Lumi-Kukka 3kk

Neuvolassa käytiin taas eilen ja olisi faktoja pikkutyypin kasvamisesta. :)

Onko mulla vähän hassu ilme? :)

  • Pituus 61cm (eli syntymästä +12cm)
  • Painoa 6060g (syntymästä +3260g)
  • Kruunun koko 40cm (siis päänympärys toisin sanoen)
  • Kommenttilootassa sanotaan jotta ”Pehmeä iho. Kasvaa tasaisesti Tuttelilla. Kuulo ja näkö normaalit. Refleksit ikää vastaavat. Söötti tyttö!” Ja alimmaisella rivillä vielä ”Kiinteät ruoat” eli me saadaan tuossa kolmen-neljän viikon päästä alkaa maistella perunaa! Jee!

Mä näin telkkarista että tällee ne huippumallit poseeraa, tai jotain…

Lumi-Kukka sai taas rotarokotteen litkuna suuhunsa ja sitten sen ekan piikin reiteensä. Litku meni melko hyvin taas alas, hiukan vaan sylkäisi sitä suustaan pois. Ei se vissiin kovin pahan makuista ollut?! Ja piikki. Ei se itse pistäminen saanut huutoa aikaan, mutta se sai kun se rokotecoctail tungettiin koipeen. Kirveli varmaan. Mutta onneksi itku loppui nopeasti ja tyyppi nukahtikin heti autossa.

Kyllä se vielä joku päivä menee tonne suuaukkoon kokonaan!

Kaikesta päätellen tyttö on alkanut vähän vierastaa, kun neuvolan tädin näkeminenkin sai pientä itkua aikaan ja itku loppui heti äitin sylissä. Mähän voin ottaa sen kohteliaisuutena – tyyppi tajuaa että mää oon se ykkösihminen hänen elämässään ja muut vieraat naamat sucks. :D

Ööö… siis tahtoisit mun hymyilevän tolle kuvanottolaitteelle vaikkei se hymyile mulle?

Niin ja tosiaan ne kiinteät ruoat… Vielä ei ihan niitä aloitella kun tyyppi nukkuu yönsä maidon voimalla niin hyvin. Esimerkiksi kaksi viimeistä yötä unta on riitänyt 7-7.5h syömättä! Wuhuu! Aika hyvin menee, ei voi valittaa. Kun vaan päivisinkin malttaisi paremmin nukkua, kun tänäänkin on yhdet päiväunet uinuttu vaunuissa (ehkä tunti tai vähän yli) ja nyt alkaa jo olla ilmassa pientä kiukkuisuutta ja tyytymättömyyttä, kun ituttaa tietty kun ei ole tarpeeksi nukkunut. :/ Mutta olen tosi tyytyväinen kun yöt menee hyvin! Jaksaa itekin niin hyvin, vaikka välillä toki toivoisi että kunpa se nukkuisi päivällä paremmin, niin ehtisi tehdä sitä ja tota. Kirjeen kirjoittamiseen menee nykyään ikuisuus, kortteja odottaa kauhea läjä kauppaan laitettaviksi, askarrella tahtoisi enemmän, koti kaipaisi siivoustakin (imuroitu viimeksi nimiäisiksi eli koirankarvoja löytyy… mutta keittiö on siisti, se on ainoa paikka tässä talossa josta ehdin pitää huolta, kun en jaksa katsoa tiskivuoria jotka odottavat koneeseen pääsyä) ja tahtoisin alkaa taas Wiilläkin Fittailemaan. Pihakin rehottaa kuin mikäkin villi puutarha, kun ei kerta kaikkiaan ole aikaa (ja kun on vähän aikaa, ei todellakaan tule mieleen mennä repimään kilometrin korkuisia rikkakasvipuskia). Välillä melkein toivoo, että olisinpa mies eli isä, niin saisi elää melkein normaalia elämää… Kun on 10h tai enemmän päivisin yksin vauvan kanssa ja iltaisinkin saa apua lähinnä maidon lämmitykseen, vauvan kylvetykseen ja koirien lenkitykseen, niin välillä pistää vähän huokailemaan. On tässä toki se etu, etten juurikaan ”joudu” ruokaa tekemään ja saan jopa lautasen useimmiten eteeni eli ei tarvitse kuin kauhoa ruokaa kitusiin.

Oukkidoukki, kelpaaks tää?

Rokotus sai neidissä aikaan unisuutta, mutta vain yhdet vaunu-unet pikkuinen suostui nukkumaan. Koko loppupäivän eli puolesta päivästä puoleen yöhön tyyppi oli sylissäni puoliunisena. Heti kun koitti laskea vaunuihin tai sitteriin tai sohvalle, alkoi HUUUUUUTO. :( Ja olihan se sylissäolokin välillä sellaista huutoa, että tyyppiin taisi sattua se tyhmä rokote. Onneksi se huuto meni ohi ja lääkkeeseen ei tarvinnut turvautua. Jos lääkettä ei olisi ollut valmiina, olisi varmaan noussutkin se kuume.

Riittiks jo hymyily?

Lumpparin kuulumisia

Voisi varmaan pitkästä aikaa Lumpparinkin kuulumisista jotain kirjoitella. :) Tyypille tulee lauantaina ikää sitten jo huimat 12 viikkoa. Tuo aika-asia on vaan kovin ristiriitainen, kun toisaalta 12 viikkoa ei ole kuin pieni hetki, mutta toisaalta se tuntuu ikuisuuden pitkältä ajalta. Millaista elämä edes oli ennen Nti L:ää?! Ei ole mitään hajua :D En muista edes elämää ison mahan kanssa, muistan vain elämän pienen hymyilevän tyttösen kanssa. Mutta eipä muuta tartte muistaakaan!

Tyttönen kasvaa kovaa tahtia, paino jo lienee yli 6 kiloa, kun viime viikolla punnitsin itteni ja tyypin kotivaa’alla ja sen perusteella pienen paino oli inauksen vaille kuusi kiloa. Tarkkoja väliaikatietoja tyypin kasvusta saadaan taas 21.päivä kun neuvolaan mennään. Pituuttakin on varmaan tullut jonkun verran lisää, kun nopeasti vaatteita on pieneksi taas jäänyt. Nyt jopa jotkut 62 senttiset on semmosia että viikon päästä ne ei välttämättä enää mee päälle. Tosin vaatekoissa nyt on hirvietä eroja, kun jotkut 62 senttiset on jopa sikaisoja.

Tyyppi syö hyvällä ruokahalulla, tosin kuvioihin on tullut sellanen ihme pullolla pelleily silloin jos nälkä ei olekaan ihan törkeä tai jos maha alkaa jo täyttyä. No, sallittakoon hauskanpito tuolle tyypille ruoka-aikoinakin. ;) Ruokaa menee yleensä 80-130 millilitraa per kerta. Ruokamäärä on harvinaisen helppo arvioida kun pullotavaraa tyypille antaa. :) Odotan kyllä jo innolla sitä kun sitten joskus päästään testailemaan muitakin safkoja kuin vain tylsää maitoa!

Yönukkumiset menee oikein hyvin, on mennyt oikeestaan siitä asti kun tyyppi nimen sai eli viimeiset nelisen viikkoa. :) Arkiöisin meille tulee yleensä vain yksi yöunien keskeytys ja toinen ruokailu tuleekin sitten jo aamulla seiskan-kasin aikaan kun itekin ollaan jo heräämässä tai herätty. Ja tyyppi nukahtaa yleensä 10-11 aikaan illalla unipussinsa sisälle. Ja vetää hirsiä 5-7 tuntia kunnes nälkä yllättää. Joskus Lumi-Kukka päättää olla virkeä jo sillon 7-8 aikaan, mutta ne aamut on kivempia ja onneksi yleisempiä kun unta riittää 10-11 asti. Eli hyvinä öinä kaveri nukkuu parin ruokatauon siivittämänä jopa 12h. Huippua! Ja päiväunia nukutaan aina vaihtelevalla menestyksellä. Joskus hullun hyvinä päivinä jopa 4h putkeen! Mutta sillon tulee jo äidille ikävä pikkuista vaunu-uinujaa ;) Ja sitten on eilisen kaltaisia päiviä, kun päiväunia nukutaan vain pikkuisissa pätkissä muutamaan otteeseen ja illalla ollaan sitten ihan yliväsyneitä.

Mitäs vielä… Matkarattaatkin ostettiin jo Lumpparille. Ei olla niitä tosin testattu vielä tositoimissa, mutta vaikuttavat oikein hyvältä. Ja kokoontaitettuna mahtuvat jopa mun autoni takaluukkuun silloin kun katto on alhaalla!! Eli menee vaunuihin verrattuna tosi pieneen tilaan! :) Rattaista pitääkin muistaa ottaa kuvia ja esitellä ne täälläkin! Väri ei ole oranssi, vaan vihreä! Ylläri!! :D

Neuvoloitu jälleen

Tänään taas punnittiin ja mittailtiin pikkuihmistä. Ja kasvu on mukavasti jatkunut!

  • Paino 3945g (+1145g syntymästä ja +315g viime viikosta)
  • Pituus 54cm (+5cm syntymästä ja +1cm viime viikosta)

Hohhoijaa, tylsiä faktoja…

Kuuloa testattiin töräyttämällä torvea pään vieressä (kauheen julmaa kidustusta kun pieni vasta heräili) ja silmiä kurkittiin valolla. Kaikki oli kunnossa ja kehuja pikkuinen taas sai. :) Seuraavaksi onkin vuorossa lääkäri 5.5. Mielenkiinnolla odotamme, kun lääkäri ei välttämättä ole kauhee ihku tapaus…… Villellä nousi jo karvat pystyyn kun kerroin lääkärin nimen, kun Suvi kertoi mulle millainen ihanuus meitäkin sitten odottaa. Jos se on ihan kauhea, niin juoksen vauvan kanssa karkuun sitten :D Tai juostaan Villen kanssa, kun yhdessä me ollaan pientä neuvolassa käytetty ja tehdään niin ainakin niin kauan kuin turvakaukalo painaa liikaa mun kunnolleni. Tai ei mun kunnossa enää mitään vikaa ole, mutta en viitti silti rehata ennen kuin kysyn jälkitarkastuksessa joko saisin alkaa nostella isompia painomääriä.

Eksä mutsi osaa mitään mielenkiintoisempaa kirjoitella?!

Nukkumiset on öisin menneet ihan hyvin nyt, jopa tosi hyvinkin. :) Syömisen jälkeen usein tulee heti uni niin että voi vain röyhtäyttää unisen kaverin ja laittaa sänkyynsä. Ihan luksusta! Eli ei tartte valvoa kuin se 15-20 minuuttia kerrallaan!

Päivisin sitten taas unet sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Koko viikko on nyt nukuttu päivisin ulkona, vaunu-unet on ihan pop! Saatiin vihdoin hommattua itkuhälytin ja sen myötä ollaan alettu pientä nukuttaa pihalla ja ulkoilmaunet on aika bueno juttu pikkuisen mielestä! :) Välillä nukahtaa jo siihen kun laitetaan ulkoiluhaalari päälle ja ei tartte välttämättä edes tehdä vaunulenkkiä sen kummemmin. riittää kun laittaa pienen pihalle vaunuihin uinumaan. Välillä sitten taas pitäisi vaunujen olla koko ajan liikkeessä, että uni maistuisi. Ja monesti vaunuitkun lopettaa se, kun laittaa tutin uudelleen suuhun. :)

Iltaunet on ollut ongelmallisin juttu. Kun ei se uni tahdo millään maistua iltaisin. Eilen nukutin ja nukutin lähes pimeessä makuuhuoneessa pientä pari tuntia! Välillä näytti lupaavalta, mutta sitten taas silmät aukeaa ammolleen. Välillä tulee itku, välillä ollaan ihan rauhassa ja vaan ihmetellään maailmaa. Luovutin parin tunnin jälkeen nukutuspuuhan, kun meinasin väkisin ite nukahtaa sinne hämäryyteen! :D Tulin olohuoneeseen vauva kainalossa ja ehdin siinä puolen tuntia kattella telkkaria, kun pieni oli niin unessa että uskalsin siirtää pinnasänkyyn. Ja uni jatkuikin sitten sen kolmisen tuntia!

Vauvan kallon sivuprofiili on äidin mielestä jotenkin käsittämättömän kaunis, siis ihan kaikilla vauvoilla! Joo ja me aletaan vissiin kaljuuntua tosta pään päältä :D Takatukka sen kun vahvistuu, mutta pään päällä alkaa olla vain ohutta karvaa.

Tänään herättiin kasilta koko poppoo ja pieni suostui nukkumaan seuraavan kerran vasta siinä puoli kahden aikaan, kun kahdelta oli se neuvola. Kiitti! ;) No onneksi neuvolan jälkeen uni jatkui ja syömisen+lenkin jälkeen uni on nyt jatkunut jo 1.5 tuntia pihalla. Jos kaikki menisi oikein hyvin, unta jatkuisi tuonne puoli ysiin asti… Sitten iltatoimet, pyjama ja yöunille?! Juu, voihan sitä unelmoida! :D Pieni herää tasan tarkkaan sillon kun meiän ruoka tulee (piakkoin) valmiiksi! Siinä pikkutyyppi on taitava, että äiti saa AINA syödä iltaruoan vauva kainalossa. :D

Kevättä kotona ja mökillä

Lumet on melkeinpä jo kokonaan poissa meiän pihalta, jes! Ei kyllä ihme, kun nyt on ollut niin lämpimiä ja aurinkoisia päiviä. +12 astetta mittari on näyttänyt, voi olla että enemmänkin. Ja auringonpaisteessa istuskellessa on tullut ihan hiki!

Tässäpä vähän todistusaineistoa kotipihalta. Voi sitten taas ensivuonna vertailla millaista on tähän aikaan vuodesta ollut. :)

Puron kohdalla on jo ruohoa!

Sunnuntaina bongattiin ekat leskenlehdet pihallamme!

Käytiin eilen mökilläkin, pikkuihmisen eka mökkivisiitti. :) Järvi on yhä jäässä, mutta en mä jäälle enää astuisi ;)

Siellä se meitä odottelee kesäksi asumaan… Saunan kulmalla kauhia oksa, joka talvella oli tipahtanut.

Pieni tarkasteli tiluksia isin kantelemana (kun ei äiti saa tollasta painoa kantaa…)

Yksikätinen kirjoittelu saa loppua nyt tähän. Vasemman käden (=kainalon) on valloittanut joku tommonen tutin imijä, joka on puoli kasista asti ollut hereillä ja on lienee sitä lähemmäs kahta asti, mikäli edelliset päivät mitään ennustavat… Päivät nukutaan hyvin (=tosi hyvin jopa!) vaunuissa ulkona (ei enää puhettakaan että sisällä päiväunet maistuisi!) kolmen tunnin pätkissä, mutta noin seitsemän aikaan illalla tulee unilakko, joka jatkuu sinne yhteen-kahteen… Ja aamulla ei seiskan-kasin jälkeen uni enää tule kuin vaunuissa lenkkeilyn jälkeen. Yöunet jää vähän vähiin, kun kello kahden/kolmen tai viiden/kuuden syötön jälkeen pitää yleensä valvoa tunti ennen kuin uni taas tulee. Mutta ei tätä pikkuvauva-aikaa ikuisesti kestä!

Aurinkoinen pitkäperjantai

Eilinen päivä oli eka aika raskas päivä vauvan kera, kun nukkuminen oli niin vähäistä ja sylittelyä piti harrastaa tuntikausia. Ei jäänyt mahdollisuutta edes nukkua päiväunia. Illalla olinkin jo ihan yliväsynyt ja kännissä väsymyksestä. Olinpa ainakin hilpeää seuraa Hra L:lle kun hihittelin kaikella mahdolliselle ja päästin suustani mitä sattuu. :D Lopulta pikkuinen nukahti joskus ennen puolta yötä kai, mutta silloin ei kyllä tehnyt mieli vielä alkaa nukkua kun koko päivä oli mennyt kiinni vauvassa. Tiesin ettei pikkuihminen kuitenkaan kauaa suostuisi nukkumaan, joten päätettiin siihen asti valvoa ja viettää laatuaikaa sohvan nurkkaan käpertyneenä. Voi miten hyvää tekeekään saada olla rakkaan kainalossa! :) Kahden aikoihin pieni sitten heräsi syömään ja vaipanvaihtoon ja joskus kolmen aikaan sain tyttösen nukkumaan ja sain vihdoin ite sulkea silmäni… kunnes tunnin päästä alkoi taas kitinä. :/ Olin siinä vaiheessa jo niin väsynyt, että sanoin Hra L:lle etten mä jaksa… Onneksi meitä on kaksi, kun toiselta loppuu voimat, niin toinen voi auttaa. Ei se nukuttaminen hetkessä sujunut, mutta sai kulta pienen nukkumaan. Ja sitten saatiinkin nukkua kahdeksaan. Kolme tuntia unta putkeen teki hyvää! Syömisen ja vaippailun jälkeen joskus tunnin päästä pieni taas nukahti ja sain itekin vielä nukkua jonkun puolitoista tuntia ennen seuraavaa herätystä. Ja olo olikin sitten jo paljon energisempi, vaikka tietty olisin voinut vielä vaikka kellon ympäri nukkua ;)

Mun oikeassa kädessäni on joku hermo jumissa, kun en jaksa kauaa edes pientä pitää sylissä pelkän oikean käden voimalla ja käteen sattuu sopivissa asennoissa. Tuo käsihän on siitä synnytyksestä asti vaivannut kun suoneen iskettiin iso kanyyli. Tän viikon alussa tunto alkoi pikkusormeen palata paremmin, mutta sitten pari päivää sitten se alkoi taas vaivata enempi ja nyt sitä hermokipuilua on koko kädessä. Tuo käden voimattomuuskin vielä yöllä vaivasi niin paljon että meinasi senkin takia itku tulla. Ei riitä että on muutenkin ihan väsynyt vaan pitää kädenkin alkaa temppuilla. :/ Mutta kaippa tuo käsi tuosta toipuu kun jaksaa odottaa.

Nyt tän päivän aikana vauva on onneksi nukkunut taas paremmin. – onneksi! Ehdin järjestellä valmiiksi meiän pääsiäiskoristuksenkin tuohon yhden lipaston päälle. :)

Ruusut alkaa olla nuupahtaneita, mutta yksi vielä sinnittelee… Tuossa lasimunassa elelee pikkuinen katkarapu. :)

Tästä ruohosta en saanut hyvää kuvaa, mutten jaksanut alkaa uuttakaan ottaa. Mutta pian tuota saa jo alkaa lyhennellä ja antaa jyrsijöille syötäväksi. :)

Suunniteltiin autoretken tekemistä pikkuisen kanssa tänään, oltaisiin menty töyhtöhyyppiä bongailemaan ja muitakin lintuja, mutta kun sitten alkoi ihana auringonpaiste, päätettiinkin käyttää tilaisuus hyväksi ja mentiin pitkälle vaunulenkille. Tunnin verran me käveltiin ja mä jaksoin ihan hyvin! :) Vaatetta tosin oli liikaa päällä, hiukan pukkasi hikeä. Ei tuskan hikeä silti. Otinkin heti kotiin palattua takista vuoren pois, sitä ei enää tarvita! Nyt on kevät ja sen todisti nokkosperhonen, joka nähtiin lenkin varrella! :) Ihanaa kyllä kävellä kuivilla teillä ja nautiskella auringosta!

Pikkuihminen nukahti vaunuihin heti kun hänet siihen laskin ja nukkui koko lenkin ja nukkuu yhä. Taitaa pienelläkin olla vähän univelkaa kun se eilinen meni niin kuin meni. On tuo tuhisija vaan niin suloinen…

Nyt kuuluu jo pientä tuhinaa tuolta vauvan suunnasta… Katsotaan iskeekö nälkä vai saisinko hetkeksi vielä silmäni ummistaa ennen sitä…