Kiireinen viikko

Ehdin vihdoin vähän kirjoitella, kun Lumi-Kukka  nukahti tänään jo puoli kaksitoista isin kainaloon. En ymmärrä tuota valvomista, kun tänäänkin tyttönen heräsi puoli ysiltä ja silti valvoi näin myöhään. Kumma tapaus. Huomenna onkin aikainen herätys, kun mun tarvii olla töissä jo kahdeksan aikaan, kun osallistun uuden laskutusohjelman netissä tapahtuvaan koulutussessioon. Tunnin verran sen pitäisi kestää, saas nähdä antaako se jotain uutta, kun vähän olen siihen ohjelmaan jo ehtinyt tutustua ja ekat tuotteetkin saanut lisättyä.

Niin, tiistaina oli eka työpäivä sitten joulukuun 2009. Vietiin Kukkis hoitoon ja töissä alettiin sitten järjestellä toimistoa uuteen uskoon. Tietokoneet vähän vaihtelivat paikkoja ja pöydätkin siinä samalla. Musta on ihan kiva tehdä tollastakin hommaa. Sain sen laskutusohjelmankin asennettua sillon ekana työpäivänä. Tiistai-iltana olin vaan ihan ylirasittunut, kun Deea herätti mut sillon aamulla jo 5:40 ja tein sitten kuudesta yhdeksään asti ekana oman kauppani hommia ja sitten työpäivä töissätöissä ja töitten jälkeen tehtiin Suvin kanssa kävelymatkoineen kahden tunnin kirpparireissu. Löysin muutaman vaatteen Kukkikselle, mutta ne on vielä vähän isoja. Ja kuten arvata saattaa, se yhdeksältä nukahtaminen päättyi kahden onnistuneen illan jälkeen. Tiistaina nukahdus tuli joskus 12 aikaan isin kainaloon.

Keskiviikkona oli sitten toinen työpäivä ja sillon jatkui siivousoperaatiot ja vietin aikaani sen laskutusohjelmankin kanssa. Illalla jaksoin (kuten tiistai-iltanakin) 45 minuuttia tyttöstä nukuttaa, mutta ei kun ei. Nukahti taas puolen yön aikaan isin kainaloon. Isin kainalossa on taikaa!

Keskiviikkona oli neuvolakin. Tyttönen on 9.9-kiloinen ja pituutta oli vähä yli 75 senttiä. Kasvukäyrä on hieno edelleen. Ja muutenkin kaikki varsin hyvin. Saatiin lupa alkaa antaa rasvattomia jogurtteja ja viilejä ja piimää (no ei varmana piimää tähän talouteen osteta, hyi!) ja mitä näitä vastaavia tuotteita onkaan.

Tänään oli vapaapäivä, kun piti päästä Turkuun taaperomiittiin. :) Onneksi on joustavat työajat. ;) Olikin tosi kiva taas nähdä Minnaa ja Oivaa ja ekaa kertaa toista Minnaa ja Niiloa. Yksi miittiäiti ei päässyt tulemaan, mutta ensikerralla sitten. Miittauksen jälkeen käytiin vielä Kodin1:ssä, kun siellä kiertelykin on kivaa vaikkei mitään ostaisi. Tehtiin me kuitenkin yksi löytö, joka maksoi varsin huomattavan summan. Nimittäin iso hieno kutonen (siis numero 6), joka aiotaan laittaa taloon tuonne julkisivun puolelle, kun siellä on tällä hetkellä ihan tyhmä kutonen. Tuo kutonen ei edes kuutta euroa maksanut, vaan vain 4.95. :)

Kun päästiin kotiin, iski siivousinto. Villenkin olo oli sen verran hyvä jo, että jaksoi ahertaa. Tehtiin melkoinen pyykkisavotta. Juu älkää edes kysykö kuinka monta koneellista oli kertynyt… ;) Kukkis vielä auttoi levittämällä kaikki pyykit pyykkikoreista pitkin lattiaa. Yksi pikkuihmisen lempparipuuhista onkin järjestellä mm. vaatteita niin, että istuu vaatteiden keskelle ja siirtelee ensin kaikki vaikka oikealle puolelleen, sitten vasemmalle, taas oikealle, jne… ikiliikkuja!

Huomenna illalla herra isi saakin sitten koittaa vaikkapa ysin aikaan nukuttaa pikkuihmisen kainaloonsa. Kun mun nukutustaidot ei toimi tällä hetkellä lainkaan. Se tuntuu nyt toimivan, kun äiti häipyy näköpiiristä ja saa jäädä isin kanssa kahdestaan. Uni tulee tuosta vain.

Onneksi on viikonloppu edessä, voisi jopa ehtiä taas tehdä jotain kivojakin juttuja. Nyt kun on päivät ollut pois kotoa, ei ehdi tehdä enää mitään. Mulla on kamala lista tehtäviä asioita, mutta kun ei ole aikaa. Iltaisin Kukkis tahtoo olla vielä sellanen syliapina, että koitappa siinä sitten tehdä jotain tietokoneella tai kirjoittaa postikorttia tai mitään. Lauantaina mennään Kukkiksen Aatu-serkun 4v-synttäreille, mutta muuten ei ole suunnitelmia, joten jospa sitä omaa aikaakin suotaisiin vaikka sunnuntain päiväunien aikaan…

Jee, se nukkuu! :)

Meillä on täällä suorastaan syytä juhlaan – viime yönä kahteen asti valvonut tyttölapsi nukahti tänään heti yhdeksän jälkeen! Mulla oli kyllä salaisena sotasuunnitelmana se, että beibi menee ysin aikoihin sänkyyn ja hillukoon sitten sängyssään hereillä vaikka puoleen yöhön, mutta olohuoneessa pikkuihminen ei ainakaan valvo. Kukkis päätti sitten ihan oma-aloitteisesti toimia vanhempiensa toiveiden mukaan. :) Välillä näinkin! Toiveikkaana kohti uutta viikkoa…

Kahdesti Kukkis on kyllä jo herännyt parkumaan, mutta nukahtanut nopeasti uudelleen ilman meiän apua. Taitaa olla uni niin kevyttä, kun nenä on aika nuhainen. Jouduinpa illalla kiduttamaan tyttöä räkäimurillakin. Asiakas ei ilahtunut kohtalostaan… Paperilla koitan muuten nenää pyyhkiä – se on sentään hieman siedettävämpää, vaikkei kivaa sekään. Tukkoisuus alkoi jo siellä kaukomailla, aamuisin oli nenä tukossa mutta meni se aina ohi. Nyt nenä ihan vuotaakin. Liekö Villen flunssaa vaiko vaan jotain muuta nuhaa. Ville on ollut tosi kipeänä. Tosi huono olo ja kauhea nuha ja ilkeä yskä. Muhun tauti ei ole toistaiseksi tarttunut vaikka yritystä on ollut. Ja tarttukoon vaikka muhun, kunhan Kukkis ei ala yskiä tai tule muuten kipeemmäksi!

Eilen olin yöllä jo ihan hulluuden partaalla, kun pikkuihminen oli selvästi ihan totaalisen väsyksissä, mutta ei vain nukahtanut vaan kiukutteli väkisin hereillä sinne kahteen asti. :( Ite sain nukuttua kuitenkin vasta kolmen aikaan (ehdinpä lukea kauhean kasan rästissä olleita blogikirjoituksia), kun olin jo ihan yliväsynyt. Ja kello 7:14 alkoi kuulua parkua oranssitapettisesta huoneesta… Raahasin parkujan meiän väliin ja jonkun aikaa venkoiltua tuli uni uudelleen ja yhdeksän jälkeen herättiin koko poppoo. Ehkei siis ihme, kun 7 tunnin yöunien plus 3 tunnin päiväunien (ylellistä!!) jälkeen yöunet alkoivat tänään jo noin aikaisin. Mutta koitetaan nyt tehdä kaikkemme, jotta tuo yhdeksän muotoituisi sellaiseksi nukahdusajaksi, se olisi niiiiiin ihanaa! Peukut pystyyn!

Päiväunettomuutta

Otsikkokin se jo kertoo – tänään ei nukuttu lainkaan päiväunia. Tai no tavallaan kai sitten kuitenkin nukuttiin… Lumi-Kukka simahti varttia vaille kahdeksan, vain herätäkseen puoli yhdentoista aikaan. Koitettiin molemmat saada pientä nukahtamaan, mutta ei toivoakaan. Ja tuossa se yhä roikkuu tv-tason ääressä vaikka kello tulee yksi. Että semmosta. Ei missään olis mitään kasvatuslaitosta, jossa saataisiin korjattua unirytmit kohdilleen?! Tää on jo ihan mahdotonta ja toivotonta. Ja tota päiväunettomuutta en ymmärrä, miten voi jaksaa vajailla yöunilla valvoa koko päivän kuitenkin ihan hyväntuulisena?!

Eilen meillä simahdettiin puoli kahdelta – parempi sekin kuin se la-su yö. Tänään ei taida puoli kahdelta vielä uni tulla, niin energiseltä vaikuttaa. Ei meitä isoja ihmisiäkään väsytä, kun ruho elää vielä reissuajassa eli kello tulis vasta 11, mutta olis se silti kiva saada tuo rytmi hiukan normaalimpaan suuntaan. Ja taas mä ajattelin, että kun se nukahtaa ennen kasia, se nukkuu varmaan aamukasiin asti. Pöh!

Toivottavasti päiväunettomuus ei jatku, kun sitten menee tältä akalta hermot jossain vaiheessa, jos kaikki oma aika ryöstetään pois. Tänäänkin tuo Kukkiksen iltainen uniaika meni sitten töitä tehdessä, piti kirjoittaa puhtaaksi varastojen arvot. Ei oman kauppani vaan tuon perheyrityksen. Eikä siitä saa edes mitään palkkaa vielä, kun työt ei muuten oo vielä alkaneet. Pian nekin kyllä alkaa. Tänään sain jo tutkailtavaksi uuden laskutusohjelman, pitää vaan ehtiä se asentamaan koneelle.

Ootan töiden alkamista jo ihan kauheasti! Johan tässä on kotona oltukin joulukuusta 2009 asti! :) Toki tuntuu kurjalta missata viikossa se joku 18 tuntia pikkuihmisen elämästä, mutta jää mulle onneksi 150 tuntia viikossa yhteistä aikaakin. :) Töihin en menisi kyllä vielä pariin vuoteen ellei kyseessä olisi oma perheyritys ja mukavat työkaverit ja kivat puuhat. Enkä mä haluu että mun tilalle tulis joku toinen akka, kun sitten se valtais kaikki mun hommat ja mulle ei jäis enää mitään. Parempi siis pitää kiinni omista jutuista. :)

Mutta jospa hipsisi pikkuhiljaa suihkuun ja katotaan sitten montako tuntia tuo Kukkis meiän sängyssä möngertää ennen kuin sen saa kantaa omaan huoneeseensa…

Se ei tahtois nukkua lainkaan…

Mää en taas ihan ymmärrä mistä tuo lapsi saan tuon valvomisenergiansa. Eilen nukahti 15 yli yksi, kun äidiltä loppui lopulta itseltä kaikki virta. Aloin jo ite torkkua (en muista oliko beibe sylissä vai heiluiko jossain sohvalla) ja raahasin pienen sänkyynsä viimeisillä voimillani. Huusi se hetken, mutta oli itekin niin väsyksissä ettei jaksanut sitä hetkeä pitempään.

Tänään puolestaan se nukahti tasan yhdeltä, syliini. Alkoi vihdoin vähän ennen yhtä olla väsyneen oloinen ja simahti aika pian syliin, tietty pari vekoiluliikettä piti äidin kiusaksi tehdä ;)

Se mikä tossa touhussa eniten rassaa, on se kun pikkutyyppi herää samaan aikaan kuin me ite herätään ja valvoo niin kauan ettei nukahtamisen jälkeen ite enää jaksa valvoa, vaikka olisi miljoona asiaa jotka tahtoisi tehdä sitten kun on sitä omaa aikaa. Nukkuu se onneksi päivisin yleensä 2-4h putkeen, ehtii siinä hengähtää. Mutta kun tahtoisi iltaisinkin…

Onneksi lauantaina ollaan jo kellonajassa joka on -2h kotimaan aikaan, niin menee väkisin unirytmi vähän järkevämpään suuntaan. En tässä ennen aikavyöhykkeeltä toiselle siirtymistä ole edes yrittänyt siirtää rytmiä parempaan suuntaan. Mitä turhaan, kun se rytmi sekoaa kuitenkin väistämättä kun reissataan. Eli toivotaan parasta ensiviikolle…

Huomenna (tai tänään, on jo perjantai pitkällä) tekisi mieli herätä jo oikein aikaisin ja tehdä kaikkea mitä huvittaa ennen kuin pikkuihminen herää. Ehkä teenkin niin. :)

Laukut on onneksi jo lähes tulkoon valmiit. Leluja pitää vielä valita ja pari uutta pitää ostaa  ilmailun ajaksi. Tosin toivon, että ilmailu menisi hyvin paljolti nukkuessa. Onhan hyvä aina haaveilla… ;)

Nyt tää painuu Nicholas Sparksin ”Onnentuojan” pariin vielä hetkeksi ennen kuin sulkee silmänsä. Jaksaa sitten aamulla heräillä ajoissa – ehkä.

Mieletön 9kk vanha nukkuja

Lumi-Kukka päätti näköjään nautiskella nukkumisesta 9kk-päivänsä kunniaksi – nukkui yöllä peräti 14 tuntia!  Taitaa olla kaikkien aikojen ennätys! Tyttönen nukahti eilen heti ysin jälkeen mun syliini sohvalla (hyväksi todettu nukutustapa: kun neiti alkaa olla väsyneen oloinen, kaapataan pieni syliin ja hytkytellään uneen ja kannetaan sänkyyn). Yhdentoista aikaan pieni kyllä heräsi, mutta tainnutettiin kahdella desillä maitoa ja johan taas uni jatkui. Ja hyvin jatkuikin! Ite herättiin puoli kasin jälkeen ja olin varma että ei saada edes aamupalaa kahdestaan rauhassa syödä, mutta mitä vielä… Pakkailin parit tilaukset ja olin varma että sen jälkeen Kukkis ainakin herää. Ja sitten menin siivoamaan askarteluhuonetta lapsiturvalliseksi ja en edes koittanut olla hiljaa vaan vähän kolistelinkin. Lumi-Kukan huone on siis kodinhoitohuoneen askarteluhuoneen seinänaapuri.

Kymmenen jälkeen menin katsomaan onko se vielä elossa, kun oli jo 13 tuntia nukkunut. On meillä ennenkin kolmetoistatuntisia nukuttu, mutta ei ihan just. Viimeksi varmaan sillon ennen talviaikaan siirtymistä. Kyllä se elossa oli ja syvässä unessa. Jatkoin sitten siivousprojektiani ja alkoi melkein jo hommat loppua kesken kun yhdentoista aikaankin se vielä nukkui. Menin sitten taas kurkkimaan josko jotain heräämisen merkkejä olisi, avasin verhon ja vähän juttelin pienelle. Pientä havahtumista oli ilmassa. Menin vielä hetkeksi omien puuhieni pariin ja annoin Kukkiksen herätä omia aikojaan. Ihanasti hymyilevä lapsi siellä sängyssä pian mua sitten odottikin! <3

En kyllä käsitä miten siitä voi olla jo yhdeksän kokonaista kuukautta kun pieni tyttönen maailmaan putkahti… Aika menee lapsen kanssa ihan kummasti! Toisaalta on ikävä välillä sitä ihan pientä vauvaa, toisaalta en malttaisi odottaa että pieni lähtee kävelemään ja alkaa puhumaan ja että voidaan alkaa tehdä kaikkea kivaa yhdessä. Niin kuin pelata kaikkia pelejä ja askarrella! :)

Tänään tehtiin melkein viimeiset jouluostokset. Jotain pientä jäi vielä löytymättä. Ei tunnu yhtään siltä että jouluaatto olisi mukamas jo perjantaina, yliyliylihuomenna… Oli ihan omituista ostaa kaupasta lanttu+maksalaatikkoa ja sipulisilliä joulua varten. Ja katsoa kun ihmiset valitsivat mieleisiään sian palasia. Onneksi anoppi hakee tänä vuonna meiän sian palasen Kivikylän tehtaanmyymälästä. Ei tee mieli mennä sinne ite jonottamaan tuntikausiksi, viime vuonna oli jo niin tuskaa!

Keskiviikkoaamuna mennään hakemaan kuusi metsästä ja samaisena päivänä meen myös kallonmuokkaukseen. Taas tää ajankuluminen on yllättänyt – tänään tulee 10 (!) viikkoa mun viime parturireissusta… HÄH?! En oo vuosikausiin ollut noin pitkään ilman parturointia! Yleensä käyn 4-5 viikon välein kun lyhyt tukka tulee rumaksi ylipitkänä. Nyt se on jo niin pitkä, että emmä kehtaa varmaan edes ottaa pipoa pois päästä siellä parturissa. :D Talvi on kyllä siitä kätsyä aikaa, kun voi hukuttaa aina tukan pipon alle…