Krokotiilikakku

Tein Lumi-Kukalle 4-vuotisjuhliin synttärikakun, jota tyttönen toivoi jo monta kuukautta ennen h-hetkeä. Ei Kukkis kakkuja tykkää syödä, mutta halusi silti vihreän krokotiilin mallisen kakun ja sellaisen sai. 🙂 Siitä tuli kiva, yllätyin ihan itekin. 😀 Kun en ole mikään kakkumestari. Mutta flunssan ja kiireiden takia huijasin sen verran, että käytin kaupan kakkupohjia enkä alkanut väsätä kolmea kääretorttupohjaa niin kuin suunnittelin. Kostutin kakkupohjan cociksella, se on parasta kostuketta kakkuihin. Ja laitoin väliin mummun (=anopin) omenahilloa. Niin ja kermavaahdon värjäsin elintarvikevärillä. Nam!

Tästä se lähti, leikkasin yhden kerroksen kakkupohjasta krokon vartaloksi.

Tästä se lähti, leikkasin yhden kerroksen kakkupohjasta krokon vartaloksi.

SItten lisäsin hännän ja pään. Takajalkoihinkin tuli vähän lisää pituutta vaikka sitä ei tuossa vaiheessa vielä näy. Niin ja silmien kohdalle tein myös möykyt.

Sitten lisäsin hännän ja pään. Takajalkoihinkin tuli vähän lisää pituutta vaikka sitä ei tuossa vaiheessa vielä näy. Niin ja silmien kohdalle tein myös möykyt.

Kermavaahdotettu kroko.

Kermavaahdotettu kroko.

Tällainen siitä tuli.

Tällainen siitä tuli.

Peloittava kroko :D

Peloittava kroko 😀

Deegu 4v

Meiän lunni täytti torstaina jo 4 vuotta. Nopeasti se aika on mennyt, tota hölmöä koiraa ollaan jo niin kauan katteltu. 🙂 Prinsessa ansaitsi tietysti juhla-aterian (niin kuin olisi itse ymmärtänyt sellaista vaatia) ja kaupasta mukaan tarttuikin synttärikakkua varten nakkeja ja maksamakkaraa. Maksamakkarasta verotin ihan pikkuisen itsekin, kun sitä tekee niin hillittömästi mieli, muttei paksuna saa syödä kuin maksimissaan ihan vähän. En kuollut siihen eikä aktiivisuudestaan päätelleen maha-asukkikaan. 😀

Tässä hieno synttärikakku. Poju sai samanlaisen, tai vähän enempi tavaraa Deealla oli, mutta ei voinut antaa Pojulle vain kuivaruokaa, kun toinen söi herkkua. Herkullinen suolakurkun pää vielä kruunaa koko herkkuvuoren. 🙂

Tällä viikolla tulleessa Lunnikoira-lehdessä oli mielenkiintoista infoa lunneista. Kyselyyn oli vastannut 31 koiraa (tai ehkä niiden omistajaa kuitenkin) ja sen mukaan 41.9%:lla koirista on jonkinasteista paukku- tai ääniarkuutta ihan niin kuin meiän Deellä. Ja 54.8%:lla lunneista sisäsiisteys on puutteellista/hidasta… Nii-i, ei ihme ettei toi meiänkään yksilö ihan osaa ilmaista itteensä, kun tarttis päästä pihalle. Melko normaali tapaus tuo meiän koiruus siis, ei tavallista hölmömpi. Osaa se onneksi öisin levottomalla steppailullaan sanoa, että päästäkää mut pihalle. Ja päiväsaikaan pitää vaan seurata sitä, jotta huomaa milloin se alkaa tulla levottomaksi.

Harjattiin ja kerittiin Pojua eilen illalla, jotta jätkä ei raahaisi sisälle enää kauheita lumipalloja karvoissaan. Ei muuten karvaa ajeltu kuin jaloista ja mahasta ja ahterista – sinnehän ne lumipallot suojasäällä takertuvat. Pitää tänään vielä jatkaa harjausprojektia, sitä villaa kun lähtee ihan järjettömiä määriä harjatessa. Enkä käyttänyt edes furminaattoria vaan ihan tavallista harjausvehjettä, karstaa vai mikä se on.

Pian lähdetään käymään mökillä, koitan saada koirista otettua siellä jotain lumisia peuhaamiskuvia. 🙂

Translate »