Lento myöhästyy :(

Blääh, lento on ainakin kaksi tuntia myöhässä :( Kone oli Suomesta päässyt lähtemään viime yönä pari tuntia myöhässä. Kivakiva! Joudutaan kaksi tuntia tuolla aulassa vielä tappamaan aikaa, ihastuttavaa. Puoli kahdelta tää huone pitää luovuttaa ja varttia vaille neljä meiät tullaan kentälle hakemaan. Eli vielä varmaan jotain 6 tuntia tässä aikaa tapettavana ennen kuin päästään edes lentokoneeseen istumaan. Höh! Tyhmiä tällaset viivästykset. Tahtoo jo kotiin!

Vietnam – päivä 12

Päivä alkoi aurinkoisesti Hoi Anissa. Tietysti lähtöpäivänä tuuli oli melkein tyyntynyt ja oli selvästi tulossa kuuma päivä. Mutta ei se mitään, oltiinkin jo odotettu malttamattomana tänne Ho Chi Minh Cityyn eli Saigoniin paluuta.

Päästiin ekana lähtöselvitykseen, kun viimeksi oltiin melkein viimeisiä. Kannattaa olla nuori ja nopea liikkeissään, kaikki muut kun on melkein ikivanhoja. :D Saatiin hyvät istumapaikat koneesta, suunnilleen puoli välistä ja siinä oli vain kaksi penkkiä vierekkäin, ei mitään ylimääräisiä tyyppejä vieressä. Lento meni huomattavasti paremmin kuin viime kerralla, kone ei heilunut hullunlailla – tai ainakaan se ei siinä heti siiven takana tuntunut niin kuin ihan perällä kenties tuntuisi.

Tunnin koneessa istumisen jälkeen oltiin taas tutussa Saigonissa. Ihan kuin kotiin olisi tullut. :) Kaupungilla ei enää kauheasti näkynyt uudenvuoden merkkejä (lähinnä siis kukkia, ne on siivottu tosi nopeesti pois), mutta lähes joka kauppa ja ravintola oli vielä kiinni. Hoi Anissa oli enemmän paikkoja auki. Huomenna tai ylihuomenna ihmiset varmaan töiden pariin palaavat. Ostoskeskukset tms on kuitenkin olleet koko uudenvuoden ajankin auki.

Hotellista saatiin tällä kertaa huone 9. kerroksesta, viimeksi oli kerrosta alempaa. Ja huone on toisella puolella hotellia, nähdään ihan erilainen näkymä ikkunasta. Huonekin on vähän eri näköinen, ainakin sängyn päällä oleva taulu on paljon miellyttävämpi tällä kertaa. :)

Liikennettäkin oli kaupungilla paaaaaljon vähemmän kuin ennen uuttavuotta. Niin moni on vielä kotiseudullaan. Mutta liikennekin normalisoituu pian. Ja saa taas pelko puserossa välillä ylittää niitä vilkkaimpia katuja.

Tilattiin huoneeseen ruokaa, ei huvittanut mennä hotellin ravintolaan syömään heti matkaamisen jälkeen ja nälkä oli jo ihan älytön. Oltiin syömättä yhdeksästä viiteen, ihan hullua kun on tottunut yhden aikaan syömään.

Mun jälkiruokani oli kaunis kuin taideteos. Ja maku vähintään yhtä hyvä kuin miltä tuo näyttää! Ja kaikki tuosta oli syötävää, paitsi tietty lautanen. Mutta tuo kakun värikäs kansikin oli suklaata, nam!

Ruokalevon jälkeen lähdettiin vielä kaupungille, kohti Diamond-tavarataloa. Mopoja oli taas liikenteessä paljon, lienee palautumassa nyt jo normaaliksi menoksi. Diamondista ostettiin ihanan suloinen tuliainen ihastuttavalle Nea-kummineidille ja jotain Piallekin (sellasia tuotteita jota tekisi mieli tuoda Pia sulle ihan kilokaupalla…). Ja Ville osti itelleen kännykkävyökotelon, ja himoitsi törkeitä aurinkolaseja ja pientä matkalaukkua. (Jotka herra varmaan huomenna sitten ostaakin). Mä kattelin laukkuja, kaikkia hienoja merkkilaukkuja joista en tosin oikein mitään tajua, mutta hinnat oli ihan törkeitä. Yli kahtakymmentä miljoonaakin dongia, kääk! Tosin maksaa ne muuallakin varmaan törkeesti ja osa laukuista oli jo -60% alella. Muttei mikään niin paljon sytyttänyt, että olisin tosissaan harkinnut ostoa. Jossain tuolla keskustassa on joku liike, jonka ikkunassa on suloinen kookas oranssi laukku, jossa on iiiiso nappi edessä. Jos siihen liikkeeseen vielä törmätään, pitää laukun hinta ainakin tsekata. Se olis ehkä aika kähee laukku!

Shoppailuhetken jälkeen palattiin hotellille. Kamat huoneeseen ja kameran kera uima-altaalle. Otettiin sieltä jalustan kanssa kuvia tolla pikkukameralla, tuli tosi hienoja kun sai pidettyä kameran paikallaan koko pitkän valotusajan. Pitää ottaa toi minijalusta mukaan kaupungillekin, saisi hienoja yökuvia.

Ihan huippukivaa olla taas täällä isossa cityssä! Kotiinkaan ei enää tee niin kovasti mieli kun vielä eilen illalla siellä Hoi Anissa. Odotetaan jo malttamattomana huomista, kun pääsee tuonne kaupungille! Jos olisi vaikka kauppoja enemmän auki kuin tänään. Ja onhan ainakin noi ostarit!

Vietnam – päivä 11

Tänään oli se suuri päivä, kun osallistuttiin matkatoimiston järjestämälle retkelle – ja muistettiin miksei niistä retkistä tykätä. ;)

Yö oli ihan älyttömän tuulinen. Joskus kahden aikaan herättiin siihen kun tuuli paukutti jatkuvalla syötöllä noita meiän parvekkeen ovia. Oli pakko kehitellä niihin jotain mikä estäisi paukkumisen. Ihmemies MacViller keksi laittaa yhteen kohtaan pyyhkeen väliin, jotta kolina loppuisi. Ja toiseen kohtaan teki hienon viritelmän koristetyynyn, pienen pöydän ja nojatuolin avulla. :D Saatiin nukkua loppuyö hiljaisuuden vallassa!

Aamulla sisäinen herätyskello herätti jälleen kerran vähän ennen herätyskelloa meiät. Ihme juttu miten melkein aina herää ennen kellon soittoa, vaikka heräisi eri aikaankin kuin yleensä. Tänään oli herätys seitsemältä ja niin vaan silmät aukesivat joskus varttia vaille. Aamupalalla ei ollut niin aikaisin vielä paljon ketään ja syömisen jälkeen jäi vielä parikymmentä minuuttia aikaa valmistautua lähtöön.

Oltiin ainoita tän hotellin ihmisiä retkellä. Parista muusta hotellista tuli vähän porukkaa, ei meitä yhteensä ollut kuin vähän yli 10. Tunnin verran sinne My Soniin ajeltiin. Nähtiin paljon riisipeltoja ja pieniä kyliä matkalla.

Päivän koirakuvakiintiö taas täytetty, kun siellä My Sonin parkkipaikka-alueella oli tällainen otus. :)

Se My Son on ollut sellainen kuninkaiden ja muiden isojen herrojen temppelialue, jonne ei ollut taviksilla aikanaan mitään menemistä. 1000 vuotta sitten rakennettuja temppeleitä. Osa on säilynyt hyvinkin, osa vähemmän hyvin. Ja osaa aikanaan jenkit vähän restauroivat. ;)

Temppelin rauniot oli kyllä hienoja, sitä ei voi kieltää, mutta siellä oli ihan sairaasti turisteja. Olis ollut paljon antoisampi paikka jos olisi saanut omassa rauhassa siellä kierrellä ja katsella, mutta joka puolella oli ihmisiä ja ihmisiä. Ja äänekkäitä sellaisia. Oli niistä silti jotain iloa, valokuvasin ihmisiä salaa. :D

Tässä jonkun temppelin kattoa, ihanan viidakoituneita ne oli.

Tän tyyppisiä ne kaikki parhaiten säilyneet (mutta pisimpään pystyssä olleet!) temppelit oli. En laita miljoonaa kuvaa näytille niistä kun ne on kaikki tätä samaa tyyliä.

Yksi ihmissalakuvauksen uhri. ;) Tää ihan poseerasi ja vaati tulla kuvatuksi!

Päätön patsas. Patsaita siellä on ollut enemmänkin, mutta suurin osa on raahattu museoon.

Hiukka heikommin säilynyt temppeli. (Jenkkien käsialaa tuo tuho.)

Kaunis tolpan pätkä.

Romahtamaisillaan oleva temppelin osa.

Aika hieno hämähäkin seittiä.

Nää puusta tehdyt penkit oli suloisia!

Kotimatkalta. Noi kökkäreet tuolla on hautoja. Ihmiset haudataan usein riisipelloille. Paljon näkee ihan yksittäisiäkin hautoja. Tosin epäilen että ne ruumiit on maan pinnalla kivisissä arkuissa, ei varsinaisesti maan alla… En tiiä, kunhan epäilen. :)

Vähän kökkö kuva, mutta näkee mitä haluan näyttää. Usein näkee neljääkin ihmistä yhden mopon päällä. Juuri noin että ekana kakru, sitten aikuinen, taas kakru ja perällä aikuinen. Muutenkin ihan pieniäkin ihmisiä kuskataan hirveesti mopoilla, mä pelkäisin pudottavani sellasen käärön tielle!

Idyllinen riisipeltomaisema.

Takaisin hotellilla oltiin joskus ennen kahta. Venyi tuntia pitemmäksi tuo retki kun piti. Mentiin heti syömään hotellin ravintolaan pastaa. Oltaisiin menty allasravintolaan, mutta kun tuuli niin hemmetisti.

Syömisen jälkeen jossain vaiheessa mentiin rannalle kävelemään. Otettiin jalkaamme hotellin inhottavan tuntuiset varvastossut, mutta niitten kanssa oli turvallista kävellä siellä rannalla kun siellä sitä hemmetin öljyäkin on. Pari siementä sieltä mukaan tarttui. Käveltiin sen jälkeen vielä (omilla kengillä) vähän hotellialueen ulkopuolellakin.

Pientä tuulta taas havaittavissa rannalla.

Me :)

Sen jälkeen syvennyttiin kirjoihimme huoneessamme, kunnes alettiin pakata kasseja huomista siirtymistä varten. Ihmeen hyvin kai laukut saadaan menemään kiinni vaikka matkamuistoja on vähän kertynyt. Osattiin kai pakata hyvin. :)

Nyt illalla ei enää ihmeempiä tehdä. Syödään jotain ja katotaan ehkä joku elokuva. Ollaan monena iltana jotain katteltu (kasvidokumenttisarjaa dvd:ltä ellei olla elokuvaa jaksettu katsoa). Ja pelailtu Kimmolta+Annilta jouluna saatua matkustus-aiheista tietovisapeliä. Kiitos pelistä, se on mainio matka-aktiviteetti! :)

Huomenna yhdentoista aikaan lähdetään kohti lentokenttää ja lennetään sitten takaisin Saigoniin. Toivottavasti ei jouduta koneen perälle, kun se ei ollut tänne tullessa kivaa siellä istua ja tutista koneen mukana.

Huomenna siis taas Saigonin eli Ho Chi Minh Cityn kuulumisia!

Vietnam – päivä 10

Tänään saatiin herätä taas aurinkoiseen aamuun, ihanaa! Oli lämmin päivä vaikka illemmalla alkoi tuulla aika paljon.

Lähdettiin puolen päin jälkeen omatoimisesti retkelle. Ville oli löytänyt sellaisen kylän kuin Bà Nà. Sinne siis taksikuski sai meiät viedä. Ei kaveri ollut yllättäen ihan varma koko ajan minne pitäisi mennä, mutta kysäisi pari kertaa neuvoa ja päästiin reilussa tunnissa perille. Alkupuoli matkasta oli hyväkuntoista asfalttia, mutta loppuosasta tie oli välillä tosi surkeassa kunnossa, kun sitä juuri rempattiin uuteen uskoon. Pariin otteeseen auton pohja otti kiinni myökkyihin, mutta päästiin auto ehjänä perille. :)

Bà Nà oli todellakin näkemisen arvoinen paikka! Kuski jätti meiät sellaseen pieneen ”keskustan” tyyppiseen paikkaan, josta käveltiin joelle ja vähän siitä pitemmälle. Luonnonrauhaa, lehmiä, koiria, perhosia, kasveja, aurinkoa, puhdasvetinen joki. Siellä olisi oikeastaan voinut hengailla vaikka kuinka kauan, nautiskella vain luonnosta.

Hansuja siellä kylässä. Nää alkoi pitää kauheeta meteliä jos meni viittä metriä lähemmäs niitä. :D

Jokin pikkutie jonka päässä talo.

Tää kana pelkäsi mun kameraa kauheasta, mutta sainpas vauhdista otettua kuvan! Kanoja täällä on paljon missä sattuu. Ihan Hoi Anin keskustassakin.

Kylän asukki. :)

Ihastuttava kenkä, jolla on varmaan mielenkiintoinen tarina kerrottavanaan – jos se osaisi puhua.

Silta jota mentiin ihastelemaan.

Tässä sitä kirkasvetistä jokea.

Lehmiä siellä oli paljon laiduntamassa. Muutenkin lehmiäkin on täällä paljon. Välillä niitä on laumoittain teilläkin.

Noitten lehmien isäntä. Olisin kokeillut mennä koskemaan yhtä lehmää ellei toi ukkeli olisi tullut paimentamaan karjaansa.

Kaunis perhonen.

Ja toinen. Perhosia on aika paljon kaikkialla ja siellä sillan lähellä tosi paljon.

Ihanat koirakaverukset. :)

Ja tää koira hurmasi mut! Menin kyykkyyn ottaakseni koiruudesta kuvan ja kaveri tuli ja nuolaisi mun kättäni. Ihana!! :)

Kotimatka sujui möykkyjä ja kuoppia jo paremmin vältellen. :) Tälläkin reissulla (kuten aika usein kun taksilla menee vaikka Hoi Aniin) tuli välillä tilanteita kun joku tyhmä mopoilija melkein törmäsi taksiin. Ihme ja kumma nää ei kai kovin paljon kolaroi täällä, mutta läheltä piti -tilanteita on varmaan aika paljon. Jotkut mopoilevat vaan ihan keskellä tietä ajattelematta mitään, tai tekevät ihme käännöksiä tai muuta vaarallista.

Tällaisen autiomaan keskellä se tie välillä meni. Tai oli siellä välillä taloja, mutta muuten aika autiota ja karua.

Upea kämppä!

Ja toinen!

Kaupungilta, jonka läpi ajettiin. Tolla jätkällä on aika erikoinen fillari, tai noi pyörän pinnat on erikoiset.

Kaupunkia, lähes kaikki kaupat oli kiinni.

Näitä himskatin ilmapallokauppiata riitti vielä tänäänkin. Ei muuten mutta noi pallot on niin tyhmän näköisiä kun niitä näkee joka päivä kauheasti :D

Samaista kaupunkia.

Kuten tämäkin.

Taksimittariin oli kertynyt jotain päälle 800 000 dongia kun hotellille palattiin. 50 000 dongia kaveri otti siitä meiän odotuksesta ja kun annettiin sille perillä miljoona dongia (=45 euroa) kuski oli hyvin tyytyväinen. :) Ansaitsi vähän ylimääräistä, kun lähti kahta turistia kuskaamaan sellasia teitä pitkin ja sai seikkailla hullujen prätkien keskellä.

Tilattiin ruokaa huoneeseen kun ei huvittanut mennä ravintolaan syömään. Otettiin hawaiian pizza taas puoliksi ja samoin sellanen herkullinen täytetty kanasämpylä. Kyllä maistui, kun alkoi jo puoli välissä reissua nälkä kurista masussa.

Illalla mennään varmaan hotellin ravintolaan syömään, kun nälkä tullee sen verran myöhään ettei jaksa enää kaupungille lähteä. Eikä siellä varmaan ole kuin muutama hassu paikka auki, kun on uudenvuodenpäivä menossa.

Oli kyllä loistava idea tehdä tuo oma pieni retki tänään! :) Huomenna mennään koko reissun aikana ainoalle matkatoimiston järjestämälle retkelle. Päästään yhteen rauniokaupunkiin vierailulle. Muut retket ei ole niin innostaneet ja jotkut on jo niin pitkiä (12h) ettei sellasta jaksa. Lomalla ei saa rasittaa itteensä liikaa. ;)

Vietnam – päivä 9

Hyvää vietnamilaista uutta vuotta!! :) Rouva on vähän opiskellut näitten uutta vuotta, joten tässä vähän faktoja teille muillekin. Uuden vuoden nimi eli TET on lyhennys sanoista ”tet nguyen dan” eli suomeksi ”uuden ajanjakson ensimmäinen aamu”. Velat maksetaan usein TET:in kunniaksi pois ja samoin kaikki vietnamilaiset vanhenevat vuodella. He eivät vietä syntymäpäiväänsä muulloin vaan kaikki lisäävät nyt yhden vuoden lisää ikäänsä. Mässäillään, ostetaan vaatteita, korjataan koteja ja kaikkien pitää saada se kumkvattipuu. Semmonen juhla.

Tänään on taas ollut pilvinen päivä ja tihkusadetta on välillä tullut. Mentiin sillä kello yhdentoista hotellibussilla taas kaupungille ja päästiin shoppailun makuun vihdoinkin. Ostettiin kortteja ja tuliaisia ja koruja ja hassu metallimöhkälesammakko. :) Sammakko pääsee kotona takan reunukselle.

Korttien osto on täällä vähän omituista. Kortit on muovipusseissa niissä pyörivissä korttitelineissä. Myyjän kuuluu antaa sitten ottaa sieltä pussista asiakkaan haluama määrä kortteja. Pitää vaan sormilla näyttää jos tahtoo enemmän kuin 1 tai 2 korttia. Ei ne ainakaan mun three:tä millään tajunneet, ennen kuin tajuttiin että sormilla voi näyttää lukumäärän. On tässä onneksi vielä aikaa kirjoitella kortteja. Osa on jo matkalla kohti Suomea, mutta tuolla yöpöydällä odottaa tänään ostetut kirjoittamistaan.

Käytiin shoppailureissun puolivälissä hotellillakin, kun alkoi raha loppua ja piti mennä vaihtamaan lisää rahaa. Tuotiin myös muovikassit huoneeseen ettei niitä tarvinnut raahata koko päivää. Ei tullut kalliiksi toi mutka, kun taksi hotellille maksaa muutaman hassun euron. Vaihdettiin rahaa, juotiin janoomme mehua ja kaljaa ja lähdettiin uudelleen. :)

Toisen reissun lopuksi mentiin vielä syömään. Paikan vieressä teurastettiin kana, jihuu! Ei sentään ihan näkyvissä, mutta pienen muurin takana tehtiin höyhennys ja tien toisella puolella joen rannalla leikkelyä ja muuta kivaa. Syötiin riisin kera kanaa cashewpähkinöillä (hyvää) ja currylla (ei niin hyvää). Currykana kun oli sellasessa liemessä ja se ei ollut niin maustettua kuin se pähkinäkana. Mutta ihan loistavaa ruokaa eilisiltaan verrattuna.

Joku katu kaupungilla.

Elokuvateatteri.

Laukku- ja lamppukauppa.

Koiruus :)

Japanilainen silta.

Ihastuttavan puhdasta jokivettä…

Kalastaja siinä ihastuttavan puhtaassa vedessä japanilaisen sillan lähellä.

Vilkasta menoa pilvisenä päivänä hotellin uima-altaalla. ;)

Merellä oli tänäänkin vielä isoja aaltoja.

Kuva otettu ravintolasta, ukkeli poltti roskia joen rannalla ja pikkupoikia touhu kiinnosti.

Ravintolapöydästä otettu kuva joelle.

Ravintoloita joen toisella puolella.

Ville olis tahtonut tollasella paatilla risteilylle. :)

Varmasti tosi kiva vessa ton jokipaatin perässä. Tippuu tavarat varmaan suoraan jokeen…

Hotellille palattuamme jossain vaiheessa tuli taas päiväunien aika. Ja kahdeksan aikaan lähdettiin hotellikuljetuksella keskustaan. Käveltiin siellä hullujen ihmisten seassa ja havaittiin että jokikin oli alkanut tulvia! Rantakadun ravintoloihin olisi päässyt vain likaisen jokiveden kautta – ei kiitos! Löydettiin sitten sattumalta satumaisen hyvää ruokaa tarjoaja Good Morning Vietnam -ravintola, italialainen sellainen. Mä söin ihan spagetti bolognesea ja Ville lasagnea. Todella todella hyvää, ihan täydellistä! Ja jälkiruoaksi vielä suklaamoussea – aivan taivaallista sellaista! Ja mikä parasta (ja uskomatonta) saatiin olla ravintolan yläkerrassa ihan kahdestaan! Moni ravintola oli ihan täynnä ja me löydettiin täydellistä ruokaa tarjoava paikka, jossa saatiin vielä olla ihan omassa rauhassa. :)

Vesi tulvii kadulle.

Uudenvuoden valoshowta.

Ja tulvimista.

Näin täynnä oli italialaisen ravintolan yläkerta. :)

Sellasia kuumailmapallolamppuja taivaalla, kuva ei tee oikeutta niille mutta kuitenkin. Meilläkin on niitä samanlaisia kun Ville antoi mulle niitä joululahjaksi, pitää valita joku hyvä ajankohta lähettää ne taivaalle. Kauniita!

Ruoan jälkeen mentiin ostamaan yksi ihana vihreä laukku, sellanen vihreä juhlakäsilaukku. Tänään ostettiin jo vihreä kaulakoru kesällä olevia häitä varten ja nyt sitten se laukkukin. :) Ville tuon laukun bongasi jo aiemmin tänään, muttei sitä sillon ostettu. Kun se kauppa oli nyt vielä auki, mentiin ostamaan se omaksemme. Hyvä ostos oli eikä maksanutkaan paljon. Enää puuttuu häävaatteista kengät ja leninki, mutta hyvä kun on jo koru ja laukku! ;)

Taksilla hotellille hullun liikenteen seassa ja hotellilla huomattiin ettei ketään ollut missään. Oli sentään hotellin toinen baari auki. Mentiin sinne ekaa kertaa. Siellä oli ihan livebändikin esiintymässä ja me oltiin jonkun aikaa baarin ainoat asiakkaat. Sitten sinne tuli viisi vanhaa kiinalaista ja se ihan riehaantuivat siellä tanssimaan ja laulamaan. :D Ihan superkivaa katsoa niitten touhuja! :D

Ravintolan baarista. Bändi tuolla oikealla.

Kun käveltiin huoneeseen päin, nähtiin pimeydessä kaksikin sakua! Ihan vaan sattumalta huomasin jonkun sammakon mallisen hahmon ja sakuhan se!