Elämää postintyöntekijänä

Posted on

Laitoin Postille kaksi työhakemusta tammikuussa. Jotenkin mua on vaan lapsesta asti kiehtonut tuo postiasia. Pääsin joskus ala-asteella vierailulle meiän paikalliseen pikkuiseen postiin sinne tiskin taakse (ellen sitten ole vaan nähnyt unta, hihi) ja se jäi jotenkin kummittelemaan mieleen. Olen aikuisena monesti sanonut, että postin lajittelu olisi sellainen homma joka mua kiehtoisi. En tiedä miksi, mutta se on vaan jotenkin vetänyt puoleensa.

En kyllä uskonut että tuokaan työpaikan hakeminen mihinkään johtaisi. Mutta sain helmikuun kolmanneksi viimeisenä päivänä puhelun, että tulisinko työhaastatteluun. Menin muutaman tunnin päästä sinne ja sekin oli jo hauskaa päästä näkemään mitä se lajittelukeskus sisällään pitää. Ajetaan siitä aina ohi kun mennään vanhempieni luokse, niin olen monesti miettinyt millaistakohan siellä on. Olin siis tyytyväinen jo siihen, kun pääsin näkemään sen paikan. 😀

Seuraava aamuna tuli sitten puhelu, että tulisinko ylihuomenna eli maaliskuun ekana päivänä töihin. No tulisin. Ja menin ja en ilmeisesti ollut ihan toivoton tapaus, kun siellä olen nyt monta viikkoa jo ahertanut. 🙂 Ekana päivänä istuin postiautossa pelkääjän paikalla kun mentiin se reitti läpi. Tokana päivänä ajoin jo ite. Harjoittelu kesti viisi päivää ja sitten olin jo omillani eli lähdin yksin ajelemaan sitä reittiä. Toisena päivänä (silloin kun ajoin ekan kerran postiautoa opettaja vieressäni) laitoin puhelimen Endomondo-sovelluksen träkkäämään reittiäni. En tiennyt toimiiko se, mutta veljeni vinkistä kokeilin sitä ja toimihan se aivan mainiosti! Sen avulla sitten kirjoitin lauantaiaamuna reittiohjeet paperille ja käytiin iltapäivällä se reitti ajamassa ukkelin kera. Mulla on huono suuntavaisto, niin halusin sitä rauhassa tsekkailla omalla ajallani. Ja se kannatti, koska se reitti jäi yllättävän nopeesti mun kallooni ja sitten ekalla kerralla ihan yksin liikenteessä ollessani ei ollut enää mitään ongelmaa tietää mihin kuuluu mennä. Jes!

Mulle sanottiin sillon haastattelussa että ei voida luvata onko mulle hommia säännöllisesti, mutta ainakin välillä. Ja se sopisi hyvin mun elämäntilanteeseeni, kun en haluaisi edes tehdä palkkatyötä viittä päivää viikossa, koska haluan antaa aikaa myös omalle kaupalleni. Yksi viikko sillon aika alussa oli vain kaksipäiväinen (olin silti vapaapäivinäkin valmiudessa mennä töihin jos puhelu tulisi) mutta sen jälkeen on kyllä saanut tehdä ihan täysiä työviikkoja, vain tiistait on vapaapäiviä kun sillon ei kirjepostia yleensä jaeta. Vain paketit ja jotkut lehdet kulkevat silloin vakituisten työntekijöiden toimesta. Tiistait on siis Postcard Garden -päiviä. 🙂 Ja tiistaisin saa nukkua seitsemään asti! Ihanaa!

Työpäivinä herätyskello herättää viiden aikaan. En siis ole mikään aamuihminen, mutta nopeasti tuohon tottui. Ennen kuutta menen töihin, jotta olen kello kuusi työpisteelläni hanskat kädessä valmiina käymään päivän postien kimppuun. Postit tulee osa ihan sekalaisina läjinä, osa teiden nimien mukaan aakkosjärjestyksessä. Ekana ne postit lajitellaan siis tien nimien mukaan omiin lokeroihinsa. Seassa on aina vääriäkin posteja – jos ne on meiän lajittelukeskuksen alueen posteja niin niin toimitetaan vain oikeille lajittelijoille, mutta jos ihan vääriä paikkakuntia, niin niille on omat laatikkonsa joista ne sitten lähetetään eteenpäin. Tuossa osoitelohkolajittelussa menee ehkä max tunti aikaa JOS postit tulee ajoissa meille ja jos ei ole ihan sairaasti postia. Ja sitten siinä jakelureitin esityössä menee tunti tai kaksi, eli kun lajitelleen oman reitin jokaisen tiennimen postit siihen järjestykseen missä postilaatikot/luukut ovat. Samalla myös tarkistetaan osoitteenmuutokset eli jos pitää ohjata postia johonkin toiseen osoitteeseen, tai jos tulee postia henkilölle joka ei enää asu siinä osoitteessa johon postia tulee. On myös määräaikaisia osoitteenmuutoksia ja kaikkea kivaa, joka pitää ottaa huomioon. Pitää siis kyllä olla tarkkana.

Kun postit on laatikoissa jakojärjestyksessä, on yleensä aamupalan aika. Nykyään saatan pystyä jo syömään jotain heti viiden jälkeen aamulla kotona, mutta usein siinä yhdeksän aikoihin syön päivän ekan aterian eli aamupalaleivät. Oon huono syömään liian aikaisin, vasta seiskan jälkeen yleensä tulee nälkä. Aamupalan jälkeen käydään sitten pakettien kimppuun. Pakettien viivakoodit skannataan puhelimeen eli otetaan jakeluun. Joskus paketteja on niin paljon, ettei kaikki edes mahdu kyytiin. Sitten joku muu vie isommalla autolla paketit vastaanottajalle. Kun paketit on skannattu, pitää miettiä niiden jakelujärjestys. En tiedä miten pro-jakajat tekee, mutta mulla on repussa pieni ruutulehtiö, johon kirjoitan niiden pakettien vastaanottajat/osoitteet joiden paketeista ei saa irti sitä lappusta josta näkee ne tiedot. Sitten laitan laput järjestykseen. Aluksi pyysin siihen aina apua kokeneemmilta tuon mun reitin asiantuntijoilta, nyt osaan jo itse laittaa ne järjestykseen. Toki yhä tulee ihan vieraitakin osoitteita, mutta puhelimen karttasovellus pelastaa. Tosin se kyllä näyttää talojen paikat välillä ihan väärin eli kyllä on muutaman kerran tullut harhailtua oikeaa taloa etsiessä. 😀 Kaikkein parasta on jos talossa ei ole mitään asiaa mistä näkisi sen numeron. Välillä pitää vain koittaa päätellä ja mennä tuurilla ovikelloa soittelemaan tai koputtelemaan ovea. Ihmiset kyllä auttaa löytämään oikean talon, jos menee väärälle ovelle. Yhtä taloa en kerta kaikkiaan löytänyt, niin menin sitten toisen talon ovelta kysymään missä se voisi olla. Ja sain apua.

Kun pakettikortit on järjestyksessä, on aika mennä pakkaamaan auto. Hyttiin mahtuu kerrallaan kaksi laatikollista kirjepostia (sitä on keskimääräisenä päivänä kolme laatikollista, kaikkein pahimpana päivänä on ollut viisi ja puoli laatikkoa!), aika monta nippua Postisia tai muita mainoksia ja myös pieniä paketteja (esim. Kiinan kikkareita eli AliExpress/Wish/eBay yms tilauksia jotka ei mene normikirjeinä). Paperiseen ajopäiväkirjaan merkataan milloin ajoaika alkaa ja auton kilometrit matkaan lähtiessä ja postille palatessa. Postiauton musta laatikko aktivoidaan henkilökohtaisella ”avaimella”. Se musta laatikko seuraa nopeuksia (ja raportoi Helsingin päähän ylinopeuksista), auton jarrutuksia, heilumisia, ajon taloudellisuutta yms. Ja postin työpuhelimesta näkee sitten raportit miten on ajot sujuneet ja missä olisi parannettavaa. Kaikkien pitäisi jarrutella vähemmän, mutta se on ehkä hiukan hankalaa kun postilaatikoille on vähän pakko pysähtyä jarruja käyttäen. 😀 Mulla on nyt keskimääräinen kulutus ollut keskiarvoa pienempi, ajon turvallisuus on hyvä ja muut jutut ihan keskimääräisiä. Mun reitillä on jonkun verran tosi möykkyisiä pikkuteitä, niin sitä pomppuasiaa on vähän hankala parantaa ellei tiet parane.

Mun reitillä ajoa tulee aika tarkkaan 70 kilometriä. Ja aikaa menee kolmisen tuntia jos kaikki menee hyvin eikä postia ole liikaa. Pahimmillaan aikaa voi mennä kyllä paljon kauemminkin. Esim. ystävämme Verottaja tykkää lähetellä muutaman kerran vuodessa postia suunnilleen kaikille samana päivänä ja vielä useampia kuoria joihinkin osoitteisiin. Se on aika rasittavaa. Suurin osa reittini taloista on omakotitaloja. Seassa on yksi rivitalo ja kolme kerrostaloa. Firmat on hyvin sellasia metallipitoisia äijäfirmoja. 😀 Kauppapostiin ja pankkiin teen myös päivittäin vierailut. Yllättävän hyvin on jo mieleen jäänyt postilaatikkojen numeroita ja laatikoiden omistajien nimiä. Ei tarvitse joka laatikolla edes pysähtyä, jollei ole joka laatikkoon jaettavaa, kun tietää niitä numeroita ja nimiä. Ja sitäkin tietää kenelle menee postia joka päivä ja kenelle vain joskus harvoin. Ja kenelle saa jakaa mainoksia ja kenelle ei. Hyvää muistitreeniä! Samoin pitää muistaa firmoissa olevien ihmisten sukunimiä, ettei tarvi joka kerta kysyä että mikä se nimi olikaan kun luovutetaan pakettia. Osaan firmoista saa onneksi jättää paketit valtakirjalla eli postinjakaja kuittaa ne ite. Ja hankalasti mieleen jääviä nimiä olen kirjoittanut muistilapulle. Kurkkaan siitä ennen firmaan menoa, jos vaikka paketin ottaa vastaan juuri se ihminen, jonka nimeä en meinaa muistaa.

Jos joskus sattuu ihme ja pääsen takaisin postille esim. puoli tuntia ennen työajan loppumista, voi lajitella jo seuraavan päivän postia. Tai osatessaan jakaa yhtä sellaista reittiä, joka ei ole kenenkään oma, vaan jota jakaa ne jotka ehtii ja osaa. Yhden kerrostalon juuri jaoin tällä viikolla oman reittini jälkeen, kun se oli helppo ja tosi selvästi merkattu asuntojen numerot.

Tuo on kyllä ollut kivaa hommaa, kun olen päässyt jo aika hyvin siihen kiinni. Aluksi oli kyllä sellasiakin hetkiä, kun meinasi itku tulla auton ratissa  tai postia lajitellessa kun postit ei loppuneet ollenkaan. Etten ihmettele kun jotkut luovuttaa ekan viikon jälkeen. Onneksi olin sisukas. 🙂 Tuo on siksikin kivaa hommaa, kun siinä ei paljoo tarvi kohdata ihmisiä. Asiakaspalvelutyöksi tosi vähän. Ja vaikka olen sataprosenttinen introvertti ja vähän ihmiskammoinen, postin takki ja postiauto on sellanen suojapuku jonka takaa uskallan kohdata vieraita ihmisiä ja mennä koputtelemaan vieraiden ihmisten ovia. Miiana en uskaltaisi, mutta postinjakajana olen kai aika odotettu ihminen oven takana, kun paketit harvemmin on vastenmielisiä asioita vastaanottaa. Tai näin ainakin uskottelen itselleni. 😀 Parasta tuossa työssä on persoonalliset kirjekuoret ja postikortit joita välillä tulee vastaan. Liian vähän kyllä, mutta edes välillä. Ja musta oli hauskaa, kun mut tiedettiin tuolla postilla jo ennestään sinä Miiana, joka saa kaikkia kauniita kirjekuoria ja postikortteja. 🙂 Hihii, hauskaa! Nykyään arvostan kauniita posteja jopa entistäkin enemmän, koska ne on niiiiin kivoja siellä tylsien laskukirjekuorien seassa. Lähettäkää ihmiset kauniita posteja toisillenne!

Aika jännittävä asia lääkäri/sairaala/piikki/yms -kammoiselle oli uuden työntekijän työterveystarkastus. Ihan tyhmää jännittää tollasta, mutta jännitin silti. Ja koitin googlettaa että mitä siellä tehdään, pistetäänkö, imetäänkö putkilokaupalla verta, tehdäänkö huumetestejä ja mitä kaikkea. 😀 Se oli siis lähinnä jutteluhetki. Reilun tunnin verran höpöttelyä, josta (myös ajomatkoista) maksettiin palkkaa ja samoin bensakulut korvattiin. Verikokeisiin pääsee jos haluaa, en ole mennyt mutta voin mennä jos joskus tulee himo päästä pistettäväksi. Jäykkäkouristus/kurkkumätä-rokotteen kyllä otin ihan vapaaehtoisesti, koska olen sen viimeksi saanut varmaan joskus koulussa ja sen sai ilmaiseksi. Ei voi tietää jos vaikka joku koira puraisee postinjakajaa persauksiin. Toi rokote on voimassa sitten 20 vuotta eli 56-vuotiaana voin mennä sen uusimaan. Samoin luvattiin että jos en pärjää ilman reseptiä myytävien allergialääkkeiden kanssa, soitto vain ja saan reseptin tujumpaan lääkkeeseen. Tosi ystävällistä palvelua ja tosiaan vain juttelua. Huh mikä helpotus kammoiselle ihmiselle! 😀

Sen voin sanoa että perjantai-iltaisin oon ihan ruumis. En jaksa yhtään mitään. Eilenkin meinasin mennä jo kasin jälkeen nukkumaan. Ja se voiskin olla joskus ihan järkevä ratkaisu, kun ei kuitenkaan jaksa tehdä mitään järkevää. Lauantaisin on onneksi jo paremmin virtaa. Tänäänkään en ole kauppani hommia tehnyt, mutta sunnuntait teen taas sitä hommaa ja samoin ne tiistait on tehotyöpäiviä kauppani kanssa. Ihan hyvin kyllä alkuviikon arki-iltoina ja iltapäivinä jaksan tehdä kaupan hommia, torstait on siinä ja siinä jaksaako vai ei. Tällä viikolla olen taistellut verkkokauppani kulisseissa, kun siirsin domainini jotta saisin siihen sen SSL-suojauksen ja toi projekti on yhä kesken ja torstai-illasta asti kauppani sähköpostiosoitteet on olleet kuolleina. Hiphurraa! Jospa maanantaina joku asiakaspalvelusta taas vastaisi ja saisin asiaa etenemään. Pitäisi olla nörtimpi, jotta saisi asiat toimimaan tuosta vain. Päätin ottaa kaupalleni Googlelta sähköpostiosoitteet, jottei tarvitse ikinä enää tapella tällee jos joutuu siirtämään domainia tai jotain muuta vastaavaa. Jos siis vain saisin ne toimimaan. Googlelta saa hintaan 4€/kk sähköpostiosoitteet joissa on loppuosana se oma domain. Eli tyyliin myynti@omafirma.fi. Kätsyä, kunhan vain saisi jotkut saakelin MX-tietueet toimimaan. En ole edes ennen tätä viikkoa kuullut koko MX-tietueista, että ei ehkä ihme vaikken saa asiaa toimimaan. Googlekaan ei ole osannut auttaa, kun olen tehnyt kaiken ohjeiden mukaan, mutta silti se sähköposti ei vaan herää eloon.

Nyt tuli vähän kuiva kuvaton postaus, mutta kiva jos jaksoit lukea loppuun asti. Kiitos ja näkemiin!