Lapsen nukkumisista

Posted on

Oon taas miettinyt että pitäisi kirjoittaa tänne muistiin lapsen nukkumisasioista – vaikka eipä tuo asia juurikaan ole vuoden aikana mihinkään muuttunut, kun eilen luin vuoden vanhoja nukkumistarinoita. Sopivasti Voicen nettisivulta osui silmään artikkeli, joka sivuaa tätä aihetta hyvinkin läheltä, niin nythän on pakko kirjoittaa aiheesta. 🙂

Meillä on ollut vauvasta asti yöihmislapsi. Se valvoi jo vauvana pitkään ja on aina nukkunut aamuisin pitkään. Olen rutiineja kammoava ihminen, en osaa elää rutiinien kanssa, joten siksikin meillä tehdään niin kuin tuossa artikkelissa – lapsi saa mennä nukkumaan sitten kun sitä väsyttää. Viimeaikoina uni on tullut 10-11 aikaan, mutta aina välillä tulee iltoja kun tyttö nukahtaa jo kahdeksalta tai vasta puolen yön aikoihin. Toki tuo on sillä tavalla ärsyttävää, kun parisuhdeaika on iltaisin enemmän tai vähemmän vähissä. Mutta toisaalta on ihan kivakin, kun lapsi ei hyppää sängystä ylös aamulla klo 6-7. Ehei, jos Kukkiksen antaisi nukkua niin pitkään kuin sitä unettaa, se nukkuisi 12-14h yössä eli vaikka puoleenpäivään asti… Siksi se pitää monesti herättää, ettei tuo unirytmi mene vielä ongelmallisemmaksi, ettei tyyppi ala valvoa jonnekin kolmeen asti yöllä 😉 Unelmanukkumisrytmi (tällee loma-aikaan) vois olla vaikka sellanen  iltaysistä aamukymppiin nukkuminen, mutta nukkumisunelmat käy harvemmin toteen. Arkena voisi nukkua vaikka kasista kasiin. Joulupukki ohoi, pystytkö tällaisia lahjatoiveita toteuttamaan?! 😀

Ei lapsen iltavalvomiset yleensä ole hankalia, kun se yleensä puuhastelee jotain rauhallista. Se kyllä on tyhmää, kun tuntuu että vain kerran tai pari kuukaudessa on sellaisia öitä, kun ipana ei änkeä yöllä meiän sänkyyn. Se nukkuu onneksi sängyn reunassa (mää keskellä), niin ei se peittotemppuilu tai muu levottomuus häiritse kummemmin. Silti mua välillä ärsyttää, kun joskus huomaan kuuntelevani kaikkia pieniä ääniä yöllä nukahdusta odotellessa ja en aina saa nukuttua ennen kuin ipana hiippailee makuuhuoneeseen ja kysyy saako tulla meiän sänkyyn nukkumaan. En jaksa sitä palauttaa sänkyynsä, kun nukkumistappelut ei yöllä oikein kiinnosta. Ja inhoan sängystä ylös nousemista tunnin-parin nukkumisen jälkeen. Joten näillä eväillä mennään. Maanantaina tyttö nukahti kahdeksalta ja nukkui 13,5h, eilen nukahti 12 aikaan ja herätettiin aamulla se puoli kymmenen aikaan. Saas nähdä miten tänään…


Apu

Posted on

IMG_5131

Tapaninpäivä on sujunut mm. kauppani tilauksia keräillen ja hyvin paljolti vain chillaillen. Pupu nimeltään Apu chillaili sohvalla meiän kanssa, kun katteltiin Karvista. 🙂 Tälle iltapäivälle on vielä tiedossa vanhempieni luo syömään menoa ja illalla tehdään mitä mieleen juolahtaa. Joulusaunakin on vielä käymättä, josko tänään?! 😀

ei mennyt ihan putkeen. Kukkis kyllä meni sänkyyn joskus 20 vaille 10 (tunnin taistelun jälkeen), pelleili varmaan vajaa puoltuntia ennen kuin nukahti. Me ehdittiin syödä iltapalaa ja katsoa jakso Dexteriä, sitten mentiin sänkyyn lukemaan ja ei mennyt kauaa, kun Kukkis tuli meiän nukkumisrauhaa pilaamaan. Oli meinaan pikkasen levoton koko yön. Änki itteensä välillä peiton päälle, sitten taas peiton alle, pyöri ja potki. No, ainakin se heräs aamulla järkevämpään aikaan (tai siis herätettiin), niin ehkä tänään se nukahtaakin aiemmin.

Niistä joululahjoista en oo vielä edistynyt kuvia ottamaan, mutta koitan edistyä vielä tänään edes sen kuvien ottamisen verran. 🙂


Pitäisköhän unirytmeille tehdä jottai?

Posted on

Ei tässä meiän joulurytmissä toisaalta mitään vikaa ole, saadaan vaikka koko perhe nukkua 10-11 asti, kun lapsikin vetää hirsiä sinne asti. Mutta… noin pitkään nukkuminen siirtää jännästi nukkumaanmenoaikaakin lapsen kohdalta sinne 10-11 aikaan. Se ei ehkä oo niin kiva. Jospa yritämme huomenna herätä vaikka yhdeksältä. Se olis jo paljon parempi, kuin tänään kun vedettiin unta palloon kello yhteentoista asti. 😉

Viimeyönä ipana nukkui ihan hyvin omassa sängyssä, vasta puoli kasin aikaan aamulla makuuhuoneen ovelta kuului vieno pyyntö: ”Saako äitin viereen tulla nukkumaan?” 🙂 Ihanan kohtelias lapsi. Olis tietty voinut silloin jo nousta ja laittaa ryminällä unirytmit kuntoon, mutta kun tuon kinkunpaistoyön univelka painoi niskassa, niin parempi nukkua velat pois. Ja aloittaa huomisesta aikaisemmat aamuheräämiset.

Tänään mennään hakeen polttopuita mökiltä, sen verran vaan kun mun autoon mahtuu. Haetaan sitten vähän vähemmän kylmällä säällä niitä enemmän ukkelin autolla. Jännästi se neljä lavallista puuta on tuhkaksi palanut tässä kylmien viikkojen aikana, mutta takkatuli on niin ihana juttu, että ei ihme kun puut on huvenneet.

Ipanan yksi uusi joululahja, setänsä perheeltä saama pieni sammakko. Ihan pikkasen ihana :)

Ipanan yksi joululahja, setänsä perheeltä saama pieni sammakko. Ihan pikkasen ihana 🙂


Unikoulutuksesta

Posted on

Enhän mää oo muistanut siitä meiän unikoulutuksestakaan mitään kirjoitella. Mutta se homma meni taas kivuttomasti. Saatiin lapsi nukahtamaan taas nätisti järkevään aikaa omaan sänkyynsä, ei se edes yrittänyt sängystään karata tai mitään. Ja nukkui jokusen yön ihan kokonaankin heräämättä omassa sängyssään. Jee! Nyt on taas parina yönä herännyt siinä kolmen paikkeilla ja ollaan otettu se meiän väliin loppuyöksi (makuuhuoneessa on jo sille oma tyynykin, pitäisköhän huolestua…) ja siinä se on sitten nätisti nukkunut aamuun asti eikä ole pahemmin meiän nukkumista häirinnyt. Pitäisi toki tostakin tavasta päästä kokonaan pois, mutta kun mää en oo yleensä parin tunnin unien jälkeen mitenkään kauhean innokas menemään nukuttamaan tota ipanaa uudelleen omaan sänkyynsä. Oma nukkumiseni kärsii pahemman kerran, jos sen teen. Vaikka ipanan sais nukkumaan puolessa tunnissa (eli että uskaltaisin hiippailla takaisin omaan sänkyyn), mulla voi hyvin mennä vielä tunti tai kauemminkin ennen kuin nukahdan uudelleen. Ja mulle tulee helposti kamala olo jos mut revitään sängystä ylös vaikka pari-kolmen tunnin nukkumisen jälkeen. Eli kaikkein helpommalla pääsee, kun on vaan laiska…


Kaksi viikkoa jouluun on…

Posted on

On kai vähän niin kuin pakko koittaa ne viimeiset joululahjat miettiä ja ostaa. Alkaa muuten loppua vähän niin kuin aika kesken… Jännästi osan lahjoista hankin jo hyvissä ajoin ja sitten se vähän niin kuin jumahti. Vaikeimmat lahjat (=lähinnä kaikki lapset/teinit) on jääneet odottamaan jotain valaistumista, että mitä niille ostaisi. Pakko keksiä jotain, vaiks lahjakortteja ainaski vanhemmille lapsille jollei muuta keksi. Ja pienemmille… jotain.

Viime yö muuten vahvisti sitä päätöstä, että meillä alkaa tasan tarkkaan tänään unikoulutus taas. Ja mitähän erityistä viime yössä mahtoi olla? No, mää sain ton lapsen vähän ennen puolta yötä omaan sänkyynsä (sitä ennen koitettiin kymmenen aikoihin mennä nukkumaan isin ja äitin isoon sänkyyn) ja sitten mää odotin tossa sohvalla tunnin, josko se ipana nukahtaisi. Ei se nukahtanut. Joten sitten vaan meiän väliin ja siinä se pyöri ja sättäsi niin että meinasi oikeesti järki mennä. Klo 2:50 se lopetti se pyörimisen ja ilmeisesti nukahti. Ja aamulla herättiin joskus kympin aikoihin. Kaks ja puolivuotias lapsihan pärjääkin varmaan tollasilla 7 tunnin unilla hyvin… jooei. Ei mua itteeni väsyttänyt kun noinkin pitkään saatiin nukkua, mutta lapsi varmasti tahtoo jossain vaiheessa päiväunille, mutta ei pääse ellei mene sitten ajoissa nukkumaan. Kun jos se nukahtaa taas joskus viiden aikaan, menee yöunet taas pilalle.

Mää sain tänään paljastaa vihdoin Pialle mun synttärilahjayllärini, kun Pia täyttää tänään vuosia, samana päivänä kuin Deeakin. 🙂 Niin, lahja oli niinkun tällainen:

Eikä tuossa kaikki, tohon sisältyy melko hienon kuuloinen illallinen ennen musiikkielämystä. Ja paikat on vaatimattomasti (iiiiiiiikkkkk!!!!!) eturivistä! Mää en kestä! Tollanen oma lehmä ojassa -lahja, mutta ei lahjansaaja pistänyt pahakseen tuollaisesta ylläristä. 🙂 Me ei olla Pian kanssa ikinä oltu missään tollasessa, joten nyt ollaan ja kunnolla. Tule jo helmikuuuuuuu!

Mää laitan sitten raporttia miten toi meiän unikoulutusohjelma taas lähtee sujumaan…


Pikkasen sekaiset unirytmit

Posted on

Tänään lapsella on tosiaan ollut kuumeeton päivä, mulla nousi illalla lämpö sen verran että turvauduin taas lääkkeeseen. Lapsi on ollut muuten hyväntuulinen, mutta joskus neljän aikaan alkoi mennäkö vai eikö mennä päiväunille -pompotus. (Toi ipana osaa kyllä pompottaa äitiään aika pätevästi, mokoma!) Haluttiin isin ja äitin sänkyyn ja sitten sohvalle ja taas sänkyyn. Nukahti se lopulta meiän sänkyyn ja nukuin määkin jonkun aikaa. Lapsi nukkui viidestä kahdeksaan… tosi fiksua taas! Eli se ei mene yöunille ennen yötä, mutta siihen on jo totuttu… 😉 On mennyt unirytmit niin totaalisen sekaisin, niin itsellä kuin lapsella. Mää valvoisin yökaudet ja lapsikin melkein saman tekisi. Tosin mää valvoisin vielä pari-kolme tuntia enemmän kuin lapsi, kun ne lapsen nukahduksen jälkeiset oman ajan tunnin on tärkeitä.

Kai sitä sitten pitää taas aloittaa unirytmin metsästys, kunhan joku normaalimpi rytmi palaa muutenkin elämään. Nyt ei ole niin väliä, kun ollaan vielä sairastupalaisia, niin ei niin tartte murehtia aikaisia heräämisiä ja muuta. Ja periaatteessa ”kesäloma” on jo ihan ovella, niin voi vähän jo valmistautua siihen. 😀 Ettei tule ihan järkytyksenä kun ei pian tarvikaan enää raahata luitaan töihin tiettyyn aikaan. Niin kuin nyt muutenkaan olisin mikään säännöllisen tiettyyn kellonaikaan töihin menevä ihminen… Ennen lasta ehkä olin vähän parempi ihminen tuon asian suhteen, mutta lapsi vähän niin kuin määrää miten aamurutiinit menee. Enkä edes yritä väkisin vääntää ipanaa talvihaalariin jos se vielä haluaa hetken mutustella muroja. Joustavat rytmit (eli melkein kuin rytmittömyys) on ehkä mun juttuni.

Tänään mää kuitenkin edistyin sen verran, että imuroin ipanan huoneen. Te ette voi kuvitella millasessa kunnossa se lattia on, vaikka sitä imuroisi useinkin. Kun lapsella on ollut menossa vaihe, jossa se monkuu (tai jopa varastaa) leipää/kovaa rinkeliä/muroja/piparia/mitä vaan jota väittää kiven kovaan syövänsä ite, mutta heti kun tilaisuus tulee, se hiippailee ruoan kera huoneeseensa, menee seisomaan sänkyynsä ja alkaa ruokkia koiria. Uulalaa! Tänään se ei ole sitä tehnyt, kun ollaan koitettu hyvin tarkasti vahtia sen puuhia imuroinnin jälkeen. Ja sehän nukkuin monta tuntia. Oli kuitenkin imuroinnin jälkeen niin kökkö olo, että melkein harmitti koko imurointi. Mutta ne muruset lattialle oli mulle niin iso ärsyke, että oli pakko imuroida.

Edistyttiin myös laittamaan vihdoin jouluvaloja, no muutama hassu. Ei meillä niitä kauheasti edes ole. Kukkis ihastui omaansa niin, että ihan taputti ja hihkui. 🙂 Mutta onhan se nätti!

Ja tuo mies innostui kokoamaan kaksi viime Ikea-reissulta mukaan tullutta pientä kukkapöytää, tai toinen on sellanen pylväs. Ne sopii hyvin tuonne ruokailuhuoneeseen, jonne voidaan sijoittaa noita meiän viherkasveja saamaan talvellakin edes vähän valoa. Nyt kasvit on olleet valohoidossa isossa akvaariossa, joka on vieläkin tyhjillään. Nyt alkaa kai olla kaikki matskut akvaarioprojektia varten kasassa, niin voisi alkaa sitä laittaa kuntoon. Kunhan tää tauti väistyy. Me ollaan pikkasen hitaita ton akvaarioprojektin kanssa, mutta mikäpä kiire meillä olisi mihinkään. 🙂


Unikoulutusta

Posted on

Lapsi pääsi eilen illalla unikoulutukseen. Sain sunnuntai-illan kahden tunnin nukutussessiosta tarpeekseni ja pyhää kiukkuangstia uhkuen tein päätöksen; meillä ei enää tuhlata iltoja nukuttamiseen. Piste.

Eilen oli sitten unikoulun eka oppitunti. Ilta oli ollut karmeaa uhmistelua ja edesslisyön vähiin jääneet yöunet varmaan vielä vaikutti ja toi lisää hulluutta kehiin. Peto oli irti! Mää jaksoin kasiin asti sitä riehujaa katsoa ja sitten iltapala+iltatoimet ja lapsi oli varttia yli kasin jo sängyssä. Pusut ja halit ja hyvät yöt, sitten lähdin sohvalle kutimieni luo ja jätin lapsen huoneen oven raolleen. Pari kertaa se sieltä äitiä huuteli ja sitten nukahti. Vau!

Tänään oli sitten koulutuspäivä numero 2. Lapsi oli illan tosi ihana ja kiltti, aivan maanantaihirviön vastakohta. Iltatoimeilu alkoi taas kahdeksalta ja sain likan sänkyyn vähän ennen yhdeksää. Taas vähän äitin huhuilua ja piti saada vielä housut jalkaan (nehän ei kelvanneet sillon kun hammaspesun jälkeen kysyin asiasta…) ja kun isi kävi housuttamassa tytön, tapahtui taas sellaista että sinne se nukahti ihan noin vain. Ja mää kun oon siirtänyt unikoulutusta kuukausia kun ajattelin etten jaksa sellasta tappelua… 😉

Täytyy sanoa että olen hämmentyneen onnellinen!! Toki toi voi muuttua taas erilaiseksi, mutta nyt pikkutyttö nukahtaa täydellisen ihanasti!


Lumi-Kukan huone tänään

Posted on

Mää sain alkuillasta vihdoinkin siivottua Lumi-Kukan huoneen, jee! Pia ny ainaski on sen nähnyt räjähdys… eiku selvitystilassa, joten tää on nyt aika paljon edistystä siihen! 🙂 Laitoin pikkuvauvaleluja laatikkoon, joka menee varastoon säilytykseen. Ja silti niitä leluja jäi ihan törkeen paljon. Ja joulu on vasta edessä… kääk! 😀 Mutta niihin kuviin, kun ei toi huone kauaa oo noinkaan siisti, niin piti ottaa heti kuvia muistoksi ja inspiraatioksi tulevaisuutta ajatellen.

Vino kuvakulma, mutta olkoon. Ovelta kuvattuna.

Meillä on yhä hoitopöytä käytössä, osa vaipoista ja osa vaatteissa laitetaan siinä. Yleensä kyllä likka juoksee pottailun jälkeenkin sohvalle, joten sohva on toinen vaippa/vaatetuspaikka.

Huoneen asukas ja Angry Birdsit. Noita isoja possuja on jo kaksikin ilmaantunut, pieni possu on likan kädessä.

Hyllyn kaksi alinta tasoa on kunnossa, kaksi ylintä kaipaa vielä hiukka säätöä. 😉

Voimistelija 🙂 Tuolla sängyn ja vaatekaappien välissä oleva nurkkaus on täynnä vaatetta, jotka vaativat selvittelyä. Juu, tekemistä riittää...

Semmosia kuvia ja tunnelmia. Vaatteissa riittää selvittelyä vielä pitkäksi toviksi… Oon ajatellut että lajittelen ne ekana kokojen mukaan (pieniksi jääneet vaatteet siis) ja se homma onkin jo aloitettu. Ja sitten laitan niitä varmaan myyntiin johonkin nettikirppikselle tms. Ei ole mitään järkeä semmosta vaatevuorta säilyttää, vievät hirveästi tilaakin. Kun meille ei hyvin todennäköisesti niitä vauvoja enempää tänne tule hengailemaan sen vuoksi mitä silloin kävi kun tuo Kukkis syntyi. Ilman sitä varmaan jo kieriskelisin vauvakuumeen kourissa, kun Kukkiskin on jo noin iso. 🙂 En mä silti ikinä ole haaveillut kuin yhdestä tai kahdesta lapsesta, etten mistään suurperheestä. Yksikin on hyvä, ja varsinkin tää yksi, se on paras! 🙂

Pitääkin vielä kirjoittaa muistiin, että nyt meillä on menossa leipää, kurkkuu -vaihe. Noita siis pyydetään monia kertoja päivässä. 🙂 Ja nukkumaanmennessä on kivat rituaalit. Lumi-Kukka kyselee kaikkien tuttujen ihmisten (ja vähän muidenkin kuin ihmisten) perään eli vaikka ”Pia” ja mä sanon sitten että Piakin on jo päiväunilla/nukkumassa. Myös auton nukkumistilanne mietityttää aina likkaa, joten kerron autonkin olevan nukkumassa. Ja kuusta ja tähdistä kysellään myös – ne ovat päiväuniaikaan nukkumassa ja yöuniaikaan tietty valvovat taivaalla. 🙂 Hassu likka!

Samainen hassu likka on maailman paras nukkuja! Noitten ”ennen nukkumaanmenoa” -höpinöitten jälkeen sanoo ”heihei” ja jää ihan tyytyväisenä nukkumaan. Ja nukkuu yöaikaan 13h jos vaan saa nukkua eli viikonloppuisin kun ei tartte herätä aikaisin. Ja päiväunta menee 13-tuntisen yön jälkeen lähes aina 3h. Mitä enempi nukkuu yöllä, sitä enempi nukkuu päivällä, näin se menee.


Nukuttaminen on…

Posted on

ARGH! Lumi-Kukka oli eilen illalla tosi hyperaktiivinen ja erittäin hyväntuulinen. Juoksenteli ympäri kämppää, sisusti, riisui ja puki vaatteita, naureskeli ja kiljahteli. Ajattelin sitten että turha yrittää kovin aikaisin laittaa tyyppiä nukkumaan, kun tolla energiamäärällä se ei rauhoitu koskaan. Odottelin sitten ihan suosiolla BB:n loppuun ja puoli yhdentoista jälkeen mentiin sänkyyn. Ajattelin että ei se puoltatuntia enempää jaksa säheltää sängyssä. Mutta jaksoi se, peräti puolitoistatuntia… Ihan älytöntä! Istuin siis tuolilla sängyn vieressä. Kerran karkasin vessassa käymään ja toiveikkaana ajattelin, että ehkä se ei tuohutessaan huomaa edes mun karanneen hetkeksi, mutta huomasi se ja kauheat äitiiiiii-huudot alkoivat.

Se tässä matkustustouhussa on tyhmää, kun lapsen nukkumiset ei mene niin kuin kotona. Kotonahan ei olla lasta edes nukutettu kuukausiin, kun nukahtaa itekseen. Mutta jospa tänään ei menisi aikaa tollai nukuttamiseen. Ja jospa ensiyönä ei heräisi kesken unienkaan niin kuin viimeyönäkin taas viiden aikaan. Ja oli pakko taas ottaa se meiän väliin nukkumaan. Levottomasti nukkuikin. Mutta ei se mitään, kun aamulla herätessä ikkunasta ulos kurkatessa havaittiin että on pakkasta, aurinko paistelee ja yön aikana on satanut pikkuisen lunta! 🙂