Lento myöhästyy :(

Posted on

Blääh, lento on ainakin kaksi tuntia myöhässä 🙁 Kone oli Suomesta päässyt lähtemään viime yönä pari tuntia myöhässä. Kivakiva! Joudutaan kaksi tuntia tuolla aulassa vielä tappamaan aikaa, ihastuttavaa. Puoli kahdelta tää huone pitää luovuttaa ja varttia vaille neljä meiät tullaan kentälle hakemaan. Eli vielä varmaan jotain 6 tuntia tässä aikaa tapettavana ennen kuin päästään edes lentokoneeseen istumaan. Höh! Tyhmiä tällaset viivästykset. Tahtoo jo kotiin!


Vietnam – päivä 12

Posted on

Päivä alkoi aurinkoisesti Hoi Anissa. Tietysti lähtöpäivänä tuuli oli melkein tyyntynyt ja oli selvästi tulossa kuuma päivä. Mutta ei se mitään, oltiinkin jo odotettu malttamattomana tänne Ho Chi Minh Cityyn eli Saigoniin paluuta.

Päästiin ekana lähtöselvitykseen, kun viimeksi oltiin melkein viimeisiä. Kannattaa olla nuori ja nopea liikkeissään, kaikki muut kun on melkein ikivanhoja. 😀 Saatiin hyvät istumapaikat koneesta, suunnilleen puoli välistä ja siinä oli vain kaksi penkkiä vierekkäin, ei mitään ylimääräisiä tyyppejä vieressä. Lento meni huomattavasti paremmin kuin viime kerralla, kone ei heilunut hullunlailla – tai ainakaan se ei siinä heti siiven takana tuntunut niin kuin ihan perällä kenties tuntuisi.

Tunnin koneessa istumisen jälkeen oltiin taas tutussa Saigonissa. Ihan kuin kotiin olisi tullut. 🙂 Kaupungilla ei enää kauheasti näkynyt uudenvuoden merkkejä (lähinnä siis kukkia, ne on siivottu tosi nopeesti pois), mutta lähes joka kauppa ja ravintola oli vielä kiinni. Hoi Anissa oli enemmän paikkoja auki. Huomenna tai ylihuomenna ihmiset varmaan töiden pariin palaavat. Ostoskeskukset tms on kuitenkin olleet koko uudenvuoden ajankin auki.

Hotellista saatiin tällä kertaa huone 9. kerroksesta, viimeksi oli kerrosta alempaa. Ja huone on toisella puolella hotellia, nähdään ihan erilainen näkymä ikkunasta. Huonekin on vähän eri näköinen, ainakin sängyn päällä oleva taulu on paljon miellyttävämpi tällä kertaa. 🙂

Liikennettäkin oli kaupungilla paaaaaljon vähemmän kuin ennen uuttavuotta. Niin moni on vielä kotiseudullaan. Mutta liikennekin normalisoituu pian. Ja saa taas pelko puserossa välillä ylittää niitä vilkkaimpia katuja.

Tilattiin huoneeseen ruokaa, ei huvittanut mennä hotellin ravintolaan syömään heti matkaamisen jälkeen ja nälkä oli jo ihan älytön. Oltiin syömättä yhdeksästä viiteen, ihan hullua kun on tottunut yhden aikaan syömään.

Mun jälkiruokani oli kaunis kuin taideteos. Ja maku vähintään yhtä hyvä kuin miltä tuo näyttää! Ja kaikki tuosta oli syötävää, paitsi tietty lautanen. Mutta tuo kakun värikäs kansikin oli suklaata, nam!

Ruokalevon jälkeen lähdettiin vielä kaupungille, kohti Diamond-tavarataloa. Mopoja oli taas liikenteessä paljon, lienee palautumassa nyt jo normaaliksi menoksi. Diamondista ostettiin ihanan suloinen tuliainen ihastuttavalle Nea-kummineidille ja jotain Piallekin (sellasia tuotteita jota tekisi mieli tuoda Pia sulle ihan kilokaupalla…). Ja Ville osti itelleen kännykkävyökotelon, ja himoitsi törkeitä aurinkolaseja ja pientä matkalaukkua. (Jotka herra varmaan huomenna sitten ostaakin). Mä kattelin laukkuja, kaikkia hienoja merkkilaukkuja joista en tosin oikein mitään tajua, mutta hinnat oli ihan törkeitä. Yli kahtakymmentä miljoonaakin dongia, kääk! Tosin maksaa ne muuallakin varmaan törkeesti ja osa laukuista oli jo -60% alella. Muttei mikään niin paljon sytyttänyt, että olisin tosissaan harkinnut ostoa. Jossain tuolla keskustassa on joku liike, jonka ikkunassa on suloinen kookas oranssi laukku, jossa on iiiiso nappi edessä. Jos siihen liikkeeseen vielä törmätään, pitää laukun hinta ainakin tsekata. Se olis ehkä aika kähee laukku!

Shoppailuhetken jälkeen palattiin hotellille. Kamat huoneeseen ja kameran kera uima-altaalle. Otettiin sieltä jalustan kanssa kuvia tolla pikkukameralla, tuli tosi hienoja kun sai pidettyä kameran paikallaan koko pitkän valotusajan. Pitää ottaa toi minijalusta mukaan kaupungillekin, saisi hienoja yökuvia.

Ihan huippukivaa olla taas täällä isossa cityssä! Kotiinkaan ei enää tee niin kovasti mieli kun vielä eilen illalla siellä Hoi Anissa. Odotetaan jo malttamattomana huomista, kun pääsee tuonne kaupungille! Jos olisi vaikka kauppoja enemmän auki kuin tänään. Ja onhan ainakin noi ostarit!


Vietnam – päivä 11

Posted on

Tänään oli se suuri päivä, kun osallistuttiin matkatoimiston järjestämälle retkelle – ja muistettiin miksei niistä retkistä tykätä. 😉

Yö oli ihan älyttömän tuulinen. Joskus kahden aikaan herättiin siihen kun tuuli paukutti jatkuvalla syötöllä noita meiän parvekkeen ovia. Oli pakko kehitellä niihin jotain mikä estäisi paukkumisen. Ihmemies MacViller keksi laittaa yhteen kohtaan pyyhkeen väliin, jotta kolina loppuisi. Ja toiseen kohtaan teki hienon viritelmän koristetyynyn, pienen pöydän ja nojatuolin avulla. 😀 Saatiin nukkua loppuyö hiljaisuuden vallassa!

Aamulla sisäinen herätyskello herätti jälleen kerran vähän ennen herätyskelloa meiät. Ihme juttu miten melkein aina herää ennen kellon soittoa, vaikka heräisi eri aikaankin kuin yleensä. Tänään oli herätys seitsemältä ja niin vaan silmät aukesivat joskus varttia vaille. Aamupalalla ei ollut niin aikaisin vielä paljon ketään ja syömisen jälkeen jäi vielä parikymmentä minuuttia aikaa valmistautua lähtöön.

Oltiin ainoita tän hotellin ihmisiä retkellä. Parista muusta hotellista tuli vähän porukkaa, ei meitä yhteensä ollut kuin vähän yli 10. Tunnin verran sinne My Soniin ajeltiin. Nähtiin paljon riisipeltoja ja pieniä kyliä matkalla.

Päivän koirakuvakiintiö taas täytetty, kun siellä My Sonin parkkipaikka-alueella oli tällainen otus. 🙂

Se My Son on ollut sellainen kuninkaiden ja muiden isojen herrojen temppelialue, jonne ei ollut taviksilla aikanaan mitään menemistä. 1000 vuotta sitten rakennettuja temppeleitä. Osa on säilynyt hyvinkin, osa vähemmän hyvin. Ja osaa aikanaan jenkit vähän restauroivat. 😉

Temppelin rauniot oli kyllä hienoja, sitä ei voi kieltää, mutta siellä oli ihan sairaasti turisteja. Olis ollut paljon antoisampi paikka jos olisi saanut omassa rauhassa siellä kierrellä ja katsella, mutta joka puolella oli ihmisiä ja ihmisiä. Ja äänekkäitä sellaisia. Oli niistä silti jotain iloa, valokuvasin ihmisiä salaa. 😀

Tässä jonkun temppelin kattoa, ihanan viidakoituneita ne oli.

Tän tyyppisiä ne kaikki parhaiten säilyneet (mutta pisimpään pystyssä olleet!) temppelit oli. En laita miljoonaa kuvaa näytille niistä kun ne on kaikki tätä samaa tyyliä.

Yksi ihmissalakuvauksen uhri. 😉 Tää ihan poseerasi ja vaati tulla kuvatuksi!

Päätön patsas. Patsaita siellä on ollut enemmänkin, mutta suurin osa on raahattu museoon.

Hiukka heikommin säilynyt temppeli. (Jenkkien käsialaa tuo tuho.)

Kaunis tolpan pätkä.

Romahtamaisillaan oleva temppelin osa.

Aika hieno hämähäkin seittiä.

Nää puusta tehdyt penkit oli suloisia!

Kotimatkalta. Noi kökkäreet tuolla on hautoja. Ihmiset haudataan usein riisipelloille. Paljon näkee ihan yksittäisiäkin hautoja. Tosin epäilen että ne ruumiit on maan pinnalla kivisissä arkuissa, ei varsinaisesti maan alla… En tiiä, kunhan epäilen. 🙂

Vähän kökkö kuva, mutta näkee mitä haluan näyttää. Usein näkee neljääkin ihmistä yhden mopon päällä. Juuri noin että ekana kakru, sitten aikuinen, taas kakru ja perällä aikuinen. Muutenkin ihan pieniäkin ihmisiä kuskataan hirveesti mopoilla, mä pelkäisin pudottavani sellasen käärön tielle!

Idyllinen riisipeltomaisema.

Takaisin hotellilla oltiin joskus ennen kahta. Venyi tuntia pitemmäksi tuo retki kun piti. Mentiin heti syömään hotellin ravintolaan pastaa. Oltaisiin menty allasravintolaan, mutta kun tuuli niin hemmetisti.

Syömisen jälkeen jossain vaiheessa mentiin rannalle kävelemään. Otettiin jalkaamme hotellin inhottavan tuntuiset varvastossut, mutta niitten kanssa oli turvallista kävellä siellä rannalla kun siellä sitä hemmetin öljyäkin on. Pari siementä sieltä mukaan tarttui. Käveltiin sen jälkeen vielä (omilla kengillä) vähän hotellialueen ulkopuolellakin.

Pientä tuulta taas havaittavissa rannalla.

Me 🙂

Sen jälkeen syvennyttiin kirjoihimme huoneessamme, kunnes alettiin pakata kasseja huomista siirtymistä varten. Ihmeen hyvin kai laukut saadaan menemään kiinni vaikka matkamuistoja on vähän kertynyt. Osattiin kai pakata hyvin. 🙂

Nyt illalla ei enää ihmeempiä tehdä. Syödään jotain ja katotaan ehkä joku elokuva. Ollaan monena iltana jotain katteltu (kasvidokumenttisarjaa dvd:ltä ellei olla elokuvaa jaksettu katsoa). Ja pelailtu Kimmolta+Annilta jouluna saatua matkustus-aiheista tietovisapeliä. Kiitos pelistä, se on mainio matka-aktiviteetti! 🙂

Huomenna yhdentoista aikaan lähdetään kohti lentokenttää ja lennetään sitten takaisin Saigoniin. Toivottavasti ei jouduta koneen perälle, kun se ei ollut tänne tullessa kivaa siellä istua ja tutista koneen mukana.

Huomenna siis taas Saigonin eli Ho Chi Minh Cityn kuulumisia!


Vietnam – päivä 10

Posted on

Tänään saatiin herätä taas aurinkoiseen aamuun, ihanaa! Oli lämmin päivä vaikka illemmalla alkoi tuulla aika paljon.

Lähdettiin puolen päin jälkeen omatoimisesti retkelle. Ville oli löytänyt sellaisen kylän kuin Bà Nà. Sinne siis taksikuski sai meiät viedä. Ei kaveri ollut yllättäen ihan varma koko ajan minne pitäisi mennä, mutta kysäisi pari kertaa neuvoa ja päästiin reilussa tunnissa perille. Alkupuoli matkasta oli hyväkuntoista asfalttia, mutta loppuosasta tie oli välillä tosi surkeassa kunnossa, kun sitä juuri rempattiin uuteen uskoon. Pariin otteeseen auton pohja otti kiinni myökkyihin, mutta päästiin auto ehjänä perille. 🙂

Bà Nà oli todellakin näkemisen arvoinen paikka! Kuski jätti meiät sellaseen pieneen ”keskustan” tyyppiseen paikkaan, josta käveltiin joelle ja vähän siitä pitemmälle. Luonnonrauhaa, lehmiä, koiria, perhosia, kasveja, aurinkoa, puhdasvetinen joki. Siellä olisi oikeastaan voinut hengailla vaikka kuinka kauan, nautiskella vain luonnosta.

Hansuja siellä kylässä. Nää alkoi pitää kauheeta meteliä jos meni viittä metriä lähemmäs niitä. 😀

Jokin pikkutie jonka päässä talo.

Tää kana pelkäsi mun kameraa kauheasta, mutta sainpas vauhdista otettua kuvan! Kanoja täällä on paljon missä sattuu. Ihan Hoi Anin keskustassakin.

Kylän asukki. 🙂

Ihastuttava kenkä, jolla on varmaan mielenkiintoinen tarina kerrottavanaan – jos se osaisi puhua.

Silta jota mentiin ihastelemaan.

Tässä sitä kirkasvetistä jokea.

Lehmiä siellä oli paljon laiduntamassa. Muutenkin lehmiäkin on täällä paljon. Välillä niitä on laumoittain teilläkin.

Noitten lehmien isäntä. Olisin kokeillut mennä koskemaan yhtä lehmää ellei toi ukkeli olisi tullut paimentamaan karjaansa.

Kaunis perhonen.

Ja toinen. Perhosia on aika paljon kaikkialla ja siellä sillan lähellä tosi paljon.

Ihanat koirakaverukset. 🙂

Ja tää koira hurmasi mut! Menin kyykkyyn ottaakseni koiruudesta kuvan ja kaveri tuli ja nuolaisi mun kättäni. Ihana!! 🙂

Kotimatka sujui möykkyjä ja kuoppia jo paremmin vältellen. 🙂 Tälläkin reissulla (kuten aika usein kun taksilla menee vaikka Hoi Aniin) tuli välillä tilanteita kun joku tyhmä mopoilija melkein törmäsi taksiin. Ihme ja kumma nää ei kai kovin paljon kolaroi täällä, mutta läheltä piti -tilanteita on varmaan aika paljon. Jotkut mopoilevat vaan ihan keskellä tietä ajattelematta mitään, tai tekevät ihme käännöksiä tai muuta vaarallista.

Tällaisen autiomaan keskellä se tie välillä meni. Tai oli siellä välillä taloja, mutta muuten aika autiota ja karua.

Upea kämppä!

Ja toinen!

Kaupungilta, jonka läpi ajettiin. Tolla jätkällä on aika erikoinen fillari, tai noi pyörän pinnat on erikoiset.

Kaupunkia, lähes kaikki kaupat oli kiinni.

Näitä himskatin ilmapallokauppiata riitti vielä tänäänkin. Ei muuten mutta noi pallot on niin tyhmän näköisiä kun niitä näkee joka päivä kauheasti 😀

Samaista kaupunkia.

Kuten tämäkin.

Taksimittariin oli kertynyt jotain päälle 800 000 dongia kun hotellille palattiin. 50 000 dongia kaveri otti siitä meiän odotuksesta ja kun annettiin sille perillä miljoona dongia (=45 euroa) kuski oli hyvin tyytyväinen. 🙂 Ansaitsi vähän ylimääräistä, kun lähti kahta turistia kuskaamaan sellasia teitä pitkin ja sai seikkailla hullujen prätkien keskellä.

Tilattiin ruokaa huoneeseen kun ei huvittanut mennä ravintolaan syömään. Otettiin hawaiian pizza taas puoliksi ja samoin sellanen herkullinen täytetty kanasämpylä. Kyllä maistui, kun alkoi jo puoli välissä reissua nälkä kurista masussa.

Illalla mennään varmaan hotellin ravintolaan syömään, kun nälkä tullee sen verran myöhään ettei jaksa enää kaupungille lähteä. Eikä siellä varmaan ole kuin muutama hassu paikka auki, kun on uudenvuodenpäivä menossa.

Oli kyllä loistava idea tehdä tuo oma pieni retki tänään! 🙂 Huomenna mennään koko reissun aikana ainoalle matkatoimiston järjestämälle retkelle. Päästään yhteen rauniokaupunkiin vierailulle. Muut retket ei ole niin innostaneet ja jotkut on jo niin pitkiä (12h) ettei sellasta jaksa. Lomalla ei saa rasittaa itteensä liikaa. 😉


Vietnam – päivä 9

Posted on

Hyvää vietnamilaista uutta vuotta!! 🙂 Rouva on vähän opiskellut näitten uutta vuotta, joten tässä vähän faktoja teille muillekin. Uuden vuoden nimi eli TET on lyhennys sanoista ”tet nguyen dan” eli suomeksi ”uuden ajanjakson ensimmäinen aamu”. Velat maksetaan usein TET:in kunniaksi pois ja samoin kaikki vietnamilaiset vanhenevat vuodella. He eivät vietä syntymäpäiväänsä muulloin vaan kaikki lisäävät nyt yhden vuoden lisää ikäänsä. Mässäillään, ostetaan vaatteita, korjataan koteja ja kaikkien pitää saada se kumkvattipuu. Semmonen juhla.

Tänään on taas ollut pilvinen päivä ja tihkusadetta on välillä tullut. Mentiin sillä kello yhdentoista hotellibussilla taas kaupungille ja päästiin shoppailun makuun vihdoinkin. Ostettiin kortteja ja tuliaisia ja koruja ja hassu metallimöhkälesammakko. 🙂 Sammakko pääsee kotona takan reunukselle.

Korttien osto on täällä vähän omituista. Kortit on muovipusseissa niissä pyörivissä korttitelineissä. Myyjän kuuluu antaa sitten ottaa sieltä pussista asiakkaan haluama määrä kortteja. Pitää vaan sormilla näyttää jos tahtoo enemmän kuin 1 tai 2 korttia. Ei ne ainakaan mun three:tä millään tajunneet, ennen kuin tajuttiin että sormilla voi näyttää lukumäärän. On tässä onneksi vielä aikaa kirjoitella kortteja. Osa on jo matkalla kohti Suomea, mutta tuolla yöpöydällä odottaa tänään ostetut kirjoittamistaan.

Käytiin shoppailureissun puolivälissä hotellillakin, kun alkoi raha loppua ja piti mennä vaihtamaan lisää rahaa. Tuotiin myös muovikassit huoneeseen ettei niitä tarvinnut raahata koko päivää. Ei tullut kalliiksi toi mutka, kun taksi hotellille maksaa muutaman hassun euron. Vaihdettiin rahaa, juotiin janoomme mehua ja kaljaa ja lähdettiin uudelleen. 🙂

Toisen reissun lopuksi mentiin vielä syömään. Paikan vieressä teurastettiin kana, jihuu! Ei sentään ihan näkyvissä, mutta pienen muurin takana tehtiin höyhennys ja tien toisella puolella joen rannalla leikkelyä ja muuta kivaa. Syötiin riisin kera kanaa cashewpähkinöillä (hyvää) ja currylla (ei niin hyvää). Currykana kun oli sellasessa liemessä ja se ei ollut niin maustettua kuin se pähkinäkana. Mutta ihan loistavaa ruokaa eilisiltaan verrattuna.

Joku katu kaupungilla.

Elokuvateatteri.

Laukku- ja lamppukauppa.

Koiruus 🙂

Japanilainen silta.

Ihastuttavan puhdasta jokivettä…

Kalastaja siinä ihastuttavan puhtaassa vedessä japanilaisen sillan lähellä.

Vilkasta menoa pilvisenä päivänä hotellin uima-altaalla. 😉

Merellä oli tänäänkin vielä isoja aaltoja.

Kuva otettu ravintolasta, ukkeli poltti roskia joen rannalla ja pikkupoikia touhu kiinnosti.

Ravintolapöydästä otettu kuva joelle.

Ravintoloita joen toisella puolella.

Ville olis tahtonut tollasella paatilla risteilylle. 🙂

Varmasti tosi kiva vessa ton jokipaatin perässä. Tippuu tavarat varmaan suoraan jokeen…

Hotellille palattuamme jossain vaiheessa tuli taas päiväunien aika. Ja kahdeksan aikaan lähdettiin hotellikuljetuksella keskustaan. Käveltiin siellä hullujen ihmisten seassa ja havaittiin että jokikin oli alkanut tulvia! Rantakadun ravintoloihin olisi päässyt vain likaisen jokiveden kautta – ei kiitos! Löydettiin sitten sattumalta satumaisen hyvää ruokaa tarjoaja Good Morning Vietnam -ravintola, italialainen sellainen. Mä söin ihan spagetti bolognesea ja Ville lasagnea. Todella todella hyvää, ihan täydellistä! Ja jälkiruoaksi vielä suklaamoussea – aivan taivaallista sellaista! Ja mikä parasta (ja uskomatonta) saatiin olla ravintolan yläkerrassa ihan kahdestaan! Moni ravintola oli ihan täynnä ja me löydettiin täydellistä ruokaa tarjoava paikka, jossa saatiin vielä olla ihan omassa rauhassa. 🙂

Vesi tulvii kadulle.

Uudenvuoden valoshowta.

Ja tulvimista.

Näin täynnä oli italialaisen ravintolan yläkerta. 🙂

Sellasia kuumailmapallolamppuja taivaalla, kuva ei tee oikeutta niille mutta kuitenkin. Meilläkin on niitä samanlaisia kun Ville antoi mulle niitä joululahjaksi, pitää valita joku hyvä ajankohta lähettää ne taivaalle. Kauniita!

Ruoan jälkeen mentiin ostamaan yksi ihana vihreä laukku, sellanen vihreä juhlakäsilaukku. Tänään ostettiin jo vihreä kaulakoru kesällä olevia häitä varten ja nyt sitten se laukkukin. 🙂 Ville tuon laukun bongasi jo aiemmin tänään, muttei sitä sillon ostettu. Kun se kauppa oli nyt vielä auki, mentiin ostamaan se omaksemme. Hyvä ostos oli eikä maksanutkaan paljon. Enää puuttuu häävaatteista kengät ja leninki, mutta hyvä kun on jo koru ja laukku! 😉

Taksilla hotellille hullun liikenteen seassa ja hotellilla huomattiin ettei ketään ollut missään. Oli sentään hotellin toinen baari auki. Mentiin sinne ekaa kertaa. Siellä oli ihan livebändikin esiintymässä ja me oltiin jonkun aikaa baarin ainoat asiakkaat. Sitten sinne tuli viisi vanhaa kiinalaista ja se ihan riehaantuivat siellä tanssimaan ja laulamaan. 😀 Ihan superkivaa katsoa niitten touhuja! 😀

Ravintolan baarista. Bändi tuolla oikealla.

Kun käveltiin huoneeseen päin, nähtiin pimeydessä kaksikin sakua! Ihan vaan sattumalta huomasin jonkun sammakon mallisen hahmon ja sakuhan se!


Vietnam – päivä 8

Posted on

Vedenpaisumus. Tänään on satanut. Mainitsinkohan jo, että tänään on tullut taivaan täydeltä vettä?! 😉

Joo, tänään ei olla tehty oikein mitään mainitsemisen arvoista. Mentiin kello yhdentoista hotellibussilla keskustaan, muttei viihdytty siellä kuin puoli tuntia vesisateessa kävellen. Saatiin me kaksi ostosta tehtyä. Itellemme puinen patsas joka sopii hyvin niiden kahden Madeira-patsaan kanssa yhteen. Ja yksi matkamuisto yhdelle tyypille, mutta ei enempää siitä aiheesta, koska aiotaan hankkia niitä juttuja muillekin. Keksittiin myös mitä voidaan muille ostaa. Matkamuisto-ongelma selvitetty, jihaa!

Tultiin taksilla takaisin hotellille ja sitten kun tuli nälkä, tilattiin huoneeseen ruokaa. Hawaiian pizzaa (nää ei osaa vissiin sanoa z-kirjainta, ne sanoo pizzaa pissaksi, hahaa) ja salaattia. Muuten kulutettiin aikaa ristipistoillen, lukien, kirjoitellen, netissa surffaillen ja telkkaria katsellen. Tosin Discoveryt sun muut toistaa vaan samoja ohjelmia koko ajan, ettei siitäkään niin kovin ole iloa ollut.

Äsken käytiin syömässä hotellin vietnamilaisessa ravintolassa ekaa kertaa. Ollaan sitä säästetty, kun uusi vuosi sulkee kaupungille ravintoloita, niin olisi sitten jotain uuttakin vielä tiedossa. Tänään kuitenkin valittiin rankkasateen vuoksi se ravintola ja… no jaa. Ensinnäkin täältä on appelsiini ja ananas loppu. Mun lempparituoremehut. Tyydyin mangomehuun, joka maistuu onneksi aika vadelmaiselta. Ruoaksi otettiin alkuun yhteinen tulinen kanasalaatti, joka maistui ihan siltä Galapagoksen paatin moottoriöljykeitolta. Karmeaa… Syötiin sitä sen verran kun pystyttiin. Liekö joku yrtti joka siltä moottoriöljyltä maistuu. Ja pääruoka… melkeinpä pelkkää riisiä syötiin, kun mun kanaruokani oli melkein pelkkää nahkaa ja luuta ja Villen ankan kanssa sama juttu. Joko tehtiin huonot valinnat tai sitten sen ravintolan ruoka ei ole ihan meiän juttu. Onneksi on olemassa huonepalvelu, jos nälkä vielä tulee ennen yötä. 😉

Sellainen päivä, onneksi huomenna pitäisi olla taas parempaa säätä. Ne sammakotkin on pysytelleet piilossa, ei ne edes kurnuta. Katsotaan joku elokuva vielä ennen nukkumaanmenoa. 🙂


Vietnam – päivä 7

Posted on

Tänään herättiin tuntia aikaisemmin kuin eilen, kahdeksan aikoihin. Väsytti ihan kiitettävästi, kun ei meinannut yöllä uni tulla, mutta suihku virkisti kummasti. Aamupalalla joku herkutteli taas pannukakuilla. 😉 Aamiaisen jälkeen mentiin altaalle pariksi tunniksi. Olikin tosi lämmin ja aurinkoinen päivä, huomiseksi on luvattu sadetta. Tulisikin kunnon rankkasade!! Sade saisi loppua sillai ennen kuin aurinko laskee, että Miia pääsisi möyrimään pusikkoihin sammakkojen toivossa. 😀

Kahdentoista aikaan otettiin taksi ja koitettiin päästä China Beachille, jossa aikanaan jenkkisotilaat lomailivat. Taksikuski oli ihan pihalla eikä me oltu tajuttu ottaa karttaa mukaan eikä painettu mieleen vietnamin kielistä nimeä sille paikalle. Löydettiin me silti se, kun taksimittarin lukeman perusteella oli helppo päätellä milloin alettiin olla lähellä. Ei me siellä beachillä käyty sen kummemmin, ihan tavallinen hiekkaranta vaan, mutta nähtyä tuli sekin paikka. Ajettiin vielä sellasen ison buddha-patsaan luo ja otettiin siitä kuvia ennen kuin pyydettiin taksikuskia palamaan Hoi Aniin. Pari kymppiä tuo reissu euroissa maksoi, ei paljon kun nähtiin kuitenkin siinä matkan varrella monenlaisia paikkoja. Varsinaisia hökkelirakennuksia oli paljon.

Buddha on tuolla miljoonan rakennustelineen alla. 😀

Kuvassa näkyy osa kukkapaljoudesta, jota katujen varrella on myynnissä. Saas nähdä jatkuuko myynti uudenvuoden jälkeenkin vai onko nää kaikki uutta vuotta varten.

Hotellille kun palattiin, syötiin hotellin ravintolassa kanabaguetet, sellaset kanalla + suolakurkulla(!) + majoneesilla täytetyt patongin tapaiset. Ja ruoan jälkeen palattiin vielä altaalle pariksi tunniksi istuskelemaan. Lähdettiin vasta kun aurinko alkoi olla niin matalalla, ettei se enää lämmittänyt. Sitten olikin taas Miian perinteisten päiväunien vuoro. Lomailu väsyttää! 🙂 En mä kotona päiväunia nuku, mutta lomailu on selvästi rasittavaa.

Illan tullen lähdettiin taas kaupungille. Käveltiin jonkun aikaa, kunnes vastaan tuli sopivan näköinen ruokapaikka. Se olikin vähän ”parempi paikka” kun hinnatkin oli ihan eri luokkaa mihin ollaan totuttu. Siellä oli melkeinpä vaan mereneläviä tarjolla (iuuu) mutta me valittiin paikan ainoa kana- ja ainoa liharuoka. Riisin kera sellasta lihanpala/kananpalasuttua. Oli se ihan hyvää, mutta kerrankin kun mä valitsin lihan ja Ville kanan, niin tietty se kanaversio oli tulinen kuin mikäkin. Mä en ole kertaakaan vielä onnistunut valitsemaan supertulista ruokaa, Ville valitsee aina ne. Nytkin ihme tuuri, kun mä syön melkein aina kanaa ja Ville lihaa. Ruoka maksoi jotain 15 euroa juomineen, ei kallista mutta paikalliseen hintatasoon nähden melkoisen hintavaa.

Hotellille palatessa en juonutkaan mitään viinaa, vaan ihan perusappelsiinimehun. Niin, etten mä ole alkoholisoitunut! 😀

Se on tänään vähän ottanut aivoon, kun on vaivannut kauhea nuha. Kävin jo matkaoppaasta läpi kaikki taudit malariasta denguekuumeeseen (vai mikä se oli) mutta ei tää nuha sovi niistä mihinkään. 😉 Ehkä oon vaan nuhainen. Kiitos ilmastoinnin. Toivottavasti tää menisi pian ohi, ei ole kiva niistää ja niistää. Moni täällä köhii ja niiskuttaa, toi viilee ilmastointi voi olla petollinen.


Vietnam – päivä 5

Posted on

Tänään herättiin yhdeksän aikoihin hyvin nukutun yön jälkeen. Luulin herätessä että kello oli jo kaksitoista, kun tuntui että oltaisiin nukuttu vaikka kuinka kauan. Heräsin yöllä pari kertaa kissatappeluääneen, sellaiseen mitä kissa pitää tietyssä tapauksessa. Hännätön (ei mikään tuore hännänmenetys kuitenkaan) kissa tänään täällä alueella nähtiinkin, liekö se töpöhäntä yöllä metelöinyt. Niin ja sammakot kurnuttaa isoon ääneen parhaillaankin, ihania otuksia. 🙂

Hotellin aamupalalla syötiin lähinnä hedelmiä ja vähän paahtoleipää kurkulla/marmeladilla. Niin ja pannukakkua, joka oli ihanan makeaa ja pehmeää. Sellanen pikkuletun kokoinen puolen sentin paksuinen herkku, jota nyt jo himoitsen lisää. Onneksi aamu tulee pian! 🙂

Yhdentoista aikaan lähdettiin ilmaisella hotellin järjestämällä minibussikuljetuksella Hoi Anin keskustaan. Täältä lähtee päivän mittaan joku melkein 10 bussia ja tuo toki kaupungilta takaisinkin.

Mitä siitä Hoi Anin keskustasta sanoisi… Ihan erilainen kuin kuviteltiin. Odotin jotain enemmän kaupunkimaista, kun täällä kuitenkin on Porin verran (?) asukkaita. Miljoona pientä putiikkia ja ravintolaa, joiden henkilökunta melkein väkisin tyrkyttää palveluksiaan. Ja torialue, jossa on myös miljoona tyrkkymyyjää. Ja jumalattoman kuuma tuli, pitää jatkossa käydä siellä illemmalla, kun kaupat on kuitenkin yleensä yhdeksään asti auki.

Jokin vanha kiinalainen talo, johon oli vapaa pääsy. Aika hieno. 🙂

Markkina-aluetta. Tuolla myydään hedelmiä, kenkiä, vaatteita, huiveja, krääsää, jne.

Kuvat vähän väärässä järjestyksessä, mutta tämä on sen kiinalaisen perinnetalon sisältä. Tipautin 10000 setelin tuohon oikealla olevaan rahalooraan. Sitä ollaan niin rikasta leidiä 😉

Tänään nähtiin ekoja kulkukoiriakin, neljä eri koiruuttaa muistaakseni.

Jokirannasta. Noihin isompiin tai sitten ihan pieniin paatteihin (niitä soutaa vanhat naiset) koitettiin väkisin meitäkin saada. Kauheita tyrkkyjä!

Katukuvaa. Autokanta on Vietnamissa melko tuoretta, kun ei näillä tietty ole kauaa ollut mahdollisuuttakaan hommata autoja. Mitä tapahtuu sitten kun kaikilla mopoilijoilla on tarpeeksi rahaa autojen hankkimiseen… Katastrofi!

Marketti, tyylikäs. 🙂

Vaateliikkeitä on valtavasti. Nää tekee asiakkaan mittojen mukaan vaatteita tosi paljon eikä varmaan maksakaan paljon.

Katunäkymää. Tässä on tosi vähän liikennettä, melkoista kaaosta paikoitellen kun mopoja suhahtelee milloin mistäkin.

Koiraraukka ketju kaulassaan, ei se päässyt paljon edes liikkumaan, mutta on kai tottunut tohon kohtaloonsa. Joku takkikin sillä päällä.

Täällä on tapana ihan kadun reunassa poltella roskia. Kätevää, mutta mitä Suomessa tällaisesta sanottaisiin? 😉

Tultiin taksilla takaisin hotellille. Taksimatka maksoi 58000 eli alle 3 euroa. 🙂 Halpaa on! Tuon reissun jälkeen mentiin uima-altaalle lukemaan. Tuolla varsinaisella rannalla ei ole lainkaan aurinkotuoleja, ei kai siellä sitten porukka viihdy. Ja yleensäkin täällä hotellilla on tosi tosi vähän ihmisiä, ei kai ole sitten sesonkiaika. En valita, hyvä vaan kun ei ole ruuhkaa! Syötiinkin siellä allasalueen ravintolassa kananuggetteja ja ranskalaisia, niin vietnamilaista ruokaa. 😀 Mautonta, mutta täyttävää.

Miian jalat ja allasaluetta.

Iso lisko! 🙂

Huoneeseen palattua iski armoton väsymys, taisin torkahtaakin. Suihku kuitenkin virkisti ja illalla mentiin taksilla keskustaan. Olisi joutunut tunnin odottaan ilmaisbussia, joten mieluummin maksettiin se hurja taksimaksu. 😉 Käveltiin siellä keskustassa ja mentiin lopulta syömään joen rannalle, Banana Leaf tai joku se paikan nimi oli. Tuoremehu, iso olut, valkosipulileipä, tonnikalasalaatti sekä kala+riisi maksoi yhteensä alle 6 euroa!! Mitä tuolla summalla Suomen ravintoloista saisi?!

Saatiinkin kotimatkalla taksi jo ennen taksiasemaa ja se taksimatka olikin hauska, kun kuski laittoi joululauluja soimaan. 🙂 Ekana tuli Hoosianna. 😀 Sellasena pop-versioina englanniksi laulettuna niitä joululauluja tuli cd:ltä. Mahtaako nää kuunnella joululauluja uudenvuoden aikaan vai tykkäsikö se kuski vaan niistä?! 🙂 Oli niin mukava matka että annettiin kuskille tippiä sen verran että se tuli tyytyväiseksi. Matka maksoi 68000 ja annettiin sen pitää koko 100000. Ja 100000 on siis reilut 4 euroa.

Hotellille palattuamme käytiin vähän kävelemässä ja nähtiin pieni konna! Miia heti kontilleen sen viereen ottamaan valokuvaa, hihi. Jos joku ihmetteli hullua jättiläisnaista polvillaan maassa, siitä vaan! 😀 Ja sitten käytiin vielä hotellin baarissa juomassa yhdet gintonicit. (Mää näköjään kerron kaikki juomani alkoholipitoiset juomat blogissa). Eilen join yhden Tai Main iltaaruokaa ennen, ettei se vaan jää kertomatta. 🙂

Epätarkka konna, mutta kelvatkoon. Tää kaveri oli pimeässä paikassa ja käytin kuvaamiseen kameran omaa valoa (ei siis salamaa). Todiste silti konnasta! 🙂

Huomenna mennään kaupungille vasta illalla, päivä vietetään varmaan tuolla altaalla ja muuten täällä hotellialueella.


Vietnam – päivä 4

Posted on

Tervehdys Hoi Anista! Täälläkin on ilmainen netti huoneissa, piti vain pyytää nettipiuha vastaanotosta. Jes! 🙂 Pääsette heti tuoreeltaan lukemaan meiän suurista seikkailuistamme.

Ihan ensin pitää sanoa että tämä pohjoisempi osa Vietnamista on aivan eri maata kuin se suurcity etelässä. Ei vielä olla kyllä nähty Hoi Anin keskustaa, kun lentokentältä tullessa ei tarvinnut keskustan kautta mennä, mutta ne kylät mitä nähtiin matkalla, olivat ihanan pieniä. Ja täällä hotellilla – Swiss Belhotel Golden Sand Resort (ihan vaan Golden Sand tuttujen kesken) on niin hiljaista, kun liikenteen meteli ja tööttäily ei täytä ilmaa. Kuulee lintujen laulua ja meren ääntä, ihanaa!

Hotelli on ihan meren rannalla, ihana iso hiekkaranta. Vaikkei me niin rakasteta rannalla löhöilyä, tulee sitäkin varmasti täällä harrastettua, ettei tarvitse koko ajan olla jossain menossa. Me vaihdettiin jo hotellihuonettakin, kun matkatoimiston laskussa oli sellainen lisämaksu, jonka selitteenä oli ”huone Hoi Anissa”. Ihmeteltiin aluksi että mitä ihmeen lisämaksua siitä ekasta huoneesta muka joutuu maksamaan?! Se ei ollut tilava, kun matkatoimiston nettisivujen mukaan lisähinnasta saisi lisätilaa. Kun kierreltiin hotellialueella, huomattiin että meiän huone oli ihan pienemmästä päästä. Ville toimeliaana ihmisenä sitten soitti oppaalle, joka otti yhteyttä hotellin henkilökuntaan ja selvisi, että henkilökunta oli kämmännyt ja päästiinkin sitten tilavampaan huoneeseen. Loistavaa! Ei tää huone näin kivalta olisikaan tuntunut jos tähän olisi suoraan päästy, joten kannatti joutua ekana väärään huoneeseen 😀

Aloitetaan näköjään huoneen esittely tällä kertaa kylpyhuoneesta. 🙂 Vasemmalla kylpyamme sekä vieressä erillinen lasinen suihkukoppi. PIenemmässä huoneessa oli vain amme!

Huone on kakkoskerroksessa (se eka oli ykköskerroksessa) ja parvekkeella saa jopa olla omassa rauhassa, ei ole muita parvekkeita lähellä.

Sänky on taas mukavan leveä, mutta kovempi kuin Saigonissa. Onneksi on ennenkin kovissa sängyissä nukuttu, ekan yön jälkeen ehkä lonkat kipeenä mutta tottuu tuohon.

Eteinen, jossa perällä vaatekaapit. Vasemmalla kylpyhuoneen ovi, oikealla huoneen ovi.

Hotelli koostuu muistaakseni 22 rakennuksesta, jotka ovat 3-kerroksisia. Eli täällä on monen monta kämppää, ihan kiva näin. Tulee mieleen Kuuban Varaderon turistihelvetti. 😀 Paitsi että täällä on huomattavasti rauhallisempaa, mutta sielläkin asuttiin tän tyyppisessä ratkaisussa. Niin ja Bonairessakin Galapagoksen reissun viimeisinä päivinä. Ja ranta tuo mieleen Dubain, tosin korallit puuttuu mutta simpukan kuoria ja rapujen tekemiä reikiä on ranta täynnä. Tuo vesi on siis Etelä-Kiinanmeri. Tulipahan siihenkin veteen jo koipensa kastettua. 🙂

Käveltiin rantaa ekana tähän suuntaan. Aika nättiä 🙂

Ihailin näitä valtaisia simpukkamääriä siinä kohdassa rantaa, johon aallot on näitä heitelleet. Niitä ei siis ole kuin sellaisella kaistaleella rannalla.

Ja rantaa toiseen suuntaan. Ei kukaan varmaan tänne tahtoisi? 😉

Näitten rapujen koloja on rannalla ihan hurjasti ja rapujakin paljon liikenteessä. Tää yksilö suostui sen aikaa olemaan paikallaan, että sain kuvan napattua. 🙂 Parin sentin levyinen kaveri joka liikkuu sivuttain.

Viileät Etelä-Kiinameren aallot hyökkäävät Miian jalkojen kimppuun. 🙂 (Siis mun mielestä merivesi on aina viileää…)

”Hei mun kengät on täynnä märkää hiekkaa!” 😀

Tällaista koko hotellialue on, yhtä viidakkoa ja voitte kuvitella että me nautitaan tästä viidakkoelosta! 🙂

Lentomatka meni ihan mukavasti, vaikka jouduttiin istumaan koneen toisista viimeiselle penkkiriville ja nousu ja lasku oli melkoista tutinaa. Melkein tuli huono olokin siinä, vaikka yleensä lentokoneessaolo ei saa mitään reaktioita aikaan. Se vaan tutisi ja heilui niin paljon ja oli varmaan vähän heikko olo nälänkin takia jo. Lento kesti vain jotain tunti kymmenen minuuttia. Ja bussimatka kentältä hotellille puolisen tuntia.

Sellainen päivä meillä on ollut tänään. Vähän ajan päästä mennään syömään hotellin ravintolaan, huomenna mennään sitten päivänvalossa katsomaan millainen se Hoi An on. Ja pitää nyt nauttia keskustan ravintoloista ja kaupoista, kun uuden vuoden aaton takia ne on suljettuna (ei kaikki mutta suurin osa) 3-4 päivää ensiviikolla, eli periaatteessa koko loppuajan mitä täällä Hoi Anissa ollaan.


Vietnam – päivä 3

Posted on

Katsottiin eilen illalla vielä Ghostbusters dvd:ltä, se eka elokuva. Ei väsyttänyt, joten kaivettiin dvd-levyt esiin (otettiin niitä mukaan cd-autokotelossa, tekemistä illoiksi jollei uni tule) ja valittiin Kimmolta+Annilta joululahjaksi saatu leffa. 🙂 Ei siitä mitään muistanut, hiukan aikaa siitä kun sen on nähnyt. Koitettiin ekana laittaa levy huoneen dvd-soittimeen, kunnes tajuttiin että se laite ymmärtää vaan aasialaisia levyjä. Katsottiin siis tietokoneelta se.

Elokuvan jälkeen huoneeseen tuli outo haju, kuin bensan lemu. Sama haju tuli tänään päivälläkin kun oltiin uima-allasbaarissa ja siellä joku huoltomies jotain huolsi. Liekö ilmastoinnissa jotain ongelmaa…

Elokuvan jälkeen ei vaan väsyttänyt ja lopulta ristipistoilin ja luin johonkin puoli kolmeen asti. Ei ole vielä näin lyhyessä ajassa tottunut tähän vuorokausirytmiin. Tuli se uni sitten lopulta. Aamuapala oltiin taas tilattu huoneeseen (ollaan kai liian mukavuudenhaluisia) mutta sepä tuotiinkin puolta tuntia ennen kuin oltiin siihen lappuun merkattu. Laitettiin vaan kinkunviipaleet baarikaappiin ja jatkettiin unia, kun väsytti vielä niin vietävästi. Pari tuntia me vielä nukuttiin ja syötiin sitten vähän myöhäinen aamiainen. Nyt otettiin ekstrana kinkkua ja paahtoleipää, hyvää oli!

Kunhan saatiin ittemme kuntoon, lähdettiin uuvuttavalle kaupunkireissulle. Lämpötila oli varmaan yli 30:ssä, kun oli niin järjettömän kuuma. Käveltiin kohti Ben Thanh Marketia eli jättisuurta kauppahallia. Sinne käveli jotain tunnin verran ja välillä oli ylitettävänä pelottavia teitä, kun liikennettä oli ihan valtavasti. Autojakin enemmän siellä päin kun oman hotellin nurkilla. Hulluksi siinä varmaan tulisi jos useamman viikon tämän hullun liikenteen keskellä joutuisi olemaan! Se on niin käsittämätöntä tällaselle ”maalaistytölle”. 🙂

Iso käytävä sieltä kauppahallista, pienestä en saanut kuvaa kun ei siellä voinut pysähtyä tukkimaan tietä.

Värikästä kaupunkielämää.

Mopoja siellä ja täällä…

Kaupunki valmistautuu uuden vuoden eli TET:in juhlintaan, joka paikkaan tulee keltaisia ja punaisia kukkia (aitoja ja tekokukkia). Muutenkin koristuksia (valoja yms) alkaa ilmestyä koko ajan enemmän. TET on viikon päästä maanantaina.

Koristelua jonkinlaisen ostarin pääsisäänkäynnin luona.

Tää saman rakennuksen reunalta.

Tämä puolestaan muistaakseni pankin pihakoristetta.

Kauppahallissa ei kauaa viihdytty, siellä oli äärettömän ahdasta ja hajujen sinfonia oli melkoinen. Iuuu… Tulipahan silti nähtyä. Paljon oli myynnissä kaikkia syötäviä, vaatteita ja ihan täyttä shittiä. 😀 Sellasta ihan älytöntä tilpehööriä.

Kauppahallilta lähdettiin jokea kohti, kun ajateltiin että siellä on varmaan ihania kahviloita joista saadaan jotain helpostusta kauheaan helteeseen. Joopa joo, kun lopulta sinne päästiin, joenranta oli ensinnäkin ihan valtavasti liikennöidyn suojatiettömän monikaistaisen tien toisella puolella. Ja ei siellä mitään idyllistä kahvila-aluetta ollut. Iltaisin siellä on jotain ravintolalaivoja ja sitten siellä oli telakka ihan rannassa ja muuta houkuttelevaa. Nähtiin me silti vähän vettä.

Joen lähellä oli tuollainen joku patsas ja puistoa.

Tuolla näkyy se joki!

Lähdettiin sitten kävelemään hotellia kohti. Mielenkiintoisia pikkukatuja, sinne ei ehkä pimeällä haluaisi mennä seikkailemaan 😉 Yksikin epämääräinen pikkukatu oli täynnä katupartureita. Joku epämääräinen peili kiinnitetty seinään, sitten joku karmean näköinen tuoli ja seinällä vielä joku kori roikkumassa jossa oli jotain parturitarvikkeita. Suosittuja tuntuvat olevan kyllä. 🙂 En silti ehkä ite menis sellaseen parturiin…

Kun lopulta päästiin hotellille, mentiin sinne uima-allasbaariin juomaan janoomme tuoremehua ja kaljaa. Kumpikohan joi kumpaa? Tuoremehun saamisessa kestää vaan aina useampi minuutti, kun se tehdään ihan täysin käsin. Hedelmät puolitetaan ja sitten ne kämmenessä rutistetaan purkkiin mehuksi, toki suodattimen läpi ettei siemenet joudu mehun sekaan. Kun mehua on tarpeeksi, purkin ravistus ja kaato lasiin. Jääpaloja ja pilli lasiin ja pöytään. Onpa ainakin tuoretta!

Juotiin kai juomamme allasbaarissa siihen tahtiin, että baaripojat ajattelivat että meillä on kauhea jano kun toivat vielä vesilasit. Ja noiden jälkeen vielä pienet jääkylmät pyyhkeet jäähdyttelyä varten. 🙂 Baarin ruoka/juomalista on tollasessa kuutiossa, aika jännä. Joka sivulla on listaa.

Jalat tossa kaksituntisessa hellekävelyssä joutui koville, jostain syystä ennen niin hyvät sandaalit hiertää jalkapohjien ulkosyrjiä. Laitoin niihin kyllä aamulla rakkolaastarit, mutta ei nekään tarpeeksi auta. Onneksi ei tarvi koko päivää kävellä, vaan saa lepuuttaa jalkaparkoja.

Tilattiin joskus viiden aikaan huoneeseen ruokaa, kun alkoi olla kova nälkä eikä jaksettu lähteä minnekään. Ja ruoan jälkeen onkin väsyttänyt ihan älyttömästi, ei taideta lähteä minnekään syömään enää illalla. Kello on vasta jotain puoli kasi, mutta kun väsyttää niin väsyttää. Ehkä ollaan jo ysiltä nukkumassa tyytyväisinä. 🙂 Laukut on melkein jo pakattu, mutta ihan pehvasta tällainen on kun pitää näin nopeesti laukut taas pakata lentokonetta varten. Onneksi seuraava pakkaus on vähän kauempana kuin kolmen päivän päästä.

Huoneeseen tuotu päiväruoka. Etualalla Villen ruoka, jotain hemmetin tulista riisisotkua (tuon kananmunan mä sain lautaselleni kun Ville ei oikein diggaa), kanaa ja rapua. Mäkin maistoin rapua, hyi kamala se oli iljettävää, muttei se ihmeemmin miltään maistunut. Mun lautassellani tagliatellea ja uppopaistettua kanaa.

Ja vielä kuvia huoneesta. Ylellisen leveä sänky ja tyly taulu, musta toi on vaan ihan tyhmä. 😀

Miten moderni tv seinällä, vau!

Kylpyhuonetta.

Ja tässä vielä näkyy kypyhuoneen ovi ja huoneen ovi.

Aamulla se lento siis lähtee, aikaa vielä vielä tiedetä mutta pitää ettiä hotellista matkatoimiston kansio kun siellä se tieto on. Varmaan joskus 8-9 aikaan hotellilta lähdetään ja lento kestänee jonkun 1,5 tuntia ja bussimatka vielä tunnin tai jotain sinne hotellille. Jos siellä on netti, kerron huomenna kuulumisia, jos ei, niin joudutte tyytymään noihin pieniin ajastettuihin postauksiin.