5kk neuvoloituminen

Tänään oli taas neuvolapäivä, joka jostain syystä jännitti mua melkein kuin raskausaikana – onko painoa (ja tässä tapauksessa ennen kaikkea pituutta) tullut sopivasti. Olihan niitä molempia kertynyt just hyvin! :)

Meitsi maastoutuu aika hyvin tähän sohvaan, varsinkin jos vielä peitän kädellä naamani…

  • paino 7.735kg (+0.745kg kuukaudessa)
  • pituus 67.8cm (+4.4cm)
  • Terveydenhoitajan tarinointi: ”Pehmeä iho. Refleksit ikää vastaavat. Kasvaa nätisti! Erottaa vieraan. ”Juttelee” kovasti. Kiva tyttö!” :)

Hmm…

On kyllä mahdottoman kiva tuo terveydenhoitajatäti, just semmonen kuin omalle lapselleen toivoisikin! :) Lumi-Kukka tosin ei välttämättä ajattele ihan samoin, kun taas se täti antoi suuhun sen ihmeen rokotelitkun ja pisti vielä ilkeällä piikilläkin. Onneksi seuraava rokotus on vasta seitsemän kuukauden päästä – ellei sitten terveyden- ja huonostivoinninlaitos keksi jotain kivaa pakkorokotetta vauvoille syksyksi. Juu ei ole ollut kiva kuulla uutisista sikarokotejuttuja, onneksi en ite sitä silloin paksuusaikana ottanut kun ei sitä kai voi tietää seuraako siitä jotain kivoja jälkijuttuja vaiko ei… :/

No onks tää nyt semmonen hyvä poseeraus ilman hymyä?

Ensiviikolla pitäisi kuulemma tulla postia jostain ensikertalaisäitien kuukausittaisesta tapaamisesta tossa ison tien toisella puolella jossain rivitaloasunnossa. Voishan semmosessa vaikka käydäkin ainakin kattomassa ekan kerran millasta siellä on. Ei sillä että välttämättä diggaisin, mutta ei sitä tiiä kokeilematta. Ja kerran kuussa puolen vuoden ajan ei oo liikaa vaadittu.

Hähää, oon ihan oudon näköinen!

Ollaan nyt aloiteltu sunnuntaista lähtien liharuokienkin maistelua. Bataattia ja kanaa oli ekassa kokeilussa ja sinne se upposi pieneen kitaan kuin tyyppi olisi koko ikänsä kanaa syönyt. :D On kyllä niin mainio juttu, kun tuolle kelpaa kaikki kiinteät ruoat tosi hyvin. Söisi ja söisi niin paljon kuin vain tarjotaan. Ja mikä into jokaista lusikallista kohtaan…! :) Puuroakin voidaan alkaa maistella, mutta sitä kannattaa kuulemma aamuisin aloitella kun jos tulee mahanpuruja, niin ne on hieman siedettävämpiä päiväsaikaan kuin yöllä. Hyvä huomio, ei olisi itelle tullut mieleen.

Mää oon niiiin iloinen!

Nukkumiset menee nykyään niin, että ekat aamupäiväunet kestää aika tarkkaan tunnin. Iltapäiväunilla saattaa viihtyä kaksikin tuntia. Ja kolmansia päiväunia ei aina edes ota, välillä nukkuu puolesta tunnista tuntiin kolmansilla unillaan. Ja yöunet alkaa nykyään taas siinä yhdentoista aikaan… Sitä kautta ei kauaa siis kestänyt kun pieni nukahti kahdeksan aikoihin ja ihan omia aikojaan, kun vain sänkyynsä laski. Suvi eilen vaunulenkkeillessä sanoi hyvin, että ehkäpä Lumi-Kukka harjoittelee sitä itsestään nukahtamista ja eka treenikausi oli noin lyhyt, mutta seuraava onkin taas pitempi. Sitä toivokaamme! :) Meillä siis katsellaan telkkaria ja jutellaan ja leikitään sohvalla tai sitterissä yömyöhään asti taas. Eka ”yöherätys” tulee sitten siinä kuuden aikoihin ja sen jälkeen uni jatkuu vielä tunnista kolmeen tuntiin. Viime yönä oltiin hieman sekaisin, kun pieni heräsi kahden aikaan ja Ville sitten meni laittamaan tutin suuhun ja mää sanoin että kai sitä maitoa pitää lämmittää kun en tajunnut kellonajasta mitään. Pikkuinen oli nukahtanut sillä aikaa kun Ville maitopullon otti jääkaapista ja laittoi sen mikroon lämpenemään. No, mä sitten ajattelin hetken oottaa pullo kädessä josko nälkä kuitenkin tulisi, mutta ei sieltä pinnasängystä mitään enää kuulunut. Ja taisinpa nukahtaakin siinä pullo kädessä maatessa, muistan meinaan havahtuneeni siihen kun Ville oli jossain vaiheessa pullon ottanut mun kädestäni. :D

Mitenhän tästä pääsis eteenpäin, kun jaloilla työntely ei yksistään tunnu auttavan…

Olen vieläkin välillä vähän pihalla siitä, että meillä ihan oikeesti on vauva. Ihan oikea pieni ihminen. Ja se kasvaa koko ajan suuremmaksi ja viisaammaksi. Ja se on niin hemmetin söpökin! :) Tajuankohan lopullisesti tuon lapsijutun vasta sitten kun Kukkis on jotain 17 tai 18 ja muuttaa pois kotoa… ;D Mutta nyt mä odotan jo kauheasti kaikkia yhteisiä askarteluhetkiä ja lukemaan ja laskemaan opettelua ja koulurepun ja penaalin ostamista ja ekoja koulupäiviä ja kaikkea. Jos nyt kuitenkin koittaisi keskittyä tähän päivään ja oottaa ekaa hampaan puhkeamista ja istumaan oppimista ja sellasta. Eikä vielä mitään peruskoulun päättötodistusta!

Tullaan Pojun kanssa tosi hyvin toimeen, se tulee välillä mun vierelle löhöilemään. Tossa se näyttää ihmeelliseltä valopäältä :D

Ja miten niin kuvien perusteella meillä pukeudutaan eniten vihreään väriin… ;) Ja oranssi toinen suosikki, joka tullee vielä suositummaksi sitten kun muutetaan vihreästä mökkimaailmasta oranssihtavaan kotimaailmaan. :) Tänään kaivelinkin kotona vaatekaappia ja kas vain, kauhea läjä vaatteita on tullut taas sen kokoisiksi että niitä voisi alkaa pikkuhiljaa käyttää. Niin siis vaatteethan kasvaa, ei lapsi. :D

Mää mittää mustikkaa oo syöny, kuvittelet vaan! Ja huomioikaa miten sitteri ja ruokalappu mätsäävät!