Elämäni lipasto

Tänään vihdoin se löytyi, elämäni lipasto! Se on juuri sellainen josta olen haaveillut. Juuri oikeanlaiset vetimet, tarpeeksi tilaa (leveys 150cm ja laatikoiden syvyys 50cm) ja sopivasti koristeellinen. Normi huonekaluliikkeiden lipastot on yleensä laatikkomaisia, tässä on sitä jotain josta Miia tykkää! :) Tästä tulee sellanen perintökalu, niin kuin meiän ruokailuhuoneen pari lipastoa/kaapistoakin. Ja voi vitsit kun olisi ihan järjettömästi rahaa, niin voisi ostaa samaisesta liikkeestä (Juvi-production) kauheesti kaikkea tollasta saman tyylistä… Kirjoituspöytää ja kirjahyllyä ja vaikka mitä! :) Mökillekin olisi ihana saada tuon lipaston tyylinen kirjahylly, sellanen maalaisromanttinen… Aina voi haaveilla :)

Mutta tässä se mun uusi rakkauteni kohde nyt sitten on:

Laitoin somisteeksi vielä muoveissaan olevan sydäntaulun, jonka Ville sai vaimoltaan joululahjaksi ja joka päätyy makuuhuoneen seinälle. :) Taulu näyttää kauhean pieneltä tuon ison lipaston päällä, vaikka se on oikeesti aika iso.

Nyt noi ennen vähän ällöltä näyttäneet keltaraidalliset tapetitkin näyttää paremmalta, kun tollanen romanttinen piironki on seurana. :)

Makuuhuoneen uutta ilmettä

Saatiin se sänky raahattua taas paikalleen ja hyvältähän tuo seinä näyttää! Vai mitä?

Sopii pussilakanan/tyynyjen kanssa aika mainiosti yhteen ja aluslakanana uusi hankinta, musta lakana. Kiva! Jotain punertavaa verhokangasta seuraavaksi metsästämään… Niin, kun ekana saisi ommeltua verhot olohuoneeseen, kangas on jo odotellut jonkun aikaa. Jospa vaikka ensiviikon aikana kaivaisi taas ompelukoneen esiin… :)

Operaatio seinän maalaus

Makuuhuoneen uudistus jatkui taas eilen. Ostettiin vihdoin se maalitela ja maalarinteippiä ja innostuin sitten heti teippailemaan listoja piiloon ja tekemään muita valmisteluja.

En ole ikinä maalannut mitään telalla, mutta eipä se kai kovin vaikeaa voi olla. Ainakin mä jotain aikaan sain. :) Olisi vaan pitänyt tajuta hankkia myös ihan pikkuinen tela, jolla olisi saanut listojen vierestä telattua, kun nyt piti sitten sudilla vetää ne reunat ja jälki ei ollut sudilla samanlaista kuin telalla. Ja vielä pitää ihan pikkusiveltimellä paikkailla muutamia kohtia, joissa teippi oli vähän huonosti ja seinään jäi listan viereen pieni maaliton suikale.

Mutta seinästä tuli melko eri näköinen… Näyttää tuo kontrasti vielä noissa kuvissa aika hurjalta, kun sänky ei ole paikallaan, mutta kunhan saadaan sänky siirrettyä paikalleen, otan vielä uusia kuvia. :) Sängyn pääty kun on melko massiivinen ja musta. Sopii punaisen kanssa tosi buenosti! Ja meiän lakanat on myös kaikki seinään sointuvia.

Maalin pohjalla on raidallinen tapetti, joten ne raidatkin vähän kuultaa tuolta maalin läpi, mutta se tuo sellasta eloisuutta tuohon maalipintaan, ettei se haittaa mitään. Ja iso osa seinästä jää kuitenkin sen sängyn päädyn taakse. Maalatussa kuvassa näkyy tollasia vaaleita palleroita, ne on jotain pölyhiukkasia kameran linssissä tai jotain, ei sellasia tossa seinässä ole. :D

Ja jos noi raidat alkaa häiritä, sitten vaan uusi maalikerros vielä, niin ne jää sitten sinne alle. :)

Niin joo, myös uudet verhot pitää hankkia makuuhuoneeseen, nykyiset on niin pliisut. :D Jotain räväkämpää väriä pitää niihinkin saada!

Kamalan hyllyn purku

Jee, saatiin nyt purettua se meiän makuuhuoneen kammottavan iso ja synkkä hyllysysteemi. :) En ole siitä lainkaan tykännyt ja nyt se on onneksi poissa. Tai toistaiseksi tossa ”hallissa” palasina (hehe, ei olla keksitty tuolle yhdelle välihuoneelle nimeä, joten se on halli) mutta päätyy siitä pian jonnekin muualle. Tällainen se oli:

Näyttää ehkä sitä livenä näkemättömän silmissä viattomammalta kuin oikeasti. :D Mutta se on valtavan leveä ja ylettyi ihan kattoon asti. Nyt samainen paikka näyttää tältä:

Koko makuuhuone muuttui välittömästi valoisammaksi ja avarammaksi. Tuohon saadaan nyt alkaa metsästää valkoisia lipastoja vaatteita varten. Tuossa oikealla näkyvien peiliovien takana on kyllä vaatekaapit (iso kaappi joka on välisenällä jaettu kahtia) mutta sellanen lipasto olisi kätevä sukille, alusvaatteille ja muulle pienelle.

Haluaisin ehkä myös sellaisen pienen pöydän tuonne makuuhuoneeseen, jossa voisi ehostaa itseään. Ei voi sanoa meikkauspöytä kun meikkiä kuluu niin vähän (nassuun päätyy aamuisin vain kosteusvoide, meikkivoide ja puuteri, ripsiväriäkään en tarvita yleensä kun on luonto hoitanut ripsien värjäyksen). :) Mutta sellanen pöytä, joku jakkara ja peili. Sellanen olisi kiva. :)

JOS muistetaan ensiviikolla mennä maaliliikkeeseen, ostetaan tela, niin saan maalata yhden palasen päätyseinästä maalilla, joka on hankittu jo kesällä. Sävy on kai joku sellainen syvä tummanpunainen, tai jotain sellaista. En mä enää muistaa niin tarkkaan mitä me valittiin. Telalla sen kuitenkin saa huomattavasti iisimmin maalattua kuin jollain pensselillä. Kun se projekti alkaa, laitan siitäkin kuvia näytille! Ja kun makuuhuone on valmis, tulossa kuvia koko huoneesta.

Aika harvinaista muuten, että lauantaina kirjoittelen blogiini, kun tuntuu että aina nää päivät jää väliin. Nyt on aikaa istahtaa koneen viereen kun odottelen että perunat kiuhuisivat (teen niistä perunamuusia, jonne laitan sekaan persiljaa) ja Ville valmisti hirvenlihapadan, joka nyt uunissa valmistuu pikkuhiljaa. Saadaan oikein juhlaruokaa lauantai-illan kunniaksi. :) Ja ruoan ja ruokalevon ja koiralenkin jälkeen päästään saunomaan ja lillumaan ammeessa. Ihanaa!

Viimeyönä taas nukahdettiin sohvalle molemmat. Syötiin iltapala ja piti vain hetki siinä sohvalla vielä köllötellä, mutta kuinkas taas kävikään. Ite hoipertelin puoliunessa sänkyyn joskus puoli kahden aikaan varmaan, mutta Ville ei herättelystäni huolimatta tullut perässä. Heräsin kolmen aikaan ja menin taas herättelemään Villeä. Ei muuten, mutta voisi olla aamulla aika kipeä niska kun nukkuu sohvalla istuma-asennossa pää huonossa asennossa. Sain mä miehen liikkeelle onneksi sillä kertaa.

Ai niin, pitää vielä näyttää pari kuvaa. Ekana mun jouluruusuni, jonka posti toi torstaina. Siinä on jo nuppujakin, joten alkanee kukkia piakkoin. Tuo on monivuotinen kasvi, toivottavasti saan sen pysymään hengissä pitkään!

Ja istutin eilen talvipuutarhaan istutettuja kukkasipuleita myös sisälle ruukkuun. Kokeilu tämäkin taas. :) Ja jottei tuo ruukku olisi tylsän näköinen jos sipuleilla kestää tai jos ne eivät lainkaan herää eloon, saadaan silti jotain vihreää…

Joo, ne on ruohon siemeniä! :) Miksei voisi keskellä harmaata syksyä laittaa kasvamaan jotain vihreää yhtä lailla kuin keväälläkin?! Tulee sitten ainaskin hieno ruohikko meille!

Nyt katsomaan miten ne perunat voivat, josko pääsisi pian jo tekemään muusia niistä…