Tag Archives: lahja

Flunssasta toipumista

Flunssasta toipumista
Flunssasta toipumista

Alkoipa tuossa viimeviikonloppuna kiva talviflunssa, ei sentään jouluflunssa niin kuin kaksi vuotta sitten! Parempi olla nyt kipeänä kuin jouluna tai varsinkaan tammikuussa..! Pieni vieno kurkkukipu salakavalasti paheni ja toi mukanaan nuhankin. Maanantaiaamuna olin niin kipeä ja väsynyt, että jouduin perumaan kampaamoajankin (pitäisikin tilata uusi!). Se su-ma yö oli kyllä yksi vauvahistorian kamalimmista… Pikkuneiti nukahti illalla ysin aikaan, nukkui tunnin verran ja heräsi. Koirat kuulivat ulkoa paukahduksen ja sen nyt tietää mitä ne kaksi jästipäätä tekevät – vuhvuhvuh… Kukkis heräsi eikä sitten ollutkaan enää yhtään väsynyt, kun oli nukkunut tunnin pituiset myöhäispäiväunet omasta mielestään. Johonkin yhteen asti taidettiin olla virkeinä olohuoneessa, kunnes olo alkoi käydä liian kipeäksi ja väsyneeksi ja ajattelin, että jos nyt tän kerran koitetaan nukuttaa pieni meiän väliin. Juu, ei nukuttanut pientä ei. Kauhea tohina päällä jonnekin kolmeen asti vissiin. Ja ite sain nukuttua vasta neljän jälkeen. Oli siis varsin iloinen tunnelma kun herätyskello soi puoli kasilta (jotta ehtisin sinne parturiin Raumalle ajoissa) ja tietty Kukkiskin siihen heräsi. Argh! Onneksi sain viedä parturin perumisesta huolimatta pikkuihmisen mummilaan, niin sain ite levätä sen päivän ajan. Nukuttua en saanut kun en osaa päivisin nukkua, mutta lepokin (=vain omasta hyvinvoinnista huolehtiminen) teki niin hyvää.

Maantaina ja tiistai oli aika surkeaoloisia päiviä. Ei ollut kuumetta eikä alilämpöä, muuten vain kaikkia paikkoja särki ja vuoroin vilutti ja vuoroin oli kuuma. Ja se nuha… Nenä saattaapi olla tällä hetkelläkin hieman hellänä jatkuvasti niistämisestä. 🙁 Onneksi kurkkukipu alkaa olla voitettu ja tänään ei enää nuhakaan ole ollut niin pahana. Paranemassa siis ollaan ilmeisesti!

Lumi-Kukka ei ole onneksi osoittanut vielä ainakaan mitään oireilua, joten toivottavasti pysyykin terveenä. Se vasta kurjaa olisi jos pieni saisi tällaisen räkätaudin!

Sain muuten joulukortitkin lähetettyä jo maanantaina, hurraa! Kirjoitin kortit+kuoret osittain sunnuntai-iltana ja suurimman osan maanantaina, kun ei ollut pikkukätösiä tarttumassa kynään tai repimässä niitä kortteja ja kuoria käsistäni. 😀 On se toki hyvä kun kortit ja kynät kiinnostaa, mutta en mä välttämättä halua kuitenkaan apua joulukorttien kirjoitteluun. En vielä tänävuonna. 😉

Joululahja-asiatkin edistyy ihan kivasti. Vielä on jotain hankittavaa, mutta voiton puolella aletaan olla. Oon kysynyt muutamalta ihmiseltä joko puolison kautta tai ihan suoraan mitä kenties voisi joulupakettiin haluta. Miksi turhaan arvuutella ja hankkia jotain ei välttämättä niin osuvaa, kun voi saada listan jutuista joista tykkää. Kun lapsilta saa kysyä toiveita, niin miksei siis aikuisiltakin! 🙂 Ja toteanpa vielä samaan hengenvetoon, että sellanen pakollinen lahjatoivelista olisi aika pop jokaisella kansalaisella, joka lahjoja joskus jostain saa! Vähänkö olisi kätsyä katsoa vaan listasta lahjanantoaikaan mitä toinen tarvitsisi tai haluaisi. Itsepä voisinkin blogiini moisen listan laittaa, jos joku joskus miettii mulle jotain lahjaa. Ei niitä toisen ihmisen mieltymyksiä ja tarpeita välttämättä osaa ajatella vaikka asuisi saman katon alla. Todettu on 😉 Oon mä silti noille saman katon alla asuville löytänyt mainioita lahjoja kun olen vähän kaivellut aivojeni pohjia. Pienemmälle ihmiselle on tosi helppo ostaa mitä vain, isompi vaatii vähän aivojen käyttöä kun sillä on jo ”kaikkea”. Paitsi ettei ihan kaikkea kuitenkaan, buahahaa! Tuskin maltan odottaa joulua, kun tykkään siitä kun saan antaa ihmisille kivoja lahjoja. Se antamisen ilo on joskus jopa isompi kuin saamisen. Ja ajatus on aina tärkein!

Pitäisi kai malttaa mennä nukkumaan… Huomenna pitää jaksaa jouluostoksia taas vähän tehdä. 🙂

Ihana lahja tavallisena tiistaina

Ihana lahja tavallisena tiistaina

Hihii, mä olin kuin kissa pistoksissa kun huomasin autossa kauppareissulla, että Ville oli Porin reissultaan tuonut mukanaan jonkin aika isokokoisen lahjapaketin. Ja se paketti olisi mulle! Lahjat ilman mitään syytä ovat ihania harvinaisia herkkuja! 🙂

Paketin sisältä löytyi tällainen…

Kuvausppaikka on vähän kökkö, tulostimen päällä, mutta noista jouluvaloista tulee vähän tunnelmaa 🙂 Mikäs tämä tällainen onkaan…? Avasin ihanan värisen ja näköisen salkun…

Ja sehän on korurasia! Ihana! Mun kaikki arvokkaatkin korut on tähän asti lojuneet miten sattuvat vessan kaapissa yhdellä hyllyllä. Hääkorut sentään oli rasiassaan, mutta ei nekään mitenkään hienosti säilytyksessä. No mutta nytpä mulla on ikioma täydellisen ihana korurasia! Ja oma ihana aviomies osti sen ihan oma-aloitteisesti! 🙂

Nyt pysyy korut hienosti järjestyksessä. 🙂

Ja tuossa keskellä on vielä tuollainen pieni korurasiajuttu, jonka voi ottaa matkalle mukaan! Ihan superkätevää ja ihanaa! Tuonne peiliosan taakse mahtuu vielä paljon koruja, ettei vain tuohon aukiolevaan tilaan.

Niin ja kun ottaa tuosta isosta rasiasta yhden kerroksen pois, alla on paaaljon tilaa koruille. Tuo on vaan täydellisen ihana! Kiitos rakkaani!! 🙂

Vasemmalla näkyy mun vanhin Kalevalakoruni sekä sen kanssa isopalloinen koru, jonka sain anopilta jouluna. Hän on itse sen saanut isältään joskus. Ja tuo kultainen rengas oli mulla häissä, sekin on anopilta mulle päätynyt. Ja noi vaaleenpunaiset kultarenkaasta oikealle päin on Kalevalaisia hääkorujani. Ihania! Nyt niitä voi hipelöidä helpommin kun korurasiaa voi pitää aina sillai käden ulottuvilla 🙂

Nyt tää iloisesti hymyilevä rouvashenkilö menee saunaan. Ja laittaa varmaan taas kynttilän tai pari palamaan. Romanttista saunomista kera koirien. 😉

EDIT: Niin osa koruista puuttuu vielä, raahasin tähän ensin sen verran kun kouriini sain mahtumaan.