Elämää postintyöntekijänä

Posted on

Laitoin Postille kaksi työhakemusta tammikuussa. Jotenkin mua on vaan lapsesta asti kiehtonut tuo postiasia. Pääsin joskus ala-asteella vierailulle meiän paikalliseen pikkuiseen postiin sinne tiskin taakse (ellen sitten ole vaan nähnyt unta, hihi) ja se jäi jotenkin kummittelemaan mieleen. Olen aikuisena monesti sanonut, että postin lajittelu olisi sellainen homma joka mua kiehtoisi. En tiedä miksi, mutta se on vaan jotenkin vetänyt puoleensa.

En kyllä uskonut että tuokaan työpaikan hakeminen mihinkään johtaisi. Mutta sain helmikuun kolmanneksi viimeisenä päivänä puhelun, että tulisinko työhaastatteluun. Menin muutaman tunnin päästä sinne ja sekin oli jo hauskaa päästä näkemään mitä se lajittelukeskus sisällään pitää. Ajetaan siitä aina ohi kun mennään vanhempieni luokse, niin olen monesti miettinyt millaistakohan siellä on. Olin siis tyytyväinen jo siihen, kun pääsin näkemään sen paikan. 😀

Seuraava aamuna tuli sitten puhelu, että tulisinko ylihuomenna eli maaliskuun ekana päivänä töihin. No tulisin. Ja menin ja en ilmeisesti ollut ihan toivoton tapaus, kun siellä olen nyt monta viikkoa jo ahertanut. 🙂 Ekana päivänä istuin postiautossa pelkääjän paikalla kun mentiin se reitti läpi. Tokana päivänä ajoin jo ite. Harjoittelu kesti viisi päivää ja sitten olin jo omillani eli lähdin yksin ajelemaan sitä reittiä. Toisena päivänä (silloin kun ajoin ekan kerran postiautoa opettaja vieressäni) laitoin puhelimen Endomondo-sovelluksen träkkäämään reittiäni. En tiennyt toimiiko se, mutta veljeni vinkistä kokeilin sitä ja toimihan se aivan mainiosti! Sen avulla sitten kirjoitin lauantaiaamuna reittiohjeet paperille ja käytiin iltapäivällä se reitti ajamassa ukkelin kera. Mulla on huono suuntavaisto, niin halusin sitä rauhassa tsekkailla omalla ajallani. Ja se kannatti, koska se reitti jäi yllättävän nopeesti mun kallooni ja sitten ekalla kerralla ihan yksin liikenteessä ollessani ei ollut enää mitään ongelmaa tietää mihin kuuluu mennä. Jes!

Mulle sanottiin sillon haastattelussa että ei voida luvata onko mulle hommia säännöllisesti, mutta ainakin välillä. Ja se sopisi hyvin mun elämäntilanteeseeni, kun en haluaisi edes tehdä palkkatyötä viittä päivää viikossa, koska haluan antaa aikaa myös omalle kaupalleni. Yksi viikko sillon aika alussa oli vain kaksipäiväinen (olin silti vapaapäivinäkin valmiudessa mennä töihin jos puhelu tulisi) mutta sen jälkeen on kyllä saanut tehdä ihan täysiä työviikkoja, vain tiistait on vapaapäiviä kun sillon ei kirjepostia yleensä jaeta. Vain paketit ja jotkut lehdet kulkevat silloin vakituisten työntekijöiden toimesta. Tiistait on siis Postcard Garden -päiviä. 🙂 Ja tiistaisin saa nukkua seitsemään asti! Ihanaa!

Työpäivinä herätyskello herättää viiden aikaan. En siis ole mikään aamuihminen, mutta nopeasti tuohon tottui. Ennen kuutta menen töihin, jotta olen kello kuusi työpisteelläni hanskat kädessä valmiina käymään päivän postien kimppuun. Postit tulee osa ihan sekalaisina läjinä, osa teiden nimien mukaan aakkosjärjestyksessä. Ekana ne postit lajitellaan siis tien nimien mukaan omiin lokeroihinsa. Seassa on aina vääriäkin posteja – jos ne on meiän lajittelukeskuksen alueen posteja niin niin toimitetaan vain oikeille lajittelijoille, mutta jos ihan vääriä paikkakuntia, niin niille on omat laatikkonsa joista ne sitten lähetetään eteenpäin. Tuossa osoitelohkolajittelussa menee ehkä max tunti aikaa JOS postit tulee ajoissa meille ja jos ei ole ihan sairaasti postia. Ja sitten siinä jakelureitin esityössä menee tunti tai kaksi, eli kun lajitelleen oman reitin jokaisen tiennimen postit siihen järjestykseen missä postilaatikot/luukut ovat. Samalla myös tarkistetaan osoitteenmuutokset eli jos pitää ohjata postia johonkin toiseen osoitteeseen, tai jos tulee postia henkilölle joka ei enää asu siinä osoitteessa johon postia tulee. On myös määräaikaisia osoitteenmuutoksia ja kaikkea kivaa, joka pitää ottaa huomioon. Pitää siis kyllä olla tarkkana.

Kun postit on laatikoissa jakojärjestyksessä, on yleensä aamupalan aika. Nykyään saatan pystyä jo syömään jotain heti viiden jälkeen aamulla kotona, mutta usein siinä yhdeksän aikoihin syön päivän ekan aterian eli aamupalaleivät. Oon huono syömään liian aikaisin, vasta seiskan jälkeen yleensä tulee nälkä. Aamupalan jälkeen käydään sitten pakettien kimppuun. Pakettien viivakoodit skannataan puhelimeen eli otetaan jakeluun. Joskus paketteja on niin paljon, ettei kaikki edes mahdu kyytiin. Sitten joku muu vie isommalla autolla paketit vastaanottajalle. Kun paketit on skannattu, pitää miettiä niiden jakelujärjestys. En tiedä miten pro-jakajat tekee, mutta mulla on repussa pieni ruutulehtiö, johon kirjoitan niiden pakettien vastaanottajat/osoitteet joiden paketeista ei saa irti sitä lappusta josta näkee ne tiedot. Sitten laitan laput järjestykseen. Aluksi pyysin siihen aina apua kokeneemmilta tuon mun reitin asiantuntijoilta, nyt osaan jo itse laittaa ne järjestykseen. Toki yhä tulee ihan vieraitakin osoitteita, mutta puhelimen karttasovellus pelastaa. Tosin se kyllä näyttää talojen paikat välillä ihan väärin eli kyllä on muutaman kerran tullut harhailtua oikeaa taloa etsiessä. 😀 Kaikkein parasta on jos talossa ei ole mitään asiaa mistä näkisi sen numeron. Välillä pitää vain koittaa päätellä ja mennä tuurilla ovikelloa soittelemaan tai koputtelemaan ovea. Ihmiset kyllä auttaa löytämään oikean talon, jos menee väärälle ovelle. Yhtä taloa en kerta kaikkiaan löytänyt, niin menin sitten toisen talon ovelta kysymään missä se voisi olla. Ja sain apua.

Kun pakettikortit on järjestyksessä, on aika mennä pakkaamaan auto. Hyttiin mahtuu kerrallaan kaksi laatikollista kirjepostia (sitä on keskimääräisenä päivänä kolme laatikollista, kaikkein pahimpana päivänä on ollut viisi ja puoli laatikkoa!), aika monta nippua Postisia tai muita mainoksia ja myös pieniä paketteja (esim. Kiinan kikkareita eli AliExpress/Wish/eBay yms tilauksia jotka ei mene normikirjeinä). Paperiseen ajopäiväkirjaan merkataan milloin ajoaika alkaa ja auton kilometrit matkaan lähtiessä ja postille palatessa. Postiauton musta laatikko aktivoidaan henkilökohtaisella ”avaimella”. Se musta laatikko seuraa nopeuksia (ja raportoi Helsingin päähän ylinopeuksista), auton jarrutuksia, heilumisia, ajon taloudellisuutta yms. Ja postin työpuhelimesta näkee sitten raportit miten on ajot sujuneet ja missä olisi parannettavaa. Kaikkien pitäisi jarrutella vähemmän, mutta se on ehkä hiukan hankalaa kun postilaatikoille on vähän pakko pysähtyä jarruja käyttäen. 😀 Mulla on nyt keskimääräinen kulutus ollut keskiarvoa pienempi, ajon turvallisuus on hyvä ja muut jutut ihan keskimääräisiä. Mun reitillä on jonkun verran tosi möykkyisiä pikkuteitä, niin sitä pomppuasiaa on vähän hankala parantaa ellei tiet parane.

Mun reitillä ajoa tulee aika tarkkaan 70 kilometriä. Ja aikaa menee kolmisen tuntia jos kaikki menee hyvin eikä postia ole liikaa. Pahimmillaan aikaa voi mennä kyllä paljon kauemminkin. Esim. ystävämme Verottaja tykkää lähetellä muutaman kerran vuodessa postia suunnilleen kaikille samana päivänä ja vielä useampia kuoria joihinkin osoitteisiin. Se on aika rasittavaa. Suurin osa reittini taloista on omakotitaloja. Seassa on yksi rivitalo ja kolme kerrostaloa. Firmat on hyvin sellasia metallipitoisia äijäfirmoja. 😀 Kauppapostiin ja pankkiin teen myös päivittäin vierailut. Yllättävän hyvin on jo mieleen jäänyt postilaatikkojen numeroita ja laatikoiden omistajien nimiä. Ei tarvitse joka laatikolla edes pysähtyä, jollei ole joka laatikkoon jaettavaa, kun tietää niitä numeroita ja nimiä. Ja sitäkin tietää kenelle menee postia joka päivä ja kenelle vain joskus harvoin. Ja kenelle saa jakaa mainoksia ja kenelle ei. Hyvää muistitreeniä! Samoin pitää muistaa firmoissa olevien ihmisten sukunimiä, ettei tarvi joka kerta kysyä että mikä se nimi olikaan kun luovutetaan pakettia. Osaan firmoista saa onneksi jättää paketit valtakirjalla eli postinjakaja kuittaa ne ite. Ja hankalasti mieleen jääviä nimiä olen kirjoittanut muistilapulle. Kurkkaan siitä ennen firmaan menoa, jos vaikka paketin ottaa vastaan juuri se ihminen, jonka nimeä en meinaa muistaa.

Jos joskus sattuu ihme ja pääsen takaisin postille esim. puoli tuntia ennen työajan loppumista, voi lajitella jo seuraavan päivän postia. Tai osatessaan jakaa yhtä sellaista reittiä, joka ei ole kenenkään oma, vaan jota jakaa ne jotka ehtii ja osaa. Yhden kerrostalon juuri jaoin tällä viikolla oman reittini jälkeen, kun se oli helppo ja tosi selvästi merkattu asuntojen numerot.

Tuo on kyllä ollut kivaa hommaa, kun olen päässyt jo aika hyvin siihen kiinni. Aluksi oli kyllä sellasiakin hetkiä, kun meinasi itku tulla auton ratissa  tai postia lajitellessa kun postit ei loppuneet ollenkaan. Etten ihmettele kun jotkut luovuttaa ekan viikon jälkeen. Onneksi olin sisukas. 🙂 Tuo on siksikin kivaa hommaa, kun siinä ei paljoo tarvi kohdata ihmisiä. Asiakaspalvelutyöksi tosi vähän. Ja vaikka olen sataprosenttinen introvertti ja vähän ihmiskammoinen, postin takki ja postiauto on sellanen suojapuku jonka takaa uskallan kohdata vieraita ihmisiä ja mennä koputtelemaan vieraiden ihmisten ovia. Miiana en uskaltaisi, mutta postinjakajana olen kai aika odotettu ihminen oven takana, kun paketit harvemmin on vastenmielisiä asioita vastaanottaa. Tai näin ainakin uskottelen itselleni. 😀 Parasta tuossa työssä on persoonalliset kirjekuoret ja postikortit joita välillä tulee vastaan. Liian vähän kyllä, mutta edes välillä. Ja musta oli hauskaa, kun mut tiedettiin tuolla postilla jo ennestään sinä Miiana, joka saa kaikkia kauniita kirjekuoria ja postikortteja. 🙂 Hihii, hauskaa! Nykyään arvostan kauniita posteja jopa entistäkin enemmän, koska ne on niiiiin kivoja siellä tylsien laskukirjekuorien seassa. Lähettäkää ihmiset kauniita posteja toisillenne!

Aika jännittävä asia lääkäri/sairaala/piikki/yms -kammoiselle oli uuden työntekijän työterveystarkastus. Ihan tyhmää jännittää tollasta, mutta jännitin silti. Ja koitin googlettaa että mitä siellä tehdään, pistetäänkö, imetäänkö putkilokaupalla verta, tehdäänkö huumetestejä ja mitä kaikkea. 😀 Se oli siis lähinnä jutteluhetki. Reilun tunnin verran höpöttelyä, josta (myös ajomatkoista) maksettiin palkkaa ja samoin bensakulut korvattiin. Verikokeisiin pääsee jos haluaa, en ole mennyt mutta voin mennä jos joskus tulee himo päästä pistettäväksi. Jäykkäkouristus/kurkkumätä-rokotteen kyllä otin ihan vapaaehtoisesti, koska olen sen viimeksi saanut varmaan joskus koulussa ja sen sai ilmaiseksi. Ei voi tietää jos vaikka joku koira puraisee postinjakajaa persauksiin. Toi rokote on voimassa sitten 20 vuotta eli 56-vuotiaana voin mennä sen uusimaan. Samoin luvattiin että jos en pärjää ilman reseptiä myytävien allergialääkkeiden kanssa, soitto vain ja saan reseptin tujumpaan lääkkeeseen. Tosi ystävällistä palvelua ja tosiaan vain juttelua. Huh mikä helpotus kammoiselle ihmiselle! 😀

Sen voin sanoa että perjantai-iltaisin oon ihan ruumis. En jaksa yhtään mitään. Eilenkin meinasin mennä jo kasin jälkeen nukkumaan. Ja se voiskin olla joskus ihan järkevä ratkaisu, kun ei kuitenkaan jaksa tehdä mitään järkevää. Lauantaisin on onneksi jo paremmin virtaa. Tänäänkään en ole kauppani hommia tehnyt, mutta sunnuntait teen taas sitä hommaa ja samoin ne tiistait on tehotyöpäiviä kauppani kanssa. Ihan hyvin kyllä alkuviikon arki-iltoina ja iltapäivinä jaksan tehdä kaupan hommia, torstait on siinä ja siinä jaksaako vai ei. Tällä viikolla olen taistellut verkkokauppani kulisseissa, kun siirsin domainini jotta saisin siihen sen SSL-suojauksen ja toi projekti on yhä kesken ja torstai-illasta asti kauppani sähköpostiosoitteet on olleet kuolleina. Hiphurraa! Jospa maanantaina joku asiakaspalvelusta taas vastaisi ja saisin asiaa etenemään. Pitäisi olla nörtimpi, jotta saisi asiat toimimaan tuosta vain. Päätin ottaa kaupalleni Googlelta sähköpostiosoitteet, jottei tarvitse ikinä enää tapella tällee jos joutuu siirtämään domainia tai jotain muuta vastaavaa. Jos siis vain saisin ne toimimaan. Googlelta saa hintaan 4€/kk sähköpostiosoitteet joissa on loppuosana se oma domain. Eli tyyliin myynti@omafirma.fi. Kätsyä, kunhan vain saisi jotkut saakelin MX-tietueet toimimaan. En ole edes ennen tätä viikkoa kuullut koko MX-tietueista, että ei ehkä ihme vaikken saa asiaa toimimaan. Googlekaan ei ole osannut auttaa, kun olen tehnyt kaiken ohjeiden mukaan, mutta silti se sähköposti ei vaan herää eloon.

Nyt tuli vähän kuiva kuvaton postaus, mutta kiva jos jaksoit lukea loppuun asti. Kiitos ja näkemiin!


Kiva alku viikolle

Posted on

Maanantaikin voi olla kiva päivä, vaikka yleensä onkin tuskaa palata taas arkeen viikonloppuilun jälkeen. Sain itteni ylös sängystä heti kun puhelin herätti (mun herätysvaloni meni rikki, inhottava herätä pimeässä makuuhuoneessa kun ehti tottua vuosien aikana siihen lempeään valoherätykseen…). Selkä ei ollut herätessä kipeä, kun Lumi-Kukka nukkui koko yön omassa sängyssään ja mun selkäni sai yöllä sen tarvitsemaa liikuntaa. Aina kun Kukkis tulee meiän sänkyyn, mun alaselkä on aamuisin jumissa, kun en voi samalla tavalla pyöriä unissani kuin ilman lasta. En muista milloin viimeksi olisi ollut selkäjumitukseton aamu! 🙂

Töissä sain nyt jo, kuun neljäs päivä (!!), mapin kasattua kirjanpitäjää varten. Kun periaatteessa se tarvisi olla kasassa 15.päivä ja yleensä aina jätän sen viimetippaan (niin kuin kaikki sellaset pakolliset asiat) ja monesti se menee vielä viimetipan yli. Nyt olin edistyksekäs toimistotäti! Toinen mappi vielä huomenna, niin voin sitten kiikuttaa ne kirjanpitäjälle kerrankin oikein ajoissa. 🙂 Hiphurraa!

Posti toi LivBoxin, joka vaikutti ihan kivalta ensivilkaisulla. Sain myös yhden postcrossing-kortin, joka oli kyllä melko persoonaton. Sellanen, jossa ainoa persoonallinen asia oli se kortin ID-numero. Muuten siinä oli joku elämänviisaus tulostettuna, samoin osoite tulostettuna ja kortti oli varmaan puhelimella lähetetty sellasen palvelun kautta, että vastaanottaja saa oikean kortin vaikka se lähettäjä tekee lähettämistoimenpiteet puhelimella/tietokoneella. Blaah. Ei ollut edes nimeään voinut lähettäjä korttiin laittaa. No, sain onneksi kivempaakin postia, kun swap-botin joululahjavaihdosta tuli viisi pientä pakettia yhdeltä lähettäjältä. Siinä piti eka paketoida 20 pientä lahjaa (noin euron per lahja) ja sitten sokkona valita niistä viisi yhdelle vastaanottajalle. Jokainen lähettää neljälle vastaanottajalle viisi pakettia. Eli jouluksi saa 20 pikkupakettia kuusen alle. Kiva vaihto!

Töistä kotiuduin vähän ennen kahta ja aloin pakata tilauksia. 10 tilausta sain pakettiin neljään mennessä, kun piti lähteä postiin ja kauppaan. Katsoin samalla The Voice Kidsin loppuun ja Vain elämää myös loppuun. Kumpainenkin oli jäänyt kesken kun uni yllätti. Vain elämää on yllättävän hyvä näin kakkoskaudellakin ollut, ihanan symppiksiä ihmisiä. 🙂

Nyt tässä illan aikana ollaan syöty herkullista karjalanpaistia, kylvetetty (siis en mää vaan lapsi), voitettu e-bingosta (eli Veikkauksen bingosta) 25 sentillä 60 euroa, pelattu vähän Angry Birds Friendsiä ja kiinnitetty pari naulakkoa. Seuraavaksi marsujen ja pupun asumusten puhdistuksen pariin. Ja sen jälkeen yritän leikkiä unimajuria – pakko saada lapsen nukkumaanmenoaikoihin järkeä! Eilen illalla taisteltiin puolitoista tuntia, se nukahti joskus yhdentoista jälkeen. :/ Toivokaamme tänään parempaa onnea…!


Pirteänä uuteen viikkoon… not!

Posted on

Olipa jotain pientä koneen käynnistysmisongelmaa tänä aamuna. Ehkä sillä on jotain tekemistä, kun uni tuli vasta joskus ennen kahta varmaan. Nukkuminen on vaan niin yliarvostettua puuhaa, ei semmosta liikaa jaksa harrastaa. 😀 Mun piti herätä klo 6:00, tai mieluummin jopa aiemmin. Kun kello oli yli yksi yöllä ja yhä valvoin (Greyn Anatomiaaaaa…), siirsin herätyksen suosiolla jonnekin lähemmäs seiskaa. Ja oikeesti pääsin sängystä ylös vähän ennen kasia. Torkkuherätys oli ystäväni! 😉 Siksi piti herätä aikaisin, että olisin saanut tilaussumaa selätettyä, mutta lähden sitten töistä aiemmin tilauksia keräämään kasaan. Sunnuntai-iltaisin en vain jaksa tilauksia alkaa keräillä, joka viikko sama juttu. Olin kuitenkin koko viikonlopun ahkeroinut uusien myytävien juttujen kanssa, niin ei mulla mikään laiska viikonloppu ollut. Ja flunssassa saisikin olla laiskana. Ollaan onneksi viikonlopun aikana vihdoin alettu toipua koko poppoo. Jes! Ukkeli on kolme viikkoa ollut kipeenä (ehti jo toipua kerran, mutta flunssa iski uudelleen) ja me akat viikon verran. Nyt on enää vähän nuhaa. Kyllä se nenäliinojen kanssa eläminen taitaa olla selätetty pikkuhiljaa. 🙂

Mun tarttee varmaan alkaa nyt tehdä töitä. Olen tässä kirjoitellut odotellessani alkaako maailman kakoin verkkopankki toimia vai ei. Ei se vissiin ala, joten jääköön se homma tuonnemmaksi ja alan päivätyöni verkkokaupan tilauksia näpytellä koneelle. Verkkokauppailua täynnä koko elämä. 😀

Syksy tulee!

Syksy tulee!


Ehkäpä karsein työpäivä ikinä… ja posteja

Posted on

Olipas oikein iloinen tiistaipäivä töissä… Heti kun muutamaa minuuttia vaille toimiston aukeamisajan astuin sisään, puhelin alkoi soida. Vastasin ja siitä se helvetti sitten alkoikin. Aivan sekopäinen asiakas X soitti hyvin vittuuntuneen puhelun. Ja toisen. Ja kolmannen. En muista kuinka monennen jälkeen lakkasin vastaamasta. Jossain vaiheessa menin lankaan ja vastasin sille kun se soitti jostain mistä lie numerosta, sen puhelun keskeytin lyömällä luurin korvaan, kun olin aikani kuunnellut sitä huutoa. Sen jälkeen se koitti soittaa vielä kymmeniä kertoja, mutta en enää vastannut. Ja Fonectoin koko loppupäivän kaikki tulleet puhelut nopeasti ennen vastaamista, etten enää sen kanssa joutuisi puhumaan. Mutta voi jestas mikä päivä olla toimistossa yksin! Ei enempää näitä kiitos!

Onneksi posti sentäs toi vähän piristystä. Sain Saksasta postcrossing-kortin, ihana saku!

Tällainen sammakko odotti postilaatikossa! :)

Tällainen sammakko odotti postilaatikossa! 🙂

Lähetin yhden kortin tänään.

Sarjassamme pitkään hillottu (=säilytetty) kortti, jonka maltoin lähettää vihdoinkin.

Sarjassamme pitkään hillottu (=säilytetty) kortti, jonka maltoin lähettää vihdoinkin korttikaverille.

Sain myös (osittain) Postin verkkokaupasta tilaamani kirjekuori+postimerkkitilauksen. Olipa vaan pakkaajalta unohtunut laittaa mukaan kesäkimppukuoret. Laitoin asiakaspalveluun ystävällismielisen reklamaation asiasta ja jään odottelemaan vastausta.

TIlasin lisää Muumikuoria ja sitten noita ystävänpäiväkuoria. Ja kesäkukkamerkkien kavereiksi myös kuoria. Noissa on kiva lähetellä jotain swappeja, kun ovat vähän taviskuoria isompia ja samaa sarjaa oleva kuori+merkki on aika buenoa!

Tilasin lisää Muumikuoria ja sitten noita ystävänpäiväkuoria. Ja kesäkimppumerkkien kavereiksi myös kuoria. Noissa on kiva lähetellä jotain swappeja, kun ovat vähän taviskuoria isompia ja samaa sarjaa oleva kuori+merkki on aina buenoa!


Viikonlopun edistymisiä

Posted on

Hei vaan! Meitsi vähän niin kuin edistyi vielä lisää sunnuntain aikana noiden postien kera. Jes!

Tämmönen postcrossing-kortti lähti Saksaan miehelle, joka digaa naisia korteissa. :D

Tämmönen postcrossing-kortti lähti Saksaan miehelle, joka digaa naisia korteissa. 😀

Laitoin jo eilen valmiiksi priority-tarra swappia varten tarrat, oon onneksi kerännyt näitä jonkun aikaa kasaan, niin pystyin tähän swappiin osallistumaan swap-botissa. Ei tässä swapissa oo parejakaan vielä jaettu, mutta olin edistyksellisen ajoissa liikenteessä. :)

Laitoin jo eilen valmiiksi priority-tarra swappia varten tarrat, oon onneksi kerännyt näitä jonkun aikaa kasaan, niin pystyin tähän swappiin osallistumaan swap-botissa. Ei tässä swapissa oo parejakaan vielä jaettu, mutta olin edistyksellisen ajoissa liikenteessä. 🙂

Sain taas yhden kirjeenkin kyhättyä valmiiksi asti. Tää matkaa Iihin. Toi kuva, jonka kuoreen lätkäisin, on pitkään mun tietokoneen työpöydällä hengannut ja odottanut että sitä johki käyttäisin - ihana! :)

Sain taas yhden kirjeenkin kyhättyä valmiiksi asti. Tää matkaa Iihin. Toi kuva, jonka kuoreen lätkäisin, on pitkään mun tietokoneen työpöydällä hengannut ja odottanut että sitä johki käyttäisin – ihana! 🙂

Tästä kuoresta tuli ihana! Tykkään tosi paljon! Toivottavasti vastaanottaja ilahtuu - laitoin sisään ylläripostia yhdelle ilahdutusta kaipaavalle tyypille. :)

Tästä kuoresta tuli ihana! Tykkään tosi paljon tosta koirasta ja washiteipistä! Toivottavasti vastaanottaja ilahtuu – laitoin sisään ylläripostia yhdelle ilahdutusta kaipaavalle tyypille. 🙂

Tällaisia posteja tällä kertaa. Kannan postiin myös vähän yli 15 kuorellista postikortteja, kirjepapereita, tarroja ja teippejä. Tehokas aamu, kun sain kaikki lähettämistä odottaneet tilaukset kerättyä ja pakattua! No en olisi saanut jos Kukkis olisi herännyt normaaliin aikaan. Sillä on huono aamu, siis tosi huono. Se ei oo ikinä ennen arkiaamuna kieltäytynyt nousemasta sängystä. :/ Kello on nyt kymmenen eikä sitä saa vieläkään sieltä ylös. Onneksi töissä ei oo mitään semmosta akuuttia (kai) ja voin hyvähköllä omalla tunnolla olla kotona sen aikaa että se ipana joskus herää ja leppyy… Sain kuitenkin noita tilauksia laitettua kasaan, loistavaa! Ettei aika oo työttömänä mennyt. 🙂 Nyt toki lusmuilen kun tätä blogikirjoitusta näpyttelen, mutta jatkan taas työhommeleiden parissa.


Tiistai-illan ajatelmia

Posted on

Tarvinneeko mainitakaan, että on taas kerran ollut hieman hiljaista blogirintamalla… 😉 Emmää tiiä miksi se kirjoittaminen on olevinaan niin vaativaa. Mutta nyt on pakko jotain elonmerkkiä laittaa. Kuvia vaikkapa. 🙂

Näiden parissa meni viime viikon loppupuolella aikaa tunti jos toinen - ihan muutama uusi kirjesetti kauppaani. ;)

Näiden parissa meni viime viikon loppupuolella aikaa tunti jos toinen – ihan muutama uusi kirjesetti kauppaani. 😉

Ravustuskausi alkoi ja samana päivänä me ravustettiin meiän oma lemmikkirapu pihalammesta :D Koklattiin vaan pienellä pyydyksellä mitä kaloja saataisiin kiinni ja rapuhan se siellä. Tyyppi pääsi takaisin lampeen heti valokuvauksen jälkeen.

Ravustuskausi alkoi ja samana päivänä me ravustettiin meiän oma lemmikkirapu pihalammesta 😀 Koklattiin vaan pienellä pyydyksellä mitä kaloja saataisiin kiinni ja rapuhan se siellä. Tyyppi pääsi takaisin lampeen heti valokuvauksen jälkeen.

Rapu kuivalla maalla.

Rapu kuivalla maalla.

Eilen puuhattiin töissä inventaariota. Se on kivaa puuhaa, vaikka sen aloittaminen onkin aina yhtä vaikeaa. :D

Eilen puuhattiin töissä inventaariota. Se on kivaa puuhaa, vaikka sen aloittaminen onkin aina yhtä vaikeaa. 😀

Tänään käytiin kattomassa tämmösiä ajoneuvoja...! Kun ei mökkeily enää jaksa innostaa, niin ehkä tässä on tulevaisuuden "mökkeilyä"...?

Tänään käytiin kattomassa tämmösiä ajoneuvoja…! Kun ei mökkeily enää jaksa innostaa, niin ehkä tässä on tulevaisuuden ”mökkeilyä”…?

Pakko oli vähän valokuvata kaupassa, kun oli näin herkullisen näköisiä lakanoita. Nam!

Pakko oli vähän valokuvata kaupassa, kun oli näin herkullisen näköisiä lakanoita. Nam!

Ja lankoja!

Ja lankoja!

Tässä nyt pikkuinen kuulumiskertomus kuvien muodossa. Koitan taas joskus lähiaikoina edistyä. 🙂


Jupinaa tiistaista ja kuvia viikonlopulta

Posted on

Onpas ollut harmilloinen päivä. Töissä oli jumalattomasti puuhaa ja meinasi jo loppua usko kesken kun työpäivä lähestyi loppuaan ja tekemättömiä juttuja oli vielä vaikka kuinka. Eipä siinä auttanut kuin jättää työpöytä epämääräiseksi paperikaaokseksi ennen kotiinlähtöä. Jospa huomenna saisi asioita tehtyä taas eteenpäin ja valmiiksi asti. Uusi laskutusohjelma tuottaa yhä harmaita hiuksia, varsinkin silloin kun yrität palvella asiakasta ja aivot menee totaaliseen lukkoon sen suhteen, että mitä tässä seuraavaksi pitäisi klikata, että saisin asiakkaalle sen kuitin ostoksestaan… Onneksi asiakkaat on yleensä ymmärtäväisiä ja saapa tuo sähellys aikaan myötätuntoisia tarinoita asiakkaiden omilta työpaikoilta ja uudistuneista ohjelmista. 🙂 Niin ja olin tänään urhoollinen, kun laitoin ekaa kertaa elämässäni silmätippoja silmään. En omaani (onneksi!) vaan Kaukokiidon kuskille. 😀 Näin hyvä asiakaspalvelija musta on tullut, työnkuva vain laajenee.

Kotona koko ilta on mennyt jotenkin ihan hukkaan. Väsäsin ruoan ja ruoan jälkeen lapsi menikin pian kylpyyn, kun oltiin eka syöty mansikoita jälkkäriksi. Hyvä äiti nukahti vielä kylpyvahtina ollessaan… Heräsin siihen kun ipana huuteli että hän olisi nyt valmis ja mää en alkuun edes tajunnut että mikä muka on valmis – ei ainakaan mun uneni vielä ollut valmis kun väsytti niin paljon. 😀 Omatoiminen ipana kokosi lelut kylpyvedestä ite pois ja kaatoi ammeen lattialle, niin mulle jäi vain lapsen suihkutus. Siihen reilu kolmevee ei sentään vielä ite pysty. 😉 Kylvyn jälkeen laitettiin telkkariin youtubesta Pink Pantheria ja ei mennyt kauaa, kun me molemmet nukahdettiin. Ja kello ei ollut edes kahdeksaa vielä silloin… Että taisi olla aika väsyttävä työpäivä. En mä nukkunut kuin vajaan tunnin kai, mutten jaksanut tuntiin vielä nousta sohvalta, kun tyttönen niin mukavasti vielä käytti mun selkää tyynynään nukkuessaan. Luin siis e-kirjaa puhelimelta ja annoin lapsen nukkua. Isimies tuli pihahommista sisälle joskus kymmentä ennen ja silloin sitten vasta siirtoistutin lapsen omaan sänkyynsä. Se heräsi kuten aina kun sitä nostaa, mutta oli niin väsynyt, että nukahti samantien uudelleen sänkyynsä. Että näin hyödyllinen ilta. Kaupan hommia olisi vaikka kuinka ja kortteja+kirjeitä tekisi mieli kirjoitella ja kaikkea muutakin puuhastelua olisi, mutta minkäs teet kun työpäivät vie kaikki mehut. :/

Ja tähän loppuun vielä niitä lupaamiani kuvia Helsingin reissulta. Eka kuvia hotellihuoneesta.

IMG_1963 IMG_1964 IMG_1966 IMG_1967 IMG_1970 IMG_1971 IMG_1972 IMG_1973 IMG_1974 IMG_1980 IMG_2010

Sitten muita kuvia matkan varrelta… Lähinnä sieltä Taste of Helsingistä. Paitsi metron liukuportaat ja kaksi viimeistä sunnuntailounaskuvaa.

IMG_1989 IMG_1998 IMG_2001 IMG_2002 IMG_2005 IMG_2006 IMG_2007 IMG_2008

Mun fiksu sunnuntailounaani. ;)

Mun fiksu sunnuntailounaani. 😉

Ukkelin sunnuntainen lounas.

Ukkelin sunnuntainen lounas.

Ehkä kuvat olisi voinut vähän fiksumminkin laittaa, kera selitystekstien, mutta väsymys painaa silmiä. Joten menköön näin. Jospa loppuviikosta ehtisi vähän panostaa kuvajuttuihinkin blogissa. Ainakin haluan esitellä uuden leluni, jonka tänään noudin pakettiautomaatista… Liittyy siis valokuvaukseen, mutta siitä lisää sitten kun saan sitä testattua ja vähän leikittyä. 🙂


Kevättä ilmassa

Posted on

Mulla oli eilen pitkästä aikaa oikeesti kiva toimistopäivä. Liekö syypää tuo ihana aurinko, joka meitä eilen helli koko päivän. Tai sitten vaan loma on tehnyt vihdoin tehtävänsä ja työnteko alkaa taas maistua. Kummin vain, hyvä kun oli kivaa. Ja sekin varmaan vaikutti, kun oli mukavasti puuhastelua.

Töistätöistä tunnelmakuvaa. :D

Töistätöistä tunnelmakuvaa. 😀

Kun se aurinko paisteli, pitihän sitten vähän koirien pihaleikeistäkin napsia kuvia. 🙂

Poju nappisilmä. (Se itse asiassa nosti koipea tossa kuvassa, mutta ei kerrota että laitoin siitä kuvan tänne...)

Poju nappisilmä. (Se itse asiassa nosti koipea tossa kuvassa, mutta ei kerrota että laitoin siitä kuvan tänne…)

Poju ja Deea kaivelee innoissaan lunta.

Poju ja Deea kaivelee innoissaan lunta.

Deea taisi löytää jotain mielenkiintoista, siihen malliin tassut viuhtoi ja lumi lensi.

Deea taisi löytää jotain mielenkiintoista, siihen malliin tassut viuhtoi ja lumi lensi.

Vielä jotain muitakin lumikuvia.

Aurinkoa työpaikan pihalta.

Aurinkoa työpaikan pihalta.

Lumiaura on saanut vähän lunta päälleen. :)

Lumiaura on saanut vähän lunta päälleen. 🙂

Aurinkoa kotipihalta.

Aurinkoa kotipihalta.

Tervetuloa kevät! Mun puolesta saisit jo tulla!


Ajatuksia kotiäitiydestä

Posted on

Mää oon ollut periaatteessa kaksi kuukautta jo kotiäitilomalainen. Olen toki tehnyt perheyrityksen paperihommia (paremmalla tai huonommalla motivaatiolla, hihi) ja oman kauppani hommia päivittäin. Mutta en ole töissä joutunut istumaan kuin tässä koko kahden kuukauden aikana ihan muutamana päivänä, kun nuo paperihommat pystyy ihan yhtälailla tekemään kotonakin. Ehkä jopa paremmin kotona, siis silloin kun lapsikin on hoidossa, kun ei ole häiriötekijöitä. Ja on ollut tosi tosi kiva tehdä kauppani hommia pääasiassa päiväaikaan entisen myöhäisillan sijaan. Oon ehtinyt tehdä iltaisin sitten muutakin kuin vain istua nenä kiinni postikorteissa.

Ajattelin ennen tätä osa-aikaista kotiäitikokeilua, että emmää kyllä selväjärkisenä selviä jos joudun olemaan lapsen kanssa kahdestaan päivät pitkät, mutta meillä on yleensä kivaa täällä päivisin silloin kun ollaan kahdestaan. Vaikkei tehtäisi mitään ihmeempiä ja vaikka lapsi tekisi omiaan ja mää omiani. Ei se olekaan niin peloittavaa olla lapsen kanssa kotona. Emmää ookaan tullut hulluksi. 😀 Ja kyllähän mää saan myös omaa aikaani, kun ipana on noin 2-3 päivänä viikossa mummin ja papan viihdyttäjänä.

Periaatteessa voisin tällä linjalla jatkaa pitempäänkin, ellei maaliskuussa alkaisi taas työt siellä perheyrityksessä. On sielläkin sitten kivaa kun sesonki pärähtää käyntiin, mutta näinä hiljaisina talvikuukausina siellä olisi ollut aivan turha hengailla. Toivoin saavani pitää tällä tavalla kunnolla lomaa ja onneksi sain pidettyä toiveestani kiinni. 🙂 Jos ei olisi perheyritystä, mää jäisin varmaan tällee viettämään osa-aikaista kotiäidin ja yrittäjän elämää ja eläisin elämäni onnellisena loppuun asti. 😀 No en tiiä loppuelämästä, kun eihän toi ipanakaan täällä loppuikäänsä hengaa, pian se menee jo kouluunkin! Mutta siis ehkä tiiätte mitä tarkoitan. Tää on ollut kivaa! Rentoa ja mukavaa. Ja jonkinmoisena erakkoihmisenä en ole edes kaivannut asiakkaiden kanssa kanssakäymistä livenä. Oon sillee erakko, että en tavallaan kaipaa oman perheen lisäksi muiden ihmisten liveseuraa, mutta virtuaalisesti on kuitenkin superkiva pitää ihmisiin yhteyttä. Ja kyllä mää todella tykkään niistä hetkistä kun on muutakin seuraa, mutta oon tosi paska kutsumaan meille ketään tai tyrkyttämään omaa seuraani kellekään. Onneksi saan kuiteski netin ja korttien ja kirjeiden välityksellä sosiaalistettua itteäni, etten ihan totaali erakoksi ryhdy. 😉

Ihania työpöytäni piristäjiä!

Ihania työpöytäni piristäjiä!

Sellasta pohdiskelua tällä kertaa. Odotan kyllä jo kovasti kevättä, johan tätä talvea ja lomailua onkin kestänyt pitkään! 🙂 Odotan ehkä hiukkasen töidenkin alkua, sitä kun tuo työpaikka taas herää eloon. Onneksi sitä ennen on vielä yksi lämpölomakin tiedossa! Jos siis ei tulla kipeiksi niin kuin joulukuussa… Mutta kun ollaan jo kolmatta viikkoa räkäisiä, niin ei kai flunssakaan voi yllättää. Ja norotautiakaan tuskin tulee, kun tuo sairastelu tuonee vähäksi aikaa immuniteetin. Jes! Ja nyt väsäämään laskiaispullia – hillolla, ei sillä mantelimössöllä. 🙂


Edistymisiä

Posted on

Lumi-Kukka päätti eilen voittaa kaksi kammoaan. Tai inhotustaan tai mitä ne sitten ikinä ovatkaan olleet.

  1. Imuri. Se ei ollutkaan eilen yhtäkkiä enää pelottava laite. Äidin imuroidessa taloa (kyllä, kunto oli eilen jo parempi ja imurointi aiheutti vain pientä tuskanhikeä) Lumikki seurasi koko ajan perässä ja kantoi keskuspölynimurin letkua kun siirryttiin imuroimaan huoneesta toiseen.
  2. Hiustenpesu. Päänkastelu on ollut yksi sellanen juttu, joka ei ole aikoihin ollut kivaa. Vielä kesällä likka upotti naamaansakin pihalla uima-altaaseen, mutta sen jälkeen ei ole hiusten kastelu ollut oikein pop. Eilen yhtäkkiä tyttö pyysi lisää ja lisää päänkastelua ja sain hoitoaineella tukan pestäkin. Jee! Sama hiustenkastelu oli tänäänkin kivaa. Meillä siis käydään kylvyssä silloin kuin lapsi haluaa. Joskus joka päivä, joskus muutaman päivän välein.

Mun itteni pitäisi kanssa edistyä ja voittaa se hemmetin hammaslääkäripelko sillai kunnolla. Hyvä ote mulla jo siitä on, mutta se huominen visiitti alkoi tänään kammoksuttaa niin paljon, että sain ihan mahani kipeeksi. Ja huomenna aamulla ei varmaan maistu aamupala, lounaasta nyt puhumattakaan… 🙁 Se lääkäriaika on vasta 14:30, ehtii koko aamupäivän panikoida töissä ;D Anoppi tulee tällä kertaa mukaan, kun varasin sillekin ajan sitten samaan aikaan kun itekin kidutuspenkissä oon, kun silläkin on joku hammasvamma. Hyi hitto jo sitä hajua, kun astuu sinne hammaslääkärimestaan… iuuu!

Tää täti on nyt ahertanut töiden parissa ihan hikihatussa, vapaa-ajasta, tai siis omasta ajasta ei ole ollut oikein tietoakaan. Ja hiki siinä tilauksia kerätessä ja pakatessa on tullutkin tällee puolikuntoisena. Onneksi nyt alkaa nuha jo helpottaa ja toistaiseksi kukaan muu tästä perheestä ei ole tautia saanut. Laitoin osan korteista alennukselle loppuviikoksi ja tilauksia tulikin ihan kivasti. 🙂 Hyvä välillä saada vähän enempi kamaa pois varastosta, niin on taas tilaa uusille herkuille! 🙂

Töissätöissäkin oli tänään mukavan puuhakas päivä. Ihan kuin sesonki olisi yhtäkkiä tänään alkanut, mutta ehkä se loppuukin taas jos lunta satelee jälleen kun lähes kaikki lumi on jo sulanut… Enää on meinaan ihan vaan jossain kasoissa lunta, muuten ihan lumetonta. Pian pääsee varmaan aloittamaan polkupyöräkaudenkin, kunhan ilma on sopivan lämmintä. Kivaa! Mua tosin snadisti pelottaa ajaa tollanen arvokas ihmisen taimi pyörän takana, mutta jos muutkin siitä selviää kunnialla, niin kyllä mäkin! Eilen jo koklattiin sitä Kukkiksen kolmipyörää ulkona. 🙂 Jo likka olikin monta kertaa odotellut että saisi ulosmennessä pukea pyöräilykypärän päähänsä. 🙂

Eilen käytiin pienellä päiväuniajelulla eiku linturetkellä ja nähtiin vihdoin eka västäräkki, kaksi kiurua ja jo kerran ennenkin nähtyjä kurkia! Niin se kevät vain tulee!