Lapsen nukkumisista

Oon taas miettinyt että pitäisi kirjoittaa tänne muistiin lapsen nukkumisasioista – vaikka eipä tuo asia juurikaan ole vuoden aikana mihinkään muuttunut, kun eilen luin vuoden vanhoja nukkumistarinoita. Sopivasti Voicen nettisivulta osui silmään artikkeli, joka sivuaa tätä aihetta hyvinkin läheltä, niin nythän on pakko kirjoittaa aiheesta. :)

Meillä on ollut vauvasta asti yöihmislapsi. Se valvoi jo vauvana pitkään ja on aina nukkunut aamuisin pitkään. Olen rutiineja kammoava ihminen, en osaa elää rutiinien kanssa, joten siksikin meillä tehdään niin kuin tuossa artikkelissa – lapsi saa mennä nukkumaan sitten kun sitä väsyttää. Viimeaikoina uni on tullut 10-11 aikaan, mutta aina välillä tulee iltoja kun tyttö nukahtaa jo kahdeksalta tai vasta puolen yön aikoihin. Toki tuo on sillä tavalla ärsyttävää, kun parisuhdeaika on iltaisin enemmän tai vähemmän vähissä. Mutta toisaalta on ihan kivakin, kun lapsi ei hyppää sängystä ylös aamulla klo 6-7. Ehei, jos Kukkiksen antaisi nukkua niin pitkään kuin sitä unettaa, se nukkuisi 12-14h yössä eli vaikka puoleenpäivään asti… Siksi se pitää monesti herättää, ettei tuo unirytmi mene vielä ongelmallisemmaksi, ettei tyyppi ala valvoa jonnekin kolmeen asti yöllä ;) Unelmanukkumisrytmi (tällee loma-aikaan) vois olla vaikka sellanen  iltaysistä aamukymppiin nukkuminen, mutta nukkumisunelmat käy harvemmin toteen. Arkena voisi nukkua vaikka kasista kasiin. Joulupukki ohoi, pystytkö tällaisia lahjatoiveita toteuttamaan?! :D

Ei lapsen iltavalvomiset yleensä ole hankalia, kun se yleensä puuhastelee jotain rauhallista. Se kyllä on tyhmää, kun tuntuu että vain kerran tai pari kuukaudessa on sellaisia öitä, kun ipana ei änkeä yöllä meiän sänkyyn. Se nukkuu onneksi sängyn reunassa (mää keskellä), niin ei se peittotemppuilu tai muu levottomuus häiritse kummemmin. Silti mua välillä ärsyttää, kun joskus huomaan kuuntelevani kaikkia pieniä ääniä yöllä nukahdusta odotellessa ja en aina saa nukuttua ennen kuin ipana hiippailee makuuhuoneeseen ja kysyy saako tulla meiän sänkyyn nukkumaan. En jaksa sitä palauttaa sänkyynsä, kun nukkumistappelut ei yöllä oikein kiinnosta. Ja inhoan sängystä ylös nousemista tunnin-parin nukkumisen jälkeen. Joten näillä eväillä mennään. Maanantaina tyttö nukahti kahdeksalta ja nukkui 13,5h, eilen nukahti 12 aikaan ja herätettiin aamulla se puoli kymmenen aikaan. Saas nähdä miten tänään…

Apu

IMG_5131

Tapaninpäivä on sujunut mm. kauppani tilauksia keräillen ja hyvin paljolti vain chillaillen. Pupu nimeltään Apu chillaili sohvalla meiän kanssa, kun katteltiin Karvista. :) Tälle iltapäivälle on vielä tiedossa vanhempieni luo syömään menoa ja illalla tehdään mitä mieleen juolahtaa. Joulusaunakin on vielä käymättä, josko tänään?! :D

ei mennyt ihan putkeen. Kukkis kyllä meni sänkyyn joskus 20 vaille 10 (tunnin taistelun jälkeen), pelleili varmaan vajaa puoltuntia ennen kuin nukahti. Me ehdittiin syödä iltapalaa ja katsoa jakso Dexteriä, sitten mentiin sänkyyn lukemaan ja ei mennyt kauaa, kun Kukkis tuli meiän nukkumisrauhaa pilaamaan. Oli meinaan pikkasen levoton koko yön. Änki itteensä välillä peiton päälle, sitten taas peiton alle, pyöri ja potki. No, ainakin se heräs aamulla järkevämpään aikaan (tai siis herätettiin), niin ehkä tänään se nukahtaakin aiemmin.

Niistä joululahjoista en oo vielä edistynyt kuvia ottamaan, mutta koitan edistyä vielä tänään edes sen kuvien ottamisen verran. :)

Pitäisköhän unirytmeille tehdä jottai?

Ei tässä meiän joulurytmissä toisaalta mitään vikaa ole, saadaan vaikka koko perhe nukkua 10-11 asti, kun lapsikin vetää hirsiä sinne asti. Mutta… noin pitkään nukkuminen siirtää jännästi nukkumaanmenoaikaakin lapsen kohdalta sinne 10-11 aikaan. Se ei ehkä oo niin kiva. Jospa yritämme huomenna herätä vaikka yhdeksältä. Se olis jo paljon parempi, kuin tänään kun vedettiin unta palloon kello yhteentoista asti. ;)

Viimeyönä ipana nukkui ihan hyvin omassa sängyssä, vasta puoli kasin aikaan aamulla makuuhuoneen ovelta kuului vieno pyyntö: ”Saako äitin viereen tulla nukkumaan?” :) Ihanan kohtelias lapsi. Olis tietty voinut silloin jo nousta ja laittaa ryminällä unirytmit kuntoon, mutta kun tuon kinkunpaistoyön univelka painoi niskassa, niin parempi nukkua velat pois. Ja aloittaa huomisesta aikaisemmat aamuheräämiset.

Tänään mennään hakeen polttopuita mökiltä, sen verran vaan kun mun autoon mahtuu. Haetaan sitten vähän vähemmän kylmällä säällä niitä enemmän ukkelin autolla. Jännästi se neljä lavallista puuta on tuhkaksi palanut tässä kylmien viikkojen aikana, mutta takkatuli on niin ihana juttu, että ei ihme kun puut on huvenneet.

Ipanan yksi uusi joululahja, setänsä perheeltä saama pieni sammakko. Ihan pikkasen ihana :)
Ipanan yksi joululahja, setänsä perheeltä saama pieni sammakko. Ihan pikkasen ihana :)

Unikoulutuksesta

Enhän mää oo muistanut siitä meiän unikoulutuksestakaan mitään kirjoitella. Mutta se homma meni taas kivuttomasti. Saatiin lapsi nukahtamaan taas nätisti järkevään aikaa omaan sänkyynsä, ei se edes yrittänyt sängystään karata tai mitään. Ja nukkui jokusen yön ihan kokonaankin heräämättä omassa sängyssään. Jee! Nyt on taas parina yönä herännyt siinä kolmen paikkeilla ja ollaan otettu se meiän väliin loppuyöksi (makuuhuoneessa on jo sille oma tyynykin, pitäisköhän huolestua…) ja siinä se on sitten nätisti nukkunut aamuun asti eikä ole pahemmin meiän nukkumista häirinnyt. Pitäisi toki tostakin tavasta päästä kokonaan pois, mutta kun mää en oo yleensä parin tunnin unien jälkeen mitenkään kauhean innokas menemään nukuttamaan tota ipanaa uudelleen omaan sänkyynsä. Oma nukkumiseni kärsii pahemman kerran, jos sen teen. Vaikka ipanan sais nukkumaan puolessa tunnissa (eli että uskaltaisin hiippailla takaisin omaan sänkyyn), mulla voi hyvin mennä vielä tunti tai kauemminkin ennen kuin nukahdan uudelleen. Ja mulle tulee helposti kamala olo jos mut revitään sängystä ylös vaikka pari-kolmen tunnin nukkumisen jälkeen. Eli kaikkein helpommalla pääsee, kun on vaan laiska…

Kaksi viikkoa jouluun on…

On kai vähän niin kuin pakko koittaa ne viimeiset joululahjat miettiä ja ostaa. Alkaa muuten loppua vähän niin kuin aika kesken… Jännästi osan lahjoista hankin jo hyvissä ajoin ja sitten se vähän niin kuin jumahti. Vaikeimmat lahjat (=lähinnä kaikki lapset/teinit) on jääneet odottamaan jotain valaistumista, että mitä niille ostaisi. Pakko keksiä jotain, vaiks lahjakortteja ainaski vanhemmille lapsille jollei muuta keksi. Ja pienemmille… jotain.

Viime yö muuten vahvisti sitä päätöstä, että meillä alkaa tasan tarkkaan tänään unikoulutus taas. Ja mitähän erityistä viime yössä mahtoi olla? No, mää sain ton lapsen vähän ennen puolta yötä omaan sänkyynsä (sitä ennen koitettiin kymmenen aikoihin mennä nukkumaan isin ja äitin isoon sänkyyn) ja sitten mää odotin tossa sohvalla tunnin, josko se ipana nukahtaisi. Ei se nukahtanut. Joten sitten vaan meiän väliin ja siinä se pyöri ja sättäsi niin että meinasi oikeesti järki mennä. Klo 2:50 se lopetti se pyörimisen ja ilmeisesti nukahti. Ja aamulla herättiin joskus kympin aikoihin. Kaks ja puolivuotias lapsihan pärjääkin varmaan tollasilla 7 tunnin unilla hyvin… jooei. Ei mua itteeni väsyttänyt kun noinkin pitkään saatiin nukkua, mutta lapsi varmasti tahtoo jossain vaiheessa päiväunille, mutta ei pääse ellei mene sitten ajoissa nukkumaan. Kun jos se nukahtaa taas joskus viiden aikaan, menee yöunet taas pilalle.

Mää sain tänään paljastaa vihdoin Pialle mun synttärilahjayllärini, kun Pia täyttää tänään vuosia, samana päivänä kuin Deeakin. :) Niin, lahja oli niinkun tällainen:

Eikä tuossa kaikki, tohon sisältyy melko hienon kuuloinen illallinen ennen musiikkielämystä. Ja paikat on vaatimattomasti (iiiiiiiikkkkk!!!!!) eturivistä! Mää en kestä! Tollanen oma lehmä ojassa -lahja, mutta ei lahjansaaja pistänyt pahakseen tuollaisesta ylläristä. :) Me ei olla Pian kanssa ikinä oltu missään tollasessa, joten nyt ollaan ja kunnolla. Tule jo helmikuuuuuuu!

Mää laitan sitten raporttia miten toi meiän unikoulutusohjelma taas lähtee sujumaan…