Apu, Adele ja Amy

Posted on

Eläimiä! Siivottiin ne eläinkaverien asumukset (nenässä kutittaa vieläkin, pitäisi näköjään käyttää hengityssuojainta) ja nappasin parit hämärät kuvat tyypeistä. Pupu ihan tuli poseeraamaan, mutta marsut eivät olisi halunneet tulla kuvatuksi. 😀

Toiseen possuun iski ujous ;)

Toiseen possuun iski ujous 😉

Pupunen sentään poseerasi :)

Pupunen sentään poseerasi 🙂

 

Taas yksi ujo marsupossu :)

Taas yksi ujo marsupossu pää heinissä 🙂


Tänään on…

Posted on

…valokuvattu lintuja laiskasti keittiön pöydän vierestä. Tuli jokunen ok otos sentäs, vaikka suurin osa olikin liian hämyisiä ja epätarkkoja. Aurinkoa kun ei tänään liiemmälti näkynyt.

Titityy!

Titityy!

…leikitty Amy-marsun kanssa lattialla – onneksi laitoin peiton lattialle marsun leikkikehäksi, kun se päästeli sihen tahtiin papanoita. 😀 Pupu ei ikinä harrasta moista, marsut on ihan omaa laatuaan tässä asiassa.

Viik-viik!

Viik-viik!

…käyty hautausmaalla viemässä miehen pappan ja mummun haudoille kynttilät – vesisateessa.

Sataa sataa ropisee...

Sataa sataa ropisee…

Ja tämä piti posauttaa blogiin vielä lauantain puolella, mutta kesken kirjoituksen lapsi halusi nukkumaan ja nukutuksen jälkeen aikuiset halusivat katsoa leffan. Mutta tulkoon nyt vähän myöhässä. 🙂 Enkä ole unohtanut Istanbul-postausta, kyllä se joskus tulee. 😉



Pikkukarvaeläimet

Posted on

Eipä nää Apu-pupu ja marsutytöt Adele ja Amy kauhean ilmeikkäitä tapauksia ole, että niistä koko ajan viitsisi tänne kuvia ängetä, mutta jospa nyt pitkästä aikaa. 🙂 Oon vieläkin aivan innoissani noista marsuista, en halua olla kyllä enää ikinä vuosia ilman marsuja! Se niitten uikutus ja kaikki, mää niin tykkään! 🙂

DSC03795

Ylhäällä Amy ja alhaalla Adele.

Amy ja Adele heinän äärellä.

Amy ja Adele heinän äärellä.

Pupu nautiskelee ilta-auringosta.

Pupu nautiskelee ilta-auringosta.


Guineanpossut

Posted on

Meille muutti perjantaina pitkästä aikaa kaksi marsua. Possut ovat syntyneet 30.10.2012 ja ovat ihania! Olen marsujen perään haikaillut jo pitkän aikaa ja nyt joulun kunniaksi tuo ukkelikin lämpeni 🙂

Amy

Amy

Adele

Adele

Nää tyypit on niin pieniä, mää en ikinä muista miten pieniä marsulapset ovatkaan. Oon niin rakastunut pikkuisiin palleroihini! 🙂 Pia auttoi näiden tyypien nimien kanssa, kun halusin jotain Aaliah ja Ofelia -tyyppistä, nuo olivat kahden ekan marsuni nimet. Sitten tuli vielä Örebro ja vanhalta luokkakaverilta meille adoptoitunut Alma. Nyt on sitten Adele ja Amy. 🙂


Mietteitä flunssan keskeltä

Posted on

Mulle iski flunssa heti pääsiäisen jälkeen. Ehkä syy olikin siinä, kun olisi tahtonut vain lomailla, mutta jokainen päivä oli jonkinmoista toimintaa täynnä. Vuoden päästä pääsiäisen ei tehdä mitään, jooko?! Ei silti, kivoja touhuja pääsiäisen aikaan oli, hautajaisia lukuunottamatta, mutta sielläkin oli kiva nähdä ihmisiä. Lumi-Kukka kohtasi pikkuserkkunsa ekan kerran. 🙂 Mutta siis, nenäliinoja kuluu, mutta kuumetta ei ole ollut. Rouva Tunnollinen onkin sitten ollut töissäkin taudista huolimatta. Jotenkin hölmöä maata vain kotona, jollei ole sitä kuumetta, jota mulla harvemmin edes on. Pian onkin taas viikonloppu ja voi lepäillä ja parannella oloa. Tiistaina olisi syytä hengen taas kulkea nenän kautta vaivattomasti, kun on hammaslääkärikidutussessio #5 edessä. Toi sessio ihan oikeesti pelottaakin taas, kun en tiiä mitä se mulle tekee. Viime kerralla se tarkasti mun hampaani (ekaa kertaa sitten täysi-iän rajapyykin ylitettyäni) ja olin yllättänyt, kun se löysi vain kaksi reikää. Olin varma että joka hampaassa oli reikä 😀 Kun se jotain kirjain+numeroyhdistelmiä luettelikin jokaisen hampaan kohdalla, mutta vain kaksi reikää. Ja muutama alku kuulemma ihan hampaan juuressa. Helvatin kiva paikka jos niitä täytyy alkaa porailemaan?!?! Miten ihan ikenen rajasta edes voi porata ilman että ienkin menee ihan rikki?! Sitten se täti sanoi että mun purukalustoni pitää röntgenkuvata, jotta näkee onko ne reiän alut millasia. Ja sitten se löysi hammaskiveä, jonka poistamisesta olen jo lukenut kauhukertomuksia. Uujee. Mutta jos flunssa jatkuu (toisaalta sais jatkua vielä tiistaihin asti, haha), niin tarttee siirtää tota painajaisia aiheuttavaa lääkäriaikaa eteenpäin… Mutta kyllä mää nää hampaani nyt hoidan kuntoon, oli siihen varaa tai ei. Ei ole halpaa huvia. Jos jätän nyt kesken, en tuu jatkamaan projektia ennen kuin joku hammas on taas ihan kuollut. Nyt ei siis ne kaksi reikääkään mitenkään vaivaa, en edes tiedä missä hampaissa ne on.

Lumet on nyt sulaneet tosi kovaa vauhtia, kun yötkin on olleet pakkasettomia. Ja tänään oli jotain +12°c jo lämpötila, hurraa! Oli pakko kauppareissun jälkeen vähän tehdä puutarhahommiakin, kun sipulikukkamaan lumet oli taas sulaneet kokonaan pois, niin kukat on vähän edustavampia ilman viimevuotisten rikkaruohojen jämiä. 😉 Otin puhelimella jo kuviakin, mutta pitää ottaa vielä paremmalla kameralla. Lumi-Kukkakin auttoi puutarhahommissa, kuinkas muutenkaan. Apu oli tosin vähän kyseenalaista – katkoi yhden lumikellon ja heitteli mansikan taimia (se mitä niistä on talven jälkeen jäljellä) pihalampeen. 😀

Lapsuudenystäväni Maarit laittoi tänään tekstaria ja kyseli onko meillä vielä marsua. Kun hänen kaverillaan olisi tyttömarsu vailla marsuseuraa ja uutta kotia. Mulla on ollut elämäni aikana neljä marsua – Ofelia, Aaliah, Örebro ja Alma. Ören kuoleman jälkeen ei ole marsua enää ollut, mutta marsukuume on varmaan vuoden ajan nostellut aika ajoin päätään. Niinpä nyt olisi oiva tilaisuus edetä kuumeesta tekoihin. Asumus ja tarvikkeita löytyy, joten ainoa hankinta olisi tyttömarsulapsi, joka sitten saisi kaverikseen sen Maaritin tutun tyttömarsun. Kukkikselle ei lienee ole mitään marsua vastaan 😉 Eikä tuolla perheen miespuolisella olennollakaan. Joten kai meille siis tulee taas kaksi marsua – ihanaa! 🙂 Piti hommata marsu vasta kun Lumi-Kukka osaa sellaista pyytää, mutta voinhan mä opettaa Kukkiksen sanomaan isille ”Haluan marsun” 😉

Ihan ihmeellistä jotenkin miten hyvin tuon lapsen kanssa voikin jo kommunikoida! Puhuu ymmärrettävästi jo lauseita lauseiden perään! Ei vieraat ihmiset välttämättä kaikkea ymmärrä, mutta itse kun tuota kuuntelee jatkuvasti, niin hyvin ymmärtää omituisiakin sanoja. Kukkis auttaa ruokapöydän kattamisessa, tiskikoneen tyhjentämisessä, pesukoneen täytössä ja tyhjennyksessä, laittaa matot suoraan kun Deea rehatessaan laittaa matot ihan mytyiksi, ruokkii pupua, ruokkisi mielellään myös koiria, pesee hienosti hampaansa (oppi jokin aika sitten sylkemäänkin hampaiden pesun yhteydessä, kun näytin mallia, hihi), tykkää valita ite vaatteita joita haluaa päälleen, pukeekin ite enemmän tai vähemmän menestyksekkääksi, jne. Ihana likka!

Postcrossing-harrastukseni sivutuotteena aloiteltiin 16 muun korttihörhön kanssa taas päiväkirjaprojektikin. Jokainen laittaa matkaan oman päiväkirjansa, johon jokainen osallistuja kirjoittaa viikon ajan päiväkirjamerkintöjä. Nyt alkoi jo yhdestoista kierros – aika hieno saavutus! 🙂 Olen ihan innoissani tästä päiväkirjaprojektista! Osallistuin joskus hyvin hyvin kauan sitten vastaavaan kansainväliseen projektiin ja sen jälkeen sitten olen pyörittänyt vastaavaa suomiversiota. Kivaa!

Innostuin myös ennen flunssatautia kovasti paljon Nintendo Wiin Fit-pelistä. Ehdin peräti kahtena päivänä kuntoilla, kunnes tuli tauti. Kova into olisi päästä taas jatkamaan, mutta kunto ei oikein ole tällä hetkellä kohdillaan. Jo rappusten kapuaminen sai tänään aikaan kauheen hengästymisen. Mutta eipä tää tauti voi kauaa jatkua ja sitten voi taas jatkaa. Pitkä tauko taas olikin. Sillon kun toi peli oli uusi, kuntoilin lähes joka päivä ja se oikeesti vaikuttikin ruhon kilomäärään ja kunnon kohenemiseen. 🙂

Loppuillan ohjelmaan kuulunee vähän tilausten pakkailua, miten sitten jaksankin. Ja odotan jo Iholla-sarjan jaksoa. Se on niin hyvä! Katson kuluneen illan jakson aina sängyssä puhelimen näytöltä kuulokkeet korvilla ennen kuin alan nukkua. Semmonen mun iltasatuni. 🙂


Pupsu ja Örebro

Posted on

Kahden lapsen häkit putsattu, jos huomenna vaikka saisi taas Laura ja Leevi -oravienkin valtakunnan putsattua. Tai ehkä pitää saada lisää purua ekana, siihen terraarioon uppoaa aika paljon sitä. 🙂

Otin muutaman kuvankin meiän pikkuisista puhtaissa puruissaan, niin on jotain näytettävää teillekin arvon lukijat.

Pupsu nautiskelee heinää. 🙂

Örebro lyhyemmän turkkinsa kanssa. On se silti yhä pitkä, vaikka onkin puolet lyhyempi mitä olisi ilman parturointia.

On nää kaksi aika suloisia, eikö vain? 🙂

Kun hamsterin hieno häkki on tyhjillään, ollaan vähän haaveiltu gerbiileistä sen häkin asukkaiksi… Olisi mitä ihanin paratiisi niille pikkuvipeltäjille! Meillä oli kaksi gerbuherraa sillon kun vielä vanhempieni luona asustelin, ne oli kivoja energisiä tyyppejä!


Eläimellistä menoa

Posted on

Jipii, enää yksi työpäivä ja sen jälkeen viikko ilman töitä! Ansaittu syysloma, kun ei me olla kesällä pidetty lomaa. En mä oikeastaan kesällä lomaa edes kaivannut. Kai. Ollaanhan me pieniä viikonloppureissuja silti saatu tehdä.

Putsattiin pupun ja marsun häkit ja samalla hoidin otusten kynnet. Ja Örebro-marsun turkin myös. Örellä on superpaksu ja pitkä turkki, joka takkuilee peräpäästä ellei sitä tarpeeksi ahkerasti hoida. Leikkelin sitä taas, sellanen punkkarityttö tuli lopputulokseksi. 🙂 Nyt sitä on taas helpompi hoitaakin, kun se ei ole niin valtavan muhkea. Tosimarsuharrastajat varmaan kauhistuisivat tuota mun turkin leikkelyä, mutta helppous ennen kauneutta! Ja onhan Örebro kaunis punkkarinakin.

Nyt kyllä kutiaa jalat, kun sylissäni niitä karvoja leikkelin. Kivasti ne karvat osaavat tunkea ittensä farkkujen läpikin. Se nyt on ennenkin huomattu, kun Pojua oon parturoinut.

Nyt ei tämän enempää… Pitää palata matkalaukun pariin. Koitan pakata mahdollisimman vähän vaatetta mukaan, kun aina tulee otettua liikaa varsinkin paitoja. Jospa nyt olisin järkevämpi!


Kuolema vieraili mökillä :(

Posted on

Ei vain kerran, eikä kahdesti, vaan kolme kertaa vuorokauden sisällä. 🙁 Pienin kolmesta ahvenesta oli kuollut. Samoin meiän Taistelurapu. Voi pieniä…

Eniten kuitenkin kosketti ja järkytti marsun kuolema. Meiän pieni Alma-marsu oli tullut tiensä päähän. Aamulla oli vielä kunnossa ja mussutti tyytyväisenä ruokaa. Ei ollut laihtunut tai mitään, mikä lienee sitten syynä… 🙁 Tyttö oli ihan liian nuori kuolemaan vielä, mutta minkäpä sille voi kun aika tulee, niin aika tulee.

Örebro jäi nyt sitten yksin. Pitää miettiä josko sille kaverin vielä hankkisi…

Kuvassa vielä Öre ja Alma, hyvät kaverukset.

Levätkää rauhassa pikkuotukset.