Lapsuuden maisemissa

Pari viikko sitten toteutettiin yksi mun toiveeni ja mentiin kävelemään sinne, missä lapsena ja nuorena asustelin ja hengailin. Paikka on muuttunut, mutta kuitenkin pysynyt osittain ihan samana.

DSC06218

Autotallit, mahtavatko olla enää edes käytössä. Mutta ei ne ainakaan lahonneet ole. 😀

IMG_8811

Meiän autotalli oli (iskä muistaa paremmin…) ehkä toi toinen oikeelta. Tai kolmas.

DSC06222

Käveltiin autotallien vierestä kohti pururataa. Puro on yhä tallella. 🙂

DSC06225

Muistin jopa vielä jotenkin, että pururadan alusta lähtee polku, joka menee lammen toiseen päähän. Ja siellä oli hyttysiä, paljon hyttysiä.

DSC06229

On se lampi kaunis.

DSC06230

Ja täällä metsässä oli kiva kävellä, vaikka niitä hyttysiä seuranamme olikin. Kaunista maastoa!

DSC06231

Vähän likainen sotilasalue-kyltti. 🙂 Tästä mentiin sillalle, joka on lammen toisessa päässä.

DSC06232

Vesiputous sillan vieressä! 😀 Taisi se melkein yhtä epämääräisen näköinen olla sillon joskus kauan sittenkin, vai olikohan siistimpi?!

DSC06234

Sillalta lammelle päin.

DSC06235

Jossain näillä paikkeilla muistaakseni lapsena käytiin juhannusjuhlissa/jossain juhannustapahtumassa. Voi muistanko taas omiani?

DSC06236

Puut ovat varmaan vuosien aikana kasvaneet isommiksi. Ja polku mennyt huonommaksi.

IMG_8819

Vähän parempi sotilasalue-kyltti.

IMG_8827

Näissä tuli lapsena paljon roikuttua ja temppuiltua. 🙂 Oi vitsit, kieppejä oli kiva tehdä eteen- ja taaksepäin! Enää ei kyllä taipuisi taaksepäin, eteenpäin nyt painovoimakin työntäisi. 😀

IMG_8829

Ja tuota pitkää tummaa tolppaa pitkin silpattiin eli kiivettiin ylös. Sen vieressä oikealla oli enää jäljellä tolppa sellasesta pyörivästä jutusta, jossa roikuttiin käsillämme.

IMG_8830

Lentopalloa pelaamaan? 😉

IMG_8835

Lampimaisemaa taas.

DSC06242

Käveltiin vielä metsän kautta takaisin autotallien luo ja sieltä autolle.

IMG_8810

Mäntyjä, niitä riitti ja riittää yhä. 🙂 Nuo talot näyttää nykyään niin vierailta kun vertaa siihen mitä ne sillon olivat, kun itse olin kakru.

Ja laitan tähän loppuun vielä juhannusaatoltakin kolme kuvaa, kun nekin kameran sisuksissa vielä olivat.

IMG_8792

Juhannusaattona satoi, mutta illalla sade loppui ja iltakymmenen jälkeen oli tämän näköistä. Hieno usva joka puolella!

IMG_8796

Usva oli syönyt tien. 🙂

IMG_8803

Ja nähtiin me silloin kaksi kokkoakin.

Tehokas torstai-ilta

Hassua miten kello voi olla vasta vähän vaille yhdeksän nyt kun tätä tarinointiani aloittelen. Kun tuntuu että siivottiin illan aikana ainakin kymmenen tuntia. Hmm… illassa ei ehkä kuitenkaan taida olla kymmentä tuntia..? 😉

Käväistiin töitten jälkeen vaan kaupassa ja sitten alkoi hihat heilua. Keittiö kuntoon, sitten olohuone ja eläintehuone (nisäkkäiden purujen ja kilpparien veden vaihtoa). Tässä välissä taioin nakkirisottoa, sain vihdoin 11 tuntemisvuoden jälkeen Villen suostuteltua maistamaan sitä ruokalajia…! Pitää piirtää iso rasti kalenteriin, ihme tapahtui. Ja se oli kuulemma hyvääkin, voisi jopa ehkä kenties harkita sitä joskus vielä syövänsä. Wuhuu! 🙂 Salatut eläimet piti myös katsoa ja sen jälkeen sitten makuuhuoneen kimppuun. Meillä on siellä vähän systeemit vielä vaiheessa, kun ei olla keritty kiertelemään huonekaluliikkeitä lipastojen perässä. Eli vaatekaappiin kuulumattomat vaatteet ja lakanat+pyyhkeet odottavat siellä muovikoreissa. Saatiin sentään korit siirrettyä yhdelle seinälle, niin alkaa makuuhuone näyttää viihtyisämmältä. Pieni vaiva, iso vaikutus. Voi olla että lauantaina päästään huonekaluliikkeisiin. Aloitetaan varmaan täältä Eurasta, kun ei tiiä jos ne meiän lipastot onkin lähempänä kuin tiietäänkään. Jos ei tärppää, suunnataan varmaan joko Raumalle tai Poriin tai Maskuun tai jonnekin.

Huomenna nuorempi veljeni Kimmo tulee Anninsa kanssa meille vierailulle. Oli jo aikakin saada tuo vierailu aikaiseksi, kun ollaan siitä puhuttu vaikka kuinka kauan! Me ollaan huonoja kutsujia… Kutsukaa ittenne meille ihmiset! 🙂

FURminoin Pojua taas tänään. Häntää itse asiassa tällä kertaa. Pojun häntä on ollut ihan mahtituuhea, kun ei tavallinen karsta ole siihen tehonnut. Se on ollut sellanen epämääräinen möllykkä. FURminaattori toimi häntääkin ihan jumalattoman hyvin!!! Hännästä on enää jäljellä ehkä yksi neljäsosa! 😀 Mutta nyt se häntä on sellainen kun sen kuuluisi olla, sellanen siistin näköinen ja mukavan tuntuinen. Poju ei liikaa digannut tosta operaatiosta, mutta Villen piti Pojun huomion itessään niin sain homman hoidettua loppuun.

Meillä oli eilen kiva oravanmetsästystuokiokin. Olin jättänyt tiistai-iltana ennen nukkumaanmenoa oravien terraarion auki, kun kävin ruokakuppia täyttämässä. Mun kai piti terraan vielä jotain laittaa (heinää tai jotain) ja se sitten unohtui auki, kun en muistanut sinne mitään enää laittaa. Eilen sitten alkoi kuulua outoa ääntä eläintenhuoneesta… Menin katsomaan mikä sitä ääntä pitää. Orava se siellä pomppasi äkkiä roskiksesta pois ja ryntäsi kilppariakvaarion taakse piiloon. Kaveri oli saanut peltisen roskiksen kannenkin tiputettua (en ymmärrä miten kun roskis on kuitenkin puolisen metriä korkeakin) ja siellä se jyrsi jotain.

Olin ihan neutovon miten me se orava saataisiin kiinni, kun ei akvaariota voisi mitenkään liikuttaa. Ville onneksi lopulta keksi että orava on voinut mennä akvaariopöydän kaappiin, kun kaapin takaseinässä on sellanen oravan mentävä rako. Siellä se sitten oli ollut, kyhännyt sinne jo jotain pesäntapaistakin mm. heinästä ja muovipussista. 😀 Olipa taas seikkailu. Olen aivan varma että se oli Laura (Ville sen sieltä nosti terraan mun ollessa huoneesti pois sillä hetkellä), kun Laura on aina ollut se hurjapää. Leevi ei ole ikinä karannut vaikka on tilaisuuksia ollut. Kerranhan me löydettiin Laura uima-altaan portaalta ihan märkänä ja kylmissään. Ja papanoita toisesta päästä allasta, melkoinen uimaretki ollut niin pienelle eläimelle. Ei ole riksujen kanssa elämä tylsää, varsinkaan jos jättää silloin tällöin terraarion oven auki. 😉

Musta muuten tuntuu, että se mun kauppani mainostus tehoaa… 🙂 🙂 🙂 Kun tilauksia on tupsahdellut nyt tavallista tiheämpään tahtiin! Jipijee! 🙂 Ja siis moni nimi on ennestään tuntematon, kun aika hyvin kuitenkin muistan nimiä jotka on tilauksia tehneet. Ne vaan jää jotenkin mieleen vaikka muuten mulla on todella surkea nimimuisti. Tai muistan niitä kun näen saman nimen uudelleen, en mä nyt ulkoa muista kuin vain heitä jotka tilailevat ”jatkuvasti” jotain. Mutta olen tyytyväinen!!!

Eilen kävin auttamassa isukkia tietokoneongelmassa. Ja pääsin samalla vaatehuoneensiivousurakan keskelle. Siellähän oli vaikka mitä aarteita! Barbie+My Little Pony -laatikkoa pönkiessä muisti niin hyvin vielä niitä Barbien vaatteita ja muuta. Miten voi muistaa?! 🙂 Ja siellä oli mun nukkekotini ja kaikkea mahdollista. Ainevihkojakin jo löytyi, niitä on ihana lukea. Osa jutuista on vielä sellasia tositapahtumiin perustuvia, esimerkiksi meiän akvaarioharrastuksen alku, ravun hankkiminen lemmiksi, jne. 🙂 Ihanaa kun sellasia juttuja on muistissa! Yksi hauska aine oli nimeltään ”Säkylän keskusta 50 vuoden päästä” – hahaa! 😀 Löytyi myös mun leirikouluvihkoni, kun viidennellä luokalla oltiin Ahvenanmaalla. 🙂

Paras aarre oli ehkäpä tämä:

Ihana!!! 🙂 🙂 🙂

Translate »