2v-neuvoloitumassa

Käytiin näin synttäripäivän aattona neuvolassa. Meitä vastassa oli tosi mukava opiskelijatyttönen, ei harmittanut vaikka neuvolatäti on vaihtunut, kun se opiskelija oli kiva ja hoiti sen koko neuvoloinnin. Ja mukavalta se uusikin täti vaikutti, kun sitä vähän aikaa nähtiin.

Mittoja, niitähän neuvolasta aina odotellaan kieli pitkällä. :)

  • pituus 91cm (puolitoistavuotiaana 84.6 eli yli 6cm lisäystä, ei ihme kun vaatteet jää pieniksi…)
  • paino 12.8kg (puolitoistavuotiaana 11.7kg eli tässäkin vähän yli kilo lisäystä ja tasan kymmenen kiloa syntymäpainoon tullut lisää)
  • pään ympärys mitattiin, muttei näköjään merkattu neuvolakorttiin…

Likka kasvaa käyriensä mukaan hienosti. Pituus menee vähän sen peruskäyrän yläpuolellekin. Taitaa aika pitkä ihminen tuosta meiän lapsukaisesta tulla. Painokaan ei ole enää alaspäin menossa niin kuin tossa viime kerralla oli. Muuten neuvola meni ujostellen, mutta hitaasti lämmeten. :) Tarttis olla pitempi tuo neuvola-aika kuin vain puolituntia, kun ei tuossa ajassa meiän lapsi oikein ehdi lämmetä ja olla ihan oma itsensä. Palikoita kokosi torniksi kyllä heti kun neuvolatäti meni toiseen huoneeseen tai käänsi selkänsä meille päin. :D Pallo ei suostunut potkimaan, pyysi vain päästä mun syliin. Kirjasta näytti jotain kuvia, mutta siinäkin ujous meinasi viedä voiton. Tai vierastus. Mutta oli kuulemma ihan tyypillinen kaksivee. Ja neuvolakorttiin raapustettiin vielä: ”Kasvu ja kehitys hienoa. Hienoja torneja rakentelee. Suloinen tyttö.” :)

Neuvolasta pois lähtiessä iski melkoinen pupuraivari… Likka olis tahtonut ottaa neuvolasta pupun mukaansa eikä oikein hyväksynyt sitä, että se pupu jää sinne odottelemaan seuraavaa neuvolakertaa vuoden päästä ja että se pupu tuo muille lapsille iloa siellä sillä aikaa… ”pupu mukaan, pupu mukaan” -itkua tuli sitten jonkin verran ja oli pienoisia pukemisvaikeuksia mulla, kun ei olisi saanut laittaa ulkovaatteita päälle vaan olisi se pupu pitänyt mennä hakemaan… :D Onneksi siellä ei muita ihmisiä ollut odotustilassa, sai likka rauhassa raivota. :D

Kun pääsin kotiin heitettyäni Lumi-Kukan mummilaan, päästin koiria ulos ja kävin postilaatikolla, niin siinä sitten vanhempieni naapuri huuteli että hei koiranulkoiluttaja, tuu auttaan! Mun isukki oli sitä jo sen fillarin kanssa auttanut aiemmin, sillon just autteli kun mää vein Kukkista hoitoon. Ja nyt sitten sillä oli taas ongelma. Hain semmoset jotkut sivuleikkurit vai mitkähän ne on ja saatiin ketjujen väliin mennyt pinna lopulta katkaistua ja revittyä pois sieltä ketjuista. Joku toinenkin nainen siinä autteli. Tulipa vähän toimintaa siis viikon alkuun. :)

Nymmää taidan jatkaa jotain työjuttuja. Mut jätettiin tänne toimistoon yksin ja ajattelinpa aikani kuluksi näpytellä nää neuvolakuulumiset, ettei ne unohdu. Eipä sillä että kukaan ohikulkija tietäis mitä mää teen, voin vaikka jotain hirmuisen tärkeitä työasiakirjoja tässä näpytellä. ;)

Mun vauva on huomenna kaksvee, iik!

Puolivuotias KukkisQ

Niin se aika vaan kuluu… Nyt meillä hengailee täällä puolivuotias hymyileväinen pikkutyttönen, joka katselee äitinsä lahjaksi antamaa Teletappi-dvd:tä :D Ei sitä kauaa jaksa kerrallaan katsoa, mutta edes vähän aikaa se on kiva! :)

Neuvolasta saatiin tällainen infopläjäys:

  • pituus 69.6cm (+1.8cm kuukaudessa)
  • paino 8.120kg (+385kg)

Kasvaa ihan käyrän mukaan, joten hyvältä näyttää. :) Jotain sentäs tekee ohjekirjan mukaan, kun nukkumiset on kaukana siitä… ;) Tänään heräsi heti 12 jälkeen, nukkui jopa reilut 12h! Joskus puolikasin aikoihin heräsi syömään ja jatkoi sitten vielä uinumista.

Nuhanenäinen Lumi-Kukka nyt on ollut – kuten myös vanhempansa. Meillä aikuisilla on vissin taas joku kiva flunssa. Jeejee! Kukkiksen nuhan/tukkoisuuden toivon johtuvan vain hampaista. Ja saisi mennä pian ohi. Sängyn vieressä kyllä yöt ilmankostutin auttaa ainakin mun tukkonnokkaani, se on siis meiän ja pinnasängyn välissä. Kaippa se pikkuisenkin hengitystä helpottaa, kun lähinnä vaan nukkumaanmennessä hengitys kuulostaa kurjalta, ei enää yön aikana. Ja ollaan niistetty Nenäfriidalla, mutta se on niin kauhean kammottavaa pikkuisen mielestä. :/ Onneksi tuo tukkoisuus ei tunnu muuten pientä häiritsevän kuin välillä juodessa.

Semmosta tänne. Ihan sitä tavallista vauva-arkea koko ajan kasvavan (enkä tarkoita vain fyysistä kasvamista) pikkuisen ihanuuden kanssa. Ihana nähdä miten pieni koko ajan oppii lisää ja lisää! Tuntee nimensä, ostaa istua vähän aikaa jo, pyörii selältä mahalleen ja toisinpäin jatkuvasti, osaa pyytää näkemäänsä lelua/maissinaksuja, rakastaa erilaisia ruokia, naureskelee koiria, hymyilee koko naamallaan ja sätkii jaloillaan kun huomaa että on ruokaa tai kivan näköinen lelu tai tutti tulossa kohti. :) Ihana! Ja parhaita leluja on kännykät/kaukosäätimet/kellot/yms ;D

Tuttiraketti saapuu…

5kk neuvoloituminen

Tänään oli taas neuvolapäivä, joka jostain syystä jännitti mua melkein kuin raskausaikana – onko painoa (ja tässä tapauksessa ennen kaikkea pituutta) tullut sopivasti. Olihan niitä molempia kertynyt just hyvin! :)

Meitsi maastoutuu aika hyvin tähän sohvaan, varsinkin jos vielä peitän kädellä naamani…

  • paino 7.735kg (+0.745kg kuukaudessa)
  • pituus 67.8cm (+4.4cm)
  • Terveydenhoitajan tarinointi: ”Pehmeä iho. Refleksit ikää vastaavat. Kasvaa nätisti! Erottaa vieraan. ”Juttelee” kovasti. Kiva tyttö!” :)

Hmm…

On kyllä mahdottoman kiva tuo terveydenhoitajatäti, just semmonen kuin omalle lapselleen toivoisikin! :) Lumi-Kukka tosin ei välttämättä ajattele ihan samoin, kun taas se täti antoi suuhun sen ihmeen rokotelitkun ja pisti vielä ilkeällä piikilläkin. Onneksi seuraava rokotus on vasta seitsemän kuukauden päästä – ellei sitten terveyden- ja huonostivoinninlaitos keksi jotain kivaa pakkorokotetta vauvoille syksyksi. Juu ei ole ollut kiva kuulla uutisista sikarokotejuttuja, onneksi en ite sitä silloin paksuusaikana ottanut kun ei sitä kai voi tietää seuraako siitä jotain kivoja jälkijuttuja vaiko ei… :/

No onks tää nyt semmonen hyvä poseeraus ilman hymyä?

Ensiviikolla pitäisi kuulemma tulla postia jostain ensikertalaisäitien kuukausittaisesta tapaamisesta tossa ison tien toisella puolella jossain rivitaloasunnossa. Voishan semmosessa vaikka käydäkin ainakin kattomassa ekan kerran millasta siellä on. Ei sillä että välttämättä diggaisin, mutta ei sitä tiiä kokeilematta. Ja kerran kuussa puolen vuoden ajan ei oo liikaa vaadittu.

Hähää, oon ihan oudon näköinen!

Ollaan nyt aloiteltu sunnuntaista lähtien liharuokienkin maistelua. Bataattia ja kanaa oli ekassa kokeilussa ja sinne se upposi pieneen kitaan kuin tyyppi olisi koko ikänsä kanaa syönyt. :D On kyllä niin mainio juttu, kun tuolle kelpaa kaikki kiinteät ruoat tosi hyvin. Söisi ja söisi niin paljon kuin vain tarjotaan. Ja mikä into jokaista lusikallista kohtaan…! :) Puuroakin voidaan alkaa maistella, mutta sitä kannattaa kuulemma aamuisin aloitella kun jos tulee mahanpuruja, niin ne on hieman siedettävämpiä päiväsaikaan kuin yöllä. Hyvä huomio, ei olisi itelle tullut mieleen.

Mää oon niiiin iloinen!

Nukkumiset menee nykyään niin, että ekat aamupäiväunet kestää aika tarkkaan tunnin. Iltapäiväunilla saattaa viihtyä kaksikin tuntia. Ja kolmansia päiväunia ei aina edes ota, välillä nukkuu puolesta tunnista tuntiin kolmansilla unillaan. Ja yöunet alkaa nykyään taas siinä yhdentoista aikaan… Sitä kautta ei kauaa siis kestänyt kun pieni nukahti kahdeksan aikoihin ja ihan omia aikojaan, kun vain sänkyynsä laski. Suvi eilen vaunulenkkeillessä sanoi hyvin, että ehkäpä Lumi-Kukka harjoittelee sitä itsestään nukahtamista ja eka treenikausi oli noin lyhyt, mutta seuraava onkin taas pitempi. Sitä toivokaamme! :) Meillä siis katsellaan telkkaria ja jutellaan ja leikitään sohvalla tai sitterissä yömyöhään asti taas. Eka ”yöherätys” tulee sitten siinä kuuden aikoihin ja sen jälkeen uni jatkuu vielä tunnista kolmeen tuntiin. Viime yönä oltiin hieman sekaisin, kun pieni heräsi kahden aikaan ja Ville sitten meni laittamaan tutin suuhun ja mää sanoin että kai sitä maitoa pitää lämmittää kun en tajunnut kellonajasta mitään. Pikkuinen oli nukahtanut sillä aikaa kun Ville maitopullon otti jääkaapista ja laittoi sen mikroon lämpenemään. No, mä sitten ajattelin hetken oottaa pullo kädessä josko nälkä kuitenkin tulisi, mutta ei sieltä pinnasängystä mitään enää kuulunut. Ja taisinpa nukahtaakin siinä pullo kädessä maatessa, muistan meinaan havahtuneeni siihen kun Ville oli jossain vaiheessa pullon ottanut mun kädestäni. :D

Mitenhän tästä pääsis eteenpäin, kun jaloilla työntely ei yksistään tunnu auttavan…

Olen vieläkin välillä vähän pihalla siitä, että meillä ihan oikeesti on vauva. Ihan oikea pieni ihminen. Ja se kasvaa koko ajan suuremmaksi ja viisaammaksi. Ja se on niin hemmetin söpökin! :) Tajuankohan lopullisesti tuon lapsijutun vasta sitten kun Kukkis on jotain 17 tai 18 ja muuttaa pois kotoa… ;D Mutta nyt mä odotan jo kauheasti kaikkia yhteisiä askarteluhetkiä ja lukemaan ja laskemaan opettelua ja koulurepun ja penaalin ostamista ja ekoja koulupäiviä ja kaikkea. Jos nyt kuitenkin koittaisi keskittyä tähän päivään ja oottaa ekaa hampaan puhkeamista ja istumaan oppimista ja sellasta. Eikä vielä mitään peruskoulun päättötodistusta!

Tullaan Pojun kanssa tosi hyvin toimeen, se tulee välillä mun vierelle löhöilemään. Tossa se näyttää ihmeelliseltä valopäältä :D

Ja miten niin kuvien perusteella meillä pukeudutaan eniten vihreään väriin… ;) Ja oranssi toinen suosikki, joka tullee vielä suositummaksi sitten kun muutetaan vihreästä mökkimaailmasta oranssihtavaan kotimaailmaan. :) Tänään kaivelinkin kotona vaatekaappia ja kas vain, kauhea läjä vaatteita on tullut taas sen kokoisiksi että niitä voisi alkaa pikkuhiljaa käyttää. Niin siis vaatteethan kasvaa, ei lapsi. :D

Mää mittää mustikkaa oo syöny, kuvittelet vaan! Ja huomioikaa miten sitteri ja ruokalappu mätsäävät!

Neljän kuukauden raportti

Tänään käytiin neuvolalääkärillä taas, kun Lumi-Kukka täytti eilen jo 4 kuukautta. Siis mitä ihmettä, meiän pieni vauva on jo niin iso?! Aika on mennyt tosi nopeesti! Vastahan tuo pieni oli 2800 grammainen rääpäle rimppakinttuineen. Nyt jo näin iso:

  • paino 6990g (kasvanut melkein kilon kuukaudessa!!)
  • pituus 63.4cm (pituutta tullut kuukaudessa 2.4cm)

Lääkärineuvolasetä ei ollutkaan niin pelottava kuin odotin. :D Lumi-Kukka tosin vähän vierasti parrakasta naamaa (ei ole ennen sellaista läheltä nähnytkään, hihi) mutta terveydenhoitajalle tyttö vain hymyili. Terveydenhoitajan luona ekana punnittiin ja mitattiin pikkuinen. Painokäyrä menee hienosti ohjekirjan mukaan, pituudessa on vähän kirimistä, mutta mikäpä kiire meiän pienellä on heti kasvaa vanhempiensa pituiseksi jättiläiseksi. ;) Se terveydenhoitaja sanoikin, että Lumi-Kukka on nyt kasvattanut painoaan niin hyvin, että ei ihme kun ei pituutta ole tullut enempää. Jospa ensikuussa olisi pituuskasvu taas vilkastunut.

Mitäs meille muuten kuuluu… Lumi-Kukka on kahdesti kääntynyt mahaltaan selälleen. Teki saman tempun kaksi kertaa peräkkäin, sen jälkeen ei ole enää kääntynyt. Liekö vain jotain sattumaa?! Selältään ei osaa vielä mahalleen kääntyä, mutta yritystä on kyllä. Ja tyyppi on taitava liikkumaan nostamalla ittensä silta-asentoon ja työntää jaloilla kroppaansa pään suuntaan. Tekee sitä lähinnä hoitopöydällä. Vaunuissa ja sängyssä liikuttaa itteensä puolestaan jalkojen suuntaan. Mahallaan viihtyy jo aika pitkiäkin aikoja. :)

Viime viikko maisteltiin sitä perunaa ja tällä viikolla on vuorossa ollut bataatti, joka on huomattavasti paremman makuista kuin se peruna. Lumi-Kukka on samaa mieltä ja suostuu bataattia nielemäänkin ja siitä todisteena vaipan sisältö. :D Tällä viikolla meillä on siis vieraillut bataattivaippoja. :D Ensiviikolla vieraillee kesäkurpitsavaippoja, se kun on seuraavaksi kokeilulistalla. Ja sen jälkeen varmaan porkkana. Vielä kun saisi sen uuden jääkaapin kera pakastinlokeron tänne mökille, niin voisi tehdä varastoon mössöjä. Nyt oon keitellyt parin-kolmen päivän annoksia kerrallaan.

Meiän uusin ihan pop huvitus on kännykällä Lumi-Kukan kuvaaminen ja sitten niitä videoita kattellaan tyttösen kanssa iso virne naamalla. :) Ihana katsoa miten pikkuinen hymyilee isosti kun näkee ja kuulee ittensä kännykän näytöllä! Sitä en tiiä mitä pieni ymmärtää näkemästään, eli hymyileekö vain jollekin hassulle vauvalle siinä näytöllä vai tajuaako olevansa itse siinä?! Varmaan vain hymyilee ja juttelee iloisesti juttelevalle vauvan naamalle.

Pikkuinen on myös alkanut reagoimaan kutitukseen ja räkättää vauvaräkätystä kun on kutitustuulella. Ihana! :) Pienen lapsen kutitusnauru on ihan mainiota kuunneltavaa ja ihanaa kun vauva jo osaa sitä tehdä. On se suloinen! Ja meiän ikioma!

Pyysin sairaskertomukseni sairaalasta viime viikolla ja sainkin sen jo eilen. Muisto sekin. Oli sitä hiukan ahdistavaa lukea, mutta kannatti se kokemus kokea kun lopputuloksena oli tuollainen ihana pikkuinen ihminen!

Niin ja viime viikon lauantaina meillä oli parisuhdepäivä. Suosittelen kaikille pienten tai isompienkin lasten vanhemmille jos se vaan mahdollista on! Mun vanhempani tulivat mökille Lumi-Kukan huoltojoukoiksi ja me startattiin avoauto ja lähdettiin ajelemaan kohti Laitilaa. Sieltä vähän apua helteen aiheuttamaan janoon ja matka jatkui Uuteenkaupunkiin. Ajeltiin siellä ensin aikamme ja kun tuli nälkä, suunnattiin syömään. Syötiin herkullista ahventa kera suolakurkun ja ruohosipuliperunamuusin. Ruoan jälkeen lähdettiin kävelemään ja nähtiin sattumalta Peru-kauppa, josta kumpikin bongattiin heti ihana apinapehmolelu, neulottu sellainen. Vihreä, yllättäen ;) Otettiin apina mukaan ja jatkettiin juomaostoksille. Huomasin sitten jossain vaiheessa että olin nautiskellut päivän aikana jo puolen tölkkiä Mad Crocia ja kaksi Batteryä – olinkohan jo hyperaktiivinen?! :D Lähdettiin sitten ajelemaan mökkiä kohti ja matka kestikin kauan, kun kierreltiin mahdollisimman monen mutkan kautta eli ajeltiin ihania pieniä metsäteitä. Ja oltiin ihan kännissä onnellisuudesta! :) Teki niin hyvää saada vain olla kahdestaan ja nautiskella avoautoilusta ihanassa kesäsäässä, ajella pikkuhiljaa metsien ja peltojen ja pienten kylien ympäröimänä. Sainpa yhden kylän kohdalla varoa tiellä tepastelevaa kukkoakin, hauska kokemus! :) Muuten päivä oli täydellinen, mutta Hra L sai liikaa aurinkoa ja nukkui melkein vain loppupäivän. :( Olisi pitänyt muistaa ottaa herralle lakki mukaan… Ensikerralla sitten!

Sellaista tänne. Pikkuneiti alkaa käydä kärsimättömäksi, joten pitänee siirtyä viihdytysjoukkoihin täydellä teholla. Lumi-Kukka vaatii nykyään jo ihan hirveästi toimintaa ympärilleen jotta olisi tyytyväinen hereillä ollessaan ja jotta väsyisi niin että nukkuisi kunnolla päiväunet. Ja äitin pärstä ja temput ei enää tahdo oikein riittää, pitäisi saada katsella mielenkiintoisempia ihmisiä. Joten pitää koittaa kehitellä toimintaa enemmän päiviimme. Päiväunia siis nukutaan vaihtelevalla menestyksellä ihan sen mukaan miten hyvin tai huonosti äiti osaa keksiä viihdykettä. Yöunet sujuu onneksi yleensä ihan mukavasti. Viime yönä unta riitti 23:30-8:00 ilman syömistä! Wuhuu! Mutta arvatkaapas heräsinkö ite jo kuuden aikaan virkeenä ja korkeintaan torkahdin välillä odotellessa vauviksen heräämistä… En silti malttanut nousta sängystä, nautiskelin kullan kainalossa lokkien kirkunasta ja vauvan tuhinasta. :) Ja jotta vauvis taas pian alkaisi tuhista, siirrän höpinäni blogiin. Kone kun tilttailee sen nettitikun kanssa jatkuvasti, niin kekkasin kirjoitella muistioon ja olla netissä sitten vain mahdollisimman vähän aikaa. :) Siksi blogiin kirjoittelukin on jäänyt olemattoman vähälle, kun kotona ollessa en ikinä ehdi bloggailla ja mökillä menee vaan hermot tilttailuun.

Kiitos ja näkemiin! Ja anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet, korjaan ne myöhemmin… Ja kuvia koitan saada tän viikon aikana myös näytille!

Lumi-Kukka 3kk

Neuvolassa käytiin taas eilen ja olisi faktoja pikkutyypin kasvamisesta. :)

Onko mulla vähän hassu ilme? :)

  • Pituus 61cm (eli syntymästä +12cm)
  • Painoa 6060g (syntymästä +3260g)
  • Kruunun koko 40cm (siis päänympärys toisin sanoen)
  • Kommenttilootassa sanotaan jotta ”Pehmeä iho. Kasvaa tasaisesti Tuttelilla. Kuulo ja näkö normaalit. Refleksit ikää vastaavat. Söötti tyttö!” Ja alimmaisella rivillä vielä ”Kiinteät ruoat” eli me saadaan tuossa kolmen-neljän viikon päästä alkaa maistella perunaa! Jee!

Mä näin telkkarista että tällee ne huippumallit poseeraa, tai jotain…

Lumi-Kukka sai taas rotarokotteen litkuna suuhunsa ja sitten sen ekan piikin reiteensä. Litku meni melko hyvin taas alas, hiukan vaan sylkäisi sitä suustaan pois. Ei se vissiin kovin pahan makuista ollut?! Ja piikki. Ei se itse pistäminen saanut huutoa aikaan, mutta se sai kun se rokotecoctail tungettiin koipeen. Kirveli varmaan. Mutta onneksi itku loppui nopeasti ja tyyppi nukahtikin heti autossa.

Kyllä se vielä joku päivä menee tonne suuaukkoon kokonaan!

Kaikesta päätellen tyttö on alkanut vähän vierastaa, kun neuvolan tädin näkeminenkin sai pientä itkua aikaan ja itku loppui heti äitin sylissä. Mähän voin ottaa sen kohteliaisuutena – tyyppi tajuaa että mää oon se ykkösihminen hänen elämässään ja muut vieraat naamat sucks. :D

Ööö… siis tahtoisit mun hymyilevän tolle kuvanottolaitteelle vaikkei se hymyile mulle?

Niin ja tosiaan ne kiinteät ruoat… Vielä ei ihan niitä aloitella kun tyyppi nukkuu yönsä maidon voimalla niin hyvin. Esimerkiksi kaksi viimeistä yötä unta on riitänyt 7-7.5h syömättä! Wuhuu! Aika hyvin menee, ei voi valittaa. Kun vaan päivisinkin malttaisi paremmin nukkua, kun tänäänkin on yhdet päiväunet uinuttu vaunuissa (ehkä tunti tai vähän yli) ja nyt alkaa jo olla ilmassa pientä kiukkuisuutta ja tyytymättömyyttä, kun ituttaa tietty kun ei ole tarpeeksi nukkunut. :/ Mutta olen tosi tyytyväinen kun yöt menee hyvin! Jaksaa itekin niin hyvin, vaikka välillä toki toivoisi että kunpa se nukkuisi päivällä paremmin, niin ehtisi tehdä sitä ja tota. Kirjeen kirjoittamiseen menee nykyään ikuisuus, kortteja odottaa kauhea läjä kauppaan laitettaviksi, askarrella tahtoisi enemmän, koti kaipaisi siivoustakin (imuroitu viimeksi nimiäisiksi eli koirankarvoja löytyy… mutta keittiö on siisti, se on ainoa paikka tässä talossa josta ehdin pitää huolta, kun en jaksa katsoa tiskivuoria jotka odottavat koneeseen pääsyä) ja tahtoisin alkaa taas Wiilläkin Fittailemaan. Pihakin rehottaa kuin mikäkin villi puutarha, kun ei kerta kaikkiaan ole aikaa (ja kun on vähän aikaa, ei todellakaan tule mieleen mennä repimään kilometrin korkuisia rikkakasvipuskia). Välillä melkein toivoo, että olisinpa mies eli isä, niin saisi elää melkein normaalia elämää… Kun on 10h tai enemmän päivisin yksin vauvan kanssa ja iltaisinkin saa apua lähinnä maidon lämmitykseen, vauvan kylvetykseen ja koirien lenkitykseen, niin välillä pistää vähän huokailemaan. On tässä toki se etu, etten juurikaan ”joudu” ruokaa tekemään ja saan jopa lautasen useimmiten eteeni eli ei tarvitse kuin kauhoa ruokaa kitusiin.

Oukkidoukki, kelpaaks tää?

Rokotus sai neidissä aikaan unisuutta, mutta vain yhdet vaunu-unet pikkuinen suostui nukkumaan. Koko loppupäivän eli puolesta päivästä puoleen yöhön tyyppi oli sylissäni puoliunisena. Heti kun koitti laskea vaunuihin tai sitteriin tai sohvalle, alkoi HUUUUUUTO. :( Ja olihan se sylissäolokin välillä sellaista huutoa, että tyyppiin taisi sattua se tyhmä rokote. Onneksi se huuto meni ohi ja lääkkeeseen ei tarvinnut turvautua. Jos lääkettä ei olisi ollut valmiina, olisi varmaan noussutkin se kuume.

Riittiks jo hymyily?