Laulelemassa Samun ja parin muun fanin kanssa ;)

Oivoivoi ja iih ja iik ja mitä kaikkea – viime lauantaina vihdoin päättyi reilun kahden vuoden odotus ja päästiin Pian kanssa taas nautiskelemaan livenä Sunrise Avenueta! Meillä oli ihan mahtava vuorokausi yhdessä Pian kera ja oli ihan parasta jakaa taas tällainen Sunrise Avenue -kokemus!

Pia tuli noutamaan mua lauantaiaamuna puoli seiskan aikaan, koska Onnibus ottaisi meidät kyytiin 10 yli seiskan naapurikaupungista. Kumpikaan ei yllättäen liian paljon ollut edellisenä aamuna saanut nukuttua, mutta mikäs siinä autoillessa aamuauringossa. Tää oli eka Onnibus-kokemus, matka Helsinkiin maksoi vain 10€. Melko paljon edullisempaa kuin ”tavallisella” bussilla, kun meiän kotimatka maksoi 38€. Mutta tosiaan, oltiin jo 10 aikaan aamulla Kampissa ja siitä sitten alkoi vaellus ympäri ydinkeskustaa. Sattuipa somasti Ravintolapäiväkin olemaan, niin tiettyhän me fiilisteltiin myös ekaa kertaa Ravintolapäivää ja oikein kunnolla. Jossain puistossa (joo, mun Helsinkituntemus on hyvin epämääräistä) oli ihan hullun paljon ruokakojuja. Siellä sitten käveltiin ja ihmeteltiin ja olo oli kuin olisi jossain ulkomailla ollut. :D Maalaistyttö on Helsingissä kuin ulkomailla, ettei tartte edes kotimaan rajojen ulkopuolelle mennä. ;) Nää kuvat on ihan mitä sattuu, koska en nähnyt auringonpaisteessa kameran näytöltä yhtään mitään. Räpsin vain menemään. :)

DSC05443 DSC05448 DSC05449 DSC05450 DSC05452 DSC05466 DSC05481 DSC05487 DSC05498

Käytiin päivän aikana myös kolmessa askartelukaupassa (tietty!), mutta emmä ostanut niistä mitään. Säästin rahaa varmaan alitajuisesti uusiin kenkiin, koska mulla jalassa olleet kengät hiersi varpaat ihan rikki. Kävely oli tuskaa, mutta kuten Pia sanoikin, hyvällä reissulla vuodatetaan aina vertakin! Olin valinnut yleensä tosi hyvin jalkoja kohtelevat kengät, mutta ei kai sellaisia kenkiä ole keksittykään, joissa mun jalkani ei jossain vaiheessa alkaisi kitua, kun kilometrejä tulee mittariin tosi paljon yhteen putkeen. Kenkien löytäminen ei kuitenkaan ollut ihan helppoa, koska jalka on kokoa 41 ja taisivat olla somasti turvoksissakin, kun kokeilemani 41-koon kengätkään ei tuntuneet jaloissa hyviltä. Lopulta me iskettiin molemmat silmämme ihan kamaliin kukkakuosikenkiin, pitkävartiset tennarit, mitkä lie. Mulle päätyi isompia kukkia valkoisella pohjalla ja Pialle pienempiä kukkia mustalla pohjalla. Molemmat kuosit niin kamalat, että ne on jo hienot! :D Kyllä me repeiltiin meiän kengille! Nyt silmä on niihin jo tottunut ja tänään sain ne taas jalkaankin ekan kerran ton reissun jälkeen. Siis jalkojen kipeyden takia melkein kaikki kengät on olleet käyttökiellossa.

Syötiin lounas Ravintolapäivästä huolimatta ihan oikeassa ravintolassa rauhassa istuskellen. Ihan täydellistä rucola-parmankinkkupastaa!
Syötiin lounas Ravintolapäivästä huolimatta ihan oikeassa ravintolassa rauhassa istuskellen. Ihan täydellistä rucola-parmankinkkupastaa!
Uudet kengät tuskaisen taistelun jälkeen jalassa!
Uudet kengät tuskaisen taistelun jälkeen jalassa!

Ratikalla suhailtiin sitten illan saapuessa jäähallille.Löydettiin jopa oikea ratikka ja osattiin jäädä oikealla pysäkillä pois. :D Kun päästiin istumaan paikoillemme, ei siitä sitten enää noustukaan ennen kuin show oli ohi. Ei niillä jaloilla tehnyt mieli mennä keikkumaan kaljabaariin ihmisten tönittäväksi. :D Niin kuin mää jotain kaljaa joisin, hehee! Mutta ekana katseltiin jonkun nevöhööd-jenkkibändin lämmittelyä (joku north siinä nimessä ehkä oli) ja olihan se ihan sellasta kivaa musaa, mutta jostain kumman syystä odoteltiin jotain ihan muuta musiikkia alkavaksi… Ja lopulta se alkoi ja sitä ilotulitusta kesti kokonaiset kaksi tuntia! Ihan huippukokemus! Mieletön tunnelma, hienot valosysteemit ja olihan se esiintyjäkin ehkä ihan ok. ;) ;) ;) Siis iik, Samu Haber on mulle (vaiko meille) sama kuin joulupukki lapselle! :D Hahhaahaa! Koko parituntinen oli ihan kreisiä kuorolaulamista, ihan hullun hienoa! Oli todellakin veristen varpaiden (no ok, yhden verisen varpaan) arvoinen keikka! Mahtavaa! Tässä vielä kuvia Samusta ja kumppaneista, tai no lähinnä Samusta. :D Suurin osa kuvista oli ihan huonoja (ei siksi että kohde ei olisi valokuvauksellinen vaan koska valot ja varjot tekivät tepposiaan) mutta tässä vähän parhaimmistoa. Nam!

DSC05544 DSC05548 DSC05550 DSC05558 DSC05574 DSC05581 DSC05586 DSC05587 DSC05588 DSC05590

Kotimatka alkoi yhden aikaan Kampista ja olikin melkoista pomputusta koko matka. Taisi olla bussissa jotain pientä pomputusongelmaa, kivasti kolisi ja pomppi se vehje. En juurikaan saanut nukuttua, mutta mikäs siinä katsellessa maisemia. Yöllä oli vain pieni pimeä hetki, sitten alkoi aurinko taas nousta. En kuunnellut kotimatkalla kuulokkeilla Samua vaikka näin olis voinut olettaa, vaan perjantaina ilmestynyttä Anssi Kelan uutta levyä. Se on ihan superhyvä! Oon kuunnellut sen läpi jo vaikka kuinka monta kertaa ja digaan suuresti! :) Ja kotona olin aika tarkkaan viiden aikaan. Varvas veressä, mutta niin onnellisena. Kiva kun aikaista aamupalaa syödessä uninen lapsikin tuli mua halaamaan ja määkin pääsin syömisen ja suihkun jälkeen nukkumaan ukkelin, lapsen ja koiran valtaamaan sänkyyn. Hyvin sinne sekaan mahtui, vaikka peitosta en ton kolmikon kanssa alkanut tapella, otin suosiolla päiväpeiton päälleni. :D

Kuvia keskiviikolta

Eilen oli ihana postipäivä, kun sain kaksi virallista postcrossing-korttia, yhden ystävänpäiväkortin sekä kaksi ystävänpäiväylläriä. Kiitos ihmiset! :) Otin jotain surkeita kuviakin postisaldosta, kelvatkoon nuo kuvat.

Jutalta sain reissuperheelle sopivan matkakokoisen pelin! Nää pikkupelit on just kivoja ottaa mukan matkalle! Kiitos Jutta!
Jutalta sain reissuperheelle sopivan matkakokoisen pelin! Nää pikkupelit on just kivoja ottaa mukan matkalle! Kiitos Jutta!
Tiinalta sain ihanan ite tehdyn pöllöheijastimen! Se on molemmilta puolilta samanlainen ja ihanan iso! Kukkis sai myös pari tikkaria - muumitikkarit on just parhaita kun niitä voi pureskella helposti. ;) Kiitos Tiina!
Tiinalta sain ihanan ite tehdyn pöllöheijastimen! Se on molemmilta puolilta samanlainen ja ihanan iso! Kukkis sai myös pari tikkaria – muumitikkarit on just parhaita kun niitä voi pureskella helposti. ;) Kiitos Tiina!
Tässä osa mun ite lähettämistä ystäväkorteista - kaikista en tajunnut ottaa kuvia. Ja en tehnyt yhtään korttia ite, mutta ehkä ensivuonna taas.
Tässä osa mun ite lähettämistä ystäväkorteista – kaikista en tajunnut ottaa kuvia. Ja en tehnyt yhtään korttia ite, mutta ehkä ensivuonna taas…
Tiimarista ostin itelleni pitempään himoitsemani pöllösäästöpossun, ihana! Ja Sunrise Avenuen Samun plektra pääsi tollaseen kehykseen, jonka löysin Vapaa valinnasta. :D
Tiimarista ostin itelleni pitempään himoitsemani pöllösäästöpossun, ihana! Ja Sunrise Avenuen Samun plektra pääsi tollaseen kehykseen, jonka löysin Vapaa valinnasta. :D

Tän päivän posteja en ole vielä hakenut, mutta voisi tästä mennä koiria pissattamaan ja käydä samalla kattomassa olisiko postilaatikossa tänään jotain kivaa. :) Postin hakeminen on mun päiväni kohokohta! :D

Big Band Theory – uuh!

Eilen koitti se päivä, jota oltiin Pian kanssa odoteltu ihan pikkasen malttamattomina viikkokausia. :) :) :)

Päivä alkoi Pialla hieman huono-onnisesti (tyyppi mm. lukitsi ittensä kotinsa ulkopuolelle niin että puolet tavaroista jä sisälle), mutta ystävä rakas pääsi kuin pääsikin junaan ja haettiin Pia Kokemäen rautatieasemalta aamulla ysin jälkeen. Kukkis oli ihan innoissaan kun näki junan ja junasta asemalle jääneen kummitätinsä. :) Ihanaa kun Kukkis on niin Pia-fani! No, mulla oli klo 12 parturi ja Pia+Lumi-Kukka (näyttää joltain laskukaavalta!) jäivät meille hengailemaan kahdestaan. Ja kivaa kaksikolla olikin ollut! Harmi vaan kun pikkulikka ei olisi millään halunnut päästä meitä lähtemään Turkuun ilman häntä… Oli melkoinen taistelu, että saatiin lapsi vaatteisiin ja autoon. :( Niin ja jäämään mummilaan, oli vaan pakko lähteä ja jättää väsynyt kiukkuinen lapsi sinne. Voi pientä…

Turkuun ajeltiin lumisateessa, onneksi oli vielä valoisaa, niin ei pöllyävä lumi haitannut suuremmin menoa. Ajettiin parkkihalliin ja lähdettiin tarpomaan lumimyräkässä kohti Logomoa. Huhhuh, olipahan keli! Kun lopulta päästiin perille, oltiin ihan lumessa ja räässä. :D Ihania somelaisia muijia, uuh! Meiät otettiin heti hyvin vastaan – annettiin passit kaulaan, ohjattiin ilmaiseen VIP-narikkaan ja sitten mentiin Kitchenin puolelle, jossa meitä odotti pöytävaraus. Ruokana oli erilaisia salaatteja ja lämpimänä ruokana rautua, kanaa + kasvisratatouillea. Ja jälkkärinä, aah… ihana valkosuklaa(juusto?)kakkua.

Alkuruoan jämiä.
Alkuruoan jämiä.
Jälkkäriä, nam!
Jälkkäriä, nam!

Ruoan jälkeen mahat täynnä hipsittiin sitten kohti illan kohokohtaa. Oli aika kiva kävellä katsomon halki rappuset iiiihan sinne alas asti ja istahtaa eturiviin keskelle. Kannatti todellakin panostaa iltaan! :) Lämppäribändi kuulosti sekin kivalta ja Sunrise Avenue kera Big Bandin alkoi soittaa heti silloin kuin aikataulun mukaan pitikin. Jes! Ja uuh ja aah! Me oltiin niiiin liekeissä Pian kaa, se oli ihan huippumahtisuperparas keikka ikinä! :) Siis voi elämä!!! Phil Collins on tähän asti ollut mun ykköskonserttini, mutta tää meni senkin ohi! Emmä osaa edes sanoin kuvailla millainen elämys se oli, mutta sen verran osaan sanoa että me oltiin niin onnellisia ja me ei ikinä unohdeta tota iltaa! Sain myös Samulta lahjan. ;) Iik, se soitti tolla kitaraa ja nyt se on mun mun mun! Me myös Pian kaa juotiin Samun vesipullosta, josta se oli eka ite ottanut huikkaa. Että sillai. :D

Tämmönen passi kaulassa vietettiin iltaa ja tuo oranssi plektra on se muisto Samulta. Uuh!
Tämmönen passi kaulassa vietettiin iltaa ja tuo oranssi plektra on se muisto Samulta. Uuh!

 

Naminami.
Naminami.
Uuh!
Uuh! Se oli mahdollisesti just toi plekra joka on nyt mun!

Mentiin vielä keikan jälkeen lasillisille Kitcheniin. Mää kun olin autokuski, niin tilattiin mulle alkoholiton ihanuus. Hyvää se olikin ja hintaa vain 2.70€.

Hyvää!
Hyvää!

Sitten lähdettiinkin tarpomaan lumisateessa kohti parkkihallia. Oli vaan vähän turhan jännää rautatieaseman kävelysillalla, kun neljän känniukon lauma selvitteli välejään… Meinas vähän jännittää, kun tappelupukarit oli milloin meiän takana ja milloin edessä. Onneksi päästiin niistä eroon (tosin käveltiin sitten vähän kiertotietä sinne autolle, kun ei todella haluttu samalle pimeälle kadulle niitten kanssa.

Parkkihalli oli melko tyhjä.
Parkkihalli oli melko tyhjä.

Kotimatkalla oli ihan kamala lumimyräkkä+pimeys+lunta paljon tiellä, mutta Pia pääsi turvallisesti kotiinsa ja mää vielä reilun puolentunnin yksinajelun jälkeen omaani. Ja kotona mua odotti ihanaa yöpalaa!

Appelsiinia ja oman talvipuutarhan satoa!!! Siis miettikää - uusia perunoita helmikuun alussa!
Appelsiinia ja oman talvipuutarhan satoa!!! Siis miettikää – uusia perunoita helmikuun alussa!

Mun kolmatta viikkoa jatkuva nuhani ei tuosta lumimyrkyssä tarpomisesta digannut ja kurkkukipukin palasi lähes kahden viikon jälkeen kuvioihin. Mutta oli se sen arvoista. Ihanaa!