Erämökkeilyä Juurikkanivalla

Vietettiin pieni parisuhdekesäloma ukkelin kera erämökkeillen. Määhän ekana hieman epäröin ajatusta sähköttömästä ja vedettömästä mökistä jossain korven keskellä. Peloittavaa. Koska pelkään pimeää ja olen mielikuvitusrikas. Mutta eihän ukkelia sellaseen mestaan voisi yksin päästää, sitten mää vasta pelkäisin kun siellä ei kuitenkaan puhelinkaan toimisi ja kaikkea peloittavaa. :D Joten menimme sinne yhdessä ja otin mukaan ison kasan seikkailumieltä. Kyllä mä jo vähän ennen lähtöä olin ihan innoissani ajatuksesta, odotin meiän seikkailureissua! :)

Lauantaiaamuna täytettiin pikkuinen Pao täyteen kamaa (se auto todella tuli täyteen, hihi), vietiin lapsi mummulle (ja ipana vietti reissun ajan aikaa mummulla sekä mummin+papan luona) ja startattiin auto. Pieni jännitysmomentti oli lienee itse kullakin Paon toimivuudesta noin rankalla retkellä, kun sillä ei ole ajettu läheskään noin pitkiä matkoja, mutta auto toimi kuin unelma. Kiitos PaoPao! :) Auto myös herätti kanssaihmisissä paljon iloisia ilmeitä ja uteluita, että mikäs auto se tuollainen on.

Meiän matkan varrella osui sopivasti Petäjäveden Vanha kirkko, niin mentiin sitten siellä käymään. Sisällekin asti uskallettiin, vitosen sen pääsymaksu oli per pää. En muista oonko joskus kersana ehkä sen kirkon nähnyt (?!) mutta postikorttien  perusteella (joita oon myynyt) odotin paljon isompaa kirkkoa. Sehän oli ihan pikkuinen ja suloinen. Kun en kirkkoon kuulu, en tunne niihin rakennuksiin mitään hengellistä vetoa. Arkkitehtuurisesti ovat monesti kauniita ja kiinnostavia. :) Niin ja kuvien laadun kanssa on taas ongelmaa, osan kuvista tää blogi suhrustaa ihan huonoiksi. Koittakaa nähdä suhrun läpi. ;)

Kirkon pihalla oli lampaita sähköaidan takana.
Kirkon pihalla oli lampaita sähköaidan takana.
Siinä hän on.
Siinä hän on.
Ja siinä.
Ja siinä.
Sisäkuvaa.
Sisäkuvaa.
Saarnatuoli.
Saarnatuoli.
Alttarijutska.
Alttarijutska.

Oltiin avaimenhakuhuoltoasemalla joskus kahdeksan jälkeen illalla (Kontiomäellä) ja siellä käytiin sitten Siwassakin, kun mahdollisesti ei enää kauppoja tai huoltamoita tulisi edes vastaan. Hassua kun siellä kaukana kaukana kotoa myytiin täältä Eurasta asti raahattuja perunoita. :D Oli pakko ottaa kuva, vaikka joku asiakastätikin siinä vieressä jotain vihanneksi valikoi.

Hassua nähdä oman kylän pottuja siellä!
Hassua nähdä oman kylän pottuja siellä!

Pieniä suunnistusvaikeuksia oli mökin löytymisen suhteen, kun ohje, joka oltiin saatu mökkiä varatessa, oli vähän eri mieltä mökin sijainnista kuin kotona katottu karttaohje. Mutta löytyi se, ja mikäs kiire meillä oli siellä korven keskellä mihinkään. :D Meinasi uskokin loppua kun oltiin melkein puolen kilometriä kävelty ekojen kamojen kanssa siellä metsän keskellä ja mökkiä ei vieläkään näkynyt. Vaan tulihan se onneksi lopulta näkyviin. Sitten mää järkytyin kuinka pieni se mökki oli, tai enemmänkin kuinka matala. Pohjapinta-ala ehkä 2×5 metriä ja korkeus matalammalta puolelta metrin verran ja korkeammaltakin vain joku puolitoista metriä. Kuisti sentäs oli normaalin korkuinen ja siinä pystyi seisomaan kumartelematta. Onneksi oli koko reissun ajan hyvä sää (huh hellettä!), niin ei siellä sisällä tarvinnut suunnilleen kuin nukkua. :) Kuistilla me paljon hengailtiin (tehtiin ruokaa, syötiin, luettiin) jollei oltu onkimassa tai jossain muualla.

IMG_6613
Tervetuloa matalaan majaamme!
IMG_6614
Yhden hengen sänky, jossa pidettiin jotain tavaroita ja luettiin välillä kirjaa.
IMG_6615
Pöytä, joka oli meiän kuivaruokien säilytyspaikka. Ulkona oli myös maahan upotettu kaivonrengas, jonka päälle oli rakennettu pieni koppi. Renkaassa oli lämpötila vain +10 kuumallakin ilmalla, kätsy jääkaapin korvaaja siis. :)
IMG_6616
Tuolla parisängyssä me nukuttiin. Ja tuossa on puuhella myös, jossa ei ruokaa tehty, mutta pari kertaa siinä tuli oli.
DSC04435
Tuolla näkyy meiän nuotiopaikka, kuvattu kuistilta.
DSC04436
Saunamökki oli kuistilta katsoen oikealla, ja tossa oikeassa reunassa koirankoppikin. :)
DSC04437
Kuistia.
DSC04438
Piti ottaa kuva pöydästä täynnä roiniakin :)
IMG_6618
Kuistia vielä.
DSC04440
Näkymä laiturilta. Tuossa tuli istuskeltua aika paljon mato-onkien.
IMG_6584
Mökki sivusta. Tuossa missä menee nuo hirret pystysuunnassa, on sisätilojen ja kuistin välinen seinä. Eli mökkiosa on aika pikkuinen. :)
IMG_6585
Bioroskiskin löytyi. Ja tuossa isommassa kämpässä oli tässä päässä puuvarasto ja toisessa päässä vessa.
IMG_6586
Tällaista polkua tallattiin moneen otteeseen, autolta mökille ja toiseen suuntaan. Ja se oli hyvin mäkinen polku, lääh ja puuh siinä helteessä!
IMG_6589
Meiän hieno kaasuliesi. :)
IMG_6611
Herkkuja!
IMG_6612
Todistusaineistoa hauesta, joka savustettiin ja syötiin. Savustuslaatikoita ainakin riitti, kun otettiin ite mukaan isukilta lainattu laatikko (kiitti faija!) ja tuolla mökillä oli kaksi laatikkoa.
Urhea pikkuinen Pao.
Urhea pikkuinen Pao.
Onkimassa.
Onkimassa.
DSC04404
Maisemaa vähän ennen siltaa, jonka vierelle auto jätettiin ja jatkettiin loppumatka kävellen mökille.
DSC04405
Sillan toisella puolella oli mettään hylätty liikennemerkki. :)
DSC04406
Ukkeli sillalla, josta käveltiin autolle.
DSC04407
Sillan ympärillä oli koskea, jossa kivillä pari kertaa nähtiin joku ihminen kalastamassa.
DSC04408
Tällä puolella oli enemmän koskimeininkiä. Sieltä olisi ehkä saanut arvokaloja, mutta meille riitti ne ahvenet, särjet ja hauki. :)
DSC04413
Reissun eka poro! Se tuli meitä aika lähellä mökkiä tiellä vastaan ja ihan rauhassa kävi tuohon puskan alle lepäämään. Harmitti kun ei sillon tullut mieleen mennä koklaan olisko sitä saanut silitettyä, vaikutti tosi kesyltä. :)
DSC04416
Käytiin vaeltamassa mökin lähimetsässä.
DSC04422
Vihreää vihreää…
DSC04426
Järvi päättyi tuohon, järvi oli kokonaan meidän, kun lähistössä ei ollut muita mökkejä.
DSC04432
Löydettiin hakkuualuekin.
DSC04434
Onkohan salama joskus tuohon mäntyyn iskenyt, kun se on tollee alkanut kasvaa?!
IMG_6598
Seikkailtiin jossain lähellä Venäjän rajaa pikkuteillä. Rajavyöhykkeelle astikin päästiin jollain reissulla.
IMG_6601
Raatteen tien alussa on Raatteen portti. Nuo kivet kuvaavat talvisodassa kaatuneita (meitä ja heitä). Kiviä oli VALTAVASTI!
IMG_6602
Lähestyttiin Winter War Monumenttia.
IMG_6604
Siinä se monumentti.
IMG_6605
Nuo kellot (105kpl) kuvaavat sotapäiviä.
IMG_6606
Kyltti monumentissa.
IMG_6607
Raatteentien päässä ennen rajavyöhykettä oleva muistokivi. Tota punaista väriä oli paljon kivissä tuolla joka puolella. Se on ilmeisesti jotain levää, joka kiviin tulee.

Tosi mukava reissu oli! Mun erämökkikammoni häipyi samantien, tahtoo uudelleenkin ”alkeellisiin oloihin”. Mihin ihminen sähköä tarvii tai juoksevaa vettä?! :) No ehkei pysyvästi vois tollee elää, mutta muutama päivä silloin tällöin olisi ihan ok. Siellä oli niin rentouttavaa ja rauhallista. Yhtenä päivänä tosin oikein ärsytti, kun mökin lähellä pusikossa (rannalla) joku paksu ukko kahden pojan kanssa metelöi ja kalasti. Ja toiset ihmiset jotka nähtiin, käveli mökin kuistin edestä jollekin koskelle kalastamaan. Hieman yllättävä tilanne, kun yhtäkkiä jostain hiljaisuudesta paukahtaa kaksi ukkoa. :D En sentään kirkunut ;)

Yksi päivä käytiin kyläkaupassa, jonne oli reilu 10km mökiltä matkaa, vai oliko se melkein 20km… No jotain silti väliltä. Se oli hauska kauppa, kuin olisi mennyt ajassa taaksepäin 15-20 vuotta. Ja siellä myytiin melkein pelkkiä Pirkka-tuotteita. :) Kaupan toisessa päässä oli vielä kodinkoneliike, tai samaa liikettä se oli, mutta kuitenkin. Melkoinen elämys! Kauppis puheli meille kaikenlaista ja pahoitteli kun ei ollut tullut uutta tavarakuormaa vielä vaan vasta seuraavana aamuna. Hyvin sieltä silti ruokaa löytyi, tosin coca-colan puute hieman kirpaisi. ;) Pirkkacolaahan ei voi verrata oikeaan cocikseen.

Joku 750km matkaa oli kodin ja mökin välillä. Oli kiva autoilla. Tosin nähtiin varsinkin menomatkalla ihme idiootteja. Järjettömiä ohituksia ylämäissä ja sitten kaikkein dorkin tilanne oli ehkä sellainen, kun meitä oli kolme autoa jonossa (me ekana) ja huomattiin että takaa tulee ambulanssi valot vilkkuen ja pillit huutaen. No me laitettiin vilkku oikealle ja mentiin tien oikeaan reunaan ajeleen hiljempaa, samoin teki jonon kolmas. Vaan keskimmäinenpä ei tehnyt, se kärkkyi vaan ohituspaikkaa meistä keskellä tietä. Ei nähnyt vilkkuvaloja tai kuullut piipaata. Se menikin meiän ohi ja sitten kai vasta huomasi ambulanssin, joka tuli takaa. Kaikenlaisia sitä liikenteessä on… Jollei osaa yhtään lukea kanssa-autoilijoita, eikä näe tai kuule mitään, niin… ;(

Mainio reissu, kiitti ukkelirakas kun mut sinne korpeen raahasit! :) :) :)

Sateisen illan ajatuksia

IMG_1953 IMG_1944 IMG_1947 IMG_1952 IMG_1935

Vettä satelee ihan urakalla, mutta ei haittaa. :) Toki pyöräilyn väliinjääminen harmittaa, mutta ehtii sitä vielä, kun kesä on vielä niin aluillaan. Eilen tehtiin jo melkein 9km:n lenkki ja oi että se teki hyvää! Seuraavaksi menee kymppi rikki! Ja se on mulle jo mainio saavutus, kun en ole muutamaan vuoteen pyöräillyt kummemmin. Ennen lasta käytiin kesäisin fillaroimassa ihanilla pitkillä metsälenkeillä, mutta se sitten jäi. Tänään olisi muutenkin saattanut jäädä se kymppi rikkomatta, kun olo ei ole ollut ihan pro-laatua. En saanut viime yönä nukuttua kuin vasta joskus ennen neljää, kun vietin aikaa oksennusta odotellen tai pidätellen. Olin varma että pian lentää yrjö, kun oli ihan kamala olo ja oksetti niin saakelisti. Onneksi olo oli nukkumisen aikana parantunut. Toki maha on koko päivän ollut kummallisen tuntuinen, mutta eipä ainakaan ole oksu lentänyt. Harmitti yöllä aivan julmetusti, kun mietin meneekö meidän hartaudella odoteltu parisuhdeviikonloppu pilalle. Että halitaankin toistemme sijasta vessanpönttöä. Onneksi nyt näyttää paremmalta! Töissäkin sinnittelin koko päivän, vaikka olo oli semmonen että olis kotonakin voinut olla. Olipa kuitenkin niin paljon tekemistä, että ei oikein voi turhaan sieltä pois olla.

Me ollaan nyt ekaa kertaa kesä kotona. Ja ollaan siitä innoissamme! Aina ennen ollaan oltu kesät mökillä, ei olla ikinä oltu koko kesää kotona. Viime kesä oli ennätys, kun oltiin paljon kotona (kaivo temppuili jatkuvasti ja mökkeily ei vain innostanut mua tippaakaan), mutta silti oltiin jonkun verran mökilläkin. En ole ikinä ollut esimerkiksi juhannusta kotona, tässä kodissa jossa me ollaan kuitenkin asuttu jo vaikka kuinka monta vuotta. Nyt ollaan juhannus ja koko kesä, ihan parasta! Aikansa kutakin, mökkielämää on lienee jo saatu ihan tarpeeksi. Siellä olisi niin paljon kaikkea kunnossapitojuttuja, että kaikki aika menisi siihen jos oikein pitäisi kaiken kunnossa. Ei kiinnosta, ei innosta, ei jaksa. Ja esim. kauppani pyörittäminen onnistuu ekaa kertaa helposti myös kesällä, kun ollaan koko ajan siellä missä kauppanikin on. :) Tuo kauppa on kuitenkin mulle tosi tärkeä, ei mikään vaivainen harrastus. On hyvä kun siihen pystyy nyt panostamaan paremmin tällai kesälläkin.

Tää blogin uusi ulkoasu on muuten kiva, mutta mua ärsyttää tuo fontti. Tai se kun en osaa sitä vaihtaa, en tajua miksei se onnistu, vaikka aina ennen olen osannut kyllä se tehdä. Ehkä pitää vain jatkaa yrittämistä, jos se sitten onnistuisi. Ja noista kuvista. Kaikki muut on tältä päivältä, paitsi tuo kukan haistelija on eiliseltä. :) Nilkasta on kuva siksi, kun sain tänään nilkkakoruni, sen alemman, kultasepältä korjauksesta. Se katkesi joku viikko sitten ja tuo helmi oli siitä kadonnut jo ties milloin, kun en edes muistanut että sellainen siihen kuuluu. ;) Onneksi niitä myydään varaosina!

Sellaista tänne. Laitan parisuhdeviikonlopusta sitten kuvia, ehken vielä viikonlopun aikana mutta sen jälkeen ainakin. :) Kivaa viikonloppua sinullekin!

Helteisiä kuulumisia

Jospa ehtisin kirjoitella jotakin ennen kuin a) tietokone tilttaa (tekee sitä nettitikun kera, ei ikinä muuten) ja b) vauvatyyppi heräilee vaunuista. Pieni on tunnin verran nyt nukkunut, joten pitäisi olla kirjoittelulle aikaa.

Viime viikko meni nopeesti, kun oli paljon toimintaa. Maanantaina ei kai tapahtunut mitään, kun ei ole mitään muistikuvia koko päivästä. Tiistaina saatiin kauan odotettuja vieraita Kuusankoskelta asti, kiitos vielä Jutta ja kumppanit vierailusta! Se oli ihana piristys mökkeytyneen erakkoakan arkeen! :) Tiistai-iltana saatiin vielä veljenikin vierailulle perheensä kera ja voi jestas miten suloisia Jutan poika (2v) ja veljeni tyttö (1.5v) olivat! Ihan sydän suli pieniä katsoessa, harmi kun en kuvia saanut muistoksi kun sylin ja kädet oli valloittanut eräs pieni neiti. Mutta kaverukset pitivät välillä toisiaan kädestä kiinni ja tekivät hyviä vaihtokauppoja pikkuautoilla. Ihan hullua ajatella että vuoden päästä meiänkin pieni osaa jo leikkiä tollai ja kävellä ja kaikkea.

Keskiviikkona Jutta viihtyi perheensä kera meillä iltapuuroon asti eli seitsemän jälkeen lähtivät ajelemaan kotia kohti. Olikin sen jälkeen taas outoa kun oli niin hiljaista. Lumi-Kukkakin niin nautti kun sai katsella Jutan pojan touhuja. Voi kun olisi useamminkin lapsiseuraa (apua, mää sanon näin vaikken ennen edes niin digannut kirkuvista ja rehaavista pikkuihmisistä…!). Pitäisikin varmaan kutsua itseni veljen vaimon luokse joku päivä, että Lumi-Kukkakin saisi jotain muuta aktiviteettia kuin äidin pärstän katselua. Tekisi hyvää itellekin päästä mökiltä taas jonnekin. Päivät on välillä pitkiä ja tulee taas tavallaan ikävä töihin (=sivistyksen pariin), vaikka kuka hullu näillä helteillä jossain toimistossa tahtoisi hengailla?!

Torstaina pakkasin vauvan autoon ja vein heti aamutoimien jälkeen pienen hoitoon vanhemmilleni, jotta pääsin itse pakkailemaan tilauksia. Meillä oli kotona ylipitkäksi venynyt ilmastoinnin puhdistusoperaatio (piti kestää 2vrk, kestikin sen sijaan 5vrk) ja olin sitten senkin takia kotoa täysin evakossa täällä metsän keskellä. Nyt voi taas olla ja mennä miten tahtoo, kun kotona ei häärää vieraita miehiä. Tilauksia olikin kertynyt ihan kiva kasa pakattavaksi ja somasti osui yhteen vauvan rytmi ja töiden valmistuminen.

Perjantaina ajelin taas aamupäivällä kotiin. Pakkasin parit tilaukset vauvan nukkuessa kuistilla vaunuissa ja ehdin pari postikorttiakin kirjoitella ennen kuin Pia tuli meille. Ville heitti Pian ja Elmeri-koiran linja-autoasemalta meille, kun pikkuneiti oli vielä unessa siihen aikaan. Heräsi tosin heti kun Pia tuli. Ja tällä kertaa ei tullut edes mitään vierastusta! Ei vierastanut Juttaa ja kumppaneitakaan, eli viimekertainen Pian vierastus johtui lienee väsymyksestä tms. Me akat käytiin kolmestaan kaupassa ja pakattiin auto ja lähdettiin ajelemaan mökkiä kohti kera koirien.

Hra L:kin kotiutui jo viiden aikaan (oooooOoooo!) ja kun Lumi-Kukka oli jonkun aikaa nukkunut, lähdettiin sitten ajamaan Pian poikaystävän isän (eiks mennyt Pia oikein?!) mökille. Ei oltukaan siellä käyty sitten viimekesän enkä mä sinne olis osannut enää ajaakaan ilman neuvojia. Nyt tallensin mökin sijainnin navigaattoriin, niin osaan mennä sinne jatkossa ihan itekin. :) Suuntavaisto ei ole ihan parhaita puoliani, joten navigaattori on oiva apuväline!

Pian poikaystävän isän mökillä meitä jo odottikin se Pian ukkeli. Sauna oli lämpenemässä ja grillikin tuikattiin tuleen siinä sitten. Saunottiin Villen ja Pojun kera sillä aikaa kun Pia huolehti pikkuihmisestä. On siinä kyllä meillä mainio kummitäti, joka on melko hulluna kumityttöönsä! :) Kun isäntäväkikin oli saunonut, alettin grillailla (tai ukkelit hoitivat ruokapuolen, me akat oltiin sisällä turvassa hyttysiltä) ja viihdytettiin vauvaa. Eikös vaan ruokailu mennyt lopulta helvatun tulisen chilikastikkeen syömiskisaksi ;)

Kello oli jotain 11 kun alettiin pakkailla kamoja kasaan ja ruokittiin vielä vauvatyyppi ennen lähtöä. Ajeltin pikkuhiljaa kotiin – oli ihanan rauhallista niillä pienillä kiemurtelevilla teillä! Sai ajaa viittäkymppiä kaheksankympien tiellä ihan rauhassa. Öisin on ihana ajaa ihan hiljaa (jollei oo muuta liikennettä) ja fiilistellä maisemia ja tunnelmia! :) Ville istui takapenkillä ja katsoi että vauvalla oli kaikki hyvin. Ihana ukkeli! <3

Mökillä oltiin joskus puolen yön aikaan ja väkisinhän pieni siinä heräsi vaikka varovasti otin tyypin turvakaukalosta pois. Unien häiritsemisketutus meni kuitenkin pois heti kun pieni sai tuttipullon suuhunsa ja ruokaa masuun ja sen jälkeen maistuikin uni.

Lauantaina käytiin ruokaostoksilla ja haettiin kotoa vähän taas rompetta, mm. meiän yrtit, jotka yhä vain jaksavat kasvaa..! Minttu jopa kukkii, jee! :) Koitetaan pitää ne hengissä jatkossakin. Muutkin viherkasvit pitäisi kotoa raahata tänne, ettei ne ihan kuole kuumuuteen. Kotona toki saavat vettä lähes päivittäin, mutta se kuumuus siellä on jotain ihan hullua.

Oltiin kovin tyytyväisiä lauantai-iltana, kun huonosti päiväunia nukkunut pikkuinen simahti jo puolikasilta ja nukkui ja nukkui vain. Ennen puolta yötä toin pienen sisällä, ruokin ja laitoin sänkyynsä nukkumaan. Puhelin kyllä Villelle, että pieni varmaan heräilee sitten joskus viiden-kuuden aikaan ihan virkeenä, hehee… En silti odottanut että niin oikeesti kävisi. 5:15 pyydettiin ja annettiin ruokaa, sen jälkeen pieni viihtyi vähän aikaa sängyssään, mutta sitten alkoi kitinä. Koitettiin josko Lumi-Kukka nukahtaisi meiän väliin sänkyyn. Ei. Pian alkoi taas kitinä. Ei siinä sitten auttanut kuin nousta puoli horroksessa sängystä ja koittaa alkaa viihdyttää pikkuihmistä. En enää ikinä anna pienen nukahtaa yöunille noin aikaisin! Nih! Onneksi Ville vahti sitten ysistä eteenpäin päiväuinuvaa vauvaa ja mää painuin sänkyyn. Sanoin Villelle etten varmaan enää saa nukuttua, mutta niin vain simahdin ja heräsin vasta 12 aikaan. Havahduin kyllä välillä kun Poju haukkui jotain tai vauva alkoi vaunuissa kitistä, mutta ah ihanaa autuutta kun ei tarvinnut itse nousta laittamaan sitä tuttia suuhun ja tekemään pientä unetuskävelyä! Nuo aamupäiväunet pelastivat kyllä mun koko päiväni!

Sunnuntaina käytiin ajelulla järven ympäri. Näytettiin myöskin Lumi-Kukalle paikka jossa äiti ja isi lähes 13 vuotta sitten ensikerran kohtasivat toisensa ja missä äiti asui nuorempana. :) Ihan niin kuin siitä mun höpinästä pikkuinen jotain olisi ymmärtänyt :D Mutta olipa kiva itse niitä paikkoja taas nähdä.

Ainiin, lauantaina kun Lumi-Kukalle tuli ikää tasan 16 viikkoa, maisteltiin ekan kerran perunamaitomössöä! :) Ilmeet oli hyviä kun tyyppi sai suuhunsa jotain muuta kuin maitoa tai vettä (jota ollaan hiukan tarjottu nyt helteillä), Ville otti kuvia jotka on tosin yhä muistikortilla. Näytän kuvia kunhan saan ne koneelle siirrettyä. :) Perunamössö meni kurkusta kyllä alas, kun muutaman pienen lusikallisen tarjosin, mutta sen jälkeen tuli hillitön itku, joka ei meinannut millään loppua. Pieni kai tajusi että viaton lapsuus on ohi ja jatkossa joutuu maistelemaan kaikkia ihme mössöjä… Sunnuntain mössökokeilu ei ollut yhtä menestyksekäs, vähän suostui nielemään ja osan sitten työnsi kielellä suustaan pihalle. Tämän päivän kokeilu on vielä tekemättä. Voi parkaa kun taas joutuu suuhunsa semmosta ottamaan. ;)

Tähän päivään vauhtia ja vaarallisia tilanteita toi poika joka tuli leikkaamaan ruohoa. Anoppi sen tänne on hommannut, kyllä me ihan itekin kyetään ruohoa leikkaamaan, sillä ei vaan riitä kärsivällisyys odottaa siihen että me se tehtäis. ;) Ja mä sitä paitsi nautin vähän pitemmästä ruohosta! Ihana kävellä siinä ja helppo repiä syömistä jyrsijöille. Ja tällä helteellä on rikos alkaa jotain fyysisiä hommia tehdä, kun jo vaunujen työntely saa aikaan kauhean hikisyyden. Mutta palatakseni vaarallisiin tilainteisiin… tuo poika sitten oli mennyt siirtämään ämpäriä joka oli ampparipesän päällä… Mulle ei tullut mieleenkään että se sitä siirtäisi kun siinä parveilee amppareita ja en vaan tajunnut varoittaa siitä. No, kaveri juoksi sisälle ja tervehti ja kysyi onko meillä kyypakkausta, kun hän sai monta ampparinpistoa ja on allerginen. Meillä oli peräti yksi säälittävä tabletti jäljellä (oon niitä ite viime kesänä käyttänyt kun on tullut järkyttäviä paukuroita paarmojen puraisuista) ja kolme niitä pitäisi ottaa yli 15 kiloisen. Joten kaveri soitti sitten äidilleen (oli raukalta akkukin puhelimesta loppunut, joten lainasin omaa puhelintani) ja äiti toi sille lisää lääkettä. Onneksi olin paikalla ja edes sen yhden tabletin antamassa ja lainaamassa puhelinta. Just viime viikolla puhelin Villelle että pitäisi mennä apteekkiin ja ostaa pari kyypakkausta vaikkei täällä käärmeitä olekaan, mutta kun voi muuten tulla tarvetta.

Nyt Lumi-Kukka on nukkunut jo melkein 2.5 tuntia, wuhuu! Oon kolme kertaa käynyt laittamassa tuttia suuhun ja vähän vaunuillut ja kaksi kertaa on tietokone tiltannut. Mutta sainpa puheripulini purettua! :)

Se pitääkin vielä mainita, että mulle on iskenyt taas kuntoiluinnostuskin. Juuri sopivasti kun tuli nämä helteet. ;) Askelmittarin tilasin perjantaina ja saan sen varmaan ihan tässä lähipäivinä. Viimeksi kun mulla pari vuotta sitten semmonen oli, se kummasti kannusti liikkumaan vielä vähän ja vähän lisää. :) Ja kätsyä kun askeleet voi kirjata ylös Nintendo Wiin Fit Plus -peliin. Voi seurata miten on viitsinyt jalkojaan liikutella. Ja muutenkin Fittailu on taas pop! Kuumuus toki verottaa, pitää rehata sen pelin parissa joko aikaisin aamulla tai sitten jättää väliin. Mutta helteiden takia kun ei kauheesti kiinnosta syödä, niin sekin auttaa tässä mun ”vähemmän läski akka” -projektissani. :D Hyvältä kyllä näyttää, kun ekan raskauspunnituksen kilomäärään verrattuna ollaan jo lähes 4 kiloa miinuksella!

Nyt kiitän ja kumarran ja meen hakeen lisää juomista. Lumi-Kukkainenkin varmaan pian heräilee tankkaamaan. Ja Villekin kotiutunee joskus lähituntien aikana.

Kevättä kotona ja mökillä

Lumet on melkeinpä jo kokonaan poissa meiän pihalta, jes! Ei kyllä ihme, kun nyt on ollut niin lämpimiä ja aurinkoisia päiviä. +12 astetta mittari on näyttänyt, voi olla että enemmänkin. Ja auringonpaisteessa istuskellessa on tullut ihan hiki!

Tässäpä vähän todistusaineistoa kotipihalta. Voi sitten taas ensivuonna vertailla millaista on tähän aikaan vuodesta ollut. :)

Puron kohdalla on jo ruohoa!

Sunnuntaina bongattiin ekat leskenlehdet pihallamme!

Käytiin eilen mökilläkin, pikkuihmisen eka mökkivisiitti. :) Järvi on yhä jäässä, mutta en mä jäälle enää astuisi ;)

Siellä se meitä odottelee kesäksi asumaan… Saunan kulmalla kauhia oksa, joka talvella oli tipahtanut.

Pieni tarkasteli tiluksia isin kantelemana (kun ei äiti saa tollasta painoa kantaa…)

Yksikätinen kirjoittelu saa loppua nyt tähän. Vasemman käden (=kainalon) on valloittanut joku tommonen tutin imijä, joka on puoli kasista asti ollut hereillä ja on lienee sitä lähemmäs kahta asti, mikäli edelliset päivät mitään ennustavat… Päivät nukutaan hyvin (=tosi hyvin jopa!) vaunuissa ulkona (ei enää puhettakaan että sisällä päiväunet maistuisi!) kolmen tunnin pätkissä, mutta noin seitsemän aikaan illalla tulee unilakko, joka jatkuu sinne yhteen-kahteen… Ja aamulla ei seiskan-kasin jälkeen uni enää tule kuin vaunuissa lenkkeilyn jälkeen. Yöunet jää vähän vähiin, kun kello kahden/kolmen tai viiden/kuuden syötön jälkeen pitää yleensä valvoa tunti ennen kuin uni taas tulee. Mutta ei tätä pikkuvauva-aikaa ikuisesti kestä!

Lumista mökkielämää

Lämpömittari näyttää -15 astetta, joten tää nauttii mökin sisuksissa takkatulen lämmöstä. Sen verran olen ulkonakin ollut, että tein lumitöitä (ihan rauhallisesti ja lumi on tosi kevyttä, se oli kivaa!) ja toisella ulkoilukerralla otin valokuvia. Loppupäivän taidankin oleilla sisätiloissa. Tulee siis hyvin rauhallinen ja toivottavasti paukkumaton vuoden viimeinen päivä. Deegun vuoksi me mökille evakkoon tultiinkin, ettei pienen paukkupelkoisen otuksen tarvitse panikoida koko iltaa ja yötä. Sitä panikointia ei ole kiva katsella. :(

Jos sitten niitä valokuvia…

Anopin mökki ja Miian tekemä polku. :)

Meiän oma mökki näyttää kovin kovin pieneltä tuolla puiden keskellä.

Rauhallinen järvimaisema, jota tästä pöydän vierestäkin saan katsella parhaillaan.

Aurinko koitti puskea puiden välistä.

Poju ja Deea suostuivat tasan yhteen yhteiskuvaan. :)

Osaa se olla nätti nappisilmä! :)

Deegu istuskelee.

Poju katselee maailmaa.

Deea pitkäkaula.

Me jatketaan rauhallista uudenvuoden aaton viettoa täällä luonnon rauhassa. Toivottavasti ei pauketta tänne lainkaan kuulukaan, niin saa neiti Pikkarainenkin nauttia leppoisasta mökki-illasta.