Tag Archives: lisko

Mitä kuuluu?

Mitä kuuluu?

Viime vuosi meni tosi nopeasti. Vaikea uskoa, että siitä on jo 10 kuukautta, kun aloitin osa-aikaisen postinjakajan työn. Ja nyt on sitten eka joulukin nähty tuossa hommassa. Ei ollut niin paha juttu kuin ajattelin yhdessä vaiheessa (kun silloin viikkoa ennen joulua, maanantai-iltapäivänä postilla odotti noin satamiljoonaa joulukorttia lajittelua), mutta keskiviikkona ja torstaina kun joulukortit jaettiin, ei niitä sitten niiiiin kauheasti onneksi ollutkaan. Se määrä oli vain jotain painajaismaista alkuun, kun suunnilleen koko korttimäärä tuli yhdellä kertaa lajiteltavaksi ja korteissa oli ihan käsittämättömiä nimiä ja osoitteita. Mutta kyllä ne oudotkin osoitteet sitten vaan selviävät, kun on apuna konkareita ja tietokone. Black Friday aiheutti myös pakettiepätoivoa, kun olin sillä viikolla reitillä, jossa postinjakaja vie kauppapostiin ne 16-paketit, joita ihmiset noutavat postista. Sai koota varsinaista tetris-palapeliä, että sai kaikki paketit mahtumaan jotenkin autoon.

Oman kauppani kanssa olen ehtinyt tehdä töitä vaihtelevasti. Välillä olen postityöpäivän jälkeen niin väsynyt, että ei yksinkertaisesti jaksa kuin korkeintaan tulostaa uudet tilausvahvistukset ja käydä sähköpostit läpi. Onneksi tiistait on monesti vapaapäivä eli verkkokauppatyöpäiviä ja viikonloppuina on myös aikaa. Jatkossa saattaa olla perjantaisinkin aikaa, kun työvuoroihin tulee muutoksia ja ainakin osa perjantaista on mulle vapaapäiviä. Sitä en tiedä kauanko tuo työvuorokokeilu on voimassa, tai jääkö pysyvästi voimaan, mutta en toki pahastu jos välillä on perjantaitkin verkkokauppatyöpäiviä. 🙂 Nyt tällä viikolla olen ollut vain maanantain töissä ja voi miten olen nauttinut tästä, kun olen saanut rauhassa laittaa tilauksia kuntoon ja tilata uutta myytävää ja sellaista. Olla kotona vain oman perheen kanssa. Parasta! Joululoma meni ihan liian nopeasti, kun vapaata oli vain viikonloppu plus ne kolme arkipyhää. Tämän viikon vapaapäivät onneksi kompensoivat minijoululomaa kivasti. Ensiviikolla on näillä näkymin töitä ma, ke ja to. Saas nähdä tuleeko tuosta sitten pysyväkin järjestely. Tossa on tosin se tyhmä juttu, että on varmaan joka päivä mainoksia jaettavaksi normipostin lisäksi eikä enää tule sellaista helppoa mainoksetonta päivää vastaan, paitsi jos tulee tiistai- tai perjantaityövuoroja, niinä päivinä ei ole mainoksia. Mainokset hidastavat postinjakoa aika paljon, kun pitää lähes joka laatikolle ja luukulle pysähtyä.

Rakastan näitä maisemia!

Se tuossa postityössä on tosi hyvä juttu, että joudun ajamaan autoa myös talvella kelillä kuin kelillä. Esim. viimetalvena en montaa kertaa autoa ajanut, kun en tykkää liukkaasta kelistä. Nyt sitten ajetaan välillä kieli keskellä suuta kauheassa loskassa tai peilijäisellä metsätiellä. Tuleepahan iso annos itsevarmuutta liukkaalla kelillä ajamiseen. Varovainen olen toki, kun nössöstä luonteestani en pääse mihinkään. 😀

Olen vihdoin oppinut kuuntelemaan äänikirjoja! Ei kuunteluelimissä mitään vikaa ole ollut ennenkään, mutta en ole osannut keskittyä. Eli olen kuunnellut väärää kirjaa väärässä tilanteessa. Eka kuuntelemani kirja oli ihan valtavan hyvä, niin johan jäin koukkuun siihen että joku muu lukee mulle kirjaa. Se on ihanaa! Osaan keskittyä kuunteluun kun askartelen, kerään/pakkaan tilauksia, leikkelen kirjepapereita tilauksiin, jopa kun jaan postia. Postiautossa kirjan kuuntelu on hyvää viihdettä! Äänikirjojen lisäksi luen toki ihan normikirjojakin.

LIsko, joka ei pahastu jos hänen niskaansa vähän rapsuttelee sormenpäällä. 🙂

Kasveille ja eläimille kuuluu ihan hyvää. Kasvit sinnittelevät hyvin tässä pimeässä vuodenajassa, ruumiita ei ole tullut juurikaan. Muutama ulkoa sisälle tuotu kesäkukka on heittänut henkensä ihan odotetusti, mutta muuten ollaan aika hyvillä vesillä. Ostin Facebookin kautta keijunmekon siemeniä, ne saapunevat ihan tässä lähipäivinä. Yritän taas sitä kasvia kasvattaa, vaikka viimekesänä epäonnistuin ja päätin että en enää yritä. Mutta nyt yritän ei kaupan siemenillä ja isommalla määrällä, niin ehkä onnistun. Sain myös hyvät ohjeet. Joten onnea matkaan! Nyt voisi chiliäkin jo alkaa idättää ja pian tomaattia. Kevät siis lähestyy koko ajan! Eläimet voivat myös hyvin. Miljoonakaloilla on mystisiä kuolemia akvaariossaan, mutta ehkä nuo nyt selviävät jotka hengissä vielä ovat. Gerbiilejä varten on asumus valmiina, kun Lumi-Kukan kaverin äiti teki meille terraarion kattoa varten kehyksen, johon Ville sitten kiinnitti verkon. Joten enää tarvii täyttää terraario purulla ja muilla tarvikkeilla ja hankkia ne asukkaat. Ei meille olekaan aikoihin tullut uutta nelijalkaista väkeä, Papu on tuorein tyyppi.

Ei niin jouluisten joulukorttien askartelua.

Askarrellut en ole kauheasti, välillä vain jotain pientä. Joulukorttienkin kanssa kävi vähän niin ja näin… Mutta ehkä ensijouluna saan jotain taas aikaiseksi. Kirjekuoria askartelen välillä. Ja postikortteja lähtee maailmalla säännöllisesti, ei paljoa mutta muutama silloin tällöin. Nyt kortteja matkustaa postcrossingin kautta Venäjälle, Saksaan, Hollantiin ja Kiinaan. Ihan perusmaita siis tuolla rintamalla. Kirjeitä olen kirjoitellut aina kun vain aikaa löytyy. Joululoman aikana sain kirjoitettua joka päivä yhden kirjeen, se oli ihanaa! Tosin oli laiska ja kirjoitin vain suomeksi, englanninkieleisiä kirjeitä on nyt sitten seuraavaksi työnalla. Ihan yhtä hyvin se kirjoittaminen englanniksikin käy, mutta toki omalla kielellä tulee muka paljon iisimmin tekstiä.

Peli, joka vie liikaa aikaani. 😀

Pian luona vieraillessa marraskuun lopussa Pia näytti mulle pelin, jota oli välillä pelaillut. Mäkin sitten menin sen lataamaan ja se oli menoa sitten. Eli olen saattanut ihan muutaman tunnin pelata Klondike-nimistä peliä tässä viime viikkojen aikana. 😀 Sellasta raivaamista ja rakentamista, johon jää niin helposti koukkuun.

Lapsen joululoma on mennyt mukavasti. Toki liian nopeasti, jos lapselta iteltään kysytään. 🙂 On nähty kavereita ja yökyläilty kaverin luona ja sellasta. Maanantaina sitten paluu koulunpenkille.

Olen innostunut nyt oikein kunnolla sukupuun rakentamisesta MyHeritagessa. Olen sinne rekisteröitynyt jo joskus tosi kauan sitten ja välillä sinne jotain lisäillyt. Nyt sitten muistin että meillähän on äitin puolelta tehty ihan kokonainen kirjasarja sukututkimuksen tiimoilta. Eli kokonainen kirjasarjallinen sukulaisia! 😀 Vielä kun saisin sen koko kirjasarjan käsiini, niin sitten kyllä tiedän miten vapaa-aikani vietän… Tilattiin myös anopille joululahjaksi DNA-testi tuolta MyHeritagelta ja koska olen sitä itekin miettinyt miten kiinnostavaa se olisi, niin tilattiin myös toinen, jonka tein itelleni. Nyt sitten odotellaan että näytteet pääsevät Amerikkaan asti ja siitä menee 3-4 viikkoa, että tulokset valmistuvat. Vaikka olisi ihan hölynpölyä, niin odotan silti mielenkiinnolla mitä tulokset kertovat siitä mistä päin geenini ovat lähtöisin. Ja ehkä sukupuukin kasvaa testitulosten perusteella jossain vaiheessa, kun kyllä ihmiset noita testejä varmaan jonkun verran tekevät. Onhan noita sukupuunettisivuja muitakin, mutta tuolla MyHeritagella on valmiiksi paljon sukulaisia ja tykkään siitä nettisivusta/puhelinsovelluksesta, niin tuolla sitten teen omaa puutani.

Tämän päivän puuhia

Tämän päivän puuhia

KOLMAS postaus jo samalle päivälle, whaaaat!? 😀 Mutta juu, tänään me metsästettiin sammakoita ja liskoja. Saaliina oli vanhan kodin terraariosta kolme kiinankellosammakkoa (alunperin hommattiin joskus 10 vuotta sitten ekat sammakot, joiden jälkeläisiä nuo ovat), enempää en löytynyt. Joku on saattanut karata sieltä terraariosta, vaikka kaikki pakoreitit onkin suljettu, niin silti ne aina välillä ovelasti pääsevät karkuun. Ja kaikki kolme liskoakin olivat hyvässä lihassa – kaksi Kalifornian salamanteria (nekin noin vuodelta 2006) ja yksi kylkiluuvesilisko, joka ei kyllä ole ihan kylkiluuvesilisko. 😀 Joo, lisko mikä lisko. Tässä hiukan kuvasaldoa kavereista. Noita otuksia voisi kyllä katsella vaikka kuinka kauan, ne on suloisia!

IMG_9164

Tälläinen kasvimäärä otusten terraariossa oli.

IMG_9167

Ja tässä kuva toisesta päästä, joka oli vielä enemmän rehevöitynyt. Otettiin noita kasvejakin talteen, osa meni juurineen uuteen terraarioon ja pistokkaita maljakkoon odottamaan juurtumista.

DSCN0604

Kiinankellosammakko

DSCN0613

Ja toinen.

DSCN0615

Nää salamanterit on ihan hirmu suloisia ja ihanan pehmeitä kun tuollaisen ottaa käteen.

IMG_9180

Kaverukset 🙂

IMG_9191

Sammakko yritti päästä karkuun kuljetusboksista, muttei kiipeäminen sujunut.

IMG_9194

Mutkaisa lisko.

IMG_9197

Nää tulee tosi hyvin toimeen keskenään.

IMG_9200

Tässä se toinen liskolaji. Tyyppi on melko hyvinsyönyt 😀

IMG_9202

Poseerausta auringonpaisteessa.

IMG_9209

Tässä se oravien ex-kämppä, josta tuli hyvä asunto liskoille ja sammakoille. Kasvillisuutta on tosiaan vasta ihan vähän, mutta lisää tulee kunhan kasvit juurtuu.

Ja näiden eläintouhujen jälkeen onkin sitten pelattu piiiitkästä aikaa koko ilta Wiillä Super Mariota. Koko perheen yhteistä hupia, tai tuskaa. 😀

IMG_9203

Näissä aavikkokentissä tahkottiin kauan, mutta päästiin lopulta seuraavaan lumiseen maailmaan.

IMG_9204

Lumi-Kukka avustaa näissä paikoissa mua. 🙂

IMG_9207

Pieni pelaaja. 🙂

Huomenna rakkahin ystäväni Pia tulee meille ja mennään meiän lähikirpputorin kautta Raumalle, jossa käydään ehkä Taidemuseossa (oooooh!) ja sellasessa touhupajassa, jossa saa lapset askarrella ja huovutella. Ei voi tulla kuin kiva päivä, jee! 🙂

Salamanteri

Salamanteri

Meiän Kalifornian salamanteri näyttäytyi taas pitkästä aikaa. Ne tyypit on meillä ainakin vuodesta 2007 elelleet, voi olla että 2006 vuodesta asti. Että ilmeisesti on aika hyvät olosuhteet talvipuutarhassa tyypeille. 🙂

Tällainen söpöläinen, hyvässä lihassa on. :)

Tällainen söpöläinen, hyvässä lihassa on. 🙂

Tokee-gekko

Tokee-gekko

Tämmönen kaveri tuli tällä viikolla taas esiin talvipuutarhassa ja ilmeisesti tän kaverikin, kun kaksi eri kokoista näitä vissiin nähtiin. Neljä niitä alunperin talvipuutarhaan laitettiin. Ovat ihan pikkuisen kasvaneet vuosien varrella! Hyvin on kavereilla ruokaa riittänyt, kun ovat hyvässä lihassa. Ihan huippua kun talvipuutarhan liskot aina välillä tulevat esiinkin viidakkonsa keskeltä. 🙂 Mää en edes muistanut näitä tokeita ennen kuin taas ilmestyivät patterin takaa esiin!

Tokeesta on viimeksi blogimerkintä vissiin 2009 vuoden lopusta ja silloin kaveri näytti tältä:

Liskoilua

Liskoilua

Sainpas taas pitkästä aikaa vangittua parit liskot talvipuutarhasta kameran sisuksiin…

Tokee, joka on kasvanut melkoisesti sitten viime näkemän. On näköjään ruoka maistunut! Jännä viirusilmäinen pilkkuotus 🙂

Samainen kaveri naamioituneena kasvien sekaan 🙂

Sitten californian salamanteri, joka tosin meni ujona piiloon heti kun huomasi että häntä kuvataan. Mutta sainpas jonkinlaisen kuvan silti. Ihan hyvässä lihassa tämäkin kaveri.

Loppuun vielä liskoton kuva, mutta musta toi on ihan älyttömän kaunis karuine sähköjohtoineen ja kettinkeineen. 🙂 Bougainville se jaksaa kukkia kuukaudesta toiseen keskellä talveakin!

Eksoottisempia eläinystäviämme

Eksoottisempia eläinystäviämme

Eilen meille kotiutui uusi ihana perheenjäsen, joka saapui matkahuoltoon ja sieltä kaveri sitten noudettiin kotiin. Kaveri matkusti meille Saksasta asti. Tässä hän on…

Semmonen otus… IIIIK! Tyypin kaksiosainen ruho on suunnilleen tulitikkuaskin pituinen, tyyppi ei siis ole ihan pikkuinen vauva. Mutta nyt kun siihen on vähän ehtinyt tottua, ei se olekaan niin kammottava kuin aluksi ajattelin. Inhoan ja pelkään ja kammoan hämähäkkejä, mutta lasin takaa katsottuna tuo rauhallinen otus ei ole yhtä uhkaavan tuntuinen kuin lattialla vapaasti vilistävä pikkuinen suomalainen hämis.

Lajilla ei virallista suomalaista nimeä lienee ole, mutta sitä sanotaan Goljatiksi. Latinankielinen lajike on Theraphosa blondi, sillä kun googlettaa niin löytää ihastuttavia kuvia 😉 ja muutakin infoa. Himskutin iso otus siitä tulee, mutta jospa me siedämme toisiamme ja elämme sovussa. Kunhan toi otus ei karkaa terraariostaan…!

Sitten albiino kynsisammakkopariskunta (Xenopus laevis), joka ovat meillä jo aika pitkään elellyt, mutta joita en ole tainnut ennen koittaa valokuvata. Nää kaverit elelevät samassa huoneessa hämiksen kanssa eli Hra L:n työhuoneessa.

Sitten siirrytään olohuoneeseen, tai kakkos sellaiseen, kun ei me siellä juurikaan aikaa vietetä. Siellä on asustellut jo blogistakin tuttu paksuhäntägekko (Hemitheconyx caudicinctus), Bastian nimeltään. Tuo otus on ihan järjettömän suloisen ja kauniin näköinen varsinkin naamaltaan. En saanut parhaista ilmeistä kuvaa, mutta on se näissäkin söötti!

Ja sitten Bastianin uusi kaveri, joka tänään löydettiin Puutorin akvaariosta Turusta. Tällä pojalla ei vielä nimeä ole, mutta mietinnässä joku kaverinsa nimeen sointuva. Uusi otus on hiekkaskinkki (Scincus scincus), joka on myös kovin symppis kaveri (vaikka iho onkin mun mielestä käärmemäinen). Hassu otus tykkää kaivautua hiekan sekaan, kuten kuvistakin näkyy. 🙂 Lopulta se oli kokonaan näkymättömissä.

Lopuksi vielä symppikset liejuryömijät (Periophthalmus-suku), jotka elelevät allashuoneen käytävällä nykyään. Niillä onkin nyt hienot olosuhteet, pitääkin muistaa ottaa heidän kodistaankin kuva! Toinen puoli altaasta on vettä, toinen puoli liejua. Nää otukset ovat kaloja, jotka kuitenkin hengailevat myös maalla. Jänniä tyyppejä!

Tähän päättyi tällä kertaa lemmikkikatsaus, jatkoa seuraa taas joskus. 🙂

Talvipuutarhassa tapahtuu

Talvipuutarhassa tapahtuu

Tehtiin talvipuutarhatöitä taas vaihteeksi. Viriteltiin uusi pumppu puroa pitämään elossa ja istuttettiin sipuleita. Ihan kokeilu vaan alkaako kukkasipulit elää omaa elämäänsä tuolla puutarhassa. Ainakin amaryllikset sen tekevät, joten ehkä nuo muutkin tapaukset. 🙂

Niin, ruokittiin sarvisammakkoakin taas ruutanalla. Naminami, herkkua! 😀 Otin videon siitä ruokintasessiosta ja laitan blogiini kunhan edistyn sen verran. Tässä kuvassa kaveri (täähän oli mun naistenpäivälahja) on jo tyytyväisenä maha täynnä kalaa.

Vangitsin kameralla myös ilkeän ötökän, mää en yhtään tykkää näistä! Mutta on se hyvä kun puutarhassa elelee kaikkia ötöjä, niin saa puutarhan asukkaat ruokaa.

Sitten vähän kukkaloistoa… Kolme kukkaa siellä nyt kukkii. Amaryllisten kukintaa odotellessa… Niin ja jos joulutähtikin joskus taas kukkisi.

Sattumalta lattialammesta (turvalammikko puutarhan lattialle joutuville otuksille) bongasin kylkiluuvesiliskon. Näitä näkee aika harvoin kun vedessä elelevät.

Ja Joonas-punakorvakilpikonna kun oli kuivalla maalla, otin kaverin käsiini. Ihan järjettömän painava otus onkin verrattuna uusiin konnavauvoihin!

Tässäpä näitä otuksia taas. Odotan jo innolla pikkukilpparien ulkoiluhetkeä. 😀 Ne on niin söpöjä! Eilen kun annettiin kavereille ekaa kertaa ruokaa, heti maistui hyvin molemmille!

Uusi perheenjäsen :)

Uusi perheenjäsen :)

Meille muutti tänään uusi otus – paksuhäntägekko. Mahdottoman suloinen kaveri! 🙂 Kaveri asustaa kaktusaarion toisessa päässä. Ville urakoi eilen kaktusaarion parissa, siirsi kaikki kaktukset toisee päähän ja toisesta päästä tehtiin asuinpaikka tälle veijarille. Nimi on vielä mietinnässä, pitää odottaa että se oikea pojan nimi tulee mieleen. 🙂

Cannibal-hamsteri ei taida enää kauaa elää… 🙁 Raukka on ihan pienen ajan sisällä vanhentunut ihan järjettömästi. Liikkeet on jo kuin vanhalla mummolla, mutta ruoka onneksi silti vielä maistuu. Siihen pitää varautua, ettei kaveri välttämättä montaa päivää enää näe… 🙁 Niin harmillista kun näiden pikkuisten eläimien elämä on niin lyhyt.

Hommattiin tänään myös vähän uusia akvaarioiden asukkeja. Auringonlaskumiljoonakaloja synnyttävien hammaskarppien akvaarioon. Ja kulma-akvaarioon kaksi kynsisammakkoa, neljä pandakirjoahventa sekä nokkamonni. Ostettiin vanhemmillenikin paria kalalajia (luonnonmuotoisia palettikaloja pari sekä viisi loistobarbia), kun heidän akvaarionsa oli aika tyhjä ja Kimmo-veljelleni kokonainen akvaariopaketti. 🙂 Puutorin myyjä sanoikin että me ollaan aika erikoisia asiakkaita. Yleensä ihmisiä pyydetään tuomaan joku heinäpaketti kaverilleen, meitä pyydetään tuomaan akvaariopaketti. 😀

Niin ja pari viikkoa sitten ostettiin isoon akvaarioon kolme lapamonnia, ne on ihan mainioita tyyppejä! Tykkäävät hengailla yhdessä ja tekeytyvät oksiksi. 🙂 Välillä kaksikin lapamonnia on pää alaspäin peräkkäin paikallaan, kuin pitkä oksa jonkun karahkan jatkona. Pitää koittaa saada kuvia oksan matkijoista, kun kuva kertoo enemmän kuin sanat.

Tää ilta uhrattiin talvipuutarhan perkaukselle, huomenna laitan ennen ja jälkeen kuvia. Muutos on SUURI!