Mietteitä flunssan keskeltä

Mulle iski flunssa heti pääsiäisen jälkeen. Ehkä syy olikin siinä, kun olisi tahtonut vain lomailla, mutta jokainen päivä oli jonkinmoista toimintaa täynnä. Vuoden päästä pääsiäisen ei tehdä mitään, jooko?! Ei silti, kivoja touhuja pääsiäisen aikaan oli, hautajaisia lukuunottamatta, mutta sielläkin oli kiva nähdä ihmisiä. Lumi-Kukka kohtasi pikkuserkkunsa ekan kerran. :) Mutta siis, nenäliinoja kuluu, mutta kuumetta ei ole ollut. Rouva Tunnollinen onkin sitten ollut töissäkin taudista huolimatta. Jotenkin hölmöä maata vain kotona, jollei ole sitä kuumetta, jota mulla harvemmin edes on. Pian onkin taas viikonloppu ja voi lepäillä ja parannella oloa. Tiistaina olisi syytä hengen taas kulkea nenän kautta vaivattomasti, kun on hammaslääkärikidutussessio #5 edessä. Toi sessio ihan oikeesti pelottaakin taas, kun en tiiä mitä se mulle tekee. Viime kerralla se tarkasti mun hampaani (ekaa kertaa sitten täysi-iän rajapyykin ylitettyäni) ja olin yllättänyt, kun se löysi vain kaksi reikää. Olin varma että joka hampaassa oli reikä :D Kun se jotain kirjain+numeroyhdistelmiä luettelikin jokaisen hampaan kohdalla, mutta vain kaksi reikää. Ja muutama alku kuulemma ihan hampaan juuressa. Helvatin kiva paikka jos niitä täytyy alkaa porailemaan?!?! Miten ihan ikenen rajasta edes voi porata ilman että ienkin menee ihan rikki?! Sitten se täti sanoi että mun purukalustoni pitää röntgenkuvata, jotta näkee onko ne reiän alut millasia. Ja sitten se löysi hammaskiveä, jonka poistamisesta olen jo lukenut kauhukertomuksia. Uujee. Mutta jos flunssa jatkuu (toisaalta sais jatkua vielä tiistaihin asti, haha), niin tarttee siirtää tota painajaisia aiheuttavaa lääkäriaikaa eteenpäin… Mutta kyllä mää nää hampaani nyt hoidan kuntoon, oli siihen varaa tai ei. Ei ole halpaa huvia. Jos jätän nyt kesken, en tuu jatkamaan projektia ennen kuin joku hammas on taas ihan kuollut. Nyt ei siis ne kaksi reikääkään mitenkään vaivaa, en edes tiedä missä hampaissa ne on.

Lumet on nyt sulaneet tosi kovaa vauhtia, kun yötkin on olleet pakkasettomia. Ja tänään oli jotain +12°c jo lämpötila, hurraa! Oli pakko kauppareissun jälkeen vähän tehdä puutarhahommiakin, kun sipulikukkamaan lumet oli taas sulaneet kokonaan pois, niin kukat on vähän edustavampia ilman viimevuotisten rikkaruohojen jämiä. ;) Otin puhelimella jo kuviakin, mutta pitää ottaa vielä paremmalla kameralla. Lumi-Kukkakin auttoi puutarhahommissa, kuinkas muutenkaan. Apu oli tosin vähän kyseenalaista – katkoi yhden lumikellon ja heitteli mansikan taimia (se mitä niistä on talven jälkeen jäljellä) pihalampeen. :D

Lapsuudenystäväni Maarit laittoi tänään tekstaria ja kyseli onko meillä vielä marsua. Kun hänen kaverillaan olisi tyttömarsu vailla marsuseuraa ja uutta kotia. Mulla on ollut elämäni aikana neljä marsua – Ofelia, Aaliah, Örebro ja Alma. Ören kuoleman jälkeen ei ole marsua enää ollut, mutta marsukuume on varmaan vuoden ajan nostellut aika ajoin päätään. Niinpä nyt olisi oiva tilaisuus edetä kuumeesta tekoihin. Asumus ja tarvikkeita löytyy, joten ainoa hankinta olisi tyttömarsulapsi, joka sitten saisi kaverikseen sen Maaritin tutun tyttömarsun. Kukkikselle ei lienee ole mitään marsua vastaan ;) Eikä tuolla perheen miespuolisella olennollakaan. Joten kai meille siis tulee taas kaksi marsua – ihanaa! :) Piti hommata marsu vasta kun Lumi-Kukka osaa sellaista pyytää, mutta voinhan mä opettaa Kukkiksen sanomaan isille ”Haluan marsun” ;)

Ihan ihmeellistä jotenkin miten hyvin tuon lapsen kanssa voikin jo kommunikoida! Puhuu ymmärrettävästi jo lauseita lauseiden perään! Ei vieraat ihmiset välttämättä kaikkea ymmärrä, mutta itse kun tuota kuuntelee jatkuvasti, niin hyvin ymmärtää omituisiakin sanoja. Kukkis auttaa ruokapöydän kattamisessa, tiskikoneen tyhjentämisessä, pesukoneen täytössä ja tyhjennyksessä, laittaa matot suoraan kun Deea rehatessaan laittaa matot ihan mytyiksi, ruokkii pupua, ruokkisi mielellään myös koiria, pesee hienosti hampaansa (oppi jokin aika sitten sylkemäänkin hampaiden pesun yhteydessä, kun näytin mallia, hihi), tykkää valita ite vaatteita joita haluaa päälleen, pukeekin ite enemmän tai vähemmän menestyksekkääksi, jne. Ihana likka!

Postcrossing-harrastukseni sivutuotteena aloiteltiin 16 muun korttihörhön kanssa taas päiväkirjaprojektikin. Jokainen laittaa matkaan oman päiväkirjansa, johon jokainen osallistuja kirjoittaa viikon ajan päiväkirjamerkintöjä. Nyt alkoi jo yhdestoista kierros – aika hieno saavutus! :) Olen ihan innoissani tästä päiväkirjaprojektista! Osallistuin joskus hyvin hyvin kauan sitten vastaavaan kansainväliseen projektiin ja sen jälkeen sitten olen pyörittänyt vastaavaa suomiversiota. Kivaa!

Innostuin myös ennen flunssatautia kovasti paljon Nintendo Wiin Fit-pelistä. Ehdin peräti kahtena päivänä kuntoilla, kunnes tuli tauti. Kova into olisi päästä taas jatkamaan, mutta kunto ei oikein ole tällä hetkellä kohdillaan. Jo rappusten kapuaminen sai tänään aikaan kauheen hengästymisen. Mutta eipä tää tauti voi kauaa jatkua ja sitten voi taas jatkaa. Pitkä tauko taas olikin. Sillon kun toi peli oli uusi, kuntoilin lähes joka päivä ja se oikeesti vaikuttikin ruhon kilomäärään ja kunnon kohenemiseen. :)

Loppuillan ohjelmaan kuulunee vähän tilausten pakkailua, miten sitten jaksankin. Ja odotan jo Iholla-sarjan jaksoa. Se on niin hyvä! Katson kuluneen illan jakson aina sängyssä puhelimen näytöltä kuulokkeet korvilla ennen kuin alan nukkua. Semmonen mun iltasatuni. :)

Pupsu ja Örebro

Kahden lapsen häkit putsattu, jos huomenna vaikka saisi taas Laura ja Leevi -oravienkin valtakunnan putsattua. Tai ehkä pitää saada lisää purua ekana, siihen terraarioon uppoaa aika paljon sitä. :)

Otin muutaman kuvankin meiän pikkuisista puhtaissa puruissaan, niin on jotain näytettävää teillekin arvon lukijat.

Pupsu nautiskelee heinää. :)

Örebro lyhyemmän turkkinsa kanssa. On se silti yhä pitkä, vaikka onkin puolet lyhyempi mitä olisi ilman parturointia.

On nää kaksi aika suloisia, eikö vain? :)

Kun hamsterin hieno häkki on tyhjillään, ollaan vähän haaveiltu gerbiileistä sen häkin asukkaiksi… Olisi mitä ihanin paratiisi niille pikkuvipeltäjille! Meillä oli kaksi gerbuherraa sillon kun vielä vanhempieni luona asustelin, ne oli kivoja energisiä tyyppejä!

Eläimellistä menoa

Jipii, enää yksi työpäivä ja sen jälkeen viikko ilman töitä! Ansaittu syysloma, kun ei me olla kesällä pidetty lomaa. En mä oikeastaan kesällä lomaa edes kaivannut. Kai. Ollaanhan me pieniä viikonloppureissuja silti saatu tehdä.

Putsattiin pupun ja marsun häkit ja samalla hoidin otusten kynnet. Ja Örebro-marsun turkin myös. Örellä on superpaksu ja pitkä turkki, joka takkuilee peräpäästä ellei sitä tarpeeksi ahkerasti hoida. Leikkelin sitä taas, sellanen punkkarityttö tuli lopputulokseksi. :) Nyt sitä on taas helpompi hoitaakin, kun se ei ole niin valtavan muhkea. Tosimarsuharrastajat varmaan kauhistuisivat tuota mun turkin leikkelyä, mutta helppous ennen kauneutta! Ja onhan Örebro kaunis punkkarinakin.

Nyt kyllä kutiaa jalat, kun sylissäni niitä karvoja leikkelin. Kivasti ne karvat osaavat tunkea ittensä farkkujen läpikin. Se nyt on ennenkin huomattu, kun Pojua oon parturoinut.

Nyt ei tämän enempää… Pitää palata matkalaukun pariin. Koitan pakata mahdollisimman vähän vaatetta mukaan, kun aina tulee otettua liikaa varsinkin paitoja. Jospa nyt olisin järkevämpi!

Kuolema vieraili mökillä :(

Ei vain kerran, eikä kahdesti, vaan kolme kertaa vuorokauden sisällä. :( Pienin kolmesta ahvenesta oli kuollut. Samoin meiän Taistelurapu. Voi pieniä…

Eniten kuitenkin kosketti ja järkytti marsun kuolema. Meiän pieni Alma-marsu oli tullut tiensä päähän. Aamulla oli vielä kunnossa ja mussutti tyytyväisenä ruokaa. Ei ollut laihtunut tai mitään, mikä lienee sitten syynä… :( Tyttö oli ihan liian nuori kuolemaan vielä, mutta minkäpä sille voi kun aika tulee, niin aika tulee.

Örebro jäi nyt sitten yksin. Pitää miettiä josko sille kaverin vielä hankkisi…

Kuvassa vielä Öre ja Alma, hyvät kaverukset.

Levätkää rauhassa pikkuotukset.