Jupinaa tiistaista ja kuvia viikonlopulta

Onpas ollut harmilloinen päivä. Töissä oli jumalattomasti puuhaa ja meinasi jo loppua usko kesken kun työpäivä lähestyi loppuaan ja tekemättömiä juttuja oli vielä vaikka kuinka. Eipä siinä auttanut kuin jättää työpöytä epämääräiseksi paperikaaokseksi ennen kotiinlähtöä. Jospa huomenna saisi asioita tehtyä taas eteenpäin ja valmiiksi asti. Uusi laskutusohjelma tuottaa yhä harmaita hiuksia, varsinkin silloin kun yrität palvella asiakasta ja aivot menee totaaliseen lukkoon sen suhteen, että mitä tässä seuraavaksi pitäisi klikata, että saisin asiakkaalle sen kuitin ostoksestaan… Onneksi asiakkaat on yleensä ymmärtäväisiä ja saapa tuo sähellys aikaan myötätuntoisia tarinoita asiakkaiden omilta työpaikoilta ja uudistuneista ohjelmista. :) Niin ja olin tänään urhoollinen, kun laitoin ekaa kertaa elämässäni silmätippoja silmään. En omaani (onneksi!) vaan Kaukokiidon kuskille. :D Näin hyvä asiakaspalvelija musta on tullut, työnkuva vain laajenee.

Kotona koko ilta on mennyt jotenkin ihan hukkaan. Väsäsin ruoan ja ruoan jälkeen lapsi menikin pian kylpyyn, kun oltiin eka syöty mansikoita jälkkäriksi. Hyvä äiti nukahti vielä kylpyvahtina ollessaan… Heräsin siihen kun ipana huuteli että hän olisi nyt valmis ja mää en alkuun edes tajunnut että mikä muka on valmis – ei ainakaan mun uneni vielä ollut valmis kun väsytti niin paljon. :D Omatoiminen ipana kokosi lelut kylpyvedestä ite pois ja kaatoi ammeen lattialle, niin mulle jäi vain lapsen suihkutus. Siihen reilu kolmevee ei sentään vielä ite pysty. ;) Kylvyn jälkeen laitettiin telkkariin youtubesta Pink Pantheria ja ei mennyt kauaa, kun me molemmet nukahdettiin. Ja kello ei ollut edes kahdeksaa vielä silloin… Että taisi olla aika väsyttävä työpäivä. En mä nukkunut kuin vajaan tunnin kai, mutten jaksanut tuntiin vielä nousta sohvalta, kun tyttönen niin mukavasti vielä käytti mun selkää tyynynään nukkuessaan. Luin siis e-kirjaa puhelimelta ja annoin lapsen nukkua. Isimies tuli pihahommista sisälle joskus kymmentä ennen ja silloin sitten vasta siirtoistutin lapsen omaan sänkyynsä. Se heräsi kuten aina kun sitä nostaa, mutta oli niin väsynyt, että nukahti samantien uudelleen sänkyynsä. Että näin hyödyllinen ilta. Kaupan hommia olisi vaikka kuinka ja kortteja+kirjeitä tekisi mieli kirjoitella ja kaikkea muutakin puuhastelua olisi, mutta minkäs teet kun työpäivät vie kaikki mehut. :/

Ja tähän loppuun vielä niitä lupaamiani kuvia Helsingin reissulta. Eka kuvia hotellihuoneesta.

IMG_1963 IMG_1964 IMG_1966 IMG_1967 IMG_1970 IMG_1971 IMG_1972 IMG_1973 IMG_1974 IMG_1980 IMG_2010

Sitten muita kuvia matkan varrelta… Lähinnä sieltä Taste of Helsingistä. Paitsi metron liukuportaat ja kaksi viimeistä sunnuntailounaskuvaa.

IMG_1989 IMG_1998 IMG_2001 IMG_2002 IMG_2005 IMG_2006 IMG_2007 IMG_2008

Mun fiksu sunnuntailounaani. ;)
Mun fiksu sunnuntailounaani. ;)
Ukkelin sunnuntainen lounas.
Ukkelin sunnuntainen lounas.

Ehkä kuvat olisi voinut vähän fiksumminkin laittaa, kera selitystekstien, mutta väsymys painaa silmiä. Joten menköön näin. Jospa loppuviikosta ehtisi vähän panostaa kuvajuttuihinkin blogissa. Ainakin haluan esitellä uuden leluni, jonka tänään noudin pakettiautomaatista… Liittyy siis valokuvaukseen, mutta siitä lisää sitten kun saan sitä testattua ja vähän leikittyä. :)

Raskaan herkkuja

Neuvolassa viimeksi sanottiin, että koita sitten vältellä jouluna niitä konvehteja, ettet haali niitä kauheasti, kun paino on niin hienosti pysynyt matalalla. Kilttinä tyttönä sanoin että teen näin, en mä konvehdeista niin kauheasti tykkääkään. Tai riippuu mitä lasketaan konvehdeiksi. ;) Laatikot Fazerin sinistä ja Geishaa osaan kyllä tuhota ihan itekin melko hyvällä tahdilla. :D Mutta Juhlapöydän Konfliktit on sitä sakkia, joista ihan jokunen on hyvä ja loput voi viedä kevättalvella töihin ukkojen herkuteltaviksi. ;) Tuleekohan joskus joulu jolloin ei saisi niitä ollekaan?! Tuskin!

Neuvolan täti ei myöskään sanonut että pitäisi vältellä karkkia tai marmeladikuulia, joten ne ei vissiin lihotakaan sitten lainkaan joulun aikaan. ;) Aloitin jo keskiviikkona marmeladikuulilla herkuttelun, piti hyvien uutisten vuoksi ostaa niitä Finlandia-kuulia pieni rasia sekä hillomunkit. Nami! Oon munkkejakin raskauteni aikaan syönyt enemmän kuin monena viime vuotena yhteensä. Ja piparkakkujenkin kanssa sama juttu. Karkkiakin uppoaa ehkä jopa tavallista enemmän (nytkin työn alla tuollainen Simpsonien joulukarkkisekoitus) ja cocista myös. Herää kysymys, minkä verran painoa olisikaan tullut (tai lähtenyt pois) jos olisin kiltisti jättänyt kaikki munkit ja karkit ja limsat väliin. Syönyt vain hedelmiä herkkunälkään ja juonut vettä. Mielenkiitoista :) Mutta onneksi saan makeita juttuja ahtaa mahaani, kun niitä tekee kauheasti mieli. Ja kun ottaa yhden karkin, iskee vielä kamalampi himo. Itsehillintä – mitä se tarkoittaa?

En mä silti pelkkää karkkia itteeni ahda, kuivatut luumut on yksi hittituote. Niitä tosin ei parane liikaa syödä ellei halua kivaa mahan polttelua. Ja viinirypäleet, varsinkin ne tummat versiot. En oo niistä tykännyt oikeestaan ennen, nykyään ostan mieluummin niitä kuin vihreitä. Mun on tehnyt tällä viikolla hillittömästi mieli riisipuuroakin, jota olen vältellyt viime vuosina, kun se ei muka oo hyvää. Nyt on jo niin isoja oireita, että oon jo keittokirjasta kattonut miten sitä tehdään ja saatan huomenna ostaa puuroriisiä! Ja kaveriksi pitäisi tietty saada rusina- ja/tai luumu- ja/tai sekametelisoppaa. Saatan siis koittaa tehdä riisipuuroa viikonlopun aikana, ei kai se niin vaikeeta voi olla ettei siitä syömäkelpoista tulisi.

Se on hyvä kun mahaan ei mahdu enää kuin pieniä annoksia ruokaa (tai herkkuja) kerrallaan, niin ei voi syödä niin valtavia määriä. 2-3 tunnin välein silti on melkein saatava jotain sapuskaa/välipalaa, tai muuten musta tulee vihainen. Muuten ei mielialaheilahteluja ilmeisesti ole ollut (ei Villen eikä omasta mielestäni), mutta nälkäkiukku tulee herkemmin kuin ennen.

Mutta nyt pitää kyllä mennä syömään joku leivänpalanen, kun en tiiä kauanko tuo ukkeli rakas viipyy äitinsä luona palaveroimassa ja vasta sen jälkeen saan oikeeta ruokaa mahaani. On niilläkin aika puhua työasioista, kellohan on jo puoli ysin paikkeilla perjantai-iltana! Ja tänään alkoi sitä paitsi kesäloma! Pitäis eliminoida kaikki töihin liittyvä pois aivoista!

Loppuun vielä keskiviikkoisesta iltapalasta parit kuvat. Ettei kaikki höpinät jää kuvattomiksi. :) Ekana herkullista (epävoi)leipää (kaikki rasva leivän päällä on aina ällöä, on ollut jo monen monta vuotta) ja sydämellinen munkki.

Nää rypäleet on tummiksi aika säälittävän vaaleita, mutta tummina ne silti ostin. :)

Piiiitkä lauantai

Tuntuu kuin tää päivä olisi kestänyt jo pienen ikuisuuden, kun en ole lainkaan tottunut viettämään lauantaipäiviä yksinäni. Ville haettiin kotoota joskus puoli kympin aikaan Peippiksen polttareihin ja mä lähdin sillon sitten käymään kaupassa. Sain sentäs ajaa Phaetonilla, ooh! Sillä on ihan ihmeellistä ajaa, kun se on vaan niin hyvä ajettava! Vaiks se onkin kansanauto, se on silti noussut ykköseksi parhaiten ajettavien autojen listalla. OoooOooo… Se on paljon sanottu se! Oon ihan ihastunut sen auton takaluukkuunkin. Se aukee avaimen nappulasta painamalla ja menee kiinni kun hipaisee sulkemisnappulaa takaluukun sisällä. Vähän hieno! Ei tartte rouvan ite tehä muuta kuin painaa nappulaa! Ei pääse rasittumaan liikaa :D

Kaupasta ostin pitkälimppua ja Turunmaata ja kolme perunaa ja omenamehua ja maitoa. Siinäpä ne ostokset melkein. Ja oon sitten pitkin päivää mutustellut pitkälimppua Turunmaalla päällystettynä. Ja keitin mä ne kolme perunaakin ja lämmitin niitten kaveriksi Pirkka-lihapullakastiketölkin. Ne lihapullat on ihan törkeen hyviä!

Aamupäivällä nukuinkin pari tuntia, missasin osan urheilusta, mutten mitään tärkeetä. Harmi kun se moukari ei lentänyt ihan niin hyvin kuin toiveissa oli… Mutta keihäsmiehissä lepää toivomme. Ja pientä toivoa ehkä  kenties uskaltaa laittaa Evilän niskaan.

Kun olin vähän piristynyt, kaivoin kartongit esiin ja lävistin ekana reilut 80 sydäntä. Kiitos Pialle lävistimen lainaamisesta! :) Ja sitten aloin tehtailla kartongista tuoleja. Niistä tulee siis hääkoristeita. Sain melkein kaikki tuolit leikeltyä ja taiteltua (kiitos jälleen Pia ScorPalin lainaamisesta, se oli ihan ykkönen apuvälineenä tuossa taittelupuuhassa!), sitten iski nälkä ja ajattelin että teen tuolit loppuun huomenna.

Oon myös pelannut N97:n kitarapeliä. Se on aika hauska ja koukuttava! Ville eilen huomasi miten rakastuin siihen puhelimeen ja sanoi että se on meiän yhteinen lelumme. Siihen ei siis tyttöystävät saa lähetellä tekstareita tai vaimo näkee ne kaikki! ;) Ville ei oo siihen ite vielä koskenutkaan, mutta ehkä huomenissa.

Poju vissiin odottelee Villeä kotiin, kun se on tuntikausia makaillut tuolla auton vierellä pihalla. Deea puolestaan köllöttelee sohvalla mun kaverina. Huomaa kyllä kumpi koira on kiintynyt enemmän Villeen ja kumpi muhun. Saa vaan Poju-herra vielä hiukan odotella, kun saattaa mennä vielä hetki jos toinen ennen kuin edes lähden hakemaan Villeä. Raumalta sen kai haen sitten kun haen. Ukot menivät Alastarolle ekana leikkimään autoilla ja sitten ilmeisesti Porin kautta Raumalle. Saas nähdä kuinka paljon taikaliemiä juoneen ukkelin saan sitten yöllä noutaa… ;) Lupas ettei mee överiksi, mutta ne lupaukset saattaa unohtua aika helposti… ;)

Maanantaina viedään mun beibe uudelleen ilmastointihuoltoon. Huollon jälkeen ilmastointi toimi tasan vuorokauden, sitten lakkasi kylmän ilman tulo. Lienee vuotanut se kaasu johki taivaantuuliin. Toivottavasti saisivat sen toimimaan vihdoin. Mahtaako siitä silti tulla iso lasku perässä, vaikka he mokasivat sen ekan huollon?! Sen näemme sitten.

Loppuun vielä kuva Pojusta suloisena. Se viihtyy iltaisin aina lattialla sohvan vieressä eikä sitä haittaa vaikka viltti olis sen päällä. :)

Nyt vois taas pelailla sitä kitarapeliä ja sitten kun urheilu loppuu, mulla olis torstain ja perjantain East Endersin jaksot boksilla odottamassa katsomista…

Wokkausta ja pilkkimistä

Tehtiin eilen tosi hyvin onnistunutta vietnamilaistyylistä ruokaa. Syötiinkin tietysti puikoilla pikkukupeista se ruoka, tuli melkein parempaa kuin aito vietnamilainen sapuska. :)

Hra L pistää kanat wokkiin. Kaasuliesi on wokkailussa ihan pop!

Kanan lisäksi pannuun päätyi vettä, sokerihernettä, bambunversoa, cashewpähkinää, sipulia, kalakastiketta, osterikastiketta ja vesikastanjaa.

Ja tässä annos kupissa, pohjalla riisit (jasmiiniriisiä kun keittää 1 osa riisiä ja 2 osaa vettä, niin tulee juuri hyvää puikoilla syötäväksi) ja päällä herkullinen kana. Laitettiin vielä tulista kastiketta lisäkkeeksi, niin tuli potkua ruokaan. :)

Ruoan jälkeen laitettiin pilkkivehkeet valmiiksi täksi päiväksi. Mä valitsin omani tietty kauneuden perusteella. En mä edes muistanut miten paljon niitä pilkkejä meillä oli. Suurin osa Villen nuorena maalaamia. :)

Villeä suuresti huvitti kun vaimo halusi välttämättä yhden perhonkin laittaa pilkiksi. :D Keksin kuitenkin laittaa perhon vähän ylemmäs siimassa ja siitä 10 sentin päähän pilkin ”painoksi” siiman päähän. Pitää käyttää luovuutta pilkkimisessäkin!

Tämän perhon halusin ja laitoinkin pilkiksi. :)

Tänään sitten aamutoimien jälkeen lähdettiin mökille. Koirat pääsivät mukaan vaikka ne hiukan pilkkimistä aina häiritsevätkin. Poju on helpompi tapaus kun se pysyy meiän lähellä, mutta Deea painelee omille teilleen ja sitä saa aina huudella tulemaan luokse. Onneksi se aina tulee. Pojukin oli jäällä kuin nuori poika, kun paineli menemään sellasta laukkaa. :)

Hra L kairaa meille reikiä jäähän. Jää oli jotain 30-40 senttistä varmaan.

Tässä kuvassa näkyy meiän mökki (vasen ruskea rakennus), grillikatos ja sitten korkeempi anopin mökki. Ja Deegu. :)

Tässä meiän varusteita. Villellä tollanen musta selkäänkin laitettava pilkkijakkara. Toivottavasti on kestävä, maksoi meinaan yhtä paljon kuin mun perjantaiset vaateostokseni Seppälästä… Mun istuimenani vaatimattomampi valkoinen styroksijakkara.

Poju haistelee pilkkiä.

Hra L pilkkii ja Hra L junior katselee vieressä. :)

Ei me loppujen lopuksi yhtään ainutta fisua saatu, mutta Ville sai sentään melkein yhden jäälle. Mun toukkiani ei käyty edes maistelemassa. Lähdettiin kotiin sitten kun saatiin tarpeeksemme kylmästä viimasta. Aurinkoinen keli vois olla kivempi, ensi kerralla mennään auringonpaisteessa kokeilemaan onneamme.

Ainiin, katsottiin eilen Mad Menin eka jakso, ei hassumpi. Tänään katsotaa varmaan jo toinen. :)

Kuusenhakureissu

Mentiin eilen etsimään joulukuusia. Tarvittiin niitä neljä – itsemme lisäksi molemmille veljilleni ja vanhemmilleni. Otettiin Deea mukaan ja hypättiin maasturiin. Poju pääsee mukaan ensi vuonna, jos vaan on lunta maassa. Valkoinen pitkäkarvainen koira saattaapi tulla vähän likaiseksi mutaisilla metsäteillä…

Kuvassa Deegu tarkkailee näkyisikö mökin pihalla hyviä kuusiehdokkaita. :)

Ja tytön märkä tassu. Deellä on yksi musta kynsi, onneksi ei enempää, kun siitä ei näe paljonko sitä uskaltaa leikata.

Löydettiin me onneksi lopulta neljä joulukuusiehdokasta. Deean avustuksella tietty, pikkuneitihän ne kuuset luonnollisesti valitsi. ;) Meiän kuusi raahattiin sisälle heti illalla, vaikkei vielä sitä koristeltu. Tänään sitten koristellaan, mutta tässä hämyinen kuva alastomasta kuusesta. On siinä alaosassa vähän tyhjyyttä yhdellä puolella, mutta eipä tuo haittaa.

Kunhan saadaan kuusi koristeltua, pitää raahata joululahjoja kuusen alle. Tai ei kuusen alle juurikaan mitään mahdu, mutta kuusen ympärille. Onneksi tosta kuusesta oikealle päin on vain tilaa, sinne voi laittaa lahjoja pitkään jonoon. Meille noita lahjoja vaan kertyy kuin kolmilapsiseen perheeseen, kun hommataan toisillemme jo niin monta lahjaa. :D Nyt taitaa olla jo 35 lahjaa vain multa Villelle ja Villeltä mulle… Hävettävän iso määrä! :D Mutta kun niitä aletaan hommata jo alkusyksystä, niin niitä ehtii sitten kertyä… Kaikkea pientä ja jotain isompaakin. Ei meiän joulussa ainakaan mikään taantuma näy, päin vastoin.

Eilen illalla väsättiin ruoaksi makkarakeittoa. Se on yksi parhaista kotiruoista mitä olemassa on! Kaupasta ostetaan kaikki vihannekset/juurekset tuoreina, pilkotaan ne ja saadaan herkullista keittoa. HK:n Sinistä pitää makkaran olla ehdottomasti. Naminami! Onhan tuossa hommaa, mutta on se sen arvoista. Kuvassa keitto porisee vielä ilman makkaroita. Ja selitys isoille möhkäleille sopassa: laitetaan jotkut juurekset sinne isoina palasina, jotta niistä saadaan makua, muttei niitä tarvi syödä.

Makkarakeiton syömisen jälkeen katsottiin jouluelokuva – Joulupukki ja sen veli. Se oli ihan viihdyttävä, vaikkei mikään huippumahtava. Paljon pienikokoisia ihmisiä, niitä Miian suosikkeja. ;D

Elokuvan jälkeen koirat pihalle ja sitten alettiin pakkailla yhdessä joululahjoja. Se oli kivaa puuhaa, saumatonta yhteistyötä. :) Nyt on sitten kaikki paketit pakattu ja voidaan ne sitten toimittaa eteenpäin uusiin koteihinsa. Tai no pari käsityönä tehtyä lahjaa vielä odottaa loppusilausta, mutta muuten kaikki on pakattu.

Nukuttiin sekä pe-la että la-su yö vaihteeksi divaanilla. Tuli vaan molemmille sellainen olo, että olohuoneessa olisi kiva nukkua pitkästä aikaa. Ja hyvin uni tulikin, kun sai nukahtaa takkatulen loisteeseen. Deegulainen tosin vähän häiritsi nukkumista, kun se oli pakko päästä meiän kainaloon ja viime yönäkin heräsin jossain vaiheessa siihen, kun oltiin Villen kanssa sohvan toisella reunalla ja Deea oli vallannut mun tyynyni ja melkein puolet divaanin leveydestä samalla. Kiva lapsi meillä…

Tänään on vuorossa lepopäivä. Katsotaan varmaan joku elokuva taas ja kerätään voimia huomista varten, kun pitää ravata monessa paikassa. Haetaan mm. joulukinkut (itelle ja anopille ja Villen veljelle) ja vaihdetaan Pian kanssa joululahjat. Ja pitää vielä pari lahjaakin ostaa, kun huomattiin että parilta ihmiseltä puuttuu vielä lahjat. Sellaisia vaikeita hankintoja, kun ei ole oikein mitään hajua mistä ne ihmiset voisivat tykätä. Mutta kokeillaan onneamme, on meillä onneksi jo vähän ideaa mitä voisi ostaa.

Sääennuste näyttää ihan mielenkiintoiselta, ei varmaankaan valkoista joulua saada, muttei mutaistakaan. :) Pääasia että on edes sitä pakkasta!