Sorsia ruokkimassa

Posted on

Tänään käytiin kahteenkin otteeseen sorsia ruokkimassa ja Lumi-Kukalla oli hauskaa. 🙂 Ostettiin kaupasta ale-paahtoleipää ja saatiin edullinen talviloma-aktiviteetti aikaiseksi. Ekalla sillalla jossa käytiin, ei ollut tällä kertaa kuin muutama sorsa paikalla ja nekin oli niin arkoja, etteivät uskaltaneet tulla aterioimaan. Lähdettiin sitten käveleen pois päin ja matkalla törmäsimme ihanaan poseeraavaan oravaan. Tyyppi vaikutti aika kesyltä, kun antoi ottaa muutaman kuva itsestään. Ja voi miten suloisia kuvia tulikaan! 🙂 🙂 🙂 Toisella sorsanruokkimiskerralla käytiin eka vähän kauempana, mutta sielläpä olikin joki umpijäässä, joten palattiin sitten takaisin siihen paikkaan missä aiemmin oli porukkaa. Kiva aurinkoinen lomapäivä (tai siis osittainen loma- ja osittainen työpäivä), vaikka flunssa onkin enemmän tai vähemmän jokaisella meistä kiusana. Lapsi meistä räkäisin on, hyvä esikoululainen sairastaa lomalla. :/

Mää en vaan kyllästy tähän kotitien maisemaan…

Mulle kelpaa kuvattavaksi mikä vaan lintu, mutta tää talitiainen oli ainoa sorsien lisäksi joka suostui kuvattavaksi. Olin liian hidas kaikkien muitten lintujen kanssa. 😀

Täällä sillalla oli hiljaista tällä kertaa, mutta niin kaunista.

Tässä tämä kurre!

Niin söpö!

Mahanrapsutuskuva vielä. 🙂

Tässä näitä sorsia joita ruokittiin.

Porukkaa riitti monen kymmenen nokan verran.

Sillan molemmilla puolilla oli väkeä.

Taivas ja kotipihan kauniit puut.

Taas tätä maisemaa. 😉

Ja Deea on harrastanut tänäänkin taas tätä. Antaa etujalkojen vaan roikkua mukana ja puskee takajaloilla vauhtia. 😀

Lumipää.

Tästä rouvasta ikuistin kuvan jälkimmäisellä ruokkimisreissulla. Aurinko ei enää paistanut siihen sillalla ja oli helkkarin kylmä.


Hiihtoloman alku ja talven paluu

Posted on

Eskarilapsen hiihtolomaviikko alkoi ja talvi palasi maailmaan. Sunnuntaina oli vielä ihan vesikeli, melkein lumetonta ja liukkauskin oli pois, mutta kun hiihtoloma alkoi, alkoi taas sadella lunta. Me startattiin maanantaiaamuna heti kasin aikaan anopin auto (koska oma talvikykyinen auto on yhä rikki) ja lähdettiin ajamaan kohti Poria ja ystävääni Piaa. Oli ihan outoa mennä jo toista kertaa Poriin viikon sisällä, mutta en todellakaan valita kun ollaan niin vähän nähty Pian kanssa, että jokainen yhteinen hetki on suuresti odotettu. 🙂 Vietin siis ystävänpäivän viime viikolla ystäväni kanssa askarrellen.

Tykkään tästä mun kasvien hallitsemasta ikkunanäkymästäni!

Porin reissun jälkeen aloin pakkailla tilauksia ja jossain vaiheessa lapsi halusi päästä mummilaan. Kun oltiin viety lapsi ja oli ulkokamppeet valmiiksi päällä, lähdettiin siitä sitten vielä koiran kanssa nautiskelemaan lumesta, jota oli satanut ihmeen paljon jo. Koko talvi on ollut hyvin vähäluminen, monta kertaa on tullut pieni määrä lunta muttei kertaakaan ole satanut isompaa määrää. Ja voi miten Deea nauttikin lumesta! Kuin pieni lapsi se paineli menemään ja möyri ihan kunnolla lumessa. 🙂 Kun on kivaa puuhaa, ei tosiaan ikä paina meiän mummokoiraamme.

En tietty ottanut kameraa tuonne lenkille mukaan kun ajattelin että sataa niin paljon lunta ettei viitsi kameraa kastella, niin johan sillä reissulla sitten joella näkyi ystävämme koskikara eikä sitä luntakaan niin paljon tullut, että hyvin olisi voinut kamerankin ottaa mukaan… Mutta kuvasin sitten vain puhelimella vähän maisemia ja mummokoiraa. 🙂

Tuolla se koskikara hengaili ja hyppeli veteen.

Deea odotteli joko tästä sillalta pääsisi pois 🙂 Lumen alla oli jäätä, joka rätisi ja koira ei oikein tykännyt sillalla kävellä.

Kauttuan Klubi ja kellotorni. Nuo vanhanaikaiset aurauskepit on söpöjä 🙂

Kyllä näissä maisemissa vaan kelpaa lenkkeillä! Ja vaikken enää haluaisi lunta, on se silti nättiä.

Mummo nauttii lumesta. Tuo puku ei ole mikään muotijuttu (hih) vaan suojaa mahassa olevaa paranevaa vammaa raapimiselta ja nuolemiselta.

Illalla kun väsättiin jauhelihakeittoa, ulkona näytti tosi siniseltä ja piti mennä kuistilta nappaamaan kuva. Sininen hetki on kyllä kaunis hetki!

Tokmannin mainoslehtinen sai mut käymään postireissulla heiän putiikissaan, kun mulla ei ole vielä ollut yhtään esikkoa tän kevättalven aikana. Nyt sitten on neljin kappalein kun moisen kukkaparven sai vitosella. Ja vielä kun saisi tehtyä tilaa niille tähän mun pöydälleni… Viime viikolla pöydälleni muutti vanhemmiltani saatu saintpaulia ja ukkelilta saatu maljakollinen tulppaaneita, mutta ehkä nuo tulppaanit voisi päästää jo eläkkeelle ja niiden tilalle saisi aseteltua esikoita. Kun ei tässä mun pöydällä vielä olekaan tarpeeksi kasveja… 😀

Ihanaa väriloistoa! (Kunnes heittävät henkensä…) Vasemman alakulman keltainen kukka on jännän värinen, en muista että tollasta mulla olis ennen ollutkaan.

Ainiin, on mulla yksi askartelukin vielä esiteltävänä. Tein kollaasikortin, jos tuota voi kollaasiksi sanoa?! Kyllä kai. Mutta piti tehdä vastaanottajan toiveiden mukainen kortti ja siitä tuli sitten tällainen:

Musta tästä tuli kiva ja uskoisin että pysyy ehjänä perille asti kun päällystin tuon taas sillä mun glitterimönjälläni. 🙂


Lumi palasi takaisin!

Posted on

Tuulisen ja vesisateisen alkuviikonlopun jälkeen herättiin tänään lumisen maiseman keskellä. Kivaa! Lumi pääsi suorastaan yllättämään. 🙂 Ja lumestahan piti taas päästä nautiskelemaan. Joten tässä kuvia kelkkailuretken varrelta.

Lunta ja aurinkoa! Parissa seuraavassakin kuvassa - mutta tuo yhdistelmä on niin kaunis!

Lunta ja aurinkoa! Parissa seuraavassakin kuvassa – mutta tuo yhdistelmä on niin kaunis!

DSC05214 DSC05216 DSC05219 DSC05220

Mäkeä ylös kapuamaan...

Mäkeä ylös kapuamaan…

Mihin se tytsi oikein kiipeää?

Mihin se tytsi oikein kiipeää?

Ja välillä alaspäin!

IIIIK!

Uudelleen!

Uudelleen!

DSC05228

Mäen kiipeäminen ei ollut ihan helppoa hommaa...

Mäen kiipeäminen ei ollut ihan helppoa hommaa…

Paljasmahainen vuorenvalloittaja.

Paljasmahainen vuorenvalloittaja.

Ja taas vauhdin hurmaa1

Ja taas vauhdin hurmaa!

Lumisia puita, ihanaa!

Lumisia puita, ihanaa!

Palmu sinnittelee lumisena. Pariksi yöksi tuo on tarvinnut peittää tän talven aikana, mutta voi olla ettei tarvi sisälle raahata koko talven aikana...

Palmu sinnittelee lumisena. Pariksi yöksi tuo on tarvinnut peittää tän talven aikana, mutta voi olla ettei tarvi sisälle raahata koko talven aikana…


Tapaninpäivän Stiga-ajelulla

Posted on

Tänään oli mukavan pientä pakkasta eiliseen verrattuna ja oli tosi kiva olla ulkona. Käytiin kahteenkin kertaa koko poppoo ulkoilemassa ja hyvin tarkeni, kun oli topattuna jalatkin. Olen tähän asti sinnitellyt ihan vaan farkuilla, mutta tänään tuli mieleen että meillä on vanhat laskettelukamppeet jossain varastossa. Joo, omat housut ei enää mahtuneet päälle, miten lie kutistuneet siellä varastossa… 😉 Ne on kuitenkin aika tarkalleen kymmenen vuotta sitten hankittu, niin se selittää asiaa. No, ukkelin housut meni mulle ja oi että ne oli lämpimät! Taidan suosiolla ryhtyä toppahousutytöksi!

Mun rakkaimmat. :)

Mun rakkaimmat. 🙂

Stiga-tytön poseeraus.

Stiga-tytön poseeraus.

Enää ei ollut olemassa hienoa puusiltaa, tilalla tuollainen metallihökötys.

Enää ei ollut olemassa hienoa puusiltaa, tilalla tuollainen metallihökötys. Koira ei sillalla uskaltanut, lapsi vain kun piti sen kädestä kiinni.

Hyvin tytsi osasi ohjata ja jarruttaa tuolla Stigallaan, vaikka mua hiukan pelotti että osaako tuo lainkaan ohjata. :D Onneksi olin väärässä!

Hyvin tytsi osasi ohjata ja jarruttaa tuolla Stigallaan, vaikka mua hiukan pelotti että osaako tuo lainkaan hallita kelkkaansa. 😀 Onneksi olin väärässä!

Joelta vielä tämä kuva.

Joelta vielä tämä kuva.


Viikko jouluun ja siltä näyttää ulkonakin

Posted on

Voihan lumeton talvi! En tykkää! Tutkailin tänään joukkohauta-kukkapenkkiä ja muratti se siellä voi vieläkin ihan hyvin. Orvokki ei sentään kuki, mutta orvokin taimiakin siellä vielä oli ihan hyvässä hapessa. Blaah.

Tällä menolla nää selviää hyvin talvesta, kun ei oo kylmä...

Tällä menolla tää selviää hyvin talvesta, kun ei oo kylmä…

Lisää kukkamaan murattia.

Lisää kukkamaan murattia.

Deea tykkäsi kovasti taas haistella pihalla kaikkea mahdollista, kun mää pöngin kukkapenkissä. Jotain ruohoja se vähän söikin, se on semmonen märehtijäkoira. 🙂

Suostui se poseeraamaankin. Deea muuten täytti viime viikolla jo 8 vuotta.

Suostui se poseeraamaankin. Deea muuten täytti viime viikolla jo 8 vuotta.

Murattia kasvaa myös ulko-oven vieressä isossa ruukussa. Ja se vasta hyvin voikin! Kas kun ei uusia lehden alkuja näkynyt 😀 Voi tätä talvea…

Pöllö vahtii ovea (ja on tainnut olla lintujen istuimena tuosta valkoisesta pääkoristuksesta päätellen).

Pöllö vahtii ovea (ja on tainnut olla lintujen istuimena tuosta valkoisesta pääkoristuksesta päätellen).


Kuulumisia ja kuvia (eli töiden välttelyä)

Posted on

Flunssa se vain jatkuu… Mutta saatiin onneksi eilen pitää taudista huolimatta ihana parisuhdepäivä – kiitos vielä mummille ja papalle pikkutyttösen hoitamista! 🙂 Kaikkein parasta, että mummi itse ehdotti yökyläilyä, huippua! 🙂

Eka pari kuvaa torstailta, kun talvi taas saapui hetkeksi. Olisipa se lumi jäänyt maahan… Ei se ihan kokonaan ehtinyt sulaa ja tänään on tullut pikkuisen lisää valkoista taivaalta, mutta saisi tulla lunta enemmän, jotta ulkona olisi valoisampaa. Ja lumi nyt vaan on aika kiva juttu!

Tämä valkoisuus sai mut flunssasta huolimatta heti herättyäni ulos koiran kera. :)

Tämä valkoisuus sai mut flunssasta huolimatta heti herättyäni ulos koiran kera. 🙂

Olkkarin ikkunasta otettu ihana luminen kuva.

Olkkarin ikkunasta otettu ihana luminen kuva.

Ennen kun sain lapsen hoitoon, piti hiukan leikkiä pihalla lumessa. :)

Ennen kun sain lapsen hoitoon, piti hiukan leikkiä pihalla lumessa. 🙂

Sitten siihen eiliseen. Ajeltiin Raisioon, josta bongasin itelleni ihanan uuden kalenterin. Mulla on pari vuotta ollut kiva uudelleentäytettävä Filofax-kalenteri ja siihen mun piti nytkin sisukset hankkia, mutta kun näin ihanan kalenterin… enhän mä voinut vastustaa. Ja tää kokonaan uusi kalenteri maksoi vain pari euroa enemmän kuin ne sisukset. Katson sitten vuoden päästä uudelleen, jos ostan taas vain sisukset Filofaxiin.

IHANA Puh! En ole moneen vuoteen Puhmaisia juttuja ostellut, mutta Puh on alkanut taas ihastuttaa mua ja taitaa olla nyt taas menoa. :)

IHANA Puh! En ole moneen vuoteen Puhmaisia juttuja ostellut, mutta Puh on alkanut taas ihastuttaa mua ja taitaa olla nyt taas menoa. 🙂

Sisältä näyttää tältä. Jokaiselle päivälle oma sivunta. Hinta Suomalaisessa kirjakaupassa 14.90€.

Sisältä näyttää tältä. Jokaiselle päivälle oma sivunta. Hinta Suomalaisessa kirjakaupassa 14.90€.

Käytiin myös kasviostoksilla. Meillä oli joskus tuntokasvi, muistaisin että olisin sellasen kasvattanut siemenestä?! En tiiä muistanko omiani, mutta nähtiin Plantagenissa näitä ja ostettiin sekä mummilaan että itellemme sellaiset. Ne oli ihan kauheen näköiset kun kotiin päästiin, ottivat pikkaisen stressiä, raukat tuntoherkät kasvit. 🙂 Mutta aamulla näyttivät jo ihan erilaisilta. Lapselle ei parane ehkä kertoa, että se ottaa nokkiinsa kun siihen koskee, kun sitten lapsi ehkä kiusaa kasvin hengiltä… Lehdet menee ihan suppuun jos oksaan koskettaa. Siemenkauppa.com ainakin myy siemeniä ja kertoo kasvista näin: ”Pieni ja sievä ruukkukasvi, jolla on hauska erityisominaisuus. Sen lehdet sulkeutuvat kosketuksesta. Villavat, pallomaiset, roosanväriset kukat sijaitsevat lyhyen varren päässä, lehdet ovat harmaanvihreät. Helppohoitoinen ja kiitollinen kasvi. Viihtyy ravinteikkaassa maassa valoisassa kasvupaikassa. Kastele niukasti talvella, runsaasti kesällä ja anna ravinnetta.”. Toivottavasti ei ihan heti kuole. 🙂

Voi surkeus minkä näköinen reissaaja :D

Voi surkeus minkä näköinen reissaaja 😀

Aamulla näytti jo omalta itseltään. :)

Aamulla näytti jo omalta itseltään. 🙂

Valitsin ekan valkoisen joulukukankin, tulilatvan. Haluan tänäkin jouluna varmaan vain valkoisia joulukukkia. :)

Valitsin ekan valkoisen joulukukankin, tulilatvan. Haluan tänäkin jouluna varmaan vain valkoisia joulukukkia. 🙂 Ja voi höh kun illalla sisällä otetut kuvat on sumuisia. :/

Käytiin eilen myös hakemassa Turusta intialasta ruokaa mukaamme, nami! En uskalla kokeilla eri annosta, kun oon yhden hyvän löytänyt. 😀 Ehkä joskus voisi jotain muutakin koklata, kun voihan siellä olla vielä jotain parempaakin… Illaksi oltiin suunniteltu kahden elokuvan katsominen Viaplayn kautta. Ja hurraa, me saatiin katsottua ne molemmat! Ihanaa! Katsottiin ekana Ted (ihan hulvattoman hauska!) ja sen jälkeen Year One, joka oli sekin hauska! Vähän on vielä matkaa tavoitteeseen – 52 elokuvaa haluaisin saada katsottua tämän vuoden aikana ja nyt on katsottu 37. Vielä on 15 leffaa jäljellä jos tavoitteeseen aiotaan päästä. Vähän niin kuin kolme leffaa per viikko – ei mikään mahdoton tavoite. Toki asiaa hankaloittaa lapsi, joka nukahtaa 22-23 välillä yleensä. 🙁 Koitan kuitenkin huomenna taas aloittaa unimajurin roolin ja saada tytön aikaisemmin sänkyyn. Jos vaan flunssa sen sallii, tällä viikolla on ollut iltaisin sen verran onneton olo, etten ole jaksanut alkaa tapella nukkumaanmenosta lapsen kera.

Nyt on vältelty tarpeeksi skannausurakan aloittamista… joten taidan alkaa skannailemaan. 🙂 Ainakin nyt toistaiseksi olo on taas suht ok, niin koitan saada työasioita etenemään.


Koiria lumessa

Posted on

Kävin lenkillä koirien kanssa ja muistin ottaa kamerankin mukaan. Deeasta varsinkin on hyvin vaikea ottaa kuvia kun neiti painelee täyttä ravia paikasta toiseen, mutta ei kaikki kuvat sentään epäonnistuneet. Mentiin ekana töidentöiden varastoalueelle ja siinä sitten pyörittiin aikamme, kunnes jatkettiin matkaa. Tossa varastoalueella voisi periaatteessa pitää koiria vapaanakin, mutta jos sinne ilmestyykin joku auto tai trukki yhtäkkiä, niin ei ehkä kuitenkaan viitti.

Ihana aurinkoinen talvipäivä!

Poju merkkaa betoniputken itelleen, sitä ei kukaan sitten saa pölliä. 😀

Luminenäinen Deegu suostui välillä pysähtymään miettiäkseen mihin suuntaan seuraavaksi loikkaisi.

Poju on meiän koirista se KAUNIS vaikka onkin poika. Tässäkin niin ihana katse silmissä, oih!

Deegu valmiina riehumaan!

Jos nyt lähtis sinne töihintöihin. 🙂


Tuulastusta ja talvisuutta

Posted on

Mentiin eilen illalla kuuden jälkeen mökille, kun siihen aikaan oli jo ihan pimeää. Mentiin hautausmaan kautta, kun mulle tuli mieleen päivällä että voisi viedä Villen pappan haudalle kynttilän. Valtavasti kynttilöitä haudoilla jo olikin, tosi kaunis valomeri. Kirkkokin näytti kauniilta, jonkinlaisen kuvankin sain otettua. Hautausmaan valoista ei tullut yhtään onnistunutta kuvaa. Tai näkyyhän tuossa kirkkokuvassa vähän kynttilöitäkin.

Mökillä vaikutti olevan oikeinkin hyvä tuulastussää, joten kerättiin kamat veneeseen ja lähdettiin soutamaan. Mun soutaminen on vähän hakusessa, ei oikein kääntyminen oikeaan suuntaan tahdo aina mennä nappiin… 😀 Mutta kyllä se siitä harjoittelulla! Harmi vaan kun järven vesi oli tosi sumeaa, ihan sekaisin jostain syystä. Näkyvyys ei ollut mikään häävi. 🙁 Kyllä me silti sinnikkäästi aika pitkään järvellä oltiin kun matalissa kohdissa näki suht hyvin pohjaan. Ville melkein sai pari kiiskeä, mutta nekin vaan melkein. 😉 Eipä tuo haitannut, oli kivaa (vaikkakin vähän pelottavaa) soudella pilkkopimeällä järvellä ja mäkin sain tähystellä kaloja kun vaihdettiin soutajaa. Tähtitaivas oli ihan mieletön! Vaikka kotonakin näkee tähtiä paljon, mökillä niitä näkee ihan järjettömästi! Koko taivas piukassa pikkuisia valopalloja. Jo senkin takia kannatti sinne mökille mennä!

Jo eilen illalla ilma meni vähän pakkasen puolelle ja aamulla olikini ihana herätä auringonpaisteeseen ja kuuraiseen maisemaan. Pihalampikin nyt ekaa kertaa tän syksyn aikana osittain jäässä.

Ja meiän hääauto kun on taas tossa meiän pihalla kun se menee rekisteröintikatsastukseen vissiin ensiviikolla, niin sekin oli saanut kauniin kuuraisen pinnan.

Sitten vielä kuva siitä ”kympin kikkareesta” eli perjantaina ostamastani pihakasvista. En kyllä tiiä mikä se mahtaa olla, mutta anopin antama nimi on ihan hyvä. Se siis maksoi kympin (kauhean kallis pieneksi kasviksi…) mutta on se kaunis! Ihanan värisiä nuo marjat, ei sitä voinut jättää sinne puutarhaliikkeeseen. Oli vielä ainoa lajiaan.