Pikkasen sekaiset unirytmit

Tänään lapsella on tosiaan ollut kuumeeton päivä, mulla nousi illalla lämpö sen verran että turvauduin taas lääkkeeseen. Lapsi on ollut muuten hyväntuulinen, mutta joskus neljän aikaan alkoi mennäkö vai eikö mennä päiväunille -pompotus. (Toi ipana osaa kyllä pompottaa äitiään aika pätevästi, mokoma!) Haluttiin isin ja äitin sänkyyn ja sitten sohvalle ja taas sänkyyn. Nukahti se lopulta meiän sänkyyn ja nukuin määkin jonkun aikaa. Lapsi nukkui viidestä kahdeksaan… tosi fiksua taas! Eli se ei mene yöunille ennen yötä, mutta siihen on jo totuttu… ;) On mennyt unirytmit niin totaalisen sekaisin, niin itsellä kuin lapsella. Mää valvoisin yökaudet ja lapsikin melkein saman tekisi. Tosin mää valvoisin vielä pari-kolme tuntia enemmän kuin lapsi, kun ne lapsen nukahduksen jälkeiset oman ajan tunnin on tärkeitä.

Kai sitä sitten pitää taas aloittaa unirytmin metsästys, kunhan joku normaalimpi rytmi palaa muutenkin elämään. Nyt ei ole niin väliä, kun ollaan vielä sairastupalaisia, niin ei niin tartte murehtia aikaisia heräämisiä ja muuta. Ja periaatteessa ”kesäloma” on jo ihan ovella, niin voi vähän jo valmistautua siihen. :D Ettei tule ihan järkytyksenä kun ei pian tarvikaan enää raahata luitaan töihin tiettyyn aikaan. Niin kuin nyt muutenkaan olisin mikään säännöllisen tiettyyn kellonaikaan töihin menevä ihminen… Ennen lasta ehkä olin vähän parempi ihminen tuon asian suhteen, mutta lapsi vähän niin kuin määrää miten aamurutiinit menee. Enkä edes yritä väkisin vääntää ipanaa talvihaalariin jos se vielä haluaa hetken mutustella muroja. Joustavat rytmit (eli melkein kuin rytmittömyys) on ehkä mun juttuni.

Tänään mää kuitenkin edistyin sen verran, että imuroin ipanan huoneen. Te ette voi kuvitella millasessa kunnossa se lattia on, vaikka sitä imuroisi useinkin. Kun lapsella on ollut menossa vaihe, jossa se monkuu (tai jopa varastaa) leipää/kovaa rinkeliä/muroja/piparia/mitä vaan jota väittää kiven kovaan syövänsä ite, mutta heti kun tilaisuus tulee, se hiippailee ruoan kera huoneeseensa, menee seisomaan sänkyynsä ja alkaa ruokkia koiria. Uulalaa! Tänään se ei ole sitä tehnyt, kun ollaan koitettu hyvin tarkasti vahtia sen puuhia imuroinnin jälkeen. Ja sehän nukkuin monta tuntia. Oli kuitenkin imuroinnin jälkeen niin kökkö olo, että melkein harmitti koko imurointi. Mutta ne muruset lattialle oli mulle niin iso ärsyke, että oli pakko imuroida.

Edistyttiin myös laittamaan vihdoin jouluvaloja, no muutama hassu. Ei meillä niitä kauheasti edes ole. Kukkis ihastui omaansa niin, että ihan taputti ja hihkui. :) Mutta onhan se nätti!

Ja tuo mies innostui kokoamaan kaksi viime Ikea-reissulta mukaan tullutta pientä kukkapöytää, tai toinen on sellanen pylväs. Ne sopii hyvin tuonne ruokailuhuoneeseen, jonne voidaan sijoittaa noita meiän viherkasveja saamaan talvellakin edes vähän valoa. Nyt kasvit on olleet valohoidossa isossa akvaariossa, joka on vieläkin tyhjillään. Nyt alkaa kai olla kaikki matskut akvaarioprojektia varten kasassa, niin voisi alkaa sitä laittaa kuntoon. Kunhan tää tauti väistyy. Me ollaan pikkasen hitaita ton akvaarioprojektin kanssa, mutta mikäpä kiire meillä olisi mihinkään. :)

Unikoulutusta

Lapsi pääsi eilen illalla unikoulutukseen. Sain sunnuntai-illan kahden tunnin nukutussessiosta tarpeekseni ja pyhää kiukkuangstia uhkuen tein päätöksen; meillä ei enää tuhlata iltoja nukuttamiseen. Piste.

Eilen oli sitten unikoulun eka oppitunti. Ilta oli ollut karmeaa uhmistelua ja edesslisyön vähiin jääneet yöunet varmaan vielä vaikutti ja toi lisää hulluutta kehiin. Peto oli irti! Mää jaksoin kasiin asti sitä riehujaa katsoa ja sitten iltapala+iltatoimet ja lapsi oli varttia yli kasin jo sängyssä. Pusut ja halit ja hyvät yöt, sitten lähdin sohvalle kutimieni luo ja jätin lapsen huoneen oven raolleen. Pari kertaa se sieltä äitiä huuteli ja sitten nukahti. Vau!

Tänään oli sitten koulutuspäivä numero 2. Lapsi oli illan tosi ihana ja kiltti, aivan maanantaihirviön vastakohta. Iltatoimeilu alkoi taas kahdeksalta ja sain likan sänkyyn vähän ennen yhdeksää. Taas vähän äitin huhuilua ja piti saada vielä housut jalkaan (nehän ei kelvanneet sillon kun hammaspesun jälkeen kysyin asiasta…) ja kun isi kävi housuttamassa tytön, tapahtui taas sellaista että sinne se nukahti ihan noin vain. Ja mää kun oon siirtänyt unikoulutusta kuukausia kun ajattelin etten jaksa sellasta tappelua… ;)

Täytyy sanoa että olen hämmentyneen onnellinen!! Toki toi voi muuttua taas erilaiseksi, mutta nyt pikkutyttö nukahtaa täydellisen ihanasti!

Lumi-Kukan huone tänään

Mää sain alkuillasta vihdoinkin siivottua Lumi-Kukan huoneen, jee! Pia ny ainaski on sen nähnyt räjähdys… eiku selvitystilassa, joten tää on nyt aika paljon edistystä siihen! :) Laitoin pikkuvauvaleluja laatikkoon, joka menee varastoon säilytykseen. Ja silti niitä leluja jäi ihan törkeen paljon. Ja joulu on vasta edessä… kääk! :D Mutta niihin kuviin, kun ei toi huone kauaa oo noinkaan siisti, niin piti ottaa heti kuvia muistoksi ja inspiraatioksi tulevaisuutta ajatellen.

Vino kuvakulma, mutta olkoon. Ovelta kuvattuna.
Meillä on yhä hoitopöytä käytössä, osa vaipoista ja osa vaatteissa laitetaan siinä. Yleensä kyllä likka juoksee pottailun jälkeenkin sohvalle, joten sohva on toinen vaippa/vaatetuspaikka.
Huoneen asukas ja Angry Birdsit. Noita isoja possuja on jo kaksikin ilmaantunut, pieni possu on likan kädessä.
Hyllyn kaksi alinta tasoa on kunnossa, kaksi ylintä kaipaa vielä hiukka säätöä. ;)
Voimistelija :) Tuolla sängyn ja vaatekaappien välissä oleva nurkkaus on täynnä vaatetta, jotka vaativat selvittelyä. Juu, tekemistä riittää...

Semmosia kuvia ja tunnelmia. Vaatteissa riittää selvittelyä vielä pitkäksi toviksi… Oon ajatellut että lajittelen ne ekana kokojen mukaan (pieniksi jääneet vaatteet siis) ja se homma onkin jo aloitettu. Ja sitten laitan niitä varmaan myyntiin johonkin nettikirppikselle tms. Ei ole mitään järkeä semmosta vaatevuorta säilyttää, vievät hirveästi tilaakin. Kun meille ei hyvin todennäköisesti niitä vauvoja enempää tänne tule hengailemaan sen vuoksi mitä silloin kävi kun tuo Kukkis syntyi. Ilman sitä varmaan jo kieriskelisin vauvakuumeen kourissa, kun Kukkiskin on jo noin iso. :) En mä silti ikinä ole haaveillut kuin yhdestä tai kahdesta lapsesta, etten mistään suurperheestä. Yksikin on hyvä, ja varsinkin tää yksi, se on paras! :)

Pitääkin vielä kirjoittaa muistiin, että nyt meillä on menossa leipää, kurkkuu -vaihe. Noita siis pyydetään monia kertoja päivässä. :) Ja nukkumaanmennessä on kivat rituaalit. Lumi-Kukka kyselee kaikkien tuttujen ihmisten (ja vähän muidenkin kuin ihmisten) perään eli vaikka ”Pia” ja mä sanon sitten että Piakin on jo päiväunilla/nukkumassa. Myös auton nukkumistilanne mietityttää aina likkaa, joten kerron autonkin olevan nukkumassa. Ja kuusta ja tähdistä kysellään myös – ne ovat päiväuniaikaan nukkumassa ja yöuniaikaan tietty valvovat taivaalla. :) Hassu likka!

Samainen hassu likka on maailman paras nukkuja! Noitten ”ennen nukkumaanmenoa” -höpinöitten jälkeen sanoo ”heihei” ja jää ihan tyytyväisenä nukkumaan. Ja nukkuu yöaikaan 13h jos vaan saa nukkua eli viikonloppuisin kun ei tartte herätä aikaisin. Ja päiväunta menee 13-tuntisen yön jälkeen lähes aina 3h. Mitä enempi nukkuu yöllä, sitä enempi nukkuu päivällä, näin se menee.

Nukuttaminen on…

ARGH! Lumi-Kukka oli eilen illalla tosi hyperaktiivinen ja erittäin hyväntuulinen. Juoksenteli ympäri kämppää, sisusti, riisui ja puki vaatteita, naureskeli ja kiljahteli. Ajattelin sitten että turha yrittää kovin aikaisin laittaa tyyppiä nukkumaan, kun tolla energiamäärällä se ei rauhoitu koskaan. Odottelin sitten ihan suosiolla BB:n loppuun ja puoli yhdentoista jälkeen mentiin sänkyyn. Ajattelin että ei se puoltatuntia enempää jaksa säheltää sängyssä. Mutta jaksoi se, peräti puolitoistatuntia… Ihan älytöntä! Istuin siis tuolilla sängyn vieressä. Kerran karkasin vessassa käymään ja toiveikkaana ajattelin, että ehkä se ei tuohutessaan huomaa edes mun karanneen hetkeksi, mutta huomasi se ja kauheat äitiiiiii-huudot alkoivat.

Se tässä matkustustouhussa on tyhmää, kun lapsen nukkumiset ei mene niin kuin kotona. Kotonahan ei olla lasta edes nukutettu kuukausiin, kun nukahtaa itekseen. Mutta jospa tänään ei menisi aikaa tollai nukuttamiseen. Ja jospa ensiyönä ei heräisi kesken unienkaan niin kuin viimeyönäkin taas viiden aikaan. Ja oli pakko taas ottaa se meiän väliin nukkumaan. Levottomasti nukkuikin. Mutta ei se mitään, kun aamulla herätessä ikkunasta ulos kurkatessa havaittiin että on pakkasta, aurinko paistelee ja yön aikana on satanut pikkuisen lunta! :)