Zetan huoneen verhot

Kaksipäiväinen verhoprojekti valmistui – jes! :) Nyt sopisi siis pikkuihmisen saapua tähän maailmaan, kun kerran ne verhotkin on ikkunassa. Ja aika hienot verhot onkin, tai siis kangas on viimeisen päälle söpöä. Sitä samaista Finlaysonin Aappa-apinaa kuin aiemmin hehkuttamani pussilakanasetti pikkuisen sänkyyn. Ja löytyy multa nyt myös Aappa-heijastin (joka päätyi vaunuihin roikkumaan) ja kangaskassi. Se on vaan niin ihana hahmo!

Pari kuvaa huonolla valaistuksella, mutta näkee tuosta mitä sain aikaiseksi. :)

Kattolamppukin on jo katossa. Vielä kun löytäisi pari oranssia (tai sitten vihreää) kohdevalaisinta niin saisi huone enempi valoa… Ja tuo lattialla oleva talja ei enää lainkaan hypi silmille, oliko se muka aluksi ihan kirkuvan oranssi noilta oransseilta osiltaan?! :D

Tähän nurkkaan kun löytyisi se keinunojatuoli vielä… Nojatuoleja netistä katsellessa ihastuttiin keinutuolin ja nojatuolin risteytykseen, se olisi ihana!

Seuraava projekti olisi keksiä mitä kaikkea tuohon valkoiseen isoon hyllyyn laittaisi ja hoitopöydän yläpuolelle tullee semmonen saman sarjan (siis hoitopöydän kanssa saman sarjan) pieni hylly. Tai sitten johki muualle jos se ei siihen päädy.

Kun askarteluhuone sai verhon

Tää oli lauantaina tehokas ja alkoi yhtäkkiä hetken mielijohteesta kaivella kankaitaan ja ettiä samaista kangasta, josta aikanaan ompelin olohuoneeseen semmosen kapan. Ja samasta kankaasta ompelin kapan sitten askarteluhuoneeseenkin (kröhöm, siis kodinhoitohuoneen ikkunaan). Tuo vähän lämpöä huoneeseen ja joskus voi sitten ommella uuden erilaisesta kankaasta jos tota kyllästyy kattomaan. Tää haaveilee myös askarteluhuoneen seinien maalaamisesta… Lasikuitutapetin päälle on helppo vetäistä maalikerros. Jotain oranssia tietty! Pesänrakennusinto ei näköjään kohdistu vain Zetan huoneeseen, vaan myös muualle. Mutta koska mä ton verhonkin olisin ommellut ellen nyt kun vielä aikaa on?!

Verho olohuoneeseen

Jipii!! Sain vihdoin aikaiseksi kaivaa taas ompelukoneen esiin. Alalangan vaihtaminen tuotti jälleen kerran tuskaa, mutta sain sen sentään pelittämään vähän aikaa tapeltuani. Ensin ompelin joululahjan eräälle ihmiselle, joulun jälkeen voin siitä näyttää kuvaa. Aika söpö lopputulos tuli. :)

Tuon salaperäisen ompelutyön jälkeen aloin suunnitella ja toteuttaa vähemmän salaista juttua. Ostettiin verhokangasta jo joskus aikoja sitten ja nyt vihdoin kaivoin senkin kankaan esiin ja aloin pohtia onnettomilla ompeluaivoillani miten verho kuuluu tehdä. :D Piirtelin paperille jonkinlaista luonnosta ja mittoja ja muuta. Ja sitten saksilla kankaasta oikean kokoinen palanen ja miljoona nuppineulaa kankaaseen kiinni. Ja ompelukone hurisemaan…

Kun sain ompelukseni ommeltua, enää piti vain kiinnittää ne jutut joilla verho killuu verhotangossa. Oltiin verhotanko hankittu niihin aikoihin kun se kangaskin ja kiinnitetty paikalleenkin, joten verhon paikalleensaanti oli helppoa. Ja olen tyytyväinen elämäni ekaa verhoon! Aika hyvin tytöltä, jolla oli koulussa viimeksi tyttöjen käsityötä kolmannella luokalla. ;)

Tuohon voisi harkita kenties oikealla puolelle tuuletusikkunan kohdalle sellasta pitempää hörpäkettä. Sellanen meillä on keittiössäkin ihan oikean ompelijan tekemänä.

Mitähän seuraavaksi ompelisi…? :)