Lumi-Kukka 3kk

Posted on

Neuvolassa käytiin taas eilen ja olisi faktoja pikkutyypin kasvamisesta. 🙂

Onko mulla vähän hassu ilme? 🙂

  • Pituus 61cm (eli syntymästä +12cm)
  • Painoa 6060g (syntymästä +3260g)
  • Kruunun koko 40cm (siis päänympärys toisin sanoen)
  • Kommenttilootassa sanotaan jotta ”Pehmeä iho. Kasvaa tasaisesti Tuttelilla. Kuulo ja näkö normaalit. Refleksit ikää vastaavat. Söötti tyttö!” Ja alimmaisella rivillä vielä ”Kiinteät ruoat” eli me saadaan tuossa kolmen-neljän viikon päästä alkaa maistella perunaa! Jee!

Mä näin telkkarista että tällee ne huippumallit poseeraa, tai jotain…

Lumi-Kukka sai taas rotarokotteen litkuna suuhunsa ja sitten sen ekan piikin reiteensä. Litku meni melko hyvin taas alas, hiukan vaan sylkäisi sitä suustaan pois. Ei se vissiin kovin pahan makuista ollut?! Ja piikki. Ei se itse pistäminen saanut huutoa aikaan, mutta se sai kun se rokotecoctail tungettiin koipeen. Kirveli varmaan. Mutta onneksi itku loppui nopeasti ja tyyppi nukahtikin heti autossa.

Kyllä se vielä joku päivä menee tonne suuaukkoon kokonaan!

Kaikesta päätellen tyttö on alkanut vähän vierastaa, kun neuvolan tädin näkeminenkin sai pientä itkua aikaan ja itku loppui heti äitin sylissä. Mähän voin ottaa sen kohteliaisuutena – tyyppi tajuaa että mää oon se ykkösihminen hänen elämässään ja muut vieraat naamat sucks. 😀

Ööö… siis tahtoisit mun hymyilevän tolle kuvanottolaitteelle vaikkei se hymyile mulle?

Niin ja tosiaan ne kiinteät ruoat… Vielä ei ihan niitä aloitella kun tyyppi nukkuu yönsä maidon voimalla niin hyvin. Esimerkiksi kaksi viimeistä yötä unta on riitänyt 7-7.5h syömättä! Wuhuu! Aika hyvin menee, ei voi valittaa. Kun vaan päivisinkin malttaisi paremmin nukkua, kun tänäänkin on yhdet päiväunet uinuttu vaunuissa (ehkä tunti tai vähän yli) ja nyt alkaa jo olla ilmassa pientä kiukkuisuutta ja tyytymättömyyttä, kun ituttaa tietty kun ei ole tarpeeksi nukkunut. :/ Mutta olen tosi tyytyväinen kun yöt menee hyvin! Jaksaa itekin niin hyvin, vaikka välillä toki toivoisi että kunpa se nukkuisi päivällä paremmin, niin ehtisi tehdä sitä ja tota. Kirjeen kirjoittamiseen menee nykyään ikuisuus, kortteja odottaa kauhea läjä kauppaan laitettaviksi, askarrella tahtoisi enemmän, koti kaipaisi siivoustakin (imuroitu viimeksi nimiäisiksi eli koirankarvoja löytyy… mutta keittiö on siisti, se on ainoa paikka tässä talossa josta ehdin pitää huolta, kun en jaksa katsoa tiskivuoria jotka odottavat koneeseen pääsyä) ja tahtoisin alkaa taas Wiilläkin Fittailemaan. Pihakin rehottaa kuin mikäkin villi puutarha, kun ei kerta kaikkiaan ole aikaa (ja kun on vähän aikaa, ei todellakaan tule mieleen mennä repimään kilometrin korkuisia rikkakasvipuskia). Välillä melkein toivoo, että olisinpa mies eli isä, niin saisi elää melkein normaalia elämää… Kun on 10h tai enemmän päivisin yksin vauvan kanssa ja iltaisinkin saa apua lähinnä maidon lämmitykseen, vauvan kylvetykseen ja koirien lenkitykseen, niin välillä pistää vähän huokailemaan. On tässä toki se etu, etten juurikaan ”joudu” ruokaa tekemään ja saan jopa lautasen useimmiten eteeni eli ei tarvitse kuin kauhoa ruokaa kitusiin.

Oukkidoukki, kelpaaks tää?

Rokotus sai neidissä aikaan unisuutta, mutta vain yhdet vaunu-unet pikkuinen suostui nukkumaan. Koko loppupäivän eli puolesta päivästä puoleen yöhön tyyppi oli sylissäni puoliunisena. Heti kun koitti laskea vaunuihin tai sitteriin tai sohvalle, alkoi HUUUUUUTO. 🙁 Ja olihan se sylissäolokin välillä sellaista huutoa, että tyyppiin taisi sattua se tyhmä rokote. Onneksi se huuto meni ohi ja lääkkeeseen ei tarvinnut turvautua. Jos lääkettä ei olisi ollut valmiina, olisi varmaan noussutkin se kuume.

Riittiks jo hymyily?


Lumpparin kuulumisia

Posted on

Voisi varmaan pitkästä aikaa Lumpparinkin kuulumisista jotain kirjoitella. 🙂 Tyypille tulee lauantaina ikää sitten jo huimat 12 viikkoa. Tuo aika-asia on vaan kovin ristiriitainen, kun toisaalta 12 viikkoa ei ole kuin pieni hetki, mutta toisaalta se tuntuu ikuisuuden pitkältä ajalta. Millaista elämä edes oli ennen Nti L:ää?! Ei ole mitään hajua 😀 En muista edes elämää ison mahan kanssa, muistan vain elämän pienen hymyilevän tyttösen kanssa. Mutta eipä muuta tartte muistaakaan!

Tyttönen kasvaa kovaa tahtia, paino jo lienee yli 6 kiloa, kun viime viikolla punnitsin itteni ja tyypin kotivaa’alla ja sen perusteella pienen paino oli inauksen vaille kuusi kiloa. Tarkkoja väliaikatietoja tyypin kasvusta saadaan taas 21.päivä kun neuvolaan mennään. Pituuttakin on varmaan tullut jonkun verran lisää, kun nopeasti vaatteita on pieneksi taas jäänyt. Nyt jopa jotkut 62 senttiset on semmosia että viikon päästä ne ei välttämättä enää mee päälle. Tosin vaatekoissa nyt on hirvietä eroja, kun jotkut 62 senttiset on jopa sikaisoja.

Tyyppi syö hyvällä ruokahalulla, tosin kuvioihin on tullut sellanen ihme pullolla pelleily silloin jos nälkä ei olekaan ihan törkeä tai jos maha alkaa jo täyttyä. No, sallittakoon hauskanpito tuolle tyypille ruoka-aikoinakin. 😉 Ruokaa menee yleensä 80-130 millilitraa per kerta. Ruokamäärä on harvinaisen helppo arvioida kun pullotavaraa tyypille antaa. 🙂 Odotan kyllä jo innolla sitä kun sitten joskus päästään testailemaan muitakin safkoja kuin vain tylsää maitoa!

Yönukkumiset menee oikein hyvin, on mennyt oikeestaan siitä asti kun tyyppi nimen sai eli viimeiset nelisen viikkoa. 🙂 Arkiöisin meille tulee yleensä vain yksi yöunien keskeytys ja toinen ruokailu tuleekin sitten jo aamulla seiskan-kasin aikaan kun itekin ollaan jo heräämässä tai herätty. Ja tyyppi nukahtaa yleensä 10-11 aikaan illalla unipussinsa sisälle. Ja vetää hirsiä 5-7 tuntia kunnes nälkä yllättää. Joskus Lumi-Kukka päättää olla virkeä jo sillon 7-8 aikaan, mutta ne aamut on kivempia ja onneksi yleisempiä kun unta riittää 10-11 asti. Eli hyvinä öinä kaveri nukkuu parin ruokatauon siivittämänä jopa 12h. Huippua! Ja päiväunia nukutaan aina vaihtelevalla menestyksellä. Joskus hullun hyvinä päivinä jopa 4h putkeen! Mutta sillon tulee jo äidille ikävä pikkuista vaunu-uinujaa 😉 Ja sitten on eilisen kaltaisia päiviä, kun päiväunia nukutaan vain pikkuisissa pätkissä muutamaan otteeseen ja illalla ollaan sitten ihan yliväsyneitä.

Mitäs vielä… Matkarattaatkin ostettiin jo Lumpparille. Ei olla niitä tosin testattu vielä tositoimissa, mutta vaikuttavat oikein hyvältä. Ja kokoontaitettuna mahtuvat jopa mun autoni takaluukkuun silloin kun katto on alhaalla!! Eli menee vaunuihin verrattuna tosi pieneen tilaan! 🙂 Rattaista pitääkin muistaa ottaa kuvia ja esitellä ne täälläkin! Väri ei ole oranssi, vaan vihreä! Ylläri!! 😀


Neuvoloitu jälleen

Posted on

Tänään taas punnittiin ja mittailtiin pikkuihmistä. Ja kasvu on mukavasti jatkunut!

  • Paino 3945g (+1145g syntymästä ja +315g viime viikosta)
  • Pituus 54cm (+5cm syntymästä ja +1cm viime viikosta)

Hohhoijaa, tylsiä faktoja…

Kuuloa testattiin töräyttämällä torvea pään vieressä (kauheen julmaa kidustusta kun pieni vasta heräili) ja silmiä kurkittiin valolla. Kaikki oli kunnossa ja kehuja pikkuinen taas sai. 🙂 Seuraavaksi onkin vuorossa lääkäri 5.5. Mielenkiinnolla odotamme, kun lääkäri ei välttämättä ole kauhee ihku tapaus…… Villellä nousi jo karvat pystyyn kun kerroin lääkärin nimen, kun Suvi kertoi mulle millainen ihanuus meitäkin sitten odottaa. Jos se on ihan kauhea, niin juoksen vauvan kanssa karkuun sitten 😀 Tai juostaan Villen kanssa, kun yhdessä me ollaan pientä neuvolassa käytetty ja tehdään niin ainakin niin kauan kuin turvakaukalo painaa liikaa mun kunnolleni. Tai ei mun kunnossa enää mitään vikaa ole, mutta en viitti silti rehata ennen kuin kysyn jälkitarkastuksessa joko saisin alkaa nostella isompia painomääriä.

Eksä mutsi osaa mitään mielenkiintoisempaa kirjoitella?!

Nukkumiset on öisin menneet ihan hyvin nyt, jopa tosi hyvinkin. 🙂 Syömisen jälkeen usein tulee heti uni niin että voi vain röyhtäyttää unisen kaverin ja laittaa sänkyynsä. Ihan luksusta! Eli ei tartte valvoa kuin se 15-20 minuuttia kerrallaan!

Päivisin sitten taas unet sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Koko viikko on nyt nukuttu päivisin ulkona, vaunu-unet on ihan pop! Saatiin vihdoin hommattua itkuhälytin ja sen myötä ollaan alettu pientä nukuttaa pihalla ja ulkoilmaunet on aika bueno juttu pikkuisen mielestä! 🙂 Välillä nukahtaa jo siihen kun laitetaan ulkoiluhaalari päälle ja ei tartte välttämättä edes tehdä vaunulenkkiä sen kummemmin. riittää kun laittaa pienen pihalle vaunuihin uinumaan. Välillä sitten taas pitäisi vaunujen olla koko ajan liikkeessä, että uni maistuisi. Ja monesti vaunuitkun lopettaa se, kun laittaa tutin uudelleen suuhun. 🙂

Iltaunet on ollut ongelmallisin juttu. Kun ei se uni tahdo millään maistua iltaisin. Eilen nukutin ja nukutin lähes pimeessä makuuhuoneessa pientä pari tuntia! Välillä näytti lupaavalta, mutta sitten taas silmät aukeaa ammolleen. Välillä tulee itku, välillä ollaan ihan rauhassa ja vaan ihmetellään maailmaa. Luovutin parin tunnin jälkeen nukutuspuuhan, kun meinasin väkisin ite nukahtaa sinne hämäryyteen! 😀 Tulin olohuoneeseen vauva kainalossa ja ehdin siinä puolen tuntia kattella telkkaria, kun pieni oli niin unessa että uskalsin siirtää pinnasänkyyn. Ja uni jatkuikin sitten sen kolmisen tuntia!

Vauvan kallon sivuprofiili on äidin mielestä jotenkin käsittämättömän kaunis, siis ihan kaikilla vauvoilla! Joo ja me aletaan vissiin kaljuuntua tosta pään päältä 😀 Takatukka sen kun vahvistuu, mutta pään päällä alkaa olla vain ohutta karvaa.

Tänään herättiin kasilta koko poppoo ja pieni suostui nukkumaan seuraavan kerran vasta siinä puoli kahden aikaan, kun kahdelta oli se neuvola. Kiitti! 😉 No onneksi neuvolan jälkeen uni jatkui ja syömisen+lenkin jälkeen uni on nyt jatkunut jo 1.5 tuntia pihalla. Jos kaikki menisi oikein hyvin, unta jatkuisi tuonne puoli ysiin asti… Sitten iltatoimet, pyjama ja yöunille?! Juu, voihan sitä unelmoida! 😀 Pieni herää tasan tarkkaan sillon kun meiän ruoka tulee (piakkoin) valmiiksi! Siinä pikkutyyppi on taitava, että äiti saa AINA syödä iltaruoan vauva kainalossa. 😀


Kevättä kotona ja mökillä

Posted on

Lumet on melkeinpä jo kokonaan poissa meiän pihalta, jes! Ei kyllä ihme, kun nyt on ollut niin lämpimiä ja aurinkoisia päiviä. +12 astetta mittari on näyttänyt, voi olla että enemmänkin. Ja auringonpaisteessa istuskellessa on tullut ihan hiki!

Tässäpä vähän todistusaineistoa kotipihalta. Voi sitten taas ensivuonna vertailla millaista on tähän aikaan vuodesta ollut. 🙂

Puron kohdalla on jo ruohoa!

Sunnuntaina bongattiin ekat leskenlehdet pihallamme!

Käytiin eilen mökilläkin, pikkuihmisen eka mökkivisiitti. 🙂 Järvi on yhä jäässä, mutta en mä jäälle enää astuisi 😉

Siellä se meitä odottelee kesäksi asumaan… Saunan kulmalla kauhia oksa, joka talvella oli tipahtanut.

Pieni tarkasteli tiluksia isin kantelemana (kun ei äiti saa tollasta painoa kantaa…)

Yksikätinen kirjoittelu saa loppua nyt tähän. Vasemman käden (=kainalon) on valloittanut joku tommonen tutin imijä, joka on puoli kasista asti ollut hereillä ja on lienee sitä lähemmäs kahta asti, mikäli edelliset päivät mitään ennustavat… Päivät nukutaan hyvin (=tosi hyvin jopa!) vaunuissa ulkona (ei enää puhettakaan että sisällä päiväunet maistuisi!) kolmen tunnin pätkissä, mutta noin seitsemän aikaan illalla tulee unilakko, joka jatkuu sinne yhteen-kahteen… Ja aamulla ei seiskan-kasin jälkeen uni enää tule kuin vaunuissa lenkkeilyn jälkeen. Yöunet jää vähän vähiin, kun kello kahden/kolmen tai viiden/kuuden syötön jälkeen pitää yleensä valvoa tunti ennen kuin uni taas tulee. Mutta ei tätä pikkuvauva-aikaa ikuisesti kestä!


Aurinkoinen pitkäperjantai

Posted on

Eilinen päivä oli eka aika raskas päivä vauvan kera, kun nukkuminen oli niin vähäistä ja sylittelyä piti harrastaa tuntikausia. Ei jäänyt mahdollisuutta edes nukkua päiväunia. Illalla olinkin jo ihan yliväsynyt ja kännissä väsymyksestä. Olinpa ainakin hilpeää seuraa Hra L:lle kun hihittelin kaikella mahdolliselle ja päästin suustani mitä sattuu. 😀 Lopulta pikkuinen nukahti joskus ennen puolta yötä kai, mutta silloin ei kyllä tehnyt mieli vielä alkaa nukkua kun koko päivä oli mennyt kiinni vauvassa. Tiesin ettei pikkuihminen kuitenkaan kauaa suostuisi nukkumaan, joten päätettiin siihen asti valvoa ja viettää laatuaikaa sohvan nurkkaan käpertyneenä. Voi miten hyvää tekeekään saada olla rakkaan kainalossa! 🙂 Kahden aikoihin pieni sitten heräsi syömään ja vaipanvaihtoon ja joskus kolmen aikaan sain tyttösen nukkumaan ja sain vihdoin ite sulkea silmäni… kunnes tunnin päästä alkoi taas kitinä. :/ Olin siinä vaiheessa jo niin väsynyt, että sanoin Hra L:lle etten mä jaksa… Onneksi meitä on kaksi, kun toiselta loppuu voimat, niin toinen voi auttaa. Ei se nukuttaminen hetkessä sujunut, mutta sai kulta pienen nukkumaan. Ja sitten saatiinkin nukkua kahdeksaan. Kolme tuntia unta putkeen teki hyvää! Syömisen ja vaippailun jälkeen joskus tunnin päästä pieni taas nukahti ja sain itekin vielä nukkua jonkun puolitoista tuntia ennen seuraavaa herätystä. Ja olo olikin sitten jo paljon energisempi, vaikka tietty olisin voinut vielä vaikka kellon ympäri nukkua 😉

Mun oikeassa kädessäni on joku hermo jumissa, kun en jaksa kauaa edes pientä pitää sylissä pelkän oikean käden voimalla ja käteen sattuu sopivissa asennoissa. Tuo käsihän on siitä synnytyksestä asti vaivannut kun suoneen iskettiin iso kanyyli. Tän viikon alussa tunto alkoi pikkusormeen palata paremmin, mutta sitten pari päivää sitten se alkoi taas vaivata enempi ja nyt sitä hermokipuilua on koko kädessä. Tuo käden voimattomuuskin vielä yöllä vaivasi niin paljon että meinasi senkin takia itku tulla. Ei riitä että on muutenkin ihan väsynyt vaan pitää kädenkin alkaa temppuilla. :/ Mutta kaippa tuo käsi tuosta toipuu kun jaksaa odottaa.

Nyt tän päivän aikana vauva on onneksi nukkunut taas paremmin. – onneksi! Ehdin järjestellä valmiiksi meiän pääsiäiskoristuksenkin tuohon yhden lipaston päälle. 🙂

Ruusut alkaa olla nuupahtaneita, mutta yksi vielä sinnittelee… Tuossa lasimunassa elelee pikkuinen katkarapu. 🙂

Tästä ruohosta en saanut hyvää kuvaa, mutten jaksanut alkaa uuttakaan ottaa. Mutta pian tuota saa jo alkaa lyhennellä ja antaa jyrsijöille syötäväksi. 🙂

Suunniteltiin autoretken tekemistä pikkuisen kanssa tänään, oltaisiin menty töyhtöhyyppiä bongailemaan ja muitakin lintuja, mutta kun sitten alkoi ihana auringonpaiste, päätettiinkin käyttää tilaisuus hyväksi ja mentiin pitkälle vaunulenkille. Tunnin verran me käveltiin ja mä jaksoin ihan hyvin! 🙂 Vaatetta tosin oli liikaa päällä, hiukan pukkasi hikeä. Ei tuskan hikeä silti. Otinkin heti kotiin palattua takista vuoren pois, sitä ei enää tarvita! Nyt on kevät ja sen todisti nokkosperhonen, joka nähtiin lenkin varrella! 🙂 Ihanaa kyllä kävellä kuivilla teillä ja nautiskella auringosta!

Pikkuihminen nukahti vaunuihin heti kun hänet siihen laskin ja nukkui koko lenkin ja nukkuu yhä. Taitaa pienelläkin olla vähän univelkaa kun se eilinen meni niin kuin meni. On tuo tuhisija vaan niin suloinen…

Nyt kuuluu jo pientä tuhinaa tuolta vauvan suunnasta… Katsotaan iskeekö nälkä vai saisinko hetkeksi vielä silmäni ummistaa ennen sitä…


Ekaa kertaa kaupassa

Posted on

Huhhuijaa, pääsin käymään ruokakaupassa ekaa kertaa kahteen viikkoon, kun olin sitä viikon verran jo vinkunut, että tää haluaa ruokakauppaan. Johan oli rasittavaa, siis ihan älytön voimien pinnistys. On näköjään ihan eri asia käydä ulkona kävelemässä kuin mennä ihan oikeaan ruokakauppaan. Maha rasittui ja tuskanhikeä pukkasi ostoksia kassiin pakatessa. Onneksi ei tartte ottaa ihan heti uusiksi. Ja muutenkin tossa oli enemmän kuin tarpeeksi toimintaa vähäksi aikaa mulle. Varmasti sekin vielä vaikutti, kun on kauhea läjä univelkaa niskassa. Tänään ei ole äiti päässyt päiväunista haaveilemaankaan, kun vauva on ollut sellanen touhottaja ettei ole antanut äidille kuin pätkittäisiä lepohetkiä sylittelystä.

Vauvaa ei vielä kauppaan mukaan otettu ja ihan hyvä niin, olisin vielä enemmän rasittunut kun olisin kuitenkin jännittänyt nukkuuko pieni nätisti vai aloittaako kauhean shown… 😉 Lastattiin nukkuva pikkuinen vaunuihin ja käveltiin tien toiselle puolelle anopin luo. Sinne jäi nukkumaan, jäi ekaa kertaa hoitoon ilman vanhempiaan sitten sairaalasta kotiutumisemme. Ja oli nätisti ollut sen koko 20 minuuttia kun poissa oltiin. 🙂

Pikkuinen uinuja ei herännyt siihen kun äiti puki pipon+haalarin, eikä siihen kun ne otettiin pois. Kyllä sitten nukutaan sikeästi kun nukutaan. 🙂


Neuvolatäteilty taas

Posted on

Eilen kovasti kyllä kirjoittelin tarinaa blogia varten, mutta se on vielä kesken (eihän mua kukaan keskeyttänyt sataa kertaa…), joten laitetaanpa tässä välissä tämän päivän neuvolatäteilystä pikkuinen päivitys. 🙂

Äitiysneuvolasta tehtiin tosiaan toinen kotikäynti tänään  ja eikös vain takana ollut hyyyyvin levoton ilta sekä yö, eli kuten arvata saattaa, olin reilut puoli tuntia ennen tädin ilmestymistä saanut pikkuisen vihdoin nukkumaan… Ja sitten pitikin taas herätä punnitusta varten. Voi pojat! Vaaka näytti silti taas hienoja lukemia, nyt painoa on jo 3220g! Eli syntymäpainosta ollaan noustu jo 420g tässä 11 päivän aikana. 🙂 Muutenkin täti oli tyytyväinen meiän pieneen, joka oli taas ihanan kiltti.

Sain myös neuvolakorttini takaisin ja semmosen tiivistelmän synnytyksestä sekä vauvasta. Hyvä että saa vähän muistille tukea ton synnytyksen suhteen, etten ihan omiani höpise synnytyskertomukseen, joka on nyt siis työn alla. Semmonen perusteellisempi kertomus muistoksi itselle.

Mutta mä taidan hiukkasen pakata tilauksia nyt kun pikkuinen on vihdoin melko rauhallinen. Ei vielä nuku (2 tuntia jo valvonut neuvolatädin herätyksestä), mutta hengailee rauhassa olohuoneen pedissään tutti suussa. 🙂 Hoidettiin juuri aamutoimet loppuun vauvan osalta, saatiin taas puhdasta vaatettakin päälle.

Äidilläkin on taas inhimillisempi olotila, kun laitoin tollaset farkkutyyliset housut jalkaani lötköhousujen sijaan! Ekaa kertaa synnytyksen jälkeen. 🙂 Housut on tosin lainattu Villen vaatekaapista… Eikä ne mee ihan kiinni, mutta huijasin vyön ja pitkän topin kanssa niin, että ne näyttäisi olevan kiinni ihan nätisti 😉

Joten Phil Collinsin tahtiin toinen meistä alkaa nukkua ja toinen vähän pakkailla tilauksia. Ja se synnytystarina ilmestynee tänne myöskin tänään, ei se enää kauheasti kesken ole.


Pojuilua

Posted on

Viime yö meni taas mukavasti. Uni tuli kyllä vasta kahden aikaan (sitä ennen valvoskeltiin, eikä meitä aikuisiakaan väsyttänyt sitä ennen niin kauheesti) ja nukuttiin kolme tuntia, valvottiin vartti ja nukuttiin taas kolme tuntia. Sitten oltiin tunnin verran hereillä, mutta uni tuli taas uudelleen ja pari tuntia taas nukuttiin. Sitten lopulta me aikuisetkin raahattiin luumme ylös sängystä. Piti herätä aiemmin, mutta isukki oli vähän kipeenä ja hän sitten päätti jäädä kotiin parantamaan oloaan. Alkupäivä hurahti siis yhdessä silmänräpäyksessä taas. Mulle kyllä sopisi hyvin sellainen vuorokausirytmi että kahden aikaan nukkumaan ja herätään kun herätään, mutta ei se oikein työssäkäyvälle sovi… Onneksi tosin työajoissa voi joustaa, mutta pian tulee kunnolla kevät ja kiireet. Mutta siihen mennessä ehtii tää unirytmikin varmaan tasoittua normaalimpaan suuntaan.

Poju-herrakin sitten kotiutui tänään. Ja täytyypä sanoa että yllättävän hyvin ilta on mennyt. Toki jätkä on kiinnostunut uudesta tuhisevasta pikkuihmisestä, mutta ei niin ylikiinnostunut kuin olisi voinut olla. Ja toivon, että tuo kiinnostus tuosta vielä laimenee kunhan aikaa kuluu ja Poju tajuaa että tuo mini-ihminen kuuluu kalustoon. 🙂 Hyvin mielin siis jatkamme eteenpäin! Deea välillä puolustaakin vauvaa Pojulta ja Poju kyllä kunnioittaa Deeaa tossa asiassa. Äidin pikku apuri. 🙂

Saas nähdä miten eka yö sitten menee, mutta onneksi Poju tykkää nukkua omissa oloissaan. Joten ongelmia ei varmaankaan tule 🙂


Kotona!

Posted on

Olipa ihana jättää sairaala taakseen ja palata ihmisten ilmoille! Eikös vain Hra L tullut meitä hakemaan Rolls Roycellä – olo oli kuin jollain prinsessalla kun siihen autoon saatiin pikkuisen kanssa istua! 🙂 Mahtoi taksikuskit sairaalan edessä kattella mikä ihmeen akka toi on, kun se pääsee tommoseen autoon turvakaukalon kera 😀

Kotimatkalla olin vielä ihan pökerryksissä ulkomaailmasta. Lumet on alkaneet hyvin sulaa tässä viikon aikana ja oli vaan ihmeellistä istua autossa ja ajella kohti kotia! Zeta onneksi nukkui koko matkan, vasta tossa keskustassa alkoi pieni kitinä, mutta sekin loppui nopeaan. Kotona pieni nukkui hetken aikaa ja sitten alkoikin ruoan vaatiminen. 🙂 Ruokailun jälkeen pieni nukahti äitin viereen sohvalle. Isukki meni hakemaan vielä jotain kaupasta ja vanhempieni luota 50cm:n vaatteita kun meillä on niitä niin niukasti. Saa pieni käyttää äitinsä ja enojensa vanhoja vaatteita elämänsä ekoina viikkoina 🙂

Kotiin tullessa olin jo aivan ihmeissäni mielettömän isosta ruukullisesta narsisseja oven pielessä. Ja sitten kun astui sisälle… Koti oli siivottu ihan viimeisen päälle ja kaikkialla minne katsoin, näin kukkia. Kukkia ja kukkia! Tulppaaneja, narsisseja, orkideoita ja vaikka mitä. Siis ihan uskomatonta! Kierrettiin koko talo läpi ja tuore äiti se vain huokaili onnesta ja päästeli epäuskoisia äänähdyksiä kyynel silmänurkassaan… Ihan mieletöntä! Otan huomenna kuvia ja näytän teille mitä tuo mun ihana mieheni oli järjestänyt yllätykseksi! 🙂 Ihan kuin jostain Kauniista ja rohkeista se kukkien määrä! Hullu ukkeli, jota en voi kuin rakastaa joka solullani! 🙂 🙂 🙂

Voi että, ihan epätodellista olla kotona! Mä olen niin onnellinen ja on ihanaa kun tuo pieni nukkuu vieressäni. Koiria ei oteta tänään vielä tänne, mutta huomenna tai lauantaina varmasti jaksaa ihan eri tavalla. Olen meinaan ihan poikki kolmen lähes unettoman yön jälkeen ja siellä kamalassa ympäristössä mädäntyessä. Nyt saa rentoutua ja nauttia uudesta perheenjäsenestä!

Laitan illan aikana vielä kuvia pienestä, kun saan siirrettyä kuvia koneelle. On se niin ihana! Ja pieni! Sain meinaan aamupäivällä huonekaverin (siihen asti olin ollut yksin koko sairaalassaoloajan muutamaan tuntia lukuunottamatta) ja sektiolla syntynyt tyttö oli ihan valtava tähän meiän pieneen verrattuna! Se naapurivauva painoi 4.5 kiloa!! Eli melkein kaksi kiloa enemmän kuin meiän pieni ja voi jestas sitä kokoeroa…! Reidetkin oli sillä semmoset jättikokoiset meiän ripakinttuun verrattuna!

Tikit tosiaan poistetaan sitten huomenna, soitan heti aamusta paikalliseen yksityiseen lääkärikeskukseen ja koitan saada ajan, ettei tarttis puolta päivää istua mummojen kanssa jonottamassa arvauskeskuksessa. 🙂

Nyt tää jatkaa tuon pienen ihmeen ihmettelemistä. Kultakin taisi juuri pihaan ajaa…


Äiti on väsy

Posted on

Huh, eka yö kokonaan yksin vauvan kera. Ennen hoitajat on antaneet mun nukkua, kiitos heille niistä öistä! Alku meni hyvin, mutta joskus kahdentoista jälkeen ”Emmää” alkoi huutaa. Pieni itkee nälkäänsä ja vaippaansa sanomalla emmää, joten siinä mainio lempinimi 😉 Sain ruokittua pienen puoli yhden jälkeen pullolla. Imetinkin, mutta se määrä mitä musta irtoaa ei riitä tuolle. Ja Emmää on niin kärsimätön, kaikki mulle nyt heti -tapaus, ei jaksa edes imeä tarpeeksi pitkään jollei heti tulvi maitoa niin kuin pullosta. Mä olisin niin valmis luopumaan vaikka koko imetyksestä, kun se ei suju niin kuin elokuvissa. Se on meille molemmille turhauttavaa. Koitin eilen lypsykonettakin, jipii! Ei herunut pulloon tavaraa. Tiiän kyllä että toi maitojuttu vaatii aikaa, mutta ei haittaa jos musta ei tuu malliäitiä jolla tavaraa riittää vaikka muille jaettavaksi. Pääasia että pieni jollain tavalla ruokaa saa!

Niin, se yö meni siis valvoen. Hoitaja kapaloi ja kanteli vauvaa jonkun aikaa, mutta sitten sain Emmään kainalooni nukkumaan pätkiä ja kitisemään ja taas nukkumaan pätkän ja… Raskasta! En ite nukkunut lainkaan pieniä horroksia lukuunottamatta. Viiden jälkeen koitin taas imettää huonolla menestyksellä ja ruokin sitten pullolla. Omaan koppaan ei silti suostuttu nukahtamaan, mutta edes kainalooni. Siinä sain ite vihdoin hiukan unta, pätkiä reilun tunnin sisällä, kun tuo vaati huomiota yhä vain. Puolikasilta sitten hakemaan aamupalaa ja nyt tuo suostuu kopassa nukkumaan. Mutta pian taas herää… On lääkärintarkastusta, kylvetystä, ruokaa ja vaippailua edessä. Jospa sen rumban jälkeen saisi ite nukkua. Nyt ei edes nukuta kun aamupalan syönti virkisti.

Pienelle tehdään tänään siis kotiutustarkastus. Kuulokin äsken testattiin. Toinen korva reagoi mallikkaasti, toisessa saattoi olla vähän jotain töhnää kun ei tullut ihan täydellinen tulos. Laite siis lähetti ääniaaltoa korvaan ja mittasi miten se simpukka lähettää aaltoja takaisin, tai jotain sellasta. Neuvolassa kuuloa sitten vasta paremmin seurataan, tää oli tämmönen eka tarkistus vasta. Saas nähdä mitä siellä lääkärillä tutkaillaan ja miten pieni käyttäytyy 😉

Toivon todella että huomenna kotiin pääsisin, en jaksa enää olla täällä! Tuo äskeinen korvatäti kun sanoi että tehdään kotiutustarkistus vauvalle vaikkette tänään vielä kotiudu, mutta jos huomenna… Perhana jos ei huominen se suuri päivä olisikaan 🙁 Ei saa maalata piruja seinille!!! Mun kunnosta se sitten vaan kiinni on ja mä oon niin valmis kotiin! Ja voin jo tosi hyvin! Pliis päästäkää mut kotiin!!! Mä lähtisin mielelläni jo tänä iltana! Mutta eipä nää mun mielipidettä sillai kuitenkaan kuuntele. Äh, eipäs vaivuta epätoivoon! Huomaa kyllä miten kovasti kaipaan kotiin ja miten kovasti pelkään että sitä autuutta siirretään ja siirretään…

Toi imetysjuttu mua lähinnä mietityttää, päästääkö ne kotiin vaikka se homma ei mee niin kuin oppikirjoissa. Mahan puolesta voin tosi hyvin, haavan kanssa oon oppinut elämään. Ja se ei haittaa pienen hoitoa. Koipien väli voi myös hyvin vaikka välilihaa hiukka leikattiin, mutta se ei vaivaa lainkaan. Oon istunut kivuttomasti alusta asti. Ihan kuin tommosta pötkylöä ei olis edes maailmaan putkautettu 🙂 Ja maha toimii jo. Ainoa joka epäilyttää on siis tuo imetys. Mutta ei se silläkään ala toimia että mua täällä pidetään lisäaikaa ja stressaan ja masennun sen takia. Pitäkää kaikki mulle isosti peukkuja että pääsen kotiin niin kuin on luvattu!! Kyllä me tuon ruokajutun kanssa kotona toimeen tullaan! Maitoa saa ostettuakin pienelle ja ruokittua pullolla vaikka olisin jonkun mielestä paska mutsi sen takia…