet. Mutta toisaalta järki sanoo, että toi oli vaan huonoa tuuria (tai hyvää tuuria huonossa tuurissa) ja on hyvin hyvin epätodennäköistä että mitään pahaa sattuu pitkään aikaan. Ja vähän skitsoksi on väliaikaisesti ainakin muuttunut, kun viime yönäkin vai aamuako jo oli kun menin jonkun naksahduksen kuultuani tarkistamaan onko kaikki sulakkeet oikeassa asennossa. Kissa sen äänen aikaan sai, mutta silti pakko varmistaa. Eipä siitä haittaakaan toki ole jos vähän tavallista varovaisempi on.

Mentiin joskus kymmenen jälkeen eilen illalla vielä Suvin ja Mikon luo. Teki niin hyvää päästä pois kotoa ja ajatella jotain muutakin kuin autotallia… Toki tosta jutusta piti puhua oma aikansa, mutta paljon muustakin. Kiitos siis seurasta! Vauvaakin oli niin ihana taas nähdä, kasvaa hurjasti. On se suloinen! 🙂 Pian saadaan nimikin tietää, kun sunnuntaina on ne ristiäiset. Zelda-Irma Birgittaan me eilen päädyttiin että sellanen sen nimen on oltava. 😀

Viime yönä nukuttiin melkein kellon ympäri, taisi olla pientä univelkaa. On silti yhä ihan väsy olo, mutta eipä tänään tarvi mitään jaksaakaan sen kummemmin tehdä. Katotaan varmaan joku elokuva illalla, niin saa ajatukset muualle.

Lopuksi vielä eilisaamulta pari kuvaa. Ihan hassua kun anopin mökillä Poju nukkui tossa sohvalla, jossa molemmat koirat tykkäsivät tähystellä ulos. Kun kotona Poju nukkuu aina lattialla, mutta toi mökin sohva on kai jotenkin kiva. Onhan siitä toki näkyvyys moneen suuntaan, ehkä se on siksi hyvä paikka.


Tulipalo!

Posted on

Kuvat kertokoon omaa tarinaansa. Kohde: meiän autotalli.

Olo on lievästi sanottuna ristiriitainen. Luojan kiitos ei koko talo palanut, vain autotalli kärähti. Tai autotallissa ollut kosteudenpoistajalaite. Tallissa olleet autot (mun rakas mersuni ja Villen vielä rakkaampi Rolls Royce) kärsivät pintavammoja, joudutaan kenties molemmat maalauttamaan (sen näkee kun pesee autot, ne on aika harmaita), mutta muuten selvittiin pienellä. Väkisin ajattelee kaikkia kauhuskenaarioita. Mitä jos ei oltaisi huomattu sulaketaulusta kuulunutta naksahdusta/huomattu joulukuusen valojen vilkkumista. Mitä jos oltaisiin oltu nukkumassa. Koko hemmetin talo olisi voinut olla pian tulessa. Autotalli/varasto/kellari kun on saman katon alla kuin koti.

Kuultiin siis sulakkeen naksahdus. Ville huomasi joulukuusen valojen vilkahduksen. Miia meni kattomaan sulaketaulua, kaksi kellarin/autotallin sulaketta oli paukahtanut toiseen asentoon. Automaattisulakkeita siis. Ville meni tsekkaamaan tilanteen, mä vielä vitsailin että parempi mennä kun varmaan joku akvaarion suodatin kärähtänyt. Ville tuli heti takaisin, käski soittamaan 112:seen. Mä luulin että se oli vitsi! Mutta ei se ollut. Soitin ja paloautot olikin pihalla ihan minuutin/parin päästä kun puhelu loppui. Paloasema on kivenheiton päässä – onneksi!

Kamalan ristiriitaisia tunteita pää täynnä. Tekisi mieli kiljua.

Tultiin anopin mökille yöksi, kotona haisee palaneelta niin paljon ettei siellä voi olla. Ilmastointi tuonut savuhajuja sinnekin. Onneksi anoppi on ite tänne tulossa huomenna (siis tänään) ja oli lämpöä laittanut päälle, niin ei tarvi täällä jääkalikkana palella.

Että semmosta. Pari vuotta sitten iso vesivahinko, nyt savuvahinko. Mitähän seuraavaksi… Vai olisiko tässä taas epäonnea tarpeeksi vähäksi aikaa.

Autotallin ovia ei saa enää kiinni kun palomiehet avasivat ne välivalloin (nosto-ovet siis), joten ne on nyt sitten auki. Yksi palomies onneksi ehdotti että pari nuorta palomiestä voisi tulla yöksi valvomaan ettei kukaan sinne mene tai mitään. Voi jestas mitä palvelua, mahtavaa! Sinne ne kaksi jäivät valvomaan aamuun asti. Vakuutukset on onneksi kunnossa. 🙂 Ja tosiaan, paljon pahemmin olisi voinut käydä. Koko perhe on kunnossa, menopelit vaan vähän kärsineet.

Nyt tää lopettaa tän sekavan sepostuksen. Nukkumisesta ei lienee tule tänä yönä mitään. Mutta otettiin mukaan tietokone ja lukemista, niin eiköhän aika jotenkin kulu. Vieläkin tutisee molemmilla paikat. Epätodellista.


Pian synttärit :)

Posted on

Vietettiin eilen tosi kiva ilta Pian ja Juhan seurassa! Puoli viiden aikaan tänne päin tulivat ja aika pian lähdettiin käymään Suvin ja Mikon ja vauvan luona. Vauva oli nukkumassa, mutta saatiin me pientä silti katsella. Oli ihan eri näköinen kuin viime kerralla, nopeesti tyttö kasvaa. 🙂 Ja lahjottiin kuukauden ikäistä pikkuihmistä muumisukilla sekä kudotuilla tossuilla.

Kotiin palattuamme alettiin väsätä ruokaa. Perunaa, jotain possupaistia, bearnaisesoosia, salaattia, paahdettuja pähkinöitä ja tulisia lisäherkkupaloja. 😀 Possupaisti ei kyllä mitenkään vetänyt vertoja joulukinkulle, onneksi pian saa syödä kinkkua!

Ruoan jälkeen ukkelit meni katsomaan Rolls Royceä ja Bentleytä autotalliin, saipa Ville taas jollekin esitellä rakastaan. 😉 Pian kanssa valmisteltiin sillä aikaa parisuhdepeliä. Luettiin aikamme kuluksi satunnaisia kysymyksiä ja valmistauduttiin henkisesti koitokseen. Kun ukkelit malttoivat saapua seuraamme, selitettiin säännöt ja ei kun pelaamaan!

Tasapeliin me lopulta päädyttiin, ettei ole eroa onko pari tuntenut toisensa 11 vai 5 vuotta. 🙂

Pelailun jälkeen mentiin ulkona käymään koirien kanssa ja sitten oli Miian jälkiruokayllärin vuoro. Väsäsin päivällä Pialle synttärikakun. Välissä persikkaa, päällä Fazerin sinistä ja kiiviä. Oli hyvää, vaikka kiivi saikin aikaan allergista toimintaa suussani.

Kauhean mielelläni olisin tuohon halunnut kynttilän palamaan, mutta kun meidän kakkukynttilät on kadonneet jonnekin. 🙁 Pitää ostaa uusia tulevaisuutta varten.

Kakkukestien jälkeen nautittiin Hra L:n tekemät gintonicit ja sitten oli aika siirtyä saunaosastolle. 🙂 Miehet joutuivat tosin ekana purkamaan Pian tekemän virityksen, ennen kuin saivat kuplamuovimaton pois altaan päältä. 😀

Siinä on muutama ankka meiän kokoelmasta. 🙂 Pitäisi joskus levittää kaikki johonkin (vaikka tuon maton päälle) ja ottaa kuvia!

Uima-altaan vesi oli uskomattoman lämmintä, ei ole ikinä lämmennyt niin lämpimäksi. Mittari näytti 32 astetta, aah! Tuo allaspeite todella kannatti ostaa! Eikä talokaan tullut hikiseksi ennen kuin vasta myöhemmin illalla, kun oltiin pulikoitu aikamme. Tänään on ollut pohkeetkin kipeinä kun kuntouin allasta päästä päähän monen monta kertaa. 🙂

Uimisten jälkeen vielä pihalle koirien kanssa, pientä iltapalaa ja nukkumatin valtakuntaan.

Kiitos kovasti Pialle ja Juhalle hyvästä seurasta! 🙂

Pitää vielä näyttää pari kuvaa, pientä kasvitaidetta Hra L:n tyyliin. Eli koeputkitelineen koristukset ja vessakasvi, kaikki tietty talvipuutarhasta.

Pienellä vaivalla saa kaunista aikaan! Tulipa vielä kasveista mieleeni, että amaryllis kukkii jo nätisti ja yksi orkideani on puskenut uuden kukkavarren ja lupaavan näköisiä ”silmuja”, joskohan se vaikka jouluna kukkisi?