Lääkärineuvola takana

Nyt on sitten toinen lääkärineuvolakin koettu ja menossa rv 27+4. Painoa tullut 477 grammaa per viikko eli lähtöpainosta 3.2 kiloa tähän mennessä. Siitä sain kehuja, jee! Ja hemoglobiinikin on noussut, lukema oli nyt 117. Rauta siis tehoaa. Verenpaine hyvä ja kaverin sydänäänet myös. Mutta oli myös yksi mutta… sain diagnoosiksi kohdunsuun kypsymisen eli pitää huomenna mennä Poriin äitiyspolille tsekkaukseen, kun ei arvauskeskuslääkäri osaa niin hyvin vissiin tulkita tuota. Eli tuleeko kenties liikkumiskielto tai muuta kivaa, jeejee… Toki tärkeintä on että tyyppi syntyy vasta kun on siihen valmis ja sen vuoksi sitten vaikka makaan seuraavat kuukaudet, mutta toivon kovasti, että hälytys on väärä ja saisin jatkaa suht normaalia elämää vielä. Kaikkein kamalinta olisi joutua sairaalalepoon, se olis ihan kuolema sairaalakammoiselle ihmiselle. :( Lääkäri sanoi ettei tartte mitään panikoida, että otan nyt vaan tän illan rauhallisesti ja huomenna aamulla sitten sinne päivystykseen. Mutta väkisin sitä tulee kaikkea mieleen ja alkaa möröt hiipiä ajatuksiin… Tähän mennessä kaikki on mennyt niin hyvin, ei nyt saa tulla mitään ongelmia. Joten tää ottaa hyvin rauhallisesti koko illan, ei mene koirien kanssa kävelemään ja koittaa yöllä saada nukuttua. Huomenna olen jo paljon viisaampi. Pitäkää peukkuja!!

Neuvolan täti oli sulaa vahaa :)

Hihii, oli niin mukava neuvolavisiitti, että viikon alku vain parani. Muutenkin alkoi päivä maanantaiksi tosi hyvin, aamulla jaksoi hyvin nousta herätyskellon herättäessä (tai tässä tapauksessa herätysvalon herättäessä) ja menin mielelläni koirien kanssa aamulla uloskin.

Painonnousu mua jänskätti etukäteen, että mitä jos se täti siitä alkaa jotain valittaa, mutta kuinka väärässä olinkaan…! Rouva ihmetteli miten olen saanut painon pysymään niin hyvin kurissa, koko raskausaikana nousua vasta hurjat 1.7kg! Se on kuulemma vähän, eli oma painoni on jopa laskenut ja painossa näkyy lisäyksenä vain se mitä tuo pikkutyyppi on mukanaan tuonut (itse kaveri, lapsivesi, istukka ja mitä niitä nyt onkaan). Kohdunpohjan korkeuskin menee hienosti käyrällä.

Hemoglobiini jatkaa laskusuhdannetta, 108:sta tippunut 106:en, vaikka oon rautaa joka päivä pillerinä napsinut. Nyt kokeillaan kahdella rautapillerillä, josko se siitä lähtisi nousuun jossain vaiheessa. Ei tosin mitään raudanpuutteen oireita ole, oon virkeä ja energinen. Vaikkakin hiukan jo kömpelöitynyt tuon kasvavan mahan vuoksi. Ja verenpaine on hyvä.

Sydänäänten kuuntelu oli hauskaa, kun tyyppi paineli anturia karkuun ja potkiskeli sitä minkä kerkesi. :D Ilkikurinen kaveri, teki tahallaan kuitenkin kiusaa. Neuvolatäti sanoikin, että kaverilla oli selvästi aamujumppa menossa. Sain mä silti sydänääniä lopulta kuulla, kun kaveri hetkeksi suostui rauhoittumaan sen verran.

Verinäytteen ottokin onnistui ihan tuosta vaan. Vähän jännitti, kun Porissa sillon ekan ultran aikaan se näytteen otto meni ihan päin pehvaa, sehän meni silloin kauheeksi ronkkimiseksi. Nyt löytyi suoni heti ja putkilon täyttö onnistui helposti. Toi näyte otettiin sen takia kun mulla on se joku rh-juttu negatiivinen.

Tota painon noin pientä nousua kyllä ihmettelen itekin, kun oon kuitenkin ollut parin viikon sisällä viisissä juhlissa, joissa on täytekakkua ja muuta vastaavaa syöty. Ja oon syönyt suklaapatukoita muutaman per viikko (oon alkanut niistä tykätä jostain syystä), karkkia melko normaalisti, mehuja/limsoja (enempi mehuja, ei limsat oikein taas maistu niin hyvin), sipsiäkin kerran-pari viikossa. Mutta toisaalta koirat pakottaa liikkumaan ja kotonakin oon hyvin jaksanut aherrella kotitöiden parissa ja sillai. Ja ruoka-annokset ei ole niin isoja kuin ennen, kun ei maha vedä ruokaa samalla tavalla kuin eZi (ennen Zeuksen ilmaantumista) :)

Eilen tosin taas totesin, ettei saisi liikaa ahertaa. Innostuin imuroimaan koko talon oikein huolella ja selkäkin sitten otti siitä nokkiinsa oikein huolella. Alaselkä tuli tosi kipeeksi. Ei se sattunut kun sohvalla paikallaan makaili, mutta aina kun nousi, niin auuuu! Ville sai iltalenkkien jälkeen kuivata koirat, mun selkä ei antanut lupaa kumarrella pyyhkeen kanssa. Tänä aamuna vielä vähän sattui kun sängystä nousi ylös, muttei pahasti.

Ylihuomenna sitten katselemaan Zetaa 4D:nä! Kivaa!

Neuvolavisiitti takana

Odotin vissiin kauheaa saarnaa neuvolatädiltä (tyyliin sinä ja vauva joudutte hengityskoneeseen ja kuolette pois ellet ota rokotetta), kun en saanut viime yönä edes nukuttua kunnolla. Katolla juoksennelleet hiiretkin vielä valvottivat ja tulivat uniin (pitää viedä lisää loukkuja katolle, ne otukset on Villen mukaan jyrsineet ampiaispesiä siellä). Neuvolatätipä ei sitten muuten koko rokoteasiaa ottanut puheeksi, kuin kysymällä että sainhan viime viikolla sen tiedotteen asiasta. Olin ihan että mitähäh, miksei se varmistanut että varmasti sinne tulisin ja jos olisin kieltäytynyt rokotteesta, mun olisi pitänyt saada kauhea saarna. Mielenkiintoista. Kai se oletti että ilmanmuuta sinne meen. Tai sitten se ite on epäilevällä kannalla rokotteen suhteen. Tai sitten saarna tulee vasta ensikerralla, kun se huomaa etten käynyt piikitettävänä. No, sitä mahdollista saarnaa saan odotella 23.11. asti.

Kaikki oli hyvin mulla ja pienellä. Nyt on siis menossa rv 21+0. Paino noussut 400 grammaa siitä ekan neuvolakäynnin painosta. Täti kyseli mistäs tää painonnousu johtuu… syönkö pizzoja ja hampurilaisia, vaiko kahvileipää. En ja en. No juotko limsaa. Joo, pari lasia päivässä. Vaihda se veteen! Pitää ajatella pientä, ettei se totu näkemään että vanhemmat juo limsaa ettei siitä itestäkin tuu limsanjuojaa ja sit menee hampaat pieneltä pilalle ja se lihoo ja ei syö kunnon ruokaa kun juo vaan limsaa. Jaa… Jos paino on oikeesti tässä monen kuukauden aikana mennyt ylöspäin vain 400 grammaa, kuinka suuri rikos se voi olla?! :) Se varmaan sekoaisi ja repisi hiukset mun päästäni, jos paino olisi vaikka 5 kiloa noussut samassa ajassa?! Joka tapauksessa voin koittaa siirtyä juomaan vaan lasillisen Spriteä illassa, veteen ei kuitenkaan kauheaa pahettani aio vaihtaa. Se on jo saavutus, kun töissä juon vain vettä.

Verenpaine oli sama kuin viime kerralla eli hyvä. Hemoglobiini oli laskenut taas, viimeksi 115 ja nyt 108 vaikka rautakapseleita olenkin syönyt joka päivä. Eiköhän se tuosta silti taas joskus ala nousta, ei mitään väsymystäkään oo ollut raudanpuutteen vuoksi. Kysyin voinko vaihtaa rautakapselit semmosiin uusiin, joita nyt on telkkarissakin mainostettu, en muistanut valmisteen nimeä. Ei se täti kuulemma kato telkkaria, niin ei sillä ollut mitään hajua koko asiasta. :D Mutta voin vaihtaa. Sen uuden kapselin kun voi ottaa vissiin ihan ruoan kanssakin, ettei tarvi olla kahta tuntia kumpaankin suuntaan syömättä. Pitää mennä apteekkiin kattelemaan jos sitä rautaa löytyisi.

Liikkeiden tuntemisajankohdan mukaan laskettu aika olisi muuten 28.2. vaikka muuten se on 10.3. Sen näkee sitten koska tyyppi päättää syntyä. :) Liikkeitä oon parina yönä ennen nukahtamista tainnut tuntea myös kädellä mahan päältä. Semmosia isompia liikkeitä, kuin jotain päällä pukkauksia. :) Ville ei oo vielä saanut tuntea tyyppiä, mutta sekin tapahtunee päivänä minä hyvänsä!

EDIT: Rautaa löytyi apteekista. Semmonen kuin Spartofer. Ei se ihan niin hyvältä kuulosta kuin muistin, mutta saa sentäs ottaa tuntia ennen syömistä (jos ei maha kestä sitä valmistetta, myös ruoan kanssa), joten parempi sekin kuin kaksi tuntia ennen. :) Ja jospa se ei kielen päällä maistuis niin pirkuleen pahalta kuin tuo neuvolasta saatu rauta. Niin ja toi lääkepakkaus on hienon punainen, sopii paremmin sisustukseenkin :D

Kiva neuvolareissu

…ellei jopa suorastaan ihana! :) Se neuvolantäti oli kuin eri ihminen, taitaa digata kun maha kasvaa ja se muuttuu koko ajan mukavammaksi! Nyt jo ihan odottaa seuraavaa kertaa kuukauden päästä. Mutta vielä enemmän odotan sitä ultraa, johon on vähän yli kuukausi aikaa.

Verenpaine on hyvä (vaikka oon mussutellut verenpaineelle huonoa tekevää lakritsia silloin kun karkkia on mieli tehnyt) mutta hemoblogiini vähän laskenut (oli 115, ekalle kerralla 132), joten saan (jipii… tai sitten ei… iuuh) alkaa napsia rautatabletteja, jotka sain jo ekalle neuvolakerralla mukaani. No mutta jospa siitäkin selviää, vaikka jo joka aamuisen vitamiinitabletin ottaminen alkaa tökkiä. Ja niitä vitamiinitabujakin saa alkaa ottaa kaksi kerrallaan, kun syksy on saapunut.

Paino on pysynyt tismalleen samassa kuin kuukausi sitten neuvolassa mitattuna. Eli yhä ollaan kilon verran alkupainoa alempana, jee! Sydänäänien kuuntelu olikin mielenkiintoista. Mä jo ehdin huolestuakin hiukan että onko siellä masussa ketään asukasta, kun ei meinannut millään neuvolan täti saada ääniä kuulumaan, mutta kaverihan paineli koko ajan menemään sellaisella vauhdilla, että ei meinannut perässä pysyä. Ja hienosti kuului liikkeidenkin ääniä sen masiinan kautta. :) Nyt sai taas uskoa että joku siellä sisuksissa hengailee. Ja rakastuin taas kerran korviani myöten meiän pikkuiseen vauhtiveikkoon! :) Parin viikon sisällä pitäisi alkaa tuntua liikkeitäkin, ihanaa!